KIVALAKOTI +++ ja ---

Kun menin töihin Kivalaan, olin innostunut sen toiminta-ajatuksesta. Arki oli kuitenkin melko toisenlaista. Työvoimaa oli liian vähän, mikä johti hoitovirheisiin. (Siihen aikaan hoidettavissa oli aivan pieniäkin lapsia.)

Ajatus siitä, ettei erotella hoitajia ja hoidettavia on kyllä herttainen, mutta kuka silloin kantaa vastuun? (On aika hämäävää, kun iäkäs talkoolainen esitelläänkin hoidettavana! Tai kun tiedusteltaessa vakinaisen, koulutetun henkilökunnan riittävyyttä lukuun sujautetaan myös vapaa-aikanaan käyvä hoitoammattilainen, jonka virka onkin aivan muualla!)

Koin Kivalassa ahdistavaa hengellistä painostusta, minua esim. "profetiassa" vaadittiin lopettamaan opiskeluni ja jäämään sinne loppuiäkseni Jeesuksen silmäteriä hoitamaan, palkatta. Vakuuteltiin, että se oli kohdallani Jumalan tahto. Kun sanoin itseni irti, minut kirottiin ja ajettiin pois, kiellettiin enää koskaan astumasta sinne. Kokemus oli nuorelle ihmiselle hyvin haavoittava. Minun oli pakko hakeutua painajaisunien vuoksi psykoterapiaan. Minusta tuli Kivalassa uskonnon uhri.
Minua on auttanut paljon se, että olen nyt - monien vuosien päästä - saanut jakaa kokemuksia samaa kokeneitten kanssa.

Nykyisin Kivalakotien suuren kiinteän omaisuuden ja hoidettavien määrän välillä on outo epäsuhta. Toivoisin, että uskovaisten vammaistyön hyväksi uhraamat rahat ja testamentit oikeasti hyödyttäisivät vammaisia eivätkä vain pientä valikoitua eliittiä ja tietyn henkilön omaa ystäväpiiriä ja sukua.

Kiitos samoin, kävin lukemassa nuo sun kirjoitukset, ihan hyviä ajatuksia. Samasta asiasta voi tosiaan olla erilaisia mielipiteitä. Monestihan asioita katsellaan "puun" eri puolia, toinen näkee etelä-puolen=paljon oksia, toinen taas sen vähäoksaisen puolen. Monesti kannattaa pyöriä sen puun ympäri, niin tulee uutta näkökulmaa.

Mä olin Kylässä "noin" vuosituhannen vaihteessa. Oliko toiminta jo 60-70luvulla Lempäälässä?

Painajaisuni kirjoitti:

Kun menin töihin Kivalaan, olin innostunut sen toiminta-ajatuksesta. Arki oli kuitenkin melko toisenlaista. Työvoimaa oli liian vähän, mikä johti hoitovirheisiin. (Siihen aikaan hoidettavissa oli aivan pieniäkin lapsia.)

Ajatus siitä, ettei erotella hoitajia ja hoidettavia on kyllä herttainen, mutta kuka silloin kantaa vastuun? (On aika hämäävää, kun iäkäs talkoolainen esitelläänkin hoidettavana! Tai kun tiedusteltaessa vakinaisen, koulutetun henkilökunnan riittävyyttä lukuun sujautetaan myös vapaa-aikanaan käyvä hoitoammattilainen, jonka virka onkin aivan muualla!)

Koin Kivalassa ahdistavaa hengellistä painostusta, minua esim. "profetiassa" vaadittiin lopettamaan opiskeluni ja jäämään sinne loppuiäkseni Jeesuksen silmäteriä hoitamaan, palkatta. Vakuuteltiin, että se oli kohdallani Jumalan tahto. Kun sanoin itseni irti, minut kirottiin ja ajettiin pois, kiellettiin enää koskaan astumasta sinne. Kokemus oli nuorelle ihmiselle hyvin haavoittava. Minun oli pakko hakeutua painajaisunien vuoksi psykoterapiaan. Minusta tuli Kivalassa uskonnon uhri.
Minua on auttanut paljon se, että olen nyt - monien vuosien päästä - saanut jakaa kokemuksia samaa kokeneitten kanssa.

Nykyisin Kivalakotien suuren kiinteän omaisuuden ja hoidettavien määrän välillä on outo epäsuhta. Toivoisin, että uskovaisten vammaistyön hyväksi uhraamat rahat ja testamentit oikeasti hyödyttäisivät vammaisia eivätkä vain pientä valikoitua eliittiä ja tietyn henkilön omaa ystäväpiiriä ja sukua.

Lue lisää

MORO!

Luin nuo nimimerkkisi "Painajaisuni" kaikki kirjoitukset. Etenkin tuo sininen lampi pahvi enkelit unikuvaus on aika viiltävä. Melko uuden suomalaistutkimuksen mukaan, unet olisivat jäänne ihmisen kehityshistoriasta. Siis ennen "tietoisuuden" ja verbaalisen/käsitteellisen ajattelun kehittymistä, ihminen olisi prosessoinut päivittäisiä tapahtumia yöllä unessa. Luonnonvalinnan kautta nämä joilla ko. omainaisuus on ollut, ovat pärjänneet sitten paremmin.

Asioillahan on monesti tapana toistua, ihminen joka on juossut päivällä karkuun vaikka leijonaa ja jäänyt sitten henkiin. On seuraavana yönä harjoitellut karkuun juoksemista unessa, jolloin eloon jääminen on ollut seuraavana päivänä todennäköisempää. Asia siis harjoitelu. Geenit ( ko. ominaisuus)päässeet siirtymään sitten eteen päin.

Aika voimakas tuo kokemus on sulla ollut, mielestäni olet kantanut suurta huolta lapsista, jotka jäivät silloin sinne hoidettavaksi.

Harmi on ollut myös tuo lähtötilanteesi. Äkkiä ajatellen, lähtö on ollut luultavasti molemmille osapuolille jonkinlainen pettymys. Pelkoa ja ahdistustakin "joukkopaosta", vaikka päälystöllä olisi ollut kirkas näky toiminnan jatkuvuudesta. Epäilykset taitaa olla jokaisen kiusana elämässä, ainakin hetkittäin, niilläkin joita luulemme 100% vahvoiksi. Olet muuten varmasti ollut 10-arvoinen hoitaja, siksi sinusta ei olisi haluttu luopua. Siihen aikaan varmaan ollut taitamattomuutta tuollaisen asian käsittelyssä, oikeampi tapa olisi varmaan ollut kiittää ja toivottaa TERVETULOA UUDESTAAN. Opintojen jälkeenhän olisit ollut vielä "parempi" hoitaja ja voinut vaikka sitoutua loppuelämäksikin. Ihmisethän tekevät paljon tyhmenpiäkin asioita.

Neuvominen ja jälkiviisastelu on aina helppoa.

Luultavasti olet tuntenut myös sisäsyntyistä syyllisyyttä lähdöstäsi (jo paikalla ollessasi, kun olet asiaa miettinyt?), se vaan osoittaa että olet isosydäminen ihminen. Itsekin tunsin syyllisyyttä lähtemisestä, vaikka oma ajatus oli todellakin vain tutustua paikkaan. Silti tuli sellainen olo, että hylkää osan ihmisistä. Vaikka miehillä ei tuo emotionaalinen puoli niin voimakasta osaa näyttelekään. Mulla siis ei mitään hengistä painostusta ollut.

Ammatillisuuden ja vastuu kysymyksen kannalta, tuo hoitaja/hoidettavien rooli on tietysti hyvä asia miettiä. Mutta kodissa tietysti toimitaan eri tavalla, kun jossakin keskuslaitoksessa (joita onneksi ei kait enään ole?)

Oletko muuten koskaan ajatellut ottaa yhteyttä tai käydä kylässä? Onhan se ollut jonkun aikaa sunkin koti, ehkä aika voisi olla kypsä nyt tai sitten joskus. Yleensä ihmiset katuvat kovia sanojaan, sanat kun voivat olla pahempia kuin tarkoitus. Joten tuo "porttikiellon" tila olisi hyvä kait tarkistaa.

LC4-620 kirjoitti:

MORO!

Luin nuo nimimerkkisi "Painajaisuni" kaikki kirjoitukset. Etenkin tuo sininen lampi pahvi enkelit unikuvaus on aika viiltävä. Melko uuden suomalaistutkimuksen mukaan, unet olisivat jäänne ihmisen kehityshistoriasta. Siis ennen "tietoisuuden" ja verbaalisen/käsitteellisen ajattelun kehittymistä, ihminen olisi prosessoinut päivittäisiä tapahtumia yöllä unessa. Luonnonvalinnan kautta nämä joilla ko. omainaisuus on ollut, ovat pärjänneet sitten paremmin.

Asioillahan on monesti tapana toistua, ihminen joka on juossut päivällä karkuun vaikka leijonaa ja jäänyt sitten henkiin. On seuraavana yönä harjoitellut karkuun juoksemista unessa, jolloin eloon jääminen on ollut seuraavana päivänä todennäköisempää. Asia siis harjoitelu. Geenit ( ko. ominaisuus)päässeet siirtymään sitten eteen päin.

Aika voimakas tuo kokemus on sulla ollut, mielestäni olet kantanut suurta huolta lapsista, jotka jäivät silloin sinne hoidettavaksi.

Harmi on ollut myös tuo lähtötilanteesi. Äkkiä ajatellen, lähtö on ollut luultavasti molemmille osapuolille jonkinlainen pettymys. Pelkoa ja ahdistustakin "joukkopaosta", vaikka päälystöllä olisi ollut kirkas näky toiminnan jatkuvuudesta. Epäilykset taitaa olla jokaisen kiusana elämässä, ainakin hetkittäin, niilläkin joita luulemme 100% vahvoiksi. Olet muuten varmasti ollut 10-arvoinen hoitaja, siksi sinusta ei olisi haluttu luopua. Siihen aikaan varmaan ollut taitamattomuutta tuollaisen asian käsittelyssä, oikeampi tapa olisi varmaan ollut kiittää ja toivottaa TERVETULOA UUDESTAAN. Opintojen jälkeenhän olisit ollut vielä "parempi" hoitaja ja voinut vaikka sitoutua loppuelämäksikin. Ihmisethän tekevät paljon tyhmenpiäkin asioita.

Neuvominen ja jälkiviisastelu on aina helppoa.

Luultavasti olet tuntenut myös sisäsyntyistä syyllisyyttä lähdöstäsi (jo paikalla ollessasi, kun olet asiaa miettinyt?), se vaan osoittaa että olet isosydäminen ihminen. Itsekin tunsin syyllisyyttä lähtemisestä, vaikka oma ajatus oli todellakin vain tutustua paikkaan. Silti tuli sellainen olo, että hylkää osan ihmisistä. Vaikka miehillä ei tuo emotionaalinen puoli niin voimakasta osaa näyttelekään. Mulla siis ei mitään hengistä painostusta ollut.

Ammatillisuuden ja vastuu kysymyksen kannalta, tuo hoitaja/hoidettavien rooli on tietysti hyvä asia miettiä. Mutta kodissa tietysti toimitaan eri tavalla, kun jossakin keskuslaitoksessa (joita onneksi ei kait enään ole?)

Oletko muuten koskaan ajatellut ottaa yhteyttä tai käydä kylässä? Onhan se ollut jonkun aikaa sunkin koti, ehkä aika voisi olla kypsä nyt tai sitten joskus. Yleensä ihmiset katuvat kovia sanojaan, sanat kun voivat olla pahempia kuin tarkoitus. Joten tuo "porttikiellon" tila olisi hyvä kait tarkistaa.

Lue lisää

Pelkään äitimammaa. Hän on voimakastahtoinen ja älykäs nainen ja loistava käsittelemään ihmisiä. Koin hänen vaikutuksensa suorastaan hypnoottiseksi, oma minuuteni, tietoni ja tahtoni aivankuin suli hänen puhuessaan. Hän pystyi selittämään asiat aivan toisenlaisiksi kuin ne oikeasti olivat: hän sai puheellaan mustan muuttumaan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi. Olin nuorena vaikutuksille altis ja suggestioherkkä.

Nyt olen aikuistunut ja itsenäistynyt ja hiukan ehkä vahvistunut, mutta pelkään häntä vieläkin. Minusta hän on edesmenneen Maria Åkerblomin veroinen ihmisten käsittelijä. (Tri Lauerma kertoo Åkerblomista kirjassaan Usko, toivo ja huijaus.)

Pelkään myös omaa mahdollista reaktiotani.
Lähtöni jälkeen ystäväni toivat minulle nähtäväksi äm:n kirjoittaman kirjeen, jossa hän kertoi minusta. (Nimeäni ei mainittu, mutta yksityiskohtia oli niin paljon, että sekä ystäväni että minä tajusimme, kenestä oli puhe.) Minä olin itse saatana, Jumalan valittujen syyttäjä. Olin koskenut Jeesuksen silmäterään - usuttanut virkavallan (tai jonkin sen tapaisen) Kivalaan.

Olinhan minä tosiaakin ilmaissut Kivalan omalääkärille erään ikävän asian, mikä koski vammaislasten hoitoa Kivalassa. Minusta lääkärin oli syytä tietää se. Ilmeisesti lääkäri oli puuttunut asiaan jotenkin, muutenhan äm ei olisi edes tiennyt asiasta. En näet kertonut siitä kenellekään muulle.
Mahtoiko asioihin silloin vielä tulla korjausta, en tiedä. Liekö ainoa muutos ollut se, että Kivalan omalääkäri vaihtui.

Painajaisuni kirjoitti:

Pelkään äitimammaa. Hän on voimakastahtoinen ja älykäs nainen ja loistava käsittelemään ihmisiä. Koin hänen vaikutuksensa suorastaan hypnoottiseksi, oma minuuteni, tietoni ja tahtoni aivankuin suli hänen puhuessaan. Hän pystyi selittämään asiat aivan toisenlaisiksi kuin ne oikeasti olivat: hän sai puheellaan mustan muuttumaan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi. Olin nuorena vaikutuksille altis ja suggestioherkkä.

Nyt olen aikuistunut ja itsenäistynyt ja hiukan ehkä vahvistunut, mutta pelkään häntä vieläkin. Minusta hän on edesmenneen Maria Åkerblomin veroinen ihmisten käsittelijä. (Tri Lauerma kertoo Åkerblomista kirjassaan Usko, toivo ja huijaus.)

Pelkään myös omaa mahdollista reaktiotani.
Lähtöni jälkeen ystäväni toivat minulle nähtäväksi äm:n kirjoittaman kirjeen, jossa hän kertoi minusta. (Nimeäni ei mainittu, mutta yksityiskohtia oli niin paljon, että sekä ystäväni että minä tajusimme, kenestä oli puhe.) Minä olin itse saatana, Jumalan valittujen syyttäjä. Olin koskenut Jeesuksen silmäterään - usuttanut virkavallan (tai jonkin sen tapaisen) Kivalaan.

Olinhan minä tosiaakin ilmaissut Kivalan omalääkärille erään ikävän asian, mikä koski vammaislasten hoitoa Kivalassa. Minusta lääkärin oli syytä tietää se. Ilmeisesti lääkäri oli puuttunut asiaan jotenkin, muutenhan äm ei olisi edes tiennyt asiasta. En näet kertonut siitä kenellekään muulle.
Mahtoiko asioihin silloin vielä tulla korjausta, en tiedä. Liekö ainoa muutos ollut se, että Kivalan omalääkäri vaihtui.

Lue lisää

Ei ihmistä pidä pelätä, kyllä hankalistakin asioista pitää pystyä puhumaan. Etenkin siinä tapauksessa, että asiasta on kulunut aikaa.

Voisi olla molemmille "osapuolille" ihan hyvä ja valaiseva kokemus. No enpä enempää yllytä, mutta monesti pieni riskin otto kannattaa.

Tuo kirje "seurakunnalle" on varmaan ollut hieman tulkinnan varainen asia. Toisaalta se on voinut olla hieman sellainen blogimainen juttu tapahtumista kylällä. Ilman sen henkilökohtaisempaa tarkoitusta. Jos ja kun lähtösi on ollut kuvauksesi mukainen, kiinni pito yritys profetialla (nehän varmaan kuvastavat melko aidosti ihmisen/yhteisön toiveita, Jumalaa ajatellen, luulisi hänellä olevan yksiselitteisempiäkin tapoja ilmaista tahtoaa), sitten fyysinen lähtö, jolloin tilanne hieman karannut käsistä. Nimittelyt jne.

Kirjeellä on ollut tietysti merkitys yhteisön hoitamisessa, monellakin tavalla.

Asianosaiseen se on tietysti sattunut henkilökohtaisesti. Nämä ystävät ovat sitten kirjeen sulle näyttämällä, käsitelleet juttua omalla tavallaan. Ainahan jonkun lähteminen kodista on suuri asia.

Yhteisön voima ja heikkous taitaa olla juuri nuo säännöt. Etenkin ne kirjoittamattomat, nuorena ei välttämättä tiedä/hoksaa niitä tarpeeksi nopaesti. Silloin voi joutua törmäyskurssille. Yksi "sääntö" on varmaan se, että yhteisöä ja sen työtä ei voi yksi henkilö arvostella/arvioida, eikä edes helposti kehittää. Kaikki olisi hyvä tehdä yhteistyössä muiden kanssa. Toinen asia sitten on näkeekö yhteisön johtaja(t) tarvetta kehittää toimintaa. Tässä en erityisesti mitenkään ajattele Kivalakylää.

Yhteisön jatkuvuuden kannalta olisi hyvä, että tuollaiset kirjoittamattomat säännöt, joku opettaisi uudelle tulijalle. Yhteisössä alusta asti olleethan, saavat aikaa oppia ne vähitellen. Myöhemmin yhteisöön tulija saapuu "valmiiseen" pöytään, jossa tulisi pystyä aterioimaan sääntöjen mukaan. Tunnelma menee hieman pilalle, jos toinen vetäsee pitkän piimän lautaselta ja toinen mukista/lasista. No ei noihin pidä takertua.

Tuo kirja vinkkisi Maria Åkerblomista oli hyvä, kiitos. Enpä ole aikaisemmin törmännyt. Kirjaa en nyt löytänyt, mutta muutaman jutun asiasta/henkilöstä netistä. Aika jännä ihmiskohtalo/elämä. Toisaalta on aivan loogista suurmiehet(naiset), jotakin erikoista niissä täytyy aina olla.

Lauma tarvitsee johtajan ja johtaja tarvitsee lauman. Enkä pidä ko. asetelmaa edes mitenkään huonona. Lauman/yhteisön jäsen saa kuitenkin aika paljon, monenlaista turvallisuutta, päätöksentekoon ei tarvitse kuluttaa niin paljon aikaa jne.

Hieman taitamaton taisi olla myös lääkäri tuossa tapauksessa? Luultavasti otti asian esille aika nopeasti/valmistelematta, jos aiheutti tämmöisen lääkärin vaihdon. Se todennäköisesti tarkoittaa sitä että, itse asiaan ei tullut muutosta, ainakaan heti? Lääkäriäkin siis koski samat yhteisön säännöt. Sekin tietysti oli harmi, että lääkäri ilmeisesti vuoti tiedon, asian kertojasta. Jolloin siitä tuli ikäviä seurauksia myös sinulle, jolla oli varmasti vain hyvä tarkoitus.

Kolmas vai viides neljäs asia on tietysti se, että olisiko susta ollutkaan lauman jäseneksi vai oletko ennemmän laumanjohtaja ainesta? Siinä tapauksessa tuo törmäyskurssille joutuminen oli vain ajan kysymys.

LC4-620 kirjoitti:

Ei ihmistä pidä pelätä, kyllä hankalistakin asioista pitää pystyä puhumaan. Etenkin siinä tapauksessa, että asiasta on kulunut aikaa.

Voisi olla molemmille "osapuolille" ihan hyvä ja valaiseva kokemus. No enpä enempää yllytä, mutta monesti pieni riskin otto kannattaa.

Tuo kirje "seurakunnalle" on varmaan ollut hieman tulkinnan varainen asia. Toisaalta se on voinut olla hieman sellainen blogimainen juttu tapahtumista kylällä. Ilman sen henkilökohtaisempaa tarkoitusta. Jos ja kun lähtösi on ollut kuvauksesi mukainen, kiinni pito yritys profetialla (nehän varmaan kuvastavat melko aidosti ihmisen/yhteisön toiveita, Jumalaa ajatellen, luulisi hänellä olevan yksiselitteisempiäkin tapoja ilmaista tahtoaa), sitten fyysinen lähtö, jolloin tilanne hieman karannut käsistä. Nimittelyt jne.

Kirjeellä on ollut tietysti merkitys yhteisön hoitamisessa, monellakin tavalla.

Asianosaiseen se on tietysti sattunut henkilökohtaisesti. Nämä ystävät ovat sitten kirjeen sulle näyttämällä, käsitelleet juttua omalla tavallaan. Ainahan jonkun lähteminen kodista on suuri asia.

Yhteisön voima ja heikkous taitaa olla juuri nuo säännöt. Etenkin ne kirjoittamattomat, nuorena ei välttämättä tiedä/hoksaa niitä tarpeeksi nopaesti. Silloin voi joutua törmäyskurssille. Yksi "sääntö" on varmaan se, että yhteisöä ja sen työtä ei voi yksi henkilö arvostella/arvioida, eikä edes helposti kehittää. Kaikki olisi hyvä tehdä yhteistyössä muiden kanssa. Toinen asia sitten on näkeekö yhteisön johtaja(t) tarvetta kehittää toimintaa. Tässä en erityisesti mitenkään ajattele Kivalakylää.

Yhteisön jatkuvuuden kannalta olisi hyvä, että tuollaiset kirjoittamattomat säännöt, joku opettaisi uudelle tulijalle. Yhteisössä alusta asti olleethan, saavat aikaa oppia ne vähitellen. Myöhemmin yhteisöön tulija saapuu "valmiiseen" pöytään, jossa tulisi pystyä aterioimaan sääntöjen mukaan. Tunnelma menee hieman pilalle, jos toinen vetäsee pitkän piimän lautaselta ja toinen mukista/lasista. No ei noihin pidä takertua.

Tuo kirja vinkkisi Maria Åkerblomista oli hyvä, kiitos. Enpä ole aikaisemmin törmännyt. Kirjaa en nyt löytänyt, mutta muutaman jutun asiasta/henkilöstä netistä. Aika jännä ihmiskohtalo/elämä. Toisaalta on aivan loogista suurmiehet(naiset), jotakin erikoista niissä täytyy aina olla.

Lauma tarvitsee johtajan ja johtaja tarvitsee lauman. Enkä pidä ko. asetelmaa edes mitenkään huonona. Lauman/yhteisön jäsen saa kuitenkin aika paljon, monenlaista turvallisuutta, päätöksentekoon ei tarvitse kuluttaa niin paljon aikaa jne.

Hieman taitamaton taisi olla myös lääkäri tuossa tapauksessa? Luultavasti otti asian esille aika nopeasti/valmistelematta, jos aiheutti tämmöisen lääkärin vaihdon. Se todennäköisesti tarkoittaa sitä että, itse asiaan ei tullut muutosta, ainakaan heti? Lääkäriäkin siis koski samat yhteisön säännöt. Sekin tietysti oli harmi, että lääkäri ilmeisesti vuoti tiedon, asian kertojasta. Jolloin siitä tuli ikäviä seurauksia myös sinulle, jolla oli varmasti vain hyvä tarkoitus.

Kolmas vai viides neljäs asia on tietysti se, että olisiko susta ollutkaan lauman jäseneksi vai oletko ennemmän laumanjohtaja ainesta? Siinä tapauksessa tuo törmäyskurssille joutuminen oli vain ajan kysymys.

Lue lisää

Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat yrittäneet keskustella asiallisesti äm:n kanssa. Eihän se onnistu, koska äm väistää kysymykset ja järjestää tunteisiin vetoavan, suorastaan lumoavan teatteriesityksen. (Siitä joku kirjoitti edellisellä palstalla ja se sopii tosi hyvin juuri häneen.) Joku tosin kirjoitti "keskustelun" jälkeen päässeensä äm:n kanssa kompromissiin ja sopuun, mutta tarkemmin syynättäessä äm oli pitänyt pintansa ja se joka luovutti oli vastapuoli. Sopu oli siis syntynyt aika omituisin ehdoin.
Sain äskettäin eräässä entisten kivalalalaisten tapaamisessa kuulla, että asia, mihin olin toivonut korjausta, oli huomattavasti korjautunut kun eräs viranomaistaho puuttui Kivalan touhuihin. (Minä en ollut niitä, jotka asioista sinne kantelivat. Minä kerroin vain Kivalan lääkärille.)
Minun aikanani Kivalassa oli paljon enemmän hoidettavia kuin nykyisin. Toiminta pienenee, mutta kulissit komistuvat.

Painajaisuni kirjoitti:

Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat yrittäneet keskustella asiallisesti äm:n kanssa. Eihän se onnistu, koska äm väistää kysymykset ja järjestää tunteisiin vetoavan, suorastaan lumoavan teatteriesityksen. (Siitä joku kirjoitti edellisellä palstalla ja se sopii tosi hyvin juuri häneen.) Joku tosin kirjoitti "keskustelun" jälkeen päässeensä äm:n kanssa kompromissiin ja sopuun, mutta tarkemmin syynättäessä äm oli pitänyt pintansa ja se joka luovutti oli vastapuoli. Sopu oli siis syntynyt aika omituisin ehdoin.
Sain äskettäin eräässä entisten kivalalalaisten tapaamisessa kuulla, että asia, mihin olin toivonut korjausta, oli huomattavasti korjautunut kun eräs viranomaistaho puuttui Kivalan touhuihin. (Minä en ollut niitä, jotka asioista sinne kantelivat. Minä kerroin vain Kivalan lääkärille.)
Minun aikanani Kivalassa oli paljon enemmän hoidettavia kuin nykyisin. Toiminta pienenee, mutta kulissit komistuvat.

Lue lisää

Keskustelun lopputulos voisi kuitenkin olla ihan hyvä, vaikka molemmat osapuolet pitäisivät kantansa. Ilmeisesti tuossa asiassa ei ihmiset edes olleetkaan vastakkain, vaan näkemys jostakin asiasta?

Jos asia mietityttää, kyllä se kannattaisi hoitaa. Toisaalta onko epärealistinen vaatimus, jos vaatii kompromissia? Entäpä jos toinen onkin oikeassa?

Ei kait kantelusta ole missään nimessä ollut kysymys, siihen aikaan vaan semmoinen laaduntarkkailu/omavalvonta ollut aika vähäistä. Joten jollakin tavallahan ne epäkohdat on pitänyt ilmaista. Työtä on varmaan tehty "maalaiskyläjärjen" voimalla, se on voinut olla kokonaisuuden kannalta kyllä ihan hyvä asia. Toisaalta se on voinut alan opiskelijan silmissä näyttää aika sirkukselle. Vaikka kyllähän ymmärtääkseni hoitolinjaukset tekee ainakin nykyisin, ihan ammattitaitoiset terveydenhuolto-opinnot suorittaneet ihmiset. Lääkärihän sitten varsinaiset lääkitykset, kuntoutukset jne. on miettinyt aina. Kummassako sitä sitten itse viettäisi päivänsä mieluiten, laitoksessa vai sirkuksessa?

Tästäkin kirjoituksesta varmaan näkyy läpi oma aika positiivinen kantani yhteisömuotoiseen hoitotapaan.

Mielestäni siinä on monia hyviä puolia, vai pitäisikö sanoa olisi. Eihän tuota juurikaan harjoiteta. Maailma on valintoja täynnä.

Yksi valinta voi olla vaikka se, että työskentelee (kaikki eivät voi olla lääkäreitä, ei riitä kyvyt eikä välttämättä tahtokaan) ihan perustyössä, siivous jne. Asuu jossakin kaupungin kerrostalossa, käyttää työmatkoihin paljon aikaa ja rahaa. Palkalla tuskin ehtii ansaitsemaan elinikänään kovin suuria asioita, jos se nyt on siinä vaiheessa tarkoituskaan. Työ voi olla yhden monta km pitkän käytävän sahaamista edes takaisin. No menee se elämä niinkin.

Toinen vaihtoehto voisi olla joku yhteisömallinen työpaikka. Työmatka on 2min, työ on todennäköisesti monipuolisempaa. Palkka on mitätön, mutta toisaalta asumiskulut voivat olla samaa luokkaa. Omaisuutta ei kerry tässäkään tapauksessa. Tuolla aikaisemminhan on keskusteltu näistä veroseuraamuksista ja muista, jos työskentelee yhteisössä. Se on tietysti oikein, keisarille se mikä keisarille kuuluu. Koska samalla tavalla yhteisön jäsen käyttää julkisia palveluja jne. Mutta vero pitäisi mielestäni maksaa yhteisön puolesta. Ainakin selkeät säännöt tuossa pitäisi olla.

LC4-620 kirjoitti:

Keskustelun lopputulos voisi kuitenkin olla ihan hyvä, vaikka molemmat osapuolet pitäisivät kantansa. Ilmeisesti tuossa asiassa ei ihmiset edes olleetkaan vastakkain, vaan näkemys jostakin asiasta?

Jos asia mietityttää, kyllä se kannattaisi hoitaa. Toisaalta onko epärealistinen vaatimus, jos vaatii kompromissia? Entäpä jos toinen onkin oikeassa?

Ei kait kantelusta ole missään nimessä ollut kysymys, siihen aikaan vaan semmoinen laaduntarkkailu/omavalvonta ollut aika vähäistä. Joten jollakin tavallahan ne epäkohdat on pitänyt ilmaista. Työtä on varmaan tehty "maalaiskyläjärjen" voimalla, se on voinut olla kokonaisuuden kannalta kyllä ihan hyvä asia. Toisaalta se on voinut alan opiskelijan silmissä näyttää aika sirkukselle. Vaikka kyllähän ymmärtääkseni hoitolinjaukset tekee ainakin nykyisin, ihan ammattitaitoiset terveydenhuolto-opinnot suorittaneet ihmiset. Lääkärihän sitten varsinaiset lääkitykset, kuntoutukset jne. on miettinyt aina. Kummassako sitä sitten itse viettäisi päivänsä mieluiten, laitoksessa vai sirkuksessa?

Tästäkin kirjoituksesta varmaan näkyy läpi oma aika positiivinen kantani yhteisömuotoiseen hoitotapaan.

Mielestäni siinä on monia hyviä puolia, vai pitäisikö sanoa olisi. Eihän tuota juurikaan harjoiteta. Maailma on valintoja täynnä.

Yksi valinta voi olla vaikka se, että työskentelee (kaikki eivät voi olla lääkäreitä, ei riitä kyvyt eikä välttämättä tahtokaan) ihan perustyössä, siivous jne. Asuu jossakin kaupungin kerrostalossa, käyttää työmatkoihin paljon aikaa ja rahaa. Palkalla tuskin ehtii ansaitsemaan elinikänään kovin suuria asioita, jos se nyt on siinä vaiheessa tarkoituskaan. Työ voi olla yhden monta km pitkän käytävän sahaamista edes takaisin. No menee se elämä niinkin.

Toinen vaihtoehto voisi olla joku yhteisömallinen työpaikka. Työmatka on 2min, työ on todennäköisesti monipuolisempaa. Palkka on mitätön, mutta toisaalta asumiskulut voivat olla samaa luokkaa. Omaisuutta ei kerry tässäkään tapauksessa. Tuolla aikaisemminhan on keskusteltu näistä veroseuraamuksista ja muista, jos työskentelee yhteisössä. Se on tietysti oikein, keisarille se mikä keisarille kuuluu. Koska samalla tavalla yhteisön jäsen käyttää julkisia palveluja jne. Mutta vero pitäisi mielestäni maksaa yhteisön puolesta. Ainakin selkeät säännöt tuossa pitäisi olla.

Lue lisää

Eivätköhän useimmat ihmiset arvosta myös vapautta. Ihminen on yhteisöllinen olento, mutta jos yhteisössä ei sallita keskustelua ja kritiikkiä, se on pahasti sairas. "Yhteisön kohtalo ratkaistaan sen johtajan sydämessä".

