onko usko kestävää? onko sillä väliä, kuinka paljon uskoo, vai onko sillä enemmänkin väliä, MIHIN uskoo?
olen välillä todella epätoivoinen ja joudun rukoilemaan jatkuvasti etten vain menettäisi uskoa, se on niin äärettömän tärkeää. uskohan tulee Jumalalta, ei ihminen sitä itse kuitenkaan kehitä tyhjästä!
joudun myös vahtimaan itseäni, etten heittäydy maailman iloihin ja unohda Herraa. miksi usko tuntuu niin vaikealta asialta, vaikka eihän uskoa voida välttämättä tuntea tai kokea? onko sen pysyttävä aina sydämen ehdottomana varmuutena, vaikka se varmuus tuntuisi pettävän?
jospa Jeesus onkin joku, johon täytyy oikeasti LUOTTAA hyvässä ja pahassa, että Hän oikeasti ON siellä sydämessä, ja antaa elämälle suunnan, eikä oma sydän päästä epävarmuudelle valtaa turhaan.
ja jos on kerran antanut elämänsä Jeesukselle, niin ei kai se pelastus voi hälvetä siinä vaiheessa kun tulee epävarmuus uskosta?
olen välillä todella epätoivoinen ja joudun rukoilemaan jatkuvasti etten vain menettäisi uskoa, se on niin äärettömän tärkeää. uskohan tulee Jumalalta, ei ihminen sitä itse kuitenkaan kehitä tyhjästä!
joudun myös vahtimaan itseäni, etten heittäydy maailman iloihin ja unohda Herraa. miksi usko tuntuu niin vaikealta asialta, vaikka eihän uskoa voida välttämättä tuntea tai kokea? onko sen pysyttävä aina sydämen ehdottomana varmuutena, vaikka se varmuus tuntuisi pettävän?
jospa Jeesus onkin joku, johon täytyy oikeasti LUOTTAA hyvässä ja pahassa, että Hän oikeasti ON siellä sydämessä, ja antaa elämälle suunnan, eikä oma sydän päästä epävarmuudelle valtaa turhaan.
ja jos on kerran antanut elämänsä Jeesukselle, niin ei kai se pelastus voi hälvetä siinä vaiheessa kun tulee epävarmuus uskosta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
olevansa jo pelastettu, vaan vasta kuoleman jälkeen se selviää. Juudas oli apostolein joukossa, mutta hukkui. Niin voi käydä sinullekin, jos lankeat pois armosta. Kristityn elämä on jatkuvaa kilvoittelua, eikä mikään uskoontulokokemus takaa pelastusta! Autuaat ne, jotka kestävät loppuun asti!
uudestisyntyneen pelastususko kestää täsmälleen yhtä kauan kuin hänen omahyväisen yksisilmäinen pelastususkonsa. Kun usko menee, myös pelastus poistuu, sillä koko leikki tapahtuu vain uskovaisen oman pikku pään sisällä.
Jeesus itse heitti pallon kuulijalle sanomalla:"...mutta JOKA VAHVANA PYSYY loppuun asti, se pelastuu.".
Monet UT:n kirjoituksista painottavat tätä ihmisen "kestokykyä(=vahvuutta)" koettelemuksissa,joita kuitenkaan kaikki eivät kestä(= ole riittävän vahvoja).Lopputulos on se,että monet väsyvät,toiset luopuvat ja jotkut päätyvät itsemurhaan.Nämä ovat asioita,joita ei kristillisellä kentällä juurikaan käsitellä.Maalaillaan vain pilvilinnoja ja auvoista iäisyyttä "taivaassa".
"heikko" kirjoitti:"joudun myös vahtimaan itseäni, etten heittäydy maailman iloihin ja unohda Herraa...".
Edellisen perusteella voisi myös olettaa,että Herra ei peroonana ole kovinkaan puoleensa vetävä tai sellainen,jonka seurassa OIKEASTI viihtyisi...kun kerran muut ilot niin kovasti houkuttavat.Ja vielä pahempi,jos Hänet meinaa UNOHTAA...!
Jos tätä sovelletaan normaali elämään,niin voidaan kysyä,että minkälaisen persoonan seurassa me emme juurikaan viihdy tai jonka olemme vaarssa unohtaa ja josta joudumme itseämme jatkuvasti muistuttamaan?
Miksi lapset eivät unohda äitiään(vaikka äiti haluisi heidän välillä unohtavan = saisi levätä)ja hakeutuvat mielellään hänen seuraansa?
