Hei,
muistatko vielä sen päivän ja sen tietyn hetken sieltä, kun olit isäsi kanssa elokuvaa vuokraamassa? et voinut olla kuin 10 tai 12 vuotias, mutta juuri se hetki määritteli sinulle sen, mikä oikeastaan on cooleuden merkitys. isäsi halusi sen Navaronen Tykit ja sinä vaatimalla vaadit saada nähdäksesi Crittersin. ja miksi et? isäsi ei voinut ymmärtää miksi juuri Critters oli se jonka sinä halusit monen muun lupaavamman oloisen elokuvan joukosta. mutta sinä tiesit. se oli se kansi. musta, jättimäiseltä näyttävä, viekkaasti hymyilevä keskiyön nakertaja. ne hampaat. se oli juuri se, minkä tiesit olevan coolia. et ehkä ollut kuullutkaan koko termiä aiemmin, mutta munuaisissasi asti se kutitti oikein. tämän jälkeen itse elokuva sai olla sitten mitä tuubaa tahansa, sillä olit jo saanut sen mitä halusitkin.
se ei ehkä ollut Critters. se saattoi olla yhtä hyvin olla se Tappajahai. lähestyvä suu ja avuton uimari. Lou Ferrignon Hulk (olihan sinä lihaksikas vihreä mies kannessa.) mutta oli se elokuva mikä tahansa niin se oli sen kansi joka avasi silmänne. ja voi Luoja, kun ne kannet olivat ennen erilaisia. nykyäänkin vielä tulee vastaan kansia jotka ovat tyylikkäämpiä, kuin itse kannen sisältä löytyvän elokuvan tuskalliset minuutit. mutta enää ei suuremmin tule sellaisia Mad Max/Rambo-henkisiä kansia jotka eivät millään tavoin tunnu liittyvän itse elokuvaan ja näyttävät siltä kuin ne olisivat koottu perinteisellä leikkaa- ja liimaa-tekniikalla. nyt ne ovat aivan liian hyvin tehtyjä, sieluttomia aaveääniä. nyt puhutaan siis niistä leffakansista joissa joku Franco Nero tai Jack Palance näytti Stallonen personal trainerilta. mutta valinta eokuvaan ei ollut sen loistava, lahjakas pääosan esittäjä, tai joukko palkintoja joita se oli napannut mukaansa. vaan, koska siinä oli se Franco Nero öljyttynä ja järjetön massatuhoase kainalossa. oi sitä aikaa kun kannet olivat roskaa ja usein vielä huonosti tehtyä roskaa,,, mutta silti maailman siistein asia. palatkaamme siis ajassa aikaan ja muutamaan kanteen, jotka eivät tosiaankaan taanneet elokuvan sisällöstä juuta eikä jaata. mutta jotka halusit juuri kannen takia nähdä.
(koetan antaa mahdollisimman hyvän kuvauksen, mutta pahoittelen jos en muista oikeaa nimeä, tms.)
FROGS. se oli se elokuva jonka kannessa on iso sammakko jonka suusta pilkistää käsi. olihan se nähtävä. siis hei c'mon, jättisammakot syömässä ihmisiä!? olihan se siis pienoinen pettymys nähdä joukko ihmisiä jossain new orleansin suon luona olevalla kartanolla kun luonto villiintyy. kun kerran se villiintymyninen tarkoitti, että menet makaamaan maahan ja päällesi asetellaan kymmenisen sisiliskoa. tämä siis oli se kannen jättiläis-sammakkovallankumous. muutama hassu sisilisko, jotka vain halusivat pois tukalasta tilanteesta. niin ja olihan siellä parisen sammakkoa. eivät tietenkään mitään puhelinkopin kokoisia ja murhanhimoisia. kuvittele Linnut muutamalla koiperhosella ja lähellä ollaan. mutta se kansi, ultracool.
SYVYYKSIEN TAPPAJAT -SHOCK WAVES. kannessa mätäneviä zombienatseja kanniskelemassa huvipurtta. zombienatseja!? mutta kyllä, elokuva oli oikeastaan ihan onnistunut. kuin se mitä Brasilian Pojat olisi voinut olla Steve Guttenbergista huolimatta. zombienatseja kannessa! se on jo tarpeeksi hyvä syy elokuvan katsomiselle.
