Uhmakas Lilith
Ennen Eevaa oli Lilith, voimakastahtoinen ja intohimoinen kantaäiti, kiehtova käärme, joka tarjosi Eevalle tiedon puun hedelmän. Myytit Lilithistä ovat täynnä kostoa ja kunnianhimoa, seksiä ja väkivaltaa.
Olemme oppineet, että Raamatussa Jumala Aadamin luotuaan totesi: - Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva. Ja niin hän loi Eevan.
Juutalaisten suuresti kunnioittama Talmud-teos kuitenkin sijoittaa nämä aivoitukset vähän aikaisemmaksi. Sillä niiden jälkeen Jumala ei vielä luonut Eevaa, vaan esiäideistä kaikkein varhaisimman: Lilithin. Adamin puolisoista ensimmäisen, ylpeän ja hillittömän, koston- ja kunnianhimoisen. Ensimmäisen feministin. Ensimmäisen tietoajanoavan naisen, joka totta kai heti joutui miesten syrjimäksi.
Lilithin tarina katosi Ison Kirjan alusta melko pian ajanlaskumme alun jälkeen, kun pyhät miehet kokouksissaan päättivät, mitkä tarinat sopivat Raamatun kaanoniin, mitkä eivät. Lilith ei sopinut. Hän oli liian kauhea, liian syntinen ja uhmasi miehen valta-asemaa liian uljaasti.
Myytin perusteet ovat kuitenkin yhä luettavissa luomiskertomuksesta. Raamatussa on kaksi kertomusta luomisen työstä. Ensimmäinen (1 Moos. 1:27), joka poikkeaa selvästi toisesta, tunnetummasta, toteaa, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, ja jatkaa vielä, että "mieheksi ja naiseksi hän heidät loi". Aha, päättelivät rabbit fiksusti, Aadam ja Lilith luotiin siis samasta maan tomusta samalla kertaa!
Eniten tietoja Lilithistä antaa kabbalistinen salaoppiteos Sohar eli Loisto, jonka 1200-luvulla julkaisivat Espanjassa oppineet miehet mm. varoittaakseen oppimattomampia Lilithin mahdista.
Taisto tasa-arvosta
Heprealaisen tradition mukaan Aadam nai Lilithin, koska kyllästyi parittelemaan eläinten kanssa. Vanha Testamentti pitää eläimiin sekaantumista syntinä, mutta zoofiliaa harjoitettiin Keski-Idän paimentolaisten keskuudessa aivan yleisesti.
Lilith ei ollut sellainen porvarillinen pelkuri kuin Eeva, vaan voimakastahtoinen nainen, joka ei suostunut alistumaan. Valtataistelu hänen ja Aadamin kanssa alkoi heti. - Samanlainen olet kuin minäkin, kumpikin meistä on maasta otettu! hän julisti miehelleen. (Miesten kirjoittamien myyttien mukaan hänet tosin oli luotu liasta ja epäpuhtaista aineksista, eikä maan tomusta niin kuin mies.) Aadamin puheet kaikuivat kuuroille korville. Lilith pikemminkin vihastui niistä. Hän halusi olla vapaa valitsemaan, liikkumaan, toimimaan, muuttumaan ja päättämään asioistaan: hänen oli saatava olla oma itsensä ja elää vaistojensa mukaisesti. Ja niinpä, kuten Talmud kertoo, hän lausui Jumalan todellisen nimen ja lensi raivoissaan ilmojen teille.
Perinteisen historian mukaan Lilith ei suostunut pitämään Aadamia herranaan ja ylempänään. Se on ollut miesten korville, silmille ja aivoille sopiva selitys, mutta feministinen tutkimus Ben Siran muinaisiin mietiskelyihin nojautuen tarkentaa asiaa ja puhuu kakistelematta seksistä: Aadam halusi rakastella Lilithin kanssa lähetyssaarnaaja-asennossa, joka oli ainoa julkisesti hyväksytty asento. Tähän Lilith ei suostunut. Se oli heidän riitansa varsinainen syy ja siksi Lilith oli niin valmis lähtemään.
Lilithin kadottua Aadamille tuli heti tuskainen olo ja hän valitti Jumalalle: - Vaimo, jonka minulle annoit, on karannut luotani.
Herra halusi ilmeisesti pitää luomansa ihmisolennon rauhallisena ja tyytyväisenä, sillä hän lähetti kolme sanansaattajaa noutamaan Lilithiä takaisin. - Jos Lilith haluaa palata, se on hyvä, Herra sanoi, mutta ellei tahdo, ottakoon kantaakseen sen rangaistuksen, että joka päivä sata hänen lastaan kuolee.
