Virginia Tech -yliopistossa maanantaina 32 ihmistä ampuneen Cho Seung-Huin Etelä-Koreassa asuva äidinisä Kim Hyang-sik, 82, on ensijärkytyksen jälkeen täynnä vihaa.
- Mokoma paskiainen! Se, että hän kuoli yhdessä uhriensa kanssa, oli hänelle aivan oikein, Kim totesi tyttärenpojastaan brittiläiselle Mirror-lehdelle katsottuaan tämän jälkeensä jättämän videoviestin.
Jo pojan ollessa pieni isoisä pelkäsi, että hänestä tulisi mykkä. Isoisän sisar Kim Yang-sun, 85, aavisteli, että pojalla oli mielenterveysongelmia.
- Hän ei puhunut. Normaalisti pojat ja äidit juttelevat keskenään. He eivät. Hän (Cho) oli hyvin kylmä, Kim Yang-sun sanoi uutistoimisto AP:lle.
Chon äiti Kim Hyang-yim, vietti paljon aikaa kirkossa rukoilemassa poikansa puolesta.
- Hänen sydämensä särkyi. Hän toivoi, että heidän muutettuaan Yhdysvaltoihin pojan hiljaisuus helpottaisi. Mutta se muuttuikin pahemmaksi, Kim Yang-sun sanoi brittiläiselle Guardian-lehdelle.
Hänen mukaansa tuolloin kahdeksanvuotias Cho todettiin autistiseksi pian sen jälkeen, kun perhe oli saapunut Yhdysvaltoihin.
- Molemmat vanhemmat tiesivät, että hänellä oli mielenterveysongelmia, mutta he olivat köyhiä eivätkä pystyneet lähettämään häntä erikoissairaalaan Yhdysvalloissa, Chon eno Chan Kim, 56, sanoi Mirrorille.
Lisäksi vanhemmat tekivät kovasti töitä rahoittaakseen lastensa koulunkäynnin ja opiskelun.
Äiti Kim Hyang-yim kävi Yhdysvalloissa korealaisessa kirkossa ja pyysi sikäläistä pastoria auttamaan poikaansa, Hankyoreh Daily -lehti kertoi. Kun Cho aloitti opintonsa Virginia Techissä, äiti veti poikansa huonetoverit syrjään ja pyysi myös heidän apuaan.
- Hän pelkäsi, että poika viettäisi kaiken aikansa huoneessaan ja hukkuisi tietokonepelien maailmaan, lehti siteerasi korealaispastoria.
- Cho osallistui pari vuotta raamattupiiriin, mutta puhui vain harvoin eikä tullut toimeen muiden nuorten kanssa, pastori muisteli.
Eilen Etelä-Korean Yhdysvaltain-lähettiläs Lee Tae-sik kertoi MBC-radiouutisille, että Chon vanhemmat ovat paikallisten viranomaisten suojeluksessa. Leen mukaan heidät siirretään joka päivä uuteen paikkaan.
- Mokoma paskiainen! Se, että hän kuoli yhdessä uhriensa kanssa, oli hänelle aivan oikein, Kim totesi tyttärenpojastaan brittiläiselle Mirror-lehdelle katsottuaan tämän jälkeensä jättämän videoviestin.
Jo pojan ollessa pieni isoisä pelkäsi, että hänestä tulisi mykkä. Isoisän sisar Kim Yang-sun, 85, aavisteli, että pojalla oli mielenterveysongelmia.
- Hän ei puhunut. Normaalisti pojat ja äidit juttelevat keskenään. He eivät. Hän (Cho) oli hyvin kylmä, Kim Yang-sun sanoi uutistoimisto AP:lle.
Chon äiti Kim Hyang-yim, vietti paljon aikaa kirkossa rukoilemassa poikansa puolesta.
- Hänen sydämensä särkyi. Hän toivoi, että heidän muutettuaan Yhdysvaltoihin pojan hiljaisuus helpottaisi. Mutta se muuttuikin pahemmaksi, Kim Yang-sun sanoi brittiläiselle Guardian-lehdelle.