KOMEROMÖRKÖ -MONSTER IN THE CLOSET. kannessa hämärästä oviaukosta katsojaa kurotteleva pitkäkyntinen hirviön käsi. tämä itseasiassa on minusta edelleen loistotekele roskaelokuvien joukossa. kyseessä on troma-tuotos, joten se kertoo jo paljon. elokuvassa siis tutkitaan tapauksia joissa ihmisiä katoaa komeroihin. luonnollisesti komeroista toiseen kulkee naposteltavaa etsimässä komeromörkö, jonka suusta tulee Alien-henkinen vinkuva lisämonsteri. vain rakkaus voi tappaa pedon. oih, kaunista.
HAWK THE SLAYER. kannessa Jack Palance ja miekka. way cool.
sitten tulivat muksuna esiin ne leffat joiden kannessa olivat ninjat. kaikki kannet joissa oli ninja olivat hyviä. ne olivat niitä Lee Van Cleef ja Sho Kosugi-juttuja. the Ninja Masterit, the Ninja Mision, Samurai Ninja, etc. oli aivan yksi ja sama mistä elokuva kertoi, jos kannessa oli ninja, oli se taatusti hyvä. "ninja käsittelee kuolemaa missä tahansa muodossa, hidasta kidutusta tai niin salamannopeaa kuolemaa, että päät putoavat vielä armoa anellessaa." the Ninja Strikes Back -Ninja Iskee Takaisin.
ja hitto vie että COBRAn ja OVER THE TOPin kannet olivat makeita. Stallone ei ikinä ole ollut niin cool, kuin Cobran kannessa.
se onkin hassua miten helposti sitä muistaa vaikuttavia kansia aikojen takaa, mutta ei enää muista pitkään aikaan törmänneensä vaikuttavaan kanteen. siis sellaisia jotka ovat osaltaan naurettavia, mutta silti hienoja.
en olisi halunnut ottaa tätä esille, koska mainitsen sen liian usein jo muutenkin. mutta THE THINGin kansi, jossa sinisävyisessä kuvassa ihmisen kasvot peittyvät eräänlaiseen salamaräjähdykseen on minusta erityisen hieno. ja kuvaa myöskin erittäin onnistuneesti elokuvan henkeä.
miten on, vieläkö tulee kansia vastaan jotka tuntuvat olevan teistä niin makeita, että oikein kihelmöi.
niin ja asiasta toiseen. nyt kun puhuin noista vanhemmista elokuvista tuli mieleeni pari suurta nostalgiahenkeä lävitseni kulkemaan. ja niistä on syytä muistuttaa teitäkin.
REMO -ASEETON JA VAARALLINEN. Fred Ward juoksee vetten päällä ja kiipeilee vapaudenpatsaalla.
the STUFF. avaruusjogurtti valtaa maapallon paljon tehokkaammin kuin the Blob.
ja maailman coolein elokuva? kenties se ei olekaan kovin hyvä, laadukas elokuva. jos se nyt sittenkin on se Robot Monster. kuka voisi vastustaa avaruuskypärällä varustettua gorillaa.
tai se on se George Kennedy-elokuva joka tuntui lainattaessa hyvältä idealta, mutta osoittautui joksikin muuksi.
kersantti x -nykyajan mad max
american cyborg: steel warrior
muistatko vielä sen päivän ja sen tietyn hetken sieltä, kun olit isäsi kanssa elokuvaa vuokraamassa? et voinut olla kuin 10 tai 12 vuotias, mutta juuri se hetki määritteli sinulle sen, mikä oikeastaan on cooleuden merkitys. isäsi halusi sen Navaronen Tykit ja sinä vaatimalla vaadit saada nähdäksesi Crittersin. ja miksi et? isäsi ei voinut ymmärtää miksi juuri Critters oli se jonka sinä halusit monen muun lupaavamman oloisen elokuvan joukosta. mutta sinä tiesit. se oli se kansi. musta, jättimäiseltä näyttävä, viekkaasti hymyilevä keskiyön nakertaja. ne hampaat. se oli juuri se, minkä tiesit olevan coolia. et ehkä ollut kuullutkaan koko termiä aiemmin, mutta munuaisissasi asti se kutitti oikein. tämän jälkeen itse elokuva sai olla sitten mitä tuubaa tahansa, sillä olit jo saanut sen mitä halusitkin.
