Näin lauantai-sunnuntain välisenä yönä karmean unen.
Siinä taivaallinen viestinviejä tuli ja kertoi, että minulla on Hodkingin tauti (imusolmukesyöpä) ja että minulla on kolme kuukautta elinaikaa Maan päällä. Kyseessä oli siis selkouni, ja kykenin itse vaikuttamaan tähän uneen ja sen kulkuun ja interaktioon kohtaamieni hahmojen kanssa.
Niinpä totesin sitten, että "jos näin on, niin olkoon sitten - olen elänyt suht hyvän elämän ja olen valmis tulemaan takaisin Kotiin - tulee vain surku vanhempiani ja sisaruksiani, mutta ainakin on aika hyvästellä heidät"; kaikki olkoon nyt Korkeimman kädessä, tottakai haluaisin parantua tuosta taudusta ja elää pitkään, mutta jos on Jumalan tahto kutsua minut kotiin, niin olkoon näin". Sanansaattaja kiitti ja häipyi.
Aamulla heräsin. Tunteet olivat todella sekavat ja velloivat, mutta olin samalla yllättävän tyyni ja rauhallinen. Mietin: "Tässäkö se nyt sitten oli? Onko nyt edessä kotiinpaluu?".
Ainakaan en lääkärikirjasta onnistunut löytämään itsestäni Hodgkingin taudin oireita, mutta siltä varalta että näin käy, niin tiedän olevani valmis.
Siinä taivaallinen viestinviejä tuli ja kertoi, että minulla on Hodkingin tauti (imusolmukesyöpä) ja että minulla on kolme kuukautta elinaikaa Maan päällä. Kyseessä oli siis selkouni, ja kykenin itse vaikuttamaan tähän uneen ja sen kulkuun ja interaktioon kohtaamieni hahmojen kanssa.
Niinpä totesin sitten, että "jos näin on, niin olkoon sitten - olen elänyt suht hyvän elämän ja olen valmis tulemaan takaisin Kotiin - tulee vain surku vanhempiani ja sisaruksiani, mutta ainakin on aika hyvästellä heidät"; kaikki olkoon nyt Korkeimman kädessä, tottakai haluaisin parantua tuosta taudusta ja elää pitkään, mutta jos on Jumalan tahto kutsua minut kotiin, niin olkoon näin". Sanansaattaja kiitti ja häipyi.
Aamulla heräsin. Tunteet olivat todella sekavat ja velloivat, mutta olin samalla yllättävän tyyni ja rauhallinen. Mietin: "Tässäkö se nyt sitten oli? Onko nyt edessä kotiinpaluu?".
Ainakaan en lääkärikirjasta onnistunut löytämään itsestäni Hodgkingin taudin oireita, mutta siltä varalta että näin käy, niin tiedän olevani valmis.
Vastaukset 32
Vanhimmat
tarkoitti jotain muuta. Sairaus oli vain symboli. Ehkä sinulla on jokin tehtävä kolmen kuukauden aikana tai jotain sellaista. Aika jännä juttu.
No, ilmoita nyt kuitenkin sitten meillekin jos sinulla sattuu olemaan se sairaus. Vaan en ihan usko. :-)
Uskon minäkin että sairaus voi olla symboli tai jos sinua koeteltiin -eli tämä oli koe siihen miten valmis olet sielulliseen jatko-opetukseen.
Itselläni oli kerran "uni" jossa olin panttivanki tilanteessa ja uhkaaja sanoi ampuvansa jonkun jolloin minä sanoin että "ammu minut" ja "rosvo" sanoin että "en -koska olet siihen valmis" ja minä jotenkin jopa petyin?!
Tämän koin myöhemmin testiksi mutta- sinun on itse mietittävä unesi merkitys ja pyydä mielessäsi selitystä kun menet nukkumaan jos saisit unessa jonkinlaisen täsmennyksen tähän viestiisi jonka sait!
- en olekaan sekoamassa.
Itsekin mietin, että oliko kyseessä koe. Eli että miten ottaisin tuonkaltaisen uutisen vastaan - murtuisinko ja itkisinkö ja takertuisinko tähän maailmaan, vai ottaisinko sen vastaan kuin osana tätä elämää. Elämä on omalta osaltaan myös opettelemista luopumaan.
Mutta varmaa on, että muistan tämän tänään iltarukouksessani :-)
Kynnyksen vartija sinullakin. Sinua koetellaan juuri kuten edellinen nimimerkkikin sanoi. Itse näin unta että siskoni kuoli, mutta katsottuani unikirjasta mitä tämä merkitsee, tarkoittaa että hänellä on hyvä olla. Kuten mitä ilmeisimmin onkin tällä hetkellä. Uni oli myös selkeää juuri lopusta ja halusin siitä vain pois. Kirjoitin tästä tuonne jonnekin toisaallekin vaan en muista enää minne :)
Mitä tarkoitat sanonnalla "takaisin kotiin"? Missä se on ja miten olet sieltä tullut?
Mitä se Korkein sinulle merkitsee?
Sanonnalla "takaisin kotiin" tarkoitan paluuta Jumalan luo Taivaaseen, takaisin Hänen yhteyteensä - sinne, mistä tulin tänne maailmaan vuosikausia sitten.
Tämä maailma ei ole oikea kotimme, vaan me kaikki olemme henkiolentoja materiassa - olemme jokainen osa Jumalaa itseään. Miten olen sieltä tullut? Pyytämällä lupaa saada ottaa materiaalinen hahmo ja syntymällä äidistäni materiassa.
Mitä se ja Korkein minulle merkitsee?
Rajatonta, kaiken kattavaa Rakkautta.
"Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus." 1. Joh. 4:8
Näyttää että olet lukenut raamattua koska otit paikan tuohon tekstiin. Onhan sinulle selvää uudestisyntyminen ja syntien sovitus? Uskothan Jeesuksen sovitustyöhön!?
Tästä kertoo esim. Joh.3:luku sekä tuo sinun paikka 1.Joh.4:luku
olen jo kertaalleen kuollut, joten olen päässyt kurkkaamaan viimeisen rajan tuolle puolen, ja tiedän, mikä meitä odottaa :-)
Tiedän toki, mitä tarkoittaa uudestisyntyminen ja mitä tarkoittaa jälleensyntyminen ja syntien sovitus ja Elämän Kirja, ja olen jo kertaalleen kohdannutkin Jeesuksen, joten en pelkästään usko vaan tiedän. Tosin syntimme on sovitettu jo - sitä ei tarvitse erikseen pyytää eikä uskoa, jollei tavalla toisella ole onnistunut kämmeltämään kunnolla ja järjestämään itseään eroon Jumalasta.
