Onko jo kaikki sanottu, mitä tästä sodasta on sanottavaa? Väittely on edennyt näköjään tähän vaiheeseen, minkä ikäinen mielipiteen antaja on.
Selvin käsitys oikeasta ja väärästä on tähän mennessä ollut 3-vuotiaalla tyttärelläni. Katsoin uutisia, jossa näytettiin sodassa loukkaantunutta lasta, olohuoneessa leikkivä tyttöni kysyi minulta: "Mikä sitä vaivaa?", vastasin: "Sitä on pommitettu lentokoneesta", tyttöni: " No, mitä se oli tehnyt?". Sanavalmiuteni loppui sillä kertaa.
Selvin käsitys oikeasta ja väärästä on tähän mennessä ollut 3-vuotiaalla tyttärelläni. Katsoin uutisia, jossa näytettiin sodassa loukkaantunutta lasta, olohuoneessa leikkivä tyttöni kysyi minulta: "Mikä sitä vaivaa?", vastasin: "Sitä on pommitettu lentokoneesta", tyttöni: " No, mitä se oli tehnyt?". Sanavalmiuteni loppui sillä kertaa.
Vastaukset 27
Vanhimmat
8-vuotiaalta tyttäreltäni, että mitä mieltä on sodasta ja sain vastaukseksi: "Mitä se meille kuuluu" sekä kysyin vielä siskonlikalta, joka on vuotta vanhempi, niin hän sanoi: "Ei mua kiinnosta".
Oletko sinä koskaan ymmärtänyt tätä sananlaskua:
"Mitä isot edellä, sitä pienet perässä".
Paljastit juuri omasi ja sukusi asenteen tätä sotaa kohtaan.
siis hyökkäävät, "vihamieliset" teot ja toiminnot ovat kaikkein yleisimpiä ns. uhmaikästen eli 3-4 vuotiaitten lasten keskuudessa (tämän ikäisten mahdollisuudet vahingoittaa ketään edes sattunnaisesti ovat tietysti lähes olemattomat).
Jos 3-4 vuoden ikäinen lapsi osaa kysyä "mitä se oli tehnyt", hänelle on annettu sekä rakkautta että rajoituksia. Mutta jos lapsi on 8-10 vuoden ikäisenä sitä mieltä, etteivät toisten lasten käsimykset kuulu hänelle, niin vastuullinen äiti tai isä katsoo kyllä peiliin, eikä kirjoita tällaisesta täydellisestä piittaamattomuudesta uutisluonteisesti edes nettiin.
Sinun tyttösi on myös mielestäni oikeassa, mitä sen pitäisi meitä kiinnostakkaan muuta kuin perustasolla, jokaisen yhden ihmisen kannalta katsoen. Itsekin olen kirjoitellut täällä monimutkaisia teorioita Irakin sodasta, oikea ja väärä ovat kuitenkin aika yksinkertainen asia. Onko tavalliselle 5-vuotiaalle irakilaiselle pikku-pojalle väliä kuka Bagdadin palatseissa nukkuu.
Oletko sitä mieltä, että n.10-vuotiaan pitäisi miettiä asiaa mihin hän ei voi mitenkään vaikuttaa ja se että huomaa sen, että ei voi asioihin mitenkään vaikuttaa saattaa johtaa jonkinlaiseen masennukseen, koska pieni mieli ei pysty ymmärtämään ja sulattamaan tapahtunutta, vaikka kuinka selittäisi hänelle oman ns. 'oikean' näkemyksen.
Mielestäni se on lähinnä lapsen itsesuojelu mekanismia, kun syrjäyttää sellaisia asioita mitkä tuntee kaukaisiksi sekä vaikeiksi ja minkä takia tuon ikäisen pitäisi vatvoa sotaa ja hävitystä.
Ymmärrätkö sinä täysin mitä on sodassa tapahtumassa ja pystytkö sen sulattamaan vai tyydytkö vai helppoihin valheellisiin tietoihin. Pienen lapsen ajattelu on huomattavasti suoraviivaisempaa kuin MONIEN aikuisten.
