tutkimus työterveyshuollon lähetteistä

homeahdistus1 kirjoitti:

Kosteus- ja homevauriorakennuksiin liittyvien työperäisiä oireita kokevien potilaiden lähetteiden laatututkimus

Lääkärilehti 27.4.2007

--------------------------------------------------------------------------------

Lähtökohdat
Tutkittaessa työperäisiä sairauksia ja perusteltuja ammattitautiepäilyjä erikoissairaanhoidossa on käytössä oltava tiedot potilaan työstä, työn altisteista, taudinkulusta ja tehdyistä tutkimuksista. Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida kosteus- ja homevauriorakennukseen liittyvien potilaiden lähetteiden laatua ja lähettävien lääkäreiden tarvetta jatkokoulutukseen.

Menetelmät
Tutkimusaineisto koostuu 107 lähetteestä, jotka tutkittiin työlääketieteen poliklinikalla. Potilaita oli 100.

Tulokset
Yksityissektorin työterveyslääkäri mainitsi home-IgG-vasta-aineet harvemmin ja työpaikkaselvityksen useammin kuin terveyskeskuksen työterveyslääkäri. Työterveyshuollon erikoislääkärin lähetteissä oli mainittu muita työterveyslääkäreitä useammin rakennukseen liittyviä tutkimuksia, työpaikkaselvitys, spirometriatulos ja selkeä kysymyksenasettelu.

Päätelmät
Yksityisten työterveyslääkäreiden lähetteissä oli enemmän tietoja kuin terveyskeskusten työterveyslääkäreiden, toisaalta he olivat myös useammin työterveyshuollon erikoislääkäreitä. Työlääketieteen koulutusta, joka liittyy kosteus- ja homevauriorakennuksiin, tulisi lisätä työperäisiä sairauksia tutkiville lääkäreille.


--------------------------------------------------------------------------------

TYKS:n työlääketieteen poliklinikan toimintatavoitteena on tutkia työperäisiä sairauksia ja vastata Varsinais-Suomen alueen ammattitautidiagnostiikasta. Vuodesta 1997 vuoteen 2002 kosteus- ja homevauriorakennuksiin liittyvien potilaiden lähetteet kasvoivat neljästä kolmeenkymmeneenkahteen prosenttiin lähetteiden kokonaismäärästä. Nevalaisen työryhmän tutkimuksen mukaan (1) noin 55 % suomalaisista taloista oli korjauksen tai tarkemman selvityksen tarpeessa kosteusvaurio-ongelman vuoksi.

Ammattitautilain mukaan (2) ammattitaudilla tarkoitetaan sairautta, joka työ- tai virkasuhteen perusteella tai maatalousyrittäjänä suoritetussa työssä todennäköisesti on pääasiallisesti aiheutunut fysikaalisista, kemiallisista tai biologisista tekijöistä. Myös sairauden olennainen paheneminen tämän pahenemisen ajalta voidaan hyväksyä korvattavana ammattitautina. Sairauden ja työssä esiintyvän fysikaalisen, kemiallisen tai biologisen tekijän välisen syy-yhteyden katsotaan olevan olemassa silloin, kun asetuksessa mainittua tekijää on ollut työssä siinä määrin, että se voi pääasiallisesti aiheuttaa asetuksessa tarkoitetun sairauden. Ammattitautidiagnoosin lähtökohta on, että syysuhde altisteen ja taudin välillä on tieteellisesti tunnettu. Lisäksi on osoitettava, että tutkittavan sairaus johtuu todennäköisesti tästä altisteesta. Yksittäisen potilaan kohdalla altistuminen haitalliselle tekijälle tulee olla määrällisesti ja laadullisesti riittävää, jotta sairauden ja altisteen välinen yhteys on uskottava. Potilaan kliinisen kuvan tulee sopia epäiltyyn tautiin ja sairauden muut kuin työperäiset syyt on riittävän tarkasti poissuljettava (3,4,5). Työperäiset sairaudet sisältävät sekä ammattitaudit että muut sairaudet, joiden synnyssä työhön liittyvillä tekijöillä on osuutta (6). Ammattitautien ja muiden työperäisten sairauksien välinen raja on liukuva ja muuttuu koko ajan tutkimustiedon lisääntyessä.

