Maailmantalouden pienetkin yskäisyt vaikuttavat Suomen kansantalouden suuntaan. Kansantalouden pyörät on pidettävä pyörimässä eikä estettävä Suomalaista teollisuutta ulkomaankaupan hoitamisesta. Suomalaisen teollisuuden ja suomalaisen pääoman karkoittaminen Suomesta ei ratkaise suomalaisen yhteiskunnan ongelmia, vaan parantaa jonkin toisen kansantalouden rahoitusta.
On perinjuurin selvää, että Suomalaisen yhteiskunnan ja kansantalouden perustaa ei saa uhrata minkään totalitäärisen ideologian alttarilla aatteen vuoksi varoittavan esimerkkinä.
Sitäpaitsi, kasvavan vanhusväestön osuuden ja muun lisäksi edessä on Suomen rauhanajan suurin taloudellinen ponnistus. Toivoa sopii, että Suomi selviytyy siitä vähintään yhtä tyylikkäästi kuin Saksakin talouden murtumatta.
Sen lisäksi, että energiavarmuutta on parannettava , peruskoulutuksen ja terveydenhoidon toimintaa parannettava, Suomen liikenneverkon ja julkisen infrastruktuurin rapautuminen pysäytettävä,
on lisäksi huolehdittava että Soininmäenkin mainitsemat heikosti tuottavan työn tekemisen esteitä on purettava ja kansakunnan kaikki työhalukkaat saatava töihin "törkeätä lievempiä kannusteita käyttäen". Ei ihmisiä saa seisottaa kotona sen vuoksi, että laskentamallit osoittavat työnteon kannattamattomaksi. Suuret työmarkkinaosapuolet ja valtio eivät saa toimillaan tietoisesti luoda tuloloukkuja, jotka pakottavat ihmiset kieltäytymään työstä, tai mikä vielä pahempaa - kannustavat työnhakijaa välttämään työn vastaanottamista ja työnantajia välttämään työn tarjoamista.
Ei osakemarkkinoillakaan kieltäydytä välittämästä alle pörssierän kokoisia määriä osakkeita.
Sama pitää olla mahdollista työmarkkinoilla.
Työn tekemisen on oltava kannattavaa aina.
Jos työstä saatava korvaus ei riitä ruokaan ja asuntoon, yhteiskunta joutuu jokatapauksessa maksamaan puuttuvan osuuden sosiaalituen.
Työn tekemisestä ei saa rankaista karensseilla tai vaikeuttaa kansalaisten elämää järjettömällä paperirumballa.
Jos tiukkoja talouslaskelmia olisi käytetty 60-luvulla, Nokia olisi lopettanut elektroniikka-osastonsa tappioiden vuoksi heti alkuunsa. Sen sijaan Nokia panosti lupaavaan teknologiaan. Nykyään Nokia ei tee enää vessapaperia, kumisaappaita, tuota sähköä vesivoimalla..Sen sijaan nykyään Suomen kansantalous nojaa Nokian tappiollisen elektroniikka-osaston pohjalta syntyneeseen
teollisuusalaan.
Muutaman vuosikymmenen sisällä vanhusväestön osuus lisääntyy väestöstä ja samaan aikaan osuu juuri suuri jälleenrakennustyö, jota vielä tämä ja ainakin muutama seuraavaa hallitus joutuvat jatkamaan. Tämä hallitus joutuu vielä käymään EU:ssa kerjuulla ja hattu kourassa IMF:n juttusilla hankkimassa rahoitusta investointeihin.
Lech Valesan vaatimien riippumattomien ammattiliittojen aika on tullut. Piikkilanka-aidoilla ei enää määritellä markkina-alueita, eikä protektionistisillä tahi muilla pakotteilla määritellä kenellä on oikeus tehdä työtä tai bisnestä ja kenellä ei. Suomen sijainti kaukana lähes kaikista maailman markkina-alueista ei anna etua suomalaiselle raskaalle teollisuudelle. Jos tätä haittaa vielä tahallisesti lisätään, kotimainen raskasteollisuus kuihtuu niille sijoilleen. Suomalaisen teollisuuden ahdistaminen kansainvälisesti on kuin sahaisi omaa oksaa.