Aikansa etsittyään enkelit löysivät Lilithin keskeltä Punaista merta, juuri siitä kohdasta, jossa vesi myöhemmin ahmaisi egyptiläiset sotajoukot. - Palaa Aadamin luo viivyttelemättä, he sanoivat, tai me hukutamme sinut. Mutta heidän puheensa olivat kärpäsen surinaa naisen korvissa, eikä Lilith suostunut palaamaan. - Älkää kajotko minuun, hän vastasi, ettekö tiedä ettei minua ole turhaan luotu. Ja hän muistutti enkeleitä siitä, että hänen tehtävänsä oli surmata imeväisiä lapsia. Poikalapset olivat hänen valtansa piirissä kahdeksanteen elinpäiväänsä saakka, tytöt vielä pitempään, aina kahdenteenkymmenenteen päivään.
Lilith vannoi kuitenkin enkeleille, että hän luopuu lapsen surmaamisesta aina, kun hän näkee sanansaattajien hahmot tai nimet. Hän hyväksyi myös lastensa kuolemanrangaistuksen.
Lilithin sata lasta samoin kuin lastenmurhaajan virka tulevat myytin toisista versioista. Niiden mukaan Herra otti Lilithin pois meren syvyydestä ja antoi lasten elämän hänen valtaansa. Isien synnit piti kostettaman pikkuisille. Ja koska myyttien ajoitukset ovat aina hiukan hämärät, tämän kerrotaan tapahtuneen Aadamin ja Eevan syntiinlankeemuksen jälkeen, vaikka Lilith tässä versiossa tietää rangaistuksensa jo ennen Eevan väliintuloa.
Sanansaattajien nimet olivat Sanvai, Sansavai ja Semanglof. Näitä kolmea nimeä juutalaiset yhä kirjoittavat vastasyntyneitten makuuhuoneisiin piirrettyihin ympyröihin tai vauvoille annettaviin amuletteihin, ettei Lilith pysty viemään pienokaisia.
Sopivien taikamerkkien ja manausten avulla Lilith voitiin vangita kumoon käännetyn kulhon alle. Eliaalle antamansa lupauksen mukaisesti hän ei myöskään käy pahoihin tekoihin, jos ihminen lausuu tai kirjoittaa kaikki hänen nimensä. Ne ovat Lilithin lisäksi Abitr, Abito, Amorfo, Khods, Ikpodo, Ayylo, Ptrota, Abnukta, Strine, Kle Ptuza, Tltoi Pritsa. Jokainen nimi esittää yhtä Lilithin ominaisuutta: Ikpodo ja Ayylo esimerkiksi merkitsevät nopeaa ja myrskyistä tuulta, Strine viittaa "kyöpeliin", Amorfo tarkoittaa rumaa ja muodotonta, Khods siivekästä, Abnykta yöllistä ja Kle Ptuza naispuolista lapsenryöstäjää.
Lilith kiertää ympäri maailmaa. Hän yrittää lähestyä Eedenin portteja, mutta näkee joka kerta kaksi kerubia leimuavat miekat kädessään vartioimassa niitä. Välkkyvien miekkojen pyörähtely ilmoittaa, että ihminen on yhä tehnyt syntiä, joten Lilith palaa polulleen rankaisemaan lapsia. Hän on siis kulkuri, maailmankiertäjä.
Kuun kierrolla on merkittävä vaikutus Lilithin voimaan ja ominaisuuksiin. Hän on naisen elämässä voimakkaimmillaan puberteetti-iässä, kuukautisten aikana sekä raskauden, äitiyden ja menopaussin alussa ja lopussa. Lilithin kuukautisveri on niin myrkyllistä, että pisara sitä kykenee surmaamaan kokonaisen kylän väestön.
Heti kun luomisen ensimmäinen valkeus oli pimennyt, maailmaan ilmaantui Kelippa, naispuolinen alkupahuus, kaiken pahan juuri. Kelippa jakautui kahdeksi hahmoksi: Sammaeliksi, pahaksi mieshengeksi, ja Lilithiksi, hänen vaimokseen, jota kutsutaan myös Käpristeleväksi Käärmeeksi, Huoruuden Naiseksi, Kaiken lihan Lopuksi ja Päivien Lopuksi. Tieto ja naisen tiedonhalu aivan eritoten säilyivät oudolla tavalla vaarallisina kautta luomisen aikojen! Sillä kun tämä Lilith alkoi tavoitella liian korkeaa salaoppitietoa ja asemaa, Herra syöksi hänet nopeasti taivaasta. Niinhän tapahtui myös toiselle ylpeälle: Lusifer-enkelille, josta tuli Saatana.
