Jeesus sanoi kerran Johannes Kastajasta: "Ei ole vaimoista syntyneiden joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja." Ihminen on aina tavoitellut tuota ylevää "titteliä". Vain Johanneksesta on Jumalan Poika antanut tuollaisen tunnustuksen. Mikä teki hänestä kaikkein suurimman?
Johanneksen tarina on ihmissilmin katsottuna yllättävän vaatimaton. Kuinka muuten voisi ollakaan, sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan silmissä usein kauhistus.
Johanneksen isä Sakarias oli aaronilainen pappi, jonka elämää varjosti kipeä tragedia. Hänen vaimonsa ei ollut saanut lasta. Siihen aikaan lapsettomuutta pidettiin Israelissa synnin seurauksena ja Jumalan rangaistuksena. Juutalaiselle papille se oli erityisen raskas taakka.
Koko elämänsä pappistehtävässä palvelleella vanhalla miehellä oli toinenkin suru. Hän ei ollut koskaan päässyt temppeliin suitsuttamaan.
Aaronilaiset papit palvelivat temppelissä kahdesti vuodessa aina viikon kerrallaan. Lopun ajan he hoitivat lampaitaan ja viljelivät maataan, kuten kaikki muutkin. Aaronilaisia pappeja oli 20 000, joista jokainen saapui vuorollaan temppeliin pappispalvelukseen kahdesti vuodessa. Palvelusviikko alkoi arpomisella. Arpa ratkaisi, kuka otti vastaan uhrit, kuka valvoi uhriarkkua, kuka oli teurastamassa jne. Kaikkein arvokkain tehtävä, suitsuttaminen, ratkaistiin myös arvalla. Suitsutus toimitettiin kahdesti päivässä, aamulla ja illalla. Pappi sai suorittaa sen vain kerran elämässään. Joskus saattoi käydä niin, että arpa ei osunut kohdalle kertaakaan koko elämän aikana. Näin oli käynyt Johannes Kastajan isälle Sakariaalle. Hän oli nyt aloittamassa viimeistä kertaa pappistehtäväänsä ja osallistui viimeistä kertaa arpomiseen. Jos nytkään ei Jumala soisi hänelle suitsutustehtävää, hän ei saisi sitä koskaan.
Arpomistilaisuudessa suitsutusarpa osui Sakarialle. Hänen suuri haaveensa täyttyi sittenkin. Jumala oli katsonut tuon nöyryytetyn miehen puoleen ja kuullut hänen rukouksensa. Mutta tässä ei ollut vielä kaikki. Kun Sakarias oli suorittamassa suitsutustehtäväänsä, hänelle ilmestyi enkeli Gabriel. "Sinun rukouksesi on kuultu ja vaimosi Elisabeth on synnyttävä sinulle pojan",...sanoi enkeli. "Sinun on annettava hänelle nimi Johannes", joka tarkoittaa: Herra armahtaa.
Johannes oli jo vanha kuullessaan nuo sanat. Lapsettomuutensa tähden hän oli kokenut itsensä vähäpätöiseksi muiden Jumalan palvelijoiden rinnalla. Vanhalle murtuneelle miehelle enkelin sanat olivat liikaa. Hän ei jaksanut uskoa, että Jumalan olisi häntä kohtaan näin hyvä. Epäuskonsa tähden hän jäi mykäksi aina Johanneksen syntymään saakka.
Sakarias ja Elisabeth saivat kokea Jumalan armon ja siunauksen vanhoilla päivillään. He eivät ilmeisesti ehtineet nähdä poikansa varttumista aikuiseksi. Pidetään todennäköisenä, että Johannes varttui aikuiseksi ilman isää ja äitiä - orpona. Missä Johannes eli nuo nuoruutensa vuodet?
