Itse epäilen, ettei yksikään.
Ketkä MAP-profeetat ovat saaneet todistettavasti
Jumalalta viestin.
391357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Miten todistettavasti?
Esim. skeptikothan tarjoavat 10000 EUR (vai oliko enemmän?) kenelle tahansa joka voi esittää yliluonnollisia kykyjä valvotussa heidän määrittelemänsä koejärjestelyn mukaan... Kukaan ei tietääkseni ole vielä mitään todistettavaa yliluonnollista tai ihmettä esittänyt... Joten ?
Juu, James Randihan tuon tarjoaa. Toisaalta, kreationisti Kent Hovind (Vankilassa veronkierron ja uhkailun vuoksi) tarjosi 250000 dollaria sille joka pystyy todistamaan evoluution oikeaksi. Säännöissä vain sanottiin että mikään todiste ei kelpaa. Osallistuminen tuohon tietenkin maksoi. ;)
Muttajoo, suoraa todistettahan ei tuosta profeettahommasta voi saada, epäilyksiä voi herää silloin kun profetiat menee pieleen tai jälkikäteen säädetään Jumalalta kuultua silloin kun se julkiseksi tulee. Samapa se sille, uskokoot ken haluaa. Todisteita saadaan lähinnä.. Noh, todistettavista asioista. Uskonnot eivät sen piiriin luonnollisesti kuulukaan joten on omanlaista tyhmyyttä sitä uskovilta vaatia. Tieteen piirissä näitä todisteettomia ei hyväksytä mutta eipä niillä ole mitään tekemistä tieteen kanssa joten ei sillä ole edes mitään merkitystä.
Olen ymmärtänyt niin, että jokainen torstai on mormoni profeetan ja Jumalan välisten ilmoitusten päivä.
Sinä mormonina sanot, että "Kukaan ei tietääkseni ole vielä mitään todistettavaa yliluonnollista tai ihmettä esittänyt... Joten ?"
Joten ei mitään uutta ole sillä rintamalla, ei vissiin ole koskaan ollutkaan.
Noh noh, en itsekään usko mormonismiin ja pidän sitä osittain erittäinkin vaarallisena ajatusmaailmana. Mutta ei mennä liiallisuuksiin kuitenkaan. Usko on eri asia kuin todisttavat asiat. Nyt kun kerrankin on uskovainen joka ei keksi tarinoita ja vääristä tiedettä tukemaan näkökulmaansa sinä valitat siitä? Todisteita ei ole, mutta monet ajattelevat että näin on. Ja eikös tämä uusi profeetta muuten ole itse sanonut ettei ole enää tarvetta oikeastaan Jumalan ilmoituksille?
Joten ihan loogistahan tuo on. Luehan lisää.
Niinpä.
Niin kauan kun tiede ei kykene (tai siis joku kykene tieteellisesti/tieteellisten standardien mukaan) todistamaan Jumalan olemassaoloa... On minusta turhaa vaatia todisteita uskonnollisista asioista...
Jo Kristuskin totesi tämän asianlaidan ...
Kyllä kaikki mikä liittyy uskontoon on yliluonnollista.
Yliluonnollinenhan http://fi.wikipedia.org/wiki/Yliluonnollinen jo selittää miksi ilmoituskin on yliluonnollinen asia (tieteen näkökulmasta).
Uskovalle asia on ihan eri asia.
"Olen ymmärtänyt niin, että jokainen torstai on mormoni profeetan ja Jumalan välisten ilmoitusten päivä."
Voi olla että on ollut, mutta profeetta voi käydä temppelissä ihan milloin haluaa. Torstaisin on ollut tapana se että profeetta ja apostolit tapasit ja pitivät yhteisen kokouksen mm. kävivät läpi lähetystyöhän lähtevät, mutta kun nykyään on kiire ja kaikki ties missä, niin tämäkin kai muuttunut... Kyseessähän ei ole oppi, vaan tapa toimia.
'Sinä mormonina sanot, että "Kukaan ei tietääkseni ole vielä mitään todistettavaa yliluonnollista tai ihmettä esittänyt... Joten ?"
Joten ei mitään uutta ole sillä rintamalla, ei vissiin ole koskaan ollutkaan.'
Niin... Kerro minulle millaisen todistuksen haluat ja huomaat että se ei onnistu... Ainut YHTEINEN tapa sopia siitä mitä vaaditaan todistukseksi, voi olla tieteen tarjoama tapa tutkia, mutta sehän ei onnistu...
Siis minkälaisia uskottavia ilmoituksia profeetat ovat Jumalalta saaneet, mitkä ovat liitetty myös viralliseen oppiin.
On silloin se teos josta noita voi lukea.
Samoin kirkon konferenssit ovat ne ajat jolloin se mitä profeetta sanoo, voidaan ajatella olevan Pyhää Kirjoitusta.
Mutta kyse on loppupelissä uskosta... Jos et usko niin minä en sinulle pysty mitenkään mitään sellaista esittämään, jonka hyväksyisit Jumalan Sanaksi.. Koska jos niin tekisit, olisitkin silloin valmis kirkon jäsen ja silloinhan meidän ei tarvitsisi enää keskustella koko asiasta...
Niin se vain on ;-(
Enkeli näytti yliluonnollisella tavalla kolmelle silminnäkijälle levyt, joista Mormonin kirja käännettiin. Joseph Smith oli neljäntenä paikalla. Myöhemmin 8 silminnäkijää käänteli levyjä aivan arkisesti. Kaikki pysyivät todistuksissaan kuolemaansa asti, vaikka monet heistä erosivat tai erotettiin kirkosta.
Todisteita siis on. Eiköhän tällainen 12 henkilön todistus kelpaisi oikeudessakin, jos olisi kysymys väitetystä huijauksesta.
todistaa levyjen sisällöstä ja aitoudesta mitään, eivät levyt kelpaisi oikeudessa todisteeksi Mormonin kirjasta.
muiden uskontojen joukossa, jossa uskotaan hengellisesti. Ei voi, eikä pidä leikkiä eipäs, juupas leikkiä.
Minulta ette ainakaan saa uskoani pois. Uskontoja haukkkuvat eivät edes itse usko Jumalaan, on heillä sellainen ajatusmaailma.