Yhden ajatuskuvion mukaan Jumala loi Lilithin viidentenä päivänä ja leipoi sitten Aadamin maan tomusta korjaamaan sitä pahaa, minkä Lilith oli maailmassa ja saanut aikaan.
Lilith sattui kerran näkemään, kun Eeva syleili Aadamia, ja silloin hän äkkiä huomasi Aadamin taivaallisen kauniiksi. Hän lensi takaisin taivaaseen, mutta kun hänen uhmakas tiedonetsintänsä jatkui yhä - hän halusi kuulua kerubeihin - hänet singottiin takaisin meren syvyyksiin.
Jotkut teoriat yhdistävät Lilithin välittömästi tietoon. Hän tavoitteli sitä taivaassa ja hän edusti sitä myös maan päällä. Hän oli se käärme, joka tarjosi Eevalle omenan. Ja on huomattava, ettei kyseessä ollut mikään seksin eikä hekuman hedelmä, vaan tiedon puun tuote.
Viisaasti Lilith vieläpä antoi sekä hyvän että pahan. Sehän on ainoa kelvollinen viisauden yhdistelmä. Ei voi olla hyvää tietoa, ellei siihen liity tietoa myös pahasta. Käärme-Lilith lahjoitti ihmisille osuuden todelliseen, sensuroimattomaan tietoon. Vain varsinainen anti-intellektuelli on voinut kehitellä tästä näkemyksen, että juuri se - tiedon hankkiminen - oli syntiä ja kaikkien kärsimystemme perussyy.
Lilith ja hurjat tyttäret
Hurskaana ja oikeudenmukaisena miehenä Aadam alkoi syntiinlankeemuksen jälkeen kurittaa ruumistaan paastolla ja pysytteli erossa vaimostaan. Syleilyä estääkseen hän kietoi vyötäisilleen piikikkäitä viikunanoksia eikä riisunut viikunanlehteään 130 vuoteen.
Kun Aadam oli pysytellyt erossa Eevasta nämä 130 vuotta, Lilith näki hänet hänen nukkuessaan sikeästi. Aadamin kauneus herätti hetkessä uudelleen Lilithin himon, eikä Lilith voinut taikka halunnut hillitä itseään, vaan laskeutui Aadamin päälle ja makasi hänet. Ikävin seurauksin, sillä yhdynnästä syntyi lukemattomia paholaisia, henkiä ja demoneita, "ihmiskunnan vitsauksia".
Lilithin hahmo näyttää kehittyneen Babylonian perinteeseen kuuluvasta "hävityksen neidosta" (ardat lilistä). Tämä oli autioiden paikkojen demoni, joka eli alunperin Sumerin Inanna-jumalattaren puutarhassa.
Assyriassa hahmosta tuli siivekäs liehuvatukkainen tuulen henki. Raamatussa, ainoassa kohdassa (Jesaja 34:14) missä kirja hänet itse asiassa todella mainitsee, Lilith on vanhan käännöksen mukaan "kyöpeli", uuden mukaan "öinen syöjätär". Juutalaisten Raamatun englanninnoksen vastaava kohta ei jätä epäilylle sijaa: "Villikissat kohtaavat hyeenat, vuohidemonit tervehtivät toisiaan:/Siellä myös Lilith rauhoittuu ja saa levon".
Talmudissa Lilithin nimi sekaantui hepreankieliseen yötä merkitsevään sanaan ja niin hänestä kehkeytyi yön demoni, siivekäs aavenainen, joka pitkät hiukset liehuen parittelee puhtaasti omaksi nautinnokseen nukkuvien miesten kanssa - istuen näiden päällä, tietysti, ei missään alistujan asennossa - ja synnyttää sitten aina uusia demoneja. Koska Lilith kävi yksinään nukkuvien miesten kimppuun, hänestä tuli pimeyden ja yön enkeli ja lopulta hedelmöittymisen jumalatar.
Keskiajan juutalaisten mielestä aaveena liikkuva Lilith aiheutti miesten yölliset siemensyöksyt: tämä sekä lasten tuhoaminen tekivät hänestä juutalaisäitien kauhun. Hänen jälkeläisensä, joita kutsuttiin nimellä lilin tai lilim, olivat siivekkäitä hirviöitä, joilla oli ihmisen vartalo, mutta aasin takaosa. Toisten kuvausten mukaan heillä on karvaiset kasvot ja karvainen vartalo: vain heidän päälakensa on kalju. He olivat erämaan henkiä, erityisesti puiden.
Lilith siis kieltäytyi laskeutumasta Aadamin alle, vaan mieluummin pakeni Punaiselle merelle ja iloitteli siellä demonien kanssa. Hän synnytti joka päivä sata jälkeläistä, ja ne tapettiin päivittäin joka ikinen.