Kosteus- ja homevauriorakennuksiin liittyvän oireilun vaikutusmekanismit ovat vielä epäselvät (7,8,9). Täten altistumisen ja sairauden välisen yhteyden osoittaminen on usein hankalaa, ja työolotietojen rooli korostuu. Ärsytysoireet ovat yleisimpiä kosteusvauriokohteissa tavattavia oireita (9). Näitä ärsytysoireita ei hyväksytä ammattitautina. Käytännössä ammattitauteina Suomessa on hyväksytty kosteus- ja homevauriorakennukseen liittyen allerginen astma, allerginen nuha, allerginen alveoliitti ja ODTS (organic dust toxic syndrome).

Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida työpaikan kosteus- tai homevauriorakennukseen liittyvien potilaiden lähetteiden laatua ja selvittää, minkälaisten oireiden perusteella TYKS:n sairaanhoitopiirissä lähetettiin potilaita yliopistollisen keskussairaalan työlääketieteen poliklinikalle jatkotutkimuksiin. Pyrittiin selvittämään, miten oireiden koettiin liittyvän työhön ja työssä todetut ongelmat, joiden perusteella työperäistä kosteus- tai homeongelmaa oli epäilty. Tarkoituksena oli myös selvittää, miten epäily kosteus- ja homevauriorakennuksesta oli syntynyt, ja mihin johtopäätöksiin työlääketieteen poliklinikalla tultiin. Tavoitteena oli selvittää myös jatkokoulutuksen tarvetta ja kohderyhmiä.

Aineisto ja menetelmät
Retrospektiivisesti kerättiin sadan työlääketieteen poliklinikalle vuosina 1998-2002 tulleiden potilaiden lähetteet ja sairauskertomukset, joissa oireiston taustalla epäiltiin työpaikan kosteus- ja homevaurio-ongelmaa. Työterveyshuoltoon erikoistuva lääkäri kävi läpi lähetteet ja sairauskertomukset vuoden 2004 aikana. Potilastiedot tallennettiin ilman henkilötietoja. Tietojen käsittely tehtiin SAS-tilasto-ohjelmalla. Tilastolliset vertailut työterveyshuollon erikoislääkäreiden ja muiden työterveyslääkäreiden välillä tehtiin käyttämällä Khin neliö -testiä. Samaa testiä käytettiin tilastollisessa vertailussa verrattaessa terveyskeskusten työterveyshuoltoja yksityisten lääkärikeskusten työterveyshuoltojen ja integroidun työterveyshuollon muodostamaan ryhmään. Luvat tutkimukseen haettiin kuntoutusklinikan ylilääkäriltä ja sairaalan tulosryhmän johtajalta. Jos kyseessä oli TYKS:n sisäinen lähete joltain TYKS:n poliklinikalta, myös tuohon poliklinikkaan lähetetty alkuperäinen lähete arvioitiin. Sisäisistä lähetteistä katsottiin ko. erikoisalan sivuilta tarkemmat tiedot vain, jos lähettävä lääkäri niin kehotti lähetteessä tekemään.

