Oletko nälkäinen Jumalan puoleen? Haluatko päästä eteenpäin pyhityksessäsi ja omistautua Herralle? Niin monet uskovat elävät tänä päivänä hyvin uskonnollista ja tapakristillistä elämää. Käydään kokouksissa ja kuunnellaan saarna, sitten mennään kotiin ja pikkuisen illalla laitetaan käsiä ristiin.
Olemmeko tulleet ajatelleeksi, että voidaksmme saavuttaa ne suuret siunaukset, jotka Jumala on meille jokaiselle yksilöinä varannut, vaatii se myös antautumista täydellisesti hänelle. Kun antaudumme hänelle, käsitämme, että kaikki mitä meillä on yksin hänen armostaan. Meillä ei ole mitään omaa, vaan kaikki mitä meillä on, jopa omaisuutemme kuuluvat hänelle. Jos Jumala kehottaisi meitä luopumaan omasta talostamme ja antamaan sen sitä enemmän tarvitsevalle, tekisimmekö niin? Vai onko sydämemme kiinnittynyt maallisiin asioihin?
Kun olemme kuuliaisia, on siunaukset suuret. Miedän tulisi olla vähässäkin uskollisia. Jos Jumala herättää meidät keskellä yötä rukoilemaan jonkun puolesta, käännämmekö kylkeä vai nousemmeko rukoilemaan? Kannattaisi nousta, sillä ihmishenkiä on pelastunut uskollisten esirukoilijoitten rukousten kautta. Oman lihan ristiinnaulitseminen on luopumista monista asioista, mutta samalla antautumista kaikkivaltiaan Jumalan ohjattavaksi ja mikä on sen tärkeämpää?
Pyhityksessä eteenpäin meneminen on tärkeää kaikille uskoville. Meidän ei tule verrata pyhityselämäämme toisiin uskoviin, eikä missään tapauksessa maailman ihmisten elämään. Meidän tulee verrata pyhityselämäämme Jeesuksen elämään ja se antaa kyllä perspektiiviä pysyä nöyränä.
Olisi hirveää, jos uskonelämä pysyisi aina vain samanlaisena. Mutta Jumala haluaa viedä meitä kohti yhä suurempia suunnitelmia, hän haluaa että opimme tuntemaan hänet ja hänen tahtonsa. Että opimme tietämään, mitä on kirjoitettu, ettemme eksyisi. Hänellä on jokaista meitä varten varattuna palvelutehtävä ja hän henkilökohtaisesti on räätälöinyt suunnitelman elämäämme varten. Meidän tulee sitä etsiä ja kysellä, jotta voimme olla sillä paikalla, mihin hän antaa voitelunsa. Se suunnitelma joka hänellä on meille on suuri suunnitelma. Jumalan suunnitelmat ovat nimittäin aina suuria koska Jumala on suuri Jumala. Hänelle ei mikään ole mahdotonta, siksi uskossa häneen pääsemme osalliseksi suuresta suunnitelmasta!
Jumala asuu kansansa kiitoksen keskellä. Kun seurakunta kokoontuu, ei hän odota, että veisaamme jatkuvasti katumusvirsiä, jotka keskittyvät siihen miten huonoja olemme. Hän haluaa että kerromme lauluissamme miten hyvä ja täydellinen hän on, miten koko luomakunta kiittää ja ylistää hänen kirkkauttaan, hänen voimaansa, hänen tekojaan ja valtasuuruuttaan. Jumalan sanan pohjalle rakennetut ylistyslaulut nousevat taivaan esikartanoihin ja se on suloinen huulten hedelmä, jonka uhraamme hänelle. Totisesti hän on kiitoksemme ansainnut.
Voi miten toivoisin, että Jeesuksen omat totisesti olisivat yhtä. Niinkuin Jeesuskin toivoo. Sensijaan, että sorrumme aina näkemään toistemme huonot puolet ja arvostelemaan niitä, osaisimmekin tutkia omaa sydäntämme ja ajatuksiamme. Miettisimme, olenko minä murehduttanut Pyhän Hengen omilla sanoillani ja teoillani ja laiminlyönneilläni? Olenko minä rakastanut Herraa, minun Jumalaani kaikesta sydämestäni, kaikesta sielustani, kaikesta voimastani ja lähimmäsitäni niinkuin itseäni? Jos en ole, ei ole syytä viskoa kiviä muitakaan kohti.