Myös lilimit parittelivat nukkuvien miesten kanssa näiden päällä istuen. Kreikkalaiset omaksuivat uskon lilimiin, joita he kutsuivat nimillä Lamiae, Empusae (sisään tunkeutujat) tai Hekaten tyttäret. Kristinuskoonkin tytöt pääsivät vaikuttamaan: kristityt kutsuivat heitä helvetin portoiksi tai öisiksi pahoiksi hengiksi, succubuksiksi, erotuksena miespuolisista incubuksista. Selibaatissa elävät munkit yrittivät torjua heitä nukkumalla ristiinnaulitunkuvaa pitelevät kädet sukuelintensä päällä - mikä tuskin vähensi kiihotusta. Sanottiin, että aina kun kristityllä oli ns. märkä uni, Lilith nauroi. Kun poikavauva nauroi unissaan, uskottiin, että Lilith hyväili hänen elintään.
Feministiset tutkijat ovat esittäneet oman tulkintansa myös Lilithin tyttäristä. Heidän mukaansa nämä eivät suinkaan olleet hirviöitä, vaan erittäin kauniita. Miestä, joka oli kokenut Lilithin tyttären lemmen, ei maallisen naisen rakkaus voinut koskaan enää tyydyttää.
Painajainen ja päiväuni
Ranskalainen Nicolas Remy, 1500-luvun suurimpia noituuden asiantuntijoita, julkaisi vuonna 1595 noin 900 noitaoikeudenkäyntiin perustuvan tutkimuksen demoneista. Euroopan noitakäsitykset ja noitahysteria rakentuivat paljolti saman naisvihan ja -pelon varaan, joka kohdistui jo Lilithiin. Kaikki noituus johtui lihanhimosta, joka naisilla on kyltymätön, ilmoitti noitavainojen perusteos Malleus Maleficarum eli Noitavasara vuodelta 1486. Juuri sen tähden naiset olivat tekemisissä demonien kanssa tyydyttääkseen himonsa.
Turun akatemian väitöskirjoissa hylättiin vielä 1640-luvulla ajatus noitasapatista ja demonien lisääntymisestä yhdynnässä velhojen kanssa. Noitasapatti ilmaantui Suomen noitaoppiin vuonna 1665. Piispa Juhana Gezelius, kiihkeä noituuden vainoaja, kirjoitti vuonna 1689, että maagikot ja velhot kykenivät sielunvihollisen avulla hyvin siirtymään etäiseen paikkaan - Kyöpelinvuorta kutsuttiin siihen aikaan Blåkullaksi - seurustelemaan, mässäilemään, sekä harjoittamaan paholaisen ja demonien kanssa kaikenlaisia siveettömyyksiä.
Hän tulkitsi tällaisen velhon ja demonin yhdynnän pelkäksi mielentilaksi: ihminen tunsi, että hänen päällään oli henki, joka tukahdutti ja sitoi hänen jäseniään. Mielentila saattoi syntyä luonnollisesti, mutta useimmiten se johtui velhojen tempuista.
Ehkä tarvitsemme elämäämme vähäisen demonisuutta. Eeva on kantaäitimyytiksi lattea, pitkästyttävä, seksitön. Karmeudesta ja verisyydestä huolimatta Lilithin tarinoissa väreilee jotakin hyvin houkuttelevaa. Tiedonhalua, tahdonlujuutta, alistumattomuutta, intohimoa ja uhmaa. Jos naiset rakastuvat renttuihin, niin miesten fantasioiden ydinalueilla hulmahtavat uskomattoman usein Lilithin ja hänen tyttäriensä korpinmustat tai liekehtivänpunaiset hiukset. n
Kirjoittaja on Helsingin seudulla toimiva kirjailija ja kriitikko, joka laatii kirjaa eroottisen kirjallisuuden loistosta ja kurjuudesta.Ennen Eevaa oli Lilith, voimakastahtoinen ja intohimoinen kantaäiti, kiehtova käärme, joka tarjosi Eevalle tiedon puun hedelmän. Myytit Lilithistä ovat täynnä kostoa ja kunnianhimoa, seksiä ja väkivaltaa.
http://yliopistolehti.helsinki.fi/1997_8/ylart2.htm
Ennen Eevaa oli Lilith, voimakastahtoinen ja intohimoinen kantaäiti, kiehtova käärme, joka tarjosi Eevalle tiedon puun hedelmän. Myytit Lilithistä ovat täynnä kostoa ja kunnianhimoa, seksiä ja väkivaltaa.
Olemme oppineet, että Raamatussa Jumala Aadamin luotuaan totesi: - Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva. Ja niin hän loi Eevan.