Mutta kun raamatunlauseita on alettu vetämään esiin, niin kurkkaapa 1 Kor 13 1:13
sitten miksi Jumala antaa joillekin ihmisille tapahtua järkyttäviä asioita täällä maailmassa, jos Hän kerran on itse rakkaus!? Rakas läheiseni kuoli äskettäin hyvin julmalla tavalla ja suurten kärsimysten jälkeen. Hän oli vanha ja heikko, eikä ollut millään tavalla koskaan vahingoittanut toisia ihmisiä, vaan oli aina valmis helpottamaan toisten elämää ja auttamaan vaikeuksien keskellä olevia. Miksi Itse Rakkaus sallisi tällaisen???
Elän itse tällä hetkellä maanpäällistä helvettiä siksi, että koen tehneeni suuria virheitä läheiseni kohdalla, enkä osannut mielestäni toimia oikein ennen hänen kuolemaansa. Koen, että olisin voinut häntä auttaa ja estää hänen kuolemansa, jos vain olisin tajunnut ajoissa muutamia asioita. Tällä hetkellä tunnen, että en voi koskaan enää itse elää onnellisena, koska syyllisyyden taakka painaa niin kovin. Tein kyllä läheiseni puolesta, hänen kärsimystensä lievittämiseksi, sen minkä jaksoin ja ymmärsin sillä hetkellä, mutta nyt jälkeen päin ajateltuna se oli aivan liian vähän.
Kunpa Jumala voisi muuttaa tapahtuneen ja armahtaisi meidät tästä maanpäällisestä helvetistä...
voi selittää miksi. Mutta hänhän päästi ystäväsikin takaisin Kotiin, joten sehän on suurenmoinen rakkauden osoitus. Vaikkakin julma tapa on aina julma tapa ja siksi vähemmän totutunlainen meille ihmisille...
Jotta ymmärtäisimme koko jutun, meidän pitää ajatella koko olemassaoloamme ja elämäämme täysin toisin kuin olemme tottuneet.
Ensinnäkin me jokainen olemme pieni pala Jumalaa itseään, kotoisin Rakkaudesta, tulleet sieltä tänne ja sinne palaamme. Eli läheisesi on palannut takaisin Jumalan luo Rakkauteen, sinne mistä hän tulikin tänne.
Toiseksi, tämä maailma ei ole todellinen kotimme, vaan olemme täällä vain käymässä. Tämä materiaalinen maailma on paikka, jossa yksinkertaisesti olemme kokemassa eron Jumalasta ja kokemassa kivun, kylmyyden, kärsimyksen ja tuskan - jota emme milloinkaan koe oikeassa kodissamme. Kun tulemme tänne, tiedämme että kaikkea ikävää voi tapahtua.
Monet ovat olleet ne illat, jolloin olen itse mennyt itkien nukkumaan ja rukoillut vain saada päästä täältä pois. Oman kuolemakokemukseni jälkeen olin pitkään lähinnä suisidiaalinen. Halusin vain päästä pois. Mutta tuska, kipu ja kuolema ovat asioita, joita olemme tulleet tänne kokemaan. Että tiedämme kokemuksen kautta, mitä ne ovat.
Me olemme täällä kaikki vapaaehtoisina. Tänne materiaan uskaltautuvat Jumalan lapsista vain kaikkein rohkeimmat ja uskaliaimmat. Vähäisinkin meistä täällä on suuri tuonpuoleisessa. Ja kun tulemme tänne, me sitoudumme siihen, että meille voi tapahtua ikäviä asioita - voimme joutua murhan, pahoinpitelyn, ryöstön, kidutuksen, raiskauksen jne kohteeksi ja tiedämme sen. Otimme sen riskin tullessamme tänne. Tämä paikka on täysin rakkaudeton ja brutaali paikka, ja olemme täällä kokemassa eron Jumalasta.
Miksi Jumala antaa pahoja asioita tapahtua hyville ihmisille? Siksi, että pahat asiat kuuluvat tähän elämän oppimäärään. Tämä maailma on brutaali paikka - tarkoituksella. Me halusimme oppia hyvän- ja pahantiedon, ja todella opimme sen kantapään kautta.
Voimme taivaallisessa kodissamme kuvitella tuskasta, kivusta ja ahdistuksesta ihan mitä tahansa, mutta vasta kun kerran olemme itse sen kokeneet, todella olemme ymmärtäneet hyvän- ja pahantiedon ja tulleet samanlaisiksi kuin Jumala itse - oppineet kantapään kautta.
Yksi tärkeimpiä asioita, jota opin omasta kuolemastani on se, että me kaikki olemme osa valtavaa kokonaisuutta (ks. uskontunnustuksen "pyhien yhteys") eikä kukaan meistä ole erillinen. Kaiken, mitä teemme toisillemme, teemme viime kädessä itsellemme. Jos läheisesi kuoli väkivaltaisesti, se rikollinen aiheutti kaikkein pahimman vahingon itselleen - sillä omassa loppuraportissaan ("viimeinen tuomio") hän joutuu kokemaan kaiken sen tuskan, kivun, surun ja pahoinvoinnin - teidän tunteillanne, silmillänne ja aisteillanne.
Tämä voi kuulostaa latteudelta, mutta kyyneleet pyyhitään lopuksi pois. En pelkästään usko, vaan _tiedän_, että läheisesi on nyt Jumalan yhteydessä - ikuisessa rakkaudessa.
Ja voi kuulostaa jälleen latteudelta, mutta itsesyyttely ja katumus on kaikkein hedelmättömin mielentila mitä on. Sen ymmärtäminen, että hänen osaltaan tämä maallinen vaellus on nyt tehty ja elämän oppimäärä suoritettu, ja hän odottaa nyt teitä Taivaan Kodissa (jossa muuten ei ole lainkaan aikaa), toivottavasti auttaa sinua kestämään ja pääsemään yli.
---
Itse olen päättänyt, että tämänkertainen elämäni täällä maan päällä saa luvan olla viimeinen kerta tässä murheen alhossa - ei enää ikinä takaisin. Vaikka minulle tarjottaisiin timantteja kultavadilla, mikään ei saa minua enää palaamaan tänne, kun kerran pääsen pois.
