C.G.E. Mannerheim Suomen historiassa
Helsingin Suomalaisen Klubin Internet-sivusto pyrkii antamaan sekä suomalaisille että ulkomaalaisille lukijoille, katselijoille ja kuuntelijoille monipuolisen ja elävän kuvan miehestä, joka on vaikuttanut ehkä enemmän kuin kukaan muu yksittäinen ihminen itsenäisen Suomen historiaan, jonka juuret ulottuvat kauaksi keskiaikaan ja jonka siivet ovat kantaneet tämän päivän integroituvaan Eurooppaan ja globaalistuvaan maailmaan.
Suomen Marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin persoonassa kohtaavat Suomen historian kolme suurta aikakautta: (1) autonomisen Suomen aika (1809-1917), jolloin kansallisen itsenäisyyden poliittinen, taloudellinen ja kulttuurinen perusta luotiin sovittamalla yhteen Ruotsin ja Venäjän vallan aikojen värikkäät, rikkaat ja usein hyvin dramaattiset perinnöt; (2) itsenäistyvän ja itsenäisyydestään taistelevan Suomen aika (vapaussodasta 1918 eteenpäin) ja (3) kansainvälistyvän Suomen aika (jatkosodan päättymisestä eteenpäin).
Kaikissa näissä vaiheissa Suomi ja suomalaiset olivat lähinnä Mannerheimin sydäntä. Kosmopoliittina hänellä oli harvinaislaatuinen kyky sovittaa pienen, pohjoisen maan kansalliset intressit suurvaltojen etuihin ja pyrkimyksiin. Sukujuuriltaan hän oli ruotsinkielinen aatelismies.
Sotilaskoulutuksensa ja varhaisimmat sotakokemuksensa hän sai keisarillisen Venäjän armeijan upseerina. Tämä tausta heijastui hänen rooliinsa itsenäisen Suomen sotilaallisena ja poliittisena johtajana ja sillä näyttää olevan vaikutuksia myös Suomen nykypäivään ja tulevaisuuteen.
Mannerheim ei hyväksynyt bolshevikkien vallankumousta Venäjällä, mutta hän ymmärsi venäläistä mentaliteettia ja osasi arvostaa Venäjää suurvaltana. Vapaussodassa hän suhtautui nihkeästi Saksan apuun, koska halusi korostaa suomalaisten omaa tehtävää maansa itsenäistymisprosessin ratkaisuvaiheessa.
Kansalaissodan äärimmäinen traagisuus, jakautuminen "valkoisiin" ja "punaisiin", ilmeni Mannerheimiin kohdistuneina voimakkaasti vastakohtaisina tunteina. Ulkoisen uhan edessä, Neuvostoliiton hyökätessä Suomeen loppusyksystä 1939 ja siitä alkaneen talvisodan aikana, Mannerheim onnistui yhdistämään Suomen kansan urhoolliseen taisteluun ylivoimaista vihollista vastaan. Jatkosodan tavoitteeksi hän asetti Venäjälle luovutettujen alueiden palauttamisen Suomelle ja maamme turvallisuuden varmistamisen tulevaisuudessa. Suurvaltapoliittista avarakatseisuutta hän osoitti kieltäytymällä osallistumasta aktiivisesti Leningradin piiritykseen ja Muurmanskin yhteyksien katkaisemiseen, mutta hyväksymällä Saksan sotilaallisen avun. Sen jälkeen kun Neuvostoliiton suurhyökkäys Suomea vastaan oli alkanut kesällä 1944, tarvittiin Mannerheimin valtiomiestaitoa armeijan ylipäällikkönä ja juuri valittuna tasavallan presidenttinä, jotta Suomi pystyi puolustautumaan ja irtaantumaan sodasta. Aselevon ja välirauhan solmiminen syyskuussa 1944 sekä saksalaisten joukkojen karkottaminen Suomen maaperältä olivat 77-vuotiaalle Suomen Marsalkalle henkisesti ja fyysisesti äärimmäisen vaativia tehtäviä.