Lähetteiden laatua arvioitiin keräämällä seuraavia tietoja: Maininta tapaturmavakuutusyhtiöstä, lähettäjä ja hänen taustansa sekä potilaan ammattikoodi kolmen numeron tilastokoodinumerolla (10). Lähetteistä kirjattiin, oliko mainittu, että rakennusta oli tutkittu jollain seuraavista tavoista: mikrobiologisin selvityksin, muiden sisäilmatutkimusten avulla (ilmanvaihtoselvitys tai esim. haihtuvat orgaaniset yhdisteet, ns. VOC-mittaus tai asiantuntijoiden tekemä rakennustekninen analyysi). Lisäksi kirjattiin, jos sisäilmakysely (Örebro, Tuohilampi tms.) oli mainittu tehdyn, tai jos työterveyshuolto oli tehnyt työpaikkaselvityksen alle tai yli yhden vuoden ennen lähettämistä. Jos kyseessä oli toimistotyö tms., tulkittiin, että muita altisteita ei ole, ellei poliklinikalla tehdyn anamneesin perusteella ollut muuta syytä epäillä. Lähettämisen perusteena olevat oireet ja tupakointitottumukset kirjattiin. Lisääntyneeksi infektiosairastuvuudeksi tulkittiin lähettävän lääkärin poikkeavana pitämä sairastavuus. Jos lähetteessä ei mainittu tutkimusta, tulkittiin, että sitä ei ole tehty. Keuhkoklinikalta tulleista lähetteistä tulkittiin aina, että spirometria oli liitteenä. Ihopistokokeissa tulkittiin olevan positiivisia tuloksia, jos reaktio oli vähintään ( ) puolet histamiinireaktiosta. Lähetteet analysoinut lääkäri arvioi, löytyikö lähetteestä selkeä kysymyksenasettelu, oliko kyseessä kosteusvaurioista johtuva työperäinen tauti. Lähetteessä mainituista tutkimuksista ei arvioitu, viittasivatko ne kosteusvaurio-ongelmaan.

Sairauskertomuksista tallennettiin työlääketieteen poliklinikan loppudiagnoosit. Lisäksi tallennettiin, oliko TYKS:ssa tehty homealtistuskoe tai oliko potilas lähetetty jatkotutkimuksiin altistuskoetta varten Työterveyslaitokselle Helsinkiin.

Tulokset
Lähetteitä oli 107. Potilaita oli 100 (kuvio 1). Lähettävä lääkäri oli työterveyshuollon erikoislääkäri 21 lähetteessä, työterveyslääkäri (ei erikoistunut työterveyshuoltoon tai muu erikoislääkäri) 61 lähetteessä, sairaalalääkäri 14 lähetteessä, avohoidon erikoislääkäri seitsemässä lähetteessä ja neljässä lähettäjänä oli terveyskeskuslääkäri, joka ei työskennellyt työterveyshuollossa. Työterveyshuollon erikoislääkäreistä 10 työskenteli terveyskeskusten työterveyshuollossa (lähetteitä 60), 11 yksityisessä työterveyshuollossa tai integroidussa työterveyshuollossa (lähetteitä 18). Tämä ero oli tilastollisesti merkittävä (p = 0,0002).

Lähes joka kolmas potilas oli aineenopettaja tai lehtori. Turun kaupungin työterveyshuollon lähettämistä potilaista 78 % kuului erityisasiantuntijoiden ammattiryhmään, kun taas muiden alueen terveyskeskusten työterveyshuoltojen ja yksityisten lääkäriasemien työterveyshuoltojen lähettämien potilaiden ammattikirjo oli laajempi.

Tapaturmavakuutusyhtiö oli mainittu joka 4. lähetteessä, useammin työterveyshuollon erikoislääkärin (n = 10/21, 48 %) lähetteissä. Tapaturmavakuutusyhtiö löytyi 12/40 (30 %) terveyskeskuksen työterveyshuollon lähetteistä, 9/18 (50 %) yksityissektorin työterveyslääkärin lähetteistä ja 4/24 (17 %) yksityislääkärin, sairaalalääkärin tai terveyskeskuslääkärin lähetteestä.

