yhteiskunnan kasvutekijöiksi sanotaan teknologiaa ja väestönkasvua. Väestönkasvuhan täällä on tunnetusti pieni, mutta miten mahtaa käydä teknologian?
Jos opintotuki poistetaan ja vain rikkaiden perheiden muksut opiskelevat, jää monia lahjakkuuksia varjoon. Eli millaista mahtaa olla läketieteen, teknologian, ym kehitys jatkossa, kun se toinenkin talouskasvun edellytys pienennetään?
Jos opintotuki poistetaan ja vain rikkaiden perheiden muksut opiskelevat, jää monia lahjakkuuksia varjoon. Eli millaista mahtaa olla läketieteen, teknologian, ym kehitys jatkossa, kun se toinenkin talouskasvun edellytys pienennetään?
Vastaukset 8
Vanhimmat
... Minulla on se käsitys että tosirikkaiden kakaroiden ei tarvitse opiskella.
perintöä superrikkaidenkin muksut uleensä hankkivat jonkun tutkinnon. Joko ostomeiningillä hankenilta, tai sitten kovemmalla työllä.
joidenkin vanhemmat kyllästyvät yleistä juopottelua kustantamaan, pakko tehdä itekin jotain. Niinkun noilla kavereilla, parikin kämppää westendissä ja kuitenkin tappelevat samojen tenttien kanssa, kuin minäkin.
Suuret ikäluokat opiskelivat opintolainojen tuella 60-, 70- ja 80-luvuilla. Hyvin sujui opiskelu velkarahallakin. Opintolainan saanti nimenomaan takasi sen, että köyhemmänkin perheen kasvatti saattoi aloittaa opiskelun. Teknologialaoilla voitaisiinkin siirtyä malliin, jossa myös opiskelusta maksetaan palkkaa. Nokiat ja muut voisivat varata opiskelijakiintiöitä itselleen optioiden tapaan ja osallistua palkanmaksuun jo opiskeluaikana.
Kannattaa luottaa siihen, että ne jotka aikovat tosissaan isona joksikin, ryhtyvät opiskelemaan yhtä hanakasti opintolainan turvin kuin opintorahallakin. Ei tämä ole kiinni siitä, kuinka varakkaaseen perheeseen on sattunut syntymään. Sailaksien työryhmän ideana on ottaa opiskelusta tyhjät pois. Opiskeluaika tulee käyttää opiskeluun eikä muuhun. Yhteiskunta suostuu osallistumaan opiskelun rahoittamiseen, mutta ei opiskelua mahdollisesti tukevan muun pohdiskelun rahoittamiseen. Kun on oma laina ojassa, opiskelija todennäköisesti miettii myös sitä, kuinka paljon omaan piikkiin kannattaa ottaa. Eli opiskelu voisi tulla tehokkaammaksi. Toinen opiskelua tehostava toimenpide olisi luopuminen pääsykoejärjestelmistä. Se johtaa helposti opiskelujen alkupäässä sapattivuosiin. Tässä pitäisi siirtyä yhteishakujärjestelmään, jolloin kaikki opiskelusta innostuneet pääsisivät heti lukion jälkeen tositoimiin.
"..jolloin kaikki opiskelusta innostuneet pääsisivät heti lukion jälkeen tositoimiin."
Kaikki opiskelusta innostuneet EIVÄT ole lukiota käyneet! Amiksetkin jatkavat opintojaan, mikäli et ole huomannut.
En tiedä nopeuttaako lainan nostaminen opiskelua, kun yleensä opiskelijat menevät mielummin töihin kuin nostavat lainaa. Tämän takia ne opinnot viivästyvät.
Itselläni on sen verran hyvin muistissa, miten kävi 90-luvun alussa.
Lorvailu on pahinta yliopistoissa, missä ei ole mitään takarajaa opintojen keston suhteen. AMK:ssa on pakko saada tutkinto 4 vuodessa (160 ov tutkinto), sillä 4 vuoden jälkeen sinut potkaistaan pois koulusta.
Jos et saanut tutkintoa 4 vuodessa ja haluat jatkaa opintoja pitää hakea uudestaan yhteishaussa sisään ja ehkä aiemmat opinnot sitten hyväksiluetaan tai ei. Se riippuu siitä kuinka paljon tutkintovaatimukset on muuttuneet 4 vuoden aikana.
AMK:ssa ei siis lorvailla mikäli haluaa saada tutkinnon suoritettua.
Sailaksen paperin opintotuen poistamista koskevan esityksen pohjana on varmaankin myös se, että tahdotaan opiskelijoiden valmistuvan nykyistä nopeammin ja pääsevän aikaisemmin työelämään. Näin korotettaisiin työvoiman osuutta koko väestössä, jotta pienemmänkin väestönkasvun kanssa tultaisiin toimeen.
Kurssimuotoisen lukion myötä on huomattavasti yleistynyt se, että ylioppilaaksi valmiistutaan vasta neljäntenä opiskeluvuotena. Tämä ei voi olla heijastumatta jatko-opintojen aloittamisikään.