Mannerheimin asemaa puoluepoliittisten ristiriitojen yläpuolella olleena kansallisena johtajana ja hänen nauttimaansa kansainvälistä arvostusta sotatoimien johtajana osoittaa se, ettei häntä asetettu tuomittavaksi Neuvostoliiton painostuksesta syntyneessä ns. sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä, vaan hän saattoi terveydellisiin syihin ja korkeaan ikäänsä vedoten jättää Tasavallan Presidentin tehtävät vuonna 1946.
Arvioitaessa Mannerheimin elämäntyötä tämän päivän kansainvälispoliittisen tilanteen valossa, käy selväksi kolme tärkeää seikkaa. Ensinnäkin, hän vaikutti ratkaisevasti Suomen itsenäisyyden puolustamiseen sitä aggressiivista hyökkäystä vastaan, joka pohjautui Stalinin ja Hitlerin salaisena pidettyyn sopimukseen etupiirijaosta, ja loi tällä tavalla perustan Suomen suvereniteetille, jonka varaan tulevat kansainväliset suhteet voitiin rakentaa. Toiseksi, hän arvioi jo varhaisessa vaiheessa realistisesti Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden kehityksen. Kolmanneksi, hänen aatemaailmaansa liittyvä vapauden filosofia ja sivistyksellinen perusta osoittautuivat lopulta elinvoimaisemmiksi kuin se totalitäärinen yhteiskuntajärjestelmä, jota Venäjälle syntynyt neuvostokommunismi edusti
Helsingin Suomalaisen Klubin Internet-sivusto pyrkii antamaan sekä suomalaisille että ulkomaalaisille lukijoille, katselijoille ja kuuntelijoille monipuolisen ja elävän kuvan miehestä, joka on vaikuttanut ehkä enemmän kuin kukaan muu yksittäinen ihminen itsenäisen Suomen historiaan, jonka juuret ulottuvat kauaksi keskiaikaan ja jonka siivet ovat kantaneet tämän päivän integroituvaan Eurooppaan ja globaalistuvaan maailmaan.
Suomen Marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin persoonassa kohtaavat Suomen historian kolme suurta aikakautta: (1) autonomisen Suomen aika (1809-1917), jolloin kansallisen itsenäisyyden poliittinen, taloudellinen ja kulttuurinen perusta luotiin sovittamalla yhteen Ruotsin ja Venäjän vallan aikojen värikkäät, rikkaat ja usein hyvin dramaattiset perinnöt; (2) itsenäistyvän ja itsenäisyydestään taistelevan Suomen aika (vapaussodasta 1918 eteenpäin) ja (3) kansainvälistyvän Suomen aika (jatkosodan päättymisestä eteenpäin).
Kaikissa näissä vaiheissa Suomi ja suomalaiset olivat lähinnä Mannerheimin sydäntä. Kosmopoliittina hänellä oli harvinaislaatuinen kyky sovittaa pienen, pohjoisen maan kansalliset intressit suurvaltojen etuihin ja pyrkimyksiin. Sukujuuriltaan hän oli ruotsinkielinen aatelismies.
Sotilaskoulutuksensa ja varhaisimmat sotakokemuksensa hän sai keisarillisen Venäjän armeijan upseerina. Tämä tausta heijastui hänen rooliinsa itsenäisen Suomen sotilaallisena ja poliittisena johtajana ja sillä näyttää olevan vaikutuksia myös Suomen nykypäivään ja tulevaisuuteen.
Mannerheim ei hyväksynyt bolshevikkien vallankumousta Venäjällä, mutta hän ymmärsi venäläistä mentaliteettia ja osasi arvostaa Venäjää suurvaltana. Vapaussodassa hän suhtautui nihkeästi Saksan apuun, koska halusi korostaa suomalaisten omaa tehtävää maansa itsenäistymisprosessin ratkaisuvaiheessa.