Monen kohdalla Kivala alkoi tuntua ajan oloon vankilalta. Vapaaehtoistyö ei enää olekaan iloisesti vapaaehtoista jos rahattomalle työntekijälle ei edes omien vanhempien luona käymiseen haluttu antaa matkarahaa! (ks.edelliset keskustelut!)

Uskolla voidaan hallita ja alistaa. Uhri leimataan, hänen vikansa kun ei osaa sopeutua! Sama juttu on työpaikkakiusaamisissa ja koulukiusaamisissa. Niistä on juttua www.hs.fi/keskustelut.

Eilen (6.5.2007) oli HS Talous ja työ - osassa esillä tämänkin keskustelun kannalta tärkeä kysymys: "Huijattiinko minut tekemään ilmaiseksi työtä?" Kahden viikon päästä julkaistaan siihen tulleita vastauksia ja asiantuntijoiden näkemys. Sinne voi laittaa kommenttinsa tai oman vastausehdotuksensa osoitteella [email protected].

Joissakin piireissä ei oikein tajuta, mikä ero on vapaaehtoisten tekemällä talkootyöllä ja sellaisella työllä, mitä tehdään pysyvässä työsuhteessa ja niin, että on siitä pitkäjänteisesti ja ammattillisesti vastuussa ja saa siitä pääasiallisen toimeentulonsa.

LC4-620 kirjoitti:

Keskustelun lopputulos voisi kuitenkin olla ihan hyvä, vaikka molemmat osapuolet pitäisivät kantansa. Ilmeisesti tuossa asiassa ei ihmiset edes olleetkaan vastakkain, vaan näkemys jostakin asiasta?

Jos asia mietityttää, kyllä se kannattaisi hoitaa. Toisaalta onko epärealistinen vaatimus, jos vaatii kompromissia? Entäpä jos toinen onkin oikeassa?

Ei kait kantelusta ole missään nimessä ollut kysymys, siihen aikaan vaan semmoinen laaduntarkkailu/omavalvonta ollut aika vähäistä. Joten jollakin tavallahan ne epäkohdat on pitänyt ilmaista. Työtä on varmaan tehty "maalaiskyläjärjen" voimalla, se on voinut olla kokonaisuuden kannalta kyllä ihan hyvä asia. Toisaalta se on voinut alan opiskelijan silmissä näyttää aika sirkukselle. Vaikka kyllähän ymmärtääkseni hoitolinjaukset tekee ainakin nykyisin, ihan ammattitaitoiset terveydenhuolto-opinnot suorittaneet ihmiset. Lääkärihän sitten varsinaiset lääkitykset, kuntoutukset jne. on miettinyt aina. Kummassako sitä sitten itse viettäisi päivänsä mieluiten, laitoksessa vai sirkuksessa?

Tästäkin kirjoituksesta varmaan näkyy läpi oma aika positiivinen kantani yhteisömuotoiseen hoitotapaan.

Mielestäni siinä on monia hyviä puolia, vai pitäisikö sanoa olisi. Eihän tuota juurikaan harjoiteta. Maailma on valintoja täynnä.

Yksi valinta voi olla vaikka se, että työskentelee (kaikki eivät voi olla lääkäreitä, ei riitä kyvyt eikä välttämättä tahtokaan) ihan perustyössä, siivous jne. Asuu jossakin kaupungin kerrostalossa, käyttää työmatkoihin paljon aikaa ja rahaa. Palkalla tuskin ehtii ansaitsemaan elinikänään kovin suuria asioita, jos se nyt on siinä vaiheessa tarkoituskaan. Työ voi olla yhden monta km pitkän käytävän sahaamista edes takaisin. No menee se elämä niinkin.

Toinen vaihtoehto voisi olla joku yhteisömallinen työpaikka. Työmatka on 2min, työ on todennäköisesti monipuolisempaa. Palkka on mitätön, mutta toisaalta asumiskulut voivat olla samaa luokkaa. Omaisuutta ei kerry tässäkään tapauksessa. Tuolla aikaisemminhan on keskusteltu näistä veroseuraamuksista ja muista, jos työskentelee yhteisössä. Se on tietysti oikein, keisarille se mikä keisarille kuuluu. Koska samalla tavalla yhteisön jäsen käyttää julkisia palveluja jne. Mutta vero pitäisi mielestäni maksaa yhteisön puolesta. Ainakin selkeät säännöt tuossa pitäisi olla.

Lue lisää

Kysyt: Kummassako sitä sitten itse viettäisi päivänsä mieluiten, laitoksessa vai sirkuksessa?
Asetit aiemmin kodin ja laitoksen vastakkain ja nyt myös sirkuksen.

Kivalakoti tosiaan tuntui sirkukselta: väki vaihtui, kun oli talkoolaisia, mutta kun talkoolaisia ei ollut, tehtiin ympäripyöreitä työpäiviä oli flunssa tai mikä. Hoitajat koettivat järjestellä parhaansa mukaan, mutta äkkiä saattoi kaikki muuttua, kun Kuningatar ei järjestelyjä hyväksynytkään ja repi paperit.

Ennen Kivalaan menoa työskentelin kehitysvammaisten parissa, XXX-koti se oli nimeltään, ja asukkaille se oli todellakin koti. Myöhemmin toimin ensin psykiatrisessa sairaalassa (laitos!), mutta sitten o.t.o. ohjaajana lastenkodissa, joka oli osa laajaa "kylää". Siellä oli paljon enemmän virikkeitä kuin Kivalakodissa, ja "kotikunnissa" näytti olevan mukava kodin tuntu. Ruoka tehtiin itse kuten kodissa ainakin, uusi lapsi yllättyi, kun näki ensi kertaa kananmunia rikottavan kakkua leivottaessa ja pääsi taikinan tekoon...

Etkö tiedä, että 1980-luvun jälkeen on tapahtunut hoitoalalla paljon? Tutkimus on mennyt eteenpäin. Nyt tiedetään huimasti enemmän myös vammaisuudesta, sen syistä ja hoidosta. Kuntoutus on kehittynyt. Tavoitteet ovat myös muuttuneet. Ihmisen omatoimisuutta tuetaan ja valinnanvapautta kunnioitetaan. - Huonoja puolia on se, että 1990-luvun laman jälkeen arvot ovat koventuneet. Taloudelliset arvot ovat ylimpänä, hoitotyötä arvostetaan vain puheissa, niin vammaiset kuin vanhuksetkin jätetään heitteille.
Kivalakoti VOISI TARJOTA kristillisen vaihtoehdon, mutta myös sen johto suuntaa tämän maailman lailla rahat mieluummin kiinteistöihin ja kulisseihin kuin heikoimpiensa hoitoon. Rakennusmassaa ja muuta omaisuutta per hoidettava Kivalakodeilla on aivan huikeasti, mutta hoitajien palkkaamiseen ei rahaa ole - eipä näytä olevan haluakaan. Tätä suren.

uhreistayksi kirjoitti:

Eivätköhän useimmat ihmiset arvosta myös vapautta. Ihminen on yhteisöllinen olento, mutta jos yhteisössä ei sallita keskustelua ja kritiikkiä, se on pahasti sairas. "Yhteisön kohtalo ratkaistaan sen johtajan sydämessä".

Monen kohdalla Kivala alkoi tuntua ajan oloon vankilalta. Vapaaehtoistyö ei enää olekaan iloisesti vapaaehtoista jos rahattomalle työntekijälle ei edes omien vanhempien luona käymiseen haluttu antaa matkarahaa! (ks.edelliset keskustelut!)

Uskolla voidaan hallita ja alistaa. Uhri leimataan, hänen vikansa kun ei osaa sopeutua! Sama juttu on työpaikkakiusaamisissa ja koulukiusaamisissa. Niistä on juttua www.hs.fi/keskustelut.

Eilen (6.5.2007) oli HS Talous ja työ - osassa esillä tämänkin keskustelun kannalta tärkeä kysymys: "Huijattiinko minut tekemään ilmaiseksi työtä?" Kahden viikon päästä julkaistaan siihen tulleita vastauksia ja asiantuntijoiden näkemys. Sinne voi laittaa kommenttinsa tai oman vastausehdotuksensa osoitteella [email protected].

Joissakin piireissä ei oikein tajuta, mikä ero on vapaaehtoisten tekemällä talkootyöllä ja sellaisella työllä, mitä tehdään pysyvässä työsuhteessa ja niin, että on siitä pitkäjänteisesti ja ammattillisesti vastuussa ja saa siitä pääasiallisen toimeentulonsa.

Lue lisää

Kyllä varmasti vapautta arvostetaan, mutta sellaisen ihmisen jolle vapaus on elämän tärkeimpiä asioita, ei varmaan kannata yhteisö juttuja miettiä. En tässä tarkoita millään muotoa sinua, jolle tässä "vastaan". Et vaikuta kuitenkaan millekään äärityypille, siksi ok. Asioistahan tässä on tarkoitus keskustella.

Yhteisö on itsessään kait idealistinen malli, joten luulisin, että kovin pitkälle viety keskustelumalli voi myös yhteisön tuhota.

"Yhteisön kohtalo ratkaistaan sen johtajan sydämessä". kuulostaa hieman kahvipöytäpsykologialle, kaunis lause, joka ei tarkoita mitään. Sopisi mielestäni hyvin myös johonkin hengennostatus tilaisuuteen. Tuota voi siis käytää myös lauman johtaja. Kohtalo, mikä täällä ikuista on ja sydämmellä tehdään päätöksiä arjen Alepassakin, kun ostetaan tarjous makaroonia.

"Monen kohdalla Kivala alkoi tuntua ajan oloon vankilalta. Vapaaehtoistyö ei enää olekaan iloisesti vapaaehtoista jos rahattomalle työntekijälle ei edes omien vanhempien luona käymiseen haluttu antaa matkarahaa! (ks.edelliset keskustelut!)"

Tässä on kyllä tapahtunut virhe, sitoutumisen asteita on ollut varmasti erilaisia. Vankila taidetaan määritellä juuri tuolla tavalla. Ei pääse jostakin pois. Silloin pois pääsy on pitänyt jollakin tavalla ratkaista. Järkevää olisi ollut määritellä, vaikka 10 yksityislomaa vuodessa. Voihan siinä olla joku motiivi takana, miksi näin ei ole tehty? Onko lomalta paluu % ollut sitten kovin huono?

Myös väärät olettamukset työstä jne. ovat voineet aikaan saada vankilaoloa. Kibbusillakin kait tehdään töitä se 8h, mutta sit on joka ilta bileet!

Uskolla tosiaan paljon hallitaan ja alistetaan.

Hieman kyllä mietin, jokaisen omaa vastuutakin, näissä valinnoissa. Miksi pitää sitten "änketä" (ehkä hieman huono sana) sellaisiin paikkoihin, joissa kokee kiusaamista? Lasten koulu on eriasia, koska vaihtoehtoja harvemmin on. Mielestäni yhteisöllä on jonkun tason oikeus valita jäsenensä. Oma kokemus on, että monesti ne kiusattavat on todellakin "erilaisia". Jos työpaikalla on 30 jakkupuvussa liituraidassa olevaa, sitten yks aamu tulee töihin henkilö jolla korva kuin kierrekansion selkämys. (voi olla nykyiisn myös poitsu) Tämän pitää olla ylivertainen ollakseen töissä vielä 1kk kuluttua. Siinäkin tapauksessa, sitten nämä muut ovat väärässä työpaikassa.

Mustalle lokille ei kauppatorilla voi pitkää ikää toivottaa, tai valkoiselle oravalle.

"Eilen (6.5.2007) oli HS Talous ja työ - osassa esillä tämänkin keskustelun kannalta tärkeä kysymys: "Huijattiinko minut tekemään ilmaiseksi työtä?"

Kävin vilasee ko. sivun. Jos asia tapahtunut, 80 luvun jälkeen olisi ollut varmaan parempi olla hiljaa. Samalla perusteella voisi alkaa ev.lut kirkolta pyytämään rahaa, koska pidin sähly/jalkapallo kerhoa joskus. Tuollaisen kaupallisen "urheiluvalmentajan" tuntiveloitus voisi varmaan olla 30e/h. Kahtena iltana vko/2h monena talvena. Täytyy laittaa hakemus menemään.

Suomeen on rantautunut tämä iltalypsy meininki. Ollaan hieman hölmöjä, mutta muiden pitäisi silti maksaa.


Viikonloppuna oli lehdessä juttu eräästä tytöstä, oli opiskellut "miesten"ammatin ja nyt ihmetteli, kun ei löydy töitä. Aika monet miettii nykyisin, mielestäni "oikeutta" tehdä jotakin.


"Joissakin piireissä ei oikein tajuta, mikä ero on vapaaehtoisten tekemällä talkootyöllä ja sellaisella työllä, mitä tehdään pysyvässä työsuhteessa ja niin, että on siitä pitkäjänteisesti ja ammattillisesti vastuussa ja saa siitä pääasiallisen toimeentulonsa."

Mikä se ero on? Varsinainen selitysosa jäi pois?

Pääasiallinen toimeentulo? Ei silloin varmaan kannata yhteisöön hakeutuakaan, onhan noita kaupallisia/yksityisiä hoitopaikkojakin jotka maksavat kk/palkan. Yhteisön ideahan on, että asunto muut tulevat ja joissakin tapauksissa on ajateltu myös vanhuudentuki ja -turva.

Helsingin sijaitsevaan sotilassairaalaan tulee yksityinen hoitolaitos vanhuksille, 2000e/kk. Aika kohtuullinen arvo on siis tuolla vanhuudentuki hoito-optiollakin.

Kävin muuten itse poskiontelontulehduksen takia viettämässä paikkassa yhden yön, siis Tilkan sotilassairaala. Toivottavasti löytyy sama huone sitten joskus.

Painajaisuni kirjoitti:

Kysyt: Kummassako sitä sitten itse viettäisi päivänsä mieluiten, laitoksessa vai sirkuksessa?
Asetit aiemmin kodin ja laitoksen vastakkain ja nyt myös sirkuksen.

Kivalakoti tosiaan tuntui sirkukselta: väki vaihtui, kun oli talkoolaisia, mutta kun talkoolaisia ei ollut, tehtiin ympäripyöreitä työpäiviä oli flunssa tai mikä. Hoitajat koettivat järjestellä parhaansa mukaan, mutta äkkiä saattoi kaikki muuttua, kun Kuningatar ei järjestelyjä hyväksynytkään ja repi paperit.

Ennen Kivalaan menoa työskentelin kehitysvammaisten parissa, XXX-koti se oli nimeltään, ja asukkaille se oli todellakin koti. Myöhemmin toimin ensin psykiatrisessa sairaalassa (laitos!), mutta sitten o.t.o. ohjaajana lastenkodissa, joka oli osa laajaa "kylää". Siellä oli paljon enemmän virikkeitä kuin Kivalakodissa, ja "kotikunnissa" näytti olevan mukava kodin tuntu. Ruoka tehtiin itse kuten kodissa ainakin, uusi lapsi yllättyi, kun näki ensi kertaa kananmunia rikottavan kakkua leivottaessa ja pääsi taikinan tekoon...

Etkö tiedä, että 1980-luvun jälkeen on tapahtunut hoitoalalla paljon? Tutkimus on mennyt eteenpäin. Nyt tiedetään huimasti enemmän myös vammaisuudesta, sen syistä ja hoidosta. Kuntoutus on kehittynyt. Tavoitteet ovat myös muuttuneet. Ihmisen omatoimisuutta tuetaan ja valinnanvapautta kunnioitetaan. - Huonoja puolia on se, että 1990-luvun laman jälkeen arvot ovat koventuneet. Taloudelliset arvot ovat ylimpänä, hoitotyötä arvostetaan vain puheissa, niin vammaiset kuin vanhuksetkin jätetään heitteille.
Kivalakoti VOISI TARJOTA kristillisen vaihtoehdon, mutta myös sen johto suuntaa tämän maailman lailla rahat mieluummin kiinteistöihin ja kulisseihin kuin heikoimpiensa hoitoon. Rakennusmassaa ja muuta omaisuutta per hoidettava Kivalakodeilla on aivan huikeasti, mutta hoitajien palkkaamiseen ei rahaa ole - eipä näytä olevan haluakaan. Tätä suren.

Lue lisää

Ei vastakkain, vaan vertaillen.

Kodinomainen laitos, jossa sirkuksen hauskuus voisi olla ideaaliratkaisu. Yhtälössä vaan on noita pois sulkevia tekijöitä. Elämä ei ole täydellistä.

XXX-koti on varmasti ollut hyvä paikka, miksi niitä sitten ei ole enempää? Mieleeni tulee yksi Tampereella oleva, uudehko palvelu/kerrostalo/jossa siis myös itsenäistä (TARKOITTA USEIMPIEN KOHDALLA YKSINÄISTÄ ASUMISTA). Täti tai setä käy kerran viikossa/kk? katsomassa tai soittaa, ookko hengissä. Idea tietysti olisi, että siitä voisi kätevästi tuolilla hurautaa kaupungille. Helppoa ei taida olla monesti seuran löytyminen terveillekään, joten idea ei mielestäni kaikkien kohdalla toimi.

Joten hieman "tiiviimpi" yhteisöasuminen on kyllä mielestäni parempi ratkaisu. Yksikönkin pitäisi olla riittävän suuri, jotta jokaiselle ikäluokalle löytyisi seuraa.

Hauska juttu, toi kanan munan särkeminen, ten points!. Toinen vaihto-ehtohan voi olla taideterapeutin tilaaminen paikalla (sorry vaan kaikki taideterapeutit) yleensä niistä jutuista vois antaa vaan 5 points!

No onhan toki 1980-luvun jälkeen varmasti tapahtunut paljon muutoksia. Itsellä ei siis muuta tietoa kuin historiaa olen lukenut. Mutta oliko niin, että joskus 30-luvulla ajateltiin lapsen vammaisuutta Jumalan kostona vanhemmille jne. Nykyisinhän on asiasta tietoakin, eipä siinä ole tarvinnut kromosomeissa paljon mutkalle mennä, niin kenenkä tilanne tahansa voi olla mikä vaan.

Monestihan iloisempia ja tyytyväisempiä, nämä silmäterät ovat. Älykkyydestä nyt puhumattakaan, vieläkin harmittaa ne shakki pleikkaripeli häviöt eräälle kaverille.

Taloudellisilla jutuilla monesti perustellaan asioita, mutta eikös laitoshoito ole kaikkein kalleinta?

"hoitotyötä arvostetaan vain puheissa, niin vammaiset kuin vanhuksetkin jätetään heitteille."

Tuosta olen joskus lukenut sellaista, että olisi enemmän tuollainen yhteiskuntarakennepoliittinen juttu. Jossakin vaiheessa (tais olla 60luku) päätettiin, että nykyaikaa on se, että naiset menevät tehtaaseen tekemään pakasteruokaa. Silloin miehet saavat töitä taas jääkaappipakastin tehtaassa. Kaikki ovat iloisesti tasa-arvoisia, osat tietysti sitten alkoi hoitamaan muiden lapsia jne. Siinä sitten aluksi unohtu nuo vanhukset, mutta mitä niistä nehän aina kuolee muutaman vuoden kuluttua.

Aika monessa paikassa Eurooppaakin, kodissa tehdään ruokaa hoidetaan lapsia vanhuksia. Olisiko se kuitenkin luonnollisempi malli? Yhteisöt voisivat sitten toimia niille, joilla sitä perhettä ei jostakin syystä ole. Jumala kun nyt sattui meistä näin erilaiset tekemään. Nyt tämä meni hieman nais/miestasa-arvo keskusteluksi. Mielestäni siinä kyllä latistetaan molempien hyviä ominaisuuksia.

Todennäköisesti Kivala kylällä olisi resursseja hoitaa enemmänkin ihmisiä, mutta ehkä toiminta hakee nyt muotoaan. Suunnan muutoksien tekeminen varmasti vaikeaa, ettei ketään tipahda kyydistä.

LC4-620 kirjoitti:

Ei ihmistä pidä pelätä, kyllä hankalistakin asioista pitää pystyä puhumaan. Etenkin siinä tapauksessa, että asiasta on kulunut aikaa.

Voisi olla molemmille "osapuolille" ihan hyvä ja valaiseva kokemus. No enpä enempää yllytä, mutta monesti pieni riskin otto kannattaa.

Tuo kirje "seurakunnalle" on varmaan ollut hieman tulkinnan varainen asia. Toisaalta se on voinut olla hieman sellainen blogimainen juttu tapahtumista kylällä. Ilman sen henkilökohtaisempaa tarkoitusta. Jos ja kun lähtösi on ollut kuvauksesi mukainen, kiinni pito yritys profetialla (nehän varmaan kuvastavat melko aidosti ihmisen/yhteisön toiveita, Jumalaa ajatellen, luulisi hänellä olevan yksiselitteisempiäkin tapoja ilmaista tahtoaa), sitten fyysinen lähtö, jolloin tilanne hieman karannut käsistä. Nimittelyt jne.

Kirjeellä on ollut tietysti merkitys yhteisön hoitamisessa, monellakin tavalla.

Asianosaiseen se on tietysti sattunut henkilökohtaisesti. Nämä ystävät ovat sitten kirjeen sulle näyttämällä, käsitelleet juttua omalla tavallaan. Ainahan jonkun lähteminen kodista on suuri asia.

Yhteisön voima ja heikkous taitaa olla juuri nuo säännöt. Etenkin ne kirjoittamattomat, nuorena ei välttämättä tiedä/hoksaa niitä tarpeeksi nopaesti. Silloin voi joutua törmäyskurssille. Yksi "sääntö" on varmaan se, että yhteisöä ja sen työtä ei voi yksi henkilö arvostella/arvioida, eikä edes helposti kehittää. Kaikki olisi hyvä tehdä yhteistyössä muiden kanssa. Toinen asia sitten on näkeekö yhteisön johtaja(t) tarvetta kehittää toimintaa. Tässä en erityisesti mitenkään ajattele Kivalakylää.

Yhteisön jatkuvuuden kannalta olisi hyvä, että tuollaiset kirjoittamattomat säännöt, joku opettaisi uudelle tulijalle. Yhteisössä alusta asti olleethan, saavat aikaa oppia ne vähitellen. Myöhemmin yhteisöön tulija saapuu "valmiiseen" pöytään, jossa tulisi pystyä aterioimaan sääntöjen mukaan. Tunnelma menee hieman pilalle, jos toinen vetäsee pitkän piimän lautaselta ja toinen mukista/lasista. No ei noihin pidä takertua.

Tuo kirja vinkkisi Maria Åkerblomista oli hyvä, kiitos. Enpä ole aikaisemmin törmännyt. Kirjaa en nyt löytänyt, mutta muutaman jutun asiasta/henkilöstä netistä. Aika jännä ihmiskohtalo/elämä. Toisaalta on aivan loogista suurmiehet(naiset), jotakin erikoista niissä täytyy aina olla.

Lauma tarvitsee johtajan ja johtaja tarvitsee lauman. Enkä pidä ko. asetelmaa edes mitenkään huonona. Lauman/yhteisön jäsen saa kuitenkin aika paljon, monenlaista turvallisuutta, päätöksentekoon ei tarvitse kuluttaa niin paljon aikaa jne.

Hieman taitamaton taisi olla myös lääkäri tuossa tapauksessa? Luultavasti otti asian esille aika nopeasti/valmistelematta, jos aiheutti tämmöisen lääkärin vaihdon. Se todennäköisesti tarkoittaa sitä että, itse asiaan ei tullut muutosta, ainakaan heti? Lääkäriäkin siis koski samat yhteisön säännöt. Sekin tietysti oli harmi, että lääkäri ilmeisesti vuoti tiedon, asian kertojasta. Jolloin siitä tuli ikäviä seurauksia myös sinulle, jolla oli varmasti vain hyvä tarkoitus.

Kolmas vai viides neljäs asia on tietysti se, että olisiko susta ollutkaan lauman jäseneksi vai oletko ennemmän laumanjohtaja ainesta? Siinä tapauksessa tuo törmäyskurssille joutuminen oli vain ajan kysymys.

Lue lisää

LC4-620 haluaa väen väkisin kääntää mustan valkeaksi. Ihmettelen keskustelua seuranneena mikä on se motiivi, joka noin vahvasti panee puolustamaan Kivala-kotien toimintaa. Mitkä ovat sidokset? Pyytäisin nimimerkkiä vielä lukemaan asiasta kirjoitetut kommentit, ja menemään sen jälkeen keskustelemaan äm:n kanssa. PLEASE!

LC4-620 kirjoitti:

Kyllä varmasti vapautta arvostetaan, mutta sellaisen ihmisen jolle vapaus on elämän tärkeimpiä asioita, ei varmaan kannata yhteisö juttuja miettiä. En tässä tarkoita millään muotoa sinua, jolle tässä "vastaan". Et vaikuta kuitenkaan millekään äärityypille, siksi ok. Asioistahan tässä on tarkoitus keskustella.

Yhteisö on itsessään kait idealistinen malli, joten luulisin, että kovin pitkälle viety keskustelumalli voi myös yhteisön tuhota.

"Yhteisön kohtalo ratkaistaan sen johtajan sydämessä". kuulostaa hieman kahvipöytäpsykologialle, kaunis lause, joka ei tarkoita mitään. Sopisi mielestäni hyvin myös johonkin hengennostatus tilaisuuteen. Tuota voi siis käytää myös lauman johtaja. Kohtalo, mikä täällä ikuista on ja sydämmellä tehdään päätöksiä arjen Alepassakin, kun ostetaan tarjous makaroonia.

"Monen kohdalla Kivala alkoi tuntua ajan oloon vankilalta. Vapaaehtoistyö ei enää olekaan iloisesti vapaaehtoista jos rahattomalle työntekijälle ei edes omien vanhempien luona käymiseen haluttu antaa matkarahaa! (ks.edelliset keskustelut!)"

Tässä on kyllä tapahtunut virhe, sitoutumisen asteita on ollut varmasti erilaisia. Vankila taidetaan määritellä juuri tuolla tavalla. Ei pääse jostakin pois. Silloin pois pääsy on pitänyt jollakin tavalla ratkaista. Järkevää olisi ollut määritellä, vaikka 10 yksityislomaa vuodessa. Voihan siinä olla joku motiivi takana, miksi näin ei ole tehty? Onko lomalta paluu % ollut sitten kovin huono?

Myös väärät olettamukset työstä jne. ovat voineet aikaan saada vankilaoloa. Kibbusillakin kait tehdään töitä se 8h, mutta sit on joka ilta bileet!

Uskolla tosiaan paljon hallitaan ja alistetaan.

Hieman kyllä mietin, jokaisen omaa vastuutakin, näissä valinnoissa. Miksi pitää sitten "änketä" (ehkä hieman huono sana) sellaisiin paikkoihin, joissa kokee kiusaamista? Lasten koulu on eriasia, koska vaihtoehtoja harvemmin on. Mielestäni yhteisöllä on jonkun tason oikeus valita jäsenensä. Oma kokemus on, että monesti ne kiusattavat on todellakin "erilaisia". Jos työpaikalla on 30 jakkupuvussa liituraidassa olevaa, sitten yks aamu tulee töihin henkilö jolla korva kuin kierrekansion selkämys. (voi olla nykyiisn myös poitsu) Tämän pitää olla ylivertainen ollakseen töissä vielä 1kk kuluttua. Siinäkin tapauksessa, sitten nämä muut ovat väärässä työpaikassa.

Mustalle lokille ei kauppatorilla voi pitkää ikää toivottaa, tai valkoiselle oravalle.

"Eilen (6.5.2007) oli HS Talous ja työ - osassa esillä tämänkin keskustelun kannalta tärkeä kysymys: "Huijattiinko minut tekemään ilmaiseksi työtä?"

Kävin vilasee ko. sivun. Jos asia tapahtunut, 80 luvun jälkeen olisi ollut varmaan parempi olla hiljaa. Samalla perusteella voisi alkaa ev.lut kirkolta pyytämään rahaa, koska pidin sähly/jalkapallo kerhoa joskus. Tuollaisen kaupallisen "urheiluvalmentajan" tuntiveloitus voisi varmaan olla 30e/h. Kahtena iltana vko/2h monena talvena. Täytyy laittaa hakemus menemään.

Suomeen on rantautunut tämä iltalypsy meininki. Ollaan hieman hölmöjä, mutta muiden pitäisi silti maksaa.


Viikonloppuna oli lehdessä juttu eräästä tytöstä, oli opiskellut "miesten"ammatin ja nyt ihmetteli, kun ei löydy töitä. Aika monet miettii nykyisin, mielestäni "oikeutta" tehdä jotakin.


"Joissakin piireissä ei oikein tajuta, mikä ero on vapaaehtoisten tekemällä talkootyöllä ja sellaisella työllä, mitä tehdään pysyvässä työsuhteessa ja niin, että on siitä pitkäjänteisesti ja ammattillisesti vastuussa ja saa siitä pääasiallisen toimeentulonsa."

Mikä se ero on? Varsinainen selitysosa jäi pois?

Pääasiallinen toimeentulo? Ei silloin varmaan kannata yhteisöön hakeutuakaan, onhan noita kaupallisia/yksityisiä hoitopaikkojakin jotka maksavat kk/palkan. Yhteisön ideahan on, että asunto muut tulevat ja joissakin tapauksissa on ajateltu myös vanhuudentuki ja -turva.

Helsingin sijaitsevaan sotilassairaalaan tulee yksityinen hoitolaitos vanhuksille, 2000e/kk. Aika kohtuullinen arvo on siis tuolla vanhuudentuki hoito-optiollakin.

Kävin muuten itse poskiontelontulehduksen takia viettämässä paikkassa yhden yön, siis Tilkan sotilassairaala. Toivottavasti löytyy sama huone sitten joskus.

Lue lisää

Maalaistalon kasvattina itselleni on aina ollut päivänselvää, mikä ero on talkootyöllä ja sellaisella työllä, mitä tehdään pysyvässä työsuhteessa ja niin, että on siitä pitkäjänteisesti ja ammattillisesti vastuussa ja saa siitä pääasiallisen toimeentulonsa. Kodissani oli peltotöissä oma väki (jonka tekemän työn isäni joutui aina selvittämään verottajalle), palkattuja työntekijöitä, joista osa oli vakinaisia ammatti-ihmisiä, osa vain ruuhkahuippuina. Ja joskus pidettiin talkoot. Talkooväelle ei maksettu mitään, mutta soppa tarjottiin, lopuksi tanssittiin ja pelimanni palkittiin.

Asiaan löytyy myös selvyyttä netistä. Osaathan googlettaa!

Talkootyö on yksi muoto palkatonta työtä. Talkoissa ollaan määräaika, tehdään tietty rajattu juttu. Talkoolaisella on jokin muu, mistä hän saa varsinaisen toimeentulonsa. Vapaaehtoistyössä olevalle ei saa myöskään sälyttää juridista ja taloudellista vastuuta. Netistä löytyy selkeät tekstit ja sopimukset, esim. paljon talkootyötä käyttävän SPR:n sivuilta.

Kun olit kerhonohjaajana 2 iltana viikossa a 2 h, niin kai sinulla oli jokin muu juttu mistä sait elantosi? Ehkä olit jossain varsinaisessa työssä tai sait osinkoja tai jotain sos. avustuksia, eläkettä tai kenties olit kotiäitinä/isänä, jolloin puolisosi kustansi elämisen?

Kirjoitat: "Pääasiallinen toimeentulo? Ei silloin varmaan kannata yhteisöön hakeutuakaan." Tarkoitatko, ettei Kivalaan pitäisikään tulla työhön, ellei ole perintöjä, osakkeita tai muuta varallisuutta? Perintörahoillaanhan siellä tosiaan jotkut pitkäaikaiset, uskolliset työntekijät ovat maksaneet veronsa ja muut menonsa. Jotkut joutuivat ottamaan velkaa. (Nyt viime aikoina työntekijät ovat maksaneet jälkiveronsa säästämällä taskurahansa, jota on hiukan nostettu.)

