anna anteeksi.
Ihmisen tietoisesti pahansuopa suhtautuminen toiseen tekee hänet kykenemättömäksi katumaan pahoja tekojansa. Jumalallisen rakkauden voima estyy vaikuttamasta hänen kivettyneeseen sydämeensä, niin ettei hän pysty vastaanottamaan armon herätystä saadakseen anteeksiantamuksen synneistään. Tuomitsemalla lähimmäistä sekaannutaan Jumalan tuomiovaltaan, josta apostoli varoittaa sanoen: Älkää itse kostako. Myös kirkon opettajat neuvovat: Ylennä katseesi Jumalaan, Hän on vanhurskas tuomari ja auttaa sinua väärintekijöitä ja panettelijoita vastaan, sillä ei Häntä kukaan eikä minkäänlainen vääryys voita. Hänen armahtavaisuuttaan eivät mitkään maalliset voimat muuta. Häneen luottavalle annetaan enemmän kuin tämä on voinut toivoakaan. Jätä siis Hänen hoidettavakseen murheesi, äläkä epäile.Hänen ihmisrakkautensa ylittää suuremmatkin odotuksemme.
Anteeksiantamisen ja tuomitsemasta pidättäytymisen seuraukset mielen rakentamisessa Jumalan yhteyteen ovat monia muita kilvoitusmuotoja hyödyllisempiä. On sanottu: `Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.` `Jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi, mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.`Se, joka tietoisesti havaitsee sydämensä olevan täynnä vihaa, toisen tuomitsemisen halua ja muita paheita sekä hyväksyy mielensä tilan semmoisenaan, hän kadottaa sisäisen rauhansa ja iäisyyslupaukset. Mutta se, joka tekee parannuksen, löytää mahdollisuudet jatkaa autuasta elämäänsä iäisyydessä.
Korostaen katumuksen salaisuuden suuruutta kirkonopettajat vakuuttavat, että tekojensa avulla ani harva lähestyy Jumalaa, mutta katuminen on auttanut lukemattoman monia pelastumaan. Joka ei anna toiselle anteeksi, menettää mahdollisuuden saada syntinsä anteeksi. Anteeksiantaminen ei ole vain satunnainen, tilapäinen ilmiö ihmisen elämässä. Pietarin kysymykseen, kuinka monta kertaa on annettava anteeksi toista kohtaan rikkovalle veljelle, ihanko seitsemän kertaa, Jeesus vastasi hänelle: Minä sanon sinulle, ei seitsemän kertaa vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän (Matt: 18, 22). Jeesuksen antama vastaus puhuu rajattoman anteeksiantavaisesta suhtautumisesta lähimmäisen rikkomuksiin. Se edellyttää jatkuvaa kasvamista hengessä Jumalan mielen mukaiseksi.
Kun toista tuomitseva ajatus herää mielessä, on se kaikin mahdollisin keinoin poistettava tietoisuudestamme ja löydettävä tuomittavaksi joutuvan luonteen ominaisuuksista jotakin hyvää muistettavaksi. Kilvoittelijat suosivat tätä menetelmää tehokkaana apukeinona tuomitsemisen välttämiseksi. Myös omien heikkouksiensa muistaminen ehkäisee tuomitsemisen halua. Tulisi pitää mielessä, että sen paheen itu, josta läheistä tuomitaan, elää myös tuomitsijan sisällä. Siinäkin tapauksessa, jos rikkomus on julkista laatua, mutta sen tuomitseminen ei kuulu tehtäviimme, pyhittäjät neuvovat olemaan moittimatta syyllistä ajattelemalla, että esille tullut lankeemus on annettu hänen kestettäväkseen kasvatuksellisessa tarkoituksessa.
Kantakaa toistenne kuormia, niin te täytätte Kristuksen lain (Gal. 6, 2). Älä tuomitse heikkoa, vaan rukoile hänen puolestaan. Rukoiltaessa toiselle anteeksiantamista osallistutaan jumalallisen armon vaikutukseen, ja siten tehdään rakkauden työtä. Sitä paitsi rukoileminen niiden puolesta, jotka tekevät meille pahaa, on omiaan nöyryyttämään mielemme asennoitumista. Nörtynyt mieli suojaa vihalta, ja auttaa siitä vapautumaan."
(Lainaus piispa Aleksanteri Karpinin teoksesta: USKON PORTILLA, Tapiola 1968).