Kansalaissodan äärimmäinen traagisuus, jakautuminen "valkoisiin" ja "punaisiin", ilmeni Mannerheimiin kohdistuneina voimakkaasti vastakohtaisina tunteina. Ulkoisen uhan edessä, Neuvostoliiton hyökätessä Suomeen loppusyksystä 1939 ja siitä alkaneen talvisodan aikana, Mannerheim onnistui yhdistämään Suomen kansan urhoolliseen taisteluun ylivoimaista vihollista vastaan. Jatkosodan tavoitteeksi hän asetti Venäjälle luovutettujen alueiden palauttamisen Suomelle ja maamme turvallisuuden varmistamisen tulevaisuudessa. Suurvaltapoliittista avarakatseisuutta hän osoitti kieltäytymällä osallistumasta aktiivisesti Leningradin piiritykseen ja Muurmanskin yhteyksien katkaisemiseen, mutta hyväksymällä Saksan sotilaallisen avun. Sen jälkeen kun Neuvostoliiton suurhyökkäys Suomea vastaan oli alkanut kesällä 1944, tarvittiin Mannerheimin valtiomiestaitoa armeijan ylipäällikkönä ja juuri valittuna tasavallan presidenttinä, jotta Suomi pystyi puolustautumaan ja irtaantumaan sodasta. Aselevon ja välirauhan solmiminen syyskuussa 1944 sekä saksalaisten joukkojen karkottaminen Suomen maaperältä olivat 77-vuotiaalle Suomen Marsalkalle henkisesti ja fyysisesti äärimmäisen vaativia tehtäviä.
Mannerheimin asemaa puoluepoliittisten ristiriitojen yläpuolella olleena kansallisena johtajana ja hänen nauttimaansa kansainvälistä arvostusta sotatoimien johtajana osoittaa se, ettei häntä asetettu tuomittavaksi Neuvostoliiton painostuksesta syntyneessä ns. sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä, vaan hän saattoi terveydellisiin syihin ja korkeaan ikäänsä vedoten jättää Tasavallan Presidentin tehtävät vuonna 1946.
Arvioitaessa Mannerheimin elämäntyötä tämän päivän kansainvälispoliittisen tilanteen valossa, käy selväksi kolme tärkeää seikkaa. Ensinnäkin, hän vaikutti ratkaisevasti Suomen itsenäisyyden puolustamiseen sitä aggressiivista hyökkäystä vastaan, joka pohjautui Stalinin ja Hitlerin salaisena pidettyyn sopimukseen etupiirijaosta, ja loi tällä tavalla perustan Suomen suvereniteetille, jonka varaan tulevat kansainväliset suhteet voitiin rakentaa. Toiseksi, hän arvioi jo varhaisessa vaiheessa realistisesti Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden kehityksen. Kolmanneksi, hänen aatemaailmaansa liittyvä vapauden filosofia ja sivistyksellinen perusta osoittautuivat lopulta elinvoimaisemmiksi kuin se totalitäärinen yhteiskuntajärjestelmä, jota Venäjälle syntynyt neuvostokommunismi edusti
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mannerheim oli itsepäinen ja kuriton lapsi. Häntä rangaistiin toistuvasti pikkulintujen kivittämisestä ja piikojen huussin alustassa kurkkimisesta.
Hänen isänsä oli maailmalla liehuva huithapeli. Mannerheimin isäsuhde jäi vajaaksi ja sen sanotaan olleen vaikuttimena hänen kiinnostukseensa samaan sukupuoleen.
Naiset kasvattivat Mannerheimin. Päästyään lainarahoilla Pietarin sotilasakatemiaan ristiriita kasvatuksen ja todellisuuden kesken kävi niin voimakkaaksi,että hänet erotettiin sieltä vähälahjaisena. Muodolliseksi syyksi kirjattiin laiminlyönti vartiointitehtävässä ja siivouskomeroon kuseminen.
Mannerheim palasi Suomeen sukunsa kartanoon joutenolijaksi mutta tätinsä rahojen ja pyöreän pyllyn avulla hänet otettiin uudestaan sotilasakatemiaan.