se ei ehkä ollut Critters. se saattoi olla yhtä hyvin olla se Tappajahai. lähestyvä suu ja avuton uimari. Lou Ferrignon Hulk (olihan sinä lihaksikas vihreä mies kannessa.) mutta oli se elokuva mikä tahansa niin se oli sen kansi joka avasi silmänne. ja voi Luoja, kun ne kannet olivat ennen erilaisia. nykyäänkin vielä tulee vastaan kansia jotka ovat tyylikkäämpiä, kuin itse kannen sisältä löytyvän elokuvan tuskalliset minuutit. mutta enää ei suuremmin tule sellaisia Mad Max/Rambo-henkisiä kansia jotka eivät millään tavoin tunnu liittyvän itse elokuvaan ja näyttävät siltä kuin ne olisivat koottu perinteisellä leikkaa- ja liimaa-tekniikalla. nyt ne ovat aivan liian hyvin tehtyjä, sieluttomia aaveääniä. nyt puhutaan siis niistä leffakansista joissa joku Franco Nero tai Jack Palance näytti Stallonen personal trainerilta. mutta valinta eokuvaan ei ollut sen loistava, lahjakas pääosan esittäjä, tai joukko palkintoja joita se oli napannut mukaansa. vaan, koska siinä oli se Franco Nero öljyttynä ja järjetön massatuhoase kainalossa. oi sitä aikaa kun kannet olivat roskaa ja usein vielä huonosti tehtyä roskaa,,, mutta silti maailman siistein asia. palatkaamme siis ajassa aikaan ja muutamaan kanteen, jotka eivät tosiaankaan taanneet elokuvan sisällöstä juuta eikä jaata. mutta jotka halusit juuri kannen takia nähdä.
(koetan antaa mahdollisimman hyvän kuvauksen, mutta pahoittelen jos en muista oikeaa nimeä, tms.)
FROGS. se oli se elokuva jonka kannessa on iso sammakko jonka suusta pilkistää käsi. olihan se nähtävä. siis hei c'mon, jättisammakot syömässä ihmisiä!? olihan se siis pienoinen pettymys nähdä joukko ihmisiä jossain new orleansin suon luona olevalla kartanolla kun luonto villiintyy. kun kerran se villiintymyninen tarkoitti, että menet makaamaan maahan ja päällesi asetellaan kymmenisen sisiliskoa. tämä siis oli se kannen jättiläis-sammakkovallankumous. muutama hassu sisilisko, jotka vain halusivat pois tukalasta tilanteesta. niin ja olihan siellä parisen sammakkoa. eivät tietenkään mitään puhelinkopin kokoisia ja murhanhimoisia. kuvittele Linnut muutamalla koiperhosella ja lähellä ollaan. mutta se kansi, ultracool.
SYVYYKSIEN TAPPAJAT -SHOCK WAVES. kannessa mätäneviä zombienatseja kanniskelemassa huvipurtta. zombienatseja!? mutta kyllä, elokuva oli oikeastaan ihan onnistunut. kuin se mitä Brasilian Pojat olisi voinut olla Steve Guttenbergista huolimatta. zombienatseja kannessa! se on jo tarpeeksi hyvä syy elokuvan katsomiselle.
KOMEROMÖRKÖ -MONSTER IN THE CLOSET. kannessa hämärästä oviaukosta katsojaa kurotteleva pitkäkyntinen hirviön käsi. tämä itseasiassa on minusta edelleen loistotekele roskaelokuvien joukossa. kyseessä on troma-tuotos, joten se kertoo jo paljon. elokuvassa siis tutkitaan tapauksia joissa ihmisiä katoaa komeroihin. luonnollisesti komeroista toiseen kulkee naposteltavaa etsimässä komeromörkö, jonka suusta tulee Alien-henkinen vinkuva lisämonsteri. vain rakkaus voi tappaa pedon. oih, kaunista.