* * * * * *
Kuolleen meren pohjoispäässä kuivilla kukkuloilla pieni beduiinipoika etsi vuohtaan. Hän samoili samoilla mailla, missä todennäköisesti Johannes oli elänyt nuoruuttaan satoja vuosia aikaisemmin. Elettiin vuotta 1947. Beduiinipoika heitteli kiviä ylhäällä rinteellä oleviin luoliin. Yhtäkkiä hän kuuli oudon kilahduksen. Hän kiipesi luolaan katsomaan, mihin kivi osui ja löysi saviastian, jonka sisällä oli vanhoja pergamenttejä. Ne vietiin Betlehemiin myytäviksi ja kulkeutuivat sieltä Yhdysvaltoihin. USA:ssa ne osti tuntematon mies 250 000 dollarilla. Tuo mies oli Israelin pääarkeologi. Kirjoitukset osoittautuivat äärettömän arvokkaiksi. Niiden joukossa oli mm. Jesajan 53 luku, ennustus kärsivästä Messiaasta.
Kirjoitukset olivat peräisin essealaisten vanhasta luostariyhteisöstä, joka löytyi kaivauksissa Qumranilta, läheltä Jordania. Essealaiset vastustivat Jerusalemin temppelin jumalanpalveluselämää ja perustivat oman luostarin 150 v. ennen Kristusta Qumranille.
Essealaisten luostarissa oli ankarat elämäntavat. He omistivat koko elämänsä psalmien laulamiseen ja pyhien kirjoitusten lukemiseen. Luostarissa luettiin lakia yötä päivää. Kirjoitusten perusteella he uskoivat, että Messiaan aika oli käsillä. He halusivat Hänen löytävän heidät pyhiä kirjoituksia lukemasta Hänen tullessaan kansansa keskelle. Siksi he lukivat lakia kovalla äänellä yötä päivää. Tämän tähden heitä oli alettu kutsua "huutajiksi".
Essealaisten tulkinta messiasennustuksista osui aivan oikeaan. Messias todella tuli ja mitä suuremmalla todennäköisyydellä kulki myös useita kertoja tuon Qumranin luostariyhteisön ohi. Luostarin väki ei kuitenkaan tuntenut Messiasta, vaan jatkoi huutamista Jeesuksen kuolemaan asti ja vielä ylösnousemuksen jälkeenkin aina vuoteen 68 jkr., jolloin roomalaiset hävittivät luostarin juutalaiskapinan aikana.
Vanhempiensa kuoltua nuori Johannes oli todennäköisesti liittynyt Qumranin luostariyhteisöön ja elänyt siellä pyhien kirjoitusten äärellä, kunnes Pyhä Henki kutsui hänet uuteen tehtävään, valmistamaan tietä Messiaalle. Hän alkoi saarnata parannusta ja kastaa ihmisiä parannuksen kasteella. Näin "huutavan ääni alkoi kuulua erämaassa".
Johannes Kastaja vietti hyvin askeettista elämää. Hänen "pukunsa oli kamelin karvoista, vyötäisillään hänellä oli nahkavyö ja hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja metsähunaja". Miksi Johannes oli tuollainen? Johannes oli kutsuttu parannussaarnaajaksi. Kyetäkseen kohtelemaan tasapuolisesti kaikkia hänen piti olla täysin riippumaton muista ihmisistä. Siksi hän eli heinäsirkoilla ja metsähunajalla. Näin hänen ei tarvinnut mielistellä ketään.
Johanneksen sanoma oli hyvin terävää. Hän saarnasi kirveestä, joka oli pantu puun juurelle ja uskonnollisia johtajia hän kutsui kyykäärmeiden sikiöiksi. Olisi kuvitellut, että tuollainen saarnamies ei paljon vedä kansaa puoleensa. Varsinkin, kun hän saarnaa kaukana suurista temppeleistä ja niiden loistosta, keskellä erämaata. Toisin kuitenkin kävi. "Silloin vaelsi hänen tykönsä Jerusalem ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ympäristö ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa kun he tunnustivat syntinsä." Ihminen on aina kaivannut Jumalan rauhaa ja läheisyyttä. Johannes opasti tietä Jumalan yhteyteen ja hänen sanomansa otettiin vastaan.