---
Kokeilepa tänä iltana, kun luet iltarukouksesi, pyytää Jumalalta lohdutusta ja "korttia kotoa". Kun olemme unessa tai meditoimme, olemme erityisen vastaanottavaisia ja kykenemme saamaan kontaktin tuonpuoleiseen. Kaikki järjestyy lopuksi.
Jos se pahantekijä saa tässä tapauksessa kokea kuolleen rakkaamme kokeman tuskan tämän meidän omaisten kokeman tuskan, tulee hän kokemaan helvetillisen olotilan, sen voin taata. Se, toivoisiko tällaista kenellekään, onkin sitten toinen juttu...
Olen lukenut kokemuksestasi, ja vaikka olen taipuvainen epäilemään kaikkea, toivon todella, että olet rehellinen ja kaikki kertomasi pitää paikkansa! Olen lukenut paljon rajakokemuksia ja ne ovat niin erilaisia ja epäjohdonmukaisia, että epäusko valtaa väkisin mielen, kun niitä tarkastelee. Toivon todella, että läheisemme on kertomassasi rakkaudessa, koska sen hän on ansainnut!
Aina kerrotaan, että rajan takana tapaamme jo poismenneet rakkaamme, mutta jos kerran olemme "vain henkisiä", niin emmehän me sitten tapaa rakkaitamme omina itsenään. Itse toivoisin tapaavani siellä juuri sen _ihmisen_, persoonan, kokonaisuuden, jonka nyt olen täällä menettänyt- ja tietysti kaikki muutkin rakkaani, jokaisen omana ihmisitsenään. Entä sitten se, että olemme tottuneet täällä perheisiin ja erilaisiin yhteisöihin, jotka ovat meille tärkeitä, mutta sielläkö vain kuulumme johonkin sieluryhmään, ilman varsinaista perhettä- en tahdo:( ?
Olitko lukenut paljon näistä asioista ennen rajakokemustasi, vai kiinnostuitko näistä vasta sen jälkeen? Näyt tietävän todella paljon asioita (teoreettisia, kirjoitettuja) ja herääkin kysymys, että mitä jos kokemuksessasi olikin kyse jostakin sellaisesta ilmiöstä, jonka tutkijat väittävät olevan näiden kokemusten taustalla, omasta aivotoiminnasta(?). Mitenkään kertomustasi epäilemättä, epäilen silti..;)
Olen pyytänyt, rukoillut jotakin lohdutusta (merkkiä tms.) jo useita kertoja, mutta jostakin syystä en ole saanut mitään...
Ole varovainen sen kanssa mitä toivot. Se voi toteutua :-/
Sanottakoon näin, että Raamatussa sanotaan että "jokainen hiuskarvammekin on luettu". Se on sanasta sanaan totta. Joka ainoa tekomme, ajatuksemme, aikomuksemme - kaikki - on viety Elämän Kirjaan. (Olen miettinyt mitä datapakkaustekniikkaa Jumala käyttää, sillä koko elämäni mahtui suunnilleen luottokortin kokoiseen tilaan.) Kun minulle näytettiin, mitä olin elämässäni saanut aikaan ja tehnyt, sen kokeminen ja tunteminen muiden kantilta oli suoraansanoen pelottavaa.
Inhoan termiä "rajakokemus", sillä silloin kun ihminen on heittänyt hokkarinsa ja EEG näyttää viivasuoraa, niin silloin sen kuolleempi ollaan enää vain krematoriossa. Kyse siis on aivan oikeasta kuolemasta eikä rajalla keikkumisesta - vähän niinkuin joku voisi olla "raskauden rajalla" silloin kun pikku elämä on alkanut kohdussa. Siksi puhun mieluummin kuolemakokemuksista.
Jokainen kuolemakokemus on erilainen ja yksilöllinen. Tämä johtuu siitä, että olemme hengessä paljon vahvempia kuin ikinä materiassa, ja voimme luoda itsellemme juuri sellaisen "käyttöliittymän" tuonpuoleiseen ja kokea Taivaan juuri sellaisena kuin itse haluamme. Joku voi kokea sen miellyttävänä kesäisenä niittynä, toinen taas järvenrantamaisemana, kolmas valtavana Uutena Jerusalemina jne - me koemme jokainen sen sellaisena kuin itse haluamme. Tästä johtuvat myös nuo epäjohdonmukaisuudet - siitä, että koemme ne eri tavoin. Mutta kaikissa kokemuksissa on pohjalla samat komponentit ja sama perussävel: elämän tarkoitus on rakkaus, sillä Jumala on Rakkaus.
Tuonpuoleisessa voimme ottaa juuri täsmälleen sellaisen hahmon kuin itse haluamme, sillä emme enää ole sidottuja materiaan emmejä fysiikan lakeihin. Me tapaamme siellä todellakin toisemme omina itsenämme - riisuttuina kaikesta materiaalisesta ja maallisesta, ja ilman salaisuuksia ja teeskentelyä. Eli tulet kohtaamaan ko. rakkaan ihmisen siellä sellaisena kuin hän oli täällä maan päällä PLUS sellaisena kuin hän haluaa ilmestyä.
Hyvin usein saman fyysisen perheen jäsenet ovat myös samaa sieluryhmää. Me saamme viettää Taivaassa olemassaolomme juuri niiden sielujen kanssa, jotka ovat meillä olleet täällä erityisen rakkaita. Jeesus sanoi, että "Taivaassa ei mennä naimisiin eikä oteta vaimoksi" vastatessaan saddukeusten kysymykseen, ja tuo on myös oma kokemukseni.
Minulla on luonnontieteeellinen koulutus, ja ennen omaa kuolemaani olin lähinnä nihilisti kaiken uskonnollisen ja hengellisen suhteen, ja ohitin nämä jutut olankohauksella. Sen jälkeen aloin sitten ottamaan asioista selvää, ja miettimään, että mistä todella on kyse - ja suhteuttamaan kokemaani myös koulutukseni kautta. Aivotoiminnan häiriöstä tai kuolevista aivoista ei kertakaikkiaan voi olla kyse, sillä silloin kun EEG näyttää suoraa viivaa, aivoissa ei ole toimintaa. Itse olen taipuvaisin uskomaan "kvanttisielu"-teoriaan - siihen, että tietoisuus sijaitsee aivojen ulkopuolella, itse maailmankaikkeuden rakenteessa, kvanttitasolla, ja että ruumis (ja aivot) ovat vain hengen käyttöliittymä materiaan.