Koska äiti on heidät synnyttänyt ja (terveessä äiti/lapsisuhteessa) täyttänyt heidän tarpeensa:ollut läsnä,hoitanut sairastuessa,ruokkinut,vaatettanut,lohduttanut yms.
Jos tämä sama idea käännetään Jumalan ja uskovan väliseen suhteeseen,niin se ainakin todistaa - uskovien tilasta päätellen - että Jummalan/Jeesuksen huolenpito ei ole ollut kovin kattavaa,koska "lapset" meinavat unohtaa,hakeutua muualle tai luopua kokonaan.
Lopputuloksena näyttää siltä,että vain "vahvoilla" on Jeesuksen mukaan mahdollista pelastua.Eikä Jeesus tee sitä helpoksi!
Jeesus on kuollut kerran ja meidät on pelastettu kerran.
Ei siihen tarvita toista kertaa.
Usko, se on Jumalalta, ainutkertainen lahja.
Ja jos Jumala on antanut tällaisen ainutkertaisen lahjan Hän ei ota sitä koskaan pois.
Tämä usko vie sinut läpi koko elämän, eli se että Jeesus on kuollut meidän syntiemme tähden ja me olemme pelastetut.
Se riittää loppuun asti, ei tarvita mitään muuta.
Mutta se mitä teet elämälläsi on tietysti tärkeää, itsesi ja myös muitten ihmisten kannalta.
Jos Jeesukseen turvaat, niin olet taivaan tiellä.
Jos ihminen hylkää armon, niin silloin matka jää kesken.
Käyhän vilkasemassa tätä sivustoa. Sieltä saat paljon vastauksia kysymyksiisi:
http://www.nuotta.com/pulmakulma/
Tiedän, että tämä linkkien antaminen on inhottavaa, mutta juuri avasin ainakin omasta mielestäni hyvin kiintoisan ja antoisan keskustelun uskon peruskysymyksistä. Olisin ilahtunut, mikäli vain jaksat katsastaa sen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000283&posting=22000000025867558
Kerran pelastettu, aina pelastettu? Jeesus ei ole voinut pelastaa ketään automaattisesti, sanothaanhan Kolmannessa Mooseksen kirjassa:
26:43 Mutta maan on ensin tultava tyhjäksi ja oltava autiona korvaukseksi pitämättä jääneistä sapateista. He itse joutuvat sovittamaan syntinsä, koska hylkäsivät minun lakini ja halveksivat minun säädöksiäni.
Eli ne, jotka hylkäävät Jumalan lain ja halveksivat hänen säädöksiään (toisin sanoen tekevät syntiä), joutuvat itse sovittamaan syntinsä.
Älä kuitenkaan pelkää, Jumala on armollinen ja anteeksiantava. Mooseksen toisessa, neljännessä ja viidennessä kirjassa, sekä Ensimmäisessä aikakirjassa luvataan seuraavasti:
34.6. Sitten Herra kulki hänen editseen ja sanoi hänen kuultensa: "Herra, Herra on laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri.
34.7. Hän on armollinen tuhansille ja antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit, mutta ei jätä syyllistä rankaisematta. Lapset ja lasten lapset aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka hän panee vastaamaan isiensä pahoista teoista."
20.6. Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.
14.17. Herra, näytä nyt voimasi suuruus! Olethan sanonut:
14.18. 'Herra on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä on suuri. Hän antaa anteeksi pahat teot ja rikkomukset, mutta ei jätä syyllistä rankaisematta. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen hän panee lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista.'
14.19. Koska siis armosi on suuri, anna kansallesi anteeksi sen pahat teot, niin kuin olet tähänkin asti antanut sille anteeksi aina Egyptistä lähdöstä saakka."
14.20. Herra sanoi: "Minä annan anteeksi, kuten pyysit.
4.31. Herra, teidän Jumalanne, on laupias Jumala. Hän ei hylkää teitä eikä anna teidän tuhoutua. Hän ei unohda valalla vahvistamaansa lupausta, jonka hän antoi esi-isillenne.
16.34. Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.
21.8. Daavid sanoi Jumalalle: ”Tämä tekoni oli suuri synti. Anna se palvelijallesi anteeksi! Olen menetellyt hyvin tyhmästi.”
Kaikki saa toki rangaistuksen synneistään, mutta anteeksi saa silti. Ensimmäisessä Samuelin kirjassa sanotaan:
28:19 Herra antaa sinut ja Israelin filistealaisten käsiin, ja huomenna sekä sinä että poikasi olette minun luonani. Ja Israelin sotaväenkin Herra antaa filistealaisten käsiin."
