Väärä abstraktio ja oikea abstraktio> selvitettävä ja selvittämätön.
"Puolet" kaikesta olevaisesta perustuu jonkinlaiseen logiikkaan.
Siinä missä maailmat ovat ristikkäin, loogiset osat (siis toisen puolen osat) vaikuttavat irrationaalisilta vain niin kauan, kuin
sen "motiivit", lähtöasetelma, vaikuttimet,
jne. oma logiikka on tuntematon. Käyttäjä/tutkija ei voi pureutua asioiden absoluuttiin olemukseen, vaan hänen on havainnoitava, ja yhden maailman osaset saattavat vaikuttaa eri verran toisen maailman osasilta.
Eroteltaessa kahden maailman osia toisistaan, (siis jos logiikka halutaan selvittää), on se mahdollista tehdä vain loogisille osille, ja niiden yhden loogisen partikkelin osasten
osasten mittakaavassa eroteltava.. Tietynlaista abstraktiota ei voida selittää loppuun asti, vaan maailmojen erotuksen rajalle asti.
Näennäisesti abstraktin selvittämiseen niin pitkälle kuin se on mahdollista kuuluu tärkeänä osana kyky erotella
arvottamalla kohteiden ominaisuudet absoluuttien arvojen mukaan,
jakamalla tarkasteltavan osasen fyysiset tai ei-fyysiset "partikkelit"->
selvittää mitkä osat "abstraktiosta" on ylipäätänsä mahdollista selvittää. Jäljelle jää tosi abstraktio, kun
selitettävät osat on selitetty.
Entä mikä tekee eri abstraktioista viehättäviä?
Siis "väärä" abstraktiokin, joka on selvitettävissä viehättää.
Mikä on väliin jäävä, puuttuva alue mikä tekee abstraktiosta viehättävän,
eikä vain irrationaalisen.. Abstraktio= tuntematon logiikka.. ymmärryksen ja ymmärtämättömyyden
välinen harmaa alue-> "väärä" kun yhteys on potentiaalisesti mahdollista luoda, mutta esim. valvetajunta
ei kykene solmimaan lankoja yhteen.
Millä eri tavoin erilaatuinen abstraktio aktivoi alitajuista? Mikä on selvittämättömän ja selvitettävän abstraktion se ominaisuus, joka aktivoi alitajuntaa, ja missä suhteessa ne yhdistettyinä vai yksinään toimivat parhaiten, tai miten ne toimivat eri suhteissa yksin tai yhdistettyinä eri määrissä?
Alitajunnassa on kaikenlaista syvää
ja outoa, mitä tekisi kyllä mieli tutkailla. Kaikki ne uskomattomat prosessit, jotka siellä on meneillään,
alitajunnassa on yhteys "kosmokseen". Alitajunnassa on unien maailma irrallinen logiikasta, se on täysi. Siellä missä ei ole epäjärjestystä, vain entiteettejä, ei ole myöskään logiikkaa. Ei potentiaalisia mahdollisuuksia, ei toimintaa, vain itseisarvoja. Lukemattomia itseisarvoja, lukemattomissa muodoissa. Aivojen pohjalla on sellainen outo valtava tunneli, joka on täynnä säihkyvää valoa, ja sitten sitä lähestyy.. Tajunta hajoaa aina valossa, portista astuttaessa. Tietysti rajalla voi tasapainotella, mutta sielläkin on pisteitä, joita ei voi ohittaa jos on tiettyjä asioita mukanaan.
Miksei tietynlainen tajunta voi selviytyä alitajunnassa?
Miksi ne ovat yhtä kaukana toisistaan kuin fyysinen ja jumalainen?
Kaikkeuden perusolemus on jaettu.. Voidaanko tätä jakautumista ymmärtää mistään käsin?
Millainen on unitajunnan luonne, tai uniolemus? Millainen on minun uniolemukseni, onko minulla sellaista, vai olenko itsekin entiteetti siellä?
Unissa kerran voi olla monenlaisia tajuntoja, niin onko kokemuksia lukijoilla esim. kuinka paljon rajoittaa tietynasteinen valvelunitajunta unen potentiaalia ja liikkumavaraa?