Tuohon aikaan Jeesus oli noin 30 vuoden ikäinen. Eräänä päivänä kastamassa ollessaan Johannes näki Jeesuksen tulevan luokseen Jordanille kasteelle. Johannes sanoi: "Minä en tuntenut Häntä, mutta Hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, Hän on se, joka kastaa Pyhälle Hengellä.'"
Johannes tunsi todellisuudessa hyvin Jeesuksen. He olivat läheisiä sukulaisia ja vielä saman ikäisiä. Todennäköisesti he olivat leikkineet lapsina paljon yhdessä. Mutta siitä huolimatta ei edes Johannes ollut aavistanut, että hänen sukulaisensa oli luvattu Messias. Ei kukaan voi tuntea Kristusta, ellei Pyhä Henki sitä hänelle kirkasta.
Kerran Jeesus kysyi Pietarilta: "kenen sinä sanot minun olevan?" Pietari vastasi: "Sinä olet Kristus" Silloin Jeesus sanoi: "Ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni joka on taivaissa." Jos tänään tiedät, että Jeesus on Jumalan poika, sinäkin olet kuullut Jumalan äänen. Et sinä itse sitä ole oivaltanut.
Jeesuksen kastaminen oli Johanneksen palvelustehtävän kohokohta. Pian tämän jälkeen Johannes sanoi: "Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä." Vähitellen joukko Johanneksen ympärillä harveni. Monet hänen opetuslapsistaan lähtivät seuraamaan Jeesusta. Kun Johannes nuhteli Herodes suuren poikaa Herodes Antipasta moraalittomasta elämästä, hän pani Johanneksen vankilaan. Yksinäisessä vankikopissa Johanneksen valtasi vielä epäilys ja hän lähetti opetuslapsensa kysymään Jeesukselta: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman." Jeesus vastasi: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: sokeat saavat näkönsä, rammat hyppelevät ja pitaliset puhdistuvat...köyhille julistetaan evankeliumia." Näin Jeesus viestitti rakkaalle "veljelleen": Johannes, sinä et odottanut turhaan, työsi on täytetty!" Pian tämän jälkeen Johanneksen elämä päättyi. Hän kärsi marttyyrikuoleman.
Kaikessa kauneudessaan Johanneksen tarina on hyvin pieni ja koruton. Hän polveutui vaatimattomasta pappisperheestä ja jäi orvoksi jo nuorella iällään. Hän varttui syrjäisessä luostariyhteisössä kaukana senaikaisesta uskonnollisesta eliitistä. Kamelinkarvaan pukeutuneena, eriskummallisena miehenä hän julisti parannuksen sanomaansa kaukana temppelien loistosta, joen varressa erämaassa. Hän ei ehtinyt luoda suurta mainetta ja karriäriä opettajana ja julistajana. Hän ehti vaikuttaa vain noin 1-1,5 vuotta, kun hänet jo mestattiin ja hänen tarinansa päättyi. Ylhäiset pappissuvut jatkoivat julistusta Jerusalemin temppelin loistossa ja essealaisten huudot kaikuivat vielä vuosikymmeniä Qumranin luostarissa, kun Johannes oli jo poissa. Mutta mitä sanoo Jeesus Johanneksesta: "Ei ole vaimoista syntyneiden joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja."
Jokainen ihminen olisi mieluummin suuri kuin pieni. jokainen kokisi mieluummin itsensä tarpeelliseksi kuin mitättömäksi. On olemassa suuria ihmisiä ja on olemassa pieniä ihmisiä. Siitä todistaa myös Jeesuksen sanat Johanneksesta. Raamattu puhuu paljon suuruudesta. "Joka teistä tahtoo olla suurin, hän olkoon kaikkien palvelija." Ennenkuin mittailet omaa arvoasi tai väheksyt itseäsi, pureudu syvälle Jumalan sanaan. Ennen kuin teet elämäsi suuria valintoja, muista että Jumalan ajatukset eivät ole ihmisten ajatuksia. Se mikä ihmisten kesken on korkeata, se on usein Jumalan silmissä vähäpätöistä. Siitä todistaa myös Johanneksen elämä. "Viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi."