Joka on todellinen kristitty ei tuomitse muita.
Jeesushan sanoi "älkää tuomitko ettei teitä tuomita".
Myös muut kristilliset uskonnot saavat ilmoitusta ja johdatusta elämäänsä.
Myös me saamme johdatusta elämäämme Jumalalta, sitä ei kukaan meiltä voi ottaa pois.
"Joka on todellinen kristitty ei tuomitse muita."
Älä sitten tuomitse.
nämä muut henkilöt Smithin lisäksi.?
siinä oli smithin isää ja veljeä ja avioliiton kautta sukua sekä muita mormonismin tulevia isoja kihoja. eivät vaan nähneet niitä levyjä itse vaan 3 todistajaa näkivät näyssä ne laatat ja 8 sai katsella kankaan lävitse ja kosketella siitä. ei saanut katsoa omin silmin ettei jumala veisi laattoja pois, näin oli smithille kertonut
jos katsellaan levyjen arkisen oloista kääntelyä Raamatun Valossa, niin mitään uskomisen aihetta ei ole olemassakaan: ko. jutussa ei ole päätä eikä häntää.
"8 sai katsella kankaan lävitse ja kosketella siitä. ei saanut katsoa omin silmin ettei jumala veisi laattoja pois, näin oli smithille kertonut."
Tuo poikkeaa siitä, mitä tuossa todistuksessa sanotaan:
"...ja jotka näyttävät kullalta; ja kaikkia levyjä olemme, jotka mainittu Smith on kääntänyt, me olemme käsitelleet käsillämme; ja me näimme myös niissä olevat kaiverrukset, jotka kaikki näyttivät olevan muinaista työtä..."
olet saanut vastauksen tuhanteen kertaan, joka kerta katoat ketjusta vastaamatta. seuraavaan ketjuun taas ihmettelet MISTÄ MUKA TÄLLAISTA. jos onnistuneesti kiellät kaiken mikä menee ajatuksiasi vastaan niin hyvä sinulle, älä kuitenkaan jaksa siitä kysellä muka tietämättömänä.
tekstihän on peräisin joseph smithin VELJELTÄ ihan josephin läsnäollessa.
Jos kysymys oli samasta tilanteesta, jossa kahdeksan silminnäkijää oli läsnä, niin Hyrym Smith, Josefin veli, puhuu antamaansa todistusta vastaan. Kun levyt olivat Josephin kotona, niitä ei näytetty ilman peitettä.
Viestistäsi saa kuvan, että tarkoitat, että kristittyjen pitäisi antaa muiden elää omia uskontojaan omissa oloissaan, se on heidän totuutensa. Mutta Jeesus on ainoa totuus, eikä siitä voi kiistellä. Totuus ei myöskään ole uskonto, koska uskontoja on monia. Totuutta on vain yksi. Koska minä ja muut mormonismin kritisoijat uskomme, ettei mormonismi ole totuus, yritämme saada teidät huomaamaan sen ja näin seuraamaan totuutta valheen sijaan. Jeesus opetti, että meidän pitäisi tehdä kaikista kansoista hänen opetuslapsiaan, ja tämä on sitä. Onhan tietysti niinkin, että MAP-kirkko opettaa evankeliumia siinä missä "oikeat" kristitytkin, mutta monet kristityt ovat Raamatun perusteella osoittaneet mormonismin tietyiltä osin sen vastaiseksi. Mielestäni näin ei voida tehdä oikean uskon kohdalla. Onhan tämä tietysti aika kova väittämä, mutta jos otetaan huomioon myös Smithin ja Youngin aikana ollut mormonismi, asia on mielestäni enemmän totta.
Tämä on oma kantani asiaan, en halua olla hyökkäävä, vaikka se siltä kuulostaakin. Kritisoikaa toki, mutta ajatelkaa myös myöntymisen vaihtoehtoa harkinnan jälkeen.
että kristittyinä uskontokuntina itseään pitävät eivät näe tarpeelliseksi ohjastaa muita kristillisien kirkkokuntien jäseniä oikealle tielle, mutta ei -kristityt ovat lähetystyönne kohteena.
Siis kristitty mikä kristitty, eläköön rauhassa. Muita pitää suitsia harharetkiltä.
Kyllä kristittyjäkin pitää paimentaa, jos ovat hukassa. Esim. jos joku tekee syntiä tahallaan, niin tälle pitää sanoa, ettei se ole kristillistä meininkiä. Oma mielipiteeni onkin, että esim. katolisiin maihin voisi aivan hyvin mennä tekemään lähetystyötä, vaikka niiden kansalaiset näennäisesti ovatkin "kristittyjä".
Mutta siis ei-kristityille kerrotaan evankeliumia, kristityille palautetaan se mieleen ja ohjataan oikeille raiteille, jos he ovat eksyneet.
oli selvä ilmoituksen saanti tapaus samoin Kmballilla. Tutki enemmän. Jumala kertoo meille asiat joita meidän on tiedettävä.
Mielenkiintoista on myös kuinka Profeetat ovat useinkin kutsuneet lähetystyöntekijät pois jostakin maasta ja sitten on joko sota tai suuri katastrofi tapahtunut. Hyvänä esimerkkinä Jugoslavia josta lähetyssaarnaajat vedettiin pois viikkoa ennen kuin siellä räjähti. Räjähtämis tunnelmissahan oli jo eletty vuosia!
Alkuperäiseen kysymykseen ei ole tullut yhtäkään kunnon vastausta.
Miksi mormonit eivät usko profeettoihinsa?
Taitaapa väite olla asiaa tuntemattomien peruja.
usko ei ole sama kuin totteleminen. Aina joskus ihminen todellakin o tottelematon oli sitten kirkossa tai ei...
minäpä minä!
sillä profeettojen aika loppui paljon ennen MAP-kirkkoa.
Luuk. 16:16-18
16 "Lain ja profeettojen aika kesti Johannekseen asti. Siitä lähtien on julistettu hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta, ja jokaista vaaditaan tulemaan sinne."
että Vanhan Testamentin aika loppui Johannekseen. Laki ja Profeetat olivat Juutalaisten pyhät kirjoitukset. Tuossa kohdassa muuten puhutaan aivan selvästi Johannes kastajasta. Sinun tulkintasi poistaisi varmasti ainakin Paavalin profetian siitä, ettei lakia tarvitse enää noudattaa, sekä Jehannes ilmestyksensaajan profetian kokonaisuudessaan. On siellä varmasti muitakin profetioita jotka tulevat kronologisesti tuon jälkeen.
