Olipa kerran kaksi miestä, Unto ja Aatos. He asuivat pienessä kylässä Keski-Suomessa. Molemmat olivat lähemmäs viittäkymmentä ja tiesivät toisensa. He vain eivät sattuneesta syystä pitäneet toisistaa ollenkaan.
Untolla oli autonaan 30 vuotta vanha Datsun 100A, sillä siihen aikaan kun Unto sen hankki, se oli oiva peli. Eikä haitaksi ollut myöskään kaveri, joka suu vaahdoten kertoi auton ihmeellisistä ominaisuuksista. Niinpä Untolla ei ollut tarvetta ostaa uutta autoa, vaikka Datsunissa näkyikin jo ruostetta jonkun verran. Unto ei myöskään halunnut vaihtaa renkaitaan, olivathan ne palvelleet häntä jo monta vuotta. Ainoa asia, jonka Unto päivitti autossaan, oli stereosysteemi. Viihteestähän ei voinut tinkiä tässä tapauksessa.
Aatoksella sen sijaan oli uusi, -07 vuosimallia oleva Lexus. Hänellä oli varaa siihen, sillä hän käytti leasing-palvelua. Tällä tavoin hän pystyi päivittämään autonsa uuteen aina, kun jotain merkittäviä lisäyksiä oli tapahtunut. Aatos ymmärsi, ettei auto saa jäädä jälkeen nykyajan kehityksestä, muuten tulee vaarallisia turvallisuusriskejä. Hän oli tyytyväinen autoonsa, vaikka monet olivatkin häntä haukkuneet rikkaaksi paskiaiseksi. Yllättävän monella haukkujalla oli itsellään 80-luvun Toyota Corolla, ihan hyvä perusauto, mutta selvästi niistä puuttui se jokin.
Eräänä päivänä Aatos ja Unto sattuivat samaan aikaan kaupan parkkipaikalle. Aatos etsi paikan itselleen parkkipaikan perältä, näin autot täyttyisivät loogisesti perältä eteenpäin, eikä tulisi vaikeuksia muillekaan ihmisille. Unto nappasi ensimmäisen parkkipaikan.
Kun Aatos astui autostaan ulos, hyökkäsi Unto aggressiivisen verbaalisesti päälle. "Luuletkos olevasi muita parempi, kun sinulla tuollainen uusi auto? Odotas vain jos tuon kolaroit, se tulee silloin sinulle todella kalliiksi!" Aatos katsoi Untoa vähän aikaa huvittuneena ja sanoi "Ota vain rauhallisesti, minä pidän auton turvallisuudesta ja uusista ominaisuuksista". Unto ei hellittänyt. "Yrität vain olla muita parempi tuolla autollasi. Kyllä kuule minullakin olisi varaa tuollaiseen, mutta olen vain tämmöinen nöyrä ihminen, joka pärjää kyllä tuolla vanhemmallakin! Kuules, otetaanko kisa? Täältä Richardinpolulle?" Aatos oli hämmästynyt Unton jatkuvasta uhosta, mutta koska kyllästyi tähän jo, hän päätti ottaa haasteen vastaan.
Niin he asettuivat vierekkäin kylän pääkadulle. Unto sanoi "hep" ja kaasutti. Aatoksella kesti hetken reagoida, sillä Unto teki aika halpamaisen tempun lähettämällä varoittamatta. Aatos painoi rauhallisesti kaasua ja pääsikin pian Unton ohi. Vettä alkoi tihkuttamaan samalla, kun autot kääntyivät hiekkatielle. Unto ei ollut koskaan ajanut näin lujaa Datsunillaan, eikä hän tiennyt renkaiden kuntoa. Alkanut sadekin häiritsi häntä: vanhat tuulilasinpyyhkimet vain pahensivat tilannetta, eikä hän nähnyt mitään.
Aatos otti tilanteen rauhallisesti. Ei hänkään näin lujaa ollut ajanut, Aatoksen mielestä hänen oma elämänsä oli tärkeämpi, kuin luottaa sokeasti autoonsa. Hän päätti hiljentää vauhtia, että Unto pääsisi vielä mukaan. Eihän tätä miestä nyt kokonaan voisi murskata. Hän näki Unton jo taustapeilistään ja hymyili itsekseen.
