aivan.. se ei ole ruusuillatanssimista. vanhemmat juo.. lähes joka helvetin ilta. Siinä vaan kattot 3 pikkubroidin ja 1 pikkusiskon perään, kun tämä pikkusisko sattuu vielä olemaan vauva ja tarvii sua 24 h vuorokaudes. Broidit on 4 vuotiaat kaksoset ja yks on 9wee . Ite käyt sillon tällön koulua. Nyt olis peruskoulun vika luokka menos. sitte pääsee muuttaan kotoo. Mutta entäs pienemmät? oon ollu niille ja tulen olemaan se "äiti". isoisäni on lupaillut antaa rahaa vuokraan, jos otan pienemmät mukaani asumaan. Mitä vittuu mun pitäis duunia? ei tää näi voi jatkua koko aikaa.. Mä en haluu luopuu mun siskosta ja veljistä. haluun olla niiden kaa. Onko mahollista päästä asumaan oikeesti saman katon alle pois vanhempien luota? Parin vuoden aikana tilanne on meni jo niin huonoon suuntaan että vanhemmat ei voinu järkätä ees ristiäisiä nuorimmalle lapselle. Hän on nyt 3 kk. Ihmeen kaupalla mutsi vähensi dokaamista raskauden aikana, ja sai synnytettyä terveen tytön, ja sano sitte mulle että "pidä sä huoli siitä. mä en osaa." ristiäisiä ei järkätty ikinä. Aloin kutsumaan tyttöä Mariellaksi ja siitä ilmoitettiin jäsenrekisteriin tai jonnekki sinne. Nyt porukat todella juo koko ajan. Faija tekee osa aika duunia ja mutsi sillon tällön, mutta työpäivän jälkeen ne dokaa iltasin. Tai lähtee baariin. Ku lähen kouluun, vien kaksospojat hoitoon mummolle ja Mariellan naapurin tädille. Ja kun tuun koulusta, haen ne takas. Sitä se on ollu. Help me somebody?? en jaksa enää..
juoppoperheen tytär ja samalla sijaisäiti sisaruksille
kuka auttaa?
10680
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tekstisi sai vedet silmiini. Milloin Suomalaiset tajuavat, että heillä on alkoholiongelma. Aina vaan juodaan, joka vitun juhlissa. Mä toivon vain, että joskus kuten sinä ja sisaruksesi saisivat paremman lapsuuden.
Hei!
olen 22v alkoholisti perheen vanhinpoika. Olen siis kokenut hieman samoja asoita kuin sinäkin. Tiedän kuinka vaikeaa se on, mutta muista ihmeessä että elät vain itsesi vuoksi. Et kenenkään muun. Niin kylmältä kuin se kuulostaakin.
Olen nyt kaksi ja puoli vuotta asunut omillani. Eri käänteiden kautta vihdoin pääsin omilleni.
Porukat ovat eroamassa, isä sitä ei vieläkään kai ymmärrä. Faija on se joka juo. Se sit joi työpaikkansa ja joutui työttömäksi. seuraavaksi hän mnettää perheen.
Olen perustamassa tampereelle keskustelu piiriä: Alkoholi perheessä - Alkoholistien lapset.
Olet tervetullut. Jos haluat jutella:
[email protected]
Toi alkoholistien lapset. Minun vanhemmistani se alkoholisti oli äiti, joka teki itsemurhan vuosi sitten.
Ette luultavasti voi päästä "oman katon alle", koskapa et ole täysi-ikäinen ja vanhempasi ovat lastensa holhoajat. Kannattaisko ottaa yhteys sosiaaliviranomaisiin tai jotain? Vai ovatko he jo osallistuneet perheenne ongelmien ratkaisemiseen?