Kaikista lähetteistä 50 %:ssa perustana työpaikan kosteusvaurio-ongelmaan oli mainittu mikrobiselvitykset, ilmanvaihtoselvitys tai esimerkiksi haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC-mittaus), rakennustekninen selvitys, työterveyshuollon työpaikkaselvitys tai sisäilmakysely. Tavallisin näistä oli mikrobiologiset selvitykset (45 % lähetteistä). Rakennustekniset selvitykset oli mainittu 16 %:ssa lähetteistä. Työterveyshuollon erikoislääkäreistä 14/21 oli maininnut mikrobiologiset selvitykset, muut sisäilmaselvitykset tai asiantuntijoiden rakennusteknisen selvityksen lähetteessään, 27/61 muista työterveyslääkäreistä. Ero ei ole tilastollisesti merkittävä, mutta suuntaa antava (p = 0,0766). Sisäilmakysely mainittiin 4 %:ssa kaikista lähetteistä. Työterveyshuollon työpaikkaselvitys mainittiin 8 %:ssa lähetteistä. Työterveyshuollon erikoislääkärin 19 %:ssa (n = 4/21) lähetteistä oli maininta työpaikkaselvityksestä, muun työterveyshuollon lääkärin lähetteissä 7 %:ssa (n = 4/61). Ero ei ollut tilastollisesti merkittävä, mutta suuntaa antava (p = 0,0962). Ero maininnasta työpaikkaselvityksistä terveyskeskusten työterveyshuoltojen (n = 4/60) ja yksityissektorin työterveyslääkärin (n = 4/18) välillä oli myös suuntaa antava (p = 0,0642). Ainoana näyttönä rakennuksen ongelmasta mainittiin potilaan positiiviset seerumin IgG-homevasta-aineet 32 %:ssa lähetteistä. Kaikista lähetteistä 8 %:ssa työn muut altisteet oli mainittu. Lähetteistä 56 %:ssa katsottiin, ettei työn perusteella ole oletettava työntekijällä olevan muita altisteita.

Lähetteiden mainitut ja lähettämisen perustana olleet oireet olivat hengenahdistus tai hengityksen vinkuna (n = 34/107), nuha (n = 33/107), silmäoireet (n = 31/107), nenän tukkoisuus (n = 30/107), äänen käheys (n = 30/107), yskä (n = 27/107) väsymys (n = 19/107), päänsärky (n = 16/107), limaneritys (n = 16/107), kurkun karheus (n = 13/107), niveloireet tai jäsensärky (n = 11/107), iho-oireet (n = 9/107), lämpöily tai alilämpö (n = 8/107), pahoinvointi tai keskittymiskyvyttömyys (n = 2/107), painon tunne tai kivun tunne rinnassa (n = 1/107). Potilaalla saattoi olla useampia oireita. Nenäverenvuotoa, nenän kuivuutta ja karstaisuutta ei ollut mainittu yhdessäkään lähetteessä. Lisääntyneen infektiosairastavuuden tavallisimmaksi infektioksi oli mainittu sinuiitit 30 lähetteessä. Lisääntynyttä infektioherkkyyttä ei mainittu 46 lähetteessä. Tupakka-anamneesi mainittiin vain 11 lähetteessä.

Kaksi potilasta oli ollut aiemmin tutkittavana työlääketieteen poliklinikalla kosteusvauriorakennukseen liittyvän oireilun vuoksi, toinen vuonna 1998 ja toinen vuonna 2001. Diagnooseina oli ollut pitkäaikainen nuha. Molemmat tulivat uusintatutkimukseen muun kuin työterveyshuollon kautta.

Tavallisimmin mainittu tutkimus oli seerumin IgG-homevasta-aineet (taulukko 1). Eniten IgG-homevasta-aineita oli otettu terveyskeskusten työterveyshuolloissa (n = 43/60), vähiten yksityisten lääkärikeskusten työterveyshuolloissa ja integroidussa työterveyshuollossa (n = 4/18). Tämä ero oli myös tilastollisesti merkittävä (p = 0,0002). Avosektorilla yhden tai useamman erikoislääkärin konsultaatio oli tehty neljännekselle potilaista. Eniten oli korvalääkärin tai foniatrin (n = 13), keuhkolääkärin (n = 7) ja sisätautilääkärin tai reumatologin konsultaatioita (n = 2).