Ei se enää ole talkootyötä, jos ihminen on VUOSIKAUSIA vastuunalaisessa KOKOAIKAtyössä! Joskus kyseessä on veronkierto. Joskus se saattaa olla hyväuskoisen ihmisen hyväksikäyttöä. "Luottamusmies" (ed.keskustelussa) neuvoi, että on tehtävä selkeä (kirjallinen!) työsopimus, missä työsuhteen ehdot määritellään. Jos ei noudateta yleisiä työehtosopimuksia, sopimus on syytä tehdä yksityiskohtaisesti. Myös lupaus vanhuudentuesta ja -turvasta pitää olla kirjallisena. Palkaksi voidaan toki sopia vaikkapa täysylöspidon lisäksi kerran vuodessa kenkäpari, kesä- ja talvivaatteet ja tietty taskuraha (sekä kuten ehdotit - esim. 10 x vuodessa käynti omaisia tapaamassa). Ja kummankin osapuolen pitää olla täydessä ymmärryksessä eikä minkään aineen tai uskonnollisen ("uskonvarainen elämä"-) painostuksen alaisena! Ja kuukausirahan pitäisi tulla ilman että työntekijä kerta toisensa jälkeen joutuu nöyryytetyksi ja syytetyksi ahneudesta. Kun ei itsellä ollut takataskussa perintöjä, Kivalassa joutui taskurahan anoja tuntemaan itsensä ahneuden kuolemansyntiin syylliseksi.

Entä jos yhteisöön työhön tulevalla on lapsia? Kivalassa on tästä ollut suuria ristiriitoja. Kuuluuko täysihoito myös heille? Onko heillä oikeus saada vaatetus, rahaa opiskeluvälineisiin (tietokone), harrastuksiin (luistelu, laskettelu, ratsastus) ja oman kokoiset kunnolliset urheilutossut? Koskeeko työvelvoite myös alaikäisiä? Työntekijöiden lapset ovat joutuneet kärsimään paljon. Pitäisikö Kivalaan työhön tulevan tehdä naimattomuus- ja lapsettomuuslupaus?

Vanhuudentuki ja -turva on kaunis ajatus. Entä jos ihmisen tilanne muuttuu? Kaikkea voi tapahtua. Jos olet ollut palkattomassa työssä 10 - 20 vuotta ja sitten vaikka perhesyistä sinun on pakko muuttaa pois ja vaihtaa työpaikkaa, todellisuus iskee viimeistään silloin, kun olet siirtymässä eläkkeelle. Eläkkeen määrään nimittäin vaikuttaa koko työhistoria. Jokainen työssäolokuukausi - jos työnantaja on huolehtinut työnantajavelvoitteistaan ( = TaEL ym) - kartuttaa lopullista eläkettä. Pitkä aukko työhistoriassa voi ratkaista, oletko vanhana kohtalaisesti toimeentuleva vai pitääkö ryömiä sossun luukulle. (Äitiyslomien ja hoitovapaiden vuoksi naisten eläke jää muutenkin pienemmäksi.) Miten Kivala hyvittää vanhuuden turvan esim. 20 vuotta siellä työskennelleelle työntekijälle, joka on joutunut muuttamaan pois? (Tätäkin joku kysyi edellisessä keskustelussa eikä siihen tullut vastausta.)

Hoitokotien taksat vaihtelevat. Ilmaista ei ole olemassakaan. Joku sen jossain aina joutuu maksamaan. Kivalakin saa osan tuloistaan hoidettavien kotikunnista. Tiedätkö, paljonko kunta on sitoutunut maksamaan yhden kehitysvammaisen hoidosta kuukaudessa? Kivalan tiliä kartuttavat myös hoidettavien eläkkeet.

Kirjoituksistasi saa sen kuvan, että olet todella innostunut yhteisöelämästä. Miksi kuitenkin lähdit pois Kivalasta?

LC4-620 kirjoitti:

Ei vastakkain, vaan vertaillen.

Kodinomainen laitos, jossa sirkuksen hauskuus voisi olla ideaaliratkaisu. Yhtälössä vaan on noita pois sulkevia tekijöitä. Elämä ei ole täydellistä.

XXX-koti on varmasti ollut hyvä paikka, miksi niitä sitten ei ole enempää? Mieleeni tulee yksi Tampereella oleva, uudehko palvelu/kerrostalo/jossa siis myös itsenäistä (TARKOITTA USEIMPIEN KOHDALLA YKSINÄISTÄ ASUMISTA). Täti tai setä käy kerran viikossa/kk? katsomassa tai soittaa, ookko hengissä. Idea tietysti olisi, että siitä voisi kätevästi tuolilla hurautaa kaupungille. Helppoa ei taida olla monesti seuran löytyminen terveillekään, joten idea ei mielestäni kaikkien kohdalla toimi.

Joten hieman "tiiviimpi" yhteisöasuminen on kyllä mielestäni parempi ratkaisu. Yksikönkin pitäisi olla riittävän suuri, jotta jokaiselle ikäluokalle löytyisi seuraa.

Hauska juttu, toi kanan munan särkeminen, ten points!. Toinen vaihto-ehtohan voi olla taideterapeutin tilaaminen paikalla (sorry vaan kaikki taideterapeutit) yleensä niistä jutuista vois antaa vaan 5 points!

No onhan toki 1980-luvun jälkeen varmasti tapahtunut paljon muutoksia. Itsellä ei siis muuta tietoa kuin historiaa olen lukenut. Mutta oliko niin, että joskus 30-luvulla ajateltiin lapsen vammaisuutta Jumalan kostona vanhemmille jne. Nykyisinhän on asiasta tietoakin, eipä siinä ole tarvinnut kromosomeissa paljon mutkalle mennä, niin kenenkä tilanne tahansa voi olla mikä vaan.

Monestihan iloisempia ja tyytyväisempiä, nämä silmäterät ovat. Älykkyydestä nyt puhumattakaan, vieläkin harmittaa ne shakki pleikkaripeli häviöt eräälle kaverille.

Taloudellisilla jutuilla monesti perustellaan asioita, mutta eikös laitoshoito ole kaikkein kalleinta?

"hoitotyötä arvostetaan vain puheissa, niin vammaiset kuin vanhuksetkin jätetään heitteille."

Tuosta olen joskus lukenut sellaista, että olisi enemmän tuollainen yhteiskuntarakennepoliittinen juttu. Jossakin vaiheessa (tais olla 60luku) päätettiin, että nykyaikaa on se, että naiset menevät tehtaaseen tekemään pakasteruokaa. Silloin miehet saavat töitä taas jääkaappipakastin tehtaassa. Kaikki ovat iloisesti tasa-arvoisia, osat tietysti sitten alkoi hoitamaan muiden lapsia jne. Siinä sitten aluksi unohtu nuo vanhukset, mutta mitä niistä nehän aina kuolee muutaman vuoden kuluttua.

Aika monessa paikassa Eurooppaakin, kodissa tehdään ruokaa hoidetaan lapsia vanhuksia. Olisiko se kuitenkin luonnollisempi malli? Yhteisöt voisivat sitten toimia niille, joilla sitä perhettä ei jostakin syystä ole. Jumala kun nyt sattui meistä näin erilaiset tekemään. Nyt tämä meni hieman nais/miestasa-arvo keskusteluksi. Mielestäni siinä kyllä latistetaan molempien hyviä ominaisuuksia.

Todennäköisesti Kivala kylällä olisi resursseja hoitaa enemmänkin ihmisiä, mutta ehkä toiminta hakee nyt muotoaan. Suunnan muutoksien tekeminen varmasti vaikeaa, ettei ketään tipahda kyydistä.

Lue lisää

Kirjoitit "Joten hieman "tiiviimpi" yhteisöasuminen on kyllä mielestäni parempi ratkaisu. Yksikönkin pitäisi olla riittävän suuri, jotta jokaiselle ikäluokalle löytyisi seuraa."
Kivalakodissa on hoidettavia 20, henkilökuntaa talouspuoli mukaan lukien saman verran. Kokonaisvahvuus siis noin 40. Siitäkö löytyisi jokaiselle ikäluokalle seuraa?
   Itse toivon, että muisti ja ymmärrys säilyisi mahdollisimman pitkään ja edes jonkinlainen liikuntakyky, niin että voisi asua kotona. Tietokone mahdollistaa skypen avulla ilmaiset puhelut vaikka entiselle koulukaverille Amerikkaan. Tietsikan avulla voi myös lukea, vaikka olisi hyvin heikkonäköinen tai sokeutunut. Voi osallistua vaikka nettikeskusteluihin ja surffailla. Voi myös tehdä taidetta ja osallistua hengellisiin tilaisuuksiin. Tulevaisuuden vanhuksilla on tietsikasta suurta apua.

Kunnat ovat järjestäneet vanhusten hoidon hyvin eri tavoin. Joissakin kunnissa asiat ovat tosi heikosti. Omaan asuinkuntaani olen melko tyytyväinen.

   Nykyisin tavoitteena on se, että voisi asua kotonaan kuolemaansa saakka. Jokaisen elämäntilanne voi kuitenkin muuttua niin, ettei selviä enää omassa kodissaan edes avustettuna.
Olen vieraillut muutamassa mukavan tuntuisessa "vanhainkodissa". Yksi oli sellainen, missä rakennukset sijaitsivat kauniin atriumpihan ympärillä. Osa ympäröivistä rakennuksista oli senioriasuntoina, osa palveluasuntoina, missä asui eri-ikäisiä vammaisia. Pyörätuolilla pääsi lenkkeilemään mukavasti asuinkerroksensa laajana maisemakierroksena, ja hissillä toisetkin kerrokset. Alakerrassa atriumpihalla oli tori, jonka ympärillä ruokapaikat, kahvila ja - lasten päiväkoti! Torin laidassa oli lasten leikkipuisto, ja jokainen päivä oli avointen ovien päivä, niin että muualla asuvat äidit (tai isät) tulivat lapsen kanssa kerhoon. Torilla ja kahvilassa kohtasivat niin nuoret kuin vanhat.
Paikka tuntui hyvin suunnitellulta. Eikä se suinkaan ole ainoa lajissaan!

uhreistayksi kirjoitti:

Maalaistalon kasvattina itselleni on aina ollut päivänselvää, mikä ero on talkootyöllä ja sellaisella työllä, mitä tehdään pysyvässä työsuhteessa ja niin, että on siitä pitkäjänteisesti ja ammattillisesti vastuussa ja saa siitä pääasiallisen toimeentulonsa. Kodissani oli peltotöissä oma väki (jonka tekemän työn isäni joutui aina selvittämään verottajalle), palkattuja työntekijöitä, joista osa oli vakinaisia ammatti-ihmisiä, osa vain ruuhkahuippuina. Ja joskus pidettiin talkoot. Talkooväelle ei maksettu mitään, mutta soppa tarjottiin, lopuksi tanssittiin ja pelimanni palkittiin.

Asiaan löytyy myös selvyyttä netistä. Osaathan googlettaa!

Talkootyö on yksi muoto palkatonta työtä. Talkoissa ollaan määräaika, tehdään tietty rajattu juttu. Talkoolaisella on jokin muu, mistä hän saa varsinaisen toimeentulonsa. Vapaaehtoistyössä olevalle ei saa myöskään sälyttää juridista ja taloudellista vastuuta. Netistä löytyy selkeät tekstit ja sopimukset, esim. paljon talkootyötä käyttävän SPR:n sivuilta.

Kun olit kerhonohjaajana 2 iltana viikossa a 2 h, niin kai sinulla oli jokin muu juttu mistä sait elantosi? Ehkä olit jossain varsinaisessa työssä tai sait osinkoja tai jotain sos. avustuksia, eläkettä tai kenties olit kotiäitinä/isänä, jolloin puolisosi kustansi elämisen?

Kirjoitat: "Pääasiallinen toimeentulo? Ei silloin varmaan kannata yhteisöön hakeutuakaan." Tarkoitatko, ettei Kivalaan pitäisikään tulla työhön, ellei ole perintöjä, osakkeita tai muuta varallisuutta? Perintörahoillaanhan siellä tosiaan jotkut pitkäaikaiset, uskolliset työntekijät ovat maksaneet veronsa ja muut menonsa. Jotkut joutuivat ottamaan velkaa. (Nyt viime aikoina työntekijät ovat maksaneet jälkiveronsa säästämällä taskurahansa, jota on hiukan nostettu.)

Ei se enää ole talkootyötä, jos ihminen on VUOSIKAUSIA vastuunalaisessa KOKOAIKAtyössä! Joskus kyseessä on veronkierto. Joskus se saattaa olla hyväuskoisen ihmisen hyväksikäyttöä. "Luottamusmies" (ed.keskustelussa) neuvoi, että on tehtävä selkeä (kirjallinen!) työsopimus, missä työsuhteen ehdot määritellään. Jos ei noudateta yleisiä työehtosopimuksia, sopimus on syytä tehdä yksityiskohtaisesti. Myös lupaus vanhuudentuesta ja -turvasta pitää olla kirjallisena. Palkaksi voidaan toki sopia vaikkapa täysylöspidon lisäksi kerran vuodessa kenkäpari, kesä- ja talvivaatteet ja tietty taskuraha (sekä kuten ehdotit - esim. 10 x vuodessa käynti omaisia tapaamassa). Ja kummankin osapuolen pitää olla täydessä ymmärryksessä eikä minkään aineen tai uskonnollisen ("uskonvarainen elämä"-) painostuksen alaisena! Ja kuukausirahan pitäisi tulla ilman että työntekijä kerta toisensa jälkeen joutuu nöyryytetyksi ja syytetyksi ahneudesta. Kun ei itsellä ollut takataskussa perintöjä, Kivalassa joutui taskurahan anoja tuntemaan itsensä ahneuden kuolemansyntiin syylliseksi.

Entä jos yhteisöön työhön tulevalla on lapsia? Kivalassa on tästä ollut suuria ristiriitoja. Kuuluuko täysihoito myös heille? Onko heillä oikeus saada vaatetus, rahaa opiskeluvälineisiin (tietokone), harrastuksiin (luistelu, laskettelu, ratsastus) ja oman kokoiset kunnolliset urheilutossut? Koskeeko työvelvoite myös alaikäisiä? Työntekijöiden lapset ovat joutuneet kärsimään paljon. Pitäisikö Kivalaan työhön tulevan tehdä naimattomuus- ja lapsettomuuslupaus?

Vanhuudentuki ja -turva on kaunis ajatus. Entä jos ihmisen tilanne muuttuu? Kaikkea voi tapahtua. Jos olet ollut palkattomassa työssä 10 - 20 vuotta ja sitten vaikka perhesyistä sinun on pakko muuttaa pois ja vaihtaa työpaikkaa, todellisuus iskee viimeistään silloin, kun olet siirtymässä eläkkeelle. Eläkkeen määrään nimittäin vaikuttaa koko työhistoria. Jokainen työssäolokuukausi - jos työnantaja on huolehtinut työnantajavelvoitteistaan ( = TaEL ym) - kartuttaa lopullista eläkettä. Pitkä aukko työhistoriassa voi ratkaista, oletko vanhana kohtalaisesti toimeentuleva vai pitääkö ryömiä sossun luukulle. (Äitiyslomien ja hoitovapaiden vuoksi naisten eläke jää muutenkin pienemmäksi.) Miten Kivala hyvittää vanhuuden turvan esim. 20 vuotta siellä työskennelleelle työntekijälle, joka on joutunut muuttamaan pois? (Tätäkin joku kysyi edellisessä keskustelussa eikä siihen tullut vastausta.)

Hoitokotien taksat vaihtelevat. Ilmaista ei ole olemassakaan. Joku sen jossain aina joutuu maksamaan. Kivalakin saa osan tuloistaan hoidettavien kotikunnista. Tiedätkö, paljonko kunta on sitoutunut maksamaan yhden kehitysvammaisen hoidosta kuukaudessa? Kivalan tiliä kartuttavat myös hoidettavien eläkkeet.

Kirjoituksistasi saa sen kuvan, että olet todella innostunut yhteisöelämästä. Miksi kuitenkin lähdit pois Kivalasta?

Lue lisää

Mielestäni (siis tämä on vain oma mielipiteeni) ei pitäisi alkuunkaan sotkea tätä palkkatyö/talkootyä/vapaaehtoistyö asiaa.

Miksi hakeutua vapaaehtois/talkootyö perusteella toimivaan paikkaan, jos sitten kuitenkin haluaa "vapauden" ja rahapalkan? Kyllähän ensisijainen ihmisen tehtävä on tehdä työtä (on se sitten opiskelua tms), ainahan ns. hyväntekijöillä on ollut muut elämisen rahoitusmuodot, joita useita mainitsitkin.

Löytyyhän suomestakin esimerkkejä, tunnetuimpia varmasti Aurora Karamzin.

Nykyisin asuu aika paljon nuoria kaiken näköisissä kommuuneissa, näille voisi olla hyvä sosiaalietuisuksien "ansaintatapa" juuri joku yhteisö. Nythän monet "ansaitsevat palkkansa" polttamalla VR-makasiineja häiriköimällä linnanjuhlissa jne.

Olen ymmärtänyt, että vapaa/talkootyössä se palkka tulee muussa muodossa kuin rahassa. Esimerkiksi omalla kohdalla tuossa urheilukerhon pitämisjutussa sain sitten "ilmaiseksi" liikuntaa. Ohjattavast olivat hieman nuorempia, raha elämiseen tuli opintotuesta ja lainasta.

Olen muuten itsekin kotoisin maatilalta. Hyvä ja virikkeellinen kasvupaikka mielestäni.

"Vapaaehtoistyössä olevalle ei saa myöskään sälyttää juridista ja taloudellista vastuuta"

Eiköhän tuollaiset asia ole nykypäivän ihmisille tai ainakin nuorille ihan päivän selviä asioita. Peruskoulussa opetetaan (ainakin vuonna 2000) kansalaistaitoa(tein muutamia sijaisuuksia).

Millä tavalla otat valtuuden määritellä?

Lainaus "Ei se enää ole talkootyötä, jos ihminen on VUOSIKAUSIA vastuunalaisessa KOKOAIKAtyössä!

Jos työ on työntekijän omasta mielestä vastuunalaista, ei se välttämättä juridisesti sitä ole. Juridisesti vastuussa oleva voi olla vaikka toisella puolella maapalloa.

Oikein hyviä ajatuksia tuot tuossa kirjoituksessasi esille, tuollaiset tosiaan pitäisi miettiä etukäteen molemminpuolin.

Juuri tuo perheellisen asema jne. Mutta voi toki kysyä on perheellisen paikka sitten yhteisö? Tai olisiko parempi paikka sitten vaikka joku ekokylä-perheyhteisö.

Mielestäni pitäisi ensin miettiä, tarvitseeko yhteisö "minua" vai tarvitsenko minä yhteisöä. Jos heti on mielessä useita vaatimuksia, niin voi olla parempi mennä tavalliseen palkkatyöhön.

Pitäisikö tehdä naimattomuus- ja lapsettomuuslupaus? Ehkä asiaa pitäisi miettiä yleisellä tasolla, eikä vain Kivslan kohdalla. Jossaikin tapauksessa voisi varmasti olla hyvä. Sama juttu kuin edellä, asiat pitää vain laittaa oman harkinnan mukaiseen järjestykseen. Mielestäni kohtuutonta vaatia, että yhteisö alkaisi järjestellä asioitaan yksittäisen työntekijän ehdoilla. Toki keskustelua pitäisi voida käydä.

Samoin jos miettii eläkekertymäänsä kovin paljon, ehdottomasti palkkatyö on suositeltavin muoto. Silloin tietysti voi jäädä ne muut "palkat" saamatta, mutta kaikkea ei voi aina saada. Vaikka itse siihen toki pyrinkin:)


"Tiedätkö, paljonko kunta on sitoutunut maksamaan yhden kehitysvammaisen hoidosta kuukaudessa? Kivalan tiliä kartuttavat myös hoidettavien eläkkeet."

Kyllä vaikeavammaisen hoito.vrk maksaa kohtuullisen paljon, olisiko 100-200euron välillä? Nämä eri-ikäisten, eri tilanteissa olevien ihmisten hoitokotien pyörittäminen on ihan kohtuullista liiketoimintaa. Mulla oli jotenkin sellainen mielikuva, että pitkäaikaisessa hoidossa (säilössä) olevan ihmisen mahdollinen eläke menee kotikunnalle. Josta se tietysti tavallaan kiertyy hoitomaksun muodossa takaisin.

Millä tavalla itse toteuttaisit vaikeasti vammaisten ihmisten hoidon?

Painajaisuni kirjoitti:

Kirjoitit "Joten hieman "tiiviimpi" yhteisöasuminen on kyllä mielestäni parempi ratkaisu. Yksikönkin pitäisi olla riittävän suuri, jotta jokaiselle ikäluokalle löytyisi seuraa."
Kivalakodissa on hoidettavia 20, henkilökuntaa talouspuoli mukaan lukien saman verran. Kokonaisvahvuus siis noin 40. Siitäkö löytyisi jokaiselle ikäluokalle seuraa?
   Itse toivon, että muisti ja ymmärrys säilyisi mahdollisimman pitkään ja edes jonkinlainen liikuntakyky, niin että voisi asua kotona. Tietokone mahdollistaa skypen avulla ilmaiset puhelut vaikka entiselle koulukaverille Amerikkaan. Tietsikan avulla voi myös lukea, vaikka olisi hyvin heikkonäköinen tai sokeutunut. Voi osallistua vaikka nettikeskusteluihin ja surffailla. Voi myös tehdä taidetta ja osallistua hengellisiin tilaisuuksiin. Tulevaisuuden vanhuksilla on tietsikasta suurta apua.

Kunnat ovat järjestäneet vanhusten hoidon hyvin eri tavoin. Joissakin kunnissa asiat ovat tosi heikosti. Omaan asuinkuntaani olen melko tyytyväinen.

   Nykyisin tavoitteena on se, että voisi asua kotonaan kuolemaansa saakka. Jokaisen elämäntilanne voi kuitenkin muuttua niin, ettei selviä enää omassa kodissaan edes avustettuna.
Olen vieraillut muutamassa mukavan tuntuisessa "vanhainkodissa". Yksi oli sellainen, missä rakennukset sijaitsivat kauniin atriumpihan ympärillä. Osa ympäröivistä rakennuksista oli senioriasuntoina, osa palveluasuntoina, missä asui eri-ikäisiä vammaisia. Pyörätuolilla pääsi lenkkeilemään mukavasti asuinkerroksensa laajana maisemakierroksena, ja hissillä toisetkin kerrokset. Alakerrassa atriumpihalla oli tori, jonka ympärillä ruokapaikat, kahvila ja - lasten päiväkoti! Torin laidassa oli lasten leikkipuisto, ja jokainen päivä oli avointen ovien päivä, niin että muualla asuvat äidit (tai isät) tulivat lapsen kanssa kerhoon. Torilla ja kahvilassa kohtasivat niin nuoret kuin vanhat.
Paikka tuntui hyvin suunnitellulta. Eikä se suinkaan ole ainoa lajissaan!

Lue lisää

Niinpä, aika pieni yksikkö koko tuollainen 20 alkaa olla. Siinä eivät ne yhteisön edut oikein pääse esille.

Tietokone on oikein hyvä väline, käyttö myös varmasti vain lisääntyy. Skype Meset(kuvallinen vaihtoehto) mahdollistavat livekeskustelun. Voihan olla tilanne, että sieltä seinien siltä ei pääse lähtemään. Mutta jo pelkästään liikunnan positiivisten terveysvaikutusten takia, joku oikea ja luonteva keskustelupaikka on parempi.

Vertaan tässä sitä hoitolaitoksen iltapäivän klo 13 keskustelukerhoa, siihen keskustelukerhoon joka järjestetään jossakin eteläeurooppalaisen kylän torin laidalla. Jos joku ei pääse paikalle, HETI lähtee juoru liikkeelle, sehän on viime yönä sitten vihdoin viimein kuollu. Vaittäisin, että suomessa katsottiin samalla tavalla vanhusten perään kauan sitten...

Toinen juttu on sitten tämä arvostus asia. Puhutaan että vanhuksia pitäisi arvostaa, miksi pitäisi arvostaa jotakin laitoksessa olevaa hyödytöntä kiukuttelijaa?

Entäpä jos vanhuksella olisi oma työ? Vaikkapa postin haku, autojen pesemistä, pihan hoitoa tms... voimien mukaan tietysti.

Please kirjoitti:

LC4-620 haluaa väen väkisin kääntää mustan valkeaksi. Ihmettelen keskustelua seuranneena mikä on se motiivi, joka noin vahvasti panee puolustamaan Kivala-kotien toimintaa. Mitkä ovat sidokset? Pyytäisin nimimerkkiä vielä lukemaan asiasta kirjoitetut kommentit, ja menemään sen jälkeen keskustelemaan äm:n kanssa. PLEASE!

Lue lisää

Kyllä yksi juttuni on positiivisuus, jos siis näät, että jo pelkästään kirjoittamalla pyrin muuttamaan mustaa valkoiseksi, hyvä juttu.

Toisaalta, missään nimessä ei ole tarkoitus vähätellä tai kieltää, niitä mustiakaan asioita. Vaikeaa muuten om mustan seinän maalaaminen valkeaksi, helposti vaan kuultaa läpi. Eli tuota väen väkisin vääntämistä/kääntämistä en pidä hyvänä menetelmänä. Se musta olisi jotenkin hyvä saada ensin pois.

Kysyit motiivia. Eipä tässä sen ihmeenpiä motiiveja ole, löysin tämän palstan joku aika sitten. Asia kiinnosti, ja kun itselläkin hieman kokemusta asiasta, päätin ottaa osaa keskusteluun.

uhreistayksi kirjoitti:

Maalaistalon kasvattina itselleni on aina ollut päivänselvää, mikä ero on talkootyöllä ja sellaisella työllä, mitä tehdään pysyvässä työsuhteessa ja niin, että on siitä pitkäjänteisesti ja ammattillisesti vastuussa ja saa siitä pääasiallisen toimeentulonsa. Kodissani oli peltotöissä oma väki (jonka tekemän työn isäni joutui aina selvittämään verottajalle), palkattuja työntekijöitä, joista osa oli vakinaisia ammatti-ihmisiä, osa vain ruuhkahuippuina. Ja joskus pidettiin talkoot. Talkooväelle ei maksettu mitään, mutta soppa tarjottiin, lopuksi tanssittiin ja pelimanni palkittiin.

Asiaan löytyy myös selvyyttä netistä. Osaathan googlettaa!

Talkootyö on yksi muoto palkatonta työtä. Talkoissa ollaan määräaika, tehdään tietty rajattu juttu. Talkoolaisella on jokin muu, mistä hän saa varsinaisen toimeentulonsa. Vapaaehtoistyössä olevalle ei saa myöskään sälyttää juridista ja taloudellista vastuuta. Netistä löytyy selkeät tekstit ja sopimukset, esim. paljon talkootyötä käyttävän SPR:n sivuilta.

Kun olit kerhonohjaajana 2 iltana viikossa a 2 h, niin kai sinulla oli jokin muu juttu mistä sait elantosi? Ehkä olit jossain varsinaisessa työssä tai sait osinkoja tai jotain sos. avustuksia, eläkettä tai kenties olit kotiäitinä/isänä, jolloin puolisosi kustansi elämisen?

Kirjoitat: "Pääasiallinen toimeentulo? Ei silloin varmaan kannata yhteisöön hakeutuakaan." Tarkoitatko, ettei Kivalaan pitäisikään tulla työhön, ellei ole perintöjä, osakkeita tai muuta varallisuutta? Perintörahoillaanhan siellä tosiaan jotkut pitkäaikaiset, uskolliset työntekijät ovat maksaneet veronsa ja muut menonsa. Jotkut joutuivat ottamaan velkaa. (Nyt viime aikoina työntekijät ovat maksaneet jälkiveronsa säästämällä taskurahansa, jota on hiukan nostettu.)

Ei se enää ole talkootyötä, jos ihminen on VUOSIKAUSIA vastuunalaisessa KOKOAIKAtyössä! Joskus kyseessä on veronkierto. Joskus se saattaa olla hyväuskoisen ihmisen hyväksikäyttöä. "Luottamusmies" (ed.keskustelussa) neuvoi, että on tehtävä selkeä (kirjallinen!) työsopimus, missä työsuhteen ehdot määritellään. Jos ei noudateta yleisiä työehtosopimuksia, sopimus on syytä tehdä yksityiskohtaisesti. Myös lupaus vanhuudentuesta ja -turvasta pitää olla kirjallisena. Palkaksi voidaan toki sopia vaikkapa täysylöspidon lisäksi kerran vuodessa kenkäpari, kesä- ja talvivaatteet ja tietty taskuraha (sekä kuten ehdotit - esim. 10 x vuodessa käynti omaisia tapaamassa). Ja kummankin osapuolen pitää olla täydessä ymmärryksessä eikä minkään aineen tai uskonnollisen ("uskonvarainen elämä"-) painostuksen alaisena! Ja kuukausirahan pitäisi tulla ilman että työntekijä kerta toisensa jälkeen joutuu nöyryytetyksi ja syytetyksi ahneudesta. Kun ei itsellä ollut takataskussa perintöjä, Kivalassa joutui taskurahan anoja tuntemaan itsensä ahneuden kuolemansyntiin syylliseksi.

Entä jos yhteisöön työhön tulevalla on lapsia? Kivalassa on tästä ollut suuria ristiriitoja. Kuuluuko täysihoito myös heille? Onko heillä oikeus saada vaatetus, rahaa opiskeluvälineisiin (tietokone), harrastuksiin (luistelu, laskettelu, ratsastus) ja oman kokoiset kunnolliset urheilutossut? Koskeeko työvelvoite myös alaikäisiä? Työntekijöiden lapset ovat joutuneet kärsimään paljon. Pitäisikö Kivalaan työhön tulevan tehdä naimattomuus- ja lapsettomuuslupaus?

Vanhuudentuki ja -turva on kaunis ajatus. Entä jos ihmisen tilanne muuttuu? Kaikkea voi tapahtua. Jos olet ollut palkattomassa työssä 10 - 20 vuotta ja sitten vaikka perhesyistä sinun on pakko muuttaa pois ja vaihtaa työpaikkaa, todellisuus iskee viimeistään silloin, kun olet siirtymässä eläkkeelle. Eläkkeen määrään nimittäin vaikuttaa koko työhistoria. Jokainen työssäolokuukausi - jos työnantaja on huolehtinut työnantajavelvoitteistaan ( = TaEL ym) - kartuttaa lopullista eläkettä. Pitkä aukko työhistoriassa voi ratkaista, oletko vanhana kohtalaisesti toimeentuleva vai pitääkö ryömiä sossun luukulle. (Äitiyslomien ja hoitovapaiden vuoksi naisten eläke jää muutenkin pienemmäksi.) Miten Kivala hyvittää vanhuuden turvan esim. 20 vuotta siellä työskennelleelle työntekijälle, joka on joutunut muuttamaan pois? (Tätäkin joku kysyi edellisessä keskustelussa eikä siihen tullut vastausta.)

Hoitokotien taksat vaihtelevat. Ilmaista ei ole olemassakaan. Joku sen jossain aina joutuu maksamaan. Kivalakin saa osan tuloistaan hoidettavien kotikunnista. Tiedätkö, paljonko kunta on sitoutunut maksamaan yhden kehitysvammaisen hoidosta kuukaudessa? Kivalan tiliä kartuttavat myös hoidettavien eläkkeet.

Kirjoituksistasi saa sen kuvan, että olet todella innostunut yhteisöelämästä. Miksi kuitenkin lähdit pois Kivalasta?

Lue lisää

"Kirjoituksistasi saa sen kuvan, että olet todella innostunut yhteisöelämästä. Miksi kuitenkin lähdit pois Kivalasta? "

Näen monia mahdollisuuksia yhteisömuotoisissa hoitopaikoissa. Jonkunlainen puuhastelu voisi olla hyvää, kaikille jotka pitkäaikaista hoitoa tarvitsevat. Onhan niitä ollut, navettaa puutarhaa jne.

Kivala kotiin olin vain tutustumassa, ja tietysti sen kunnian ..kelekin ajoi eteen päin. Olin myös hyvin innostunut varusmiespalvelusta ja upseerinurasta, en jäänyt sinnekään.