Juutalaisten suuresti kunnioittama Talmud-teos kuitenkin sijoittaa nämä aivoitukset vähän aikaisemmaksi. Sillä niiden jälkeen Jumala ei vielä luonut Eevaa, vaan esiäideistä kaikkein varhaisimman: Lilithin. Adamin puolisoista ensimmäisen, ylpeän ja hillittömän, koston- ja kunnianhimoisen. Ensimmäisen feministin. Ensimmäisen tietoajanoavan naisen, joka totta kai heti joutui miesten syrjimäksi.
Lilithin tarina katosi Ison Kirjan alusta melko pian ajanlaskumme alun jälkeen, kun pyhät miehet kokouksissaan päättivät, mitkä tarinat sopivat Raamatun kaanoniin, mitkä eivät. Lilith ei sopinut. Hän oli liian kauhea, liian syntinen ja uhmasi miehen valta-asemaa liian uljaasti.
Myytin perusteet ovat kuitenkin yhä luettavissa luomiskertomuksesta. Raamatussa on kaksi kertomusta luomisen työstä. Ensimmäinen (1 Moos. 1:27), joka poikkeaa selvästi toisesta, tunnetummasta, toteaa, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, ja jatkaa vielä, että "mieheksi ja naiseksi hän heidät loi". Aha, päättelivät rabbit fiksusti, Aadam ja Lilith luotiin siis samasta maan tomusta samalla kertaa!
Eniten tietoja Lilithistä antaa kabbalistinen salaoppiteos Sohar eli Loisto, jonka 1200-luvulla julkaisivat Espanjassa oppineet miehet mm. varoittaakseen oppimattomampia Lilithin mahdista.
Taisto tasa-arvosta
Heprealaisen tradition mukaan Aadam nai Lilithin, koska kyllästyi parittelemaan eläinten kanssa. Vanha Testamentti pitää eläimiin sekaantumista syntinä, mutta zoofiliaa harjoitettiin Keski-Idän paimentolaisten keskuudessa aivan yleisesti.
Lilith ei ollut sellainen porvarillinen pelkuri kuin Eeva, vaan voimakastahtoinen nainen, joka ei suostunut alistumaan. Valtataistelu hänen ja Aadamin kanssa alkoi heti. - Samanlainen olet kuin minäkin, kumpikin meistä on maasta otettu! hän julisti miehelleen. (Miesten kirjoittamien myyttien mukaan hänet tosin oli luotu liasta ja epäpuhtaista aineksista, eikä maan tomusta niin kuin mies.) Aadamin puheet kaikuivat kuuroille korville. Lilith pikemminkin vihastui niistä. Hän halusi olla vapaa valitsemaan, liikkumaan, toimimaan, muuttumaan ja päättämään asioistaan: hänen oli saatava olla oma itsensä ja elää vaistojensa mukaisesti. Ja niinpä, kuten Talmud kertoo, hän lausui Jumalan todellisen nimen ja lensi raivoissaan ilmojen teille.
Perinteisen historian mukaan Lilith ei suostunut pitämään Aadamia herranaan ja ylempänään. Se on ollut miesten korville, silmille ja aivoille sopiva selitys, mutta feministinen tutkimus Ben Siran muinaisiin mietiskelyihin nojautuen tarkentaa asiaa ja puhuu kakistelematta seksistä: Aadam halusi rakastella Lilithin kanssa lähetyssaarnaaja-asennossa, joka oli ainoa julkisesti hyväksytty asento. Tähän Lilith ei suostunut. Se oli heidän riitansa varsinainen syy ja siksi Lilith oli niin valmis lähtemään.
Lilithin kadottua Aadamille tuli heti tuskainen olo ja hän valitti Jumalalle: - Vaimo, jonka minulle annoit, on karannut luotani.
Herra halusi ilmeisesti pitää luomansa ihmisolennon rauhallisena ja tyytyväisenä, sillä hän lähetti kolme sanansaattajaa noutamaan Lilithiä takaisin. - Jos Lilith haluaa palata, se on hyvä, Herra sanoi, mutta ellei tahdo, ottakoon kantaakseen sen rangaistuksen, että joka päivä sata hänen lastaan kuolee.
Aikansa etsittyään enkelit löysivät Lilithin keskeltä Punaista merta, juuri siitä kohdasta, jossa vesi myöhemmin ahmaisi egyptiläiset sotajoukot. - Palaa Aadamin luo viivyttelemättä, he sanoivat, tai me hukutamme sinut. Mutta heidän puheensa olivat kärpäsen surinaa naisen korvissa, eikä Lilith suostunut palaamaan. - Älkää kajotko minuun, hän vastasi, ettekö tiedä ettei minua ole turhaan luotu. Ja hän muistutti enkeleitä siitä, että hänen tehtävänsä oli surmata imeväisiä lapsia. Poikalapset olivat hänen valtansa piirissä kahdeksanteen elinpäiväänsä saakka, tytöt vielä pitempään, aina kahdenteenkymmenenteen päivään.
