"vaikeat" rodut kiinnostaa - kokemus puuttuu

Cesiilia

Hei!

Elikkäs minua on alkanut kiinnostaa mastiffi- ja molossityyppiset koirarodut. Ongelmana on, ettei minulla ole ollut minkään näköistä kokemusta, eikä kosketusta näihin rotuihin.

Olen omistanut tähän mennessä vain yhden koiran, tiibetinspanielin, joka siis minulle otettiin kun olin nuorempi ja rotuvalinnassa painoivat eri syyt kuin nyt kun olen "itsenäisesti" miettinyt uuden koiran hankintaa. Nuorempana on tullut puuhattua jonkin veran myös tuttavien koirien kanssa, mutta tähänkin sakkiin on kuulunut lähinnä collieita ja lapukoita ym. Siis aivan erityyppisiä rotuja mitä nyt olen miettinyt.

Mahdollinen koiran hankinta on kuitenkin vielä tällähetkellä kaukainen päämäärä - vuoden päästä voisi olla sopiva ajankohta jos kaikki sujuu suunnitellusti, joten minulla on vielä aikaa pohtia ja tutustua eri rotuihin.

Mahtaisikohan kukaan osata esittää minulle sellaista rotua, jonka avulla pääsisi "sisään" ja tarpeeksi lähelle sen tyyppisiä koiria, jotta voisin siirtyä kohti näitä vaativampia jos yhteiselo tuntuu luonnistuvan, ja kuitenkin sellaista rotua jonka kanssa kokemattoman olisi hyvä aloitella?

Lisäksi mietityttää, kun sanotaan että ihmisen pitäisi pystyä olemaan se ehdoton pomo ja että tämän tyypin koirat vaativat omistajaltaan selkeää johtajuutta ja auktoriteettia. Mitenkä voisin etsiä näitä ominaisuuksia itsestäni? Miten ne käytännössä näkyvät? Tuntuu että aiheesta on vaikea saada kiinni kun en ymmärrä mitä siihen oikein sisältyy, persoonatasolla vai miten? Itse en halua olla ihmisten kanssa toimiessa ryhmänvetäjän tai muun tirehtöörin toimessa, pystynkö silti olemaan johtaja koiralleni vai tulisiko minulla olla luontainen halu myös ihmisten "päsmäröintiin"? Vai voiko tämän auktoriteetin saavuttaa myös koulutuksen keinoin? Onko mitään "luonnetestiä" tai tarkistuslistaa jos voisi tsekata omien ominaisuuksiensa soveltuvuuden ko. tyypppisten rotujen pitämiseen?

Kaikki kokemukset ovat tervetulleita =) Olisi myös erityisen mukavaa kuulla millaiselta pohjalta kukin on itse aloittanut ko. rotujen parissa ja mitä kokemuksia ja huomioita on tullut matkan varrella.

10

1016

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kiinnostaa myös

      ..tai sanotaanko niin, että vaikeita rotuja ei ole, on vain vaikeita ja tyhmiä ihmisiä :)
      Eli omistajan täytyy ensin oppia tuntemaan koiransa käytöstä ja merkkejä, joita se antaa ja reagoida nopeasti oikealla tavalla. Auttaa toki, jos on kokemusta isoista koirista ja ylipäätään eläimistä. Itse olen touhunnut eläinten parissa; kissat, koirat, hevoset jo noin 20 vuotta.

      Aloitin koiraurani briardilla. Voin sanoa, että minulla on kokemusta harvinaisemmista ja haastavimmista roduista. En ole sitä tavallista noutajatyyppiä :)

      Etsi aktiivisesti tietoa mastiffi -ja molossityyppisistä koirista esim. kirjat, netti. Käy kasvattajilla kotona seuraamassa heidän elämäänsä koirien kanssa. Ota selvää alueesi koirakouluista ja ryhdy päivittämään koirankoulutustaitojasi. Kyä se siitä lähtee! Niin ja muista, että jotkut ihmiset saattavat puhua potaskaa tämän tyyppisistä roduista. Älä anna masentaa vaan ota itse selvää asiasta.

      Vielä yksi juttu: mieti mihin tarkoitukseen ensisijassa koiran hankit; pihavahdiksi, metsälenkeille kaveriksi, näyttelyihin, tokoon.. Rodun valinta riippuu myös siitä. Jos laumanvartijarotuun päädyt niin sillä on vahtiominaisuus vahvassa ja sen tosiasian kanssa on elettävä, mutta jos sitä luonteenpiirrettä kaipaat niin ok.