LC4-620 kirjoitti:

"Kirjoituksistasi saa sen kuvan, että olet todella innostunut yhteisöelämästä. Miksi kuitenkin lähdit pois Kivalasta? "

Näen monia mahdollisuuksia yhteisömuotoisissa hoitopaikoissa. Jonkunlainen puuhastelu voisi olla hyvää, kaikille jotka pitkäaikaista hoitoa tarvitsevat. Onhan niitä ollut, navettaa puutarhaa jne.

Kivala kotiin olin vain tutustumassa, ja tietysti sen kunnian ..kelekin ajoi eteen päin. Olin myös hyvin innostunut varusmiespalvelusta ja upseerinurasta, en jäänyt sinnekään.

Lue lisää

Rohkaisisin sinua tutustumaan muihinkin yhteistömuotoisiin hoitopaikkoihin, esimerkiksi kehitysvammaisten nykyaikaiseen hoitopaikkaan. Sieltä käydään nimittäin joka päivä työssä, omien kykyjen mukaan tietenkin.

Sinä lienet immuuni uskonnolliselle manipulaatiolle, mutta kovin moni sinisilmäinen nuori hoitoalan kristitty on vasta Kivalassa huomannut, mitä äm:n käyttämä sanonta "uskonvarainen elämä" on suomeksi. Moni häpeää huijatuksi tuloaan. Yhteiskunta on joutunut maksamaan paljon näiden uskonnollisen manipulaation uhrien kuntouttamiseksi.

Oletko tutustunut Tapani Sopasen mainioon kirjaan "Mitkä ihmeen Kivalakodit"? Lue se tarkasti, AJATUKSELLA. Katso myös kuvat. Huomaa 1960-luvussa hoitajien päähineet ja virka-asut ja lasten univormut. Sellaisia käytettiin tuon ajan LAITOKSISSA.

LC4-620 kirjoitti:

Mielestäni (siis tämä on vain oma mielipiteeni) ei pitäisi alkuunkaan sotkea tätä palkkatyö/talkootyä/vapaaehtoistyö asiaa.

Miksi hakeutua vapaaehtois/talkootyö perusteella toimivaan paikkaan, jos sitten kuitenkin haluaa "vapauden" ja rahapalkan? Kyllähän ensisijainen ihmisen tehtävä on tehdä työtä (on se sitten opiskelua tms), ainahan ns. hyväntekijöillä on ollut muut elämisen rahoitusmuodot, joita useita mainitsitkin.

Löytyyhän suomestakin esimerkkejä, tunnetuimpia varmasti Aurora Karamzin.

Nykyisin asuu aika paljon nuoria kaiken näköisissä kommuuneissa, näille voisi olla hyvä sosiaalietuisuksien "ansaintatapa" juuri joku yhteisö. Nythän monet "ansaitsevat palkkansa" polttamalla VR-makasiineja häiriköimällä linnanjuhlissa jne.

Olen ymmärtänyt, että vapaa/talkootyössä se palkka tulee muussa muodossa kuin rahassa. Esimerkiksi omalla kohdalla tuossa urheilukerhon pitämisjutussa sain sitten "ilmaiseksi" liikuntaa. Ohjattavast olivat hieman nuorempia, raha elämiseen tuli opintotuesta ja lainasta.

Olen muuten itsekin kotoisin maatilalta. Hyvä ja virikkeellinen kasvupaikka mielestäni.

"Vapaaehtoistyössä olevalle ei saa myöskään sälyttää juridista ja taloudellista vastuuta"

Eiköhän tuollaiset asia ole nykypäivän ihmisille tai ainakin nuorille ihan päivän selviä asioita. Peruskoulussa opetetaan (ainakin vuonna 2000) kansalaistaitoa(tein muutamia sijaisuuksia).

Millä tavalla otat valtuuden määritellä?

Lainaus "Ei se enää ole talkootyötä, jos ihminen on VUOSIKAUSIA vastuunalaisessa KOKOAIKAtyössä!

Jos työ on työntekijän omasta mielestä vastuunalaista, ei se välttämättä juridisesti sitä ole. Juridisesti vastuussa oleva voi olla vaikka toisella puolella maapalloa.

Oikein hyviä ajatuksia tuot tuossa kirjoituksessasi esille, tuollaiset tosiaan pitäisi miettiä etukäteen molemminpuolin.

Juuri tuo perheellisen asema jne. Mutta voi toki kysyä on perheellisen paikka sitten yhteisö? Tai olisiko parempi paikka sitten vaikka joku ekokylä-perheyhteisö.

Mielestäni pitäisi ensin miettiä, tarvitseeko yhteisö "minua" vai tarvitsenko minä yhteisöä. Jos heti on mielessä useita vaatimuksia, niin voi olla parempi mennä tavalliseen palkkatyöhön.

Pitäisikö tehdä naimattomuus- ja lapsettomuuslupaus? Ehkä asiaa pitäisi miettiä yleisellä tasolla, eikä vain Kivslan kohdalla. Jossaikin tapauksessa voisi varmasti olla hyvä. Sama juttu kuin edellä, asiat pitää vain laittaa oman harkinnan mukaiseen järjestykseen. Mielestäni kohtuutonta vaatia, että yhteisö alkaisi järjestellä asioitaan yksittäisen työntekijän ehdoilla. Toki keskustelua pitäisi voida käydä.

Samoin jos miettii eläkekertymäänsä kovin paljon, ehdottomasti palkkatyö on suositeltavin muoto. Silloin tietysti voi jäädä ne muut "palkat" saamatta, mutta kaikkea ei voi aina saada. Vaikka itse siihen toki pyrinkin:)


"Tiedätkö, paljonko kunta on sitoutunut maksamaan yhden kehitysvammaisen hoidosta kuukaudessa? Kivalan tiliä kartuttavat myös hoidettavien eläkkeet."

Kyllä vaikeavammaisen hoito.vrk maksaa kohtuullisen paljon, olisiko 100-200euron välillä? Nämä eri-ikäisten, eri tilanteissa olevien ihmisten hoitokotien pyörittäminen on ihan kohtuullista liiketoimintaa. Mulla oli jotenkin sellainen mielikuva, että pitkäaikaisessa hoidossa (säilössä) olevan ihmisen mahdollinen eläke menee kotikunnalle. Josta se tietysti tavallaan kiertyy hoitomaksun muodossa takaisin.

Millä tavalla itse toteuttaisit vaikeasti vammaisten ihmisten hoidon?

Lue lisää

Et ilmeisesti tiedä Kivalasta paljoakaan.
Edellisessä keskustelussa viitattiin Korkeimman oikeuden päätökseen. Oikeus totesi, ettei vammaiskodissa ilman palkkaa vuosia työskennellyt enää ollut talkoolainen vaan työntekijä. Palkan määrä ei siis ratkaissut, vaan työsuhteen luonne.

Eräs Kivalassa hoidettu syytti Kivalakotia hoitovirheestä. Äm vieritti vastuun hoitajalle. Surullinen juttu oli tämäkin.

uhreistayksi kirjoitti:

Rohkaisisin sinua tutustumaan muihinkin yhteistömuotoisiin hoitopaikkoihin, esimerkiksi kehitysvammaisten nykyaikaiseen hoitopaikkaan. Sieltä käydään nimittäin joka päivä työssä, omien kykyjen mukaan tietenkin.

Sinä lienet immuuni uskonnolliselle manipulaatiolle, mutta kovin moni sinisilmäinen nuori hoitoalan kristitty on vasta Kivalassa huomannut, mitä äm:n käyttämä sanonta "uskonvarainen elämä" on suomeksi. Moni häpeää huijatuksi tuloaan. Yhteiskunta on joutunut maksamaan paljon näiden uskonnollisen manipulaation uhrien kuntouttamiseksi.

Oletko tutustunut Tapani Sopasen mainioon kirjaan "Mitkä ihmeen Kivalakodit"? Lue se tarkasti, AJATUKSELLA. Katso myös kuvat. Huomaa 1960-luvussa hoitajien päähineet ja virka-asut ja lasten univormut. Sellaisia käytettiin tuon ajan LAITOKSISSA.

Lue lisää

Vaihtoehtoja on hyvä olla. Ulkopuolella töissä käyminen on yksi vaihtoehto, onhan sitäkin Kivala kylällä käytetty.

Uskonnollinen manipulaatio on myös monesti katsojan silmässä. Ateistin näkökulmasta kirkollisvero on suurta riistoa.

En pitäisi kovin suurena ongelmana, että osa rekrytoinneista epäonnistuu. Niin tapahtuu kaikkialla, uusi kappalainen onkin juoppo, jne. Kokemuksena se voi olla silti aivan hyvä, oppia se on sekin. Se on tietysti huono asia, jos johonkin kuntoutusjuttuihin on joutunut turvautumaan. Miettiä voi tietysti, mikä on mahtanut olla persoonallisuuden kunto ja rakenne, ennen yhteisö kokeilua.

Mielenkiintoinen tieto olisi myös, minkä verran hoitajissa/työntekijöissä on ollut eri herätysliikkeiden edustajia.

"Mitkä ihmeen Kivalakodit" en juurikaan lue elämänkerta kirjallisuutta. Etenkään sellaista, jossa kirjan päähenkilö on elossa tai kuolemasta alle 100 vuotta. Mielestäni sellaisilla kirjoilla on vain viihdearvo. Tässä tapuksessa olen kuullut niin paljon kirjasta kehuja, että täytyypä tuo hankkia.

Taisi 60-luvulla olla monella tavallisellakin ihmisellä tuo vaatetus aika huonossa hapessa, joten tuo firman puolesta saatu työ/virka-asu on ollut varmasti tarpeellinen ja hyvä ratkaisu (silloin).

LC4-620 kirjoitti:

Niinpä, aika pieni yksikkö koko tuollainen 20 alkaa olla. Siinä eivät ne yhteisön edut oikein pääse esille.

Tietokone on oikein hyvä väline, käyttö myös varmasti vain lisääntyy. Skype Meset(kuvallinen vaihtoehto) mahdollistavat livekeskustelun. Voihan olla tilanne, että sieltä seinien siltä ei pääse lähtemään. Mutta jo pelkästään liikunnan positiivisten terveysvaikutusten takia, joku oikea ja luonteva keskustelupaikka on parempi.

Vertaan tässä sitä hoitolaitoksen iltapäivän klo 13 keskustelukerhoa, siihen keskustelukerhoon joka järjestetään jossakin eteläeurooppalaisen kylän torin laidalla. Jos joku ei pääse paikalle, HETI lähtee juoru liikkeelle, sehän on viime yönä sitten vihdoin viimein kuollu. Vaittäisin, että suomessa katsottiin samalla tavalla vanhusten perään kauan sitten...

Toinen juttu on sitten tämä arvostus asia. Puhutaan että vanhuksia pitäisi arvostaa, miksi pitäisi arvostaa jotakin laitoksessa olevaa hyödytöntä kiukuttelijaa?

Entäpä jos vanhuksella olisi oma työ? Vaikkapa postin haku, autojen pesemistä, pihan hoitoa tms... voimien mukaan tietysti.

Lue lisää

Minusta tietosi vanhusten ja vammaisten hoidosta ovat aika lailla vanhentuneita. Ei vanhaiskoteihin (ainakaan kotikunnassani) ole 20 vuoteen otettu muuta kuin hyvin heikkokuntoisia ihmisiä, puoliksi jo poissa olevia, parempikuntoiset vielä hetkeksi pyörätuoliin nostettavia ja astialle autettavia, sitten taas sänkyyn takaisin. Kyllä heidän työnsä on jo tehty.

Nykyisin pyritään tukemaan vanhuksen asumista kotona niin pitkään kuin suinkin mahdollista. Järjestetään apua kotiin. Lisäksi tarvittaisiin lähimmäisapua kauppa- ja pankkiasioiden hoitoon, kerhossa ja kirkossa käymiseen jne. Eri järjestöt ja kirkon diakonia yrittävät organisoida heille apua.

Vaikea kysymys on dementia. Muistihäiriöisten hoito on oma taiteen lajinsa. Jossakin vaiheessa kotihoito ei enää riitä, vaan laitos on ainoa vaihtoehto. Olisi toivottavaa, että heitä hoitavat olisivat alalle erikoistuneita, sillä osaavissa käsissä heidän henkinen olonsa voi parantua huimasti, vaikkei elinikä pitenisikään.

Mainitsit kiukuttelevasta vanhuksesta. Kiukuttelu voi johtua monesta syystä: esim. kroonisesta kivusta - tai sen takana voi olla jakamaton suru tai lääkehoitoa kaipaava masennus, ja joskus se on muistihäiriön oire - tai jotain muuta; diagnoosi on syytä tehdä kunnolla!

Muistan yhden vanhuksen, joka kiukutteli ja rähjäsi aivan hirveästi. Kyllä häntä piti silti kohdella huomaavaisesti. Kiukuttelun aiheutti "hullun lehmän" taudin tyyppinen kohtalokas tauti, joka johtikin muutaman kuukauden kuluessa kuolemaan. Yllätyin, kun sain tietää tämän ihmisen menneisyyden ja upean elämäntyön. Kaikkea voi tapahtua kaikille!
Mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää myös samoin heille, opetti kerran Nasaretin mies.

LC4-620 kirjoitti:

Vaihtoehtoja on hyvä olla. Ulkopuolella töissä käyminen on yksi vaihtoehto, onhan sitäkin Kivala kylällä käytetty.

Uskonnollinen manipulaatio on myös monesti katsojan silmässä. Ateistin näkökulmasta kirkollisvero on suurta riistoa.

En pitäisi kovin suurena ongelmana, että osa rekrytoinneista epäonnistuu. Niin tapahtuu kaikkialla, uusi kappalainen onkin juoppo, jne. Kokemuksena se voi olla silti aivan hyvä, oppia se on sekin. Se on tietysti huono asia, jos johonkin kuntoutusjuttuihin on joutunut turvautumaan. Miettiä voi tietysti, mikä on mahtanut olla persoonallisuuden kunto ja rakenne, ennen yhteisö kokeilua.

Mielenkiintoinen tieto olisi myös, minkä verran hoitajissa/työntekijöissä on ollut eri herätysliikkeiden edustajia.

"Mitkä ihmeen Kivalakodit" en juurikaan lue elämänkerta kirjallisuutta. Etenkään sellaista, jossa kirjan päähenkilö on elossa tai kuolemasta alle 100 vuotta. Mielestäni sellaisilla kirjoilla on vain viihdearvo. Tässä tapuksessa olen kuullut niin paljon kirjasta kehuja, että täytyypä tuo hankkia.

Taisi 60-luvulla olla monella tavallisellakin ihmisellä tuo vaatetus aika huonossa hapessa, joten tuo firman puolesta saatu työ/virka-asu on ollut varmasti tarpeellinen ja hyvä ratkaisu (silloin).

Lue lisää

Viihdekirjallisuuttahan kirja "Mitkä ihmeen Kivalakodit" onkin. Kirjan kirjoittaja ei ilmeisestikään ole itse yrittänytkään tutkia asioita ja niiden todenperäisyyttä, vaan lähinnä puhtaaksikirjoittanut äm:n antamia valmiita tekstejä.
Yksi esimerkki: Kirjassa kerrotaan, että angiinaepidemian aikana Kivalan lapsista sairastui vain yksi. Tosiasia on, että angiina pesiytyi sinne pitkäksi ajaksi. Sairaana olivat sekä lapset että henkilökunta. Lääkäri määräsi antibiootteja, mutta heti kun kuume laski, johajatar takavarikoi antibioottipurkin omaan varastoonsa. Hän jakeli sitten antibiootteja sairaana oleville oman Oulun lääninsairaalassa potilaana saamansa "lääketieteellisen koulutuksensa" antamin eväin. TÄMÄ ON TOTTA!

Painajaisuni kirjoitti:

Viihdekirjallisuuttahan kirja "Mitkä ihmeen Kivalakodit" onkin. Kirjan kirjoittaja ei ilmeisestikään ole itse yrittänytkään tutkia asioita ja niiden todenperäisyyttä, vaan lähinnä puhtaaksikirjoittanut äm:n antamia valmiita tekstejä.
Yksi esimerkki: Kirjassa kerrotaan, että angiinaepidemian aikana Kivalan lapsista sairastui vain yksi. Tosiasia on, että angiina pesiytyi sinne pitkäksi ajaksi. Sairaana olivat sekä lapset että henkilökunta. Lääkäri määräsi antibiootteja, mutta heti kun kuume laski, johajatar takavarikoi antibioottipurkin omaan varastoonsa. Hän jakeli sitten antibiootteja sairaana oleville oman Oulun lääninsairaalassa potilaana saamansa "lääketieteellisen koulutuksensa" antamin eväin. TÄMÄ ON TOTTA!

Lue lisää

Millä vuosikymmenellä tuo kertomasi tapahtui? Ei kait yhdestä purkista kovin monelle sairastuneelle, niitä kuureja voi jakaa?

Painajaisuni kirjoitti:

Viihdekirjallisuuttahan kirja "Mitkä ihmeen Kivalakodit" onkin. Kirjan kirjoittaja ei ilmeisestikään ole itse yrittänytkään tutkia asioita ja niiden todenperäisyyttä, vaan lähinnä puhtaaksikirjoittanut äm:n antamia valmiita tekstejä.
Yksi esimerkki: Kirjassa kerrotaan, että angiinaepidemian aikana Kivalan lapsista sairastui vain yksi. Tosiasia on, että angiina pesiytyi sinne pitkäksi ajaksi. Sairaana olivat sekä lapset että henkilökunta. Lääkäri määräsi antibiootteja, mutta heti kun kuume laski, johajatar takavarikoi antibioottipurkin omaan varastoonsa. Hän jakeli sitten antibiootteja sairaana oleville oman Oulun lääninsairaalassa potilaana saamansa "lääketieteellisen koulutuksensa" antamin eväin. TÄMÄ ON TOTTA!

Lue lisää

Omassa elämänkerrassani aijon myös surutta hehkuttaa omia mainetekojani:) Kriitiset historian tutkijat/toimittelijat saavat sitten penkoa esiin ne kömmädykset, viat ja virheet. Hahahaa, enpä ole siinä vaiheessa niitä lukemassa (no tuskinpa kukaan niitä kirjoittelee).

Huono juttu tietysti tuollainen lääkkeiden takavarikko on ollut, mutta ei kait taas ole tämmöistä "kerrottu". Ollut vaikka puhetta, lääkkeiden vähentämisestä, joka muuttunut sitten tuollaiseksi takavarikoksi?

täti kirjoitti:

Millä vuosikymmenellä tuo kertomasi tapahtui? Ei kait yhdestä purkista kovin monelle sairastuneelle, niitä kuureja voi jakaa?

Tämä juttu tuli nyt vain esimerkkinä Sopasen kirjan "suurpiirteisyydestä".
Lääkäri määräsi tuohon aikaan streptokokkiangiinaan antibioottikuurin 10 päiväksi. Kuume laski 2 -3 päivän päästä. Näin samasta purkista Kivalassa saatiin ehkä 4 kuuria ja niin "säästettiin", kun ei jokaisen sairastuneen tarvinnut mennä lääkärille hakemaan reseptiä. Seuraushan oli se, että jotkut ihmiset olivat oireettomia taudinkantajia, jotkut sairastui uudelleen ja uudelleen, koska bakteeri ei vielä ollut hävinnyt elimistöstä. Tuli myös ikäviä jälkitauteja, joiden hoito vaati tehokkaammat rohdot.
Myöhemmin eräät lääkärit alkoi kirjoittaa Kivalalle varastoon reseptejä, esim. 1000 tablettia. Johtajatar ne jakeli luottaen 1950-luvun potilaskokemukseensa eli "lääketieteelliseen koulutukseensa" ja hengelliseen vaistoonsa. Sitten lääkintöhallitus puuttui asiaan ja tietääkseni lääkekaapin avaimesta huolehtii nyt toinen henkilö, jolla on siihen koulutuksellinen pätevyys.)

Painajaisuni kirjoitti:

Tämä juttu tuli nyt vain esimerkkinä Sopasen kirjan "suurpiirteisyydestä".
Lääkäri määräsi tuohon aikaan streptokokkiangiinaan antibioottikuurin 10 päiväksi. Kuume laski 2 -3 päivän päästä. Näin samasta purkista Kivalassa saatiin ehkä 4 kuuria ja niin "säästettiin", kun ei jokaisen sairastuneen tarvinnut mennä lääkärille hakemaan reseptiä. Seuraushan oli se, että jotkut ihmiset olivat oireettomia taudinkantajia, jotkut sairastui uudelleen ja uudelleen, koska bakteeri ei vielä ollut hävinnyt elimistöstä. Tuli myös ikäviä jälkitauteja, joiden hoito vaati tehokkaammat rohdot.
Myöhemmin eräät lääkärit alkoi kirjoittaa Kivalalle varastoon reseptejä, esim. 1000 tablettia. Johtajatar ne jakeli luottaen 1950-luvun potilaskokemukseensa eli "lääketieteelliseen koulutukseensa" ja hengelliseen vaistoonsa. Sitten lääkintöhallitus puuttui asiaan ja tietääkseni lääkekaapin avaimesta huolehtii nyt toinen henkilö, jolla on siihen koulutuksellinen pätevyys.)

Lue lisää

Kyllä tuollaiseen väärinkäytökseen on pitänyt puutua. Huono lääkitys on voinut todellakin aiheuttaa turhia sairastumisia sekä tietysti jo sairastuneilla taudin turhaa pitkittymistä. Todennäköisesti Kivala kylä on ollut suurin Lempäälän apteekin asiakas. Melko suuret määrät lääkkeitä tosin nykyisinkin vammaishoidossa käytetään, suurin osa tietysti aivan tarpeellisia.

LC4-620 kirjoitti:

Omassa elämänkerrassani aijon myös surutta hehkuttaa omia mainetekojani:) Kriitiset historian tutkijat/toimittelijat saavat sitten penkoa esiin ne kömmädykset, viat ja virheet. Hahahaa, enpä ole siinä vaiheessa niitä lukemassa (no tuskinpa kukaan niitä kirjoittelee).

Huono juttu tietysti tuollainen lääkkeiden takavarikko on ollut, mutta ei kait taas ole tämmöistä "kerrottu". Ollut vaikka puhetta, lääkkeiden vähentämisestä, joka muuttunut sitten tuollaiseksi takavarikoksi?

Lue lisää

Kirjoitat: "Ollut vaikka puhetta, lääkkeiden vähentämisestä, joka muuttunut sitten tuollaiseksi takavarikoksi".
Kuulepas, sinä maalaustaiteilija LC4-620: Antibioottikuuri pitää ottaa lääkärin määräyksen mukaan. Silloinkin, kun vaikkapa allergian takia pitää keskeyttää, on otettava yhteys ao. lääkäriin.
Käytäntö oli Kivalassa yhteen aikaan just mitä kerroin. Aikanaan Kivalan historian tutkijat kyllä löytävät dokumentit, kun penkovat arkistot ja lähteet.
Nykyisin "lääkekaapin avain" pitää olla oikean lääketieteellisen koulutuksen saaneella henkilöllä, joka tarkistaa, että jokainen saa lääkkeensä just niinkuin tohtori on määrännyt.

Painajaisuni kirjoitti:

Kirjoitat: "Ollut vaikka puhetta, lääkkeiden vähentämisestä, joka muuttunut sitten tuollaiseksi takavarikoksi".
Kuulepas, sinä maalaustaiteilija LC4-620: Antibioottikuuri pitää ottaa lääkärin määräyksen mukaan. Silloinkin, kun vaikkapa allergian takia pitää keskeyttää, on otettava yhteys ao. lääkäriin.
Käytäntö oli Kivalassa yhteen aikaan just mitä kerroin. Aikanaan Kivalan historian tutkijat kyllä löytävät dokumentit, kun penkovat arkistot ja lähteet.
Nykyisin "lääkekaapin avain" pitää olla oikean lääketieteellisen koulutuksen saaneella henkilöllä, joka tarkistaa, että jokainen saa lääkkeensä just niinkuin tohtori on määrännyt.

Lue lisää

Ennen oli ennen, nykyisin on suurin osa asioista paremmin(yleensä).

Jos hoitotapahtumia on vaikka 10000kpl/vuodessa, niin kyllähän siinä virheitä tapahtuu. Kyllä arviointia tehdessä pitää muistaa milloin asia tapahtunut. Tänään oli uutisissa juttua, kun Haminassa (suomessa) vietiin 90 vuotta sitten ihmisiä saunan taa lopetettavaksi.

Youtubesta (youtube.com) voi katsella kun 2007 vuonna ihmisiä teurastetaan kuin eläimiä.

"Koti"videoiden vuotaminen liittyy ilmeisesti sodankäynnin propagandaosioon. Oma sodanvastaisuus alkoi sillä kerralla, kun katsoin vahingossa videopätkän, jossa nuorehko sotavanki teloitettiin puukolla.

Sota kun aikanaan loppuu, voi olla että teurastetun omaiset kaivavat jokaisen kiven, että löytävät teloittajan. Voisin lähtä itsekin talkoisiin mukaan, toisaalta teloittajan veli tai joku muu on voitu edel.pvä tehdä sama juttu....no asekauppias tienaa...

oho karkas vähän juttu.

LC4-620 kirjoitti:

Ennen oli ennen, nykyisin on suurin osa asioista paremmin(yleensä).

Jos hoitotapahtumia on vaikka 10000kpl/vuodessa, niin kyllähän siinä virheitä tapahtuu. Kyllä arviointia tehdessä pitää muistaa milloin asia tapahtunut. Tänään oli uutisissa juttua, kun Haminassa (suomessa) vietiin 90 vuotta sitten ihmisiä saunan taa lopetettavaksi.

Youtubesta (youtube.com) voi katsella kun 2007 vuonna ihmisiä teurastetaan kuin eläimiä.

"Koti"videoiden vuotaminen liittyy ilmeisesti sodankäynnin propagandaosioon. Oma sodanvastaisuus alkoi sillä kerralla, kun katsoin vahingossa videopätkän, jossa nuorehko sotavanki teloitettiin puukolla.

Sota kun aikanaan loppuu, voi olla että teurastetun omaiset kaivavat jokaisen kiven, että löytävät teloittajan. Voisin lähtä itsekin talkoisiin mukaan, toisaalta teloittajan veli tai joku muu on voitu edel.pvä tehdä sama juttu....no asekauppias tienaa...

oho karkas vähän juttu.

Lue lisää

Sopasen teos, jota kommentoin, on painettu 2004. Halusin oikaista siinä olevan virheen, joka koski tiettyä aikaa ja epidemiaa silloin "ennen".
PALJON muutakin korjattavaa ja täydennettävää kyseisessä kirjassa olisi, mutta toivon, että jos siitä julkaistaan uusia painoksia, ne olisivat asiatietojensa suhteen korjattuja. Meitä on vielä monta, jotka muistamme.

Painajaisuni kirjoitti:

Tämä juttu tuli nyt vain esimerkkinä Sopasen kirjan "suurpiirteisyydestä".
Lääkäri määräsi tuohon aikaan streptokokkiangiinaan antibioottikuurin 10 päiväksi. Kuume laski 2 -3 päivän päästä. Näin samasta purkista Kivalassa saatiin ehkä 4 kuuria ja niin "säästettiin", kun ei jokaisen sairastuneen tarvinnut mennä lääkärille hakemaan reseptiä. Seuraushan oli se, että jotkut ihmiset olivat oireettomia taudinkantajia, jotkut sairastui uudelleen ja uudelleen, koska bakteeri ei vielä ollut hävinnyt elimistöstä. Tuli myös ikäviä jälkitauteja, joiden hoito vaati tehokkaammat rohdot.
Myöhemmin eräät lääkärit alkoi kirjoittaa Kivalalle varastoon reseptejä, esim. 1000 tablettia. Johtajatar ne jakeli luottaen 1950-luvun potilaskokemukseensa eli "lääketieteelliseen koulutukseensa" ja hengelliseen vaistoonsa. Sitten lääkintöhallitus puuttui asiaan ja tietääkseni lääkekaapin avaimesta huolehtii nyt toinen henkilö, jolla on siihen koulutuksellinen pätevyys.)

Lue lisää

Aivan ulkopuolisena ja Kivalakodissa koskaan käymättömänä ihmisenä heitän väliin, että kirjassa mainittiin vain yhden lapsen sairastuneen tulirokkoon. Angiinasta ei puhuttu mitään. Sama pöpö tosin kyllä aiheuttaa angiinan, mutta tulirokko ja angiina ovat kuitenkin hieman eri asia...

LC4-620 kirjoitti:

Ei vastakkain, vaan vertaillen.

Kodinomainen laitos, jossa sirkuksen hauskuus voisi olla ideaaliratkaisu. Yhtälössä vaan on noita pois sulkevia tekijöitä. Elämä ei ole täydellistä.

XXX-koti on varmasti ollut hyvä paikka, miksi niitä sitten ei ole enempää? Mieleeni tulee yksi Tampereella oleva, uudehko palvelu/kerrostalo/jossa siis myös itsenäistä (TARKOITTA USEIMPIEN KOHDALLA YKSINÄISTÄ ASUMISTA). Täti tai setä käy kerran viikossa/kk? katsomassa tai soittaa, ookko hengissä. Idea tietysti olisi, että siitä voisi kätevästi tuolilla hurautaa kaupungille. Helppoa ei taida olla monesti seuran löytyminen terveillekään, joten idea ei mielestäni kaikkien kohdalla toimi.

Joten hieman "tiiviimpi" yhteisöasuminen on kyllä mielestäni parempi ratkaisu. Yksikönkin pitäisi olla riittävän suuri, jotta jokaiselle ikäluokalle löytyisi seuraa.

Hauska juttu, toi kanan munan särkeminen, ten points!. Toinen vaihto-ehtohan voi olla taideterapeutin tilaaminen paikalla (sorry vaan kaikki taideterapeutit) yleensä niistä jutuista vois antaa vaan 5 points!

No onhan toki 1980-luvun jälkeen varmasti tapahtunut paljon muutoksia. Itsellä ei siis muuta tietoa kuin historiaa olen lukenut. Mutta oliko niin, että joskus 30-luvulla ajateltiin lapsen vammaisuutta Jumalan kostona vanhemmille jne. Nykyisinhän on asiasta tietoakin, eipä siinä ole tarvinnut kromosomeissa paljon mutkalle mennä, niin kenenkä tilanne tahansa voi olla mikä vaan.

Monestihan iloisempia ja tyytyväisempiä, nämä silmäterät ovat. Älykkyydestä nyt puhumattakaan, vieläkin harmittaa ne shakki pleikkaripeli häviöt eräälle kaverille.

Taloudellisilla jutuilla monesti perustellaan asioita, mutta eikös laitoshoito ole kaikkein kalleinta?

"hoitotyötä arvostetaan vain puheissa, niin vammaiset kuin vanhuksetkin jätetään heitteille."

Tuosta olen joskus lukenut sellaista, että olisi enemmän tuollainen yhteiskuntarakennepoliittinen juttu. Jossakin vaiheessa (tais olla 60luku) päätettiin, että nykyaikaa on se, että naiset menevät tehtaaseen tekemään pakasteruokaa. Silloin miehet saavat töitä taas jääkaappipakastin tehtaassa. Kaikki ovat iloisesti tasa-arvoisia, osat tietysti sitten alkoi hoitamaan muiden lapsia jne. Siinä sitten aluksi unohtu nuo vanhukset, mutta mitä niistä nehän aina kuolee muutaman vuoden kuluttua.

Aika monessa paikassa Eurooppaakin, kodissa tehdään ruokaa hoidetaan lapsia vanhuksia. Olisiko se kuitenkin luonnollisempi malli? Yhteisöt voisivat sitten toimia niille, joilla sitä perhettä ei jostakin syystä ole. Jumala kun nyt sattui meistä näin erilaiset tekemään. Nyt tämä meni hieman nais/miestasa-arvo keskusteluksi. Mielestäni siinä kyllä latistetaan molempien hyviä ominaisuuksia.

Todennäköisesti Kivala kylällä olisi resursseja hoitaa enemmänkin ihmisiä, mutta ehkä toiminta hakee nyt muotoaan. Suunnan muutoksien tekeminen varmasti vaikeaa, ettei ketään tipahda kyydistä.