Jae 17 muuten sanoo että "Pikemmin taivas ja maa hukkuu, kuin rahtukaan laista putoo."
Taivas ja maa eivät ole käsittääkseni hukkuneet vielä. =) Joten miksi se laki kuitenkin pudotettiin kokonaan?
Sitä tämä jae kuvaa:
16 "Lain ja profeettojen aika kesti Johannekseen asti. Siitä lähtien on julistettu hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta, ja jokaista vaaditaan tulemaan sinne.
Se ei sulje pois sitä, etteikö profeettoja voisi olla myöhemminkin. Apostolit olivat profeettoja. He saivat ilmoituksia Jumalalta kirkon johtamista varten. Jotkut aikaisemmat käytännöt muutettiin uusien ilmoitusten perusteella.
Luuk.16: 17-18
17 Mutta laista ei häviä piirtoakaan, ennemmin katoavat taivas ja maa. 18 Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee aviorikoksen, ja samoin tekee aviorikoksen se, joka nai miehensä hylkäämän naisen.
tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen, kun kaikki tehdään uudeksi ja maa saa selestisen kirkkauden. Tuhatvuotisen valtakunnan aikana se on paratiisillisessa eli terrestrisessä kirkkaudessa. Nyt elämme telestisen kirkkauden aikaa.
en löydä Raamatusta, ei löydy myöskään sanoja selestinen tai telestinen, ole hyvä ja selitä, jos voit.
Et kai palvele väärää herraa, Tapani.
MAP-kirkko mahtanee myöntää mm. sen, että on sekoittanut vanhan ja uuden liiton profeetan virat pahemman kerran? On näet aivan eri asia olla vanhan liiton profeetta, kuin uuden liiton seurakunnan paimen. Siinäkin risti, Ristin Mies, tekee eron, vaikka vanhan liiton sanotaankin olevan esikuva uudesta.
sen päivän, eetä todé haluaa oppia ymmärtämään palautettua evankeliumia ja unohtaa vanhan hapatuksen?
palautettua evankeliumia. On vain se yksi iankaikkinen evankeliumi. Se, jota Ilm. 14:6-7 julistaa: "Pelätkää Jumalaa ja antakaa Hänelle kunnia!"
Jos alkaisin harhaantua uusiin evankeliumeihin, en enää kunnioittaisi Jumalaa ja Hänen tahtoaan.
hyvän esimerkin, lue, jos jaksat.
K O L M A S N E F I NEFIN KIRJA KIRJOITTANUT NEFI, HELAMANIN POJAN NEFIN POIKA
Ja Helaman oli Helamanin poika, ja tämä oli Alman, Alman pojan, poika, ja Alma
oli Nefin jälkeläinen, ja Nefi oli Lehin poika, ja Lehi lähti Jerusalemista Sedekian,
Juudan kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuonna. 1 LUKU Nefi, Helamanin poika, lähtee.
Merkkejä Vapahtajan syntymisestä annetaan. Vastustusta ilmaantuu. Gaadiantonin
rosvot esiintyvät taaskin. 1. Nyt tapahtui, että yhdeksäskymmenes ensimmäinen
vuosi oli kulunut loppuun, ja kuusisataa vuotta oli kulunut siitä hetkestä, kun
Lehi lähti Jerusalemista; ja sinä vuonna Lakoneus oli maan ylimpänä tuomarina
ja hallitsijana. 2. Ja Nefi, Helamanin poika, oli lähtenyt Sarahemlan maasta,
uskoen poikansa Nefin haltuun, joka oli hänen vanhin poikansa, vaskilevyt ja kaikki
siihen mennessä pidetyt aikakirjat sekä kaikki ne esineet, joita oli pidetty pyhinä
Lehin Jerusalemista lähdöstä saakka. 3. Sitten hän lähti maasta, ja sitä, minne
hän lähti, ei yksikään ihminen tiedä; ja hänen poikansa Nefi piti aikakirjoja
hänen asemestaan, tämän kansan aikakirjaa. 4. Ja katso, tapahtui, että profeettain
profetiat alkoivat täydellisemmin toteutua yhdeksännenkymmenennen toisen vuoden
alussa; sillä kansan keskuudessa alettiin tehdä suurempia tunnustekoja ja suurempia
ihmeitä. 5. Mutta oli muutamia, jotka alkoivat sanoa, että aika, jonka kuluessa
Samuel Laamanilaisen puhumien sanojen piti toteutua, oli mennyt umpeen. 6. Ja
he alkoivat pilkata veljiään, sanoen: Katso, aika on kulunut umpeen, eivätkä Samuelin
sanat ole toteutuneet; teidän niihin perustuva ilonne ja uskonne on siis ollut
turha. 7. Ja tapahtui, että he aiheuttivat suuren metelin kaikkialla maassa; ja
ne Ihmiset, jotka uskoivat, alkoivat tulla perin murheellisiksi, peljäten, ettei
sitä, mistä oli puhuttu, kenties tapahtuisi. 8. Mutta katso, he odottivat horjumatta
sitä päivää ja sitä yötä ja sitä päivää, joka olisi kuin yksi päivä, ikään kuin
ei yötä olisi, jotta he saisivat nähdä, ettei heidän uskonsa ollut turha. 9. Ja
tapahtui että epäuskoiset määräsivät päivän, jolloin kaikki ne, jotka uskoivat
noihin perimätietoihin, otettaisiin hengiltä, ellei ilmaantuisi merkkiä, jonka
Samuel profeetta oli ilmoittanut. 10. Ja tapahtui, että kun Nefi, Nefin poika,
näki tämän kansansa jumalattomuuden, hänen mielensä oli ylen murheinen. 11. Ja
tapahtui, että hän meni ulos, kumartui maahan ja huusi voimallisesti Jumalaansa
kansansa puolesta, niiden tähden, joita hävitys uhkasi sen tähden, että he uskoivat
isäinsä perimätietoon. 12. Ja tapahtui, että hän huusi voimallisesti Herran puoleen
koko sen päivän; ja katso, Herran ääni tuli hänelle, sanoen: 13. Nosta pääsi ja
ole rohkealla mielellä, sillä katso, aika on käsillä, ja tänä yönä merkki annetaan,
ja huomispäivänä minä tulen maailmaan osoittamaan maailmalle, että minä olen toteuttava
kaiken, mitä olen antanut puhua pyhien profeettojeni suun kautta. 14. Katso, minä
tulen omieni tykö toteuttaakseni kaiken, minkä olen ilmoittanut Ihmislapsille
maailman perustamisesta asti ja tehdäkseni sekä Isän että Pojan tahdon - Isän
tahdon minun tähteni ja Pojan tahdon minun lihani tähden. Ja katso, aika on käsillä,
ja tänä yönä merkki annetaan. 15. Ja tapahtui, että sanat, jotka tulivat Nefille,
toteutuivat sen mukaisesti kuin ne oli puhuttu, sillä katso, auringon laskiessa
ei tullut pimeä; ja ihmiset hämmästyivät, koska ei tullut pimeä, kun yö saapui.