Oletko yrittänyt hiljentyä, meditoida tms? Voi olla, että merkki on annettu, mutta aivoissasi vellovat tunteet blokkaavat tehokkaasti yhteydenoton "sieltäpäin". Meditointi on hyödyllistä, sillä siinä missä rukous on puhumista Jumalalle, meditointi on Hänen kuuntelemistaan, ja näin pääsee irti myös egon kahleista.
Vaan takaisin. Armosta saamme syntyä tänne. Vain täällä me voimme kehittyä "Ihmisiksi". Tuntuu ehkä "sadistiselta", mutta kivun ja tuskan kautta opimme.
Niin että eipä pidetä mitään kiirutta täältä pois.
Tähdet... Tähdet... Eipä kiirehditä!
Elämän "kuvataulun". Koko eletyn elämän yhtenä kuvana. Tämän voi kokea myös meditaatiossa. Kuten myös "Itsensä". Ei pidä sitten pelästyä. Monet pelästyvät ja pakenevat "turvalliseen uskontoon".
Olen siinä täsmälleen samaa mieltä, että kannattaa olla varovainen mitä tosissaan rukoilee. Minä rukoilin aikoinaan sitä että oppisin tietämään mikä on Jumala ja sain vastauksen, joka oli karuakin karumpi:
Minä olen ikäänkuin hän itse, minä olen hänessä konkreettisesti ja hän on minussa. Ei opillisesti, vaan konkreettisesti. Minä OLIN hetken aikaa niinkuin Hän. Se oli hetkellinen egon menetys, hirvittävä, mutta toivuin "leijonan luolasta" palattuani kertomaan. Monet eivät koskaan ole toipuneet..olin onnekas siinä suhteessa.
Olin ennen kristitty fundamentalisti, aktiivilestadiolainen. Nykyään minun on pakko myöntää että juutalaisuudesta ja buddhalaisuudesta löytyy eniten Jumalaa. Tosin en kuulu mihinkään uskontokuntaan ja kirkostakin erosin. Minusta tuli niinkuin teosofit Jumalalta saamani rukousvastauskokemuksen myötä.
Jos olisin tiennyt mitä rukoilen, en olisi silloin rukoillut. Mutta nyt jälkikäteen olen onnellinen että rukoilin ja elämäni sai pitkällä tähtäimellä uuden onnellisemman suunnan. Tieni kääntyi 180 astetta ympäri.
Aluksi koko elämä oli hirveää ja rukousvastauksen saatuani katastrofaalista, jouduin nimittäin muuttamaan kaiken mitä olin lapsena oppinut - luottamusta Jumalaan ja Jeesuksen paria lausumaa lukuunottamatta.
Jumala on egolle sen tuho, mutta Yliminälle joka asuu usein egolta piilossa loistava juttu.
että tuo rajakokemus ei ole oikein asiaa kuvaava termi.
Mitähän toivettani mahdoitkaan tarkoittaa, kun niitä on näinä tuskan päivinä ollut niin paljon? Olen toivonut ihan mahdottomia asioita...
Joo, ehkä ne kuolemakokemusten(!) erilaisuudet johtuvat tuosta kertomastasi asiasta. On vain melkoisen kummallisiakin kokemuksia ja eroja on mm. siinä, miten sinne toiselle puolelle mennään. Yksi nousee ylöspäin ja näkee maapallon, tähtien jne. jäävän taakseen, toinen nousee korkeuksiin savimajoineen päivineen ja jotkut sukeltavat tunneliin jne.jne.
Miksi meidän täytyy oppia näitä maailman julmia asioita, jos kerran ne eivät kuulu todelliseen kotiimme?
Tällaisena tekemistä rakastavana ihmisenä mietityttää myös se, että mitä siellä Taivaassa sitten tehdään, jos siellä kaikki on niin valmista ja täydellistä(?) Ei kai siellä vain pidä soitella harppua päivästä toiseen? :) Kun on tottunut, että elämään kuuluu monenlaisia tunteita, niin jotenkin sitä ajattelee, että pelkkä ruusuilla tanssiminen on tylsää... :o
En ole yrittänyt meditoida, koska se on minulle hyvin vieras asia. Hiljentynyt olen, mutta ehkä en tarpeeksi...
Kun sinulla näyttää olevan nuo suhteet tuonne yläkertaan mutkattomammat, niin voisitko pyytää minulle sitä "korttia" sieltä, vaikka toki pyydän sitä itsekin. Niin, tai ehkä ne suhteet ovat samanlaiset meillä kaikilla, mutta minulla kai tämä "käyttöliittymä" pätkii jotenkin.
Voitko muuten oman kokemuksesi jälkeen iloita läheistesi kuolemasta, kun tiedät, minne he pääsevät?
Tuo oli täsmälleen oma kokemukseni, ja sama tematiikka tulee kerta toisensa jälkeen esiin kristittyjen mystikkojen ja monien pyhimysten kokemuksissa, mutta ns. "virallinen kristinusko" ei tunnusta em. asiaa. Kokemuksesti on sama kuin minun, eli että juutalaisuus ja mahayana ovat lähinnä totuutta.
On sinänsä valitettavaa, että kristinuskon historia on täynnä hukattuja mahdollisuuksia, arvovaltakiistoja, virheitä ja niiden korjaamista entistä pahemmilla virheillä sekä totaalista ymmärtämättömyyttä siitä, mitä Jeesus tosiasiallisesti opetti.
Ja kyse on täsmälleen siitä tematiikasta, mitä Jeesus esitti ja minkä myös Paavali tuo esiin: egosta luopuminen, "vanhan Aatamin ristiinnaulitseminen". Jumalan kohtaaminen on myrkkyä egolle, mutta äärimmäisen vapauttava ja lohdullinen kokemus. Nyt tiedän, etten voi millään joutua hukkaan enkä pudota universumin lattialautojen välistä, sillä olen osa Jumalaa itseään ja hänelle rakas.
Kristityt ovat ymmärtäneet koko jutun väärin. Pyhä Henki on meissä kaikissa, se on sisällämme ja se vaikuttaa meissä - jos annamme. Sitä ei valuteta meihin erikseen, vaan se nousee pintaan jos ja kunymmärrämme luopua egostamme. Sitä on uudestisyntyminen - egon kuolema ja Yliminän esiinnousu.