Hänen mukaansa tuolloin kahdeksanvuotias Cho todettiin autistiseksi pian sen jälkeen, kun perhe oli saapunut Yhdysvaltoihin.
- Molemmat vanhemmat tiesivät, että hänellä oli mielenterveysongelmia, mutta he olivat köyhiä eivätkä pystyneet lähettämään häntä erikoissairaalaan Yhdysvalloissa, Chon eno Chan Kim, 56, sanoi Mirrorille.
Lisäksi vanhemmat tekivät kovasti töitä rahoittaakseen lastensa koulunkäynnin ja opiskelun.
Äiti Kim Hyang-yim kävi Yhdysvalloissa korealaisessa kirkossa ja pyysi sikäläistä pastoria auttamaan poikaansa, Hankyoreh Daily -lehti kertoi. Kun Cho aloitti opintonsa Virginia Techissä, äiti veti poikansa huonetoverit syrjään ja pyysi myös heidän apuaan.
- Hän pelkäsi, että poika viettäisi kaiken aikansa huoneessaan ja hukkuisi tietokonepelien maailmaan, lehti siteerasi korealaispastoria.
- Cho osallistui pari vuotta raamattupiiriin, mutta puhui vain harvoin eikä tullut toimeen muiden nuorten kanssa, pastori muisteli.
Eilen Etelä-Korean Yhdysvaltain-lähettiläs Lee Tae-sik kertoi MBC-radiouutisille, että Chon vanhemmat ovat paikallisten viranomaisten suojeluksessa. Leen mukaan heidät siirretään joka päivä uuteen paikkaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nykyisin on miljoona ilmaisua pöpille. pöpejä voidaan koettaa parantaa, ja joskus jopa hyvin tuloksin, pääsääntöiseti ei kovin hyvin. Se ovat jo tunnustaneet että pedofiiliä ei voi parantaa terapialla, vaan huumavilla lääkkeillä
- Rauhoittava lyijypilleri
- Hengitysteitä stimuloiva hamppuköysihoito
- Rentouttava syanidikuuri
- Kirveellä tehty kallonsisäistä painetta laskeva operaatio
- Tervehdyttävän pakokaasun hengittäminen
- Virkistävä uimaretki betonivalmisteiset saappaat jalassa
- Terapeuttinen lepotuokio kolmenkymmenenkahdeksan kuningaskobran seurassa
- Sykähdyttävä benji-hyppy ilman narua
- Tajuntaa laajentava seksituokio seitsemän nälkäisen urosleijonan kanssa
- Hilpeä hetki sähkötuolissa
- Opettavainen tuokio giljotiinin rakenteeseen ja toimintaan tutustuen
Jos noilla hoitomuodoilla ei pedofiili parane niin ei sitten millään!
noilla konsteilla voidaan parantaa kaikki ikävät ihmiset
että suvussa viiraa reippaasti.
> Ampuja oli autistinen!
Siinäpä selitys miksi hän oli koulukiusattu ilmeisesti koko ikänsä, myös yliopistossa. Eipä ollut suuri ihme että tarttui aseeseen. Varsinkin kun sellaisen sai niin älyttömän helposti. Kunhan viitsi käväistä asekaupassa pizzanhakureisulla. Tehokkaasti tappavia dumdum-luotejakin asekauppias myi hänelle pientä sotaa varten. Eikä ihmetellyt sen vertaa, että olisi informoinut poliisia.
Jenkkiyhteiskunnassa on jotain pahasti vialla kun yhä useammat koululaiset harrastavat tällaisia amok-ammuskeluja päättääkseen päivänsä ryminällä. Tyypillisesti aiheena näyttäisi olevan vuosien ajan kertyneiden vääryyksien kertakaikkinen kostaminen kouluyhteisölle. Bushin hallituksen olisi syytä investoida taaloja tämän ilmiön tutkimiseen. Se kun ei tunnu paranevan.
Mielenterveysongelmiin haetaan parannusta moninaisista keinoista, mutta raamatun tankkaaminen on yksi huonoimmista. Ihan tarpeeksi hämmentävää tervejärkisellekin!