Rakkautta ja läheisyyttä ei varmasti ole kummaltakaan mainitsemalta lapselta puuttunut.
tai oikean näkemyksen esittämisestä? En vaan peiliin katsomisesta silloin kun huomaa, että oma lapsi suhtautuu toisten lasten kärsimyksiin täysin piittaamattomasti.
Sellaisen "itsesuojeluvaiston ja lapsille ominaisen suoraviivaisen ajattelun" hyväksyminen ja tukeminen, jotka toimivat niin, ettei lapsi voi tuntea toisten kärsiessä mitään, on mielestäsi osoitus rakkaudestasi. Niin ajatustesi kuin rakkautesikin piiri on valitettavan suppea tai oikeammin poroporvarillisen itsekeskeinen.
mutta jos kyseisen ikäinen lapsi saa jonkin tiedonkipinän, niin hän vatvoo asiaa päässään, niin kauan, kun keksii tai saa siihen vastauksen ja varsinkin, jos asia on jollain tapaa häntä lähellä. Esim. nyt kun on lapsista kyse.
Se etteivät asiat enää heitä kiinnostaneet, johtui siitä, että olivat koulussa käsitelleet asiaa senverran paljon ja telkasta olivat nähneet lisää, että keskusteluyritykselläni en saanut haluamaani keskustelua aikaiseksi.
Sinänsä en voi piittaamattomuudesta puhua heidän kohdallaan sillä keskustelut oli kuitenkin enemmän kuin kahden repliikin mittaiset.
Jos noiden kahden repliikkien perusteella voit määritellä, jonkun kotioloja ja lapsilleen antamaa rakkautta, niin kyllä ihmettelen.
Asiat ei tosiaan ole noin yksoikoisia.
Tyttäreni ajatuksia ja näkemyksiä tuen parhaani mukaan ja herätän hänessä kysymyksiä joita hän pystyy itse miettimään. En yritäkään syöttää hänelle mitään valmiiksi pureskeltua tietoa.
Tosin tämä sota on kuitenkin, niin monimuotoinen asia, että on vaikea selittää sitä lapselle. Lapsi kun osaa rajattomasti kysyä asiasta kuin asiasta, että: "miksi"
Olisi erittäin mielenkiintoista tietää miten itse olet selvitellyt kyseistä sotaa lapsillesi tai jos nimimerkkiin on uskomista, niin lapsenlapsillesi.
Voisin sitten analysoida sinun ja perheesi sosiaalista elämää.
että sinä esittelet erinomaista kasvatustasi täällä netissä, minä luon suhteeni lasten lapsiini ja muihin ihmisiin netin ulkopuolella, omassa jokapäiväisessä elämässäni. Itsensä kehuminen ei nimittäin innosta minua vähääkään.
Vaari 63v työeläkeläinen (yht. kand. psykologi, lapsia 4, lastenlapsia 4)
siitä, että vastasin sinun syytöksiin minua ja minun perhettäni kohtaan.
Psykologina sinun luulisi ymmärtävän, että jos alkaa tekemään johtopäätöksiä toisen elämästä, niinkin pienillä sepustuksella mitä alkuun kirjoitin, niin on hyvä, että olet eläkkeellä.
Mitähän muuta tuo suluissa kirjoittamasi on kuin itsensä kehumista, vaikka mainitsit ettei se sinua kiinnosta?
vieläkään enkä kehuskelisi sillä, että olen joskus jonkun tutkinnon suorittanut ja jotain työtä tehnyt. (Esim. taksikuskina oppii kyllä psykologiasta enemmän kuin minä opin aikanani Tampereen yliopistossa) Kerroin taustani siki että et uskonut minua edes vaariksi.