16. Ja monet, jotka eivät olleet uskoneet profeettain sanoja, kaatuivat maahan
ikään kuin kuolleina, sillä he huomasivat, että heidän profeettain sanoihin uskovien
varalle laatimansa suuri hävityssuunnitelma oli tehty tyhjäksi, sillä ilmoitettu
merkki oli jo lähellä. 17. Ja he alkoivat ymmärtää, että Jumalan Poika varmasti
pian ilmestyisi; ja kaikki kansa kaikkialla maan päällä lännestä itään, sekä pohjoisenpuoleisessa
että etelänpuoleisessa maassa oli niin perin hämmästyksissään, että lankesi maahan.
18. Sillä he ymmärsivät, että profeetat olivat monen vuoden ajan todistaneet näistä
tapahtumista ja että merkki, josta oli Ilmoitettu, oli jo käsillä, ja he alkoivat
peljätä syntisyytensä ja epäuskonsa tähden. 19. Ja tapahtui, ettei tullut pimeä
koko sinä yönä, vaan oli valoisa, ikään kuin olisi ollut keskipäivä. Ja tapahtui,
että aurinko nousi aamulla jälleen tavalliseen tapaan, ja he ymmärsivät, että
Herra syntyisi sinä päivänä, sen merkin perusteella, joka oli annettu. 20. Ja
kaikki oli tapahtunut tarkalleen profeettain sanojen mukaan. 21. Ja tapahtui myös,
että ilmaantui uusi tähti, sanan mukaan. 22. Ja tapahtui, että saatana alkoi tästä
hetkestä lähtien levittää valheita kansan keskuuteen sen sydänten paaduttamiseksi,
jotta ihmiset eivät uskoisi näkemiinsä merkkeihin ja ihmeisiin; mutta näistä valheista
ja petoksista huolimatta suurin osa kansaa uskoi ja kääntyi Herraan. 23. Ja tapahtui,
että Nefi lähti kansan keskuuteen, ja samoin monet muut, kastaen parannukseen,
jossa kaste oli suuri syntien anteeksianto. Ja siten kansa jälleen sai rauhan
maahan. 24. Eikä riitaisuuksia ollut ellei ota huomioon muutamia harvoja, jotka
alkoivat saarnata, yrittäen kirjoitusten nojalla todistaa, ettei ollut enää tarpeen
seurata Mooseksen lakia. Mutta tässä asiassa he erehtyivät, koska he eivät olleet
ymmärtäneet kirjoituksia. 25. Mutta tapahtui, että heidät saatiin nopeasti kääntymään
ja heille saatiin osoitetuksi heidän erhetyksensä, jonka vallassa he olivat, sillä
heille osoitettiin, ettei laki ollut vielä täytetty ja että se on täytettävä jokaista
piirtoaan myöten; sana tuli heille, että se on täytettävä ja ettei tavua eikä
kirjaintakaan pääsisi häviämään, ennen kuin kaikki olisi täytetty; sen tähden
heidät saatiin tänä samana vuonna huomaamaan erhetyksensä, ja he tunnustivat virheensä.
26. Ja siten yhdeksäskymmenes toinen vuosi kului loppuun tuoden ihmisille ilosanomia
niiden merkkien tähden, jotka annettiin kaikkien pyhien profeettain profetiain
sanojen mukaan. 27. Ja tapahtui, että yhdeksäskymmenes kolmaskin vuosi kului häiriöittä,
lukuunottamatta Gaadiantonin rosvoja, jotka asustivat vuoristossa ja olivat maalle
vitsauksena, sillä niin vahvat heidän turva- ja piilopaikkansa olivat, ettei kansa
saanut heitä kukistetuksi; niin he tekivät paljon murhia ja vuodattivat paljon
verta kansan keskuudessa. 28. Ja tapahtui yhdeksäntenäkymmenentenä neljäntenä
vuonna, että heidän lukumääränsä alkoi suuresti kasvaa, sillä paljon nefiläisluopioita
pakeni heidän luoksensa, mikä murehdutti suuresti niitä nefiläistä, jotka jäivät
maahan. 29. Ja laamanilaisillakin oli syytä murheeseen, sillä katso, heillä oli
paljon lapsia, jotka varttuivat ja alkoivat tulla täysi-ikäisiksi ja itsenäisiksi,
jolloin eräät soramilaiset saivat valheillaan ja houkutuksillaan vietellyiksi
heitä liittymään noihin Gaadiantonin rosvoihin. 30. Ja näin kokivat laamanilaisetkin
onnettomuutta, alkaen heiketä uskossaan ja vanhurskaudessaan nousevan polven jumalattomuuden
tähden. 2 LUKU Nefiläisten rappio. Valkoisia laamanilaisia. Molemmat kansat ryhtyvät
yhteisvoimin puolustautumaan rosvoja ja murhaajia vastaan. 1. Ja tapahtui, että
näin kului yhdeksäskymmenes viideskin vuosi, ja kansa alkoi unohtaa kuulemansa
merkit ja ihmeet, yhä vähemmän hämmästyen taivaasta tulleita merkkejä ja ihmeitä,
niin että he alkoivat koveta sydämeltään ja paatua mieleltään, lakaten uskomasta
mihinkään kuulemaansa ja näkemäänsä - 2. mielessään kuvitellen sellaisia mielettömiä,
että sen olivat ihmiset perkeleen voimalla saaneet aikaan harhauttaakseen ja pettääkseen
ihmisten mieliä; ja niin saatana jälleen sai valtoihinsa ihmisten sydämet, niin
että hän sokaisi heidän silmänsä ja sai heidät uskomaan, että oppi Kristuksesta
oli mielettömyyttä ja turhuutta. 3. Ja tapahtui, että kansan jumalattomuus ja
kauhistukset enenivät, eivätkä ihmiset uskoneet, että enää annettaisiin merkkejä
tai ihmeitä; ja saatana kulki ympäri, eksyttäen ihmisten sydämiä, kiusaten heitä
ja houkutellen heitä suureen pahuuteen maassa. 4. Ja näin kului yhdeksäskymmenes
kuudes vuosi; ja myös yhdeksäskymmenes seitsemäs vuosi; ja myös yhdeksäskymmenes
kahdeksas vuosi; ja myös yhdeksäskymmenes yhdeksäs vuosi; 5. ja sata vuotta oli
myös kulunut Moosian elinpäivistä lukien, joka oli nefiläisten kuningas. 6. Ja
kuusisataa yhdeksän vuotta oli kulunut siitä. kun Lehi lähti Jerusalemista. 7.