Vain joka kolmannessa lähetteessä oli mainittu spirometria, vaikka lähettämisen syynä oli ollut astmaepäily, todettu astma tai aiemman astman paheneminen, tai jos oli oireena mainittu yskä, ahdistus tai hengityksen vinkunaa (n = 63). Ero ei ollut tilastollisesti merkittävä, mutta suuntaa-antava (p = 0,7780) siinä oliko lähetteen tehnyt työterveyshuollon erikoislääkäri (n = 5/14) tai työterveyshuollossa toimiva muu lääkäri (n = 12/38). Obstruktio todettiin neljässä, restriktion ja obstruktion kombinaatio kahdessa lähetteessä. Keuhkojen röntgentutkimus oli mainittu 41 %:ssa (26/63) näistä lähetteistä. Jonkinlainen PEF-seuranta mainittiin 25:ssä näistä lähetteistä.

Lähettämisen perusteena oli kahdessa lähetteessä seerumin home IgE-vasta-aineiden positiivisuus ja kolmessa tapauksessa positiivinen reaktio homesarjan ihopistokokeissa. Lähettämisen syyksi mainittiin 16 tapauksessa astmaepäily, viidessä tapauksessa varmistettu etiologialtaan avoin astma ja kahdessa aiemmin todettua astman pahenemista kosteusvaurioiden vuoksi. Kolmessa lähetteessä epäiltiin alveoliittia, yhdessä ODTS:ää. Yksityisen lääkäriaseman tai yrityksen oma työterveyshuoltolääkäri epäili astmaa (n = 8/18) useammin kuin terveyskeskuksen työterveyslääkäri (n = 8/60), (p = 0,0041).

Joka toisen (n = 33/61) työterveyshuollossa toimivan lääkärin (ei työterveyshuollon erikoislääkärin) lähetteistä ja kolmen neljästä (n = 16/21) työterveyshuollon erikoislääkärin lähetteistä oli löydettävissä selkeä kysymyksenasettelu. Tämä ei ollut tilastollisesti merkittävä, mutta suuntaa antava (p = 0,0750). Tavallisimmin loppudiagnoosi poliklinikkatutkimusten jälkeen olivat muut ylähengitystiesairaudet (J30-39), seuraavana olivat pitkäaikaiset alahengitystiesairaudet (J40-J47) (taulukko 2). Homealtistus Paimion sairaalassa tehtiin kolmelle potilaalle joko tutkimusten aikana tai niiden jälkeen, kolme lähetettiin Työterveyslaitokselle jatkotutkimuksiin homealtistukseen.

Pohdinta
Tutkimuksessa työlääketieteen poliklinikalle tulleissa lähetteissä oli puutteita. STM:n selvityksen mukaan Länsi-Suomen läänissä oli maan toiseksi parhain tilanne pätevien työterveyslääkäreiden saannissa vuonna 2003. Työpaikkakäyntejä teki STM:n selvityksen mukaan koko maassa kolme neljästä työterveyslääkäristä, ja peräti 92 % työterveyshuoltoon jo erikoistuneista tai erikoistumassa olevista. Työhygienian asiantuntijan yhteistyötahona mainitsi joka neljäs työterveysasema kyselyssä, mutta kyselyssä ei selvitetty, liittyikö yhteistyö nimenomaan sisäilmaongelmiin. (11) Tässä tutkimuksessa työterveyshuollon työpaikkaselvitys mainittiin vain harvoissa lähetteissä, lisäksi jokin rakennukseen ja kosteusvaurioepäilyyn liittyvä tutkimus oli mainittu noin joka toisessa lähetteessä. Yksityisen työterveyshuollon lähetteet sisälsivät enemmän tietoja, toisaalta niiden lähettäjänä oli useammin työterveyshuollon erikoislääkäri, jonka erikoistumisen loppuvaiheeseen kuuluu sekä työskentelyä työlääketieteen poliklinikalla että perehtymistä sisäilmaongelmiin.