Lilith vannoi kuitenkin enkeleille, että hän luopuu lapsen surmaamisesta aina, kun hän näkee sanansaattajien hahmot tai nimet. Hän hyväksyi myös lastensa kuolemanrangaistuksen.
Lilithin sata lasta samoin kuin lastenmurhaajan virka tulevat myytin toisista versioista. Niiden mukaan Herra otti Lilithin pois meren syvyydestä ja antoi lasten elämän hänen valtaansa. Isien synnit piti kostettaman pikkuisille. Ja koska myyttien ajoitukset ovat aina hiukan hämärät, tämän kerrotaan tapahtuneen Aadamin ja Eevan syntiinlankeemuksen jälkeen, vaikka Lilith tässä versiossa tietää rangaistuksensa jo ennen Eevan väliintuloa.
Sanansaattajien nimet olivat Sanvai, Sansavai ja Semanglof. Näitä kolmea nimeä juutalaiset yhä kirjoittavat vastasyntyneitten makuuhuoneisiin piirrettyihin ympyröihin tai vauvoille annettaviin amuletteihin, ettei Lilith pysty viemään pienokaisia.
Sopivien taikamerkkien ja manausten avulla Lilith voitiin vangita kumoon käännetyn kulhon alle. Eliaalle antamansa lupauksen mukaisesti hän ei myöskään käy pahoihin tekoihin, jos ihminen lausuu tai kirjoittaa kaikki hänen nimensä. Ne ovat Lilithin lisäksi Abitr, Abito, Amorfo, Khods, Ikpodo, Ayylo, Ptrota, Abnukta, Strine, Kle Ptuza, Tltoi Pritsa. Jokainen nimi esittää yhtä Lilithin ominaisuutta: Ikpodo ja Ayylo esimerkiksi merkitsevät nopeaa ja myrskyistä tuulta, Strine viittaa "kyöpeliin", Amorfo tarkoittaa rumaa ja muodotonta, Khods siivekästä, Abnykta yöllistä ja Kle Ptuza naispuolista lapsenryöstäjää.
Lilith kiertää ympäri maailmaa. Hän yrittää lähestyä Eedenin portteja, mutta näkee joka kerta kaksi kerubia leimuavat miekat kädessään vartioimassa niitä. Välkkyvien miekkojen pyörähtely ilmoittaa, että ihminen on yhä tehnyt syntiä, joten Lilith palaa polulleen rankaisemaan lapsia. Hän on siis kulkuri, maailmankiertäjä.
Kuun kierrolla on merkittävä vaikutus Lilithin voimaan ja ominaisuuksiin. Hän on naisen elämässä voimakkaimmillaan puberteetti-iässä, kuukautisten aikana sekä raskauden, äitiyden ja menopaussin alussa ja lopussa. Lilithin kuukautisveri on niin myrkyllistä, että pisara sitä kykenee surmaamaan kokonaisen kylän väestön.
Heti kun luomisen ensimmäinen valkeus oli pimennyt, maailmaan ilmaantui Kelippa, naispuolinen alkupahuus, kaiken pahan juuri. Kelippa jakautui kahdeksi hahmoksi: Sammaeliksi, pahaksi mieshengeksi, ja Lilithiksi, hänen vaimokseen, jota kutsutaan myös Käpristeleväksi Käärmeeksi, Huoruuden Naiseksi, Kaiken lihan Lopuksi ja Päivien Lopuksi. Tieto ja naisen tiedonhalu aivan eritoten säilyivät oudolla tavalla vaarallisina kautta luomisen aikojen! Sillä kun tämä Lilith alkoi tavoitella liian korkeaa salaoppitietoa ja asemaa, Herra syöksi hänet nopeasti taivaasta. Niinhän tapahtui myös toiselle ylpeälle: Lusifer-enkelille, josta tuli Saatana.
Yhden ajatuskuvion mukaan Jumala loi Lilithin viidentenä päivänä ja leipoi sitten Aadamin maan tomusta korjaamaan sitä pahaa, minkä Lilith oli maailmassa ja saanut aikaan.
Lilith sattui kerran näkemään, kun Eeva syleili Aadamia, ja silloin hän äkkiä huomasi Aadamin taivaallisen kauniiksi. Hän lensi takaisin taivaaseen, mutta kun hänen uhmakas tiedonetsintänsä jatkui yhä - hän halusi kuulua kerubeihin - hänet singottiin takaisin meren syvyyksiin.