Olemmeko tulleet ajatelleeksi, että voidaksmme saavuttaa ne suuret siunaukset, jotka Jumala on meille jokaiselle yksilöinä varannut, vaatii se myös antautumista täydellisesti hänelle. Kun antaudumme hänelle, käsitämme, että kaikki mitä meillä on yksin hänen armostaan. Meillä ei ole mitään omaa, vaan kaikki mitä meillä on, jopa omaisuutemme kuuluvat hänelle. Jos Jumala kehottaisi meitä luopumaan omasta talostamme ja antamaan sen sitä enemmän tarvitsevalle, tekisimmekö niin? Vai onko sydämemme kiinnittynyt maallisiin asioihin?
Kun olemme kuuliaisia, on siunaukset suuret. Miedän tulisi olla vähässäkin uskollisia. Jos Jumala herättää meidät keskellä yötä rukoilemaan jonkun puolesta, käännämmekö kylkeä vai nousemmeko rukoilemaan? Kannattaisi nousta, sillä ihmishenkiä on pelastunut uskollisten esirukoilijoitten rukousten kautta. Oman lihan ristiinnaulitseminen on luopumista monista asioista, mutta samalla antautumista kaikkivaltiaan Jumalan ohjattavaksi ja mikä on sen tärkeämpää?
Pyhityksessä eteenpäin meneminen on tärkeää kaikille uskoville. Meidän ei tule verrata pyhityselämäämme toisiin uskoviin, eikä missään tapauksessa maailman ihmisten elämään. Meidän tulee verrata pyhityselämäämme Jeesuksen elämään ja se antaa kyllä perspektiiviä pysyä nöyränä.
Olisi hirveää, jos uskonelämä pysyisi aina vain samanlaisena. Mutta Jumala haluaa viedä meitä kohti yhä suurempia suunnitelmia, hän haluaa että opimme tuntemaan hänet ja hänen tahtonsa. Että opimme tietämään, mitä on kirjoitettu, ettemme eksyisi. Hänellä on jokaista meitä varten varattuna palvelutehtävä ja hän henkilökohtaisesti on räätälöinyt suunnitelman elämäämme varten. Meidän tulee sitä etsiä ja kysellä, jotta voimme olla sillä paikalla, mihin hän antaa voitelunsa. Se suunnitelma joka hänellä on meille on suuri suunnitelma. Jumalan suunnitelmat ovat nimittäin aina suuria koska Jumala on suuri Jumala. Hänelle ei mikään ole mahdotonta, siksi uskossa häneen pääsemme osalliseksi suuresta suunnitelmasta!
Jumala asuu kansansa kiitoksen keskellä. Kun seurakunta kokoontuu, ei hän odota, että veisaamme jatkuvasti katumusvirsiä, jotka keskittyvät siihen miten huonoja olemme. Hän haluaa että kerromme lauluissamme miten hyvä ja täydellinen hän on, miten koko luomakunta kiittää ja ylistää hänen kirkkauttaan, hänen voimaansa, hänen tekojaan ja valtasuuruuttaan. Jumalan sanan pohjalle rakennetut ylistyslaulut nousevat taivaan esikartanoihin ja se on suloinen huulten hedelmä, jonka uhraamme hänelle. Totisesti hän on kiitoksemme ansainnut.
Voi miten toivoisin, että Jeesuksen omat totisesti olisivat yhtä. Niinkuin Jeesuskin toivoo. Sensijaan, että sorrumme aina näkemään toistemme huonot puolet ja arvostelemaan niitä, osaisimmekin tutkia omaa sydäntämme ja ajatuksiamme. Miettisimme, olenko minä murehduttanut Pyhän Hengen omilla sanoillani ja teoillani ja laiminlyönneilläni? Olenko minä rakastanut Herraa, minun Jumalaani kaikesta sydämestäni, kaikesta sielustani, kaikesta voimastani ja lähimmäsitäni niinkuin itseäni? Jos en ole, ei ole syytä viskoa kiviä muitakaan kohti.
Vastaukset 12
Vanhimmat
meidän kiitoksesta "elä"! Jokainen laulaa kiitosta sen verran ku tuntuu. Teennäine ylistys surkeaa katseltavaa! ...kun rukoilette, rukoilkaa kammioissa... ei kadun kulmissa, niinku bublikaanit!
mikä on aitoa ylistystä ja mikä teennäistä?
Tiedän takapenkissä istujia jotka ovat kuin kuiviinpuristetut sitruunat ja happamasti arvostelevat ylistystä. Se vaikuttaa negatiivisesti koko ylistyksen ilmapiiriin.
