missä olet? oi, kaipaan sinua
Laura Leppätie
tk02
11971
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Missäs itse, Tero.
Oh, jumalaiset silmät, niitä ei voi unohtaa. Helsingissä, en tiedä olenko lähellä vai kaukana sinusta. Miten voit?
Jos haluat kertoa enemmän...voit tehdä niin osoitteeseen [email protected]
Kirkkaana on säilynyt mielessä hetki rautatieasemalla. Hattusi, hymysi ja suudelma jollaisen vuoksi kuolla.
Muistan erään sähköpostin, suunnilleen suhteemme puolesta välistä. Pidit minua nuorena ja naivina (mitä olinkin, vaikken itse sitä halunnut tietenkään myöntää) ja kerroit kysyväsi asiaa minulta uudelleen kuuden vuoden kuluttua, joka on ikäeromme.
Nyt se kuusi vuotta on kulunut ja täytyy sanoa, että olit oikeassa. Tiedän asioita aika helkkaristi enemmän kuin silloin. Jotenkin se asia liittyi elämänkokemukseen ja ehkä parisuhteeseenkin.
Mutta minulle kuuluu hyvää, kiitos kysymästä. En ole unohtanut autossa tapahtunutta. Se kulkee kauniina muistona sisälläni koko elämäni.
Mielenkiintoista muuten googlettaa sähköpostiosoitteesi alkuosa. Sinulla on aina ollut originellit nimimerkit, joten tuskin tarvitsee pohtia, kuka etsii samalla nimimerkillä seuraa mielenkiintoisessa paikassa.
Show must go on.
Naiivius on suhteellista, onko se sinisilmäisyyttä, vai sitä että haluaa usko asioihin? En tiedä, en todellakaan, en enää.
Mutta kuusi vuotta on vaikuttaa yhteen, jos toiseenkin ihmiseen. Pikemminkin itse olen tajunnut sen yksiulotteisuuden, jota itse silloin edustin. Vuodet siloittaneet sulat kukolta, ja avanneet silmiä monessa suhteessa. Manipulointi, valheiden verkko ja oman itsetunnon jonkinlainen pönkittäminen peittivät ne tosiasiat, mitä tunsin sisälläni. Tajusin tunteneeni yllättävän paljon kohtaasi, tapahtumat vuosien varrella ovat usein hämärtyneet, nämä eivät.
En inhoa silloista itseäni, en vain haluaisi tunteakaan häntä.
Nimimerkistä voin kyllä kommentoida sen verran, että en ole tai ollut hakemassa seuraa netin kautta, saati mukana kyseisessä yhteisössä. Tiesin, että kirjoitat hakusanaksi tuon, sekä huomaat yhteyden ja teet johtopäätöksesi. Tässä on tarina takana,kyseinen henkilö on kyllä tuttuni, jolle opetin luomaan tunnuksen, loin sähköpostitunnuksen samalla tunnuksella sinulle vastatessani, sen enempää ajattelematta, sillä en halua kirjoittaa tänne "virallisempaa" sähköpostiosoitettani. Selittely ei mausta tätä asiaa, korjaan vain tietynlaisen väärinkäsityksen. Joskus googletus ei kerro kaikkea, vaikka tietysti vanhat, silloin tietämäsi ja tuntemasi merkit antavat tien moiselle johtopäätökselle.
Show on vaihtunut todellisuuteen, vastuun pakoileminen ei kuulu elämääni.
Halusin vain kuulla, että voit hyvin. Nyt sen olen kuullut ja olen iloinen siitä. Kiitos, että vaivauduit kirjoittamaan. Toivon, että tulet olemaan onnellinen tulevaisuudessakin.
kalenterin sivut
lattialla pinossa
nostan pois
lakaisen vuodet välistä
Kiitos sinulle.
t. T
Meidän juttu oli fantasiaa, alusta loppuun asti. Arki ja sen ongelmat eivät päässeet latistamaan kuvioita kertaakaan. Kumpikin meistä loi mielessään toisesta sellaisen kuvan kuin halusi ja mitä sähköpostien perusteella palapelinä kokosi. (Mikä osoittautuikin lopulta aika puutteelliseksi paloiltaan.) Mutta sitä kautta toisesta tuli paljon kiinnostavampi, mitä toinen olisi ikinä ollut todellisuudessa. Ei ollut tylsiä ja huonoja puolia, toisen sai kuvitella juuri sellaiseksi kuin itse halusi. Petollista.
Se oli myös riippuvuussuhde, ainakin minulle. Olin joutunut sen fantasiamaailman verkkoon. Minäkin tunsin paljon sinua kohtaan. Mutta en ole koskaan edes tuntenut sinua. Tunteet olivat aitoja, mutta minulla ei ole hajuakaan ketä ihmistä kohtaan niitä tunsin. En tuntenut sitä ihmistä, en tuntenut sinua. Enkä oikein tuntenut itseänikään vielä silloin.