Johanneksen tarina on ihmissilmin katsottuna yllättävän vaatimaton. Kuinka muuten voisi ollakaan, sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan silmissä usein kauhistus.
Johanneksen isä Sakarias oli aaronilainen pappi, jonka elämää varjosti kipeä tragedia. Hänen vaimonsa ei ollut saanut lasta. Siihen aikaan lapsettomuutta pidettiin Israelissa synnin seurauksena ja Jumalan rangaistuksena. Juutalaiselle papille se oli erityisen raskas taakka.
Koko elämänsä pappistehtävässä palvelleella vanhalla miehellä oli toinenkin suru. Hän ei ollut koskaan päässyt temppeliin suitsuttamaan.
Aaronilaiset papit palvelivat temppelissä kahdesti vuodessa aina viikon kerrallaan. Lopun ajan he hoitivat lampaitaan ja viljelivät maataan, kuten kaikki muutkin. Aaronilaisia pappeja oli 20 000, joista jokainen saapui vuorollaan temppeliin pappispalvelukseen kahdesti vuodessa. Palvelusviikko alkoi arpomisella. Arpa ratkaisi, kuka otti vastaan uhrit, kuka valvoi uhriarkkua, kuka oli teurastamassa jne. Kaikkein arvokkain tehtävä, suitsuttaminen, ratkaistiin myös arvalla. Suitsutus toimitettiin kahdesti päivässä, aamulla ja illalla. Pappi sai suorittaa sen vain kerran elämässään. Joskus saattoi käydä niin, että arpa ei osunut kohdalle kertaakaan koko elämän aikana. Näin oli käynyt Johannes Kastajan isälle Sakariaalle. Hän oli nyt aloittamassa viimeistä kertaa pappistehtäväänsä ja osallistui viimeistä kertaa arpomiseen. Jos nytkään ei Jumala soisi hänelle suitsutustehtävää, hän ei saisi sitä koskaan.
Arpomistilaisuudessa suitsutusarpa osui Sakarialle. Hänen suuri haaveensa täyttyi sittenkin. Jumala oli katsonut tuon nöyryytetyn miehen puoleen ja kuullut hänen rukouksensa. Mutta tässä ei ollut vielä kaikki. Kun Sakarias oli suorittamassa suitsutustehtäväänsä, hänelle ilmestyi enkeli Gabriel. "Sinun rukouksesi on kuultu ja vaimosi Elisabeth on synnyttävä sinulle pojan",...sanoi enkeli. "Sinun on annettava hänelle nimi Johannes", joka tarkoittaa: Herra armahtaa.
Johannes oli jo vanha kuullessaan nuo sanat. Lapsettomuutensa tähden hän oli kokenut itsensä vähäpätöiseksi muiden Jumalan palvelijoiden rinnalla. Vanhalle murtuneelle miehelle enkelin sanat olivat liikaa. Hän ei jaksanut uskoa, että Jumalan olisi häntä kohtaan näin hyvä. Epäuskonsa tähden hän jäi mykäksi aina Johanneksen syntymään saakka.
Sakarias ja Elisabeth saivat kokea Jumalan armon ja siunauksen vanhoilla päivillään. He eivät ilmeisesti ehtineet nähdä poikansa varttumista aikuiseksi. Pidetään todennäköisenä, että Johannes varttui aikuiseksi ilman isää ja äitiä - orpona. Missä Johannes eli nuo nuoruutensa vuodet?
* * * * * *
Kuolleen meren pohjoispäässä kuivilla kukkuloilla pieni beduiinipoika etsi vuohtaan. Hän samoili samoilla mailla, missä todennäköisesti Johannes oli elänyt nuoruuttaan satoja vuosia aikaisemmin. Elettiin vuotta 1947. Beduiinipoika heitteli kiviä ylhäällä rinteellä oleviin luoliin. Yhtäkkiä hän kuuli oudon kilahduksen. Hän kiipesi luolaan katsomaan, mihin kivi osui ja löysi saviastian, jonka sisällä oli vanhoja pergamenttejä. Ne vietiin Betlehemiin myytäviksi ja kulkeutuivat sieltä Yhdysvaltoihin. USA:ssa ne osti tuntematon mies 250 000 dollarilla. Tuo mies oli Israelin pääarkeologi. Kirjoitukset osoittautuivat äärettömän arvokkaiksi. Niiden joukossa oli mm. Jesajan 53 luku, ennustus kärsivästä Messiaasta.