Lue lisää

Monestihan iloisempia ja tyytyväisempiä, nämä silmäterät ovat. Älykkyydestä nyt puhumattakaan, vieläkin harmittaa ne shakki pleikkaripeli häviöt eräälle kaverille.

Jeps. Siellä opin pelaamisen säännöt ja ainakin yksi terävä silmäterä siellä oli shakin peluussa. Hävitty on, ja monesti

Kyllä ehdin nähdä niitä huonojakin puolia. Etenkin näin jälkeen päin ajatellen kuitenkin aika pieniä. Kaikissa kodeissa on varmasti niitä miettimisen paikkoja, mutta nehän taitaa olla parasta.

Oma ajatus on, että hyvät ja huonot asia pitää laskea yhteen. Oma koti on varmasti paras, mutta monesti voi olla mahdotonta järjestää hoitoa tarvitsevalle asianmukaista hoitoa kotioloissa. Asuinolosuhteet voivat olla esimerkiksi rajoittava tekijä. Yhteisöt, laitokset kun voidaan yleensä rakentaan 1-tasoon tällöin liikkuminen mahdollista. On sopivaa liikkumiskalustoa jne. Samassa tilanteessa olevien päivittäinen kohtaaminen voi olla aika mukavaa, vaikka jutut ja ajatukset taitaa olla kaikilla ihmisillä aika samoja. Tietysti jos on joku vakava aivojenkehitys häiriö, voi kommunikaatio jne olla vaikeaa. Mutta eiväthän juttut monesti ole kovin järkeviä niilläkään, jotka kovasti väittävät olevansa 100% terveitä. Jossain kerrostalossa (vaikka olisi tarkoitukseen rakennetut hissit jne) asuminen voi tarkoittaa sitä, että mennään kerran päivässä tai muutaman kerran viikossa johonkin kerhoon, jossa täti leikkii leikkejä muutaman tunnin ajan. Sitten autoon ja takaisin kotio. Yhteisössä taas toimintaa on aamusta iltaan, aktiivisimmat osallistuvat kodin arkirutiineihin. Luultavasti joku lattian, pihan lakaisu tai kukkien kastelu on pitemmän päälle mukavempaa kuin "leikkiminen" kerhossa. Siis jos kysymyksessä on aikuinen.

Kulissithan/lavasteet oli hienot...eikös Vaparissa ole ollut joskus jotain näytelmä juttuja. Ainakin näytelmäpukuja oli varastossa.

LC4-620 kirjoitti:

Kyllä ehdin nähdä niitä huonojakin puolia. Etenkin näin jälkeen päin ajatellen kuitenkin aika pieniä. Kaikissa kodeissa on varmasti niitä miettimisen paikkoja, mutta nehän taitaa olla parasta.

Oma ajatus on, että hyvät ja huonot asia pitää laskea yhteen. Oma koti on varmasti paras, mutta monesti voi olla mahdotonta järjestää hoitoa tarvitsevalle asianmukaista hoitoa kotioloissa. Asuinolosuhteet voivat olla esimerkiksi rajoittava tekijä. Yhteisöt, laitokset kun voidaan yleensä rakentaan 1-tasoon tällöin liikkuminen mahdollista. On sopivaa liikkumiskalustoa jne. Samassa tilanteessa olevien päivittäinen kohtaaminen voi olla aika mukavaa, vaikka jutut ja ajatukset taitaa olla kaikilla ihmisillä aika samoja. Tietysti jos on joku vakava aivojenkehitys häiriö, voi kommunikaatio jne olla vaikeaa. Mutta eiväthän juttut monesti ole kovin järkeviä niilläkään, jotka kovasti väittävät olevansa 100% terveitä. Jossain kerrostalossa (vaikka olisi tarkoitukseen rakennetut hissit jne) asuminen voi tarkoittaa sitä, että mennään kerran päivässä tai muutaman kerran viikossa johonkin kerhoon, jossa täti leikkii leikkejä muutaman tunnin ajan. Sitten autoon ja takaisin kotio. Yhteisössä taas toimintaa on aamusta iltaan, aktiivisimmat osallistuvat kodin arkirutiineihin. Luultavasti joku lattian, pihan lakaisu tai kukkien kastelu on pitemmän päälle mukavempaa kuin "leikkiminen" kerhossa. Siis jos kysymyksessä on aikuinen.

Kulissithan/lavasteet oli hienot...eikös Vaparissa ole ollut joskus jotain näytelmä juttuja. Ainakin näytelmäpukuja oli varastossa.

Lue lisää

Oli siellä Vaparissa näytelmiäkin. Ja juhlalliset avajaiset siellä järjestettiin...

Vaparissa muistan olleen paljon lentopallon peluuta, ja paljon niitä oli katsomassa porukkaa. Varhaisemmata lapsuudesta muistan yhteiset jääkiekkopelit välillä erikseen ja välillä aikuisten ja lasten kesken. Rekiajelut raktorin perässä ja pulkkamäet laskiaisena ovat myös jääneet mieleen. Eli oli siellä paljonkin toimintaa. Lapset ja heidän kanssa leikityt leikit ovat jääneet lähtemättömästi mieleeni. Samoin joulut, uudet vuodet ja useimmat synttärit sattuneesta syystä ;-)

Sunnuntaisin oli Cultucsessa jonkinmoinen yhteinen kokoontuminen (siirtyivät myöhemmin Ristin voima -rakennukseen). Siellä oli joltakin ryhmältä aina jokin näytelmä. Lisäksi laulua yms yhteistä kivaa. yhteisöllisyys muutenkin lapsen silmin katsoen oli jälkikäteen miettien aika vahvaa. Yhdessä touhuttiin ja tehtiin. Ja jos jotakin opin on se se, että lapsuuteni on ollut hyvin erilainen kuin monella muulla. Sen oppi jo sieltä pois muuttessa ja törmätessä muihin ikäisiin... Toisaalta opin myös antamaan arvon erilaisille ihmisille.

Eipä silti. Näitä erilaisia negatiivisia puoliakin olen kuullut vartuttuani ja ehkä itsekkin joskus johonkin törmännyt. Voimia kaikille jotaka niissä ovat olleet kiinni tai ovat kenties vieläkin. Toivottavasti joskus voitte antaa anteeksi ja vapautua taakastanne.

LC4-620 kirjoitti:

Kyllä ehdin nähdä niitä huonojakin puolia. Etenkin näin jälkeen päin ajatellen kuitenkin aika pieniä. Kaikissa kodeissa on varmasti niitä miettimisen paikkoja, mutta nehän taitaa olla parasta.

Oma ajatus on, että hyvät ja huonot asia pitää laskea yhteen. Oma koti on varmasti paras, mutta monesti voi olla mahdotonta järjestää hoitoa tarvitsevalle asianmukaista hoitoa kotioloissa. Asuinolosuhteet voivat olla esimerkiksi rajoittava tekijä. Yhteisöt, laitokset kun voidaan yleensä rakentaan 1-tasoon tällöin liikkuminen mahdollista. On sopivaa liikkumiskalustoa jne. Samassa tilanteessa olevien päivittäinen kohtaaminen voi olla aika mukavaa, vaikka jutut ja ajatukset taitaa olla kaikilla ihmisillä aika samoja. Tietysti jos on joku vakava aivojenkehitys häiriö, voi kommunikaatio jne olla vaikeaa. Mutta eiväthän juttut monesti ole kovin järkeviä niilläkään, jotka kovasti väittävät olevansa 100% terveitä. Jossain kerrostalossa (vaikka olisi tarkoitukseen rakennetut hissit jne) asuminen voi tarkoittaa sitä, että mennään kerran päivässä tai muutaman kerran viikossa johonkin kerhoon, jossa täti leikkii leikkejä muutaman tunnin ajan. Sitten autoon ja takaisin kotio. Yhteisössä taas toimintaa on aamusta iltaan, aktiivisimmat osallistuvat kodin arkirutiineihin. Luultavasti joku lattian, pihan lakaisu tai kukkien kastelu on pitemmän päälle mukavempaa kuin "leikkiminen" kerhossa. Siis jos kysymyksessä on aikuinen.

Kulissithan/lavasteet oli hienot...eikös Vaparissa ole ollut joskus jotain näytelmä juttuja. Ainakin näytelmäpukuja oli varastossa.

Lue lisää

Oli siellä Vaparissa näytelmiäkin. Ja juhlalliset avajaiset siellä järjestettiin...

Vaparissa muistan olleen paljon lentopallon peluuta, ja paljon niitä oli katsomassa porukkaa. Varhaisemmata lapsuudesta muistan yhteiset jääkiekkopelit välillä erikseen ja välillä aikuisten ja lasten kesken. Rekiajelut raktorin perässä ja pulkkamäet laskiaisena ovat myös jääneet mieleen. Eli oli siellä paljonkin toimintaa. Lapset ja heidän kanssa leikityt leikit ovat jääneet lähtemättömästi mieleeni. Samoin joulut, uudet vuodet ja useimmat synttärit sattuneesta syystä ;-)

Sunnuntaisin oli Cultucsessa jonkinmoinen yhteinen kokoontuminen (siirtyivät myöhemmin Ristin voima -rakennukseen). Siellä oli joltakin ryhmältä aina jokin näytelmä. Lisäksi laulua yms yhteistä kivaa. yhteisöllisyys muutenkin lapsen silmin katsoen oli jälkikäteen miettien aika vahvaa. Yhdessä touhuttiin ja tehtiin. Ja jos jotakin opin on se se, että lapsuuteni on ollut hyvin erilainen kuin monella muulla. Sen oppi jo sieltä pois muuttessa ja törmätessä muihin ikäisiin... Toisaalta opin myös antamaan arvon erilaisille ihmisille.

Eipä silti. Näitä erilaisia negatiivisia puoliakin olen kuullut vartuttuani ja ehkä itsekkin joskus johonkin törmännyt. Voimia kaikille jotaka niissä ovat olleet kiinni tai ovat kenties vieläkin. Toivottavasti joskus voitte antaa anteeksi ja vapautua taakastanne.

MORO! Jokaisella oikeus omaan mielipiteeseen, niin kuin jo aikaisemmin todettukin. Mutta asia kuitenkin kiinnostaa, koska kommentoit? Mikä on mielestäni hyvä juttu, ehkä niitä hyviä asioitakin tulee mieleen ajan kaa???

Ei kait noissa hoitomenetelmissä mitään kovin isoja muutoksia ole 80-luvun jälkeen tullut. Tekniikkaa ja apuvälineitä tietysti lisää ja parempia. Kyllä niitä lehtiä tulee välillä aina eri paikoissa vastaan, luettua tulee jos käsiin vain saa. Pitäisiköhän tilata:)

Tällä hetkellä en ole hoitoalalla(en ollut siis Kivalakoti aikaankaan), mutta ala noin kokonaisuutena kiinnostaa ja liittyy työhön. Oma asia on sitten tuo yhteisöjuttu, se aina välillä mietityttää. Jos ei löydy sopivaa, pitää ehkä perustaa oma? Suomessahan noita yhteisöjä on jonkun verran.

Nyt täytyy alkaa valmistautua messuille lähtöön. Harmi kun menee aurinkoinen la-aamupäivä sisätiloissa.

Kiitos, että kirjoitit! Toit mukaan puuttuvan palasen!
Mainitsit, ettei Kivalakodissa asioista voinut puhua "henkilökunnan" kesken.
Oma havaintoni: Jollain ihmeellisellä tavalla kaikki, mitä puhuttiin, tuli johtajattaren korviin. Luulimme puhuvamme (ykköskodissa) kahden kesken, mutta miten äm sai kaikesta tiedon? Se tuntui pelottavalta, melkein yliluonnolliselta. Kun olin rautaesiripun aikana DDR:ssa, minulle tuli hotellissa sama tunne. Pelkäsin sairastuneeni äkkiä paranoiaan, kunnes kuulin urkintajärjestelmästä ja minulle näytettiin mihin paikkoihin huoneessa oli tosiaankin sijoitettu mikrofoni. Onko kellään vastaavia kokemuksia Kivalasta?

Painajaisuni kirjoitti:

Kiitos, että kirjoitit! Toit mukaan puuttuvan palasen!
Mainitsit, ettei Kivalakodissa asioista voinut puhua "henkilökunnan" kesken.
Oma havaintoni: Jollain ihmeellisellä tavalla kaikki, mitä puhuttiin, tuli johtajattaren korviin. Luulimme puhuvamme (ykköskodissa) kahden kesken, mutta miten äm sai kaikesta tiedon? Se tuntui pelottavalta, melkein yliluonnolliselta. Kun olin rautaesiripun aikana DDR:ssa, minulle tuli hotellissa sama tunne. Pelkäsin sairastuneeni äkkiä paranoiaan, kunnes kuulin urkintajärjestelmästä ja minulle näytettiin mihin paikkoihin huoneessa oli tosiaankin sijoitettu mikrofoni. Onko kellään vastaavia kokemuksia Kivalasta?

Lue lisää

Asiat ovat monesti sellaisia, joksi ne esitellään tai haluaa nähdä. Jos joku on sisäpuhelimen esitellyt sinulle urkintajärjestelmänä, aika ikävä juttu. Ennen käynnyköiden aikaa tuollainen sisäpuhelin on ollut kätevä. Meilläkin oli kotona talon-navetan-huoltorakennuksen, yksi keskellä pihaa, välillä sellainen. Niissäkin oli tuollainen myötäkuunteluominaisuus.

Sitten jos paikoissa on ollut piilotettuja mikrofoneja, se on tietysti suomen lainvastaista. Salakuuntelu-katselu on rangaistavaa.

Hieno kuvaus tunnelmista ja elämstä! Kirjoituksessasi sijoitit mielestäni tapahtumat hyvin ko. aikaan. Ei pitäisi arvostella 2000-luvun ajatusmalleilla vaikkapa 70-luvun elämää.

Hyvä ajatus myös tuokin, kaikki ovat omalta osaltaan oikeassa, ainakin osittain. Ihmiset kokevat saman asian monesti niin erilailla.

Monelle tuollainen aika isokin valinta (yhteisö) on voinut syystä tai toisesta osoittautua vääräksi. Heitäkin pitäisi autttaa tai ainakin ymmärtää. Keskustelut ja asioiden tiedostaminen auttaa varmasti.

LC4-620 kirjoitti:

Asiat ovat monesti sellaisia, joksi ne esitellään tai haluaa nähdä. Jos joku on sisäpuhelimen esitellyt sinulle urkintajärjestelmänä, aika ikävä juttu. Ennen käynnyköiden aikaa tuollainen sisäpuhelin on ollut kätevä. Meilläkin oli kotona talon-navetan-huoltorakennuksen, yksi keskellä pihaa, välillä sellainen. Niissäkin oli tuollainen myötäkuunteluominaisuus.

Sitten jos paikoissa on ollut piilotettuja mikrofoneja, se on tietysti suomen lainvastaista. Salakuuntelu-katselu on rangaistavaa.

Lue lisää

Kyllä DDR:ssä ja muuallakin rautaesiripun takana toimi muinoin urkintajärjestelmä!
Suomessa: Aiemmassa työpaikassani minut kyllä oli perehdytetty sisäpuhelimen käyttöön. Siinä työpaikassa sisäpuhelimesta kyllä näki, oliko joku linjalla. Niiden käyttö salakuunteluun oli kielletty.
Kivalassa ei sisäpuhelimista (ainakaan minulle) kerrottu. Joka huoneen seinällä oli kaiutin, johon ei saanut koskea. Siitä saattoi äkkiä kuulua ÄM:n käsky. Samannäköiset kovaääniset oli jo kouluissakin, mutta yleensä niitä voi säätää, ellei kuulutus tullut pakkosyötöllä.

Painajaisuni kirjoitti:

Kyllä DDR:ssä ja muuallakin rautaesiripun takana toimi muinoin urkintajärjestelmä!
Suomessa: Aiemmassa työpaikassani minut kyllä oli perehdytetty sisäpuhelimen käyttöön. Siinä työpaikassa sisäpuhelimesta kyllä näki, oliko joku linjalla. Niiden käyttö salakuunteluun oli kielletty.
Kivalassa ei sisäpuhelimista (ainakaan minulle) kerrottu. Joka huoneen seinällä oli kaiutin, johon ei saanut koskea. Siitä saattoi äkkiä kuulua ÄM:n käsky. Samannäköiset kovaääniset oli jo kouluissakin, mutta yleensä niitä voi säätää, ellei kuulutus tullut pakkosyötöllä.

Lue lisää

HAH :) *reps*, en ole nyt ihan varma jotta tarkoitiko ihan tuota miten asian ymmärsin. no olipa kuitenki ihan pakko soittaa ja varmistaa asian oikea laita. *lisää naurua*

Muistakaa kattoo suomen peli illalla ihmiset. jännitystä elämään.

Bloody kisses kirjoitti:

HAH :) *reps*, en ole nyt ihan varma jotta tarkoitiko ihan tuota miten asian ymmärsin. no olipa kuitenki ihan pakko soittaa ja varmistaa asian oikea laita. *lisää naurua*

Muistakaa kattoo suomen peli illalla ihmiset. jännitystä elämään.

Lue lisää

Mitenkään, ei yhtään mitenkään, ollut käsitettävissä, että nimim. ’painajaisuni’ viittaisi kaiuttimiin urkintajärjestelmän osana. Vain pahantahtoisella taipumuksella voi sillä tavalla käsittää. Tuo ei mene edes väärinkäsityksen lukuun. Kykysi vaikuttaa ’patologiselta’. Paremmin tuntematta epäilen sen olevan sukuvika. Löytyykö sitä jostakin esivanhemmastasi? Jos mietit vihjailenko jotain, niin kyllä vihjailen, ja syystä.
Ja että vielä soittelit kysyäksesi!

Myös nimim. ’LC4-620’:n ehdotus sisäpuhelimesta oli silmiinpistävän haettu.

Asiat tietävä pitää selvänä, että kahden kesken puhutut asiat menivät sen toisen henkilön kautta johtajalle! Halutessaan saattoi tahallaan kertoa sopivalle henkilölle asian, minkä halusi varmasti menevän johtajan korviin. Taisinpa tuota konstia käyttääkin. Sellaista se on kun ihminen on mielineen hallintaan otettu!
Kristuksesta kun tuollainen ylivalta ei ole, niin eihän siinä ole kuin se toinen vaihtoehto, saatanastahan se. Tällä kertaa yritin olla lieventämättä. Tuon tiedostaminen ja tunnustaminen on ehto päästä asian yli, voittaa asia Jeesuksen nimessä. Ja tuo täytyy todellakin uskoa, eikä jättää kaihertamaan onko vei eikö – ja jos kuitenkin on toisin. Niin voimakas on ollut nujerrettu mieli, vaikka aikaa olisi kulunut yksi ihmisikä.

Bloody kisses kirjoitti:

HAH :) *reps*, en ole nyt ihan varma jotta tarkoitiko ihan tuota miten asian ymmärsin. no olipa kuitenki ihan pakko soittaa ja varmistaa asian oikea laita. *lisää naurua*

Muistakaa kattoo suomen peli illalla ihmiset. jännitystä elämään.

Lue lisää

Kyllä sisäpuhelimen pystyy helposti sijoittamaan kaiuttimen suojaan niin ettei sen säätöjä pääse näpräämään eikä huoneessa olija tiedä, milloin yhteys on päällä, jos puhelimen toisessa päässä ei puhuta.
Laillistahan se ei o.

setänä joskus kirjoitti:

Mitenkään, ei yhtään mitenkään, ollut käsitettävissä, että nimim. ’painajaisuni’ viittaisi kaiuttimiin urkintajärjestelmän osana. Vain pahantahtoisella taipumuksella voi sillä tavalla käsittää. Tuo ei mene edes väärinkäsityksen lukuun. Kykysi vaikuttaa ’patologiselta’. Paremmin tuntematta epäilen sen olevan sukuvika. Löytyykö sitä jostakin esivanhemmastasi? Jos mietit vihjailenko jotain, niin kyllä vihjailen, ja syystä.
Ja että vielä soittelit kysyäksesi!

Myös nimim. ’LC4-620’:n ehdotus sisäpuhelimesta oli silmiinpistävän haettu.

Asiat tietävä pitää selvänä, että kahden kesken puhutut asiat menivät sen toisen henkilön kautta johtajalle! Halutessaan saattoi tahallaan kertoa sopivalle henkilölle asian, minkä halusi varmasti menevän johtajan korviin. Taisinpa tuota konstia käyttääkin. Sellaista se on kun ihminen on mielineen hallintaan otettu!
Kristuksesta kun tuollainen ylivalta ei ole, niin eihän siinä ole kuin se toinen vaihtoehto, saatanastahan se. Tällä kertaa yritin olla lieventämättä. Tuon tiedostaminen ja tunnustaminen on ehto päästä asian yli, voittaa asia Jeesuksen nimessä. Ja tuo täytyy todellakin uskoa, eikä jättää kaihertamaan onko vei eikö – ja jos kuitenkin on toisin. Niin voimakas on ollut nujerrettu mieli, vaikka aikaa olisi kulunut yksi ihmisikä.

Lue lisää

Ymmärsit asian, Setä joskus. Minusta oli hyvä, että sain tuoda tämänkin asian/ epäilyksen esille. Oli urkintasysteemin "tekniikka" tekninen tai psykologinen, seuraushan oli sama. Ahdistavana koin Kivalassa olemisen ja sieltä lähtemisen, mutta Jumala on hoitanut. Hän hoitaa asiansa, vaikka hänen aikataulunsa on meiltä salattu.

Painajaisuni kirjoitti:

Kyllä DDR:ssä ja muuallakin rautaesiripun takana toimi muinoin urkintajärjestelmä!
Suomessa: Aiemmassa työpaikassani minut kyllä oli perehdytetty sisäpuhelimen käyttöön. Siinä työpaikassa sisäpuhelimesta kyllä näki, oliko joku linjalla. Niiden käyttö salakuunteluun oli kielletty.
Kivalassa ei sisäpuhelimista (ainakaan minulle) kerrottu. Joka huoneen seinällä oli kaiutin, johon ei saanut koskea. Siitä saattoi äkkiä kuulua ÄM:n käsky. Samannäköiset kovaääniset oli jo kouluissakin, mutta yleensä niitä voi säätää, ellei kuulutus tullut pakkosyötöllä.

Lue lisää

Jostain luin, että Tallinan VIRU hotellissa olisi museoituna tälläinen "kuunteluhuone". Jokaisesta hotelli huoneesta siis olisi ollut jonkunlainen kaapelointi.

Toisaalta jos ei ole tekemässä mitään rikosta, eikä salattavaa? Mitä pahaa siinä sitten on? No tämä oli nyt tälläinen ajatus.

setänä joskus kirjoitti:

Mitenkään, ei yhtään mitenkään, ollut käsitettävissä, että nimim. ’painajaisuni’ viittaisi kaiuttimiin urkintajärjestelmän osana. Vain pahantahtoisella taipumuksella voi sillä tavalla käsittää. Tuo ei mene edes väärinkäsityksen lukuun. Kykysi vaikuttaa ’patologiselta’. Paremmin tuntematta epäilen sen olevan sukuvika. Löytyykö sitä jostakin esivanhemmastasi? Jos mietit vihjailenko jotain, niin kyllä vihjailen, ja syystä.
Ja että vielä soittelit kysyäksesi!

Myös nimim. ’LC4-620’:n ehdotus sisäpuhelimesta oli silmiinpistävän haettu.

Asiat tietävä pitää selvänä, että kahden kesken puhutut asiat menivät sen toisen henkilön kautta johtajalle! Halutessaan saattoi tahallaan kertoa sopivalle henkilölle asian, minkä halusi varmasti menevän johtajan korviin. Taisinpa tuota konstia käyttääkin. Sellaista se on kun ihminen on mielineen hallintaan otettu!
Kristuksesta kun tuollainen ylivalta ei ole, niin eihän siinä ole kuin se toinen vaihtoehto, saatanastahan se. Tällä kertaa yritin olla lieventämättä. Tuon tiedostaminen ja tunnustaminen on ehto päästä asian yli, voittaa asia Jeesuksen nimessä. Ja tuo täytyy todellakin uskoa, eikä jättää kaihertamaan onko vei eikö – ja jos kuitenkin on toisin. Niin voimakas on ollut nujerrettu mieli, vaikka aikaa olisi kulunut yksi ihmisikä.

Lue lisää

Toimelan varasto hyllyllä, vanhojen (kymmenien) pyörätuolien vieressä, niitä sisä/vakoilupuhelimia oli/on. Oli niitä tosin myös jossakin seinässä kiinikin.

Joten ei tuo minun ehdotus, ollut mikään ehdotus, vaan tieto. Milläs vuosisadalla "setänä joskus" on ollut jos ei ole niitä sisäpuhelimia nähnyt? Mielestäni turha lietsoa jotakin tarinaa noista sisäpuhelimista, niitä on ollut tuohon aikaan joka paikassa.

Aika pahanilkinen tuo "vastauksesi" nikille Bloody Kisses. Taidat olla niitä joiden kirous ja siunaus tulee samasta suusta... jopa samassa tekstissä....

"Löytyykö sitä jostakin esivanhemmastasi? Jos mietit vihjailenko jotain, niin kyllä vihjailen, ja syystä.......Tuon tiedostaminen ja tunnustaminen on ehto päästä asian yli, voittaa asia Jeesuksen nimessä."

serkkupoika kirjoitti:

Kyllä sisäpuhelimen pystyy helposti sijoittamaan kaiuttimen suojaan niin ettei sen säätöjä pääse näpräämään eikä huoneessa olija tiedä, milloin yhteys on päällä, jos puhelimen toisessa päässä ei puhuta.
Laillistahan se ei o.

Lue lisää

Taitaa tuo kuuntelu ominaisuus olla ihan vakio juttuja. Vähän niin kuin nämä itkuhälytin systeemit. Varmaan ollut ihan kätevä, jos esim. jostakin syystä ollut vuodepotilaana, niin on voinut huutaa/puhua, vaikka että, MILLLOIN SITÄ RUOKAA TULEE...:) Ei niitä varmaan ole ollut joka paikassa, esim. paikka jossa kuninkaat käy yksin....

setänä joskus kirjoitti:

Mitenkään, ei yhtään mitenkään, ollut käsitettävissä, että nimim. ’painajaisuni’ viittaisi kaiuttimiin urkintajärjestelmän osana. Vain pahantahtoisella taipumuksella voi sillä tavalla käsittää. Tuo ei mene edes väärinkäsityksen lukuun. Kykysi vaikuttaa ’patologiselta’. Paremmin tuntematta epäilen sen olevan sukuvika. Löytyykö sitä jostakin esivanhemmastasi? Jos mietit vihjailenko jotain, niin kyllä vihjailen, ja syystä.
Ja että vielä soittelit kysyäksesi!

Myös nimim. ’LC4-620’:n ehdotus sisäpuhelimesta oli silmiinpistävän haettu.

Asiat tietävä pitää selvänä, että kahden kesken puhutut asiat menivät sen toisen henkilön kautta johtajalle! Halutessaan saattoi tahallaan kertoa sopivalle henkilölle asian, minkä halusi varmasti menevän johtajan korviin. Taisinpa tuota konstia käyttääkin. Sellaista se on kun ihminen on mielineen hallintaan otettu!
Kristuksesta kun tuollainen ylivalta ei ole, niin eihän siinä ole kuin se toinen vaihtoehto, saatanastahan se. Tällä kertaa yritin olla lieventämättä. Tuon tiedostaminen ja tunnustaminen on ehto päästä asian yli, voittaa asia Jeesuksen nimessä. Ja tuo täytyy todellakin uskoa, eikä jättää kaihertamaan onko vei eikö – ja jos kuitenkin on toisin. Niin voimakas on ollut nujerrettu mieli, vaikka aikaa olisi kulunut yksi ihmisikä.

Lue lisää

että käsitit asian paremmin kuin minä. eihän siinä sitte mitään.. :D on se silti kumma että noin ihminen menee suunniltaan jotta vallan hyppii tasajalkaa huutaessaan . Että semmosta . Hyvää elämänjatkoa valitsemallanne valittamisen tiellä.

bloody kisses kirjoitti:

että käsitit asian paremmin kuin minä. eihän siinä sitte mitään.. :D on se silti kumma että noin ihminen menee suunniltaan jotta vallan hyppii tasajalkaa huutaessaan . Että semmosta . Hyvää elämänjatkoa valitsemallanne valittamisen tiellä.

Lue lisää

Ymmärsin tarkoittavasi ettei tästä sitten enempää. Vastaan kuitenkin, vaikka johonkin kohtaan on katkaistava.

Eli jos todella (väärin-)käsitit mainitun aiemman kertomuksen kaiuttimista tarkoittaneen mahdollista salakuuntelua, pyydän anteeksi väitettäni pahantahtoisuudesta.
Silloin vaan jään ihmettelemään, että viittasit kaiutinviestin sisältävän sekä hassun, että vakavan väiteen ja sille nauroit. Saatoit kirjoittajan jonkinlaiseen valoon ja sekin tuntuu hm. joltakin.
Eli jos onkin väärinkäsitys, eikä pahantahtoisuutta, ehdollisena esitetty, sinulle tarkoitettu jatko, mikä sisäli pistokokeen, vaatii myös anteeksipyyntöni.

Tein muuten viestini rauhassa ja suunnitellen, hieman hymyillen, mutta kunnolla halusin sanoa.

En silloinkaan, enkä nyt, ajattele pahalla, joten anna mielesi tasaantua.

LC4-620 kirjoitti:

Toimelan varasto hyllyllä, vanhojen (kymmenien) pyörätuolien vieressä, niitä sisä/vakoilupuhelimia oli/on. Oli niitä tosin myös jossakin seinässä kiinikin.

Joten ei tuo minun ehdotus, ollut mikään ehdotus, vaan tieto. Milläs vuosisadalla "setänä joskus" on ollut jos ei ole niitä sisäpuhelimia nähnyt? Mielestäni turha lietsoa jotakin tarinaa noista sisäpuhelimista, niitä on ollut tuohon aikaan joka paikassa.

Aika pahanilkinen tuo "vastauksesi" nikille Bloody Kisses. Taidat olla niitä joiden kirous ja siunaus tulee samasta suusta... jopa samassa tekstissä....

"Löytyykö sitä jostakin esivanhemmastasi? Jos mietit vihjailenko jotain, niin kyllä vihjailen, ja syystä.......Tuon tiedostaminen ja tunnustaminen on ehto päästä asian yli, voittaa asia Jeesuksen nimessä."

Lue lisää

En ole suostunut pitämään mahdollisena, että Kivalakodeissa olisi käytetty salakuuntelua tarkoituksella tai edes tilanteen tullen ’vahingossa’. Torjun ajatuksen ja pitäisin väitettä vakavana. Siinä on yksi syy suhtautumiseeni siihen viittaaviin esityksiin.

Sisäpuhelin, ’transistori’, oli Putilan ja ykköskodin ruokahuoneen välillä silloin viime vuosisadalla. 3-4 ja 5-6 kotien puhelimista ei minulle jäänyt muistikuvaa, mutta oli miten oli, viittan alkulauseeseeni. (Olenpa unohtanut huoneiden nimet, nekin, mitkä ehdin muistaa.)

Laitoin jo vastauksen Bloody Kisses’lle.
Hänelle osoitettu jatko oli ehdollinen. Väittämäni tapa tulkita toi mieleeni vuosikymmenten takaa tavan vääntää asioita, liittyen Kivalakoteihin. Olin ne vallan unohtanut ja nyt muistot nostivat päätään. Unohdan kyllä taas.

Jospa nyt irroitamme em. nimimerkin yleisluonteisesta jatkosta.

Niin, LC4-620, kirouksella tarkoitat sukupolvien kirousta: pojasta polvi …, minä kostan isien pahat teot kolmanteen….(mutta teen laupeuden….)., tai perintötekijät.
Serkkuni kanssa tavatessani keskustelen piirteistä sukumme rasitteena. Äitini serkku uskoutui joskus isälleni, jatkaen: ”Toivottavasti lapsillamme on helpompaa”.
Näissäkään en ole ajatellut kirottuna olemista, saati että joku olisi kironnut, ei siihen pystykään.
Erästä tunnettua poliitikkoa, nyt ministeri, sanottiin julkisesti patologiseksi valehtelijaksi. Poliitikot sietänevät sen.