Automaatin tekemä työ on kuin lehmä, se ammuu kaikissa maissa samalla lailla kulttuurista riippumatta. Automaatti toimii tai on rikki.
Automaatti ei tee tahallaan harmia yritykselle.
Mikä tahansa voidaan automatisoida kustannustehokkaasti. Japanissa on jo monia miehittämättömiä tehtaita, johon tuodaan raaka-aine ja viedään pois valmiit tuotteet.
Automatisointi laskee lopputuotteen tuotantohintaa ja parantaa yrityksen mahdollisuutta selviytyä kansainvälisessä kilpailussa.
Dieselmoottoritehdas siirtyi Italiaan, koska sielläkin osataan koota koneita ihmiskäsin. Italiasta rakennetaan Suomen laivastolle uusia paatteja. Osataan Italiassakin lakkoilla, mutta Italiasta ei pakoteta teollisuutta ulkomaille. Siellä suorastaan pidetään kynsin hampain kiinni omasta teollisuudesta.
Japani on päässyt joskus lähelle täystyöllisyyttä, mutta haluaisinpa nähdä ennen hallituskauden loppua uutisointia maailmalta jostain maasta, jossa työttömäksi ilmoittautuva ei ehdi valtakunnan alueella nukkua yön yli, kun tarjoutuu työmahdollisuus.
Kekkosen sanoin olisi taas syytä kysyä, onko suomalaisilla malttia vaurastua ?
Jos "maltti puuttuu", niin sitten muut kansantaloudet hyötyvät Suomesta pois siirtyvän teollisuuden luomasta taloudellisesta aktiivisuudesta.
Kun ladat myytiin Suomesta takaisin tuotantomaahansa, niin olisi luullut, että Suomalainen kiimankin voittava kateuskin kuolee mahdottomuuteensa.
Mutta eipä taida ei, suomalainen ei suinkaan pyri hankkimaan vähintään yhtä hyvää kuin naapuri, vaan suomalainen pyrkii kaikin keinoin saamaan pois naapurilta kaiken ylimääräisen - eikä edes itselleen, vaan vain pois.
Erityisen harmittavaa tälläinen käyttäytyminen on taloudellisten mahdollisuuksien aikana, jolloin ne, jotka eivät muutoinkaan aio tehdä mitään itsensä eteen, jarruttavat kaikin keinoin muita käyttämästä taloudellisia mahdollisuuksia hyväkseen.
Vaaralliseksi tämä aatteellisen asennevamman edustajat tulevat kansakunnalle silloin, kun maailmantaloudelliset tosiasiat alkavat muuttua näläksi ja velaksi, vaikka Volgasta ei ole tietoakaan.
Mutta miksipä olla vain osa ratkaisua, kun voi olla koko ongelma.
On perinjuurin selvää, että Suomalaisen yhteiskunnan ja kansantalouden perustaa ei saa uhrata minkään totalitäärisen ideologian alttarilla aatteen vuoksi varoittavan esimerkkinä.
Sitäpaitsi, kasvavan vanhusväestön osuuden ja muun lisäksi edessä on Suomen rauhanajan suurin taloudellinen ponnistus. Toivoa sopii, että Suomi selviytyy siitä vähintään yhtä tyylikkäästi kuin Saksakin talouden murtumatta.