Kumpikohan meistä on analysoinnut sinun perhettäsi. Minä kehotin äitiä ja isää katsomaan peiliin, jos lapsi suhtautuu toisten lasten kärsimyksiin täysin piittaamattomasti. Itsesi ja perheesi "analysoinnin" aloitit minun käsitykseni mukaan tämän jälkeen sinä
"Mutta jos lapsi on 8-10 vuoden ikäisenä sitä mieltä, etteivät toisten lasten käsimykset kuulu hänelle, niin vastuullinen äiti tai isä katsoo kyllä peiliin, eikä kirjoita tällaisesta täydellisestä piittaamattomuudesta uutisluonteisesti edes nettiin."
Käsitykseni mukaan tässä lainauksessa kritisoit kirjoitustani(uutisointiani.. heh) missä oli vai osa keskustelusta lasten kanssa ja tuon perusteella väität heidän olevan täydellisesti piittaamattomia toisten lasten kärsimyksistä, vaikka et millään tapaa tiedä kuinka dialogi jatkui ja sitä paitsi en kysynyt lapsilta mitään lasten kärsimyksistä, vaan sodasta.
Analysointi tuli sinulta!
"Sellaisen "itsesuojeluvaiston ja lapsille ominaisen suoraviivaisen ajattelun" hyväksyminen ja tukeminen, jotka toimivat niin, ettei lapsi voi tuntea toisten kärsiessä mitään, on mielestäsi osoitus rakkaudestasi. Niin ajatustesi kuin rakkautesikin piiri on valitettavan suppea tai oikeammin poroporvarillisen itsekeskeinen."
Tässä väität käsitykseni mukaan, että tuen ja hyväksyn lapsen välinpitämyyden toisten lasten kärsimyksiä kohtaan.
Lisäksi määrittelet rakkauteni ja ajatusteni laajuutta sekä alennut vielä jonkinlaiseen nimittelyyn.
mukaan: Ei pidä syyttää peiliä jos naama on vino,
"Käsitykseni mukaan tässä lainauksessa kritisoit kirjoitustani(uutisointiani.. heh) missä oli vai osa keskustelusta lasten kanssa ja tuon perusteella väität heidän olevan täydellisesti piittaamattomia toisten lasten kärsimyksistä, vaikka et millään tapaa tiedä kuinka dialogi jatkui ja sitä paitsi en kysynyt lapsilta mitään lasten kärsimyksistä, vaan sodasta.
Analysointi tuli sinulta!"
Puhuin lapsesta - en lapsestasi. Ja käytin lähtökohtana "uutisointiasi", siis sitä mitä kirjoitit ensimmäisessä viestissäsi. Miten minä olisin voinut tai miksi minun olisi pitänyt tietää, mitä kaikkea omasta itsestäsi ja perheestäsi tulet myöhemmin esittämään ja miten näitä asioita analysoit? Nyt tiedän vähän enemmän siitä, mitä ja miten näistä asioista kirjoitat - eivätkä tektisi ole olleet ainakaan turhalla vaatimattomuudella pilattuja.
"Tässä väität käsitykseni mukaan, että tuen ja hyväksyn lapsen välinpitämyyden toisten lasten kärsimyksiä kohtaan.
Lisäksi määrittelet rakkauteni ja ajatusteni laajuutta sekä alennut vielä jonkinlaiseen nimittelyyn."
Toisen viestisi, johon kommenttini perustui, jätit jostain syytä pois. Se keskeinen sanoma oli seuraava: Lapsi voi masentua, jos aikuinen tuputtaa hänelle omia oikeita käsityksiä sodasta ja se aiheuttamista kärsimyksistä. Vakavalta masentumiselta lasta suojelee terve itsesäilytysvaisto ja lapsen aikuista suoraviivaisemman ajattelun kunnoittaminen.
Ja rakkautta ne lapset, joista minä puhun, ovat taatusti saaneet osakseen paljon.
