Harmi, mutta suomalaispelaajat ovat taas aivan näkymättömissä, kun pudotuspelit alkoivat. Ruotsalaiset sensijaan näyttävät jauhavan peliä näkyvästi ottelussa kuin ottelussa...eipä taida suomesta löytyä todellisia lahjakkuuksia siinä määrin lähimainkaan niin kuin ruotsista, vaikka lajia harrastetaan täälläkin suurin maasoin.
Onko vikaa jo junioritasolla treenauttamisessa ja pelitavan puutteissa? Tsekit ja Ruotsalaiset opetetaan pitämään kiekkoa ja luottamaan itseensä, kun taas harva suomalainen haastaa ja on tehokas NHL:ssä. Kiekko lätkäistään liian helpolla "turvallisille" vesille sensijaan, että lähdettäisiin selkeissä tilanteissa rakenatamaan alhaalta uutta hyökkäystä.
Minusta suomalaisesta pelaajamateriaalista yleensä (ei ihan huipuista siis) puuttuu sellainen laajuus ja puuteina ovat mailankäsittely, puolustajien kovuus ja nopeus.
Ehkä kaksi maailman huippuluokan ketjua ja pakkiparia löytyy, mutta sillä ei ole voitettu kisoja ja se näkyy myös NHL:N kaukalossa ja pistepörsseissä. Toki muutama vuosi taaksepäin kun oli tilanne parhaimmillaan, niin lähellä oli suuretkin voitot, mutta ei materiaali ihan vielä riitänyt silloinkaan ja nyt on alamäki edessä...ehkä MM-kisoista voi jotain tulosta tulla, mutta ei silloin, kun muiltakin mailta on parhaimmat vapautuneet NHL:stä.
Kun vertaa suomalaisia ja ruotsalaisia pudotuspelien ensimmäisen kierroksen pistepörssissä, niin kaikki suomalaispelaajat ovat pimennossa Selännettä ja paria erinomaista häviäjäjoukkueessa ollutta maalivahtia luuunottamatta. Teppo Numminen ja Sami Salo ovat itse varmuuksia puolustajina.
Kun kovat pelit alkaa, niin muihin suomalaispelaajiin ei luotetaa, he eivät saa peliaikaa tai sitten he ovat tehottomia jarrumiehiä lähinnä tai eivät saa sitä maalia, jos paikka siunaantuu (ihan kuin MM-kisoissa kovissa peleissä)...mitä sanotte onko pelinäkemyksissäni perää?
Onko vikaa jo junioritasolla treenauttamisessa ja pelitavan puutteissa? Tsekit ja Ruotsalaiset opetetaan pitämään kiekkoa ja luottamaan itseensä, kun taas harva suomalainen haastaa ja on tehokas NHL:ssä. Kiekko lätkäistään liian helpolla "turvallisille" vesille sensijaan, että lähdettäisiin selkeissä tilanteissa rakenatamaan alhaalta uutta hyökkäystä.
Minusta suomalaisesta pelaajamateriaalista yleensä (ei ihan huipuista siis) puuttuu sellainen laajuus ja puuteina ovat mailankäsittely, puolustajien kovuus ja nopeus.
Ehkä kaksi maailman huippuluokan ketjua ja pakkiparia löytyy, mutta sillä ei ole voitettu kisoja ja se näkyy myös NHL:N kaukalossa ja pistepörsseissä. Toki muutama vuosi taaksepäin kun oli tilanne parhaimmillaan, niin lähellä oli suuretkin voitot, mutta ei materiaali ihan vielä riitänyt silloinkaan ja nyt on alamäki edessä...ehkä MM-kisoista voi jotain tulosta tulla, mutta ei silloin, kun muiltakin mailta on parhaimmat vapautuneet NHL:stä.
Kun vertaa suomalaisia ja ruotsalaisia pudotuspelien ensimmäisen kierroksen pistepörssissä, niin kaikki suomalaispelaajat ovat pimennossa Selännettä ja paria erinomaista häviäjäjoukkueessa ollutta maalivahtia luuunottamatta. Teppo Numminen ja Sami Salo ovat itse varmuuksia puolustajina.
Kun kovat pelit alkaa, niin muihin suomalaispelaajiin ei luotetaa, he eivät saa peliaikaa tai sitten he ovat tehottomia jarrumiehiä lähinnä tai eivät saa sitä maalia, jos paikka siunaantuu (ihan kuin MM-kisoissa kovissa peleissä)...mitä sanotte onko pelinäkemyksissäni perää?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Väkiselläkin tulee mieleen että ei oikein ole suomalaisesta tosipeleihin. Ruotsalaisilla on näistä pudotuspeleistä 60 tehopistettä, suomalaisilla 17, kymmenellä parhaalla luvut on 48 ja 16!! Ja ei ole Selännekään loistanut, 5 pelistä 2 pistettä.