Sen lisäksi, että energiavarmuutta on parannettava , peruskoulutuksen ja terveydenhoidon toimintaa parannettava, Suomen liikenneverkon ja julkisen infrastruktuurin rapautuminen pysäytettävä,
on lisäksi huolehdittava että Soininmäenkin mainitsemat heikosti tuottavan työn tekemisen esteitä on purettava ja kansakunnan kaikki työhalukkaat saatava töihin "törkeätä lievempiä kannusteita käyttäen". Ei ihmisiä saa seisottaa kotona sen vuoksi, että laskentamallit osoittavat työnteon kannattamattomaksi. Suuret työmarkkinaosapuolet ja valtio eivät saa toimillaan tietoisesti luoda tuloloukkuja, jotka pakottavat ihmiset kieltäytymään työstä, tai mikä vielä pahempaa - kannustavat työnhakijaa välttämään työn vastaanottamista ja työnantajia välttämään työn tarjoamista.
Ei osakemarkkinoillakaan kieltäydytä välittämästä alle pörssierän kokoisia määriä osakkeita.
Sama pitää olla mahdollista työmarkkinoilla.
Työn tekemisen on oltava kannattavaa aina.
Jos työstä saatava korvaus ei riitä ruokaan ja asuntoon, yhteiskunta joutuu jokatapauksessa maksamaan puuttuvan osuuden sosiaalituen.
Työn tekemisestä ei saa rankaista karensseilla tai vaikeuttaa kansalaisten elämää järjettömällä paperirumballa.
Jos tiukkoja talouslaskelmia olisi käytetty 60-luvulla, Nokia olisi lopettanut elektroniikka-osastonsa tappioiden vuoksi heti alkuunsa. Sen sijaan Nokia panosti lupaavaan teknologiaan. Nykyään Nokia ei tee enää vessapaperia, kumisaappaita, tuota sähköä vesivoimalla..Sen sijaan nykyään Suomen kansantalous nojaa Nokian tappiollisen elektroniikka-osaston pohjalta syntyneeseen
teollisuusalaan.
Muutaman vuosikymmenen sisällä vanhusväestön osuus lisääntyy väestöstä ja samaan aikaan osuu juuri suuri jälleenrakennustyö, jota vielä tämä ja ainakin muutama seuraavaa hallitus joutuvat jatkamaan. Tämä hallitus joutuu vielä käymään EU:ssa kerjuulla ja hattu kourassa IMF:n juttusilla hankkimassa rahoitusta investointeihin.
Lech Valesan vaatimien riippumattomien ammattiliittojen aika on tullut. Piikkilanka-aidoilla ei enää määritellä markkina-alueita, eikä protektionistisillä tahi muilla pakotteilla määritellä kenellä on oikeus tehdä työtä tai bisnestä ja kenellä ei. Suomen sijainti kaukana lähes kaikista maailman markkina-alueista ei anna etua suomalaiselle raskaalle teollisuudelle. Jos tätä haittaa vielä tahallisesti lisätään, kotimainen raskasteollisuus kuihtuu niille sijoilleen. Suomalaisen teollisuuden ahdistaminen kansainvälisesti on kuin sahaisi omaa oksaa.
Automaatin tekemä työ on kuin lehmä, se ammuu kaikissa maissa samalla lailla kulttuurista riippumatta. Automaatti toimii tai on rikki.
Automaatti ei tee tahallaan harmia yritykselle.
Mikä tahansa voidaan automatisoida kustannustehokkaasti. Japanissa on jo monia miehittämättömiä tehtaita, johon tuodaan raaka-aine ja viedään pois valmiit tuotteet.
Automatisointi laskee lopputuotteen tuotantohintaa ja parantaa yrityksen mahdollisuutta selviytyä kansainvälisessä kilpailussa.
Dieselmoottoritehdas siirtyi Italiaan, koska sielläkin osataan koota koneita ihmiskäsin. Italiasta rakennetaan Suomen laivastolle uusia paatteja. Osataan Italiassakin lakkoilla, mutta Italiasta ei pakoteta teollisuutta ulkomaille. Siellä suorastaan pidetään kynsin hampain kiinni omasta teollisuudesta.