Sitten pamahti. Unto oli iskeytynyt Aatoksen auton kylkeen. "Mitä Darwinia?" kysyi Aatos ja katsoi ulos sivuikkunasta. Hän näki Unton vieressään. Unton silmät kiiluivat. Toinen pamaus. Unto iskeytyi taas Aatoksen kylkeen. "Jaha, vai että näin" mietti Aatos ja päätti sitten vastata Untolle. Aatos käänsi rattiaan ja osui Unton auton kylkeen. Hän katsoi hetken, kun Unton auto alkoi luisumaan hiekkatiellä. Yksi rengas puhkesi, ja Unto suistui ojaan. Hänen autonsa hajosin pieniin palasiin. Unton Datsun olikin ollut täysruosteessa auton ja maalipinnan alla. Aatos pysäytti oman autonsa.
Kun Aatos tuli ojan viereen, hän näki Unton istumassa penkalla. Unto itki. "Miksi en tajunnut ostaa uutta autoa aikaisemmin?" Unto parkui. "Nyt olen tuhlannut koko elämäni ajaen tällä vanhalla rotiskolla, vaikka parempaankin olisi ollut varaa". Aatos oli surullinen. Ei hän tätä ollut yrittänyt. Aatos pyysi Untoa mukaansa, ja he molemmat istahtivat Lexukseen. "Nyt me mennään autokaupoille", sanoi Aatos, "Nyt on sinunkin aika saada kunnon kaara allesi". Unto hymyili onnellisena.
Sen pituinen se.
Untolla oli autonaan 30 vuotta vanha Datsun 100A, sillä siihen aikaan kun Unto sen hankki, se oli oiva peli. Eikä haitaksi ollut myöskään kaveri, joka suu vaahdoten kertoi auton ihmeellisistä ominaisuuksista. Niinpä Untolla ei ollut tarvetta ostaa uutta autoa, vaikka Datsunissa näkyikin jo ruostetta jonkun verran. Unto ei myöskään halunnut vaihtaa renkaitaan, olivathan ne palvelleet häntä jo monta vuotta. Ainoa asia, jonka Unto päivitti autossaan, oli stereosysteemi. Viihteestähän ei voinut tinkiä tässä tapauksessa.
Aatoksella sen sijaan oli uusi, -07 vuosimallia oleva Lexus. Hänellä oli varaa siihen, sillä hän käytti leasing-palvelua. Tällä tavoin hän pystyi päivittämään autonsa uuteen aina, kun jotain merkittäviä lisäyksiä oli tapahtunut. Aatos ymmärsi, ettei auto saa jäädä jälkeen nykyajan kehityksestä, muuten tulee vaarallisia turvallisuusriskejä. Hän oli tyytyväinen autoonsa, vaikka monet olivatkin häntä haukkuneet rikkaaksi paskiaiseksi. Yllättävän monella haukkujalla oli itsellään 80-luvun Toyota Corolla, ihan hyvä perusauto, mutta selvästi niistä puuttui se jokin.
Eräänä päivänä Aatos ja Unto sattuivat samaan aikaan kaupan parkkipaikalle. Aatos etsi paikan itselleen parkkipaikan perältä, näin autot täyttyisivät loogisesti perältä eteenpäin, eikä tulisi vaikeuksia muillekaan ihmisille. Unto nappasi ensimmäisen parkkipaikan.
Kun Aatos astui autostaan ulos, hyökkäsi Unto aggressiivisen verbaalisesti päälle. "Luuletkos olevasi muita parempi, kun sinulla tuollainen uusi auto? Odotas vain jos tuon kolaroit, se tulee silloin sinulle todella kalliiksi!" Aatos katsoi Untoa vähän aikaa huvittuneena ja sanoi "Ota vain rauhallisesti, minä pidän auton turvallisuudesta ja uusista ominaisuuksista". Unto ei hellittänyt. "Yrität vain olla muita parempi tuolla autollasi. Kyllä kuule minullakin olisi varaa tuollaiseen, mutta olen vain tämmöinen nöyrä ihminen, joka pärjää kyllä tuolla vanhemmallakin! Kuules, otetaanko kisa? Täältä Richardinpolulle?" Aatos oli hämmästynyt Unton jatkuvasta uhosta, mutta koska kyllästyi tähän jo, hän päätti ottaa haasteen vastaan.