Olin viikko sitten kokoussarjassa jossa oli sali täynnä samassa hengessä ylistäviä ihmisiä. Oli vapaus ylistää ja palvoa Jumalaa ja Jumala oli väkevästi siellä läsnä. Palvonnan aikana moni sai kokea konkreettista Jumalan huolenpitoa ja murtumista tapahtui. Saimme vastaanottaa suomen kansaa koskevia profetioita ja armolahjat toimivat.
Palvonta on rukousta. Usein seurakunnissa jätetään ylistys ja palvonta vähemmälle jotta pastorit päsevät saarnaamaan. Kuitenkin ylistys ja palvonta on saarnaa tärkeämpiä, Jumalalla on silloin tilaa toimia.Kokouksemme ovat usein tiukasti aikaan sidottuja, kaikilla on kiire ties mihin, vaikka Seurakunnan yhteisissä kokouksissa Jumala haluaisi kohdata ihmisiä kaikessa rauhassa.
Kammiorukous ja henk.koht suhteen luominen Jeesukseen on tärkeintä. Se on uskonelämän perusta. Mitä enemmän vietämme aikaa Jumalan kanssa kahden, sitä paremmin opimme tuntemaan häntä. Seurakunnan keskelle saamme tuoda kukin niitä rakennusaineita, joista Jumala on kammioissamme puhunut.
Yhdessä ylistäminen nousee valtaistuimen eteen suloisena tuoksuna, sitä ei kannata koskaan väheksyä. Jos toisten ylistäminen ärsyttää, kannattaa yrittää keskittyä vapahtajamme ylistämiseen, eikä toisten arvostelemiseen. Raamattu kehottaa meitä karkeloimaan ja Daavidkin ylisti Herraa kaikesta mielestään.
2.Sam 6 14-16 Ja Daavid hyppi kaikin voimin Herran edessä, ja Daavid oli puettu pellavakasukkaan. Niin Daavid ja koko Israelin heimo toivat Herran arkin riemun raikuessa ja pasunain pauhatessa. Kun Herran arkki tuli Daavidin kaupunkiin, katseli Miikal, Saulin tytär, ikkunasta; ja nähdessään kuningas Daavidin karkeloivan ja hyppivän Herran edessä halveksi hän häntä sydämessänsä.
Miikal tuli rangaistuksi tästä asenteestaan.
siellä vinkuu.
erittain hyva kirjoitus!
"Meillä ei ole mitään omaa, vaan kaikki mitä meillä on, jopa omaisuutemme kuuluvat hänelle. Jos Jumala kehottaisi meitä luopumaan omasta talostamme ja antamaan sen sitä enemmän tarvitsevalle, tekisimmekö niin? Vai onko sydämemme kiinnittynyt maallisiin asioihin?"
-tuota tuli mietittya noin puoli tuntia sitten, jolloin taalla oli tornado (= pyorremyrsky) varoitus, ja jokaisen piti menna taloissaan turvalliseen paikkaan, kuten pesuhuone. siella pesuhuoneessa kyykkimisen aikana tuli mietittya, etta mitas jos tornado iskee taloon jossa asun, ja kaikki omaisuus lentaa taivaan tuuliin. eipa paljon naurattanut... onneksi Jumala varjeli, eika mitaan tapahtunut!
taalla lahella oli myoskin raekuuroja, rakeet olivat pesapallon kokoisia jotka tekivat pahaa tuhoa! etta tammoista tanne tanaan :) siunausta!
Hei ystäväni. Muista ja usko mitä sana sanoo ja ole rauhallisella mielellä.
Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan". Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.
Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee.
Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu.
Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. - Sillä: "Sinä, Herra, olet minun turvani". -Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi. Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi. Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.....
sinulle Sarah ja Taivaan Isälle, joka on varmasti vaikuttanut sinussa, kun tämän tekstin kirjoitit. Yhdyn täysin sydämin näihin ajatuksiin. Monesti olen itsekin huomannut, miten helposti tapakristillisyys saa itsessäni vallan. Ja myös sen, miten valtavat siunaukset on odottamassa, kun antautuu Jumalan työpöydälle ehdoitta Hänen käyttöönsä.
Rukoilemisesta olen ajatellut, että se on kuin hengittämistä. Jos lakkaa rukoilemasta, alkaa tulla erilaisia "hengitysvaikeuksia" uskonelämässä.