Vastoin luontaisia taipumuksiaan Mannerheim liehitteli lähellä hovia ollutta,itseään kaksi kertaa vanhempaa kreivitärtä ja pääsikin pian arvostettuun Chevalier-kaartiin. Mannerheimin sopeutumattomuus ei laantunut,se näkyy hänen hänen henkilöhistoriassaan komennuksina rajaseuduille.
Sotilaspalvelijoilleen ja alaisilleen Mannerheim oli tyly. Vaatetuksen ja päivittäisten rutiinien suhteen hän oli varsinainen nipottaja. Mannerheim oli ns. hankala ihminen,hänellä ei ollut ystäviä.
Lapsuuden traumoista johtuvan sulkeutuneisuutensa takia Mannerheim oli kyvytön tekemään nopeita päätöksiä paineen alaisena. Suomen kannalta oli oivallista,että esikunnassa oli Mannerheimistä riippumatta päteviä ja ratkaisuihin pystyviä sotilaita.
Mannerheim ei taitanut komentamansa armeijan kieltä,ruotsinkielisenä aatelismiehenä hänen suhteensa suomalaisuuteen oli holhoava ja alentuva.
Päätöksissään Mannerheim oli eräänlainen Mauno Koivisto, hän ei sanonut mitään ja sitä pidettiin osoituksena viisaudesta.
Eläköön Suomen marsalkka Mannerheim ELÄKÖÖN!
Ei sinun jatkuva ja toistuva Mannerheimin nälviminen mitenkään himmennä hänen todella kirkasta tähteään. Suomalaiset ovat valinneet hänet kaikkien aikojen suurimmaksi suomalaiseksi - eivätkä suotta.
/Kalle, joka ei saata ymmärtää miten maamme voisi olla syyllinen Neuvostoliiton tekemiin laittomuuksiin - ja stalinistinilkitkään eivät sitä hänelle kerro
Kun Stalin pelasti Mannerheimin sotasyyllisyysoikeudenkäynniltä ja muut syytetynä olleet ja syyllisiksi tuomitut kovilta tuomioilta.
Eipäs yleistetä että suomalaiset olisivat valinneet hevosmiehen,suomalaisista on porvareita 15% ja mikähän mahtoikaan olla saman "vaalin" otos.
Stalinisti "jomacom" sanoo:
'Neuvostoliitto toki tiesi marskin selkeästi sotasyylliseksi, johon viestissäni "Miksi ei marskia tuomittu?" viittasin, mutta jätti syyttämättä marskia siksi, kuten myös tuossa em. viestissäni selkeästi totean, koska halusivat luoda hyvät suhteet kaikilla tasoilla Suomen kanssa.'
viestissään
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000333&posting=22000000025160820
Mutta hän myös väittää kivenkovaan samassa viestissä:
'lainaus Juhani Suomen teoksesta ”Vonkamies, Urho Kekkonen 1944-1950”
”Lopullinen ratkaisu tehtiin valtioneuvostossa 6.11.1945. Hallitus päätti yksimielisesti nostaa tutkijakunnan kertomuksen mukaisesti syytteet Rytiä, Rangnellia, Linkomiestä, Tanneria, Ramsayta, Kukkosta, Reinikkaa ja Kivimäkeä vastaan. Yhtä yksimielisesti päätettiin, että asiaomaiset oli välittömästi vangittava” '
Siis stalinisti "jomacom" on todella jakaantunut asiassa ainakin kahteen osaan - toisaalta stalin jätti syyttämättämättä ja toisaalta tunnettuun ja arvostettuun historioitsijaan vedoten väittää valtioneuvoston jättäneen syyttämättä.
Onko sinullakin asiasta useampia mielipiteitä vai oletko edelleenkin sitä mieltä, että stalin jätti syyttämättä ja Juhani Suomi valehtelee kirjassaan väittäessään valtioneuvoston päättäneet, että keitä tullaan syyttämään?
Valtioneuvostoko vaiko stalinko - siinäpä kysymys?