Japani on päässyt joskus lähelle täystyöllisyyttä, mutta haluaisinpa nähdä ennen hallituskauden loppua uutisointia maailmalta jostain maasta, jossa työttömäksi ilmoittautuva ei ehdi valtakunnan alueella nukkua yön yli, kun tarjoutuu työmahdollisuus.
Kekkosen sanoin olisi taas syytä kysyä, onko suomalaisilla malttia vaurastua ?
Jos "maltti puuttuu", niin sitten muut kansantaloudet hyötyvät Suomesta pois siirtyvän teollisuuden luomasta taloudellisesta aktiivisuudesta.
Kun ladat myytiin Suomesta takaisin tuotantomaahansa, niin olisi luullut, että Suomalainen kiimankin voittava kateuskin kuolee mahdottomuuteensa.
Mutta eipä taida ei, suomalainen ei suinkaan pyri hankkimaan vähintään yhtä hyvää kuin naapuri, vaan suomalainen pyrkii kaikin keinoin saamaan pois naapurilta kaiken ylimääräisen - eikä edes itselleen, vaan vain pois.
Erityisen harmittavaa tälläinen käyttäytyminen on taloudellisten mahdollisuuksien aikana, jolloin ne, jotka eivät muutoinkaan aio tehdä mitään itsensä eteen, jarruttavat kaikin keinoin muita käyttämästä taloudellisia mahdollisuuksia hyväkseen.
Vaaralliseksi tämä aatteellisen asennevamman edustajat tulevat kansakunnalle silloin, kun maailmantaloudelliset tosiasiat alkavat muuttua näläksi ja velaksi, vaikka Volgasta ei ole tietoakaan.
Mutta miksipä olla vain osa ratkaisua, kun voi olla koko ongelma.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Miten niille sitten kävi?
>>Touhukkaan ammattiyhdistysmiehen sanoma on selvä. Poliitikot haluavat kaataa Gdanskin telakan, vaikka sen tuotanto on kannattavaa. Työläiset halutaan saada lähtemään vapaaehtoisesti työpaikastaan ja maastaan.
Työläisillä menee huonosti Gdanskissa. Heitä sorretaan eikä aina pidetä oikein ihmisinäkään.>>
>>Brodowskin mukaan työläisen asema on kurja. Palkat ovat liian pienet. Työ on lisäksi raskasta eikä siitä makseta kunnolla.
Kommunismin aikana työntekijöitä autettiin asunnon saamisessa ja vuokran maksamisessa.
- Tie omaan asuntoon on pitkä ja kallis. Nuorten on vaikea perustaa perhettä, Brodowski sanoo.
Eikä Solidaarisuudellakaan mene hyvin. Se on yksi ammattiliitto 300:n joukossa. Puolalaisista vain vajaa viidennes kuuluu ammattiliittoihin. Se tekee kaksi miljoonaa puolalaista. Heistä Solidaarisuuteen kuuluu 600 000.
Yritykset eivät aina noudata työelämän sääntöjä. Jos joku valittaa, hänet potkaistaan pois eikä oikeutta aina kannata hakea.>>
Solidaarisuudella ei ole tarjota juuri muuta kuin uskoa markkinavoimiin sekä puolalaiseen patriotismiin ja katolisen kirkon oppeihin.>> "
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000151&posting=22000000010149555
Kirjoituksi otsikko antoi odottaa paljon sisällöltä, mutta kovin polveilevaksi, pinnalliseksi ja perusteita vaille olevaksi se valitettavasti jäi. Polveilun vuoksi kokonaisuuteen oli vaikea päästä kiinni ja kokonaisuutta on hankala kommentoida. Otetaan nyt kuitenkin pari yksityiskohtaa esille.
