Kumpi on uskovaiselle suurempi

mielestäsi elämää parempi?

sitten kirjoitti:

mielestäsi elämää parempi?

Fil 1:
20. minun hartaan odotukseni ja toivoni mukaan, etten ole missään häpeään joutuva, vaan että Kristus nytkin, niinkuin aina, on tuleva ylistetyksi minun ruumiissani kaikella rohkeudella, joko elämän tai kuoleman kautta.
21. Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.
22. Mutta jos minun on eläminen täällä lihassa, niin siitä koituu hedelmää työlleni, ja silloin en tiedä, minkä valitsisin.

Paavalille oli kuolema voitto, muuta inhimillisesti oli kahtaalla ajatuksissaan!??

elämä menee ohi kuolemaa odotellessa.. Entä jos elämä itsessään onkin taivas ja helvetti maan päällä? Entä jos kaikki mihin uskovainen on sokeasti uskonut onkin vain harhaa? Entä jos elämä olikin ainoa mahdollisuutenne onneen?

kurjaa, kun kirjoitti:

elämä menee ohi kuolemaa odotellessa.. Entä jos elämä itsessään onkin taivas ja helvetti maan päällä? Entä jos kaikki mihin uskovainen on sokeasti uskonut onkin vain harhaa? Entä jos elämä olikin ainoa mahdollisuutenne onneen?

Ohikiitävät maisen onnen hetket ovat yhtä tyhjän kanssa pitkän iankaikkisuuden rinnalla.

Niin! Sinä osuitkin ihan naulankantaan: olisimme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavimpia, JOS toivomme ylösnousemuksesta olisi turha. Mutta me, jotka uskomme, tiedämme, ettei toivomme ole turha.

Kristillinen usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.

Me kristityt uskomme syntiemme anteeksiantamukseen Vapahtajamme sovintotyön tähden, ja uskomme hänen sanansa kokonaan. Ja hän on sanonut: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"

Me uskomme sen.

1. Kor.15:12-20:
"Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole?
Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut.
Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne; ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä. Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.
Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne. Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneet olisivat kadotetut.
Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista."

Usko Herraan Jeesukseen, niin sinäkin pelastut!

Tämä elämä suurimpinekin iloineen on kovin mitätöntä. Jos olet itsellesi rehellinen, sinunkin täytyy myöntää sen. Aika on lyhyt. Ehkä olet vielä aika nuori henkilö, jos kuvittelet, että tästä elämästä voisi saada sellaisen onnen, josta ikääntyneenä voisit sanoa: minulle riittää tämä, muuta en tarvitse.

Psalmin sanoittaja on ollut viisaampi, todetessaan: "Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne."

Maasta olemme tehdyt, ja maaksi olemme jälleen tulevia. Vaikka ihminen monesti unohtaakin ajallisen elämän katoavaisuuden, meidän Luojamme kuitenkin muistaa meidät tomuksi, ja tietää, että emme voi omin avuin ikuista elämää saavuttaa. Mutta hän lupaa meille iankaikkisen elämän Jeesuksen kautta. Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häneen turvautuvat.

Ruhama kirjoitti:

Ohikiitävät maisen onnen hetket ovat yhtä tyhjän kanssa pitkän iankaikkisuuden rinnalla.

Niin! Sinä osuitkin ihan naulankantaan: olisimme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavimpia, JOS toivomme ylösnousemuksesta olisi turha. Mutta me, jotka uskomme, tiedämme, ettei toivomme ole turha.

Kristillinen usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.

Me kristityt uskomme syntiemme anteeksiantamukseen Vapahtajamme sovintotyön tähden, ja uskomme hänen sanansa kokonaan. Ja hän on sanonut: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"

Me uskomme sen.

1. Kor.15:12-20:
"Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole?
Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut.
Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne; ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä. Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.
Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne. Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneet olisivat kadotetut.
Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista."

Usko Herraan Jeesukseen, niin sinäkin pelastut!

Tämä elämä suurimpinekin iloineen on kovin mitätöntä. Jos olet itsellesi rehellinen, sinunkin täytyy myöntää sen. Aika on lyhyt. Ehkä olet vielä aika nuori henkilö, jos kuvittelet, että tästä elämästä voisi saada sellaisen onnen, josta ikääntyneenä voisit sanoa: minulle riittää tämä, muuta en tarvitse.

Psalmin sanoittaja on ollut viisaampi, todetessaan: "Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne."

Maasta olemme tehdyt, ja maaksi olemme jälleen tulevia. Vaikka ihminen monesti unohtaakin ajallisen elämän katoavaisuuden, meidän Luojamme kuitenkin muistaa meidät tomuksi, ja tietää, että emme voi omin avuin ikuista elämää saavuttaa. Mutta hän lupaa meille iankaikkisen elämän Jeesuksen kautta. Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häneen turvautuvat.

"Mutta me, jotka uskomme, tiedämme, ettei toivomme ole turha."

tiedämme?

Ruhama kirjoitti:

Ohikiitävät maisen onnen hetket ovat yhtä tyhjän kanssa pitkän iankaikkisuuden rinnalla.

Niin! Sinä osuitkin ihan naulankantaan: olisimme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavimpia, JOS toivomme ylösnousemuksesta olisi turha. Mutta me, jotka uskomme, tiedämme, ettei toivomme ole turha.

Kristillinen usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.

Me kristityt uskomme syntiemme anteeksiantamukseen Vapahtajamme sovintotyön tähden, ja uskomme hänen sanansa kokonaan. Ja hän on sanonut: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"

Me uskomme sen.

1. Kor.15:12-20:
"Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole?
Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut.
Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne; ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä. Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.
Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne. Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneet olisivat kadotetut.
Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista."

Usko Herraan Jeesukseen, niin sinäkin pelastut!

Tämä elämä suurimpinekin iloineen on kovin mitätöntä. Jos olet itsellesi rehellinen, sinunkin täytyy myöntää sen. Aika on lyhyt. Ehkä olet vielä aika nuori henkilö, jos kuvittelet, että tästä elämästä voisi saada sellaisen onnen, josta ikääntyneenä voisit sanoa: minulle riittää tämä, muuta en tarvitse.

Psalmin sanoittaja on ollut viisaampi, todetessaan: "Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne."

Maasta olemme tehdyt, ja maaksi olemme jälleen tulevia. Vaikka ihminen monesti unohtaakin ajallisen elämän katoavaisuuden, meidän Luojamme kuitenkin muistaa meidät tomuksi, ja tietää, että emme voi omin avuin ikuista elämää saavuttaa. Mutta hän lupaa meille iankaikkisen elämän Jeesuksen kautta. Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häneen turvautuvat.

>>Tämä elämä suurimpinekin iloineen on kovin mitätöntä.

Kuolema on luonnollinen osa kaiken elävän kiertokulkua, mutta onko kuoleman jälkeen elämää?

On toki, muttei koskaan ihan sitä samaa mitä joskus oli. Samaa omenaa ei synny koskaan uudelleen.

Entä tietoisuus? Missä se syntyy? Pystyykö se kuolemaan? Mitä sinun tietoisuudellesi tapahtuu kun ruumiisi kuolee ja maatuu?

Vai käykö tietoisuudelle kuten elämälle, jos se muuttuukin matkan varrella? Jos ruumiisi maatuu, ja toimii pohjana uuden elämän kasvulle, niin voiko ruumiiseen kytköksissä ollut tietoisuutesi muuttaa myös muotoaan, ja syntyä uudelleen jossain toisessa muodossa?