/Kalle, joka ei saata ymmärtää miten maamme voisi olla syyllinen Neuvostoliiton tekemiin laittomuuksiin - ja stalinistinilkitkään eivät sitä hänelle kerro
En näe nimimerkki jomacomin ajatuksenjuoksussa mitään ristiriitaa, koska liittoutuneiden valvontakomissiossa käytti valtaa Neuvostoliitto ja siellä Stalin, joka syystä tai toisesta päätti, ettei Mannerheimia syytetä. Ja valvontakomissio oli sitä mieltä, että sotasyyllisyys-kysymys oli hoidettava Suomen sisäisenä asiana, joten sen, ketä syytettiin päätti silloin lopullisesti valtioneuvosto.
"Siis stalinisti "jomacom" on todella jakaantunut asiassa ainakin kahteen osaan - toisaalta stalin jätti syyttämättämättä ja toisaalta tunnettuun ja arvostettuun historioitsijaan vedoten väittää valtioneuvoston jättäneen syyttämättä."
Tarkoitat ilmeisesti tällä syyttämättä jättämisellä Mannerheimia? Näin päättelen, mutta mistä kohtaa nimimerkki jomacomin viestiä tai Juhani Suomen kekkoskirjoja olet bongannut sellaisen tiedon, että valtioneuvosto jätti syyttämättä Mannerheimia, koska eihän valtioneuvosto em. Neuvostoliiton/valvontakomission kannasta johtuen edes harkinnut Mannerheimin syyttämistä?
Kuka tai ketkä päättivät, että keitä syytetään - stalin vai valtioneuvosto?
/Kalle, joka ei saata ymmärtää miten maamme voisi olla syyllinen Neuvostoliiton tekemiin laittomuuksiin - ja stalinistinilkitkään eivät sitä hänelle kerro
Juuri niin.
"Ja valvontakomissio oli sitä mieltä, että sotasyyllisyys-kysymys oli hoidettava Suomen sisäisenä asiana, joten sen, ketä syytettiin päätti silloin lopullisesti valtioneuvosto."
Stalin päätti, että hän ei päätä vaan antoi valtioneuvoston päättää.
10 000€:n kysymys : Kuka siis päätti?
Tarvitsetko oljenkorren?
Soitatko ystävälle?
/Kalle, joka ei saata ymmärtää miten maamme voisi olla syyllinen Neuvostoliiton tekemiin laittomuuksiin - ja stalinistinilkitkään eivät sitä hänelle kerro
Toisaalta on kunnia olla välikappaleena sinun ja Juhani Suomen välisissä kiistoissa, joista Suomi tuskin tietää mitään? Enkä todellakaan usko Suomen tutkivan historiaa punaiset lasit silmillään.
ehkä Juhani Suomelta?
Stalin päätti antaa valtioneuvoston päättää syytteeseen asetettavista ja näin myös tapahtui.
Siis kuka päätti syyttämisestä ja syyttämättättä jättämisestä - stali vaiko valtioneuvosto?
Soitatko tutulle?
Jätätkö vastaamatta?
/Kalle, joka ei saata ymmärtää miten maamme voisi olla syyllinen Neuvostoliiton tekemiin laittomuuksiin - ja stalinistinilkitkään eivät sitä hänelle kerro
"mutta mistä kohtaa nimimerkki jomacomin viestiä tai Juhani Suomen kekkoskirjoja olet bongannut sellaisen tiedon, että valtioneuvosto jätti syyttämättä Mannerheimia"
Siinä kohtaan missä sanotaan valtioneuvoston päättäneen - siis valtioneuvosto PÄÄTTI, ymmärrätkö - keitä syytetään ja siinä kohdassa valtioneuvosto siis jätti syyttämättä Mannerheimia.
Ymmärrätkö? Meneekö jakeluun?