Suomalaista teollisuutta ja päomaa ei kukaan ole karkoittamassa Suomesta. Olosuhteet Suomessa eivät ole mitenkään muuttuneet huonommiksi kotimaiselle teollisuudelle. Korostan, ne eivät ole muuttuneet mitenkään huonommiksi. Kyse on ollut pelkästään siitä, että ulkomainen veto on muuttunut houkuttelevammaksi. Kehittyvillä mailla on ollut tarjota halvempia tuotantokustannuksia, halvemmat verokustannukset ja halvemmat ympäristökustannukset. Länsimaisten talouksien olisi pitänyt muuttua todella rajusti, jos niissä olisi kyetty samaan. Tämä ei siis koske vain Suomea, vaan kaikkia kehittyneitä länsimaita. Lisätekijänä on ollut teollisuuden siirtyminen lähemmäs markkinoita ja tässä kohdin Suomi on muita huonommassa asemassa, koska meillä ja meidän välittömässä läheisyydessä ei ole suuria markkinoita.
Toinen kysymys on sitten se, miten kotimainen tuotanto hyödyttää suomalaisia. Sen uskotaan antavan työtä ja palkkatuloja. Eri mekanismien avulla ktoimainen yritystoimintaa hyödyttää verotulojen kautta koko yhteiskuntaa. Teollisuutta houkuttelevissa maissa ei välttämättä ole aktiivista kysyntää niin suurille verotuloille kuin meillä. Kun ei ole ollut julkista terveydenhuoltoa, vanhusten huoltoa ja muita julkisia palveluja, veroja voidaan pitää niin kauan alhaisina, kunnes niitä aletaan hyvinvoinnin kasvaessa vaatia.
Suomessa ja muissa hyvinvointivaltiossa yritystoiminta on yhteiskuntaa ylläpitävä voima. Meillä yritystoiminta ei ole vain itseään eli omistajiaan varten. Kysymys on siis siitä tasosta, mikä valuu yhteiskunnan rattaiden hoitoon. Länsimaiset vaatimukset ovat huomattavan paljon korkeammalla vielä kuin Kiinassa ja Intiassa.
Käsityksesi mukaan ihmisten pitäisi siis ottaa vastaan sellaista työtä, millä ei tule toimeen. Jos kaikki ihmiset alkaisivat ottaa vastaan sellaista työtä, millä ei tule toimeen, siitä seuraisi voimakas deflaatio ja yhteiskunnan täysromahdus. Voi vaan kysyä, motivoisiko itseäsi ottamaan vastaa työtä, jonka palkalla et tiedä tulevasi toimeen. Yhdysvalloissa tällainen matalapalkkayhteiskunta on olemassa ja yksinhuoltajat eivät tule edes kahta työtä tekemällä toimeen. Kun he tekevät kahta työtä, se samalla tarkoittaa, että kukaan ei huolehdi heidän lapsistaan, koska systeemissa ei ole varaa yhteiskunnallisille palveluille.
Globaali talous tarjoaa yrityksille ja niiden omistajille suuria etuja. Monikansalliset suuryritykset voivat kilpailuttaa valtioita mielensä mukaan. Se voittaa, kenellä on pienimmät palkkakustannukset, pienimmät verokustannukset, vähäisimmät ympäristönsuojelunormit, vähäisimmät työsuojelunormit. Karmeimmillaan se on tarkoittanut esim. Kiinassa lapsityövoiman käyttöä 15 tunnin mittaisine työpäivineen 50 sentin tuntipalkalla. Tähänkö suuntaan meidän siis pitää mennä säilyttääksemme kilpailukykymme?
On mielenkiintoista, että otat esille Italian, joka on kaikkein suurimmissa taloudellisissa vaikeuksissa. Italian ongelma on juuri se, että se on pitänyt kiinni kynsin hampain teollisuudestaan. Käsityöteollisuus on nyt erittäin suurissa vaikeuksissa ja Italia on vaatinut EU:ta useaan otteeseen ryhtymään protektionistisiin tekoihin eli korkeisiin suojatulleihin aasialaisen halpatuonnin tukehduttamiseksi. Miten osasitkin ottaa esimerkiksi juri sen maan, jolle globalisaatio tekee kaikkein kipeimpää.