Ihmisen tietoisesti pahansuopa suhtautuminen toiseen tekee hänet kykenemättömäksi katumaan pahoja tekojansa. Jumalallisen rakkauden voima estyy vaikuttamasta hänen kivettyneeseen sydämeensä, niin ettei hän pysty vastaanottamaan armon herätystä saadakseen anteeksiantamuksen synneistään. Tuomitsemalla lähimmäistä sekaannutaan Jumalan tuomiovaltaan, josta apostoli varoittaa sanoen: Älkää itse kostako. Myös kirkon opettajat neuvovat: Ylennä katseesi Jumalaan, Hän on vanhurskas tuomari ja auttaa sinua väärintekijöitä ja panettelijoita vastaan, sillä ei Häntä kukaan eikä minkäänlainen vääryys voita. Hänen armahtavaisuuttaan eivät mitkään maalliset voimat muuta. Häneen luottavalle annetaan enemmän kuin tämä on voinut toivoakaan. Jätä siis Hänen hoidettavakseen murheesi, äläkä epäile.Hänen ihmisrakkautensa ylittää suuremmatkin odotuksemme.
Anteeksiantamisen ja tuomitsemasta pidättäytymisen seuraukset mielen rakentamisessa Jumalan yhteyteen ovat monia muita kilvoitusmuotoja hyödyllisempiä. On sanottu: `Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.` `Jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi, mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.`Se, joka tietoisesti havaitsee sydämensä olevan täynnä vihaa, toisen tuomitsemisen halua ja muita paheita sekä hyväksyy mielensä tilan semmoisenaan, hän kadottaa sisäisen rauhansa ja iäisyyslupaukset. Mutta se, joka tekee parannuksen, löytää mahdollisuudet jatkaa autuasta elämäänsä iäisyydessä.
Korostaen katumuksen salaisuuden suuruutta kirkonopettajat vakuuttavat, että tekojensa avulla ani harva lähestyy Jumalaa, mutta katuminen on auttanut lukemattoman monia pelastumaan. Joka ei anna toiselle anteeksi, menettää mahdollisuuden saada syntinsä anteeksi. Anteeksiantaminen ei ole vain satunnainen, tilapäinen ilmiö ihmisen elämässä. Pietarin kysymykseen, kuinka monta kertaa on annettava anteeksi toista kohtaan rikkovalle veljelle, ihanko seitsemän kertaa, Jeesus vastasi hänelle: Minä sanon sinulle, ei seitsemän kertaa vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän (Matt: 18, 22). Jeesuksen antama vastaus puhuu rajattoman anteeksiantavaisesta suhtautumisesta lähimmäisen rikkomuksiin. Se edellyttää jatkuvaa kasvamista hengessä Jumalan mielen mukaiseksi.
Kun toista tuomitseva ajatus herää mielessä, on se kaikin mahdollisin keinoin poistettava tietoisuudestamme ja löydettävä tuomittavaksi joutuvan luonteen ominaisuuksista jotakin hyvää muistettavaksi. Kilvoittelijat suosivat tätä menetelmää tehokkaana apukeinona tuomitsemisen välttämiseksi. Myös omien heikkouksiensa muistaminen ehkäisee tuomitsemisen halua. Tulisi pitää mielessä, että sen paheen itu, josta läheistä tuomitaan, elää myös tuomitsijan sisällä. Siinäkin tapauksessa, jos rikkomus on julkista laatua, mutta sen tuomitseminen ei kuulu tehtäviimme, pyhittäjät neuvovat olemaan moittimatta syyllistä ajattelemalla, että esille tullut lankeemus on annettu hänen kestettäväkseen kasvatuksellisessa tarkoituksessa.
Kantakaa toistenne kuormia, niin te täytätte Kristuksen lain (Gal. 6, 2). Älä tuomitse heikkoa, vaan rukoile hänen puolestaan. Rukoiltaessa toiselle anteeksiantamista osallistutaan jumalallisen armon vaikutukseen, ja siten tehdään rakkauden työtä. Sitä paitsi rukoileminen niiden puolesta, jotka tekevät meille pahaa, on omiaan nöyryyttämään mielemme asennoitumista. Nörtynyt mieli suojaa vihalta, ja auttaa siitä vapautumaan."
(Lainaus piispa Aleksanteri Karpinin teoksesta: USKON PORTILLA, Tapiola 1968).
Vastaukset 2
Vanhimmat
voisitko kirjoittaa koko kirjan kerralla tänne pliis?
...lihaksilla. Täältä tulee vain mainospaloja. Jospa piispa Aleksanterin kirjat vielä löytyisivät hyvin varustetuista kirjastoista lainaksi.