Voimia, tyttö! Sinä jos kuka niitä kaipaat.
kiitti teille kaikille. soskun väen kanssa on jutskattu, ja luultavasti pääsemme pienempien kanssa sijaisperheeseen, tai jonkun läheisen sukulaisen luo asumaan. Voin kertoa, että vanhempani eivät ole virallisesti huoltajiamme, vaan sitä virkaa ajaa takaa isoisämme, joka tosin on niin huonossa kunnossa (84v) ettei voi täyspäivisesti hoitaa kiljuvia lapsia vaikka häntä auttaisinkin. Ilmeisesti pääsemme "tsekkaan uudet vanhempamme" lähipäivinä. Esitin niille jotka tätä asiaa eteenpäin ajaa, ehdotuksen että jos vaikka kaikki 3 päästäisiin samaan perheeseen. Ja nyt vain odotellaan. Tällä hetkellä olemme isoisän luona kunnes uusi koti löytyy. tai jotain. en tarkkaan itsekkään tiedä, mutta näin olettaisin. mutta kiitos teille. God bless ya people!
Asiat ovat siis menossa parempaan suuntaan!
Oot selvästi joutunut ottamaan vastuuta paljon nuorena ja selvinnyt siitä hyvin. Pidä huoli sisaruksistasi edelleen - he tarvitsevat sinua ja sinä heitä. Tuotte turvaa toisillenne ja nyt siirrytte muutenkin turvallisempaan ympäristöön. Pian, toivon. Te pärjäätte.
Toimin itse opettajana koulussa, jossa on aika paljon sijaiskodeissa asuvia lapsia ja useimmilla heistä menee ihan hyvin - paljon paremmin kuin voisi lähtökohdat huomioon ottaen kuvitella! Sijaiskoti ovat yleensä hyvä ratkaisu - eikä sellaiseen kai ryhdytäkään, jos ei tosiaan ole tarvetta. Teillä on.
Oikein hyvää jatkoa Sinulle ja sisaruksillesi!
sun pitäis kysyä
ammattiauttajan apua
menisit vaikka kouluterkkarin luo
jotain hoitoa olis vanhemmillesi
järjestettävä ja sinun tilannettasi helpotettava
huostaanotto ois ratkaisu sun
siskolle ja veljille
kyllä kouluterkkari panee homman vireille
ala järjestellä vanhempiesi asioita
kun ne ei itse osaa
ammattiauttajia riittää
se on aikuisten velvollisuus
niiden jotka ei ole yhtä vastuuntunnottomia kuin vanhempasi
heillä on sairaus
se pitää hoitaa
mutta lapset eivät saa kärsiä
voin jutella sun kanssa lisää
jos haluat
[email protected]
ja harkittuani voin sanoa, että en oikeastaan löydä muuta sanottavaa kuin, että minun empatiani ovat täysin sinun puolellasi ja toivon pikaista tilanteen paranemsta sinulle
no eihän siihen miettimiseen mennytkuin 10 vuotta?
hiukan sama tausta mullakin. ite kärsin läheisriipuvaisuudesta omaan äitiini, miksi en ikinä kertonut kellekään, kuinka huonosti asiat oli kotona. sinuna en tekisi kaltaistani virhettä, vaikka tuntuukin niin stanan vaikeelta, vaan ottaisin yhteyttä viranomaisiin ja kertoisin tilanteen niin kuin se on. ja vaikka joutuisit erilleen sisariesi kanssa niin kiität itseäsi myöhemmin, sillä sait edes niille jokseenkin turvallisen ja välittävän kasvuympäristön. mitä pidemmälle lykkäät asioita, sitä kauemmin muistoista ja pahasta olosta toipuminen kestää. löydät pahimmassa tapauksessa itsesi samanlaisesta tilanteesta, jossa sun vanhemmat nyt on.
kato netistä yhteystiedot lähimpään sosiaalitoimistoon, soita. tai soita vaikka kytille. sun tilanteessa sä kärsit, ja teet mitä vaan, ei sun vanhemmat sitä näe eikä ne välitä, sillä ei niitä kiinnosta - niillä on omat "murheensa".
meikä muutti kotoota vasta 18-vuotiaana ja helvetti pääsi irti vasta silloin, meni neljä vuotta äiti kuoli, kun ei sydän enää kestänyt. meikä hajosi ja oon edelleen hajalla, ja yritän löytää jostain apua. paras apu on toistaseksi löytynyt päihteistä - ja sä et voi kuvitella kuinka paljon mä vihaan itseäni.