Tarkoitin tuolla toivomisella sitä, mikä meillä usein nousee tuollaisessa tilanteessa mieleen: pahan toivomista vihatulle ihmiselle. Siinä vain helposti käy niin, että Jumala kyllä järjestää tuon retaliaation, mutta siinä joutuu itsekin kokemaan sen kaiken tuon toisen ihmisen ja hänen aistiensa kautta.
Minulle kävi niin, että tuijottelin katosta ruumistani, enkä aluksi edes tajunnut olevani kuollut. Kuikuilin ja sitten tuumin "oh shit, olen kuollut. Seuraava ajatus oli "oh shit, jos kerran olen kuollut ja pystyn yhä pohtimaan tällaisia juttuja, se merkitsee sitä että ne jutut Jumalasta ja taivaasta ovatkin totta!" Välittömästi siinä vaiheessa minua vietiin. En kokenut tunnelia, vaan lähinnä "valonnopean" matkan universumin halki, mutta kuulin kyllä oman teemamelodiani - meillä jokaisella ihmisellä on oma melodiansa, jonka Jumala on meille säveltänyt.
Miksi meidän täytyy oppia maailman julmia asioita? Muistelepa syntiinlankeemuskertomusta. Se on symbolinen kertomus siitä, miten ja kuinka me jätimme Taivaan Kodin ja ennenkaikkea miksi. Me halusimme olla Jumalan kaltaisia samalla tavoin kuin lapsi haluaa olla isänsä tai äitinsä kaltainen. Meidän tarvitsee siksi oppia hyvän- ja pahantieto - eli kokea sekä hyvä että paha, kantapään kautta, oppiaksemme niiden eron. Sitä varten meidän oli jätettävä Taivaan kotimme, ja tultava tänne maailmaan ja materiaan - kokemaan se paha, aivan käytännössä.
Muistutan, että olemme täällä vapaaehtoisina, ja vain hyvin pieni osa Jumalan kaikista lapsista uskaltautuu tänne Maahan (tai muille maailmankaikkeuden asutuille planeetoille). Suurin osa Jumalan lapsista ei ikinä uskalla tulla materiaan, kokemaan kärsimystä, kipua ja kuolevaisuutta.
Mitä Taivaassa tehdään? Ihan mitä itse haluat tehdä! Se on paikka, jossa a) vallitsee täydellinen rakkaus ja b) jossa ei ole lainkaan aikaa (tämä on seuraus termodynamiikan II laista - aika on aineen ominaisuus). Koska olemme hengessä paljon vahvempia kuin ikinä aineessa, voimme luoda itsellemme juuri sellaisen Taivaan kuin mitä vain itse ikinä haluamme. Ja jos pelkkä ruusuilla tanssiminen alkaa tökkiä, aina voit pyytää Jumalalta lupaa tulla uudelleen tänne maailmaan - joko oppimaan lisää tai opettamaan muita.
Meditointi ja hiljentyminen ovat pitkälti synonyymejä, ja olennaista on juuri tuo omien ajatusten poissulkeminen ja Jumalan kuuntelu. Lupaan, että tänä iltana muistan sinua iltarukouksessani.
Voinko iloita lähimmäiseni kuolemasta? Niin makaaberilta kuin se tuntuukin, niin periaatteessa kyllä - tiedän, että ero hänestä on vain väliaikainen, ja tiedän että hän vain palasi kotiin. Samoin tiedän vielä kerran kohtaavani hänet. Ja jos kaksi ihmistä sopii toisilleen niin hyvin, että heistä voi sanoa "se liitto on jo Taivaassa sovittu" - niin se hyvin todennäköisesti onkin sitä.
Minunkin kokemusteni jälkeen voi sanoa, että tuskin koskaan tahdon tänne takaisin. Onhan täällä hyviäkin aikoja ja asioita, mutta ne pahat... huh!
Vaikka siis olemme hengessä vahvoja, emme siis ole kuitenkaan henkisinäkään olentoina täydellisiä, koska muutenhan emme olsi langenneet, eikä meillä olisi mitään opittavaakaan, vai? Opitaanko Taivaassa, tai tehdäänkö siellä työtä?
Olen kuullut kolmen itselleni tutun kertovan kuolemakokemuksistaan, tai en tiedä ovatko he olleet varsinaisesti kuolleita, mutta ainakin rajalla ovat keikkuneet. Kaksi heistä on kertonut tavanneensa oman mummonsa, yksi omat vanhempansa ja isotätinsä. Yksi heistä kertoi olleensa jossakin kylmässä huoneessa, jossa vain odotettiin- mitä odotettiin, sitä hän ei tiennyt (tai kertonut). Mikä tuollainen kylmä huone voisi olla? Tämä sama henkilö kertoi saaneensa matakallaan tietoa, josta hän ei voi kertoa.
Sinun kokemuksesi on jotenkin hyvin selkeä ja se poikkeaa kaikista lukemistani/ kuulemistani. Kuitenkin uskon, että noillakin ihmisillä, jotka ovat itse kertoneet omista kokemuksistaan, on ne kokemukset ollut, mutta ovatko ne kokemuksia Taivaasta vaiko niitä omien aivojen juttuja(?) Yhden (noista em. ihmisistä) elintoiminnot oltiin lakkautettu toimenpiteen ajaksi ja hänen ruumiinlämpönsä oltiin laskettu alas ja hän oli sydän-keuhkokoneessa. Onko ihminen sitten kuollut silloin, kun hän on pelkästään koneiden varassa, mutta ruumis ei ole kuitenkaan tuhoutumassa?
Kiitos, jos muistat minua rukouksessasi. Tarvitsisin todella jotakin lohtua tähän sisäiseen tuskaani ja varmuutta siitä, että rakkaallani on hyvä olla. Hänen loppuelämänsä oli sellaista kärsimystä, että Jumala saisi korvata kaiken hänelle...jotenkin...
Emme ole hengellisinä olentoina täydellisiä - vain Jumala itse on täydellinen - mutta olemme kasvuprosessissa.