Näin väittää Juhani Suomi :
”Lopullinen ratkaisu tehtiin valtioneuvostossa 6.11.1945. Hallitus päätti yksimielisesti nostaa tutkijakunnan kertomuksen mukaisesti syytteet Rytiä, Rangnellia, Linkomiestä, Tanneria, Ramsayta, Kukkosta, Reinikkaa ja Kivimäkeä vastaan. Yhtä yksimielisesti päätettiin, että asiaomaiset oli välittömästi vangittava”
Tutkijakunta ei katsonut Mannerheimia syylliseksi mutta päätöksen syyttämättä jättämisestä teki kuitenkin valtioneuvosto syyttämällä vain heitä, jotka tutkijakunta oli nimennyt epäillyiksi. Vaikka tutkijakunta olisi ollut yhtä kuin stalin niin valtioneuvosto päätti kuitenkin keitä syytetään ja heidän päätöksensä oli seurata tutkijakunnan listaa. Mutta toistataan vielä kerran - valtioneuvosto päätti keitä syytetään ja näin siis valtioneuvosto jätti syyttämättä Mannerheimia - eikä siis sitä päätöstä Juhani Suomen mukaan tehnyt stalin.
Kerrohan missä kohtaan Juhani Suomi väittää Stalinin päättäneen, ettei Mannerheimia syytetä - ja lainaus tekstistä mukaan. Kiitos.
/Kalle, joka ei saata ymmärtää miten maamme voisi olla syyllinen Neuvostoliiton tekemiin laittomuuksiin - ja stalinistinilkitkään eivät sitä hänelle kerro
Olen oman mielipiteeni tai toteamukseni valtioneuvosto/Stalin kysymyksestäsi jo esittänyt. Se tyydyttää sinua tai ei? Enkä mielestäni siihen voikaan ottaa sen enempää kantaa, koska jahnaat muiden ihmisten, nimimerkki jomacomin ja Juhan Suomen kanssa, keskustellessani minun kanssani ja jopa osoitat kysymyksesi suoraan heille??? Tämä on mielestäni todellinen ristiriita, jos mikä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000333&posting=22000000025709929
Sanotaan nyt vielä sekin, että en viestissäni vedonnut tai hakenut sanomiselleni perusteita jomacom nimimerkin viesteistä tai Juhani Suomen teoksista, jonka teoksiin itse koko ajan viittaat. Siksikin ristiriita on vain sinun ja Juhani Suomen välillä. Mutta kerro toki kuitenkin missä kohdin hänen kekkosteoksiaan todetaan näin:
"Siinä kohtaan missä sanotaan valtioneuvoston päättäneen - siis valtioneuvosto PÄÄTTI, ymmärrätkö - keitä syytetään ja siinä kohdassa valtioneuvosto siis jätti syyttämättä Mannerheimia."
"eikä siis sitä päätöstä Juhani Suomen mukaan tehnyt stalin."
Juhani Suomen yhteystiedot saat varmasti häen kustannusyhtiöstään Otavasta:
http://www.otava.fi/kirjailijat/kotimaiset/suomi_juhani/fi_FI/suomi_juhani/
Selvitän kantani täällä viestissä. Mutta on sinulla kovaa kaunaa nimimerkki jomacomia ja hämmästyksekseni jopa Juhani Suomeakin kohtaan? Mutta yritä selvittää kiistasi itsesi ja heidän kanssa tasolle, joka vapauttaa sinut keskustelemaan muiden, ehkä minunkin kanssani, koska aihe on mielenkiintoinen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000333&posting=22000000025715261
Ei mitkään herrat vaan kansa!
Näin sanoit:
"Kun Stalin pelasti Mannerheimin sotasyyllisyysoikeudenkäynniltä ja muut syytetynä olleet ja syyllisiksi tuomitut kovilta tuomioilta. "
Ja sen jälkeen Kalle on yrittänyt saada sinulta jonkinlaisia perusteluja väitteillesi. Vaan turhaan hän odottaa.
Jotta et tulisi leimatuksi "musta tuntuu" mutupunikiksi niin kerrohan vielä lyhyesti perustelut väitteellesi. Kiitos.
Kalle esitti jo aikaisemmin tässä ketjussa eriävän mielipiteensä sinun käsityksestäsi ja sinusta poiketen hän myös perusteli väitteensä lainaamalla arvostetun professorin ja historian tutkijan antamaa lausuntoa asiasta. Siinä hän väittää Suomen valtioneuvoston päättäneen syytettyjen nimet ja näin valtioneuvosto olisi jättänyt syyttämättä Mannerheimia - näin siis Juhani Suomen mukaan.