Ja yhdeksän vuotta oli kulunut siitä hetkestä, jolloin merkki annettiin, joka
profeettain sanojen mukaan annettaisiin Kristuksen maailmaan tulemisesta. 8. Mutta
nyt nefiläiset alkoivat laskea aikansa tästä ajankohdasta, jolloin merkki annettiin,
eli Kristuksen tulemisesta; yhdeksän vuotta oli siis kulunut. 9. Eikä Nefi, sen
Nefin isä, joka huolehti aikakirjoista, palannut takaisin Sarahemlan maahan, eikä
häntä onnistuttu mistään löytämään koko maasta. 10. Ja tapahtui, että kansa vieläkin
pysyi pahuudessa, huolimatta sen keskuudessa tapahtuneesta paljosta julistuksesta
ja profetoimisesta; ja näin kului kymmeneskin vuosi, ja myös yhdestoista vuosi
kului synnissä. 11. Ja tapahtui kolmantenatoista vuonna, että sotia ja riitaisuuksia
alkoi esiintyä kaikkialla maassa, sillä Gaadiantonin rosvojen joukko oli kasvanut
niin suureksi ja surmasi niin paljon väkeä, hävitti niin monta kaupunkia ja sai
aikaan niin paljon kuolemaa ja verilöylyjä kaikkialla maassa, että kaiken kansan
sekä nefiläisten että laamanilaisten oli tartuttava aseisiin heitä vastaan. 12.
Niin kaikki laamanilaiset, jotka olivat kääntyneet Herraan, liittyivät veljiinsä
nefiläisiin, ja heidät velvoitettiin oman henkensä sekä naistensa ja lastensa
turvallisuuden nimessä tarttumaan aseisiin noita Gaadiantonin rosvoja vastaan,
siten myös suojellakseen oikeuksiansa ja kirkkoonsa ja Jumalansa kumartamiseen
liittyviä oikeuksia sekä vapauttansa ja riippumattomuuttansa. 13. Ja tapahtui,
että ennen kuin tämä kolmastoista vuosi oli kulunut, nefiläisiä uhkasi täydellinen
tuho tämän sodan tähden, joka oli yltynyt ylen ankaraksi. 14. Ja tapahtui, että
ne laamanilaiset, jotka olivat liittyneet nefiläisiin, luettiin nefiläisiin kuuluviksi;
15. ja heidät vapautettiin kirouksestaan, ja heidän ihonsa muuttui valkoiseksi
kuten nefiläisten; 16. ja heidän nuorista miehistänsä ja tyttäristänsä tuli ylen
kaunismuotoisia, ja heidät luettiin nefiläisiin kuuluviksi, ja heitä sanottiin
nefiläisiksi. Ja niin päättyi kolmastoista vuosi. 17. Ja tapahtui neljännentoista
vuoden alussa, että rosvojen ja Nefin kansan välinen sota jatkui ja yltyi ylen
ankaraksi; siitä huolimatta Nefin kansa pääsi rosvoista jonkin verran voitolle,
niin että se sai heidät jälleen karkoitetuksi mailtansa vuoristoon ja heidän piilopaikkoihinsa.
18. Ja niin päättyi neljästoista vuosi. Ja viidentenätoista vuonna he hyökkäsivät
Nefin kansan kimppuun; ja Nefin kansan pahuuden tähden, heidän monien riitaisuuksiensa
ja erimielisyyksiensä tähden, Gaadiantonin rosvot saivat heistä monta voittoa.
19. Ja niin päättyi viidestoista vuosi, ja näin ihmiset olivat ankarassa ahdinkotilassa,
ja hävityksen miekka uhkasi heitä, niin että se oli iskemäisillänsä heihin ja
näin oli heidän jumalattomuutensa tähden. 3 LUKU Lakoneus, maan hallitsija, saa
kirjeen rosvopäällikkö Giddianhilta. Antautumista vaaditaan. Lakoneus ei välitä
vaatimuksesta, vaan ryhtyy puolustustoimenpiteisiin. 1. Ja nyt tapahtui, että
Lakoneus, maan hallitsija, sai kuudentenatoista vuonna Kristuksen tulemisesta
kirjeen tuon rosvoliiton johtajalta ja päälliköltä, ja näin kuuluivat hänen kirjoittamansa
sanat: 2. Lakoneus, maan jaloin ja ylin hallitsija, katso, minä kirjoitan sinulle
tämän kirjeen ja ylistän sinua erittäin suuresti kestävyytesi tähden samoin kuin
kansasi kestävyyden tähden sen puolustamisessa, mitä te pidätte oikeutenanne ja
vapautenanne; niin, teidän laitanne on hyvin, ikään kuin joku jumala tukisi teitä
kädellään teidän puolustaessanne vapauttanne ja omaisuuttanne ja maatanne, eli
sitä, mitä te siksi sanotte. 3. Ja minusta on sääli, erittäin jalo Lakoneus, että
te olette niin mielettömiä ja järjettömiä, että luulette voivanne pitää puolenne
niin monia urheita miehiä vastaan, jotka ovat minun käskyvallassani, ja jotka
tällä hetkellä ovat aseissa ja odottavat malttamattomina sanaa: Hyökätkää nefiläisten
kimppuun ja tuhotkaa heidät. 4. Ja tuntien heidän lannistumattoman mielensä, koettuani
heidän taitavuutensa taistelukentällä ja tuntien heidän ikuisen vihansa teitä
kohtaan niiden monien vääryyksien tähden, joita olette heille tehneet, minä tiedän,
että jos he hyökkäisivät teidän kimppuunne, he täydellisesti tuhoaisivat teidät.