Jotkut teoriat yhdistävät Lilithin välittömästi tietoon. Hän tavoitteli sitä taivaassa ja hän edusti sitä myös maan päällä. Hän oli se käärme, joka tarjosi Eevalle omenan. Ja on huomattava, ettei kyseessä ollut mikään seksin eikä hekuman hedelmä, vaan tiedon puun tuote.
Viisaasti Lilith vieläpä antoi sekä hyvän että pahan. Sehän on ainoa kelvollinen viisauden yhdistelmä. Ei voi olla hyvää tietoa, ellei siihen liity tietoa myös pahasta. Käärme-Lilith lahjoitti ihmisille osuuden todelliseen, sensuroimattomaan tietoon. Vain varsinainen anti-intellektuelli on voinut kehitellä tästä näkemyksen, että juuri se - tiedon hankkiminen - oli syntiä ja kaikkien kärsimystemme perussyy.
Lilith ja hurjat tyttäret
Hurskaana ja oikeudenmukaisena miehenä Aadam alkoi syntiinlankeemuksen jälkeen kurittaa ruumistaan paastolla ja pysytteli erossa vaimostaan. Syleilyä estääkseen hän kietoi vyötäisilleen piikikkäitä viikunanoksia eikä riisunut viikunanlehteään 130 vuoteen.
Kun Aadam oli pysytellyt erossa Eevasta nämä 130 vuotta, Lilith näki hänet hänen nukkuessaan sikeästi. Aadamin kauneus herätti hetkessä uudelleen Lilithin himon, eikä Lilith voinut taikka halunnut hillitä itseään, vaan laskeutui Aadamin päälle ja makasi hänet. Ikävin seurauksin, sillä yhdynnästä syntyi lukemattomia paholaisia, henkiä ja demoneita, "ihmiskunnan vitsauksia".
Lilithin hahmo näyttää kehittyneen Babylonian perinteeseen kuuluvasta "hävityksen neidosta" (ardat lilistä). Tämä oli autioiden paikkojen demoni, joka eli alunperin Sumerin Inanna-jumalattaren puutarhassa.
Assyriassa hahmosta tuli siivekäs liehuvatukkainen tuulen henki. Raamatussa, ainoassa kohdassa (Jesaja 34:14) missä kirja hänet itse asiassa todella mainitsee, Lilith on vanhan käännöksen mukaan "kyöpeli", uuden mukaan "öinen syöjätär". Juutalaisten Raamatun englanninnoksen vastaava kohta ei jätä epäilylle sijaa: "Villikissat kohtaavat hyeenat, vuohidemonit tervehtivät toisiaan:/Siellä myös Lilith rauhoittuu ja saa levon".
Talmudissa Lilithin nimi sekaantui hepreankieliseen yötä merkitsevään sanaan ja niin hänestä kehkeytyi yön demoni, siivekäs aavenainen, joka pitkät hiukset liehuen parittelee puhtaasti omaksi nautinnokseen nukkuvien miesten kanssa - istuen näiden päällä, tietysti, ei missään alistujan asennossa - ja synnyttää sitten aina uusia demoneja. Koska Lilith kävi yksinään nukkuvien miesten kimppuun, hänestä tuli pimeyden ja yön enkeli ja lopulta hedelmöittymisen jumalatar.
Keskiajan juutalaisten mielestä aaveena liikkuva Lilith aiheutti miesten yölliset siemensyöksyt: tämä sekä lasten tuhoaminen tekivät hänestä juutalaisäitien kauhun. Hänen jälkeläisensä, joita kutsuttiin nimellä lilin tai lilim, olivat siivekkäitä hirviöitä, joilla oli ihmisen vartalo, mutta aasin takaosa. Toisten kuvausten mukaan heillä on karvaiset kasvot ja karvainen vartalo: vain heidän päälakensa on kalju. He olivat erämaan henkiä, erityisesti puiden.
Lilith siis kieltäytyi laskeutumasta Aadamin alle, vaan mieluummin pakeni Punaiselle merelle ja iloitteli siellä demonien kanssa. Hän synnytti joka päivä sata jälkeläistä, ja ne tapettiin päivittäin joka ikinen.