"Puolet" kaikesta olevaisesta perustuu jonkinlaiseen logiikkaan.
Siinä missä maailmat ovat ristikkäin, loogiset osat (siis toisen puolen osat) vaikuttavat irrationaalisilta vain niin kauan, kuin
sen "motiivit", lähtöasetelma, vaikuttimet,
jne. oma logiikka on tuntematon. Käyttäjä/tutkija ei voi pureutua asioiden absoluuttiin olemukseen, vaan hänen on havainnoitava, ja yhden maailman osaset saattavat vaikuttaa eri verran toisen maailman osasilta.
Eroteltaessa kahden maailman osia toisistaan, (siis jos logiikka halutaan selvittää), on se mahdollista tehdä vain loogisille osille, ja niiden yhden loogisen partikkelin osasten
osasten mittakaavassa eroteltava.. Tietynlaista abstraktiota ei voida selittää loppuun asti, vaan maailmojen erotuksen rajalle asti.
Näennäisesti abstraktin selvittämiseen niin pitkälle kuin se on mahdollista kuuluu tärkeänä osana kyky erotella
arvottamalla kohteiden ominaisuudet absoluuttien arvojen mukaan,
jakamalla tarkasteltavan osasen fyysiset tai ei-fyysiset "partikkelit"->
selvittää mitkä osat "abstraktiosta" on ylipäätänsä mahdollista selvittää. Jäljelle jää tosi abstraktio, kun
selitettävät osat on selitetty.
Entä mikä tekee eri abstraktioista viehättäviä?
Siis "väärä" abstraktiokin, joka on selvitettävissä viehättää.
Mikä on väliin jäävä, puuttuva alue mikä tekee abstraktiosta viehättävän,
eikä vain irrationaalisen.. Abstraktio= tuntematon logiikka.. ymmärryksen ja ymmärtämättömyyden
välinen harmaa alue-> "väärä" kun yhteys on potentiaalisesti mahdollista luoda, mutta esim. valvetajunta
ei kykene solmimaan lankoja yhteen.
Millä eri tavoin erilaatuinen abstraktio aktivoi alitajuista? Mikä on selvittämättömän ja selvitettävän abstraktion se ominaisuus, joka aktivoi alitajuntaa, ja missä suhteessa ne yhdistettyinä vai yksinään toimivat parhaiten, tai miten ne toimivat eri suhteissa yksin tai yhdistettyinä eri määrissä?
Alitajunnassa on kaikenlaista syvää
ja outoa, mitä tekisi kyllä mieli tutkailla. Kaikki ne uskomattomat prosessit, jotka siellä on meneillään,
alitajunnassa on yhteys "kosmokseen". Alitajunnassa on unien maailma irrallinen logiikasta, se on täysi. Siellä missä ei ole epäjärjestystä, vain entiteettejä, ei ole myöskään logiikkaa. Ei potentiaalisia mahdollisuuksia, ei toimintaa, vain itseisarvoja. Lukemattomia itseisarvoja, lukemattomissa muodoissa. Aivojen pohjalla on sellainen outo valtava tunneli, joka on täynnä säihkyvää valoa, ja sitten sitä lähestyy.. Tajunta hajoaa aina valossa, portista astuttaessa. Tietysti rajalla voi tasapainotella, mutta sielläkin on pisteitä, joita ei voi ohittaa jos on tiettyjä asioita mukanaan.
Miksei tietynlainen tajunta voi selviytyä alitajunnassa?
Miksi ne ovat yhtä kaukana toisistaan kuin fyysinen ja jumalainen?
Kaikkeuden perusolemus on jaettu.. Voidaanko tätä jakautumista ymmärtää mistään käsin?
Millainen on unitajunnan luonne, tai uniolemus? Millainen on minun uniolemukseni, onko minulla sellaista, vai olenko itsekin entiteetti siellä?
Unissa kerran voi olla monenlaisia tajuntoja, niin onko kokemuksia lukijoilla esim. kuinka paljon rajoittaa tietynasteinen valvelunitajunta unen potentiaalia ja liikkumavaraa?