Vastasin näin: "Sellaisen "itsesuojeluvaiston ja lapsille ominaisen suoraviivaisen ajattelun" hyväksyminen ja tukeminen, jotka toimivat niin, ettei lapsi voi tuntea toisten kärsiessä mitään, on mielestäsi osoitus rakkaudestasi. Niin ajatustesi kuin rakkautesikin piiri on valitettavan suppea tai oikeammin poroporvarillisen itsekeskeinen"
Vastaukseni on edelleen sama.
Juu, et kirjoittanut lapsestani ja koska katson ettei lapseni ole piittaamaton muita kohtaa, niin käsitän nyt uudestaan lukemalla ensimmäisen viestisi, että et ole suunnannut viestiäsi edes minulle, vaikka vastasitkin viestiini.
Viestisi on täysin ehdollinen ja melko provosoiva.
Muista viesteistäsi en nyt viitsi mainita, vaikka ne on aika kaukana tämän viestisi väittämästä.
Peiliä voi syyttää vinosta naamasta, jos peili on sopivasti epäkurantti, mutta täällä se ei ole epäkurantti eikä naama ole vino... :o)
nauraa itsellesi - omahyväisyyttään ei kyllä voi enää paljon selvemmin osoittaa kuin noin:
"Peiliä voi syyttää vinosta naamasta, jos peili on sopivasti epäkurantti, mutta täällä se ei ole epäkurantti eikä naama ole vino... :o)"
Olen ehkä tyhmä, kun en tajunnut viestisi pointtia, enkä myöskään löytänyt syyhteyttä lainaukseen, mutta sen olen huomannut, että sinulla taitaa olla joku patoutuma syytellä muita ja hakea heistä väkisin huonoja puolia.
Yleensä tällainen ihminen vai peittelee niillä kommenteilla omia heikkouksiaan.
Varsin alentavaa.
tuo seuraava tekstisi sinua - vai onko naamasi ja peilisi vieläkin kuranttia kamaa?
"sen olen huomannut, että sinulla taitaa olla joku patoutuma syytellä muita ja hakea heistä väkisin huonoja puolia.
Yleensä tällainen ihminen vai peittelee niillä kommenteilla omia heikkouksiaan.
Varsin alentavaa."
sen pitäisi naurattaa?
Olenko väittänyt naamani olevan kurantti?
Peilini kyllä sitä on.
niin ei naurata - kyky nauraa omille tosikkomaisille arvosteluilleen ja opetuksilleen ei vain - sinun sanojasi lainatakseni - olisi ollut "kovin alentavaa". Kovapintainen itsekeskeisyys sen sijaan on. Kiitoksia seurasta
Nyt sinun kannattaisi mennä oikopäätä katsomaan peiliin, ihan vain katsomaan kuinka vinossa se oma naamasi on ja pyyhkiä ne mahdolliset ilonkyyneleet, mitkä ovat sinne ilmestyneet kirjoitellessasi näitä iloisen hulvattomia turinoitasi.
...tuohon muuta sanoisi kuin että lapsesi sanoi asian ytimen.
Näköjään jo pienikin lapsi tietää miten tästä maailmasta selviydytään.
pikku-poika oli varmaan tehnyt kauhean rikoksen ihmiskuntaa vastaan.
jenkit taas pommittivat Bagdadissa maan tasalle kaksi kerrostaloa, joissa oli vain naisia ja lapsia. Miehet olivat töissä, kuten uutisissa sanottiin (tai sitten puolustusasemilla). Sodassa sattuu tällaisia vahinkoja, mutta niitä on niin paljon että sota siviileja vstaan näyttää olevan sääntönä.
tämä sota, sodissa tulee aina enemmän siviili- kuin sotilasuhreja.
sanoivat, että "maailma on muuttunut". Nyt tietää varmasti, mihin suuntaan.
Jenkit luulee että se on eri taulu, ko siitä vaihdetaan raamit. Sodat on aina ollut samaa paskaa ja kohta pidetään voittajille paraati. Aivan sama kuka voitti, ihmiset kuitenkin hävisi taas.
,,,