      • Cesiilia

        No tuo "vaikea" nimitys lähinnä tulee siitä kun ylipäänsä aiheesta keskusteluja olen lukenut niin tuntuu että ko. rotujen kanssa tulisi olla jonkin sortin yli-ihminen ja osata taikatemppuja jotta uskaltaa edes haaveilla moisen ottamista.

        Joo itsellänikin on eläimet muutoinkin sydäntä lähellä. Kotona tällä hetkellä kissa ja 3 kania (toinen suuri rakkauteni koirien ohella). Hevostouhutkin tuttuja jo useamman vuoden ajalta. Koiraa ei nyt ole pian kahteen vuoteen ollut ja nyt alkaa tuntua ettei enää kestä olla ilman millään.

        Mitä rotuja itselläsi on tällä hetkellä? Onko tullut "pattitilanteita" koskaan? Millaisia? Millaisia asioita luulisit, että näin aloittelijana minulle ei ehkä tule mieleen tai mitä en ehkä ole huomannut ajatella, mutta pitäisi?

        Ensisijaisesti ihan kaveriksi niille metsälenkeille :) en ole itse kovin sportti-ihminen, joten koirankaan ei tarvitsisi olla mikään ihan duracell. Siis ihan normaali reipas kävelytahti ja kevyt hölkkä riittää minulle jo vallan mainiosti joten koirankaan ei tarvitse pystyä vetämään mitään monen kymmenen kilsan juoksulenkkejä. Siinä mielessä rotu saisi osata myös rauhoittua, ettei tarvitse kokoajan olla jotain säpinää. Samaan asiaan liittyen en myöskään ole hankkimassa koiraa harrastusvälineeksi. Omaksi ilokseni olen joskus miettinyt jos kokeilisi jotain ns. hyödyllistä harrastusta, esim. hakua, raunioita, vepeä, yms. mutta agilityt ja koiratanssit ei innosta. Näyttelyitäkin katson vain lähinnä siltä hyötykannalta, en varsinaisena harrastuksena. Hyvä tottelevaisuus ja oma koulutustaito on ainoa, jota aion "treenata", ja siinäkin on pääpaino mun omalla oppimisella :)

        Tuo mainitsemasi vartiointivietti on hieman vielä avoin kysymys. Toisaalta tuntuu, että sitä saisi olla, mutta minkä verran? Tuossa sinun vastauksessasi kuulosti olevan vähän latausta mukana, voisitko tarkentaa? Miten nämä tosiasiat konkretisoituvat käytännössä ja tarkalleen ottaen minkä kanssa siis joutuisin/saisin elää?

        Paljon täällä netissäkin on juuri laumanvartijoista juttua ja keskustelu pääosin paisuu vain muutamien seikkojen ympärille ja mielipiteitä on puolesta ja vastaan, mutta siitä ihan käytännön arjesta ja miten nämä ominaisuudet konkretisoituvat siinä omassa arjessa, on kovin vähän asiaa.

        Niin, osaisitko suositella minulle mitään aloittelijalle sopivaa rotua? Tai mitkä ovat sinun mielestäsi ainakin hieman helpompia? Että minulla olisi ainakin teoriassa mahdollisuus pärjätä, viimeistään ammattilaisen avustuksella, jos tulee haukattua liian iso pala :)


      • viivi56
        Cesiilia kirjoitti:

        No tuo "vaikea" nimitys lähinnä tulee siitä kun ylipäänsä aiheesta keskusteluja olen lukenut niin tuntuu että ko. rotujen kanssa tulisi olla jonkin sortin yli-ihminen ja osata taikatemppuja jotta uskaltaa edes haaveilla moisen ottamista.

        Joo itsellänikin on eläimet muutoinkin sydäntä lähellä. Kotona tällä hetkellä kissa ja 3 kania (toinen suuri rakkauteni koirien ohella). Hevostouhutkin tuttuja jo useamman vuoden ajalta. Koiraa ei nyt ole pian kahteen vuoteen ollut ja nyt alkaa tuntua ettei enää kestä olla ilman millään.

        Mitä rotuja itselläsi on tällä hetkellä? Onko tullut "pattitilanteita" koskaan? Millaisia? Millaisia asioita luulisit, että näin aloittelijana minulle ei ehkä tule mieleen tai mitä en ehkä ole huomannut ajatella, mutta pitäisi?

        Ensisijaisesti ihan kaveriksi niille metsälenkeille :) en ole itse kovin sportti-ihminen, joten koirankaan ei tarvitsisi olla mikään ihan duracell. Siis ihan normaali reipas kävelytahti ja kevyt hölkkä riittää minulle jo vallan mainiosti joten koirankaan ei tarvitse pystyä vetämään mitään monen kymmenen kilsan juoksulenkkejä. Siinä mielessä rotu saisi osata myös rauhoittua, ettei tarvitse kokoajan olla jotain säpinää. Samaan asiaan liittyen en myöskään ole hankkimassa koiraa harrastusvälineeksi. Omaksi ilokseni olen joskus miettinyt jos kokeilisi jotain ns. hyödyllistä harrastusta, esim. hakua, raunioita, vepeä, yms. mutta agilityt ja koiratanssit ei innosta. Näyttelyitäkin katson vain lähinnä siltä hyötykannalta, en varsinaisena harrastuksena. Hyvä tottelevaisuus ja oma koulutustaito on ainoa, jota aion "treenata", ja siinäkin on pääpaino mun omalla oppimisella :)

        Tuo mainitsemasi vartiointivietti on hieman vielä avoin kysymys. Toisaalta tuntuu, että sitä saisi olla, mutta minkä verran? Tuossa sinun vastauksessasi kuulosti olevan vähän latausta mukana, voisitko tarkentaa? Miten nämä tosiasiat konkretisoituvat käytännössä ja tarkalleen ottaen minkä kanssa siis joutuisin/saisin elää?

        Paljon täällä netissäkin on juuri laumanvartijoista juttua ja keskustelu pääosin paisuu vain muutamien seikkojen ympärille ja mielipiteitä on puolesta ja vastaan, mutta siitä ihan käytännön arjesta ja miten nämä ominaisuudet konkretisoituvat siinä omassa arjessa, on kovin vähän asiaa.

        Niin, osaisitko suositella minulle mitään aloittelijalle sopivaa rotua? Tai mitkä ovat sinun mielestäsi ainakin hieman helpompia? Että minulla olisi ainakin teoriassa mahdollisuus pärjätä, viimeistään ammattilaisen avustuksella, jos tulee haukattua liian iso pala :)

        Onhan niitä pienempiäkin molossityyppejä kuten mopsit, ja englanninbulldogit jotka ei ole niin "rajuja" ja isoja noin alkujaan ja niistä saa aivan ihania kavereita.


      • viivi56 kirjoitti:

        Onhan niitä pienempiäkin molossityyppejä kuten mopsit, ja englanninbulldogit jotka ei ole niin "rajuja" ja isoja noin alkujaan ja niistä saa aivan ihania kavereita.

        Jos touhailet hevosten kanssa, eikä sinulla ole ollut vaikeuksia pitää niitä "aisoissa" omin päin, niin ihan huoletta voit ottaa minkä tahansa koiran, sinussa on ainesta:-)

        Hyviä koiraihmistyyppejä on tietysti monenlaisia, mutta jos ajattelee nimenomaan pärjäämistä ns. vaikeampien rotujen kanssa, avainasioita ovat rohkeus, itseluottamus ja päättäväisyys: minkä päätät, sen myös pidät. Kokenutkin erehtyy joskus (?) päättämään väärin, ja vaatimaan koiralta sellaista, mikä ei ollutkaan myöhemmin ajatellen järkevää, ja sehän aina syö sekä naista että suhdetta koiraan, vaan virheistämmehän me ihmiset ainakin parhaiten opimme... Rohkeasti vain uutta yritystä ja viisaampia päätöksiä seuraavana päivänä.

        Eikä tarvitse olla halua olla pomona ihmisille, ei ole ainakaan minullakaan:-) Vaan se, että ei anna muiden itseänsä syyttä suotta ja aiheetta pomottaa, kuvastaa kyllä oikeata asennetta niskanpäällle yrittäjiin nähden, olivatpa nämä sitten ihmisiä taikka koiria.

        Itse en tunne juuri lainkaan noita molossityyppisiä ja mikä se toinen sana nyt olikaan, koska sporttinen on enemmän minun mieleen. Ja eivätkös ne kuolaakin kamalasti:-) (Kohta joku kyseisen rodun omistaja taas puree minua virtuaalijalkaan...) Kannattaa varmaan mennä tutustelemaan tarkemmin muutamiin erityyppisiin mutta harkinnanarvoisiin rotuihin, vaikka kasvattajien tykö.

        Kiitos mukavasta jutustelustasi, oli kiva lukea:-)


    • fawin

      Itselläni on Ameerikan Akita,myös molossin tyypinen koira!Suositelen tutustua rotun!Rakastut varmasti:)
      Luulen että nainen kuka pärjä hevosten kanssa,pärjä myös koirien ja lasten kanssa!

      • Cesiilia

        No.. mä rupeen nyt vastakarvaan kaikkien kanssa jotka on mua uskaltaneet kannustaa :).. Noissa hevospuuhissa en ole kyllä joutunut hankalien tapausten kanssa kovinkaan paljon nokikkain, mutta kai sieltäkin on jotain käteen jäänyt, toivottavasti :)

        Pienissä koirissa ei ole mitään vikaa, mutta tällä hetkellä tuntuu, että saisi olla vähän isompi koira, ja ne kiinnostavat kovin.

        Itse asiassa eräässä näyttelyssä muutama vuosi sitten tuli vastaan näitä akitoja, ja ovat kyllä mukavan oloisia. Erityisesti avo ihastui rotuun. Olen miettinyt kyllä yhtenä vaihtoehtona, mutta jotenkin siellä mastiffipuolella on sellanen "kovakopla" joka vetää puoleensa tällä hetkellä, en oo vielä saanu toppuuteltua itteäni :)

        Kyllä meidän papanarallin joukkoon vielä muutamat kuolat mahtuu :)Onneksi siellä joukossa on vähän "kuivempiakin" rotuja :)

        Lapsiin tepsii kiristys, uhkailu ja lahjonta :) mut nää on kuulemma ihan lahjomattomia :)eikä uhkailla taida uskaltaa :) no vitsi vitsinä..


      • molossi
        Cesiilia kirjoitti:

        No.. mä rupeen nyt vastakarvaan kaikkien kanssa jotka on mua uskaltaneet kannustaa :).. Noissa hevospuuhissa en ole kyllä joutunut hankalien tapausten kanssa kovinkaan paljon nokikkain, mutta kai sieltäkin on jotain käteen jäänyt, toivottavasti :)

        Pienissä koirissa ei ole mitään vikaa, mutta tällä hetkellä tuntuu, että saisi olla vähän isompi koira, ja ne kiinnostavat kovin.

        Itse asiassa eräässä näyttelyssä muutama vuosi sitten tuli vastaan näitä akitoja, ja ovat kyllä mukavan oloisia. Erityisesti avo ihastui rotuun. Olen miettinyt kyllä yhtenä vaihtoehtona, mutta jotenkin siellä mastiffipuolella on sellanen "kovakopla" joka vetää puoleensa tällä hetkellä, en oo vielä saanu toppuuteltua itteäni :)

        Kyllä meidän papanarallin joukkoon vielä muutamat kuolat mahtuu :)Onneksi siellä joukossa on vähän "kuivempiakin" rotuja :)

        Lapsiin tepsii kiristys, uhkailu ja lahjonta :) mut nää on kuulemma ihan lahjomattomia :)eikä uhkailla taida uskaltaa :) no vitsi vitsinä..

        Noita "molossikoiria" on niiin monta rotua.Hyvin erilaisia,niin ulkonäön (pienestä isoon,karvaisesta vähemmän karvaiseen:=) ),kuin myös luonteidensa puolesta.Joten ehkä kannattaisi ensin vähän tarkentaa myös sitä ulkonäköpuolta,mitä kiinnostaa ;)
        Myös sitä,mitkä luonteenpiirteet on suotavia ja mitkä ei niin kovinkaan.

        Kaiken tavoin erilaisia löytyypi.Tuo pärjääminen on aina kaksipiippuinen juttu.
        Sanoisin näin,että on ihmisiä,joilla ei ole ikuna ollut koiraa,ja pärjää hyvinkin vaikean kanssa vaikka heti.Sitten on niitä,joilla on iät ajat ollut koiria,mutta suoraan sanoen ei niistä paljon mitään tiedä,ja tuskin tulisi pärjäämään vaikeamman kanssa kovinkaan hyvin.

        Kun on sisäsyntyistä koirasilmää ja/tai maalaisjärkeä,määrätietoisuutta ja tietoa koiran käyttäytymisestä tai ainakin halu oppia sitä,kuin myös kiinnostavia rotuja kohtaan,niin niillä pärjää jo melko hyvin ;=)


      • Nimetön
        Cesiilia kirjoitti:

        No.. mä rupeen nyt vastakarvaan kaikkien kanssa jotka on mua uskaltaneet kannustaa :).. Noissa hevospuuhissa en ole kyllä joutunut hankalien tapausten kanssa kovinkaan paljon nokikkain, mutta kai sieltäkin on jotain käteen jäänyt, toivottavasti :)

        Pienissä koirissa ei ole mitään vikaa, mutta tällä hetkellä tuntuu, että saisi olla vähän isompi koira, ja ne kiinnostavat kovin.

        Itse asiassa eräässä näyttelyssä muutama vuosi sitten tuli vastaan näitä akitoja, ja ovat kyllä mukavan oloisia. Erityisesti avo ihastui rotuun. Olen miettinyt kyllä yhtenä vaihtoehtona, mutta jotenkin siellä mastiffipuolella on sellanen "kovakopla" joka vetää puoleensa tällä hetkellä, en oo vielä saanu toppuuteltua itteäni :)

        Kyllä meidän papanarallin joukkoon vielä muutamat kuolat mahtuu :)Onneksi siellä joukossa on vähän "kuivempiakin" rotuja :)

        Lapsiin tepsii kiristys, uhkailu ja lahjonta :) mut nää on kuulemma ihan lahjomattomia :)eikä uhkailla taida uskaltaa :) no vitsi vitsinä..

        Olet oikeassa,ei Greittejakin saa lahjoitta!He eivat tee "karkkin"puolesta mitän:)on siellä kyllä vahva luonne takana!Mutta osavat arvosta ja kunnoita Sinua jos asiat on järjestuksessä:)!Akita on luonelta vähen muu kuin Amerikan Akita-Greitti, siellä on molossin vertä paljon sisällä ja seeferia ja tanskandogija!:)Jaksamista!Koiran valinta on pahempi kun auto tai .....:D


      • cesiilia
        Nimetön kirjoitti:

        Olet oikeassa,ei Greittejakin saa lahjoitta!He eivat tee "karkkin"puolesta mitän:)on siellä kyllä vahva luonne takana!Mutta osavat arvosta ja kunnoita Sinua jos asiat on järjestuksessä:)!Akita on luonelta vähen muu kuin Amerikan Akita-Greitti, siellä on molossin vertä paljon sisällä ja seeferia ja tanskandogija!:)Jaksamista!Koiran valinta on pahempi kun auto tai .....:D

        Todellakin pahempi kuin auto! Ei voi vaan valita värin perusteella :D


    • ensimmäinen

      koirani oli Dogo Argentino, eikä meillä mitään "isoja" ongelmia milloinkaan tullut.
      Pääasia oli, että koira sai purkaa energiansa jonnekin muualle kuin pahantekoon.. :)
      "harrastin/harrastan" (minulla on nykyään uusi dogo) mm. pulkan vetoa, hakua, raunioita ym. ja tietenkin perus lenkkeilyä ja tuttujen koirien kanssa painimista.. :)

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Martinan uusi poikakaveri

      Sielläpä se sitten on. Instastoorissa pienissä speedoissa retkottaa uusin kulta Martinan kanssa. Oikein sydämiä laitettu
      Kotimaiset julkkisjuorut
      206
      3270
    2. Suomessa helteet ylittää vasta +30 astetta.

      Etelä-Euroopassa on mitattu yli +40 asteen lämpötiloja. Lähi-Idässä +50 on ylitetty useasti Lämpöennätykset rikkoutuva
      Maailman menoa
      239
      1650
    3. Laita mulle viesti!!

      Laita viesti mesen (Facebook) kautta. Haluan keskustella mutta sinun ehdoilla en halua häiriköidä tms. Yhä välitän sinus
      Ikävä
      97
      1503
    4. Millaisessa tilanteessa olisit toiminut toisin

      Jos saisit yhden mahdollisuuden toimia toisin?
      Ikävä
      92
      1409
    5. Vanhemmalle naiselle

      alkuperäiseltä kirjoittajalta. On olemassa myös se toinen joka tarkoituksella käyttää samaa otsikkoa. Ihan sama kunhan e
      Ikävä
      46
      1344
    6. Fazer perustaa 400 miljoonan suklaatehtaan Lahteen

      No eipä ihme miksi ovat kolminkertaistaneen suklaalevyjensä hinnan. Nehän on alkaneet keräämään rahaa tehdasta varten.
      Maailman menoa
      160
      1276
    7. Ajattelen sinua tänäkin iltana

      Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin
      Ikävä
      12
      1208
    8. Ökyrikkaat Fazerit saivat 20 MILJOONAA veronmaksajien varallisuutta!

      "Yle uutisoi viime viikolla, että Business Finland on myöntänyt Fazerille noin 20 miljoonaa euroa investointitukea. Faze
      Maailman menoa
      123
      1039
    9. Miehelle...

      Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät
      Ikävä
      89
      942
    10. Tuntuu liian hankalalta

      Lähettää sulle viesti. Tarvitsen apuasi ottaa koppi tilanteesta. Miehelle meni.
      Ikävä
      55
      862
    Aihe