Kirjoitukset olivat peräisin essealaisten vanhasta luostariyhteisöstä, joka löytyi kaivauksissa Qumranilta, läheltä Jordania. Essealaiset vastustivat Jerusalemin temppelin jumalanpalveluselämää ja perustivat oman luostarin 150 v. ennen Kristusta Qumranille.
Essealaisten luostarissa oli ankarat elämäntavat. He omistivat koko elämänsä psalmien laulamiseen ja pyhien kirjoitusten lukemiseen. Luostarissa luettiin lakia yötä päivää. Kirjoitusten perusteella he uskoivat, että Messiaan aika oli käsillä. He halusivat Hänen löytävän heidät pyhiä kirjoituksia lukemasta Hänen tullessaan kansansa keskelle. Siksi he lukivat lakia kovalla äänellä yötä päivää. Tämän tähden heitä oli alettu kutsua "huutajiksi".
Essealaisten tulkinta messiasennustuksista osui aivan oikeaan. Messias todella tuli ja mitä suuremmalla todennäköisyydellä kulki myös useita kertoja tuon Qumranin luostariyhteisön ohi. Luostarin väki ei kuitenkaan tuntenut Messiasta, vaan jatkoi huutamista Jeesuksen kuolemaan asti ja vielä ylösnousemuksen jälkeenkin aina vuoteen 68 jkr., jolloin roomalaiset hävittivät luostarin juutalaiskapinan aikana.
Vanhempiensa kuoltua nuori Johannes oli todennäköisesti liittynyt Qumranin luostariyhteisöön ja elänyt siellä pyhien kirjoitusten äärellä, kunnes Pyhä Henki kutsui hänet uuteen tehtävään, valmistamaan tietä Messiaalle. Hän alkoi saarnata parannusta ja kastaa ihmisiä parannuksen kasteella. Näin "huutavan ääni alkoi kuulua erämaassa".
Johannes Kastaja vietti hyvin askeettista elämää. Hänen "pukunsa oli kamelin karvoista, vyötäisillään hänellä oli nahkavyö ja hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja metsähunaja". Miksi Johannes oli tuollainen? Johannes oli kutsuttu parannussaarnaajaksi. Kyetäkseen kohtelemaan tasapuolisesti kaikkia hänen piti olla täysin riippumaton muista ihmisistä. Siksi hän eli heinäsirkoilla ja metsähunajalla. Näin hänen ei tarvinnut mielistellä ketään.
Johanneksen sanoma oli hyvin terävää. Hän saarnasi kirveestä, joka oli pantu puun juurelle ja uskonnollisia johtajia hän kutsui kyykäärmeiden sikiöiksi. Olisi kuvitellut, että tuollainen saarnamies ei paljon vedä kansaa puoleensa. Varsinkin, kun hän saarnaa kaukana suurista temppeleistä ja niiden loistosta, keskellä erämaata. Toisin kuitenkin kävi. "Silloin vaelsi hänen tykönsä Jerusalem ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ympäristö ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa kun he tunnustivat syntinsä." Ihminen on aina kaivannut Jumalan rauhaa ja läheisyyttä. Johannes opasti tietä Jumalan yhteyteen ja hänen sanomansa otettiin vastaan.
Tuohon aikaan Jeesus oli noin 30 vuoden ikäinen. Eräänä päivänä kastamassa ollessaan Johannes näki Jeesuksen tulevan luokseen Jordanille kasteelle. Johannes sanoi: "Minä en tuntenut Häntä, mutta Hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, Hän on se, joka kastaa Pyhälle Hengellä.'"