5. Sen tähden minä olen kirjoittanut tämän kirjeen, sen omin käsin sinetöiden,
sillä minä ajattelen teidän etuanne sen lujuuden tähden, jota olette osoittaneet
siinä, mitä uskotte oikeaksi samoin kuin teidän taistelukentällä osoittamanne
mielenjalouden tähden. 6. Sen tähden minä kirjoitan sinulle, pyytäen teitä luovuttamaan
tälle väelleni kaupunkinne, maanne ja alueenne mieluummin kuin että se kävisi
miekalla kimppuunne ja hävitys kohtaisi teitä. 7. Eli toisin sanoen, antautukaa
meille ja liittykää meihin ja tutustukaa meidän salaisiin tekoihimme ja tulkaa
veljiksemme, niin että olisitte meidän kanssamme tasa-arvoiset - ette orjiamme,
vaan veljiämme sekä osallisina kaikkeen omaisuuteemme. 8. Ja katso, minä valalla
vannon sinulle, että jos tämän teette, teitä ei tuhota; mutta ellette halua näin
tehdä, minä valalla vannon sinulle, että minä huomisesta kuukauden kuluttua käsken
sotajoukkojeni hyökätä kimppuunne, eivätkä ne vitkastele eivätkä säästä, vaan
lyövät teitä ja antavat miekkansa iskeä teihin, kunnes teidät on perin juurin
hävitetty. 9. Ja katso, minä olen Giddianhi ja minä olen tämän Gaadiantonin salaisen
yhdyskunnan päämies, jonka yhdyskunnan ja sen toimet minä tiedän hyviksi. Ja ne
ovat vanhaa juurta, ja ne ovat edelleen periytyneet meille. 10. Ja minä kirjoitan
tämän kirjeen sinulle, Lakoneus, ja minä toivon, että te luovutatte maanne ja
alueenne ilman verenvuodatusta, jotta tämä minun väkeni, joka on erinnyt teistä,
koska te pahuudessanne eväsitte heiltä heidän oikeutensa hallitukseen, saisi takaisin
oikeutensa ja hallitusvallan, ja ellette te tätä tee, minä aion kostaa heidän
kokemansa vääryydet. Minä olen Giddianhi. 11. Ja nyt tapahtui, että kun Lakoneus
sai tämän kirjeen, hän hämmästyi suuresti sitä julkeutta, jolla Giddianhi vaati
nefiläisten maata haltuunsa ja uhkaili kansaa, luvaten kostaa niiden kärsimät
vääryydet, jotka eivät olleet mitään vääryyttä kokeneet, lukuunottamatta sitä
vääryyttä, jonka he itse olivat itselleen aiheuttaneet liittyessään noihin jumalattomiin
ja kauhistaviin rosvoihin. 12. Ja katso, tämä Lakoneus, hallitsija, oli oikeudenmukainen
mies, jota rosvon vaatimukset ja uhkailut eivät pystyneet peljästyttämään; sen
tähden hän ei välittänyt Giddianhin, rosvojen päämiehen kirjeestä, vaan käski
kansansa huutaa Herran puoleen, jotta hän antaisi voimaa sen hetken varalle, jolloin
rosvot hyökkäisivät sen kimppuun. 13. Ja hän lähetti julistuksen kaiken kansan
keskuuteen, että sen oli koottava naisensa ja lapsensa, lammaskatraansa ja karjalaumansa
ja kaikki omaisuutensa, vain maansa jättäen, samaan paikkaan. 14. Ja hän määräsi
rakennettaviksi linnoituksia joka puolelle heidän ympärilleen ja niiden vahvuuden
tuli olla ylen suuri. Ja hän määräsi sotajoukkoja, sekä nefiläisistä että laamanilaisista
koottuja eli kaikista niistä koottuja, jotka luettiin nefiläisiin kuuluviksi,
sijoitettaviksi vartioiksi joka puolelle vartioimaan heitä ja suojelemaan heitä
rosvoilta päivällä ja yöllä. 15. Ja hän sanoi heille: Niin totta kuin Herra elää,
ellette tee parannusta kaikista synneistänne ja huuda Herran puoleen, ette mitenkään
pelastu noiden Gaadiantonin rosvojen käsistä. 16. Ja niin suuret ja ihmeelliset
Lakoneuksen sanat ja profetiat olivat, että ne herättivät pelkoa kaikessa kansassa;
ja se ponnisti kaikkensa toimiakseen Lakoneuksen sanojen mukaan. 17. Ja tapahtui,
että Lakoneus määräsi päälliköitä kaikille nefiläisjoukoille käskemään näitä sillä
hetkellä, kun rosvot tulisivat erämaasta niiden kimppuun. 18. Ja nyt määrättiin
ylipäällikkö ja kaikkien nefiläissotajoukkojen ylin käskijä, ja hänen nimensä
oli Gidgiddoni. 19. Ja kaikkien nefiläisten oli keskuudessaan tapana määrätä sotapäälliköiksensä
(paitsi heidän jumalattomuutensa aikoina) sellaisia, joissa oli ilmoituksen ja
myös profetian henki; niinpä tämä Gidgiddoni oli heidän keskuudessansa suuri profeetta,
ja samoin oli myös ylimmäinen tuomari. 20. Niin kansa sanoi Gidgiddonille: Rukoile
Herraa ja menkäämme vuoristoon ja erämaahan hyökätäksemme rosvojen kimppuun ja
tuhotaksemme heidät heidän omilla alueillansa. 21. Mutta Gidgiddoni sanoi heille:
Pois se, sillä jos me lähtisimme heitä vastaan taistelemaan, Herra jättäisi meidät
heidän käsiinsä; valmistautukaamme siis keskellä omia alueitamme, kootkaamme kaikki
sotajoukkomme yhteen, älkäämmekä menkö heitä vastaan taistelemaan, vaan odottakaamme,