HAWK THE SLAYER. kannessa Jack Palance ja miekka. way cool.
sitten tulivat muksuna esiin ne leffat joiden kannessa olivat ninjat. kaikki kannet joissa oli ninja olivat hyviä. ne olivat niitä Lee Van Cleef ja Sho Kosugi-juttuja. the Ninja Masterit, the Ninja Mision, Samurai Ninja, etc. oli aivan yksi ja sama mistä elokuva kertoi, jos kannessa oli ninja, oli se taatusti hyvä. "ninja käsittelee kuolemaa missä tahansa muodossa, hidasta kidutusta tai niin salamannopeaa kuolemaa, että päät putoavat vielä armoa anellessaa." the Ninja Strikes Back -Ninja Iskee Takaisin.
ja hitto vie että COBRAn ja OVER THE TOPin kannet olivat makeita. Stallone ei ikinä ole ollut niin cool, kuin Cobran kannessa.
se onkin hassua miten helposti sitä muistaa vaikuttavia kansia aikojen takaa, mutta ei enää muista pitkään aikaan törmänneensä vaikuttavaan kanteen. siis sellaisia jotka ovat osaltaan naurettavia, mutta silti hienoja.
en olisi halunnut ottaa tätä esille, koska mainitsen sen liian usein jo muutenkin. mutta THE THINGin kansi, jossa sinisävyisessä kuvassa ihmisen kasvot peittyvät eräänlaiseen salamaräjähdykseen on minusta erityisen hieno. ja kuvaa myöskin erittäin onnistuneesti elokuvan henkeä.
miten on, vieläkö tulee kansia vastaan jotka tuntuvat olevan teistä niin makeita, että oikein kihelmöi.
niin ja asiasta toiseen. nyt kun puhuin noista vanhemmista elokuvista tuli mieleeni pari suurta nostalgiahenkeä lävitseni kulkemaan. ja niistä on syytä muistuttaa teitäkin.
REMO -ASEETON JA VAARALLINEN. Fred Ward juoksee vetten päällä ja kiipeilee vapaudenpatsaalla.
the STUFF. avaruusjogurtti valtaa maapallon paljon tehokkaammin kuin the Blob.
ja maailman coolein elokuva? kenties se ei olekaan kovin hyvä, laadukas elokuva. jos se nyt sittenkin on se Robot Monster. kuka voisi vastustaa avaruuskypärällä varustettua gorillaa.
tai se on se George Kennedy-elokuva joka tuntui lainattaessa hyvältä idealta, mutta osoittautui joksikin muuksi.
kersantti x -nykyajan mad max
american cyborg: steel warrior
Vastaukset 1
Vanhimmat
Että joskus ala-aste-ikäisenä rupesin meneen leffateatteriin kattoon leffoja (sen sijaan et oisin vaan kattonu mitä TV:stä tulee), ja Kolmannen asteen yhteys -leffan jälkeen olin niin vaikuttunut et en muistanut leffan loputtua poistua paikalta ennenku tulivat häätämään.
Maailman coolein leffa on Herschell Gordon Lewisin "2000 Maniacs".
Tähän mielipiteeseen olen päätynyt katsottuani vuosikausia sekä ns."hyviä" leffoja (kriitikoiden mielestä) että "paskoja" leffoja (kriitikoiden mielestä). Muita hyviä minun mielestäni:
Suspiria (Dario Argento)
Cannibal Holocaust (Ruggero Deodato)
The Beyond (Lucio Fulci)
Re-animator (Stuart Gordon)
The Evil Dead (Sam Raimi)
Hasta el viento tiene miedo (Carlos Enrique Taboada)
Santa Sangre (Alejandro Jodorowski)
Texas Chainsaw Massacre (Tobe Hooper)
A meia noite levarei sua alma (José Mojica Marins/Coffin Joe)
Nosferatu (F.W.Murnau)