Vastaukset 16
Vanhimmat
edes oikeasti olemassa jos uskot omaan ns.,
kertomukseesi, sehän on vain hypoteettista
faktaa ainakin omasta mielestäsi, mitä ihmettä
haluat siis kuulla asian lähtökohtaisesta
pointistasi ? Että maailma vain on ja minkäs
me sille voidaan tunnetulla planeetalla
ja tietyssä aikajanassa tässä,ei en halua
tulla löylyttämään käsityskykykyäsi heti
tässä ja nyt, vaan kyse on siis pitkällisen
ajan prosessista, oppilas "rakas...
Sain vaikutelman, ettet juurikaan ymmärtänyt mitä kirjoitin.
Ainakaan lausettasi "et voi olla edes oikeasti olemassa jos uskot omaan ns. kertomukseesi"
en ymmärtänyt laisinkaan.
Selvittäisitkö, mistä moisen jutun poimit tekstistäni?
Vika lienee osittain minussa, jos kirjoitan liian
monitulkintaisisesti.
Voi tietysti olla, että vain tulkitsen kirjoittamaasi aivan väärin, mutta
yhdestä tulkinnasta lähtöisin suhtautumistapasi vaikuttaa todella ylimieliseltä,
kun puhut "käsityskykyni löylyttämisestä" ja kutsut minua "oppilaaksesi"?
Ylimielisyys on kohtalokasta, jos koetat ymmärtää minua.
Jos taas et koeta, ja haluat vain muhia omahyväisyydessä, niin onnistut siinä varmaan aika hyvin, enkä minä sinua voi estää.
Pointti oli lähinnä ihmetellä mualimaa. Kuten ehkä huomasit, esitin paljon enemmän kysymyksiä kuin väittämiä.
Itseasiassa noiden kysymysten on tarkoitus aktivoida alitajuntaa(si), koska useimmiten niiden vastaukset eivät voi olla sanallisia, vaan abstrakteja kokemuksia.
Voidaan olettaa että pitkällinen prosessi on terveellä lapsella niin pitkä kuin tämän terveydentila vielä on määriteltävissä.
"porsaita äidin oomme kaikki"
Kerro selkeämmin mitä tarkoitat, niin voin vastata kenties järkevästi.
Et taida pyrkiä aitoon vuorovaikutukseen, haet vain
itsellesi jonkinlaista mielihyvää suhtautumisella, jonka (kenties erheellisesti?) koen alentavana.
Se on harmillista ja - joskin pienessä määrin-, destruktiivista toimintaa ja ajattelua.
Se ei vie sinua minnekkään, pitkität vain "kärsimystäsi".
ja ajatustenlukua :)
tuossa minuutin tekstisi jälkeen näköjään jo kysymyksen sinulle esitinkin. Jospa siitä lähtisi yhteinen taivalemme. Minä en meinaan ajatustenluka osaa.
mitä tarkoitat "tietynasteisella" valvetajunnalla?
Normaali- ja valvetajunnaksi koen tämän, joka ei juurikaan koe abstraktioita, tai ne ovat erittäin paljon taka-alalla. Tämäkin eräänlainen
"uni" tämä maailma, ja tällä maailmantasolla toiminnan kannalta olennainen inhimillinen tajunta vain yksi vivahde ja ulkonema.. ja sitä sävyttävät näennäiset ja todelliset abstraktiot syystä tuntemattomasta :*)
Siinäkin on tietysti aste-eroja, määräytyen sen mukaan
kuinka paljon koetaan todellista (tai näennäistä?) abstraktiota, ja kuinka taka-alalla tähän "normaali"maailmaan kuuluvat tajunnan osat ovat.
olettaa että ihminen käyttää ajattelu-kykyään ollessaan valveilla?
Tietysti mielestäni ja myös mielipiteeni ulkopuolella näin yleensä on :)
mutta ei se ole vain ja ainoastaan. Voivat olla limittäin.
Valveilla tajuntaa voivat täyttää myös
todelliset abstraktit kokemukset..
ilman huumeitakin. Hauskaa, että kysyit, ja keskustelet!