Vuodesta 1993 lähtien vakuutusjärjestelmät on velvoitettu korvaamaan julkiselle sektorille niiden antama sairaanhoito kokonaisuudessaan. Maksu toteutettiin ns. laastariverolla (12), 1.1.2005 voimaan tuli täyskustannusvastuu. Jos ilmenemispäivä tulkitaan olevan 1.1.2005 jälkeen, kaikki kustannukset menevät työnantajan vakuutusyhtiölle. Yliopistollisten sairaaloiden työlääketieteen poliklinikat voivat kuitenkin edelleen tutkia aikaisempaan tapaan kuntalaskutuksella myös ns. työperäisiä sairauksia, jotka eivät täytä perustellun ammattitaudin kriteerejä. Tässä tutkimuksessa ei varsinaisesti selvitetty kustannuksia, jotka puutteellisesta lähetteestä aiheutuvat, mutta ilman tietoa altistuksesta ja taudinkuvasta ei ammattitautia voi epäillä. Puutteellisen lähetteen seurauksena normaalisti jo avosektorilla tehdyt alkuselvittelyt siirtyvät yliopistolliselle poliklinikalle työterveyshuoltojen sijaan. Potilaan tutkimukset toteutetaan tällöin kuntalaskutuksena, kunnes riittävät tiedot on käytettävissä perustellun ammattitaudin epäilyn syntymiseksi. Prosessi hidastuu entisestään, kun vakuutusyhtiötä ei tiedetä.

Seerumin IgG-homevasta-aineita ei ole toistaiseksi todettu käyttökelpoiseksi menetelmäksi arvioitaessa yksittäisiä tapauksia kosteus- ja homevauriorakennuksissa (13). Terveyskeskusten työterveyshuollot tutkivat useammin seerumin IgG-homevasta-aineita kuin yksityisissä työterveyshuolloissa, joissa toisaalta oli myös useammin työterveyshuollon erikoislääkäreitä. Yksityissektorilla saattaa olla myös tarkemmin määritelty, mitä kustannuksia yritys maksaa, tai terveyskeskuksessa saattaa osa tutkimuksista olla tehty kuntalaskutuksena.

Usein lähete tehdään kiireessä ja itselle päivänselvät potilaaseen liittyvät asiat saattavat jäädä kirjaamatta. Sairaalan lääkäri ei yleensä tunne potilasta etukäteen ja hänellä on rajoitetummat tiedot työpaikasta kuin työterveyslääkärillä. Toisaalta yrityksen kanssa tehty työterveyshuoltosopimus rajoittaa, minkälaisia tutkimuksia työterveyshuollossa voi tehdä. Kaikki perustutkimukset eivät välttämättä ole saatavissa kaikissa yksiköissä. Toisaalta joka neljännelle oli tehty avosektorilla erikoislääkärikonsultaatiokin ennen lähettämistä jatkotutkimuksiin. Potilaan tai muun ympäristön vaatimukset saattavat madaltaa lähettämisen kynnystä, jolloin tarpeellisetkin tutkimukset saattavat jäädä tekemättä.

Mahdollisesti astmaan sairastuvat tulee tunnistaa sisäilmaongelmien yhteydessä nopeasti. Hyvinkään seudulla tehdyssä tutkimuksessa (14) astmapotilaiden tutkimuksista ennen erikoissairaanhoitoon lähettämistä keuhkoklinikalle yksityissektorin työterveyslääkäreille spirometria oli tehty 44 %:lle ja tavallinen PEF-seuranta 44 %:lle vuonna 1997, hoitoketjujen käyttöönoton jälkeen vastaavat luvut olivat vuonna 2001 57 % ja 45 %. Tähän ei tässä tutkimuksessa päästy, toisaalta potilasaineisto oli erilainen. Spirometria ja PEF-seuranta ovat edelleen astmadiagnoosin kulmakiviä. PEF-työpaikkaseuranta kuuluu työperäisessä astmaepäilyssä potilaan perustutkimuksiin (15,16). Jos työpaikka-PEF-seurantaa siirretään liian pitkälle, potilaalle on saatettu jo aloittaa tehokas lääkitys, joka peittää löydöksiä tai hänet on mahdollisesti siirretty toiseen työhön tai altistus loppunut, jolloin ammattitautia on jälkikäteen entistä vaikeampaa todistaa. PEF-työpaikkaseuranta tulisi edelleen tehdä mahdollisimman pian epäilyksen synnyttyä.