Taivas on siis todellinen kotimme. Sielläkin periaatteessa on mahdollista kasvaa ja kehittyä, mutta hyvin hitaasti - todellinen kasvu on tehokkainta materiaalisessa maailmassa, jossa vallitsee aika, termodynamiikan armottomat lait ja jossa ei ole mitään pysyvää ja jossa kaikki on katoavaista. Yksi opetus ajan kokemuksessa on se, ettei meidän tule takertua mihinkään vaan yrittää luovia elämän virrassa eteenpäin. Taivaassakin voi toki oppia (ja tehdä työtä), mutta varsinaisesti tämä materiaalinen maailma on se paikka, jossa em. asiat tapahtuvat. Myös muita paikkoja oppimiseen on.
Ystäviesi kuvaukset vaikuttavat näin äkkipäätä melko koherenteilta ja uskottavilta. Tuo, että tapaamme omia verisukulaisiamme ja ystäviämme, on merkki siitä, että todella kuulumme isoon kokonaisuuteen ja että olemme toisillemme erityisen läheisiä. Usein samaan sukuun kuuluvat ihmiset, jos he haluavat tulla tänne maailmaan uudelleen, syntyvät vuorotellen toisilleen lapsiksi, vanhemmiksi tai sisaruksiksi - tai puolisoiksi.
Tuo kolmas kokemus on mielenkiintoinen. Joissakin kuolemakokemuksissa tulee esiin "odotushuone" tai "kokoontumisasema", josta siirrytään eteenpäin. Ateistin helvetti on puolestaan absurdi, harmaa tyhjö, joka on kylmä ja jossa on pelkkä olemassaolo. Tuo kylmä huone voisi olla juuri merkki siitä, että hänen aikansa ei ollut vielä tullut - hän ei ollut vielä suorittanut oppimääräänsä loppuun.
Onko ihminen kuollut silloin, jos hän on pelkästään koneiden varassa mutta ruumis ei ollut tuhoutumassa? Mikäli EEG (aivosähkökäyrä) näyttää suoraa viivaa ja sydän on pysäytetty, tällöin ihminen on kliinisesti kuollut. Kaikkein dramaattisin tällainen tapaus on Pam Reynoldsin (muusikko) kuolemakokemus - hän kykeni oman kokemuksensa aikana (hänen elimistönsä ja tietoisuutensa oli ajettu alas) kuvaamaan tapahtumia leikkaussalissa oikeustodistajalta vaadittavalla tarkkuudella. Reynolds on elävä ihminen ja hän kertoo kokemuksestaan lisää omalla webisivullaan. Itselleni kävi niin, että olin allerginen käytetylle lääkkeelle, ja sydämeni pysähtyi. Minut saatiin elvytettyä, mutta se kokemus muutti sen jälkeen koko elämäni.
tässä nyt sen verran, että tuo kylmässä huoneessa odottanut on puolisoni, joka ei taatusti ole lukenut kuolemakokemuksista, lukee korkeintaan sanomalehteä ja Aku Ankkaa :) Hän kertoi, että tuossa huoneessa oli istunut harmaan näköisiä hahmoja, mutta että häntä oltiin kielletty istumasta. Puolisoni sydän oltiin pysäytetty toimenpiteen ajaksi, hänen ruumiinlämpönsä laskettu matalaksi ja sydän-keuhkokone huolehti veren hapettamisesta, mutta minulle on epäselvää, milloin EEG näyttää suoraa viivaa(?) Puolisoni kertoo myöskin nähneensä itsensä leikkausliinoin peiteltynä ja kohonneensa ylöspäin. Myöskin takaisin palaamisensa hän muistaa. Uteliaana ihmisenä olen kysellyt häneltä, mitä hän ei saa kertoa (tyhmää, tiedän), mutta hän ei ole suostunut kertomaan. Puolisoni kertoo myöskin, että hänelle oltiin sanottu, että häntä odotetaan maan päällä, ja että hänen täytyy palata. Toinen tutuistani, joka kertoo kokemuksestaan, kertoo myöskin, että hänen käskettiin palata, ja että hänelle sanottiin, että hänen aikansa ei ole vielä eräs asia, jota en uskalla tässä kertoa tunnistettavuuden takia...
Muistaakseni olet kertonut olleesi ateisti ennen kuolemakokemustasi. Miksi et joutunut ateistin helvettiin?
Mikäli osaat englantia, tsekkaapa tällainen linkki
http://www.near-death.com/experiences/evidence01.html
Kyseessä on hyvin samankaltainen tapaus kuin puolisosi. Sen verran, mitä itse osaan tuota tulkita on, että a) puolisosi ei ole [ainakaan siihen saakka] ollut kovin uskonnollinen ja b) hänen aikansa ei vielä ollut tullut. Kuvaus muistuttaa pitkälti tuota Reynoldsin tapausta.
Ymmärrän oikein mainiosti puolisoasi, miksei hän pahemmin kerro tapahtuneesta sen kummemmin. Kolmasosat porukasta ei usko sanaakaan, kolmasosa pitää sekopäänä ja loput Saatanan riivaamana. Mutta tuo kokemus on niin paljon omani kaltainen, että suhtaudun siihen vakavasti.
Meillä kaikilla on täällä todellakin jokin ennaltasäädetty aikaikkuna, jonka joudumme tai saamme täällä olla. Tuo tematiikka "sinun aikasi ei vielä ole tullut" toistuu kerta toisensa jälkeen.
Miksi en joutunut ateistin helvettiin? Siksi, etten sittenkään ollut onnistunut järjestämään itseäni Jumalasta eroon, ja tajusin sitten siinä vaiheessa, kun olin kuollut, ottaa Jumalaan yhteyttä. Koska olemme hengessä vahvempia kuin ikinä ruumiissa, pelkkä Jumalan ajatteleminen johti siihen, että pääsin hänen yheyteensä. Tämä muuten toistuu helvettikokemuksissa: helvetillinen kokemus lakkaa heti, kun huutaa Jumalaa avukseen. Vaikka pidin tuolloin uskontoa hölynpölynä, ja vaikken uskonut Jumalaan, Hän kuitenkin uskoi minuun :-)
Helvetti ei ole mikään rangaistussiirtola eikä kosmisen sadistin kidutuskammio, vaan yksinkertaisesti mielentila - sellaisen sielun mielentila, joka on onnistunut järjestämään itsensä eroon Jumalasta. Jumala ei tuomitse ketään Helvettiin, vaan sinne joudutaan elämällä helvetillisesti - oletusarvoisesti me jokainen palaamme Jumalan luo Hänen yhteyteensä. Ei Jumala rankaise meitä epäuskosta, vaan me itse rankaisemme itseämme siitä, jos elämme helvetillistä elämää. Ja siksi usko on niin tärkeä: ei siksi, että me olisimme jotenkin saastaisia tai syntisiä tai rikollisia ja Jumala suuressa halpamaisuudessaan armahtaisi meitä maan matosia uskosta, vaan siksi että usko vie meidät varmuudella takaisin Jumalan luo (Jumalan ajatteleminen vie hänen yhteyteensä). Ja siksi juuri tuo Jeesuksen sovitustyö - se oli niin valtavan dramaattinen ja mieleenpainuva tapahtuma, että jokainen joka on tavalla tai toisella onnistunut järjestämään itsensä Jumalasta eroon, löytäisi siitä "kiinnepisteen", jonka kautta ottaa taas kontakti Jumalaan.