Niin he asettuivat vierekkäin kylän pääkadulle. Unto sanoi "hep" ja kaasutti. Aatoksella kesti hetken reagoida, sillä Unto teki aika halpamaisen tempun lähettämällä varoittamatta. Aatos painoi rauhallisesti kaasua ja pääsikin pian Unton ohi. Vettä alkoi tihkuttamaan samalla, kun autot kääntyivät hiekkatielle. Unto ei ollut koskaan ajanut näin lujaa Datsunillaan, eikä hän tiennyt renkaiden kuntoa. Alkanut sadekin häiritsi häntä: vanhat tuulilasinpyyhkimet vain pahensivat tilannetta, eikä hän nähnyt mitään.
Aatos otti tilanteen rauhallisesti. Ei hänkään näin lujaa ollut ajanut, Aatoksen mielestä hänen oma elämänsä oli tärkeämpi, kuin luottaa sokeasti autoonsa. Hän päätti hiljentää vauhtia, että Unto pääsisi vielä mukaan. Eihän tätä miestä nyt kokonaan voisi murskata. Hän näki Unton jo taustapeilistään ja hymyili itsekseen.
Sitten pamahti. Unto oli iskeytynyt Aatoksen auton kylkeen. "Mitä Darwinia?" kysyi Aatos ja katsoi ulos sivuikkunasta. Hän näki Unton vieressään. Unton silmät kiiluivat. Toinen pamaus. Unto iskeytyi taas Aatoksen kylkeen. "Jaha, vai että näin" mietti Aatos ja päätti sitten vastata Untolle. Aatos käänsi rattiaan ja osui Unton auton kylkeen. Hän katsoi hetken, kun Unton auto alkoi luisumaan hiekkatiellä. Yksi rengas puhkesi, ja Unto suistui ojaan. Hänen autonsa hajosin pieniin palasiin. Unton Datsun olikin ollut täysruosteessa auton ja maalipinnan alla. Aatos pysäytti oman autonsa.
Kun Aatos tuli ojan viereen, hän näki Unton istumassa penkalla. Unto itki. "Miksi en tajunnut ostaa uutta autoa aikaisemmin?" Unto parkui. "Nyt olen tuhlannut koko elämäni ajaen tällä vanhalla rotiskolla, vaikka parempaankin olisi ollut varaa". Aatos oli surullinen. Ei hän tätä ollut yrittänyt. Aatos pyysi Untoa mukaansa, ja he molemmat istahtivat Lexukseen. "Nyt me mennään autokaupoille", sanoi Aatos, "Nyt on sinunkin aika saada kunnon kaara allesi". Unto hymyili onnellisena.
Sen pituinen se.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niinpä niin, vanha datsun kelpasi isoisälle, kun paremmasta ei tiedetty, mutta uudessa katsastuksessa reputti :)
on jotta ajamisessa pitää olla ajamisen meininkiä. Ne on noi uudet hienot leksukset sun muut "hienot" autot liian helppoja. Ei se ole enää ajamista...Taitaapi moni hattupää luottaa liikaa niiden hienouksiin, kuten alustajäykkyydensäädöt, vakionopeudensäädöt, ilmastoinnit jne.. Noita autoja ajella sit simmut kiinni tuolla ralli Datsunien seassa..huh.
Toivottavasti Unto tajus ostaa -74 kadetin. siinä on ärhäkkä peli ;)
Hyvistä nauruista, sääliksi käy niitä jotka eivät huomaa monia piilotettuja pointteja :)
nuo piilotetut pointit säälisi sijaan?
Unto on uskovainen ja Aatos ateisti.
Vanha auto viittaa uskovien ahdasmielisyyteen ja uusi auto ateistien avomielisyyteen.
Parkkipaikan valinta perältä taas on muiden huomioon ottamista ja ensimmäisen nappaaminen taas perinteistä uskovien luomakunnan kruunu ajattelua.