Lääkärin koulutustaustasta tai työpaikasta riippumatta lähetteissä oli puutteita. Koska homealtistuksessa terveyshaittojen aiheuttajaa ei varmuudella tiedetä (7,8,9), myös ammattitautien tunnistaminen on rajoittunutta. Tästä huolimatta kaikille työperäisiä sairauksia tutkiville lääkäreille tulisi lisätä työlääketieteen koulutusta, joka koskee kosteus- ja homevauriorakennuksissa oireilevia.

English summary: THE QUALITY OF REFERRALS OF PATIENTS WITH SYMPTOMS RELATED TO EXPOSURE TO MOULD OR MOISTURE AT WORK
Background Dampness in buildings is a health risk factor, but the literature is not conclusive as to causative agents. In Finland, allergic asthma, allergic rhinitis, allergic alveolitis and ODTS (organic dust toxic syndrome) are sometimes compensated as mould-related occupational diseases. Information about the patient's work, work environment and case history is needed when examining patients with an occupational disease. This paper aims to evaluate the quality of referrals and the need for further training among doctors.

Methods The research material consisted of 107 referrals to Turku University Hospital. All 100 patients with symptoms related to exposure to mould or moisture at work were examined at the Department of Occupational Medicine. The Chi2-test was used to compare referrals by specialists in Occupational Health with referrals by non-specialists and referrals by occupational health physicians in the private sector with referrals by those in the public sector.

Results More information about patients´ working environments was given by physicians in the private sector (p=0.0642) who also less often used immunoglobulin G antibodies (p=0.0002). Specialists in Occupational Health more frequently cited surveys concerning buildings to verify exposure (p=0.0766), and gave information about patients´ working environments (p=0.0962).

Conclusions Comparing physicians in Occupational Health Services, more information was given by those in the private sector, who were also more frequently Specialists in Occupational Health. The quality of referrals should be improved and further training is needed for physicians examining patients with problems related to moisture.

Katja Paakkola
työterveyshuollon erikoislääkäri
Työterveyslaitos
TYKS, työlääketieteen poliklinikka
Leena Rekola
työterveyshuoltoon erikoistuva lääkäri
Työterveyslaitos
TYKS, työlääketieteen poliklinikka
Lassi Pakkala
työterveyshuollon ja työlääketieteen erikoislääkäri, ylilääkäri
Turun kaupunki


--------------------------------------------------------------------------------

1 Nevalainen A, Partanen P, Jääskeläinen E ym. Prevalence of Moisture Problems in Finnish Houses. Indoor Air 1998;4:45-9.

2 Ammattitautilaki 1348/88, www.finlex.fi.

3 Heliövaara M, Tola S. Syysuhteet vakuutuslääketieteessä. Duodecim 1995;17:1688-90.

4 Antti-Poika M. Ammattitaudit, Kirjassa Aro T, Huunan-Seppälä A, Kivekäs J, Tola S, Torstila I, toim. Vakuutuslääketiede. Saarijärvi: Duodecim, 2004:154-9.

5 Söderlund K, Pakkala L. Ammattitautiepäily avoterveydenhuollossa. Suom Lääkäril 2003;58:1191-7.

6 Antti-Poika M. Työperäiset sairaudet. Helsinki: Työterveyslaitos 1993:12.

7 Bornehag CG, Blomqvist G, Gyntelberg F ym. Dampness in Buildings and Health, Nordic Interdisciplinary Review of the Scientific Evidence on Associations between Exposure to "Dampness" in Buildings and Health Effects (NORDDAMP). Indoor Air 2001;11:72-86.

8 Bornehag CG, Sundell J, Bonini S ym. Dampness in buildings as a risk factor for health effects, EUROEXPO: a multidisciplinary review of the literature (1998-2000) on dampness and mite exposure in buildings and health effects. Indoor Air 2004;14:243-57.