Minä en pysty kiroamaan. Jos arvioin läheltä tuntemieni sukupolvien piirteitä, arvioin myös mahdollisia negatiivisia periytymiä. Voinpa kysyäkin, että ootkos ittessäs huomannu sitä tai tuota. Voin kysyä sitä myös vieraalta, jos jutuissa ollaan.

Joskus sievän näköiset viestit vasta saattavakin pitää piilossa jos mitä herjaa.

Tarkoitukseni ei ole täällä jatkaa, jos siinä onnistun. Siksi vielä lisään muuta.
Tulin keskusteluun mukaan, koska tulin tuntemaan ongelmatapauksia myös jälkeenpäin. Korjaantunut nykyisyys ei kiellä menneiden korjausta.
Minulle ei ole ongelmia jäänyt, eikä niitä tullutkaan, vaikka silloin vastareaktioissani saatoin tehdä ylilyöntejä. Henkisesti vaativa, mutta antoisa aika. Tottakai ihmiset olivat erilaisia ja kaikki hiljaisetkaan eivät olleet ilman omia ajatuksia. Tällä tarkensin aikaisempia yleistyksiäni. Vanha Ilmari oli uskon sankari.
Nykyiset eikä silloiset raha- ja omistusasiat minulle kuulu. ’Työehdot’ olivat selvät jo paljon ennen alkua, eikä siten pettymyksiä niistä tullut. Näistä on oikeus puhua heillä, jotka siten katsovat.

LC4-620 kirjoitti:

Jostain luin, että Tallinan VIRU hotellissa olisi museoituna tälläinen "kuunteluhuone". Jokaisesta hotelli huoneesta siis olisi ollut jonkunlainen kaapelointi.

Toisaalta jos ei ole tekemässä mitään rikosta, eikä salattavaa? Mitä pahaa siinä sitten on? No tämä oli nyt tälläinen ajatus.

Lue lisää

Minusta tuntuu, että nyt jotkut sekoittavat keskusteluun osallistuneet henkilöt. Selvyyden vuoksi: Minä en ole ollut setänä joskus - enkä koskaan. Tätinä kyllä.

Painajaisuni kirjoitti:

Kiitos, että kirjoitit! Toit mukaan puuttuvan palasen!
Mainitsit, ettei Kivalakodissa asioista voinut puhua "henkilökunnan" kesken.
Oma havaintoni: Jollain ihmeellisellä tavalla kaikki, mitä puhuttiin, tuli johtajattaren korviin. Luulimme puhuvamme (ykköskodissa) kahden kesken, mutta miten äm sai kaikesta tiedon? Se tuntui pelottavalta, melkein yliluonnolliselta. Kun olin rautaesiripun aikana DDR:ssa, minulle tuli hotellissa sama tunne. Pelkäsin sairastuneeni äkkiä paranoiaan, kunnes kuulin urkintajärjestelmästä ja minulle näytettiin mihin paikkoihin huoneessa oli tosiaankin sijoitettu mikrofoni. Onko kellään vastaavia kokemuksia Kivalasta?

Lue lisää

Kivalakoteja monien vuosikymmenien aikana kokeneena voin todeta sen, että juuri tuollaisessa paikassa on kaikenlaisia johdon perseennuolijoita, jotka vievät asioita eteenpäin. Ei ole tarvinnut kuin hieman arvostella Kivalakotien toimintaa, niin aina on joku "ystävä" joka vie asian johdolle tms. tiettäväksi. Että se niistä korvallisista seinistä ja muista vekottimista. No johan on ollut Kivalakodeilla kummallinen lääkäri, joka on suostunut tuollaiseen kickkailuun resepteillä. Sinänsä en helposti tuota usko, koska lääkärit ovat siellä aina olleet palvelemassa palkatta, eli motiivia tuollaiseen tekoon en löydä.

setänä joskus kirjoitti:

En ole suostunut pitämään mahdollisena, että Kivalakodeissa olisi käytetty salakuuntelua tarkoituksella tai edes tilanteen tullen ’vahingossa’. Torjun ajatuksen ja pitäisin väitettä vakavana. Siinä on yksi syy suhtautumiseeni siihen viittaaviin esityksiin.

Sisäpuhelin, ’transistori’, oli Putilan ja ykköskodin ruokahuoneen välillä silloin viime vuosisadalla. 3-4 ja 5-6 kotien puhelimista ei minulle jäänyt muistikuvaa, mutta oli miten oli, viittan alkulauseeseeni. (Olenpa unohtanut huoneiden nimet, nekin, mitkä ehdin muistaa.)

Laitoin jo vastauksen Bloody Kisses’lle.
Hänelle osoitettu jatko oli ehdollinen. Väittämäni tapa tulkita toi mieleeni vuosikymmenten takaa tavan vääntää asioita, liittyen Kivalakoteihin. Olin ne vallan unohtanut ja nyt muistot nostivat päätään. Unohdan kyllä taas.

Jospa nyt irroitamme em. nimimerkin yleisluonteisesta jatkosta.

Niin, LC4-620, kirouksella tarkoitat sukupolvien kirousta: pojasta polvi …, minä kostan isien pahat teot kolmanteen….(mutta teen laupeuden….)., tai perintötekijät.
Serkkuni kanssa tavatessani keskustelen piirteistä sukumme rasitteena. Äitini serkku uskoutui joskus isälleni, jatkaen: ”Toivottavasti lapsillamme on helpompaa”.
Näissäkään en ole ajatellut kirottuna olemista, saati että joku olisi kironnut, ei siihen pystykään.
Erästä tunnettua poliitikkoa, nyt ministeri, sanottiin julkisesti patologiseksi valehtelijaksi. Poliitikot sietänevät sen.

Minä en pysty kiroamaan. Jos arvioin läheltä tuntemieni sukupolvien piirteitä, arvioin myös mahdollisia negatiivisia periytymiä. Voinpa kysyäkin, että ootkos ittessäs huomannu sitä tai tuota. Voin kysyä sitä myös vieraalta, jos jutuissa ollaan.

Joskus sievän näköiset viestit vasta saattavakin pitää piilossa jos mitä herjaa.

Tarkoitukseni ei ole täällä jatkaa, jos siinä onnistun. Siksi vielä lisään muuta.
Tulin keskusteluun mukaan, koska tulin tuntemaan ongelmatapauksia myös jälkeenpäin. Korjaantunut nykyisyys ei kiellä menneiden korjausta.
Minulle ei ole ongelmia jäänyt, eikä niitä tullutkaan, vaikka silloin vastareaktioissani saatoin tehdä ylilyöntejä. Henkisesti vaativa, mutta antoisa aika. Tottakai ihmiset olivat erilaisia ja kaikki hiljaisetkaan eivät olleet ilman omia ajatuksia. Tällä tarkensin aikaisempia yleistyksiäni. Vanha Ilmari oli uskon sankari.
Nykyiset eikä silloiset raha- ja omistusasiat minulle kuulu. ’Työehdot’ olivat selvät jo paljon ennen alkua, eikä siten pettymyksiä niistä tullut. Näistä on oikeus puhua heillä, jotka siten katsovat.

Lue lisää

Vaikea ihmisiä on "mitata", ajatuksia tai kirjoituksia vaikeampi.

Monesti tälläisessä "kirjeenvaihdossa", voi tulla väärin ymmärryksiä, kun ei voi heti tarkistaa, mitää sää oikein tarkoitit,häh????

"Antoisa aika" on hyvä tapa ajatella menneistä. Joku sanoi, että ihmisten elämä on kaikilla aika samanlaista. Suurimmat erot syntyvät siinä, mitä eri henkilöt muistavat.

Toinen voi muistaa keväiset illat ja korkealla taivaalla lentävät linnut. Toinen muistaa ahdistuksen hetket, vaikkapa liikaa työllä kuormitettuna. Molemmat hyviä muistoja....jälkeen päin.

Jahnushka kirjoitti:

Kivalakoteja monien vuosikymmenien aikana kokeneena voin todeta sen, että juuri tuollaisessa paikassa on kaikenlaisia johdon perseennuolijoita, jotka vievät asioita eteenpäin. Ei ole tarvinnut kuin hieman arvostella Kivalakotien toimintaa, niin aina on joku "ystävä" joka vie asian johdolle tms. tiettäväksi. Että se niistä korvallisista seinistä ja muista vekottimista. No johan on ollut Kivalakodeilla kummallinen lääkäri, joka on suostunut tuollaiseen kickkailuun resepteillä. Sinänsä en helposti tuota usko, koska lääkärit ovat siellä aina olleet palvelemassa palkatta, eli motiivia tuollaiseen tekoon en löydä.

Lue lisää

Ookko mun kaveri? Jos kerron sulle yhen jutun, yleensä tuota menetelmää käytetään lapsuudessa. Silloin se menee harjoittelusta, huonompi juttu jos aikuisena joku käyttää ko. menetelmää.

Aika usein uudessa työpaikkassa, joku saattaa tulla kertomaan ASIOITA jotka olisi "hyvä" tietää. Yleensä mä kuuntelen hetken ja sitten yllätän sanomalla "ala käärme luikerrella menee" eli heitän huoneesta veks. Suurin osa menee aika hölmön näköiseksi:)

Saan aika hyvän henkisen yliotteen, kun raukat luulevat että mä puolestani kerron, millasia kieroilijoita ovat. No osasta on tullut kavereitakin, kun ovat tajunneet, etten mää mitään kenestäkään juoruu.

Mielestäni tossa hommassa on siis myös vastaanottajan vastuu, jos kukaan ei tommosia kuuntelis, se vähitellen loppuis. Nyt tietty hyvä "ystävä mitä kentällä oikeasti tapahtuu, kertoja" saa palkkioksi hieman huomiota ja kutsun kahville. Monelle se riittää. Mäkin voisin kyllä kavaltaa tai juoruta vaikka 5miljoonasta, eli en oo aina pyhimys mäkään.

Painajaisuni kirjoitti:

Minusta tuntuu, että nyt jotkut sekoittavat keskusteluun osallistuneet henkilöt. Selvyyden vuoksi: Minä en ole ollut setänä joskus - enkä koskaan. Tätinä kyllä.

Sekaisin kuin srk vai/tai SRK. Vastatkoon se joka tietää?

Hyvä kyllä olla varma tuosta setä/täti asiasta, eihän noita monesti erota. Sivarit höpöttää neitimäisesti asiansa ja neidot syleksii kuin jätkät kävellesään. Tää ei tuu päättymään hyvin, sanokaa mun sanoneen!

Jahnushka kirjoitti:

Kivalakoteja monien vuosikymmenien aikana kokeneena voin todeta sen, että juuri tuollaisessa paikassa on kaikenlaisia johdon perseennuolijoita, jotka vievät asioita eteenpäin. Ei ole tarvinnut kuin hieman arvostella Kivalakotien toimintaa, niin aina on joku "ystävä" joka vie asian johdolle tms. tiettäväksi. Että se niistä korvallisista seinistä ja muista vekottimista. No johan on ollut Kivalakodeilla kummallinen lääkäri, joka on suostunut tuollaiseen kickkailuun resepteillä. Sinänsä en helposti tuota usko, koska lääkärit ovat siellä aina olleet palvelemassa palkatta, eli motiivia tuollaiseen tekoon en löydä.

Lue lisää

Ei tarvitse epäillä suuria reseptejä kirjoittaneen lääkärin motiivia. Hän on ollut "yhteistyökykyinen". Helpommallahan kaikki pääsee, kun ei aina tarvitse ottaa lääkäriin yhteyttä, vaan voi kaivaa lääkkeet laitoksen omasta kaapista. Taloudellinenkin motiivi on: Iso erä on edullisin. Taitava johtajatar sai lääkärin vakuuttuneeksi menettelyn järkevyydestä. Lääkäri luotti häneen 100%-sesti. - Kun laki muuttui, LH kielsi reseptilääkkeiden kirjoittamisen tukussa, reseptissä pitää olla potilaan nimi jne. Lääkkeiden jakelun pitää nykyisin tapahtua lääketieteellisen koulutuksen saaneen henkilön toimesta. Niin Kivalassakin nyt.

LC4-620 kirjoitti:

Ookko mun kaveri? Jos kerron sulle yhen jutun, yleensä tuota menetelmää käytetään lapsuudessa. Silloin se menee harjoittelusta, huonompi juttu jos aikuisena joku käyttää ko. menetelmää.

Aika usein uudessa työpaikkassa, joku saattaa tulla kertomaan ASIOITA jotka olisi "hyvä" tietää. Yleensä mä kuuntelen hetken ja sitten yllätän sanomalla "ala käärme luikerrella menee" eli heitän huoneesta veks. Suurin osa menee aika hölmön näköiseksi:)

Saan aika hyvän henkisen yliotteen, kun raukat luulevat että mä puolestani kerron, millasia kieroilijoita ovat. No osasta on tullut kavereitakin, kun ovat tajunneet, etten mää mitään kenestäkään juoruu.

Mielestäni tossa hommassa on siis myös vastaanottajan vastuu, jos kukaan ei tommosia kuuntelis, se vähitellen loppuis. Nyt tietty hyvä "ystävä mitä kentällä oikeasti tapahtuu, kertoja" saa palkkioksi hieman huomiota ja kutsun kahville. Monelle se riittää. Mäkin voisin kyllä kavaltaa tai juoruta vaikka 5miljoonasta, eli en oo aina pyhimys mäkään.

Lue lisää

En usko sen verran Kivalakotien Äitimammaa tuntien, että hän antaisi paljoakaan arvoa juoruiluille ja varsinkaan niiden kuulemiselle. Että siihen tietoon suhteutettuna nuo kuuntelulaitteet eivät mene ainakaan tänä päivänä läpi. Eri asia on vuodet nakki ja makkara, jotka eivät minua kiinnosta, elettäköön tätä päivää. Mitään lääkeresepti tehtaita en usko Kivalakodista koskaan tulevan eteen, silkkaa pahansuopaista ja luulemiseen perustuvaa väittämistä, kun ei muutakaan kitisemistä kyseisestä paikasta enää keksi!

Jahnushka kirjoitti:

En usko sen verran Kivalakotien Äitimammaa tuntien, että hän antaisi paljoakaan arvoa juoruiluille ja varsinkaan niiden kuulemiselle. Että siihen tietoon suhteutettuna nuo kuuntelulaitteet eivät mene ainakaan tänä päivänä läpi. Eri asia on vuodet nakki ja makkara, jotka eivät minua kiinnosta, elettäköön tätä päivää. Mitään lääkeresepti tehtaita en usko Kivalakodista koskaan tulevan eteen, silkkaa pahansuopaista ja luulemiseen perustuvaa väittämistä, kun ei muutakaan kitisemistä kyseisestä paikasta enää keksi!

Lue lisää

luottamista siihen minkä itse pitää oikeana, ja uskoo toistenkin oikeudenmukaisuuteen. Aina "sinisilmäisyys" ei kuitenkaan ole hyväksi. Hyvä että nimimerkki uskoo kaiken olevan hyvin, se rauhoittaa mieltä. Valitettavasti niiden mieli ei tunnu rauhoittuneen, jotka kirjoittavat omista kokemuksistaan, eikä niitä voi tehdä tyhjäksi toinen ihminen vain sanomalla "elettäköön tätä päivää" ja "silkkaa pahansuopaista ja luulemiseen perustuvaa väittämistä, kun ei muutakaan kitisemistä kyseisestä paikasta enää keksi". Harkintaa kirjoituksiin, PLEASE!

Jahnushka kirjoitti:

En usko sen verran Kivalakotien Äitimammaa tuntien, että hän antaisi paljoakaan arvoa juoruiluille ja varsinkaan niiden kuulemiselle. Että siihen tietoon suhteutettuna nuo kuuntelulaitteet eivät mene ainakaan tänä päivänä läpi. Eri asia on vuodet nakki ja makkara, jotka eivät minua kiinnosta, elettäköön tätä päivää. Mitään lääkeresepti tehtaita en usko Kivalakodista koskaan tulevan eteen, silkkaa pahansuopaista ja luulemiseen perustuvaa väittämistä, kun ei muutakaan kitisemistä kyseisestä paikasta enää keksi!

Lue lisää

Eräiden niuhottavien henkilöiden painostuksesta ja väärinkäsitysten välttämiseksi olemme laatineet konsernimme noudattamat työsopimuksen ehdot kirjalliseen muotoon.
1. Olet tullut töihin VAPAAehtoisesti ja sitoutunut elämään "uskonvaraista elämää". Miksi siis haaveilisit enää muista vapauksista tai oikeuksista?
2. Vapaaehtoisille ei makseta palkkaa.
3. Jos sinulle on luvattu taskuraha, älä hukkaa sitä vaan säästä se verojen maksua varten. Jos rahaa jää, se on tarkoitettu uhrattavaksi yhteisöllemme.
4. Vuosiloma. Hyvillä työntekijöillä ja konsernin jäsenillä ja heidän jälkeläisillään on oikeus viettää lomansa lomakohteissamme, kunhan maksavat itse matkansa ja (mikäli ovat talkoolaisia), hoitavat työnsä myös perillä. Täysihoitonsa he maksavat lahjoituksena konsernillemme.
5. Koska olet yhteisön jäsen, sinullahan ei voi olla mitään salattavaa. Yhteisöllä on halutessaan oikeus tietää pankkitilisi saldo, saatavasi (mm. perinnöt), salasanasi, mielipiteesi ja keskustelusi.
6. Sairastuminen ei ole mikään syy töistä pois jäämiseen. Jos pääset syömään, pääset myös työhön. Joka ei töitä tee, sen ei syömänkään pidä. Tämä koskee myös talkoolaisten alaikäisiä lapsia. Sinulle määrätyt lääkkeet säilytetään lääkekaapissa, minne on avain vain johtajattarella. Hän tietää mitä tarvitset ja milloin.
7. Hammaslääkärissä käynnit; Palvelukseen otetaan mieluiten henkilöitä, joilla on tekohampaat, koska silloin voidaan hampaat lähettää postitse korjattaviksi jatkuvan hammaslääkärissä ravaamisen sijasta. Jos hampaasi tarvitsevat paikkausta, pyydä esirukousta. Hampaisiisi ilmestyvät paikat yliluonnollisella tavalla, jos vain uskot.
8. Gynekologilla käynnin asemesta istahda kopiokoneen päälle, ota kuva ja faksaa lääkärille.
Sama koskee miesten urologikäyntejä. Suurennus on kielletty! Älä laita kantta kiinni, ettei kuva muistuta majavan häntää.
9.Raskaustapaukset: Ovat ehdottomasti kielletty. Pomosi on varannut sinulle sterilisaatioajan.
10. POIKKEUS: Jos laiminlyöt suosittemamme ehkäisyn ja olet synnyttänyt lapsen, hänelle pitää sanoa, että hän on johtajapariskunnan lapsi ja hänet opetetaan kutsumaan sinua tädiksi ja biologista isäänsä sedäksi.
11. Vessassa käydään silloin kun kaikki päivän kiireelliset työt on tehty.
12. Eläketurva: Siitä sinun ei tarvitse kantaa huolta. Tee vain työsi ja ole uskollinen kuolemaasi asti!

Talkootyössä? kirjoitti:

Eräiden niuhottavien henkilöiden painostuksesta ja väärinkäsitysten välttämiseksi olemme laatineet konsernimme noudattamat työsopimuksen ehdot kirjalliseen muotoon.
1. Olet tullut töihin VAPAAehtoisesti ja sitoutunut elämään "uskonvaraista elämää". Miksi siis haaveilisit enää muista vapauksista tai oikeuksista?
2. Vapaaehtoisille ei makseta palkkaa.
3. Jos sinulle on luvattu taskuraha, älä hukkaa sitä vaan säästä se verojen maksua varten. Jos rahaa jää, se on tarkoitettu uhrattavaksi yhteisöllemme.
4. Vuosiloma. Hyvillä työntekijöillä ja konsernin jäsenillä ja heidän jälkeläisillään on oikeus viettää lomansa lomakohteissamme, kunhan maksavat itse matkansa ja (mikäli ovat talkoolaisia), hoitavat työnsä myös perillä. Täysihoitonsa he maksavat lahjoituksena konsernillemme.
5. Koska olet yhteisön jäsen, sinullahan ei voi olla mitään salattavaa. Yhteisöllä on halutessaan oikeus tietää pankkitilisi saldo, saatavasi (mm. perinnöt), salasanasi, mielipiteesi ja keskustelusi.
6. Sairastuminen ei ole mikään syy töistä pois jäämiseen. Jos pääset syömään, pääset myös työhön. Joka ei töitä tee, sen ei syömänkään pidä. Tämä koskee myös talkoolaisten alaikäisiä lapsia. Sinulle määrätyt lääkkeet säilytetään lääkekaapissa, minne on avain vain johtajattarella. Hän tietää mitä tarvitset ja milloin.
7. Hammaslääkärissä käynnit; Palvelukseen otetaan mieluiten henkilöitä, joilla on tekohampaat, koska silloin voidaan hampaat lähettää postitse korjattaviksi jatkuvan hammaslääkärissä ravaamisen sijasta. Jos hampaasi tarvitsevat paikkausta, pyydä esirukousta. Hampaisiisi ilmestyvät paikat yliluonnollisella tavalla, jos vain uskot.
8. Gynekologilla käynnin asemesta istahda kopiokoneen päälle, ota kuva ja faksaa lääkärille.
Sama koskee miesten urologikäyntejä. Suurennus on kielletty! Älä laita kantta kiinni, ettei kuva muistuta majavan häntää.
9.Raskaustapaukset: Ovat ehdottomasti kielletty. Pomosi on varannut sinulle sterilisaatioajan.
10. POIKKEUS: Jos laiminlyöt suosittemamme ehkäisyn ja olet synnyttänyt lapsen, hänelle pitää sanoa, että hän on johtajapariskunnan lapsi ja hänet opetetaan kutsumaan sinua tädiksi ja biologista isäänsä sedäksi.
11. Vessassa käydään silloin kun kaikki päivän kiireelliset työt on tehty.
12. Eläketurva: Siitä sinun ei tarvitse kantaa huolta. Tee vain työsi ja ole uskollinen kuolemaasi asti!

Lue lisää

Olit sitten oikein 12 kohdan listan jaksanut vääntää huumorin kukkaseksi... vai niinkös meinasit?

Kokeilepa seuraavaksi kirjoittaa humoristisesti vaikkapa ihan omasta elämästäsi. Minua kiinnostaisi se kyllä enemmän. Vai keksitkös mitään hauskaa siitä? Epäilen vähän, koska vaikuttaa, että sulla ei välttämättä ole omaa elämää ollenkaan...

joopa joo kirjoitti:

Olit sitten oikein 12 kohdan listan jaksanut vääntää huumorin kukkaseksi... vai niinkös meinasit?

Kokeilepa seuraavaksi kirjoittaa humoristisesti vaikkapa ihan omasta elämästäsi. Minua kiinnostaisi se kyllä enemmän. Vai keksitkös mitään hauskaa siitä? Epäilen vähän, koska vaikuttaa, että sulla ei välttämättä ole omaa elämää ollenkaan...

Lue lisää

Uskonnon uhrien sivuilla on vaikea kirjoittaa omasta elämästään humoristisesti.

Talkootyössä? kirjoitti:

Eräiden niuhottavien henkilöiden painostuksesta ja väärinkäsitysten välttämiseksi olemme laatineet konsernimme noudattamat työsopimuksen ehdot kirjalliseen muotoon.
1. Olet tullut töihin VAPAAehtoisesti ja sitoutunut elämään "uskonvaraista elämää". Miksi siis haaveilisit enää muista vapauksista tai oikeuksista?
2. Vapaaehtoisille ei makseta palkkaa.
3. Jos sinulle on luvattu taskuraha, älä hukkaa sitä vaan säästä se verojen maksua varten. Jos rahaa jää, se on tarkoitettu uhrattavaksi yhteisöllemme.
4. Vuosiloma. Hyvillä työntekijöillä ja konsernin jäsenillä ja heidän jälkeläisillään on oikeus viettää lomansa lomakohteissamme, kunhan maksavat itse matkansa ja (mikäli ovat talkoolaisia), hoitavat työnsä myös perillä. Täysihoitonsa he maksavat lahjoituksena konsernillemme.
5. Koska olet yhteisön jäsen, sinullahan ei voi olla mitään salattavaa. Yhteisöllä on halutessaan oikeus tietää pankkitilisi saldo, saatavasi (mm. perinnöt), salasanasi, mielipiteesi ja keskustelusi.
6. Sairastuminen ei ole mikään syy töistä pois jäämiseen. Jos pääset syömään, pääset myös työhön. Joka ei töitä tee, sen ei syömänkään pidä. Tämä koskee myös talkoolaisten alaikäisiä lapsia. Sinulle määrätyt lääkkeet säilytetään lääkekaapissa, minne on avain vain johtajattarella. Hän tietää mitä tarvitset ja milloin.
7. Hammaslääkärissä käynnit; Palvelukseen otetaan mieluiten henkilöitä, joilla on tekohampaat, koska silloin voidaan hampaat lähettää postitse korjattaviksi jatkuvan hammaslääkärissä ravaamisen sijasta. Jos hampaasi tarvitsevat paikkausta, pyydä esirukousta. Hampaisiisi ilmestyvät paikat yliluonnollisella tavalla, jos vain uskot.
8. Gynekologilla käynnin asemesta istahda kopiokoneen päälle, ota kuva ja faksaa lääkärille.
Sama koskee miesten urologikäyntejä. Suurennus on kielletty! Älä laita kantta kiinni, ettei kuva muistuta majavan häntää.
9.Raskaustapaukset: Ovat ehdottomasti kielletty. Pomosi on varannut sinulle sterilisaatioajan.
10. POIKKEUS: Jos laiminlyöt suosittemamme ehkäisyn ja olet synnyttänyt lapsen, hänelle pitää sanoa, että hän on johtajapariskunnan lapsi ja hänet opetetaan kutsumaan sinua tädiksi ja biologista isäänsä sedäksi.
11. Vessassa käydään silloin kun kaikki päivän kiireelliset työt on tehty.
12. Eläketurva: Siitä sinun ei tarvitse kantaa huolta. Tee vain työsi ja ole uskollinen kuolemaasi asti!

Lue lisää

Muuten "säännöt" kuullostavat Kivala-ajoilta hyvinkin tutuilta, mutta yksi kohta lienee pelkästään huumorin kukkia. Nimittäin kohta 8. Tai enhän minä tiedä niin tarkasti nykyistä käytäntöä!

Talkootyössä? kirjoitti:

Eräiden niuhottavien henkilöiden painostuksesta ja väärinkäsitysten välttämiseksi olemme laatineet konsernimme noudattamat työsopimuksen ehdot kirjalliseen muotoon.
1. Olet tullut töihin VAPAAehtoisesti ja sitoutunut elämään "uskonvaraista elämää". Miksi siis haaveilisit enää muista vapauksista tai oikeuksista?
2. Vapaaehtoisille ei makseta palkkaa.
3. Jos sinulle on luvattu taskuraha, älä hukkaa sitä vaan säästä se verojen maksua varten. Jos rahaa jää, se on tarkoitettu uhrattavaksi yhteisöllemme.
4. Vuosiloma. Hyvillä työntekijöillä ja konsernin jäsenillä ja heidän jälkeläisillään on oikeus viettää lomansa lomakohteissamme, kunhan maksavat itse matkansa ja (mikäli ovat talkoolaisia), hoitavat työnsä myös perillä. Täysihoitonsa he maksavat lahjoituksena konsernillemme.
5. Koska olet yhteisön jäsen, sinullahan ei voi olla mitään salattavaa. Yhteisöllä on halutessaan oikeus tietää pankkitilisi saldo, saatavasi (mm. perinnöt), salasanasi, mielipiteesi ja keskustelusi.
6. Sairastuminen ei ole mikään syy töistä pois jäämiseen. Jos pääset syömään, pääset myös työhön. Joka ei töitä tee, sen ei syömänkään pidä. Tämä koskee myös talkoolaisten alaikäisiä lapsia. Sinulle määrätyt lääkkeet säilytetään lääkekaapissa, minne on avain vain johtajattarella. Hän tietää mitä tarvitset ja milloin.
7. Hammaslääkärissä käynnit; Palvelukseen otetaan mieluiten henkilöitä, joilla on tekohampaat, koska silloin voidaan hampaat lähettää postitse korjattaviksi jatkuvan hammaslääkärissä ravaamisen sijasta. Jos hampaasi tarvitsevat paikkausta, pyydä esirukousta. Hampaisiisi ilmestyvät paikat yliluonnollisella tavalla, jos vain uskot.
8. Gynekologilla käynnin asemesta istahda kopiokoneen päälle, ota kuva ja faksaa lääkärille.
Sama koskee miesten urologikäyntejä. Suurennus on kielletty! Älä laita kantta kiinni, ettei kuva muistuta majavan häntää.
9.Raskaustapaukset: Ovat ehdottomasti kielletty. Pomosi on varannut sinulle sterilisaatioajan.
10. POIKKEUS: Jos laiminlyöt suosittemamme ehkäisyn ja olet synnyttänyt lapsen, hänelle pitää sanoa, että hän on johtajapariskunnan lapsi ja hänet opetetaan kutsumaan sinua tädiksi ja biologista isäänsä sedäksi.
11. Vessassa käydään silloin kun kaikki päivän kiireelliset työt on tehty.
12. Eläketurva: Siitä sinun ei tarvitse kantaa huolta. Tee vain työsi ja ole uskollinen kuolemaasi asti!

Lue lisää

Tämä talkootyöläinen ja painajaisuni voivat ihan hyvin mennä itse istumaan kopiokoneidensa päälle ja ottaa kuvia likaisista takapuolistaan.

Turha yrittää täällä julkisesti parjata Kivalakotia ja sen työtä, joka on ennen kaikkea hyvän tekemistä vammaisten eteen yli 50 vuoden ajan.

Olette vain suoraan sanoen kateellisia, menkää itseenne ja viisastukaan!

Jahnushka kirjoitti:

Tämä talkootyöläinen ja painajaisuni voivat ihan hyvin mennä itse istumaan kopiokoneidensa päälle ja ottaa kuvia likaisista takapuolistaan.

Turha yrittää täällä julkisesti parjata Kivalakotia ja sen työtä, joka on ennen kaikkea hyvän tekemistä vammaisten eteen yli 50 vuoden ajan.

Olette vain suoraan sanoen kateellisia, menkää itseenne ja viisastukaan!

Lue lisää

Ihan tuli mieleen kysyä sinulta, miten selität ne turhat neliöt joita kivalassa on satoja?
Millököhän varoilla ne on rakennettu?
Entäpä lomakohteet, pärjääkö vaikeasti vammainen?
" Turha yrittää täällä julkisesti parjata Kivalakotia ja sen työtä, joka on ennen kaikkea hyvän tekemistä vammaisten eteen yli 50 vuoden ajan."
Minustakin,mutta se millä ja minkä varjolla onkin sitten toinen asia.
Jälleen kerran, hyvät ihmiset, miettikääpä kun lahjoitatte varojanne.
Menevätkö ne vammaisten hyvinvoinnin ja viihtyvyyden hyväksi, vai kulissien ylläpitämiseen.

Jahnushka kirjoitti:

Tämä talkootyöläinen ja painajaisuni voivat ihan hyvin mennä itse istumaan kopiokoneidensa päälle ja ottaa kuvia likaisista takapuolistaan.

Turha yrittää täällä julkisesti parjata Kivalakotia ja sen työtä, joka on ennen kaikkea hyvän tekemistä vammaisten eteen yli 50 vuoden ajan.

Olette vain suoraan sanoen kateellisia, menkää itseenne ja viisastukaan!

Lue lisää

Jahnuskalle: Tuon "talkootyöläisen" teksti tuntuu vanhalta tutulta työkäytäntöjä arvostelevalta kopiohuumorilta, joka nykyisin kulkee sähköposteissa. Tuskin se on syntynyt erityisesti Kivalan työntekijöiden piirissä. Turha siitä on ottaa hernettä nenäänsä.