Jossain vaiheessa oli Leijonat olleet muistaaksni 8 tai 9 arvoturnauksen (olympialaiset, maailman cup, Kanada cup, MM-kisat) loppuottelussa ja tuloksena se yksi ainoa voitto.
Itse uskoisin että jostain syystä henkinen kantti ei vain ole suomalaisilla niin kova. Ratkaisupeleissä vallitseva tunnetila on häviön pelko, kun sen pitäisi olla voittamisen halu. Eihän se tietenkään näin yksinkertaista ole, mutta jotain totuuden siementä ehkä tuossakin..
Toisaalta 20 v sitten, mikä ei kuitenkaan ole kauhean pitkä aika, ei ollut tietoakaan edes yhdestä pronssimitalista, loppuottelupaikoista puhumattakaan. Kurri oli aika lailla yksinäinen tähti NHL:ssä, ehkä Tikkanen pitää mainita myös.
Nyt on kuitenkin arvokisamitaleita kertynyt yllin kyllin ja NHL:ssä on monta kovaa suomalaispelaajaa. Tämän kauden eliittiin kuului useita suomalaisveskareita hurjan tulokaskauden pelanneen Bäckströmin johdolla ja Selänne, O. Jokinen ja S. Koivu kuuluvat liigan hyökkääjäeliittiin. Pakeista ehkä Timonen ja Numminen ovat kärkipäätä. M. Koivu pelasi myös hyvän kauden ja on nousussa. Lehtinen on Dallasin kovaa vakiokamaa. T. Ruudusta on terveenä pysyessään odotettu "liideriä" ja taitaa mies olla vasta 24 v, eli aikaa olisi...Tietysti kaipaisin itsekin parempaa ja aika näyttää, miten on. Suomi on onnistunut parissa viime isoissa kisoissa (World Cup, Olympialaiset) pelaamaan upeaa joukkuepeliä, jossa on loistanut joukkue, eivät niinkään yksilöiden omat kuviot. Mutta joo, kiva olisi jos kultaa olisi tullut useammin. Eteenpäin on kuitenkin menty 20 vuoden aikana.
Tietysti pelin luonnekin vaikuttaa. Selänteen playoffs-saldo esim. olisi varmasti erilainen, jos pelaisivat näitä avoimien ovien 7-5-pelejä ja vielä 7 ottelua per kierros. Ainakaan eka kierros Minnesotan kanssa ei tainnut olla mitään maalijuhlaa.
Itseasiassa suomalaisten arvokisamenestys on ollut aivan huikeaa, kun ottaa huomioon pelaajamateriaalin. Pelaajamateriaaliltaan Kanada, Ruotsi, Venäjä, Usa, Tsekki ja ehkä Slovakiakin ovat edellämme, mutta silti niistä turnauksista, joissa on mukana kaikki parhaat pelaajat, olemme saaneet kaksi hopeaa ja yhden pronssin. Ja jos realisteja ollaan, niin varsinkin Ruotsilla on tälläkin hetkellä aivan selvästi kovemmat pelaajat ehkä maalivahteja lukuunottamatta. Eli ei pitäisi olla aihetta marista.
Mielestäni suomalaisen pelaajan "stereotyyppi" löytyy Dallasista useammastakin suomalaispelaajasta, esim Hagman ja Miettinen. Eli 2 tai 3-ketjun pelaaja, joka ei ole huipputaitava, mutta tekee runkosarjassa hulluna töitä ja pisteitäkin ihan mukavasti. Monesti juuri täälaiset pelaajat nousevat esille pudotuspeleissä, mutta ei suomalaisten kohdalla (ehkä Ville Niemistä lukuunottamatta). Pudotuspeleissä suomalaisten homma alkaa yleensä tökkiä.
Se siis ottaa päähän että finaaleissa ei enää osata venyä. Arvoturnauksissa on yksi finaaliottelu ja sen pitäisi suosia yleensä "vaatimattoman pelaajamateriaalin" Suomea, mutta asia onkin juuri päinvastoin. Todella tiukassa paikassa puristetaan mailasta, kädet jäätyy ja itseluottamus on kateissa.