kunnes he hyökkäävät meidän kimppuumme, sillä niin totta kuin Herra elää, jos
me näin teemme, hän antaa heidät meidän käsiimme. 22. Ja tapahtui seitsemäntenätoista
vuonna, vuoden loppupuolella, että Lakoneuksen julistus oli levinnyt kaikkialle
maahan, ja nefiläiset olivat ottaneet hevosensa, vaununsa, nautansa ja kaikki
lammaskatraansa ja karjalaumansa, viljansa ja kaiken tavaransa ja lähtivät liikkeelle
tuhansin ja kymmenintuhansin, kunnes olivat kaikki lähteneet sille paikalle, minne
heidän oli määrä kerääntyä puolustautuaksensa vihollisiansa vastaan. 23. Ja tätä
varten määrätty maa oli Sarahemlan maa ja Runsaudenmaa, siihen rajaviivaan asti,
joka kulki Runsaudenmaan ja Autiomaan välitse. 24. Ja ylen monta tuhatta henkeä
siitä kansasta, jota sanottiin nefiläisiksi, kerääntyi tähän maahan. Ja Lakoneus
käski heidän kokoontua etelänpuoleiseen maahan sen ankaran kirouksen tähden, joka
lepäsi pohjoisenpuoleisen maan yllä. 25. Ja he linnoittautuivat vihollisiansa
vastaan, ja he asuivat yhdessä maassa ja yhtenä kokonaisuutena, ja he pelkäsivät
Lakoneuksen lausumia sanoja, niin että he tekivät parannuksen kaikista synneistänsä;
ja Herralle Jumalallensa kohottamissaan rukouksissa he pyysivät, että hän pelastaisi
heidät sinä hetkenä, kun heidän vihollisensa tulisivat taistelemaan heitä vastaan.
26. Ja he olivat vihollistensa tähden ylen huolissaan. Ja Gidgiddoni käski heidän
tehdä kaikenkaltaisia sota-aseita ja varustautua haarniskoilla ja pienillä ja
suurilla kilvillä hänen ohjeidensa mukaisesti. 4 LUKU Rosvot kärsivät häviön ja
heidän johtajansa saa surmansa. Hänen seuraajansa Semnariha hirtetään. Gidgiddonin
miehuullisuus sodassa. 1. Ja tapahtui kahdeksannentoista vuoden lopulla, että
nuo rosvojen sotajoukot olivat valmistautuneet taisteluun ja alkoivat tulla alas
ja hyökätä kukkuloilta käsin, vuoristosta ja erämaasta, linnoituksistansa ja piilopaikoistansa,
ja alkoivat vallata alueita sekä etelänpuoleisesta että pohjoisenpuoleisesta maasta,
ja alkoivat ottaa haltuunsa kaikki maat, joista nefiläiset olivat poistuneet,
ja kaupungit, jotka oli jätetty autioiksi. 2. Mutta katso, nefiläisten jättämissä
maissa ei ollut villieläimiä eikä riistaa, eikä riistaa ollut rosvojen saatavissa
muualta kuin erämaasta. 3. Ja rosvot saattoivat elää ainoastaan erämaassa muonavarojen
puutteen tähden, sillä nefiläiset olivat jättäneet maansa autioiksi ja koonneet
lammaskatraansa ja karjalaumansa ja kaiken tavaransa, ja he olivat kaikki yhdessä.
4. Sen tähden rosvoilla ei ollut mahdollisuuksia ryöstämiseen eikä ruoan saamiseen
muuten kuin ryhtymällä avoimeen taisteluun nefiläisiä vastaan; ja nefiläiset taas
olivat kaikki yhdessä, ja heidän lukumääränsä oli perin suuri, ja he olivat varanneet
itselleen muonaa, hevosia, nautakarjaa ja kaikenkaltaista karjaa, minkä avulla
he pystyivät elättämään itseään seitsemän vuoden ajan, missä ajassa he toivoivat
saavansa rosvot hävitetyiksi maasta; ja niin kahdeksastoista vuosi kului loppuun.
5. Ja tapahtui, että Giddianhi yhdeksäntenätoista vuonna katsoi välttämättömäksi
ryhtyä taisteluun nefiläisiä vastaan, sillä rosvot eivät pystyneet huolehtimaan
elatuksestaan millään muulla tavoin kuin rosvoamalla ja ryöstämällä ja murhaamalla.
6. Eivätkä he uskaltaneet hajaantua maan eri puolille, niin että olisivat voineet
kasvattaa viljaa, koska he pelkäsivät, että nefiläiset hyökkäisivät heidän kimppuunsa
ja kukistaisivat heidät; sen tähden Giddianhi antoi sotajoukoillensa käskyn; että
niiden oli tänä vuonna lähdettävä taistelemaan nefiläisiä vastaan. 7. Ja tapahtui,
että he tulivat taistelemaan; ja silloin oli kuudes kuukausi; ja katso, suuri
ja hirvittävä oli se päivä, jolloin he tulivat taistelemaan, ja he olivat vyöttäneet
itsensä rosvojen tapaan, ja heillä oli lampaanvuota lanteidensa ympärillä, ja
he olivat tahrineet itsensä verellä, ja heidän päänsä olivat kerityt, ja pääkilvet
peittivät heidän päälakensa; ja suuret ja hirvittävät olivat Giddianhin sotajoukot
katsella heidän aseistuksensa tähden ja koska he olivat veren tahrimat. 8. Ja
tapahtui, että nefiläisten sotajoukot, nähdessään miltä Giddianhin sotajoukko
näytti, lankesivat kaikki maahan ja kohottivat huutonsa Herran, Jumalansa, puoleen,
pyytäen häntä säästämään heitä ja pelastamaan heidät heidän vihollistensa käsistä.