Perustelehan nyt omat väitteesi, jonka mukaan stalin jätti syyttämättä - sillä ethän halua olla mikään "musta tuntuu" mutupunikki, vai mitä.
/Kalle, joka ei saata ymmärtää miten maamme voisi olla syyllinen Neuvostoliiton tekemiin laittomuuksiin - ja stalinistinilkitkään eivät sitä hänelle kerro
Totta, olen esittänyt mielipiteen, että ”Stalin pelasti Mannerheimin sotasyyllisyysoikeudenkäynniltä ja muut syytetynä olleet ja syyllisiksi tuomitut kovilta tuomioilta”. Voinhan sitä perustellakin, mutta miksi perustelisin, koska keskustelukumppanini nimimerkki Antipunikki valehtelee sanomalla näin:
”Kalle esitti jo aikaisemmin tässä ketjussa eriävän mielipiteensä sinun käsityksestäsi ja sinusta poiketen hän myös perusteli väitteensä lainaamalla arvostetun professorin ja historian tutkijan antamaa lausuntoa asiasta. Siinä hän väittää Suomen valtioneuvoston päättäneen syytettyjen nimet ja näin valtioneuvosto olisi jättänyt syyttämättä Mannerheimia - näin siis Juhani Suomen mukaan. ”
Juhani Suomen kirjassa ”Vonkamies Urho Kekkonen 1944-1950” ei todeta, että valtioneuvosto päättäessään sotasyytettyjen nimet, olisi jättänyt syyttämättä Mannerheimia. Tämän valheensa nimimerkki Antipunikki vielä korostaa toteamalla ”näin siis Juhani Suomen mukaan.”.
Nimimerkki valehteli Juhani Suomen nimissä jo aiemmin todetessaan Mannerheimin syyttämättä jättämisestä viestissään ”Tässä kohtaa”
seuraavasti:
"eikä siis sitä päätöstä Juhani Suomen mukaan tehnyt stalin."
Harkitsen vakavasti tässä ketjussa olleiden nimimerkki Antipunikin em. väitteiden lähettämistä tiedoksi Juhani Suomelle.
Et sitten pystynyt perustelemaan väitettäsi, mutupunikki.
Jos valtioneuvosto nimesi syytetyt ja Mannerheim ei ollut mukana listalla niin kyllä se silloin oli valtioneuvosto, joka jätti syyttämättä.
Muussa tapauksessa valtioneuvosto on vain julkaissut saamansa syytettyjen listan ja silloin ei voida väittää valtioneuvoston päättäneen, että keitä syytetään.
Kysy keneltä vain - vaikka suomenkielen maikalta ensin ennenkuin häiritset professoria ja arvostettua historian tutkijaa.
Ymmärrätkö eron asioista päättämisen ja kumileimasimena toimimisen välillä?
Kumileimasin ei päätä vaan vain julkaisee valmiita päätöksiä. Väittäessäsi stalinin päättäneen väität yksinteon Suomen hallituksen olleen stalinin kumileimasin.
Jos kirjoitetaan totuudenmukaista historiaa niin silloin ei kerrota hallituksen päättäneen jostakin sen ollessa vain päätöksen julkaisija - kumileimasin. Jos Juhani Suomi kertoo hallituksen päättäneen niin Kalle todellakin uskoo häntä ja hän ei ole tarkoittanut hallituksen julkaiseen saamansa päätöksen.
Siis kerrohan mitä perusteita sinulla on väitteellesi ”Stalin pelasti Mannerheimin sotasyyllisyysoikeudenkäynniltä ja muut syytetynä olleet ja syyllisiksi tuomitut kovilta tuomioilta”.
/Kalle, joka ei saata ymmärtää miten maamme voisi olla syyllinen Neuvostoliiton tekemiin laittomuuksiin - ja stalinistinilkitkään eivät sitä hänelle kerro
Myönnät sitten valehdelleesi! Säälittävää!