Vähän yleistäen voisi sanoa, että NHL:ssä on viime vuosina juhlineet "yllättäjäjoukkueet", kun taas SM-liigassa yleensä jo ennen kauden alkua tiedetään ne 3-4 joukkuetta, joista yksi ottaa mestaruuden. Tarkoitan että kuuluukohan tämä jotenkin suomalaisten perusluonteeseen, että h-hetkellä ikäänkuin tyydytään kohtaloomme eikä uskota että "tappajameiningillä" Suomen kaltainen huippujoukkue voi voittaa aivan minkä joukkueen tahansa. Henki voittaa materian, tämä näkyy yleensä kanadalaisjoukkueissa ratkaisupeleissä. Eli ei pitäisi pelätä häviötä vaan haluta vain voittoa. Mutta helppoahan tämä on sohvan pohjalta sanoa.
Suomalaisilta pelaajilta puuttu ratkasukyky tärkeiss paikoiss. Vaan 2 suomalaista nhl:ssä on osannu olla tosi tärkeinä ratkasijoina pleijareissa.1 Miikka Kiprusoff: Vei melkeen yksinään,melkeen vaan Jarome Iginla apuna, Calgaryn 2004 playoffseiss finaaliin saakka ja kanto ne sielki 7. peliin saakka. 2 Jari Kurri: Edmontonin kulta-aikojen tehoketjun maalipyssy ja ratkasija Gretzkyn rinnalla.
Sitte näitä muita on ehkä Lehtinen ja Nieminen.
Lehtinen Dallasin 1999 vuoden Stanley Cupin yks palanen. Puolustava hyökkääjä vailla vertaa. Nieminen, sellane sytyttäjä ja raataja. Autto omalla jääajallaan Calgarya pitkän pätkän 2004 vuode finaalii. Kova taklaaja ja vastustajan pelin hämmentäjä.
Tän takii suomi ei oo ku 1 kerran voittanu mitää euro hockey tourii isompaa.Ku ei oo tarpeeks ratkasijoita tärkeiss paikoiss. Selänteen voiss ehkä lukee noihin ratkasupelaajiin jossaki mielessä. Suomella ei oo Lehtistä Kiprua tai Niemistä ni huonost käy. Eikä muute oo selännettäkää. Nummeliin on omalla tavallaa ratkasija ja tärkee pelaaja. Mutt ei riitä. Suomi tarttee niemistä ja lehtistä. Mutt ei oo. onneks ruudut on ihan hyvii ratkasijoita-.
Mitä toteat tuossa viimesessä jaksossa eli häviön pelkoa liikaa, joka syö voittamisen tahtoa ja tilannejärkeä...eipä ole psykologiset höpinät ja tietoisuus auttaneet 20:ssä vuodessakaan näissä asioissa.
"Kurri oli aika lailla yksinäinen tähti NHL:ssä, ehkä Tikkanen pitää mainita myös."
Kurri ja Tikkanen ovat varmaan ainoat, jotka muistetaan, mutta kyllä niitä nimiä enemmänkin oli. Kurri ja Tikkanen jääneet mieleen varmaan lähinnä Stanley cupin voitoista.
Kurri on kyllä historiallinen maalintekijäkin.
Eipä ollut huonoja tilastot näilläkään äijillä:
http://www.hockeydb.com/ihdb/stats/pdisplay.php3?pid=5000
http://www.hockeydb.com/ihdb/stats/pdisplay.php3?pid=4715
http://www.hockeydb.com/ihdb/stats/pdisplay.php3?pid[]=4980
http://www.hockeydb.com/ihdb/stats/pdisplay.php3?pid=3335
Ei ole nykyään Suomella samanlaista kalustoa NHLn maalitilastojen suhteen. Otin listaan vain osan, eli lisää löytyy.
Se, missä on menty eteenpäin on juuri se voittamisen kyky. Ennen ei päästy edes finaaliin, vaikka äijät olis olleet mitä.
Nyt ollaan sentään jo 15 vuotta osattu mennä finaaliin saakka. Vielä, kun osattais se viimeinen peli voittaa.
Suomella puolustuspeli vetää kyllä vertoja Ruotsille ja maalivahtipeli on parempaa. Hyökkäyksestä puuttuu niitä kovia maalintekijöitä. Suomessa ei ole sellaisia itä-Eurooppalaistyylisiä snaippereita, kuten Marian Gaborik, tai Ilja Kovalchuk.
Nyt on kuitenkin saatu kentällinen hyviä nuoria pelaajia: J. Jokinen, T. Ruutu ja M. Koivu.
Olli Jokinenkin on oikeastaan vasta alkuun päässyt.
Jos vielä tarkennetaan Suomen materiaalin ongelmaa, niin puute on maaleja tekevistä laitahyökkääjistä. Sentterikalusto on hyvällä tasolla.
Tällä hetkellä ei ole huippulaitureita, kuin kahteen ketjuun: Selänne, Lehtinen hieman köykäisempää materiaalia: T. Ruutu, J. Jokinen, Peltonen, (S. Kapanen).