"Painajaisuni" kertoi tunnistavansa pääosan tekstistä Kivalaan sopivaksi. Hänellä on omat kipeät kokemuksensa, joista hän on näillä palstoilla kertonut. Vastaavanlaisia tiedän olevan meillä muillakin. Omista kokemuksistaan kertominen ei ole herjaamista, vaan niistä saa kertoa, kun ne ovat totta!

Tämä uskontojen uhrien sivusto on muistojen kertomiseen käsittääkseni oikea paikka. Kivalassahan kielteinen kritiikki leimataan roskapostiksi, johon ei ylensä edes vastata. Jos vastataan, uhria syytetään ja syyllistetään.

Talkootyössä? kirjoitti:

Uskonnon uhrien sivuilla on vaikea kirjoittaa omasta elämästään humoristisesti.

Anteeksi, että arvelin "säännöt"-jutun olevan vain kopio netissä kiertävistä kiertokirjeistä. Sain muuta kautta hiukan lisää tietoa, ja järkytyin. Yksi kohta joka oli niin "mahdoton" että pidin sitä yliampuvana vitsinä, ei ollutkaan vitsi vaan todella Kivalassa koettua! Hengellinen painostus Kivalassa on ollut joitakin kohtaan vielä pahempaa kuin meikäläiselle. Onneksi useimmat osasivat viimein kuitenkin sanoa EI. Omien ihmisoikeuksiensa puolustaminen merkitsi lähtöpassia.

Talkootyössä? kirjoitti:

Eräiden niuhottavien henkilöiden painostuksesta ja väärinkäsitysten välttämiseksi olemme laatineet konsernimme noudattamat työsopimuksen ehdot kirjalliseen muotoon.
1. Olet tullut töihin VAPAAehtoisesti ja sitoutunut elämään "uskonvaraista elämää". Miksi siis haaveilisit enää muista vapauksista tai oikeuksista?
2. Vapaaehtoisille ei makseta palkkaa.
3. Jos sinulle on luvattu taskuraha, älä hukkaa sitä vaan säästä se verojen maksua varten. Jos rahaa jää, se on tarkoitettu uhrattavaksi yhteisöllemme.
4. Vuosiloma. Hyvillä työntekijöillä ja konsernin jäsenillä ja heidän jälkeläisillään on oikeus viettää lomansa lomakohteissamme, kunhan maksavat itse matkansa ja (mikäli ovat talkoolaisia), hoitavat työnsä myös perillä. Täysihoitonsa he maksavat lahjoituksena konsernillemme.
5. Koska olet yhteisön jäsen, sinullahan ei voi olla mitään salattavaa. Yhteisöllä on halutessaan oikeus tietää pankkitilisi saldo, saatavasi (mm. perinnöt), salasanasi, mielipiteesi ja keskustelusi.
6. Sairastuminen ei ole mikään syy töistä pois jäämiseen. Jos pääset syömään, pääset myös työhön. Joka ei töitä tee, sen ei syömänkään pidä. Tämä koskee myös talkoolaisten alaikäisiä lapsia. Sinulle määrätyt lääkkeet säilytetään lääkekaapissa, minne on avain vain johtajattarella. Hän tietää mitä tarvitset ja milloin.
7. Hammaslääkärissä käynnit; Palvelukseen otetaan mieluiten henkilöitä, joilla on tekohampaat, koska silloin voidaan hampaat lähettää postitse korjattaviksi jatkuvan hammaslääkärissä ravaamisen sijasta. Jos hampaasi tarvitsevat paikkausta, pyydä esirukousta. Hampaisiisi ilmestyvät paikat yliluonnollisella tavalla, jos vain uskot.
8. Gynekologilla käynnin asemesta istahda kopiokoneen päälle, ota kuva ja faksaa lääkärille.
Sama koskee miesten urologikäyntejä. Suurennus on kielletty! Älä laita kantta kiinni, ettei kuva muistuta majavan häntää.
9.Raskaustapaukset: Ovat ehdottomasti kielletty. Pomosi on varannut sinulle sterilisaatioajan.
10. POIKKEUS: Jos laiminlyöt suosittemamme ehkäisyn ja olet synnyttänyt lapsen, hänelle pitää sanoa, että hän on johtajapariskunnan lapsi ja hänet opetetaan kutsumaan sinua tädiksi ja biologista isäänsä sedäksi.
11. Vessassa käydään silloin kun kaikki päivän kiireelliset työt on tehty.
12. Eläketurva: Siitä sinun ei tarvitse kantaa huolta. Tee vain työsi ja ole uskollinen kuolemaasi asti!

Lue lisää

Nm. Talkootyössä Älä valehtele se on syntiä!

Totuus 100 kirjoitti:

Nm. Talkootyössä Älä valehtele se on syntiä!

Kivalakotien perustaja Kerttu Seestie-Leskinen on kirjoittanut romaanin nimeltä "Lahjaksi" (Toijala 1977). Tekijän mukaan teos tutustuttaa lukijansa "oikealla tavalla Kivalakotien henkeen". Romaani kertoo nuoren invaliditytön unelman toteutumisesta ja täyttymisestä: vammaiskotikylän perustamisesta. Koska kirjaa ei kirjakaupoista löydy, kerron tässä siitä:
                  
Kirjan alkuosassa eletään maalla lestadiolaisessa suurperheessä, missä on monenlaista väkeä. Päähenkilönä on vaikeavammainen, mykkä Lili-tyttö, joka on syntynyt vuonna 1925. On mummia, vaaria, enoa ja tätiä, serkkua ja monenlaista sukulaista ja tuttavaa. Jokaisella on vammansa: Sonja on sokea, Tella kuuro, joku on kehitysvammainen, on onnettomuuksissa vammautuneita. Lili pääsee toisten lasten koululeikkiin oppilaaksi. Hän oppii kirjoittamaan "suukynällä". Tytöt toimittavat omaa lehteä, mihin he kokoavat kyläyhteisössä kuulemansa juorut. He ovat kirjanneet huolella myös jokaisen vieraan syntymäajan, hänen puheensa ja toimensa. Itselleni tuli tunne, että kirjan henkilöt ovat todellisuuspohjaisia, mutta ominaisuudet sekoitettu. Pystyisikö lähipiiri yhdistämään hahmojen palaset oikeisiin syntymäaikoihin? Itselleni syntymäajat ja sukuselvitykset jäivät käsittämättömäksi.
   
Lilin elämä muuttuu, kun ilmestyy pelastajahahmo, setä, joka vie vammaislapset kaupunkiin ja järjestää heille apua ja kuntoutusta. Lili kasvaa ja haaveilee kodin rakentamisesta invalidilapsille.

Unelma mahdollistuu, kun onnettomuudessa kuolleen varakaan pariskunnan testamentti avataan. Puolisot olivat laatineet testamentin Lilille, että hän perustaisi invalidilastenkodin. Erilaisten kauppojen ja järjestelyjen kautta suuri omaisuus siirtyi kauniille maatilalle ja sen lähiympäristöön. Sinne kohosi vammaislasten ja -nuorten oma kyläkunta. Kylään rakennetaan koteja vammaisille lapsille, tarpeelliset lisärakennukset, ruokala, seimi, lastentarha, koulu ja ammattioppilaitos, sairaala, kuntouttamiskeskus ja oma kirkko. Kylään ilmestyy myös omia puoteja, kukkakauppa, käsityöliike ja valokuvausliike, kalalammikot, urheilukenttä ja karjanhoitorakennukset. Kylän "äiteinä" ovat sukulaiset ja lapsuudentoverit: Lili, Sonja ja Tella. Muut hoitajat ovat tätejä ja setiä. Avioliittojen kautta kylään on saatu myös useita lääkäreitä.

Päähenkilö Lili on kotikylän sielu ja äiti. Kirjan puolivälissä vuonna 1975 hän kuitenkin kuolee. Hänen seuraajakseen astuu ylihoitaja Lahja, joka on avioitunut lääketieteen professorin kanssa. Lahjan tarmokkaasti johtamassa vammaiskotikylässä asuu paljon väkeä, monet "äitien" sukulaisia. Kantajoukko tekee uhrautuvaa, palkatonta kokovuorokausityötä. He ovat hartaita uskovaisia, mutta nuorissa ja muutamissa "sivutouhuilijoissa on kääntymätöntä väkeä". Paratiisiin luikertelee käärmeitä.

Kirjan loppuosa kertoo vuodesta 1977. Lasten ollessa pieniä ei ollut kasvatusongelmia. Vaikeuksia ilmeni, kun lapset varttuivat isommiksi: Saatana eksyttää murrosikään ehtineet vammaiset lapset, leegio pahoja henkiä hyökkää milloin mistäkin. Auttamishaluiset, uhrautuvat, naimattomuuslupauksen tehneet "äidit", "äititädit" ja "tädit" rukoilevat, kyynelehtivät ja kärsivät: "Johanna-tädin lapsissa .... ei ollut ainoaakaan, johon olisi voinut luottaa. Tuliko tuon vaikeimman pikkukotimme kasvateista yhdestäkään kunnon ihmistä, yhteiskuntakelpoista, puhumattakaan jumalanlapseudesta? - - - Johanna täti on sulaa rakkautta. Mutta sekään ei ollut pystynyt pysähdyttämään paholaisen kierrettä..." Monet pojista ovat poliisin tuttuja ja ajautunet rikosliigoihin. Pahin poika luovutetaan rukouksessa Saatanan huostaan. Hän tekee itsemurhan. Henkilökunta uupuu. Nuori harjoittelijatyttö karkaa Yksi hoitajista valitsee kuoleman mieluummin kuin paluun kylän ulkopuolelle. Vihollinen hyökkää myös "roskalehtien" toimittajien muodossa, lasten vanhemmatkin syyttävät, uhkaavat ja kiristävät. Johtajattaren tiedotuslinja on selkeä: hän kieltäytyy vastaamasta väärähenkisten kirjeisiin, keskustelemasta puhelimitse, toimittajille ei anneta haastatteluja. Vastaaminen jää Jumalalle.

Saarnamies-setä vetoaa voimakkaasti uskoviin ja heidän uhrivalmiuteensa. Uskovaisia kutsutaan uskonvaraiseen elämään, palkattomaan kokoaikaiseen työhön vammaiskotikylässä.

Romaanin loppuosa on varsin mustavalkoinen. Tapani Sopasen kirja "Mitkä ihmeen Kivalakodit" on pyhimystarinaa verrattuna Seestie-Leskisen hurjaan kuvaukseen uskon ja saatanallisten voimien rajusta taistelusta.

Mikä kirjoissa on faktaa, mikä fiktiota?

Jäin kaipaamaan jatkoksi asiallista, puolueetonta tutkimusta Kivalakotien vaiheista, syntyhistoriasta, uskonnollisesta ilmapiiristä ja kasvatusmenetelmistä.

Faktaa vai fiktiota? kirjoitti:

Kivalakotien perustaja Kerttu Seestie-Leskinen on kirjoittanut romaanin nimeltä "Lahjaksi" (Toijala 1977). Tekijän mukaan teos tutustuttaa lukijansa "oikealla tavalla Kivalakotien henkeen". Romaani kertoo nuoren invaliditytön unelman toteutumisesta ja täyttymisestä: vammaiskotikylän perustamisesta. Koska kirjaa ei kirjakaupoista löydy, kerron tässä siitä:
                  
Kirjan alkuosassa eletään maalla lestadiolaisessa suurperheessä, missä on monenlaista väkeä. Päähenkilönä on vaikeavammainen, mykkä Lili-tyttö, joka on syntynyt vuonna 1925. On mummia, vaaria, enoa ja tätiä, serkkua ja monenlaista sukulaista ja tuttavaa. Jokaisella on vammansa: Sonja on sokea, Tella kuuro, joku on kehitysvammainen, on onnettomuuksissa vammautuneita. Lili pääsee toisten lasten koululeikkiin oppilaaksi. Hän oppii kirjoittamaan "suukynällä". Tytöt toimittavat omaa lehteä, mihin he kokoavat kyläyhteisössä kuulemansa juorut. He ovat kirjanneet huolella myös jokaisen vieraan syntymäajan, hänen puheensa ja toimensa. Itselleni tuli tunne, että kirjan henkilöt ovat todellisuuspohjaisia, mutta ominaisuudet sekoitettu. Pystyisikö lähipiiri yhdistämään hahmojen palaset oikeisiin syntymäaikoihin? Itselleni syntymäajat ja sukuselvitykset jäivät käsittämättömäksi.
   
Lilin elämä muuttuu, kun ilmestyy pelastajahahmo, setä, joka vie vammaislapset kaupunkiin ja järjestää heille apua ja kuntoutusta. Lili kasvaa ja haaveilee kodin rakentamisesta invalidilapsille.

Unelma mahdollistuu, kun onnettomuudessa kuolleen varakaan pariskunnan testamentti avataan. Puolisot olivat laatineet testamentin Lilille, että hän perustaisi invalidilastenkodin. Erilaisten kauppojen ja järjestelyjen kautta suuri omaisuus siirtyi kauniille maatilalle ja sen lähiympäristöön. Sinne kohosi vammaislasten ja -nuorten oma kyläkunta. Kylään rakennetaan koteja vammaisille lapsille, tarpeelliset lisärakennukset, ruokala, seimi, lastentarha, koulu ja ammattioppilaitos, sairaala, kuntouttamiskeskus ja oma kirkko. Kylään ilmestyy myös omia puoteja, kukkakauppa, käsityöliike ja valokuvausliike, kalalammikot, urheilukenttä ja karjanhoitorakennukset. Kylän "äiteinä" ovat sukulaiset ja lapsuudentoverit: Lili, Sonja ja Tella. Muut hoitajat ovat tätejä ja setiä. Avioliittojen kautta kylään on saatu myös useita lääkäreitä.

Päähenkilö Lili on kotikylän sielu ja äiti. Kirjan puolivälissä vuonna 1975 hän kuitenkin kuolee. Hänen seuraajakseen astuu ylihoitaja Lahja, joka on avioitunut lääketieteen professorin kanssa. Lahjan tarmokkaasti johtamassa vammaiskotikylässä asuu paljon väkeä, monet "äitien" sukulaisia. Kantajoukko tekee uhrautuvaa, palkatonta kokovuorokausityötä. He ovat hartaita uskovaisia, mutta nuorissa ja muutamissa "sivutouhuilijoissa on kääntymätöntä väkeä". Paratiisiin luikertelee käärmeitä.

Kirjan loppuosa kertoo vuodesta 1977. Lasten ollessa pieniä ei ollut kasvatusongelmia. Vaikeuksia ilmeni, kun lapset varttuivat isommiksi: Saatana eksyttää murrosikään ehtineet vammaiset lapset, leegio pahoja henkiä hyökkää milloin mistäkin. Auttamishaluiset, uhrautuvat, naimattomuuslupauksen tehneet "äidit", "äititädit" ja "tädit" rukoilevat, kyynelehtivät ja kärsivät: "Johanna-tädin lapsissa .... ei ollut ainoaakaan, johon olisi voinut luottaa. Tuliko tuon vaikeimman pikkukotimme kasvateista yhdestäkään kunnon ihmistä, yhteiskuntakelpoista, puhumattakaan jumalanlapseudesta? - - - Johanna täti on sulaa rakkautta. Mutta sekään ei ollut pystynyt pysähdyttämään paholaisen kierrettä..." Monet pojista ovat poliisin tuttuja ja ajautunet rikosliigoihin. Pahin poika luovutetaan rukouksessa Saatanan huostaan. Hän tekee itsemurhan. Henkilökunta uupuu. Nuori harjoittelijatyttö karkaa Yksi hoitajista valitsee kuoleman mieluummin kuin paluun kylän ulkopuolelle. Vihollinen hyökkää myös "roskalehtien" toimittajien muodossa, lasten vanhemmatkin syyttävät, uhkaavat ja kiristävät. Johtajattaren tiedotuslinja on selkeä: hän kieltäytyy vastaamasta väärähenkisten kirjeisiin, keskustelemasta puhelimitse, toimittajille ei anneta haastatteluja. Vastaaminen jää Jumalalle.

Saarnamies-setä vetoaa voimakkaasti uskoviin ja heidän uhrivalmiuteensa. Uskovaisia kutsutaan uskonvaraiseen elämään, palkattomaan kokoaikaiseen työhön vammaiskotikylässä.

Romaanin loppuosa on varsin mustavalkoinen. Tapani Sopasen kirja "Mitkä ihmeen Kivalakodit" on pyhimystarinaa verrattuna Seestie-Leskisen hurjaan kuvaukseen uskon ja saatanallisten voimien rajusta taistelusta.

Mikä kirjoissa on faktaa, mikä fiktiota?

Jäin kaipaamaan jatkoksi asiallista, puolueetonta tutkimusta Kivalakotien vaiheista, syntyhistoriasta, uskonnollisesta ilmapiiristä ja kasvatusmenetelmistä.

Lue lisää

Mitäpä muuta kun menet Kivalakotiin töihin niin kokemusta alkaa heti karttua!

Talkootyössä? kirjoitti:

Eräiden niuhottavien henkilöiden painostuksesta ja väärinkäsitysten välttämiseksi olemme laatineet konsernimme noudattamat työsopimuksen ehdot kirjalliseen muotoon.
1. Olet tullut töihin VAPAAehtoisesti ja sitoutunut elämään "uskonvaraista elämää". Miksi siis haaveilisit enää muista vapauksista tai oikeuksista?
2. Vapaaehtoisille ei makseta palkkaa.
3. Jos sinulle on luvattu taskuraha, älä hukkaa sitä vaan säästä se verojen maksua varten. Jos rahaa jää, se on tarkoitettu uhrattavaksi yhteisöllemme.
4. Vuosiloma. Hyvillä työntekijöillä ja konsernin jäsenillä ja heidän jälkeläisillään on oikeus viettää lomansa lomakohteissamme, kunhan maksavat itse matkansa ja (mikäli ovat talkoolaisia), hoitavat työnsä myös perillä. Täysihoitonsa he maksavat lahjoituksena konsernillemme.
5. Koska olet yhteisön jäsen, sinullahan ei voi olla mitään salattavaa. Yhteisöllä on halutessaan oikeus tietää pankkitilisi saldo, saatavasi (mm. perinnöt), salasanasi, mielipiteesi ja keskustelusi.
6. Sairastuminen ei ole mikään syy töistä pois jäämiseen. Jos pääset syömään, pääset myös työhön. Joka ei töitä tee, sen ei syömänkään pidä. Tämä koskee myös talkoolaisten alaikäisiä lapsia. Sinulle määrätyt lääkkeet säilytetään lääkekaapissa, minne on avain vain johtajattarella. Hän tietää mitä tarvitset ja milloin.
7. Hammaslääkärissä käynnit; Palvelukseen otetaan mieluiten henkilöitä, joilla on tekohampaat, koska silloin voidaan hampaat lähettää postitse korjattaviksi jatkuvan hammaslääkärissä ravaamisen sijasta. Jos hampaasi tarvitsevat paikkausta, pyydä esirukousta. Hampaisiisi ilmestyvät paikat yliluonnollisella tavalla, jos vain uskot.
8. Gynekologilla käynnin asemesta istahda kopiokoneen päälle, ota kuva ja faksaa lääkärille.
Sama koskee miesten urologikäyntejä. Suurennus on kielletty! Älä laita kantta kiinni, ettei kuva muistuta majavan häntää.
9.Raskaustapaukset: Ovat ehdottomasti kielletty. Pomosi on varannut sinulle sterilisaatioajan.
10. POIKKEUS: Jos laiminlyöt suosittemamme ehkäisyn ja olet synnyttänyt lapsen, hänelle pitää sanoa, että hän on johtajapariskunnan lapsi ja hänet opetetaan kutsumaan sinua tädiksi ja biologista isäänsä sedäksi.
11. Vessassa käydään silloin kun kaikki päivän kiireelliset työt on tehty.
12. Eläketurva: Siitä sinun ei tarvitse kantaa huolta. Tee vain työsi ja ole uskollinen kuolemaasi asti!

Lue lisää

Tuo kohta 12 ja sana "kuolemaan asti" tuo mieleen ne tapaukset, missä äm:n suunnitelmien vastustaja on "äkkiä kuollut". Sopasen kirjassa on mainittu joitakin, lisää löytyy Onnen airuesta. Nyt Pirkanmaalla tapahtuneiden kehitysvammaisten myrkytysmurhien jälkeen Kivalan - Kivalakotikylän - liepeillä tapahtuneet odottamattomat äkkikuolemat herättävät kysymään: Pitäisikö tutkia kaikki?

uhreistayksi kirjoitti:

Tuo kohta 12 ja sana "kuolemaan asti" tuo mieleen ne tapaukset, missä äm:n suunnitelmien vastustaja on "äkkiä kuollut". Sopasen kirjassa on mainittu joitakin, lisää löytyy Onnen airuesta. Nyt Pirkanmaalla tapahtuneiden kehitysvammaisten myrkytysmurhien jälkeen Kivalan - Kivalakotikylän - liepeillä tapahtuneet odottamattomat äkkikuolemat herättävät kysymään: Pitäisikö tutkia kaikki?

Lue lisää

Tämmöiset johtopäätökset ovat aika hurjia. Nythän pitäisi alkaa tutkia kaikki mahdolliset kuolemat kaikkien mahdollisten hoitolaitosten ja -kotien liepeiltä! Vai mitä? Tasapuolisesti, kaikkia epäillen ja jokaisen hoitajana toimivan moraali ja etiikka kyseenalaistaen! Eikös juu?

Tutkitaan kaikki kirjoitti:

Tämmöiset johtopäätökset ovat aika hurjia. Nythän pitäisi alkaa tutkia kaikki mahdolliset kuolemat kaikkien mahdollisten hoitolaitosten ja -kotien liepeiltä! Vai mitä? Tasapuolisesti, kaikkia epäillen ja jokaisen hoitajana toimivan moraali ja etiikka kyseenalaistaen! Eikös juu?

Lue lisää

Sopasen kirjassa Mitkä ihmeen Kivalakodit kerrotaan Kivalakotien ympärillä tapahtuneista oudoista yllättävistä kuolemantapauksista. Henkilö, joka riiteli tiestä, kuoli yllättäen (Sopanen s. 225). Samoin kohtasi yllättävä kuolema miestä, joka oli tehnyt Kivalakodista kantelun lääniin (s. 245). Jos Onnen Airuessa on näitä lisää, niin voisiko olla syytä tutkia?

Kiitos viisaista sanoista, Itse-kokenut!

Tänään 20.5.-07 oli Hesarin taloussivuilla vammaiskotia koskeva juttu. Oli tosi asiallinen ja kannattaa myös kaikkien Kivalassa työssä olleiden ehdottomasti lukea!

uhreistayksi kirjoitti:

Kiitos viisaista sanoista, Itse-kokenut!

Tänään 20.5.-07 oli Hesarin taloussivuilla vammaiskotia koskeva juttu. Oli tosi asiallinen ja kannattaa myös kaikkien Kivalassa työssä olleiden ehdottomasti lukea!

Lue lisää

Hei vain.
Kiinnostaa, mistä juttu kertoi. Minulla ei ole mahdolisuutta lukeaá hesaria.

kun en pääse lukemaan HS:a kirjoitti:

Hei vain.
Kiinnostaa, mistä juttu kertoi. Minulla ei ole mahdolisuutta lukeaá hesaria.

Jutussa on asiallisia neuvoja sellaisten avuksi, jotka ovat joutuneet tekemään ilmaistyötä. Jutun voit lukea ilmaisilta nettisivuilta (ei siis tarvi olla Hesan tilaaja).
Kokeile, saisitko osoiteriville seuraavan pätkän:
http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=59307&tstart=0
Tai sitten hs.fi/keskustelu/
ja klikkaa Työtä ja sympatiaa
ja sieltä löytyy.

uhreistayksi kirjoitti:

Kiitos viisaista sanoista, Itse-kokenut!

Tänään 20.5.-07 oli Hesarin taloussivuilla vammaiskotia koskeva juttu. Oli tosi asiallinen ja kannattaa myös kaikkien Kivalassa työssä olleiden ehdottomasti lukea!

Lue lisää

Tuo juttuhan oli vain toimittelijan väsäämä juttu. Luultavasti tehtailtu aika nopeasti?

Otsikkohan oli "Huijattiinko minut tekemään ilmaiseksi työtä?

Miten niin ilmaiseksi? Henkilö on saanut siltä ajalta asunnon ja ruuan. PALKKATYÖTÄ TARVITSEVIEN EI KANNATA HAKEUTUA TUOLLAISIIN PAIKKOIHIN. Miksi asia on niin vaikea ymmärtää?

Toimittelijalla on sekaisin yritystoiminta ja vapaaehtoistoiminta aika pahasti. "Ylijäämä sijoitetaan kiinteistöihin ja rakentamiseen, mutta rahaa työntekijöiden palkkaamiseen ei ole. VAPAAEHTOISTYÖSTÄ ei makseta palkkaa!

LC4-620 kirjoitti:

Tuo juttuhan oli vain toimittelijan väsäämä juttu. Luultavasti tehtailtu aika nopeasti?

Otsikkohan oli "Huijattiinko minut tekemään ilmaiseksi työtä?

Miten niin ilmaiseksi? Henkilö on saanut siltä ajalta asunnon ja ruuan. PALKKATYÖTÄ TARVITSEVIEN EI KANNATA HAKEUTUA TUOLLAISIIN PAIKKOIHIN. Miksi asia on niin vaikea ymmärtää?

Toimittelijalla on sekaisin yritystoiminta ja vapaaehtoistoiminta aika pahasti. "Ylijäämä sijoitetaan kiinteistöihin ja rakentamiseen, mutta rahaa työntekijöiden palkkaamiseen ei ole. VAPAAEHTOISTYÖSTÄ ei makseta palkkaa!

Lue lisää

Ei savua ilman tulta. Ellei asiossa olisi mitään perää olisimme kaikki olleet aikaa sitten ison kellon alla.
Kommenteistasi päätellen on aivopesu ja henkinen manipulaatio onnistunut kohdallasi hyvin. Kirjoitukset mitä tämänkin asian ympärillä on käyty ovat suurelta osin jokaisen itse kokemaa ja näin ollen niihin pitäisi suhtautua siinä valossa.
Suon toki sinunkin mielipiteellesi vapauden.
Toivoisin myös vastaustasi esittämiin kysymyksiin, jotka löydät tältä palstalta.

LC4-620 kirjoitti:

Tuo juttuhan oli vain toimittelijan väsäämä juttu. Luultavasti tehtailtu aika nopeasti?

Otsikkohan oli "Huijattiinko minut tekemään ilmaiseksi työtä?

Miten niin ilmaiseksi? Henkilö on saanut siltä ajalta asunnon ja ruuan. PALKKATYÖTÄ TARVITSEVIEN EI KANNATA HAKEUTUA TUOLLAISIIN PAIKKOIHIN. Miksi asia on niin vaikea ymmärtää?

Toimittelijalla on sekaisin yritystoiminta ja vapaaehtoistoiminta aika pahasti. "Ylijäämä sijoitetaan kiinteistöihin ja rakentamiseen, mutta rahaa työntekijöiden palkkaamiseen ei ole. VAPAAEHTOISTYÖSTÄ ei makseta palkkaa!

Lue lisää

Artikkelin osalta olen täysin samaa mieltä. Tuollaisen kirjoitelman perusteella ei kannattaisi tehdä kovin pitkälle meneviä päätelmiä tehdä, hyvä olisi tutustua asioihin hieman tarkemmin ja laajemmin. Joissakin tapauksissa olisi parasta käydä paikan päällä tapaamassa ihmisiä, eikä kirjoittaa vain yhden osapuolen näkemysten mukaan.

hoitsu. kirjoitti:

Artikkelin osalta olen täysin samaa mieltä. Tuollaisen kirjoitelman perusteella ei kannattaisi tehdä kovin pitkälle meneviä päätelmiä tehdä, hyvä olisi tutustua asioihin hieman tarkemmin ja laajemmin. Joissakin tapauksissa olisi parasta käydä paikan päällä tapaamassa ihmisiä, eikä kirjoittaa vain yhden osapuolen näkemysten mukaan.

Lue lisää

Kirjoitat: "olisi parasta käydä paikan päällä tapaamassa ihmisiä, eikä kirjoittaa vain yhden osapuolen näkemysten mukaan". Etkö tosiaan ole huomannut, että meitä on aika monta ihmistä, joilla on todella ikäviä kokemuksia Kivalasta. Kivalassa työssä olleet saivat Hesarin jutusta asiallisia neuvoja, miten toimia. Toivottavasti tulee myös juttu, joka auttaisi niitä, jotka ovat joutuneet jo lapsina siellä kärsimään!

itse-kokenut kirjoitti:

Ei savua ilman tulta. Ellei asiossa olisi mitään perää olisimme kaikki olleet aikaa sitten ison kellon alla.
Kommenteistasi päätellen on aivopesu ja henkinen manipulaatio onnistunut kohdallasi hyvin. Kirjoitukset mitä tämänkin asian ympärillä on käyty ovat suurelta osin jokaisen itse kokemaa ja näin ollen niihin pitäisi suhtautua siinä valossa.
Suon toki sinunkin mielipiteellesi vapauden.
Toivoisin myös vastaustasi esittämiin kysymyksiin, jotka löydät tältä palstalta.

Lue lisää

Varmasti monilla on huonojakin kokemuksia. Itsekin jos menisin töihin ja vuoden päästä alkaisin ihmetellä, miks ei tuu liksaa? Kyllähän se harmittaisi...tai siis se, miks oon niin tyhmä?

Tyhmiä taas eivät ole ne monet, jotka monenlaisissa paikoissa vapaahetoistyötä tekevät. Kaikki eivät voi ymmärtää, että palkkaa on olemassa monenlaista. Kaikille ei raha ole ollenkaan välttämätöntä. Sitä on joko riittävästi ilman työn tekemistäkin tai sitten elämän tyyli on joku kettutyttöstyle tms. jos tullaan aika vähällä toimeen. Kasvatellaan kukkia kuntoiluradan varrelta pöllityn lampun alla ja juodaan itsetehtyä teetä. Pappa maksaa Tanskasta tilatut "kukan"siemenet ja sähkölaskun.

Tuohon aivopesuun en omalta kohdaltani kovin helposti itse usko, mutta hyvin suoritettua brainwashia ei tietenkään "potilaan" pidäkkään huomata. Täytyy pyytää asiasta kolleegan arvio, kovin mielellään kun ei keskustelupalstalla kirjoitettujen päättelyiden mukaan lääkitystä lisätä.

Suoria kysymyksiä joihin itselläni olisi valtuudet vastata, en nyt tähän hätään löytänyt. Mielelläni omia yksityisä mielipiteitäni toki kerron, jos niitä kysytään.

Kiitos vihjeistä!
Itse asiassa suomi24.fi kivalakeskusteluissa on jo aika paljon Kivalakotien sitä historiaa, mitä Sopasen kirjassa ei ole. Kun lukee kaikki aiheesta käydyt keskustelut - myös arkistossa olevat - niin aineistoa on.
Viisas olisi tuo neuvosi: "Aloitukseen vaan kannattaa laittaa joku vastuuvapauslauseke tyyliin, kirjoitus on täysin fiktiivinen ja jos yhtymäkohtia johonkin todellisuudessa olevaan asiaan tai paikkaan on, ne ovat kaikki pelkkää sattumaa.."
Viisastahan se olisi, mutta minulla on niin tiukka yliminä, että kokisin tuollaisen alkulauseen luikerteluksi. Ymmärtääkseni kaikki tänne kirjoittaneet ovat kirjoittaneet hyvin rehellisesti omia muistojaan ja kokemuksiaan. Onhan siinä riskinsä. Yhtenä päivänä ovikellon soidessa ajattelin, että nyt on haastemies ovella...