Niin mitä Kalle on valehdellut?
Et sitten kuitenkaan pystynyt perustelemaan sairaita mielipiteitäsi, mutupunikki?
/Kalle, joka ei saata ymmärtää miten maamme voisi olla syyllinen Neuvostoliiton tekemiin laittomuuksiin - ja stalinistinilkitkään eivät sitä hänelle kerro
Mielummin valehtelee kuin lukee ja ottaa selvää asioista? Tyypillistä porvareitten touhua.
Sie kuvittelit ittestäs liikoi, pritkautit vähä valleenpäälle, narahit ja paskansit housuus. Mut eihä tuo ollu siul ensimmäine kerta.
Mut muista sie kalle miun neuvoin: totuus ja rehellisyys on enste parasta!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000021320629
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000104&posting=22000000022409251
Mannerheim tapatti suomalaisia enenmmän kuin kukaan muu historiamme aikana koskaan. Ihme, että tällaista miestä edelleenkin palvotaan? Historiaa tulisi kirjoittaa uudestaan erityiseti Mannerheimin kohdalta. Liekö herra tullut katumapäälle, kun perusti omaa nimeään kantavan lastensuojeluliiton sotien jälkeen.
Marko Tikan kirjassa Kenttäoikeudet sanotaan Mannerheimin vaatineen kenttäoikeuksien perustamista ja kun valtiovalta vastusti niitä, hän antoi epämääräisen "ammutaan paikalla" -käskyn, joka mahdollisti pikatuomiot.
Sitten maaliskuun alussa hän sai valtiovallan viimein hyväksymään kenttäoikeudet, jolloin ne perustettiin kaikialle sotatoimialueelle eli määrättiin perustettavaksi. Sotilasjohto antoi ohjeet, millä perusteella tuomioita jaettiin ja käytäntö vankien luokittelussa ja kohtelussa oli hämmästyttävän yhdenmukaista maan eri osissa.
Valtiovalta piti pitkään toimintaa laittomana ja olisi halunnut oikeudenkäyntejä sodan jälkeen, kuten sitten myös tehtiin. Sotilasjohto oli kuitenkin koko ajan ankarammalla linjalla punaisten kohteluun nähden kuin valtiovalta.
Näin voidaan nähdä, että Mannerheimin määräys kenttäoikeuksien kieltämisestä talvella oli itse asiassa valtiovallan määräys. Usein mainitaan tämä määräys harhaanjohtavasti eikä puhuta mitään kenttäoikeuksien perustamisesta ylhäältä päin. Tässä kaikkein karkeimmassa propagandassa annetaan ymmärtää oikeuksien syntyneen oma-aloitteisesti ja suorastaan vastoin määräyksiä. Mediassa vaietaan usein ja myös yleisteoksissa siitä, miten rangaistuskäytäntö syntyi ja kuka mitäkin vaati.
Mannerheimin vetoomukset teloitusten vähentämiseksi voidaan nähdä jälkimaailman harhaan johtamisena. Miksi mies ei kieltänyt teloituksia tai määrännyt niistä rabngaistuksia? Tikka toteaa valkoisen armeijan kieltäneen vastuunsa ja että historioitsijat ja muut ovat aktiivisesti unohtaneet tapahtumien kulun ja armeijan osuuden ja syyttäneet kaikesta tavallisia ihmisiä, jotka olisivat janonneet kostoa.
Kaiken huippu on artikkeli, jonka mukaan Tikan kirjassa ei suoraan syyllistetä Mannerheimia, mutta ei myöskään kiistetä hänen osuuttaan (HS:n arvostelu). Miksi Mannerheimin osuus halutaan puhdistaa kapinan kukistamisessa tapahtuneista teloituksista? Hävetäänkö kapinan kukistamisen verisyyttä nykyisin? Ennen ehkä haluttiin, että punaiset luulisivat johdon olleen viattomampi kuin oli ja siten vihanneen vähemmän valtiovaltaa eli oli jokin kansan eheyttämistarkoitus.