Johannes tunsi todellisuudessa hyvin Jeesuksen. He olivat läheisiä sukulaisia ja vielä saman ikäisiä. Todennäköisesti he olivat leikkineet lapsina paljon yhdessä. Mutta siitä huolimatta ei edes Johannes ollut aavistanut, että hänen sukulaisensa oli luvattu Messias. Ei kukaan voi tuntea Kristusta, ellei Pyhä Henki sitä hänelle kirkasta.
Kerran Jeesus kysyi Pietarilta: "kenen sinä sanot minun olevan?" Pietari vastasi: "Sinä olet Kristus" Silloin Jeesus sanoi: "Ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni joka on taivaissa." Jos tänään tiedät, että Jeesus on Jumalan poika, sinäkin olet kuullut Jumalan äänen. Et sinä itse sitä ole oivaltanut.
Jeesuksen kastaminen oli Johanneksen palvelustehtävän kohokohta. Pian tämän jälkeen Johannes sanoi: "Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä." Vähitellen joukko Johanneksen ympärillä harveni. Monet hänen opetuslapsistaan lähtivät seuraamaan Jeesusta. Kun Johannes nuhteli Herodes suuren poikaa Herodes Antipasta moraalittomasta elämästä, hän pani Johanneksen vankilaan. Yksinäisessä vankikopissa Johanneksen valtasi vielä epäilys ja hän lähetti opetuslapsensa kysymään Jeesukselta: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman." Jeesus vastasi: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: sokeat saavat näkönsä, rammat hyppelevät ja pitaliset puhdistuvat...köyhille julistetaan evankeliumia." Näin Jeesus viestitti rakkaalle "veljelleen": Johannes, sinä et odottanut turhaan, työsi on täytetty!" Pian tämän jälkeen Johanneksen elämä päättyi. Hän kärsi marttyyrikuoleman.
Kaikessa kauneudessaan Johanneksen tarina on hyvin pieni ja koruton. Hän polveutui vaatimattomasta pappisperheestä ja jäi orvoksi jo nuorella iällään. Hän varttui syrjäisessä luostariyhteisössä kaukana senaikaisesta uskonnollisesta eliitistä. Kamelinkarvaan pukeutuneena, eriskummallisena miehenä hän julisti parannuksen sanomaansa kaukana temppelien loistosta, joen varressa erämaassa. Hän ei ehtinyt luoda suurta mainetta ja karriäriä opettajana ja julistajana. Hän ehti vaikuttaa vain noin 1-1,5 vuotta, kun hänet jo mestattiin ja hänen tarinansa päättyi. Ylhäiset pappissuvut jatkoivat julistusta Jerusalemin temppelin loistossa ja essealaisten huudot kaikuivat vielä vuosikymmeniä Qumranin luostarissa, kun Johannes oli jo poissa. Mutta mitä sanoo Jeesus Johanneksesta: "Ei ole vaimoista syntyneiden joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja."
Jokainen ihminen olisi mieluummin suuri kuin pieni. jokainen kokisi mieluummin itsensä tarpeelliseksi kuin mitättömäksi. On olemassa suuria ihmisiä ja on olemassa pieniä ihmisiä. Siitä todistaa myös Jeesuksen sanat Johanneksesta. Raamattu puhuu paljon suuruudesta. "Joka teistä tahtoo olla suurin, hän olkoon kaikkien palvelija." Ennenkuin mittailet omaa arvoasi tai väheksyt itseäsi, pureudu syvälle Jumalan sanaan. Ennen kuin teet elämäsi suuria valintoja, muista että Jumalan ajatukset eivät ole ihmisten ajatuksia. Se mikä ihmisten kesken on korkeata, se on usein Jumalan silmissä vähäpätöistä. Siitä todistaa myös Johanneksen elämä. "Viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miksi olet kääntänyt korvasi pois totuudesta ja lähdet seuraamaan viekkaasti sommiteltuja taruja ja ihmisoppeja?
-vai oletko tuo sama Laurikainen, esiintyen nyt niin pienenä ja "vähäisenä veljenä" ?