On tämä jännittävää olla ihminen ja tällaisessa
tajunnan valvemaailmassa kun on niin outoja maailmoja toisella puolen tämän "normaalin" ihmistajunnan (elikkäs vaikka sen ajattelukyvyn minkä mainitsit)
Hyvä niin, jos vaikka oppis täällä kirjoittamaan.
mielen määritys on hauska laji. Jos vaikka voitaisiin jotenkin päästä yhteisymmärrykseen siitä, että ajattelukyky on mielemme ominaisuus, niin seuraava kysymykseni sinulle onkin että mikäli abstraktiivisuus ei olisi ajattelykyvyn ominaisuus, niin kuinka erotamme ei abstraktiivisen?
Sepä olikin vallan hyvä kysymys!
Looginen ajatteluelin tunnistaa vain loogiset järjestelmät,
abstraktion kohdalla se
tunnistaa vain oman toimintapotentiaalinsa
ulkopuolisen kohteen,
loogisuuden puutteen,
vaikkei voikaan käsitellä sen sisältöä.
Nyt kömpelö esimerkki :P!
Jos olisi vaikkapa kone, jonka tarkoitus on tutkia
seiniä ryömimällä niitä pitkin.. ja seinässä sen edessä olisikin äkkiä reikä->
se tunnistaisi reiän "ei-seinäiseksi" alueeksi, kiertäisi sen ja jatkaisi seinien tutkimista :)
Ajattelukyky ja mieli eivät (minulle ainakaan) ole sama asia. Koemme abstraktiivisuuden mielellämme, emme ajattelukyvyllä. (vaikka nekin ovat ja voivat olla osittain limittäin)
Esimerkkisi oli hyvä :)
Mikä estää koneen kykyä informoida ja ehkäpä jopa analysoida tuo reikä, johon tämä seinää tutkimalla törmäsi?
joo-.
Jaa-a.
Mikä estää sinua lentämästä tahdon voimalla?
Todellisen abstraktion luonteeseen kuuluu, ettei se ole loogisesti analysoitavissa.
Jos se on mahdollista analysoida loogisesti, se ei ole abstraktio.
Sanakirjan määritelmä abstraktiosta:
Ei suoranaisesti havaittavissa oleva eikä sellaisenaan todellisuuteen kuuluva.
Mitä olet mieltä käsitteestä abstrahointi? Mitä "työkaluja pelkistämiseen" tarvitaan?
"Alitajunnassa on unien maailma irrallinen logiikasta, se on täysi"
Jos vaikka oletetaan unessa tapahtuvan informaation käsittelyä ja järjestelyä (muisti), niin eikö tuon pidä noudattaa jonkinlaista logiikkaa, jotta voimme yleensäkkään olettaa tämmöistä tapahtuvan?
Unella (ja tajunnalla) on monia funktioita, sekä epäfunktionaalisia ominaisuuksia, eli abstrakteja ominaisuuksia.
Miksi sen pitäisi noudattaa logiikkaa, että voimme todeta tätä tapahtuvan?
Jos luit aikaisempaa keskustelunkulkua, niin siinä esitin, että looginen mieli tunnistaa abstraktion toimintapotentiaalinsa ulkoisena kohteena, muttei voi ymmärtää tai tutkailla sen sisältöä. (koska aidon abstraktion luonnetta ei voida loogisesti tutkailla)
Kokeminen ja tietoisuus ovat tieteen funktionaalisesta näkökulmasta tarpeettomia. Ja tiede on oikeassa!
Koska kokemiselle ja tietoisuudelle ei ole funktiota, ovat ne täten abstrakteja.
Tai sitten tietoisuus ja kokeminen ovat vain evoluution sattumanvaraisia ja virheellisiä tuotoksia, mutaatiota, jotka ovat säilyneet vain siksi, ettei niistä ole haittaakaan lajiselviytymiselle.
Jos näin uskot, niin esitänpä kysymyksen:
jos saisit valita, että sinusta tehdään "kyborgi", niin että tehokkuutesi nousee huomattavasti, mutta tunteesi ja tietoisuutesi poistetaan täysin,
niin suostuisitko?
Taitaa olla niin, että tietoisuus ja kokeminen ovatkin niitä inhimillisyyden isoja juttuja, joita ilman olet yhtä kuin kuollut.
Informaation käsittely ja järjestely ovat vain yksi osa unia. Kokeminen on toinen. Unet ovat myös kokemuksia.