Katsoin linkin ja paljon samankaltaisuuksia löytyi, kuin puolisoni kertomuksesta. En kyllä ole mikään haka englannissa, joten kaikkea en ymmärtänyt. Kohta, jossa Pam kertoo takaisin paluustaan ja siitä, miten ei halunnut katsoa kuolleelta näyttävää ruumistaan, on myöskin hyvin yhtenevä puolisoni kertomukseen. Olen "nyhtämällä" saanut hänet kertomaan yksityiskohtia kokemuksestaan (kertoi asiasta yleisemmin heti kokemuksensa jälkeen) ja selkeästi häntä ahdistaa (itse sanoo, että inhottaa), kun hän alkaa kertomaan siitä, mitä näki leikkaussalissa. Vaikein kohta näyttää olevan juuri paluu ja siihen liittyvät muistikuvat.
Miksiköhän vain jotkut, kuten sinä, saavat tavata itsensä Jeesuksen, mutta toiset "vain" kuolleita omaisiaan tai ystäviään- jotkut aivan outojakin ihmisiä? Miksi sinulle kerrottiin kaiken tarkoitus, mutta muihin vastaaviin kokemuksiin en ole törmännyt? Miten muistat kaiken niin tarkasti? Kirjoituksistasi saa kyllä kuvan, että ymmärryskykysi ja muistisi ovat muutenkin tavallista korkeampaa luokkaa. Käytät paljon käsitteitä, joista moni ei tajua mitään :) Silti kuvauksesi on selkein ja johdonmukaisin kaikista kuulemistani/ lukemistani.
Ajattelitko kokemuksesi aikana omaisiasi, jotka jäisivät jälkeesi maan päälle suremaan? Olisitko surutta voinut jäädä Taivaaseen, huolehtimatta heistä tai kaipaamatta heitä? Koitko itsesi omaksi persoonalliseksi itseksesi, kun et ollut enää ruumiissasi, vai muutuitko "aivan toiseksi"?
Näitkö Taivaassa muita kuin Jeesuksen? Millaisessa hahmossa kuolleet ihmiset ovat, näyttävätkö ihmisiltä ollenkaan?
Pitkä litania kysymyksiä, mutta ei vastausvelvoitetta ;)
Monelle kuolemakokemuksen läpikäyneelle kokemus ja sen jälkipyykki on hyvin traumaattinen, vaikka itse kokemus olisikin taivaallinen. Totesin, että minulla sen sulattaminen kesti vuosia, ja olin pitkään lähes itsemurhan partaalla - halusin palata takaisin sinne rakkauteen. En yhtään ihmettele puolisosi asennetta: itse koin pitkään aivan samalla tavoin.
Miksi jotkut kohtaavat Jeesuksen (Krishnan, Buddhan jne) ja toiset "vain" omaisia, ystäviä tai muita ihmisiä? Itse oletan, että me kaikki kohtaamme sitä, mitä eniten tarvitsemme. Minä kohtasin uskonnollisen auktoriteetin siksi, että tarvitsin varmuuden asiasta intellektuaalisella tasolla. Minulle selvisi, että ristiinnaulitseminen on historiallinen tosiasia (se on tapahtunut), naulat lyötiin ranteiden läpi - EI kämmenten, ja sitä eivät suorittaneet legioonalaiset vaan auxiliariukset - tunnistaisin sen yhä roomalaisen sotilasyksikön joka sen teki, jos vain näkisin sen saman kilpikuvion!
Miksi muistan nämä kaikki niin tarkasti? Koska se on niin valtavan mieleenpainuva tapahtuma, ja Jumala haluaa minun todella muistavan sen. Jumala myös hanskaa muistiamme, emme me itse: sain kysyä mitä halusin, sillä ehdolla että ko. vastaukset pyyhittäisiin mielestäni. Jumala on täydellinen tietoturvapäällikkö: hän sallii meidän muistavan ja tietävän vain ja ainoastaan niitä asioita, mitä todella tarvitsemme. Siksi myös traumaattiset kokemukset usein pyyhkiytyvät mielestämme.
Ajattelinko omaisiani? Kyllä, Minun tuli surku vanhempiani, jotka olisivat menettäneet tyttärensä tuon takia. Olinko oma persoonallinen itseni? Kyllä ja ei. Sanottakoon näin, että minulla oli selkeästi identiteetti, mutta en ollut enää erillinen, vaan tunsin liittyväni osaksi valtavaa kokonaisuutta.
Tuonpuoleisessa saamme jokainen ottaa juuri sellaisen hahmon kuin haluamme. Me voimme ottaa ihmisen hahmon - useimmiten otamme sellaisen, mistä eniten pidimme täällä maan päällä. Emme myöskään ole sidottuja aikaan emmekä paikkaan, vaan voimme olla monessa paikassa samassa. Oletan, että oman kokemukseni aikana ("aikana" on väärä termi, sillä tuonpuoleisessa ei ole aikaa) Jeesus oli samanaikaisesti monessa eri paikassa, ja kohtasin yhden hänen projektionsa.
Kokemuksessasi on jotenkin kaikki palaset kohdallaan, ja vaikka olen taipuvainen epäilyyn, niin vaikea sinua on epäillä. Aluksi epäilin, että olet keksinyt "hyvän tarinan" ja kirjoittelet aikasi kuluksi, omaksi huviksesi, ja että provoilet. Vaikka siis omalla puolisollanikin on kokemuksensa, niin aivoni yrittävät selitää kaiken omalla vähäisellä järjellään..:)
Tuo aika-asia on mielenkiintoinen. Onko sitten niin, että läheisemme eivät odota meitä, koska ei ole aikaa milloin odottaa? Miten toiset tulevat Taivaaseen sitten toisia myöhemmin, jos sitä aikaa ei ole?