Uskon kuitenkin, että elämme oikeusvaltiossa ja maassa, missä omista kokemuksistaan kertominen ei ole rikos, vaikka joskus tulisikin negatiivistakin sanotuksi jostakusta. Stalin, Hitler ja Mao eivät kritiikkiä sallineet.
Jokaisella on oikeus odottaa julkisesti rahaa keräävältä säätiöltä/yhteisöltä rehellisiä vastauksia. Sananvapaus merkitsee myös oikeutta arvostella julkista toimintaa, laitoksia ja yhteisöjä.
Itse toivoisin kaikkein eniten Kivalakotien johdolta hengellistä heräämistä, omantunnon äänen kuuntelemista. Pyydän oikeudenmukaisuutta ja rehellisyyttä.
Olen rekisteröityessäni ilmoittanut oikeat henkilötietoni, joten kyllä haastemies perille löytää. Ja jos tavataan ison kellon alla (- kiitos mainiosta sanonnasta, Itse-kokenut - ), niin silloin puhutaan julki KAIKKI asiat. Todistajiakin on riittävästi, samoja - tai pahempiakin - asioita kokeneita.

Ihmisille on tärkeää kertoa kokemastaan kipeästä asiasta. Ihmisille on tärkeää tietää totuus myös menneisyydestä. Huhtiniemeäkin kaivetaan vielä.
Kun veteraani kertoo haavoittumisestaan sotainvalidien sairaskodissa, ei kai vierailija turhenna asiaa toteamalla: "Se oli ennen. Eihän Suomessa enää ole sotaa. Eihän enää ole Neuvostoliittoakaan... Nyt on nyt!"

Miten minut "vieteltiin" Kivalakotiin?

Olin nuori opiskelija, uskova, mutta vailla hengellistä yhteisöä. En kokenut luterilaista kirkkoa omakseni, vaan maistelin helluntailaisuutta ja muita "vapaita" suuntia. Oli vaikeaa löytää omaa paikkaa.

Opiskelin, mutta en ollut varma, miten opiskelussani kannattaisi suuntautua. Mietin, sopisinko ehkä jonkinlaiseen sairaanhoidon ja sosiaalityön yhdistelmään. Olin aiemmin ollut työssä mm. vanhainkodissa ja kehitysvammaisten parissa. Ne olivat olleet mukavia kokemuksia.

Olin sopinut kesätyöpaikan kesäksi. Se kävisi opiskelussani osaksi työharjoittelua ja laajentaisi kokemusmaailmaani. Ehkä se auttaisi myös valitsemaan suuntautumisvaihtoehtojen välillä. Tärkeää oli myös se, että kunnollinen kesätyö rahoittaisi tärkeän osan seuraavan talven opiskeluani.            
                        
Olin lukenut Lempäälässä sijaitsevasta kristillisestä invalidilastenkodista. Sen uskonvarainen toiminta tuntui juuri sellaiselta, mitä uskovana nuorena ihailin. Siellä tehtiin uskosta täyttä totta. Jumala teki ihmeitä, ja juuri oikeana päivänä tuli tilille tarvittu summa. Perunat eivät loppuneet laarista eivätkä polttopuut liiteristä. Luin Yrjö Mylleristä ja ajattelin: Juuri tällaista meidän aikamme tarvitsee. Tällaisessa Jumalan työ näkyy konkreettisesti. Tällaisessa halusin olla mukana. Tahdoin tietenkin tukea sellaista työtä. Niinpä kirjoitin "äitimammalle" ja lähetin samalla kirjekuoressa rahaa, minkä olin saanut säästymään vähistä ruokarahoistani. Kirjoitin, miten kiitollinen olin hänen arvokkaasta työstään vähäosaisten parissa.

Vastaus olikin yllättävä: Hän otti yhteyttä. Olinko ihan varma kesäsuunnitelmistani? Eikö kannattaisi kysyä Jumalalta, kun suunnittelee tulevaisuutta? Eikö sinun pitäisi seurata Jeesuksen ääntä, jos Hän kutsuu sinua hoivaamaan silmäteriään? Kyllä kai sydämessäni sen kutsun tunnen?
En koskaan ollut tuntenut itseäni niin halutuksi, tärkeäksi ja hyväksi. "Sinua tarvitaan täällä. Täällä tarvitaan juuri sinun kykyjäsi. Sinä olisit juuri sopiva." Mikset tulisi nyt heti! Sinua kaivataan täällä, tule heti!

Entä palkka? Kyllä Jumala huolehtii siitä, vastattiin. Kysymällä palkasta olin loukannut kutsujaa - tai oikeastaan itse Jumalaa. "Ei Jumala ole koskaan jäänyt kenellekään velkaa. Luota Häneen, hän pitää huolen!"

Äitimamma ymmärsi hengellisen kodin puutteeni. Ymmärsin, ettei hänkään ollut saanut kirkkoluterilaisuudesta mitään. Helluntaiherätyskin oli hänelle tuttu, hän ymmärsi minua...

En ymmärtänyt, että olin kohdannut hengellisen viettelijän. Joku auervaara tai kreivi vietteli naisia. Noiden hurmureiden taikavoima pohjautui siihen, että jokaisella naisella on salainen unelma. Tuon unelman saavuttaminen näytti yllättäen mahdolliselta juuri tämän uuden ihmissuhteen avulla. Olet kaunis, olet ainutlaatuinen, miten surullista, etteivät muut sitä huomaa. Viettelijä vakuuttaa: Sinä olet haluttu, olet tärkeä. Sinä voit tehdä minut onnelliseksi vastaamalla myöntävästi. Miksi epäilet, miksi emmit! Etkö luota minuun? Miksi kyselet turhia! Miksi huolehdit jostakin niin typerästä kuin rahasta tai tylsästä nykyelämästäsi. Nyt sinua kutsutaan seikkailuun. Tämä on ainutlaatuinen tarjous! Älä kulje onnesi ohi!

Minä en tunnistanut viettelijän ääntä. Omat haaveeni saivat minut sokaistumaan. Kuvittelin, että nyt elämäni solmut aukeavat. Pääsen mukaan johonkin todella ainutlaatuiseen toimintaan. Pääsen mukaan Jumalan toimintaan! Maksoi mitä maksoi, nyt on vastattava kyllä.

"Äitimamma" kertoi, että heillä oli nyt juuri vapautunut minulle sopiva vakanssi. Joku hoitaja oli sairastunut ja lähtenyt pois. Tuo "surullinen tapaus" oli halunnut vain rahaa ja mukavuutta, mutta todellista rakkautta hänellä ei ollut näitä rampoja lapsiraukkoja kohtaan. Minähän en ollut sellainen itsekäs ja omaa hyötyä tavoitteleva! Aivan selvästikin Jumalan tahto olisi, että juuri minä tulisin töihin Kivalaan. Sinne tarvittaisiin heti, jo nyt, toukokuussa, kesken kevätlukukautta. "Jeesus varmaan tahtoisi, että tulisit Kivalaan."

Lupauduin tulemaan. Ilman enempiä kyselemisiä, kirjallisia työsopimuksia, pelkän uskon varassa tein ratkaisuni. Luotin Äitimamman vetoavaan puheeseen muinainen paratiisin Eeva käärmeen viettelyyn. Peruutin kesätyöpaikan, luovutin asuntoni, pakkasin tavarani ja matkustin Lempäälään.
Siellä minua odotti sarja yllätyksiä. Jatkon tiedättekin, olen siitä kertonut näissä Kivalakeskusteluissa. Siihenhän se loppui, että minut ajettiin kirouksin pois.

Tässä siis sinulle esimerkki typeryksestä, joka salli itseään huijattavan. Pidän itseäni aika tyypillisenä uskonnon uhrina.

Painajaisuni kirjoitti:

Miten minut "vieteltiin" Kivalakotiin?

Olin nuori opiskelija, uskova, mutta vailla hengellistä yhteisöä. En kokenut luterilaista kirkkoa omakseni, vaan maistelin helluntailaisuutta ja muita "vapaita" suuntia. Oli vaikeaa löytää omaa paikkaa.

Opiskelin, mutta en ollut varma, miten opiskelussani kannattaisi suuntautua. Mietin, sopisinko ehkä jonkinlaiseen sairaanhoidon ja sosiaalityön yhdistelmään. Olin aiemmin ollut työssä mm. vanhainkodissa ja kehitysvammaisten parissa. Ne olivat olleet mukavia kokemuksia.

Olin sopinut kesätyöpaikan kesäksi. Se kävisi opiskelussani osaksi työharjoittelua ja laajentaisi kokemusmaailmaani. Ehkä se auttaisi myös valitsemaan suuntautumisvaihtoehtojen välillä. Tärkeää oli myös se, että kunnollinen kesätyö rahoittaisi tärkeän osan seuraavan talven opiskeluani.            
                        
Olin lukenut Lempäälässä sijaitsevasta kristillisestä invalidilastenkodista. Sen uskonvarainen toiminta tuntui juuri sellaiselta, mitä uskovana nuorena ihailin. Siellä tehtiin uskosta täyttä totta. Jumala teki ihmeitä, ja juuri oikeana päivänä tuli tilille tarvittu summa. Perunat eivät loppuneet laarista eivätkä polttopuut liiteristä. Luin Yrjö Mylleristä ja ajattelin: Juuri tällaista meidän aikamme tarvitsee. Tällaisessa Jumalan työ näkyy konkreettisesti. Tällaisessa halusin olla mukana. Tahdoin tietenkin tukea sellaista työtä. Niinpä kirjoitin "äitimammalle" ja lähetin samalla kirjekuoressa rahaa, minkä olin saanut säästymään vähistä ruokarahoistani. Kirjoitin, miten kiitollinen olin hänen arvokkaasta työstään vähäosaisten parissa.

Vastaus olikin yllättävä: Hän otti yhteyttä. Olinko ihan varma kesäsuunnitelmistani? Eikö kannattaisi kysyä Jumalalta, kun suunnittelee tulevaisuutta? Eikö sinun pitäisi seurata Jeesuksen ääntä, jos Hän kutsuu sinua hoivaamaan silmäteriään? Kyllä kai sydämessäni sen kutsun tunnen?
En koskaan ollut tuntenut itseäni niin halutuksi, tärkeäksi ja hyväksi. "Sinua tarvitaan täällä. Täällä tarvitaan juuri sinun kykyjäsi. Sinä olisit juuri sopiva." Mikset tulisi nyt heti! Sinua kaivataan täällä, tule heti!

Entä palkka? Kyllä Jumala huolehtii siitä, vastattiin. Kysymällä palkasta olin loukannut kutsujaa - tai oikeastaan itse Jumalaa. "Ei Jumala ole koskaan jäänyt kenellekään velkaa. Luota Häneen, hän pitää huolen!"

Äitimamma ymmärsi hengellisen kodin puutteeni. Ymmärsin, ettei hänkään ollut saanut kirkkoluterilaisuudesta mitään. Helluntaiherätyskin oli hänelle tuttu, hän ymmärsi minua...

En ymmärtänyt, että olin kohdannut hengellisen viettelijän. Joku auervaara tai kreivi vietteli naisia. Noiden hurmureiden taikavoima pohjautui siihen, että jokaisella naisella on salainen unelma. Tuon unelman saavuttaminen näytti yllättäen mahdolliselta juuri tämän uuden ihmissuhteen avulla. Olet kaunis, olet ainutlaatuinen, miten surullista, etteivät muut sitä huomaa. Viettelijä vakuuttaa: Sinä olet haluttu, olet tärkeä. Sinä voit tehdä minut onnelliseksi vastaamalla myöntävästi. Miksi epäilet, miksi emmit! Etkö luota minuun? Miksi kyselet turhia! Miksi huolehdit jostakin niin typerästä kuin rahasta tai tylsästä nykyelämästäsi. Nyt sinua kutsutaan seikkailuun. Tämä on ainutlaatuinen tarjous! Älä kulje onnesi ohi!

Minä en tunnistanut viettelijän ääntä. Omat haaveeni saivat minut sokaistumaan. Kuvittelin, että nyt elämäni solmut aukeavat. Pääsen mukaan johonkin todella ainutlaatuiseen toimintaan. Pääsen mukaan Jumalan toimintaan! Maksoi mitä maksoi, nyt on vastattava kyllä.

"Äitimamma" kertoi, että heillä oli nyt juuri vapautunut minulle sopiva vakanssi. Joku hoitaja oli sairastunut ja lähtenyt pois. Tuo "surullinen tapaus" oli halunnut vain rahaa ja mukavuutta, mutta todellista rakkautta hänellä ei ollut näitä rampoja lapsiraukkoja kohtaan. Minähän en ollut sellainen itsekäs ja omaa hyötyä tavoitteleva! Aivan selvästikin Jumalan tahto olisi, että juuri minä tulisin töihin Kivalaan. Sinne tarvittaisiin heti, jo nyt, toukokuussa, kesken kevätlukukautta. "Jeesus varmaan tahtoisi, että tulisit Kivalaan."

Lupauduin tulemaan. Ilman enempiä kyselemisiä, kirjallisia työsopimuksia, pelkän uskon varassa tein ratkaisuni. Luotin Äitimamman vetoavaan puheeseen muinainen paratiisin Eeva käärmeen viettelyyn. Peruutin kesätyöpaikan, luovutin asuntoni, pakkasin tavarani ja matkustin Lempäälään.
Siellä minua odotti sarja yllätyksiä. Jatkon tiedättekin, olen siitä kertonut näissä Kivalakeskusteluissa. Siihenhän se loppui, että minut ajettiin kirouksin pois.

Tässä siis sinulle esimerkki typeryksestä, joka salli itseään huijattavan. Pidän itseäni aika tyypillisenä uskonnon uhrina.

Lue lisää

Kiitos, kun kerroit. Kertomuksesi kosketti ja sai ajattelemaan, mitä sinulle tällä hetkellä kuuluu?

En tiedä, oletko ollut yhteydessä tuonne yhteisöön enää jälkeenpäin, tai siellä nykyisin oleviin ihmisiin. Kokisitko, että voisit joskus vielä ottaa yhteyttä sinne, siinä mielessä, että saisit puhutuksi ulos kaiken sen vääryyden, mitä olet kokenut. Voisin kuvitella, että sieltä löytyisi ihmisiä, jotka ymmärtäisivät. Voisiko sellainen kohtaaminen ehkä auttaa toipumisen tiellä?

Taivaan Isän hoitoa elämääsi!

- haluan siunata sinua kirjoitti:

Kiitos, kun kerroit. Kertomuksesi kosketti ja sai ajattelemaan, mitä sinulle tällä hetkellä kuuluu?

En tiedä, oletko ollut yhteydessä tuonne yhteisöön enää jälkeenpäin, tai siellä nykyisin oleviin ihmisiin. Kokisitko, että voisit joskus vielä ottaa yhteyttä sinne, siinä mielessä, että saisit puhutuksi ulos kaiken sen vääryyden, mitä olet kokenut. Voisin kuvitella, että sieltä löytyisi ihmisiä, jotka ymmärtäisivät. Voisiko sellainen kohtaaminen ehkä auttaa toipumisen tiellä?

Taivaan Isän hoitoa elämääsi!

Lue lisää

Kiitos lämpimistä sanoista ja erityisesti siunauksen toivotuksesta!
Hyvää minulle kuuluu. Jumala on muuttanut Kivalasta minulle huudetut kiroukset aivan päinvastaisiksi. Kiroaja kyllä tarkoitti pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. (Muutaman vuoden terapiaa tosin tarvittiin.)
( 1 Moos.50:20). Jotkut ovet sulkeutuivat, mutta uudet aukesivat ja löysin oman paikkani.
- Kiitos kutsusta! Tiedän, että Kivalassa on niitä, jotka ymmärtävät, mutta myös niitä, jotka "ymmärtävät". Siksi en tule siellä käymään vielä - ei raiskattukaan halua kohdata raiskaajaansa, vaikka tämä kuinka houkuttelisi luokseen ja suostuttelisi unohtamaan menneet.
Haluan kyllä rukoilla Kivalan ja sen tunnollisten työntekijöiden puolesta. Rukoilen myös, että Pyhä Henki herättäisi paatuneimmatkin näkemään synnin synniksi ja antaisi mielenmuutoksen. Jumala on antanut aikaa parannuksen tekoon.
Oli aika vaieta ja vain hiljaa rukoilla. Nyt on tullut aika puhua. Velhon valta on päättyvä.

Painajaisuni kirjoitti:

Kiitos lämpimistä sanoista ja erityisesti siunauksen toivotuksesta!
Hyvää minulle kuuluu. Jumala on muuttanut Kivalasta minulle huudetut kiroukset aivan päinvastaisiksi. Kiroaja kyllä tarkoitti pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. (Muutaman vuoden terapiaa tosin tarvittiin.)
( 1 Moos.50:20). Jotkut ovet sulkeutuivat, mutta uudet aukesivat ja löysin oman paikkani.
- Kiitos kutsusta! Tiedän, että Kivalassa on niitä, jotka ymmärtävät, mutta myös niitä, jotka "ymmärtävät". Siksi en tule siellä käymään vielä - ei raiskattukaan halua kohdata raiskaajaansa, vaikka tämä kuinka houkuttelisi luokseen ja suostuttelisi unohtamaan menneet.
Haluan kyllä rukoilla Kivalan ja sen tunnollisten työntekijöiden puolesta. Rukoilen myös, että Pyhä Henki herättäisi paatuneimmatkin näkemään synnin synniksi ja antaisi mielenmuutoksen. Jumala on antanut aikaa parannuksen tekoon.
Oli aika vaieta ja vain hiljaa rukoilla. Nyt on tullut aika puhua. Velhon valta on päättyvä.

Lue lisää

Selvittäkääpäs joku kivalan omistamat kiinteistöt ja missä käytössä nämä ovat.

taitaa lahjoitusvarat mennä sisäpiirin asumiskuluihin kivalan omistamissa taloissa. ei ole kyse sitten mistää 200m2 omakotitaloista vaan vähän isommista kartanoista. Lempäälän miemolassakin taitaa yksi olla.

sisäpiiriä seurannut kirjoitti:

Selvittäkääpäs joku kivalan omistamat kiinteistöt ja missä käytössä nämä ovat.

taitaa lahjoitusvarat mennä sisäpiirin asumiskuluihin kivalan omistamissa taloissa. ei ole kyse sitten mistää 200m2 omakotitaloista vaan vähän isommista kartanoista. Lempäälän miemolassakin taitaa yksi olla.

Lue lisää

Kyseinen kiinteistö/tontti Lempäälän Miemolassa on YKSITYISOMISTUKSESSA. Muiden kiinteistöjen omistusuhteeseen en ota kantaa.

sisäpiiriä seurannut kirjoitti:

Selvittäkääpäs joku kivalan omistamat kiinteistöt ja missä käytössä nämä ovat.

taitaa lahjoitusvarat mennä sisäpiirin asumiskuluihin kivalan omistamissa taloissa. ei ole kyse sitten mistää 200m2 omakotitaloista vaan vähän isommista kartanoista. Lempäälän miemolassakin taitaa yksi olla.

Lue lisää

"Selvittäkääpäs joku kivalan omistamat kiinteistöt.."

Kysyn vaan ketä tuollainen pahansuopainen selvitystyö kiinnostaa?

Kiinteistöt ovat Kivalan ihmisten; työntekijöiden, asukkaiden ja vammaisten hoidettavien käytössä tottakai, mutta ei välttämättä fyysisesti.

Vuokratulot ja sen sellaiset ovat hyvä asia ja nykypäivää.

Myöskään ei ole varmasti järkevää ollut omistaa kaikkia mahdollisia hoidettavaksi tulleita kiinteistöjä, vaan laittaa ne rahaksi.

No eri asia on sitten missä kunnossa kaikki Kivalakotikylälläkin olevat kiinteistöt ovat, mutta sen asian pohtiminen ei varmaan kiinnosta pahansuopaista kateellistakin lukijakuntaa!! :-p

Jahnushka kirjoitti:

"Selvittäkääpäs joku kivalan omistamat kiinteistöt.."

Kysyn vaan ketä tuollainen pahansuopainen selvitystyö kiinnostaa?

Kiinteistöt ovat Kivalan ihmisten; työntekijöiden, asukkaiden ja vammaisten hoidettavien käytössä tottakai, mutta ei välttämättä fyysisesti.

Vuokratulot ja sen sellaiset ovat hyvä asia ja nykypäivää.

Myöskään ei ole varmasti järkevää ollut omistaa kaikkia mahdollisia hoidettavaksi tulleita kiinteistöjä, vaan laittaa ne rahaksi.

No eri asia on sitten missä kunnossa kaikki Kivalakotikylälläkin olevat kiinteistöt ovat, mutta sen asian pohtiminen ei varmaan kiinnosta pahansuopaista kateellistakin lukijakuntaa!! :-p

Lue lisää

Olen lukenut kivalakodeista ja onneksi olen lukenut myös näitä kirjoituksia. Minäkin olin ensiksi valtavan kiinnostunut kauniista toiminta-ajatuksesta, mutta tutustuttuani toimintaan lähemmin, huomasin, ettei ole sen väärti paikka, että työpanokseni sinne antaisin. Minulle on tullut sellainen tuntu, että siellä tehdään rahaa herkkäuskoisten ihmisten avustuksella. Ja mihin rahat menee? Ei tarvii olla kovin älykäs kun laskee yksi yksi.

Asiasta jotain tietävä! kirjoitti:

Kyseinen kiinteistö/tontti Lempäälän Miemolassa on YKSITYISOMISTUKSESSA. Muiden kiinteistöjen omistusuhteeseen en ota kantaa.

tuosta kirjoituksesta. Paljonko äm:n poika maksoi tuosta kiinteistöstä. Millä kyseinen poika veljensä kanssa alkuaan rahoitti rakennusliikkeensä perustamisen. Paljonko äm maksoi pojillensa kivalakotikylän ensimmäisistä urakoista.

Toivotaan että asiat noin yleisesti olisivat muuttuneet, ymmärrän hyvin kyseistä kirjoittelua. Itsekkin siellä olen olen joutunut olemaan, huonoilla eväillä sieltä piti karata maailmalle. Onneksi minua ei pystytty nujertamaan vaikka siellä 7-18 ikävuoteni jouduinkin olemaan 60 ja 70 luvulla. Arpensa se tosin on jättänyt jo pelkästään siksi että ulkomaailmaan ja sen tapahtumiin ei ollut mitään yhteyttä.
Paljon olisi tarinaa ei silti hirveästi kiinnosta muistella. Löysin tämän vanhan viestiketjun sattumoisin ja ajattelin tämänverran kirjoitella. Tunnistin jopa joitakin henkilöitä, koitetaan pärjätä.

Uskonsa menettänyt kirjoitti:

Olen lukenut kivalakodeista ja onneksi olen lukenut myös näitä kirjoituksia. Minäkin olin ensiksi valtavan kiinnostunut kauniista toiminta-ajatuksesta, mutta tutustuttuani toimintaan lähemmin, huomasin, ettei ole sen väärti paikka, että työpanokseni sinne antaisin. Minulle on tullut sellainen tuntu, että siellä tehdään rahaa herkkäuskoisten ihmisten avustuksella. Ja mihin rahat menee? Ei tarvii olla kovin älykäs kun laskee yksi yksi.

Lue lisää

Plussia ja miinuksiaKivalasta on vihdoin koottu kirjaksi.

Kirja KOTIVAMMAINEN tuli painosta viime vuoden lopulla.

Kirja ei parjaa Kivalan työtä, koska työ on tärkeää ja hyvää. Kirjan tarkoitus on herättää keskustelua ja antaa miettimisen aiheita avoimin mielin.

Kirjaa voi tilata Raajarikkoiset ry:n kautta os. www.raajarikkoiset.com

Painajaisuni kirjoitti:

Kiitos lämpimistä sanoista ja erityisesti siunauksen toivotuksesta!
Hyvää minulle kuuluu. Jumala on muuttanut Kivalasta minulle huudetut kiroukset aivan päinvastaisiksi. Kiroaja kyllä tarkoitti pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. (Muutaman vuoden terapiaa tosin tarvittiin.)
( 1 Moos.50:20). Jotkut ovet sulkeutuivat, mutta uudet aukesivat ja löysin oman paikkani.
- Kiitos kutsusta! Tiedän, että Kivalassa on niitä, jotka ymmärtävät, mutta myös niitä, jotka "ymmärtävät". Siksi en tule siellä käymään vielä - ei raiskattukaan halua kohdata raiskaajaansa, vaikka tämä kuinka houkuttelisi luokseen ja suostuttelisi unohtamaan menneet.
Haluan kyllä rukoilla Kivalan ja sen tunnollisten työntekijöiden puolesta. Rukoilen myös, että Pyhä Henki herättäisi paatuneimmatkin näkemään synnin synniksi ja antaisi mielenmuutoksen. Jumala on antanut aikaa parannuksen tekoon.
Oli aika vaieta ja vain hiljaa rukoilla. Nyt on tullut aika puhua. Velhon valta on päättyvä.

Lue lisää

MINULLA ON SELLAINEN KOKEMUS ETTÄ KÄVIN SIELLÄ JA KOVASTI OLISI HALUTTU SINNE TÖIHIN MUTTA KUN OLIN KAHDEN KOULUIKÄISEN YKSINHUOLTAJA NIIN EI SE MIELESTÄNI OLLUT HYVÄ IDEA LÄHTEÄ.JÄIN MIETTIMÄÄN SITÄ KUN ÄM SANOI ETTÄ NE POJAT KYLLÄ PÄRJÄÄ SIIS KESKENÄÄN!!!!!!!!SIIS OLISIKOHAN SE OLLU JUMALAN TAHTO???MINULLE TULEE NIITÄ LEHTIÄ VAIKKA EN OLE MAKSANU MITÄÄN.LUKIESSA NIITÄ ÅM:N "JUTTUJA" TULEE JOTENKIN SYYLLINEN OLO KUN EI VOI SINNE MENNÄ KUN ON SAIRAS JA SIELLÄ ON OLTAVA TERVE JAKSAAKSEEN.MINUSTA HÄN TUOMITSEE MUUT USKOVAT NIISSÄ KERTOMUKSISSAAN IHAN KUN KAIKKIEN PITÄS OLLA KIVALASSA.MITENKÄHÄN TÄMÄ MAA SITTEN "PYÖRISI" JOS KAIKKI TEKIS ILMASTA TYÖTÄ KIVALASSA.JUMALAA PALVELLAAN MYÖS TYÖSSÄ MISTÄ SAA PALKKAA.MUTTA JUMALA ON ONNEKSI KAIKKIVALTIAS JA TUOMITSEE AIKANAAN JOKAISEN ONNEKSI SITÄ VALTAA EI OLE IHMISELLE ANNETTU.SIUNAUSTA KAIKILLE MYUÖS KIVALAAN.

KOKEMUSTA ON kirjoitti:

MINULLA ON SELLAINEN KOKEMUS ETTÄ KÄVIN SIELLÄ JA KOVASTI OLISI HALUTTU SINNE TÖIHIN MUTTA KUN OLIN KAHDEN KOULUIKÄISEN YKSINHUOLTAJA NIIN EI SE MIELESTÄNI OLLUT HYVÄ IDEA LÄHTEÄ.JÄIN MIETTIMÄÄN SITÄ KUN ÄM SANOI ETTÄ NE POJAT KYLLÄ PÄRJÄÄ SIIS KESKENÄÄN!!!!!!!!SIIS OLISIKOHAN SE OLLU JUMALAN TAHTO???MINULLE TULEE NIITÄ LEHTIÄ VAIKKA EN OLE MAKSANU MITÄÄN.LUKIESSA NIITÄ ÅM:N "JUTTUJA" TULEE JOTENKIN SYYLLINEN OLO KUN EI VOI SINNE MENNÄ KUN ON SAIRAS JA SIELLÄ ON OLTAVA TERVE JAKSAAKSEEN.MINUSTA HÄN TUOMITSEE MUUT USKOVAT NIISSÄ KERTOMUKSISSAAN IHAN KUN KAIKKIEN PITÄS OLLA KIVALASSA.MITENKÄHÄN TÄMÄ MAA SITTEN "PYÖRISI" JOS KAIKKI TEKIS ILMASTA TYÖTÄ KIVALASSA.JUMALAA PALVELLAAN MYÖS TYÖSSÄ MISTÄ SAA PALKKAA.MUTTA JUMALA ON ONNEKSI KAIKKIVALTIAS JA TUOMITSEE AIKANAAN JOKAISEN ONNEKSI SITÄ VALTAA EI OLE IHMISELLE ANNETTU.SIUNAUSTA KAIKILLE MYUÖS KIVALAAN.

Lue lisää

Eipä se ole niin, kuin sanoitkin, ainoa tuo Kivala missä voi tehdä työtä lähimmäisensä hyväksi. Sitä paitsi Kivalaan ei kannata missään tapauksessa mennä työhön jos katsoo vähänkin, ettei siellä sitä 24/7 työtahtia tule jaksamaan. No ei siellä sentään työvuoroissa olla 24/7, mutta kun asuu tiiviissä yhteisössä, niin siitä on vaikea erkaantua edes vapaa-ajalleen.

Äitimammaa tuntien jo yli 40 vuoden ajalta hänellä on enemmän tai vähemmän tahallisesti sellainen kirjoitustyyli, että se syyllistää niin, työssä jo mukana olevat aika ajoin, että myöskin siihen syystä tai toisesta mukaan lähtemättömät. Sinulla oli kaksi kouluikäistä lasta joiden kanssa olisit Kivalaan muuttanut? Mielestäni Kivala ei ole sopiva kasvuympäristö kouluikäisille lapsille ja varsinkaan nuorille. Niin moni siellä nuoruutensa viettänyt on saanut ”traumoja” kieroon menneestä kasvatuksesta mitä Kivalan ikäloput wnb kasvattajat viljelevät ja sillä myrkyttävät muutoinkin monesti heiveröisen nuoren itsetunnon.

Kivalan lehdet tulevan ns. vastalahjana jotain Kivalaan uhranneille, edes siis vaikka rukoilleet työn puolesta. Toki tietysti heilläkin tarvitaan rahaa, että toiminta pyörii, mutta ainakin alku ajatuksensa mukaisesti työ on uskonvaraista, eikä siis rahasta myöskään lehdillä yms. painotuotteilla.

Tämän maan vammaistyö pyörisi todella huonosti jos sen kaikki osaajat olisivat Kivalan ”palveluksessa”. :)

Kaiken kokenut kirjoitti:

Eipä se ole niin, kuin sanoitkin, ainoa tuo Kivala missä voi tehdä työtä lähimmäisensä hyväksi. Sitä paitsi Kivalaan ei kannata missään tapauksessa mennä työhön jos katsoo vähänkin, ettei siellä sitä 24/7 työtahtia tule jaksamaan. No ei siellä sentään työvuoroissa olla 24/7, mutta kun asuu tiiviissä yhteisössä, niin siitä on vaikea erkaantua edes vapaa-ajalleen.

Äitimammaa tuntien jo yli 40 vuoden ajalta hänellä on enemmän tai vähemmän tahallisesti sellainen kirjoitustyyli, että se syyllistää niin, työssä jo mukana olevat aika ajoin, että myöskin siihen syystä tai toisesta mukaan lähtemättömät. Sinulla oli kaksi kouluikäistä lasta joiden kanssa olisit Kivalaan muuttanut? Mielestäni Kivala ei ole sopiva kasvuympäristö kouluikäisille lapsille ja varsinkaan nuorille. Niin moni siellä nuoruutensa viettänyt on saanut ”traumoja” kieroon menneestä kasvatuksesta mitä Kivalan ikäloput wnb kasvattajat viljelevät ja sillä myrkyttävät muutoinkin monesti heiveröisen nuoren itsetunnon.

Kivalan lehdet tulevan ns. vastalahjana jotain Kivalaan uhranneille, edes siis vaikka rukoilleet työn puolesta. Toki tietysti heilläkin tarvitaan rahaa, että toiminta pyörii, mutta ainakin alku ajatuksensa mukaisesti työ on uskonvaraista, eikä siis rahasta myöskään lehdillä yms. painotuotteilla.

Tämän maan vammaistyö pyörisi todella huonosti jos sen kaikki osaajat olisivat Kivalan ”palveluksessa”. :)

Lue lisää

Hei kaikki, mitäs tästä videosta sanotte, aivan ihana..
oliko teistä joku tuona aikana työskentelemässä kivala kodista? kuka muistaa?? :D

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=113&t=254&a=2473

Tervetuloa vuoteen 2015, jossa lait ja asetukset määrittävät, miten palvelua tulee tuottaa. Siihen on mukauduttava, mikäli toiminnalle halutaan jatkuvuutta.