Siunausta.
Hyvin sanottu, että rukous on kuin hengittämistä, sitä nimenomaan palvonta ja ylistyskin ovat.Esirukous on lähinnä tekohengitystä: Kun rukoilemme toisten puolesta ja oikein antaudumme esirukoukseen, vaikutus voi olla sama kuin tekohengityksellä: Ihminen elpyy "hengettömästä tilastaan".
Kun täytämme henkemme Jumalan sanalla, hänen läsnäolollaan ja ylistyksellä, on kuin raikas virvoittava happi kulkisi kehomme läpi. Se tuo mukanaan elämää, terveyttä ja rauhaa. Samalla tässä"hengityksessä" poistuu niitä maailman menon mukanaan tuomia vääriä ajatuksia, sanoja ja tekoja. Eikö ole ihmeellistä, miten hyvä Isä meillä on? Halleluja!
Ei varmaankaan ole hauska kokea, tuollaista nälkää..
Ei nälkää leivän perään-
Amos 8
9. Sillä ajalla, sanoo Herra, Herra, tahdon minä laskea auringon alas puolipäivästä, ja pimittää maan valkialla päivällä.
10. Minä tahdon teidän juhlapäivänne kääntää murheeksi, ja kaikki teidän veisunne valitukseksi, ja tahdon antaa säkin jokaisen kupeisiin tulla, ja kaikki päät paljaaksi tehdä; ja tahdon heille murheen saattaa, niinkuin joku ainoaa poikaa murehtii; ja heidän pitää surkian lopun saaman.
11. Katso, ne päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, että minä lähetän nälän maan päälle; ei nälkää leivän perään, eli janoa veden perään, vaan Herran sanan kuulemisen jälkeen,
12. Niin että heidän pitää juokseman yhdestä merestä niin toiseen, pohjasta niin itään; heidän pitää juoksenteleman etsimään Herran sanaa, ja ei kuitenkaan pidä löytämän.
13. Sinä päivänä pitää kauniit neitseet ja nuorukaiset nääntymän janosta.
14. Ja jotka nyt Samarian rikoksen kautta vannovat ja sanovat: niin totta kuin sinun jumalas Danissa elää, niin totta kuin sinun jumalas Bersebassa elää: niiden pitää niin lankeeman, ettei he voi jälleen nousta ylös.
Ei varmaankaan ole hauska kokea, tuollaista nälkää.. Ei nälkää leivän perään-
Mitä tarkoitat edellisellä? Minusta on ihana olla nälkäinen Jumalan puoleen ja ravita itseäni hänen sanallaan ja keskustelemalla hänen kanssaan. Kun on nälkä niin silloin syö, mitä isompi nälkä, sen enemmän syö. Haluan olla nälkäinen Jumalan puoleen ja oikein ahmia hänen sanaansa. Niin, että sana saa tulla logoksesta rhemaksi ja saan elää sen todeksi.
Ei varmaankaan ole hauska kokea, tuollaista nälkää..
Ei nälkää leivän perään-
Amos 8
9. Sillä ajalla, sanoo Herra, Herra, tahdon minä laskea auringon alas puolipäivästä, ja pimittää maan valkialla päivällä.
10. Minä tahdon teidän juhlapäivänne kääntää murheeksi, ja kaikki teidän veisunne valitukseksi, ja tahdon antaa säkin jokaisen kupeisiin tulla, ja kaikki päät paljaaksi tehdä; ja tahdon heille murheen saattaa, niinkuin joku ainoaa poikaa murehtii; ja heidän pitää surkian lopun saaman.
11. Katso, ne päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, että minä lähetän nälän maan päälle; ei nälkää leivän perään, eli janoa veden perään, vaan Herran sanan kuulemisen jälkeen,
12. Niin että heidän pitää juokseman yhdestä merestä niin toiseen, pohjasta niin itään; heidän pitää juoksenteleman etsimään Herran sanaa, ja ei kuitenkaan pidä löytämän.
13. Sinä päivänä pitää kauniit neitseet ja nuorukaiset nääntymän janosta.
14. Ja jotka nyt Samarian rikoksen kautta vannovat ja sanovat: niin totta kuin sinun jumalas Danissa elää, niin totta kuin sinun jumalas Bersebassa elää: niiden pitää niin lankeeman, ettei he voi jälleen nousta ylös.
Joskus kommenttien päivitys, temppuilee,niin että lähettää saman uudelleen.