Koemmeko henkisinä olentoina siis myöskin surua, koska sinullakin tuli surku vanhempiasi? En jotenkin pitäisi pahana sitäkään, vaikka tuntisimme negatiivisiakin tunteita, koska jotenkin tähän ihmisen tunnekirjoon tottuneena sitä ajattelee, että pelkästään autuus alkaisi maistumaan puulle. Toivottavasti Taivaassa on pieniä pulmiakin, joissa joutuu käyttämään ongelmienratkaisukykyä :), ei kuitenkaan näitä ahdistuksen tunteita tai syvää surua!
Saanko udella sellaista asiaa, että olitko kenties polvileikkauksessa, kun kokemuksesi tapahtui? Ei tarvitse vastata, jos et halua. Kysyn vain sillä, että tiedän yhdestä tapauksesta, jossa nuoren ihmisen sydän pysähtyi päiväkirurgisen polvileikkauksen yhteydessä. Onhan noita tietysti sattunut useitakin... kai..
Millaisessa hahmossa muuten itse olit kokemuksesi aikana? Minä kai olen jotenkin niin mieltynyt tähän maailmaan sen julmuudesta huolimatta, että toivoisin Taivaan kotini olevan paljon nykyiseni kaltainen, ja että rakkaani olisivat siellä kanssani omina itsenään? Mitä sitten, jos he eivät halua samaa? Ei kai näitä voi järjellä käsittää...
" Miksi Jumala sallii maailmassa pahuutta " -ihmettelystä sen verran, että hänenkö syy se on
että jos kaikki ei mene aina ihan joka kerta täysin etukäteen suunniteltuna 100% "putkeen",
jo ennen aikojen alkua, n. 15 mrd vuotta sitten,
tunnetun käsityksen mukaan ajallisesti, maailmankaikkeus on suunniteltu loppujen lopuksi loistavasti sellaiseksi kuin se on juuri nyt tällä siunaaman sekunnilla herran vuonna 2007.
No palatkaamme aikojen alkuun ennen aikojen alkua. Minkälainen olisi johdonmukainen maailma toiminnallisesti järkiperäisen toimivuutensa kannalta. Luoja ei voi koskaan syntyä ilman vastavoimaansa, ja tästä päästään siihen että nämä kumpikaan ei voi olla syntyneet ilman kolmatta osapuolta jota hengen voimaksi kutsutaan. Ja ne suuret Vanhat joilla ihmisiä
nykyäänkin uskonnollisuuden varjolla pelotellaan
yhä tänäkin päivänä, niin sanotaan että ne vain on..., eikä ne halua/pystyisikään koskaan tappamaan/poissulkemaan toisiansa olevaisuudesta,
sen "kolmannen" ansiosta, joka myöskin esiintyy näkymättömänä keskuudessamme, aineettomuuden ja
aikatekijöistä riippumattomuuden tilassa, siis alussa ja lopussa ja yhtäaikaa joka hetkessä. Kuulostaa ensivaikutelmalta arvoitukselta, mutta sen on niin tarkoitus ollakin, jotta ihminen saa miettiä kaiken elämän menossaan ihan itse, viimeistään aikuisiällänsä, jolloin kaikkea ei työnnetä pöydälle joka hetki eteensä
kuin pienille lapsille täysinäinen ruokalautasellinen, jota sitäkään eivät saa välttämättä kauhottua omin avuin massujensa pohjalle.
joka tuntee juuri kuin sinäkin, että olisi voinut tehdä toisin ja enemmän. Minultakin on kadonnut ilo ja osittain toivokin.
Minunkin läheiseni oli hyvä ja avulias.
Kärsimys on kova opettaja.
Me emme voi vahtia toista ihmistä 24h vuorokaudessa, meillähän on oma elämämme.
Miksi Rakkaus sallii tämän. Rakkaudella ei ole mitään tekemistä vastakohtansa kanssa. Kaikella on vastakohtansa.
Usko, että tapaat hänet vielä "jossain"
Toivo, että tapatte vielä "jossain"
Rakasta, häntä kaikesta huolimatta ikuisesti, sillä rakkaus ei kuole koskaan, se ehkä elää vain hiljaisemmassa paikassa, mutta on kuolematon. Rakkaus voittaa kaiken, kuolemankin.
"Ainakaan en lääkärikirjasta onnistunut löytämään itsestäni Hodgkingin taudin oireita..."
Uskotko todella, että unissa näkemäsi viestinviejä osaa tehdä oikean diagnoosin? Unet eivät ole muutakuin aivojen sieltä täältä muistista koostamia juttuja, joissa ei ole mitään sen ihmeempää järkeä. Ehkä olet tuon taudin nimen jostain kuullut (tietämättäsi), ja sitten tuo sattui tulemaan uneen. Ihan yhtä laillahan viestinviejä olisi voinut sanoa, että saat Viking Lotossa 6 oikein ja rahaa tulee siksi ovista ja ikkunoista.
Monesti olen itsekkin painajaisten jälkeen tyyni, vaikka unessa minua on jahdannut ties mitkä hirviöt. Eipä noita unia kannata sen kummemmin todesta ottaa. Joskus olen myös noita ns selkounia nähnyt, ja nuo ovat ihan mielenkiintoisia.
tutkia unien sanomaa. Niistä oppii paljon ja saa myös johdatusta elämäänsä. Sitä varten ne ovat.
Eivätkä mitään hölynpölyä merkityksetöntä :)
Tässä olemistani miettiessäni olen tullut havainneeksi, että aina ajoittain sitä itsekin tulee pelkoa kylväneeksi. Aivan kuin pelon kylväminen olisi "synti". Aivan kuin rakkauden kylväminen olisi "synti". Aivan kuin hyväksymisen kylväminen olisi "synti".
Analyysien jälkeenkin 'Rakkaus on' ilmentyen luovien ihmisten toimintana. Luova sanana ei tässä yhteydessä tarkoita stereotyyppisiä määritelmiä vaan aivan jokaista ihmistä.
"Unet nuo 'todellisuuden' muokkaajat". Mitä olet mieltä arvon ... oletko todennäköisesti Hodginsonin taudin pauloissa enemmän ollut ennen unta vai unen jälkeen? Kuinka noin muuten menee? ;)