Olen kokenut paljon sen jälkeen. Tekosi ja valheesi vaikuttivat syvästi nuoreen ja herkkään sisimpääni, joka oli vielä kokematon ja naiivi. (Mikä sinuakin silloin ilmeisesti aika tavalla viehätti.) En silti syytä ketään mistään, elämässä nyt sattuu kaikenlaista. Kävi ilmi, että minulla oli alttius masennukseen ja se puhkesi, monen tekijän summasta. Sairastin sen, kunnes sain nostettua itseni sieltä ylös. Tutustuin itseeni pohjamutia myöten, tongin kaikki paskat lapsuudesta lähtien, elin helvetin ja opin tuntemaan itseni erittäin hyvin. Muutin elämäni suunnan, hankin ammatin (itseasiassa kaksi) ja päätin alkaa oman elämäni sankariksi. Tajusin tärkeän asian; tämä elämä on juuri sellainen kuin sen itse itselleen tekee. Ja miksi tehdä siitä kurjaa, kun sen voi tehdä myös hyväksi, laadukkaaksi ja onnelliseksi. On vain selvitettävä mahdolliset ongelmat ja ohjattava suitsista oikeaan suuntaan.
Koko tämän ajan rinnallani on seissyt mies. Tukenut, puhunut ja ollut kumppanini. Sama mies, jonka kanssa aloitin silloin seurustelun kun sinä ja minä lopetimme suhteemme. Alku oli yhtä helvettiä monesta syystä, mutta siitä helvetistä syntyi panssarinluja rakkaus ja parisuhde.
Avioliittoakin on jo yli neljä vuotta takana ja suhde paranee kuin viini vanhetessaan.
Sattumalta löysin tämän ilmoituksesi, kun tylsänä hetkenä googlettelin huvikseni tuttavien nimiä ja tuli mieleeni kokeilla googlettaa myös tyttönimeni.
Asumme nykyään mieheni ja lemmikkieläintemme kanssa ulkomailla. Mieheni tekee uraa, jossa myös minun panostani tarvitaan ja minä haluan rikastuttaa kokemuksiani, jotta voin vanhana ja kärttyisenä keinutuolissa muistella muutakin kuin lapsenlapsien lukumäärää.
Olet käynyt joskus mielessäni ja olen pohtinutkin mitä sinulle kuuluu. Toivottavasti hyvää ja toivottavasti sinäkin olet löytänyt tasapainon ja ajatuksen siitä, että elämä on juuri sellaista kun sen itselleen tekee. Kukaan muu ei sitä ainakaan toisen puolesta tee, se on varma.
Kiitos myös sinulle, kaikesta.
Laura
Kirjoitit kauniisti. Olen iloinen puolestani, onnestasi ja ennenkaikkea siitä että olet oivaltanut sen miten homma menee.
Olen onnellinen elämässäni, monessa kiehuvassa liemessä tuli uitua ennenkuin sain seesteisyyden päiviini. En ole ikinä halunnutkaan kulkea tasoiteltuja polkuja, enkä niin tule tekemäänkään. Mutta niin kauan kuin minulla on rakkaita ihmisiä lähellä, olen onnellinen. Muuta en tarvitse.
Elä hyvin, antakoot vuodet iloa sinulle.
En minäkään tavallisuutta ja turvallisuutta etsi missään muussa asiassa, kuin parisuhteessa, perheessä ja mielenterveydessä. Kunhan nämä perusasiat ovat kunnossa, muu maailma saa myrskytä mielin määrin. En missään määrin halua tasaista ja tylsää elämää, vaan etsin aina uusia haasteita. Elän uusista haasteista ja uusista haaveista. Ulkomailla näkee mielenkiintoisia ja erilaisia kulttuureja, ihmisiä ja maailmaa, eikä katsantokanta jää suppeaksi. Koska se jos mikä olisi kammottavaa, että katselisi maailmaa mehupillin kautta. Niitä ihmisiä on jo tarpeeksi muutenkin.
Ja kunhan on tasapainossa itsensä kanssa, sitä viihtyy missä tahansa. Itseään kun ei karkuun pääse, se kun tuppaa seuraamaan minne tahansa meneekin. Parasta siis tulla toimeen sen oman napansa kanssa.
Tiedä sitten siitä kauniisti kirjoittamisesta, ennemminkin kirjoitin vain totuuden ihmisenä, joka on antanut ikävät asiat anteeksi ja löytänyt tasapainon elämäänsä (ainakin toistaiseksi).
Kirjoittamaan pystyn kauniisti vaikka perunankuorista, koska minulla on ollut aikoinaan pirun hyvä opettaja kirjoitustaidossa. Sen opettajan sinä löydät peilistä.
Kasvakoot kirsikkapuut tiesi laidoilla, Laura.
Ehkä jonain päivänä kohtaamme, kun kävelemme silmät suljettuina kuunsiltaa.
Lämpimin muistoin,
t.
Olen aina rakastanut sinua.