Sapattikäsky on annettu nimenomaan Israelin kansalle merkiksi Jumalan ja heidän välilleen, 2.Moos.31:13-17, eikä millään voida todistaa sen kuuluvan jollekin toiselle kansalle maan päällä.
Antautuminen seitsemännenpäivän pitämiseen merkitsee varastamista Israelilta, juutalaisilta.
Tämä juutalainen sapattikäsky on ikuinen merkki. Siksi ei sitä luonnollisesti koskaan voidakaan kumota niihin nähden, joille se kerran on annettu kaikkien heikäläisten noudatettavaksi. Sapattikäsky on annettu Mooseksen laissa, muttei Kristuksen.
Kun me pelastumme, emme pelastu Mooseksen lain alaisiksi, vaan Kristuksen.
Koska nyt Kristuksen laki ei sisällä minkäänlaista seitsemännenpäivän käskyä, niin ei meillä myöskään Jeesuksen opetuslapsina ole olemassa minkäänlaista sapattipulmaa.
Sillä mitä tulee uustestamentilliseen seurakuntaan, on sapattikäsky sille yhtä vähän annettu kuin kumottukaan. Sitä ei ole olemassa eikä koskaan ole ollutkaan. Rauhamme ei perustu lain määräysten pitämiseen, mikä on ainoastaan tulevan varjo, vaan täydelliseen pelastustyöhön, jossa Kristus on suuri, elävä todellisuus Kol. 2:16,17.
Meillä eivät ole oppi-isinämme sekä Mooses että Kristus, vaan ainoastaan Kristus, sillä kirjoitettu: >> "Yksi on teidän mestarinne, Kristus" Matt. 13:8,10. Hän itse tuo ilmi vaatimuksensa tähän esiintyessään uutena ja suurempana lainantajana, uuden liiton perustajana, mikä selvästi näkyy mm. vuorisaarnassa ja hebrealaiskirjeessä.
Kristuksen uustestamentillisessa laissa, uuden liiton laissa, mainitaan ensimmäinen käsky 62 kertaa, toinen 4 kertaa, KOLMATTA EI YHTÄÄN KERTAA!, neljäs 6 kertaa, viides 6 kertaa, seitsemäs 6 kertaa, kahdeksas 4 kertaa, yhdeksäs 9 kertaa ja kymmenes 9 kertaa.
Jos Jeesus toivoi meidän pitävän vanhantestamentillisen sapatin, niin on enemmän kuin ihmeellistä se , ettei hän yhden yhtäkään kertaa korostanut sen merkitystä, vaikka niin usein teroitti toisia käskyjä.. Ei,,, uuden lainantajan uudella liittokansalla on myöskin uusi sapatti, nimittäin lepo Kristuksen täytetyssä työssä. Ja >>" joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut (todellisen) levon teoistaan" Hebr.4:10.
Mutta Israelin lasten on pidettävä seitsemättä päivää niin kauon kuin he vaeltavat ilman Kristusta. Jos sitä vastoin joku juutalainen pelastuu Kristuksen armosta, niin hän myöskin vapautuu sapattimääräyksestä, sillä eihän hän voi mitenkään elää kahdessa liitossa. Mooseksen ja Kristuksen välillä on suuri "mutta" Joh.1:17.
Otos:
Kirjasta Folke Thorell 1954 -Totuus sapatista ja sunnuntaista-
Antautuminen seitsemännenpäivän pitämiseen merkitsee varastamista Israelilta, juutalaisilta.
Tämä juutalainen sapattikäsky on ikuinen merkki. Siksi ei sitä luonnollisesti koskaan voidakaan kumota niihin nähden, joille se kerran on annettu kaikkien heikäläisten noudatettavaksi. Sapattikäsky on annettu Mooseksen laissa, muttei Kristuksen.
Kun me pelastumme, emme pelastu Mooseksen lain alaisiksi, vaan Kristuksen.
Koska nyt Kristuksen laki ei sisällä minkäänlaista seitsemännenpäivän käskyä, niin ei meillä myöskään Jeesuksen opetuslapsina ole olemassa minkäänlaista sapattipulmaa.
Sillä mitä tulee uustestamentilliseen seurakuntaan, on sapattikäsky sille yhtä vähän annettu kuin kumottukaan. Sitä ei ole olemassa eikä koskaan ole ollutkaan. Rauhamme ei perustu lain määräysten pitämiseen, mikä on ainoastaan tulevan varjo, vaan täydelliseen pelastustyöhön, jossa Kristus on suuri, elävä todellisuus Kol. 2:16,17.
Meillä eivät ole oppi-isinämme sekä Mooses että Kristus, vaan ainoastaan Kristus, sillä kirjoitettu: >> "Yksi on teidän mestarinne, Kristus" Matt. 13:8,10. Hän itse tuo ilmi vaatimuksensa tähän esiintyessään uutena ja suurempana lainantajana, uuden liiton perustajana, mikä selvästi näkyy mm. vuorisaarnassa ja hebrealaiskirjeessä.
Kristuksen uustestamentillisessa laissa, uuden liiton laissa, mainitaan ensimmäinen käsky 62 kertaa, toinen 4 kertaa, KOLMATTA EI YHTÄÄN KERTAA!, neljäs 6 kertaa, viides 6 kertaa, seitsemäs 6 kertaa, kahdeksas 4 kertaa, yhdeksäs 9 kertaa ja kymmenes 9 kertaa.
Jos Jeesus toivoi meidän pitävän vanhantestamentillisen sapatin, niin on enemmän kuin ihmeellistä se , ettei hän yhden yhtäkään kertaa korostanut sen merkitystä, vaikka niin usein teroitti toisia käskyjä.. Ei,,, uuden lainantajan uudella liittokansalla on myöskin uusi sapatti, nimittäin lepo Kristuksen täytetyssä työssä. Ja >>" joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut (todellisen) levon teoistaan" Hebr.4:10.
Mutta Israelin lasten on pidettävä seitsemättä päivää niin kauon kuin he vaeltavat ilman Kristusta. Jos sitä vastoin joku juutalainen pelastuu Kristuksen armosta, niin hän myöskin vapautuu sapattimääräyksestä, sillä eihän hän voi mitenkään elää kahdessa liitossa. Mooseksen ja Kristuksen välillä on suuri "mutta" Joh.1:17.
Otos:
Kirjasta Folke Thorell 1954 -Totuus sapatista ja sunnuntaista-
Vastaukset 4
Vanhimmat
teidän kanssanne. Aina vaan jaksatte tolkuttaa käskyistä. Järjetöntä porukkaa, kun jaksatte jankuttaa jonkun idiootin aikoja sitten tekaisemia sääntöinä. Ei ne ainakaan Suomen laissa päde ja hyvä niin. Nyt hop, hop lääkärille.
Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi, sinun lakisi on minun sydämessäni.
Voin sanoa! Aina sen lain osalta, johon minulla sitovuus.
Ossatko laskea Thorell, montako vuotta juudean alueen uskovat Jeesuksen kehoituksesta rukoikoilivat, etteivät joutuisi lähtemään pakomatkalle sapattina?