Keskiasteen koulutuksessa on tavallista, että opiskelupaikkoja on monilla aloilla yllinkyllin tarjolla. Tavatonta ei ole se, että opiskellaan kahta tutkintoa yhtäaikaa. Oppilaitokset kun saavat valtiontukensa opiskelijamäärän perusteella. Tämän vuoksi oppilaita kalastellaan näyttävin ilmoituksin eikä useammassa oppilaitoksessa kirjoillaolo samaan aikaan, nimellisestikin, ole kiellettyä.
Nykyään on yhä yleisempää myös se, että jonkin tutkinnon jälkeen ollaan jonkin aikaa työelämässä ja aletaan opiskella jälleen uutta tutkintoa. Opintotukea ei välttämättä enää tule, mutta kyseinen ihminen ei kuitenkaan ole työmarkkinoiden käytettävissä.
Tiedekorkeakoulut saavat rahaa tutkintojen perusteella. Tavanomaista on se, että ollaan kahdessa, jopa kolmessakin yliopistossa samanaikaisesti kirjoilla. Niinpä sitten ikää alkaa olla kunnioitettavasti sitten, kun kaikki tutkinnot ovat koossa. Opinnot ovat venyneet, kun opintotukeen oikeuttavat vuodet ovat loppuunkäytetyt ja on täytynyt välillä käydä työssä.
Käsittääkseni Suomen koulutuksen suurin ongelma ei niinkään ole opintotuen määrä vaan se, että runsaalla opiskelupaikkojen tarjonnalla on siivottu työttömyyslukuja pienemmiksi. Epämääräisiä opintokokonaisuuksia on tarjolla yllinkyllin, toisaalta työelämän tarpeita vastaavaa koulutusta on vaikea kaikkien rönsyjen ja kuorrutusten seasta löytää. Tämä myös vähentää opiskelijoiden valmistumismotivaatiota. Melkoinen oravanpyörä tämä Suomen koulutuspolitiikka, eikö totta?
Totena täytyy kuitenkin yhä pitää sitä väitettä, jonka mukaan lahjakkaimmat joka tapauksessa hakeutuvat sille alalle, joka heidän taipumuksilleen parhaiten sopii.
Sailaksen paperin opintotuen poistamista koskevan esityksen pohjana on varmaankin myös se, että tahdotaan opiskelijoiden valmistuvan nykyistä nopeammin ja pääsevän aikaisemmin työelämään. Näin korotettaisiin työvoiman osuutta koko väestössä, jotta pienemmänkin väestönkasvun kanssa tultaisiin toimeen.
Kurssimuotoisen lukion myötä on huomattavasti yleistynyt se, että ylioppilaaksi valmiistutaan vasta neljäntenä opiskeluvuotena. Tämä ei voi olla heijastumatta jatko-opintojen aloittamisikään.
Keskiasteen koulutuksessa on tavallista, että opiskelupaikkoja on monilla aloilla yllinkyllin tarjolla. Tavatonta ei ole se, että opiskellaan kahta tutkintoa yhtäaikaa. Oppilaitokset kun saavat valtiontukensa opiskelijamäärän perusteella. Tämän vuoksi oppilaita kalastellaan näyttävin ilmoituksin eikä useammassa oppilaitoksessa kirjoillaolo samaan aikaan, nimellisestikin, ole kiellettyä.
Nykyään on yhä yleisempää myös se, että jonkin tutkinnon jälkeen ollaan jonkin aikaa työelämässä ja aletaan opiskella jälleen uutta tutkintoa. Opintotukea ei välttämättä enää tule, mutta kyseinen ihminen ei kuitenkaan ole työmarkkinoiden käytettävissä.
Tiedekorkeakoulut saavat rahaa tutkintojen perusteella. Tavanomaista on se, että ollaan kahdessa, jopa kolmessakin yliopistossa samanaikaisesti kirjoilla. Niinpä sitten ikää alkaa olla kunnioitettavasti sitten, kun kaikki tutkinnot ovat koossa. Opinnot ovat venyneet, kun opintotukeen oikeuttavat vuodet ovat loppuunkäytetyt ja on täytynyt välillä käydä työssä.
Käsittääkseni Suomen koulutuksen suurin ongelma ei niinkään ole opintotuen määrä vaan se, että runsaalla opiskelupaikkojen tarjonnalla on siivottu työttömyyslukuja pienemmiksi. Epämääräisiä opintokokonaisuuksia on tarjolla yllinkyllin, toisaalta työelämän tarpeita vastaavaa koulutusta on vaikea kaikkien rönsyjen ja kuorrutusten seasta löytää. Tämä myös vähentää opiskelijoiden valmistumismotivaatiota. Melkoinen oravanpyörä tämä Suomen koulutuspolitiikka, eikö totta?
Totena täytyy kuitenkin yhä pitää sitä väitettä, jonka mukaan lahjakkaimmat joka tapauksessa hakeutuvat sille alalle, joka heidän taipumuksilleen parhaiten sopii.
Ja opintotuen poistamista ehdotettiin ainoastaan KORKEAKOULU
-opiskelijoilta.
Tosi lahjakkuudet eivät jää varjoon. Hehän ovat tosi lahjakkaita ja
keksivät keinot rahoittaakseen opiskelun aikaisen ELÄMÄNSÄ.
Ehdotuksen myötä karsitaan ylimieliset taivaanrannanmaalarit ja
tittelinkipeät snobit pois.
???!!!