Irakin ryöstöretken suunnittelija vastatuulessa

Neokonservatismi, johon liittyy uskonnollisen omainen suhtautuminen heidän taloudelliseen oppiinsa ja myös oikeiden uskonnollisten käsitteiden sotkeminen tuon opin tueksi, sille alisteisena, edustaa nykypäivän ristiretkeä, yhtä tämän päivän vaarallisimmista aatesuunnista ja liikkeistä, joissa käytetään uskontoa ja aseita hyväksi maailman muokkaamiseksi oman opin mukaiseksi.

Neokonservatiivit ajavat omaa maailmankäsitystään eteenpäin polkien maahan niin ihmisoikeudet kuin kansallisvaltioiden itsemääräämisoikeudenkin, keinoja kaihtamatta. Kidutukset, sodat taloudellinen ja muu kiristäminen, kaikki keinot ovat sallittuja tuolle opinsuunnalle.

Itse puolustan kansojen itsemääräämisoikeutta sekä omistusta omaan maahansa, siellä oleviin kiinteistöihin, yrityksiin jne. Kansa, joka ei omista maataan, siellä olevia yrityksiä ja kiinteistöjä, ei voi olla itsenäinen. Kansa, jonka lainsäädännön yläpuolella ovat kansainväliset laita ja määräykset, ei voi olla itsenäinen.

Vasta sitten USA:n voidaan katsoa hävinneen sodan, jos se ei saa painostettua Irakin hallintoa allekirjoittamaan öljynporausoikeuksia koskevia sopimuksia, jotka jakaisivat leijonan osan öljytulojen voitoista amerikkalaisille öljy-yhtiöille. Tuo sopimushan on uutistietojen mukaan valmisteltu lähinnä amerikkalaisten öljy-yhtiöiden ja USA:n hallinnon toimesta, harva Irakin parlamentin jäsen on edes nähnyt luonnosta. Sen verran uutisiin on vuotanut tietoa sopimuksesta, että siinä öljy-yhtiöiden saamat voitot olisivat moninkertaiset tähänastisiin verrattuna, irakilaisten saadessa vain pienen osan oman öljynsä porauskulujen jälkeisistä voitoista/tuotoista. USA:n "puolustusministeri" Gateshan piti tuon "öljytulojen jakoa" koskevan sopimuksen aikaansaamista yhtenä tärkeimmistä tavoitteistaan vierailullaan lähi-idässä.

Jos Irakin hallinto ei suostu allekirjoittamaan edes miehityksen ja painostuksen alla tuota sopimusta, tai jos irakilaiset saavat otettua vallan miehittäjältä myöhemmin ja mitätöivät tuon sopimuksen, mikäli se on saatettu voimaan, silloin voidaan katsoa Usa:n hävinneen sodan Irakissa, koska se ei ole saavuttanut tavoitettaan, jonka vuoksi koko sotaan ryhdyttiin. Tällöin sodan kulut tulisivat myös tappioksi USA:lle, vaikka kovimman hinnan maksaa tietysti Irakin kansa, jonka maan USA on tuhonnut lähes raunioiksi, kärsiihän suurin osa kansasta esim. veden ja sähkön puutteesta, terveydenhuollosta ym. puhumattakaan, vaikka maa oli aiemmin alueen kukoistavin valtio, luku- ja koulutustason sekä elintason ollessa erittäin korkea vielä 70 -luvulla.

Jos USA ei saa tavoittelemaansa öljyvarojen hallintaa tuon sopimuksen muotoon kätketyn ryöstön kautta, se on hävinnyt sodan. Ei muuten, koska päästessään käsiksi Irakin öljytulojen voittoihin sopimusluonnoksessa kaavaillulla tavalla, USA saisi sotaretkestään moninkertaiset voitot jo varsin lyhyessä ajassa.