Hieman taustoittaen, Saul oli luopunut Herrasta ja kyseisessä jakeessa Jumala sanoo Saulille nuo sanat profeetta Samuelin kautta. Huomionarvoista on se, että Jumala toteaa syntisen Saulin sekä hänen poikansa "olevan seuraavana päivänä hänen luonaan".
Myöhempinä aikoina eräät uskonvirtaukset ovat koittaneet saada ihmiset luopumaan Jumalasta, joka on nykyään yhteinen juutalaisille, kristinuskolle (tosin kristinuskon Jumala on 3 jumalaa eli polyteistinen) ja islamille, ja vieläpä onnistuneet tässä melko hyvin.
Uskoa ei saa Jumalalta lahjaksi. Eihän koko ajatuksessakaan ole mitään järkeä, silloinhan Jumalaa voisi syyttää luopumuksestaan =D
5. Moos. 6:5 Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi.
Toki voi rukoilla Jumalalta voimaa pysyä ja kasvaa uskon tiellä. Se on ihan oikea tapa. Toivottavasti olen auttanut sinua näiden kysymysten parissa.
Nuo linkit kyllä auttavat ja ovat varmasti hyödyksi, kiitos vastauksista! :)
Usko ei ole pelkkää synkistelyä ja jatkuvaa katumusta Jumalan edessä. Tulee muistaa, että Tanakhin (Vanhan Testamentin) tarkoituksena on myös auttaa ihmistä löytämään onnellisuus elämäänsä. Mooseksen toisessa kirjassa, Samuelin ensimmäisessä kirjassa sekä Ensimmäisessä aikakirjassa sanotaan:
14.26. Ostakaa sillä rahalla kaikkea, mitä mielenne tekee, nautoja, lampaita ja vuohia, viinä tai olutta tai muuta mieleistänne, ja syökää ja iloitkaa siellä perheinenne Herran, Jumalanne edessä.
2.1. Hanna rukoili sanoen: ”Sydämeni riemuitsee Herrasta, Herra nostaa minun pääni pystyyn. Minä voin rohkeasti vastata vihollisilleni, sinun avustasi minä iloitsen.
16.10. Ylistäkää hänen pyhää nimeään. Iloitkoot kaikki, jotka etsivät Herraa!
16.28. Maan kaikki kansat, tunnustakaa Herra, tunnustakaa Herran kunnia ja voima,
16.31. Iloitkoon taivas, riemuitkoon maa! Julistakaa kaikkien kasojen kuulla: Herra on kuningas!
16.32. Pauhatkoon meri kaikkineen, juhlikoot maa ja sen luodut,
16.33. humiskoot ilosta metsien puut Herran edessä, sillä hän tulee tuomaan oikeutta maan päälle.
Itse uskon että kerran pelastettu on aina pelastettu. Jonka Jumala on lapsekseen ottanut, sitä hän ei hylkää. Jumala ei kutsumistaan kadu. Hän pitää kiinni minusta, en minä hänestä ;)
On kahdenlaista uskoa, hengellistä - Pyhän Hengen uskoa minussa - ja henkistä - sydämen olotilaa, totenapitämistä jne.
Uskon että Pyhä Henki asuu sydämessäni ja hän uskoo puolestani, se miten mieleni kulloinkin oikkuilee, ei liity siihen että tuo "linkki": - Pyhän Hengen usko minussa, pysyy voimassa.
Onneksi meidän pelastajamme ei ole oma Usko, vaan Jeesus Kristus!
Jeesus itse sanoo:
Joh:6:37
"Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä,joka luokseni tulee, en minä aja pois.
38.Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon.
39. Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki.
40.Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. Viimeisenä päivänä minä herätän hänet."
Ole rauhassa ystävä, Jeesus Kristus ohjaa sinun kulkuasi. Sana on annettu meille lohdutukseksi, turvaksi ja pyhitykseksi. Kuuntele ja lue Sanaa rukouksen hengessä, kuuntele mitä Isä haluaa juuri Sinulle sanoa. Herran haltuun!
Olet ihan oikiassa,Jumala antaa uskon.Eikä se usko mihinkään katoa niinä epävarmoina hetkinä...hyvä on turvata Sanan lupauksiin armosta ja uskosta sellaisina epävarmuuden hetkinä.
Koita olla huolehtimatta tulevasta...sillä Jumala on jo sielläkin odottamassa sekä sinua että minua...siunausta!!