Myös lilimit parittelivat nukkuvien miesten kanssa näiden päällä istuen. Kreikkalaiset omaksuivat uskon lilimiin, joita he kutsuivat nimillä Lamiae, Empusae (sisään tunkeutujat) tai Hekaten tyttäret. Kristinuskoonkin tytöt pääsivät vaikuttamaan: kristityt kutsuivat heitä helvetin portoiksi tai öisiksi pahoiksi hengiksi, succubuksiksi, erotuksena miespuolisista incubuksista. Selibaatissa elävät munkit yrittivät torjua heitä nukkumalla ristiinnaulitunkuvaa pitelevät kädet sukuelintensä päällä - mikä tuskin vähensi kiihotusta. Sanottiin, että aina kun kristityllä oli ns. märkä uni, Lilith nauroi. Kun poikavauva nauroi unissaan, uskottiin, että Lilith hyväili hänen elintään.
Feministiset tutkijat ovat esittäneet oman tulkintansa myös Lilithin tyttäristä. Heidän mukaansa nämä eivät suinkaan olleet hirviöitä, vaan erittäin kauniita. Miestä, joka oli kokenut Lilithin tyttären lemmen, ei maallisen naisen rakkaus voinut koskaan enää tyydyttää.
Painajainen ja päiväuni
Ranskalainen Nicolas Remy, 1500-luvun suurimpia noituuden asiantuntijoita, julkaisi vuonna 1595 noin 900 noitaoikeudenkäyntiin perustuvan tutkimuksen demoneista. Euroopan noitakäsitykset ja noitahysteria rakentuivat paljolti saman naisvihan ja -pelon varaan, joka kohdistui jo Lilithiin. Kaikki noituus johtui lihanhimosta, joka naisilla on kyltymätön, ilmoitti noitavainojen perusteos Malleus Maleficarum eli Noitavasara vuodelta 1486. Juuri sen tähden naiset olivat tekemisissä demonien kanssa tyydyttääkseen himonsa.
Turun akatemian väitöskirjoissa hylättiin vielä 1640-luvulla ajatus noitasapatista ja demonien lisääntymisestä yhdynnässä velhojen kanssa. Noitasapatti ilmaantui Suomen noitaoppiin vuonna 1665. Piispa Juhana Gezelius, kiihkeä noituuden vainoaja, kirjoitti vuonna 1689, että maagikot ja velhot kykenivät sielunvihollisen avulla hyvin siirtymään etäiseen paikkaan - Kyöpelinvuorta kutsuttiin siihen aikaan Blåkullaksi - seurustelemaan, mässäilemään, sekä harjoittamaan paholaisen ja demonien kanssa kaikenlaisia siveettömyyksiä.
Hän tulkitsi tällaisen velhon ja demonin yhdynnän pelkäksi mielentilaksi: ihminen tunsi, että hänen päällään oli henki, joka tukahdutti ja sitoi hänen jäseniään. Mielentila saattoi syntyä luonnollisesti, mutta useimmiten se johtui velhojen tempuista.
Ehkä tarvitsemme elämäämme vähäisen demonisuutta. Eeva on kantaäitimyytiksi lattea, pitkästyttävä, seksitön. Karmeudesta ja verisyydestä huolimatta Lilithin tarinoissa väreilee jotakin hyvin houkuttelevaa. Tiedonhalua, tahdonlujuutta, alistumattomuutta, intohimoa ja uhmaa. Jos naiset rakastuvat renttuihin, niin miesten fantasioiden ydinalueilla hulmahtavat uskomattoman usein Lilithin ja hänen tyttäriensä korpinmustat tai liekehtivänpunaiset hiukset. n
Kirjoittaja on Helsingin seudulla toimiva kirjailija ja kriitikko, joka laatii kirjaa eroottisen kirjallisuuden loistosta ja kurjuudesta.Ennen Eevaa oli Lilith, voimakastahtoinen ja intohimoinen kantaäiti, kiehtova käärme, joka tarjosi Eevalle tiedon puun hedelmän. Myytit Lilithistä ovat täynnä kostoa ja kunnianhimoa, seksiä ja väkivaltaa.
http://yliopistolehti.helsinki.fi/1997_8/ylart2.htm
Vastaukset 2
Vanhimmat
tuo palstalle mammutti pikiä pötytarinoitaan, teet hyvin kun poistatat aloituksesi hetimmiten.
-Mikä kumma siinä on, kun täne palstalle osaakin kaikki hulivilihummaajat tulla mitä merkillismpien harjoensa kanssa.
-Mahtaa saatanaa ottaa päähän, kun täällä on meitä muutamia jotka julistamme täyttä evankeliumia, kun se lähettää kaikenmaailman uskomukset, juuri tälle palstalle!
"Mikä kumma siinä on, kun täne palstalle osaakin kaikki hulivilihummaajat tulla mitä merkillismpien harjoensa kanssa."
Yllä oleva kommentti kuvaa juuri sinua itseäsi.
Saitko...öhöm.