Ajokohtaus kuvaa palstalla tapahtuvaa uskovien ja ateistien välistä väittelyä jonka ateistit luonnollisesti aina voittavat ilmeisistä syistä.
En jaksa kaikkia pikku yksityiskohtia selittää, mutta eiköhän noillakin selityksillä pääse kärryille.
Nyt voidaankin sit yhdessä nauraa, ilman sääliä (ilmeisestikki?) :)
Ps. krijailian näkemystä emme tässävaiheessa edes kaipaa.
Sillä edellinen kirjoittaja ne hyvin sieltä bongasi. No pistetäänpä jotain.
-Datsunin Unto osti, kun kaveri sitä niin suositteli. vrt. käännyttäminen uskoon, kaveri/vanhempi kertoo miten asiat on, niin pakkohan se on uskoa
-Päivityksiä ei tarvittu muuta kuin stereosysteemiin; Raamatun tulkinnasta ei muuteta ajan saatossa muuta kuin ne asiat, jotka tekevät elämän mukavammaksi itselle.
-Aatos tosiaan päivitti autoaan tarpeen mukaan, vrt. tieteen kehittyminen. Lisäksi vanhoihin corolloihinsa mieltyneet ihmiset haukkuivat häntä siitä, että luulee olevansa parempi muita. vrt. "Ateisti on hukassa, luulee pärjäävänsä ilman Jumalaa"
-Parkkipaikalla Unto hyökkää Aatoksen kimppuun nähtyään tämän Lexuksen, vrt. uskovaiset kun kuulevat ateismista. Aatos koitti myös olla rauhallinen vähän höpsähtäneen Unton kohdatessaan, mutta lopulta lähti leikkiin mukaan
-Autokisa tosiaankin kuvaa tätä väittelyä: Unto aloittaa epäreilusti ("Et voi todistaa että Jumalaa ei ole, eli Hän on."). Aatos pääsee pikkuhiljaa edelle (rationaalisuuden esittelyä). Unton päivittämättömät tuulilasinpyyhkijät estävät kuitenkin näkemisen näiltä osin. Aatos päättää tulla vähän vastaan ("Toki Jumala voi olla elämän luoja alkupisteessä, en vain usko siihen") -> Unto hyökkää kunnolla kimppuun. Lopulta Aatos päättää iskeä takaisin ja Unton uskolta murtuu pohja, sillä se on ollut maalipinnan alta ruosteessa jo pitkän aikaa.
Siinä joitain kohtia, mitä ei vielä oltu listattu. Saa pistää muitakin, kirjoitin tämän muutamassa minuutissa, niin jotain on saattanut jo unohtua.
tv. Krijailia
"Aatos etsi paikan itselleen parkkipaikan perältä, näin autot täyttyisivät loogisesti perältä eteenpäin, eikä tulisi vaikeuksia muillekaan ihmisille. Unto nappasi ensimmäisen parkkipaikan"
Miten perältä täyttäminen on sen loogisempaa kuin edestä täyttäminen? Kaikkihan sujuu vaikeuksitta, jos kaikki toimivat samalla tavalla. Ihan sama noudatettaisiinko Aatoksen vai Unton logiikkaa. Aatoksen logiikalla kävelymatka kauppaan on pitempi. Siinähän ei ole oikein järkeä, jos parkkipaikka on lähes tyhjä. Mainitset toki, että Aatos joutui etsimään paikkaa, jolloin parkkipaikka ei voinut olla tyhjä tai sitten Aatos on tyhmä.
Ensimmäinen vaikkakin miellyttävimmältä kuulostava vastaus ei ole välttämättä se oikea, vaan on hyvä tutkia asioita syvemmältäkin.
Karvan verran liian helppo, mutta kehitä tyyliä niin kyllä ajatusta on. Omien tarinoiden selittely on turhaa, kukin saakoon mitä saa, tyhmien ei tarvitse edes ymmärtää. Täällä muistaakseni joskus viime vuonna joku muukin kirjoitteli jotain saman tyylisiä 'opettavaisia tarinoita'. Hillitöntä kamaa olivat, niistä muistan että tyhmemmät pitivät niitä uskovaisten kirjoittamina.