9 Seuri M, Palomäki E. Haasteellinen sisäilma, riskianalyysi sisäilmaongelmissa. Tampere: Rakennustieto Oy 2000.

10 Ammattiluokitus 1997, Liite 1. Hakemisto. Helsinki: Tilastokeskus, 1998.

11 Piirainen H, Manninen P, Hirvonen M ym. Työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutus ja käyttö vuonna 2003. Selvityksiä 2005:6.www.stm.fi

12 Lehtinen A, Rahkonen E. Tapaturma- ja liikennevakuutuksen täyskustannusvastuu. Suom Lääkäril 2004;59:1825-7.

13 Nevalainen A, Seuri M. Of microbes and men. Indoor Air 2005;15:58-64.

14 Brander PE. Astmapotilaiden tutkimukset ennen erikoissairaanhoitoon lähettämistä. Suom Lääkäril 2003;58:1919-23.

15 Uitti J, Seuri M, Vanhanen M, Rahkonen E, Nordman H. Ammattiastma. Suom Lääkäril 2005;60:4251-7.

16 Astma, www.kaypahoito.fi, 28.3.2006.



--------------------------------------------------------------------------------

Taulukko 1. Lähetteissä (n = 107) mainitut tutkimukset.
--------------------------------------------------------------------------------

Ei ole otettu
Ei ole mainittu Normaali Poikkeava
n % n % n %

--------------------------------------------------------------------------------

Poskionteloiden röntgenkuvaus 83 78 15 14 9 8
Poskionteloiden ultraäänitutkimus 99 93 5 5 3 3
Keuhkojen röntgenkuvaus 74 69 27 25 6 6
S-IgG-homevasta-aineet 51 48 5 5 51 48
S-IgE-homevasta-aineet 98 92 4 4 5 5
PVK 69 64 32 30 6 6
B-Eos 80 75 20 19 7 7
Eosinofiilit nenän limakalvoilta 85 79 15 14 7 7
Ysköksen eosinofiilit 103 96 4 4
S-Totaali IgE 96 90 7 7 4 4
CRP tai lasko 70 65 31 29 6 6
Ihopistokoe, perussarja* 87 81 12 11 8 7
Ihopistokoe, homesarja* 96 90 8 7 3 3

--------------------------------------------------------------------------------

*Tulos tulkitaan positiiviseksi/poikkeavaksi, jos reaktio on vähintään puolet histamiinin aiheuttamasta reaktiosta.



Taulukko 2. Loppudiagnoosi työlääketieteen poliklinikan tutkimusten jälkeen.
--------------------------------------------------------------------------------

Diagnoosi/ICD-10-tautiluokitus I diagnoosi II diagnoosi III diagnoosi
n % n % n %

--------------------------------------------------------------------------------

J30-39 Muut ylähengitysteiden sairaudet 49 45 20 32 8 31
J40-47 Pitkäaikaiset alahengitysteiden sairaudet 18 16 2 3
R04-06 Verenvuoto hengitysteistä, yskä tai hengityksen poikkeavuus 15 14 16 25 3 12
R47-49 Puheeseen ja ääneen liittyvät oireet ja sairaudenmerkit 9 9 4 5 1 4
K21-21.9 Ruokatorven refluksisairaus 4 4 1 2 1 4
H10-13 Sidekalvon sairaudet 2 2 2 8
L20-30 Dermatiitit ja ekseemat 2 2 2 3 1 4
R42 Pyörrytys ja huimaus 2 2
R50.9 Kuume 2 2
G44.8 Muu päänsärkyoireyhtymä 1 1
K12 Suutulehdus ja lähisukuiset tilat 1 1
M79.1 Lihassärky 1 1 1 4
Z57-58.1 Työperäinen altistuminen vaaratekijöille,
fyysiseen työympäristöön liittyvä ongelma 1 1 12 18 1 4
Muut 8 13 8 31
Yhteensä 107 65 26





--------------------------------------------------------------------------------

Kuviot ja kuvat: katso PDF
Kuvio 1. Tutkitut lähetteet ja niiden lähettäjät. Potilaat n = 100, kahdesta potilaasta tuli työlääketieteen poliklinikalle 2 lähetettä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä