Onko kädet ristissä rukoilemin jokin kristittyjen oma tapa vai rukoilevatko muutkin kuten juutalaiset kädet ristissä? Jos ei, miten? Vai onko mitää erityistä tapaa =D ?
Rukoilusta
Skutnab
454378
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Vastaukset 45
Vanhimmat
löytyy,muut rukoilee pää alaspäin jalat ristis,kiesus tollasia kyselijöitä.Hanki elämä.
Kiitos huomaavaisuudestanne. Mistä niitä saa? Onko linkkiä?
(Ainakin) kristityt rukoilevat kädet ristissä, muslimit rukoilevat heittääntyneenä maahan kohti mekkaa, onko juutalaisilla mitään vastaavaa rukoilurituaalia?
onkohan tuo kädet ristissä rukoilu vain joku pyhäkoulutapa ... onhan katolilaisilla esim. rukousnauhoja...
mutta maahan heittäytyvät raamatussa ainakin Aabraham, Mooses, ja Jeesus, joka rukoili myös polvillaan, samoin veli Jaakob rukoili temppeli9ssä tunnista toiseen nelinkontin tai maaten.
Maahan heittäytyminen ja polvistuminen kuvastaa alistumista ja nöyrtymistä ja sopii esim rukoukseen jossa anotaan syntejä anteeksi. Sitten on ylistys ja kiitosrukouksia, esim. niinkuin evankeliumin fariseuksilla jotka seisoivat kadunkulmissa kädet kohjotettuina, kiittäen kovaan ääneen, etteivät olleet syntyneet naisiksi tai pakanoiksi tai olleet yhtä huonoja ja syntisiä kuin naapurinsa.
Kädet "ristissä" rukoileminen taitaa olla lähinnä luterilaisten oma tapa, ei siis mitenkään yleensä kristillinen tapa. Esimerkiksi meillä ortodoksisessa kirkossa ei esiinny kädet "ristissä" rukoilemista lainkaan. Katolilaisilla saattaa esiintyä, mutta ainakin heillä esiintyy tapaa, jossa kämmenet laitetaan vastakkain. Ns. "vapaiden suuntien" protestanteilla taas taitaa olla aika tavallista heilutella käsiään ilmassa, mutta en juurikaan tunne kyseisiä liikkeitä, joten paras kai olisi olla kommentoimatta kokonaan... :)
Ortodokseilla normaali rukousasento on nykyään seisominen kädet sivuilla roikkuen, ja välillä tehdään ristinmerkkejä. Myös kumarrukset vyötäröstä alaspäin ja kumarrukset maahan asti kuuluvat ortodoksien rukouselämään. Harvinaisempaa on nykyään, mutta varhaisina aikoina hyvin tavallista, että rukoiltaessa kohotetaan kädet kämmenet ylöspäin. Ortodoksiset papit käyttävät tätä rukousasentoa edelleenkin tietyissä kohdissa jumalanpalvelusta, mutta maallikoiden osalta se on harvinaisempaa, vaikka kuulemani mukaan sitä esiintyy muualla maailmassa jossain paikoin enemmän kuin Suomessa. Itse asiassa muslimien rukouseleet ovat varsin tarkka kopio varhaiskristillisestä rukouksesta. :)
Rukoilen usein paskalla istuessani, mutta pyyhintä vaiheessa on steriiliä ensin pyyhkiä perse ja sen jälkeen vasta hoitaa aneluasiat.
uskovaisilla juutalaisilla on erikoinen tapa heilua rukoillessaan....Muuten rukoiltaessa lähinnä tulee mieleen tallitin ja tefillinien ja päähineen käyttö miehillä.
olen nähnyt miten hartaat juutalaiset nyökyttävät päätään rukoillessaan esim. Länsimuurilla. Bussissa Jaffa-kadulla näin miten jollakin oli jokin rukouskirja edessään ja hän teki pieniä kumarruksia koko ajan. Varmaan on erilaisia rukoustapoja. Mielestäni ihminen rukoilla voi vaikka autoa ajaessaan hiljaa mielessään, rukoushan on puhetta Jumalalle, jopa eräänlainen sanaton huokauskin voi olla rukousta. Kun Elia rukoili Jumalaa ilmestymään Karmelin vuorella, hän teki sen näyttävästi kansajoukon edessä, ja "silloin Herran tuli iski alas" Elian rakentamaan ruokauhrialttariin rúokauhrin aikaan (vaikka vieressä Baalin profeetatkin olivat rukoilleet omia jumaliaan, mutta näiden pyyntöihin ei mitään merkkiä tullut).
saa koko ruumiin heilumaan.
tapa, siis vähemmistön? Mikä sen heilumisen tarkoitus mahtaa olla, onko siinä jotain symboliikkaa?
...ortodoksien rukoustyyliin (ei vain esim. ääriortod.).
tässä lisäksi myös purim-juhlan taikaa tyylillä, kun luetaan Esteriä:
http://youtube.com/watch?v=IJo8v-0AKtg
huom. kolistelu, mylvintä ja älämöly aina kun mainitaan nimi Haman.
näyttää olevan, enpä ole noin erikoista rukouskokousta nähnytkään ennen. Tulee ihan vappu mieleen :)
Kun juutalaiset huojuvat eteen ja taakse rukoillessaan, se muistuttaa kynttilän liekin liikehdintää. Samalla tavoin kuin liekki on kiinni kynttilässä, samoin juutalainen on kiinni Toorassa.
Tosiaankin se huojunta muistuttaa kynttilänliekin lepatusta ja kynttilä Toorakääröä. Tuo symboliikka näyttää olevan tyypillistä juutalaisessa uskonnossa.
kuvaamaan tuota tapaa rukoilla.Symboliikkakin on hienoa...
..pää polvien välissä:
Mutta Elia nousi Karmelin huipulle, kumartui maahan ja painoi kasvonsa polviensa väliin.
1 kun 18:42
versio. Eli autiomaassa kun aikoinaan köröttelivät kamelilla pitkiä matkoja ja päivittäiset rukoukset lausuivat siinä kamelin selässä. Ja näin jäi tuo kallistelu eteen-taakse kuten kamelin selässä aikoinaan.
ovat kehitttyneet myöhään, ei nomadiaikoihin. Matka pitää muuuten keskeyttää jos aikoo kesken kamelikyydin rukoilla.
1 Kuningasten kirjan 7. luvussa kerrotaan, kuinka Elia rukoili Sarpatin menehtyneen pojan puolesta, hän ojentautui kolme kertaa tämän päälle ja "huusi Herran puoleen" ja pojan "sielu virkosi" jälleen.
aikaa! :)
on elänyt nomadien olosuhteissa mm. Tunisiassa, Marokossa, Jemenissä, Irakissa, Iranissa jne. aina nyky-Israelin syntyhetkiin saakka. Tuon kamelin selässä rukoilun kuulin eräältä sefardijuutalaista alkuperää olevalta israelilaiselta opettajalta. Hän sanoi, että kun juutalainen kulki kamelin selässä vaikkapa kauppamatkalla erämaassa, ei hän aina olosuhteiden takia pystynyt rukoilemaan muuten, kuin kamelin selässä.
on tässä erilaiset tavat tai luvat erityisolosuhteisiin, kuitenkin rukousmääräykset pääperusteiltaan ovat molemmille yhteisten Mishna-ja Gemaraoppineiden määräämiä. En silti usko että kukaan ashkenasi huojuu rukoillessa koska sefardit tekivät kauppamatkoja kameleilla.
en minäkään usko että he sen takia huojuvat :). Tämä siis vain yksi selitys, jonka kuulin tuosta huojumisesta. Kyllä kai juutalaisten historiassa on ollut monesti erityistilanteita, jolloin puhdasoppinen rukoilutapa ei ole onnistunut. Juutalaisuus on kuitenkin varsin käytännönläheinenkin uskonto.
yhteydessä meditatiiviseen tekniikkaan ,jossa tarkoiotuksena on päästä normaalin sieluntilan ulkopuolelle,Jumalasta/hengestä juopumiseen...
Samaan pyrkii hasidien villi tanssi...
musiikissa, 'laulamisessa' kokonaisvaltaisesti, koko kehollaan ja siinä samassa 'sielullaan ja mielellään', kaikella mitä ihminen on. Samaa, jotain samaa voi aistia juutalaisesta laulusta, ja jotain aivan samaa voi kuulla ja aistia myös romanien laulussa. Että ollaan yhteydessä johonkin tavattoman todelliseen, niin kuin jalat kasvaisivat maahan ja pää taivaisiin, niin väkevästi ettei siinä oikein voi olla 'hiljaa', fyysistä ilman erotusta 'henkiseen'. Sitähän ihmisen laulu ja tanssiminenkin on, ei 'esoteriaa' eikä vain sitä miltä se näyttää, ei vain rituaalia, vaan jotain todellista, sitä mistä sanat yrittävät kertoa, yrittävät vain.. liike, yhteys..
Tämä minustakin kuulostaa järkevimmältä syyltä huojumiseen. Jotain ekstaattista kiihkoa on todellakin huojuvan ortodoksijuutalaisen ruokoushetkessä.
jossa on voimaa ja henkeä....
Kuitenkin tuo huojuminen ja rukouksien lateleminen jotenkin resitoimalla on enemmänkin meditatiivista ja henkeä nostattavaa...Tosin se voi olla rauhoittavaakin.
vaihtelee...
kädet ristissä tai missään erityisasennossa, ei myöskään polvillaan- niin tehdään vain Rosh Hashanana ja Jom kippurina tietyn rukouksen yhteydessä.
Keskustelun aikana tuli esille erinäisiä rukoustapoja kuten rukoilu maahan heittääntyneenä, nelinkontin maaten, pää polvien välissä, huojunta rukoilun aikana tms. Kiitos siitä.
Ymmärsinkö siis oikein, ei ole mitään ehdotonta oppia kuinka tulisi rukoilla, mutta erinäisiä tapoja löytyy?
Mistä vielä mielellään kuulisin hieman lisää, on juuri käsien tehtävä rukouksen aikana. Joku taisi mainita käsistä sen verran, että esimerkiksi fariseukset rukoilivat kämmenet taivasta kohti ylistäessään Herraa. Kysyisin siis vielä erityisesti sitä, onko juutalaisessa rukoiluperinteessä minkäänlaista erityisroolia käsien suhteen?
nelikontin maassa tai edes polvillaan vaan synagogissa osa rukouksista luetaan istuen osa seisten. Joidenkin rukousten nimikin sanoo rukousasennon: amidah (seisominen), paremmin tunnettu nimellä Shmoneh esreh. Eli ehdottomia tapoja on, sitä en tiedä miten perushim ryhmä piti käsiään,mutta nykyään käsillä ei ole roolia. Vain papit (kohanim) pitävät kädet erityisasennossa lausuessaan pappien siunauksen.
vuoteessa hiljaa sydämessä?
Eikö tuollainen toiminta olisi enemmänkin toivomista? Rukoilu on Jumalalle osoitettavaa puhumista ja toivoilu. Kyllä rukoilun pitää mielestäni myös aktualisoitua jollain tavalla. Jos Jumalalta jotain haluaa (anteeksiantoa, voimaa, turvaa), kyllä sitä pitää myös pyytääkin.
välttämättä suorittaa toisten edessä, kyllä Jumala kuulee hiljaiset sydämen huokaukset.
Totta, kyllä Jumala näkee meidän sydämiimme. Mutta jos me otaksumme saavamme Jumalalta apua, tulee meidän myös kääntyäkin hänen puoleensa. Seuraavat jakeet valottavat hyvin paljon asiaa. Kun. 8:28-39. Niissä puhutaan kyllä rukoilemisesta Salomon temppelissä tai siihen päin kääntyneenä, mutta kuten kaikki tietävät nykyään tuota temppeliä ei enää ole.
Kuten totesit, Jumala tunee myös sydämemme, ja se käy ilmi viimeisestä jakeesta, jonka annoin:
"Anna silloin heille anteeksi, auta heitä ja anna jokaiselle hänen ansionsa mukaan, sillä sinä tunnet heidän sydämensä, sinä yksin tunnet kaikkien ihmisten sydämen."
Puhukaa sydämissänne vuoteillanne ja olkaa hiljaa. Ps 4:5
Kappas vaan! Tuohon en ole törmännytkään! Kiitos kovin!
Ja kun hän kauan rukoili Herran edessä, tarkkasi Eeli hänen suutansa,
sillä Hanna puhui sydämessänsä ja ainoastaan hänen huulensa liikkuivat, mutta ääntä häneltä ei kuulunut; niin Eeli luuli, että hän oli juovuksissa. 1 Sam. 1:12
Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Jer. 31:9
Tärkeintä on rukous, ei asento, vaan sydämen asenne.
Kiitos, mielestäni olette vastanneet hyvin kysymykseeni. Kiitos vielä kerran!
..."uhratkaa säädetyt uhrit". Nykyään se on sydämen palvelusta: shacharit, mincha ja ma'ariv. Näistä puhuin, en siitä miten joku yksityinen rukoilee, sehän riippuu jokaisesta itsestään.
emt
Kädet ristissä rukoilu tuli käyttöön keskiajalla, eikä ole sidottu mihinkään uskonsuuntaan.
Tapa siirtyi ritariajalta.
Obadja.
Rituaalikissa
Opettajan ja hänen seuraajiensa aloittaessa jokailtaista mietiskelyään, luostarissa asuva kissa alkoi häiritä heitä pitämällä kamalaa mekkalaa.
Opettaja määräsi, että kissa oli sidottava aloilleen illan harjoituksen ajaksi.
Vuosia myöhemmin opettaja kuoli, mutta kissa sidottiin edelleen joka ilta.
Ja kun kissa lopulta kuoli, luostariin tuotiin uusi kissa, joka sekin sidottiin.
Vuosisatoja myöhemmin, opettajan seuraajat kirjoittivat oppineita tutkielmia meditaation aikaisen kissan aloilleen sitomisen uskonnollisesta merkityksestä.
Miten se pyhityminen paljastetaan ja tulee esiin