9. Ja tapahtui, että kun Giddianhin sotajoukot näkivät tämän, ne alkoivat huutaa
ilosta kovalla äänellä, sillä he luulivat, että nefiläiset olivat langenneet maahan
sen pelon vaikutuksesta, jota heidän sotajoukkojensa kauhistavuus oli heissä herättänyt.
10. Mutta tässä he pettyivät, sillä nefiläiset eivät heitä peljänneet, vaan he
pelkäsivät Jumalaansa ja rukoilivat häntä suojelemaan heitä; kun sen tähden Giddianhin
sotajoukot ryntäsivät heidän kimppuunsa, he olivat valmiit kohtaamaan ne; Herran
voimassa he ne kohtasivat. 11. Ja taistelu alkoi tänä kuudentena kuukautena; ja
suuri ja hirvittävä oli silloin taistelu, ja suuri ja hirvittävä oli silloin verenvuodatus,
niin ettei moista verenvuodatusta ollut koko Lehin kansan keskuudessa nähty aina
siitä saakka, kun hän lähti Jerusalemista. 12. Ja katso, huolimatta Giddianhin
uhkauksista ja valoista nefiläiset saivat heistä voiton, niin että he perääntyivät
heidän tieltään. 13. Ja tapahtui, että Gidgiddoni käski sotajoukkojensa ajaa heitä
takaa aina erämaan rajoille saakka ja olemaan säästämättä yhtäkään, joka matkalla
joutuisi heidän käsiinsä; ja niin he ajoivat heitä takaa ja surmasivat heitä,
aina erämaan rajoille saakka, kunnes olivat täyttäneet Gidgiddonin käskyn. 14.
Ja tapahtui, että Giddianhia, joka oli seisonut ja taistellut urhoollisesti, ajettiin
takaa. kun hän pakeni; ja koska hän oli paljosta taistelemisestaan väsynyt, hänet
tavoitettiin ja surmattiin. Ja sellainen oli rosvo Giddianhin loppu. 15. Ja tapahtui,
että nefiläisten sotajoukot palasivat takaisin turvapaikkaansa. Ja tapahtui, että
yhdeksästoista vuosi kului, eivätkä rosvot tulleet uudelleen taistelemaan; eivätkä
he tulleet uudelleen kahdentenakymmenentenäkään vuonna. 16. Eivätkä he kahdentenakymmenentenä
ensimmäisenäkään vuonna tulleet taistelemaan, vaan he asettuivat joka puolelle
Nefin kansan ympärille sitä piirittämään, sillä he arvelivat, että jos he eristäisivät
nefiläiset maistansa ja tukkisivat näiltä tiet joka puolelta ja eristäisivät kansan
kaikista sen ulkopuolisista eduista, he saisivat sen pakotetuksi antautumaan,
kuten he halusivat. 17. He olivat nyt valinneet itselleen toisen johtajan, jonka
nimi oli Semnariha; ja Semnariha siis oli määrännyt tämän piirityksen toimeenpantavaksi.
18. Mutta katso, tämä oli nefiläisille eduksi; sillä rosvojen oli mahdotonta jatkaa
piiritystä kyllin kauan, jotta sillä olisi ollut vaikutusta nefiläisiin, koska
näillä oli paljon varastoituja muonavaroja. 19. Koska rosvojen keskuudessa vallitsi
ruokavarojen puute sillä katso, heillä ei ollut muuta kuin lihaa elatukseksensa,
jota lihaa he hankkivat erämaasta - 20. ja tapahtui, että riista alkoi käydä erämaassa
riittämättömäksi - niin että rosvot olivat kuolemaisillansa nälkään. 21. Ja nefiläiset
tekivät jatkuvasti päivällä ja yöllä hyökkäyksiä heidän sotajoukkojaan vastaan,
surmaten heitä tuhansin ja kymmenintuhansin. 22. Ja niin Semnarihan miehet halusivat
luopua piiritysyrityksestään sen suuren hävityksen tähden, joka kohtasi heitä
yöllä ja päivällä. 23. Ja tapahtui, että Semnariha antoi miehillensä käskyn, että
heidän oli keskeytettävä piiritys ja kuljettava pohjoisenpuoleisen maan etäisimpiin
osiin. 24. Mutta Gidgiddoni oli selvillä heidän suunnitelmistaan ja tiesi heidän
heikkoutensa, joka johtui ravinnon puutteesta sekä heidän kärsimästänsä suuresta
mieshukasta; sen tähden hän lähetti sotajoukkonsa öiseen aikaan liikkeelle ja
katkaisi rosvojen perääntymistien panemalla joukkonsa heidän perääntymistiellensä.
25. Ja tämän he tekivät öiseen aikaan ja pääsivät kulkiessaan rosvojen edelle,
niin että kun rosvot seuraavana päivänä lähtivät liikkeelle, he kohtasivat nefiläisten
sotajoukot sekä edessään että selustassaan. 26. Ja myös etelässä olevat rosvot
estettiin pääsemästä turvapaikkoihinsa. Ja kaikki tämä tapahtui Gidgiddonin käskystä.
27. Ja monia tuhansia antautui nefiläisille vangiksi, ja loput surmattiin. 28.
Ja heidän johtajansa Semnariha otettiin kiinni ja hirtettiin puuhun, aina ylös
sen latvaan saakka, niin että hän kuoli. Ja kun he olivat hänet hirttäneet, niin
että hän oli kuollut, he kaatoivat puun maahan ja huusivat kovalla äänellä, sanoen:
29. Herra pysyttäköön kansansa vanhurskaana ja sydämeltänsä pyhänä, jotta se saisi
kaadetuksi maahan jokaisen, joka koettaa tappaa sitä väkivallalla ja salaliittoja
solmimalla, kuten tämäkin mies on maahan kaadettu. 30. Ja he riemuitsivat ja huusivat
jälleen yhteen ääneen, sanoen: Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin
Jumala suojelkoon vanhurskaudessa tätä kansaa, niin kauan kuin se huutaa Jumalansa
nimeä, jotta hän suojelisi sitä. 31. Ja tapahtui, että he kaikki kuin yhdestä
suusta puhkesivat kiittämään ja ylistämään Jumalaansa siitä suuresta teosta, jonka
hän oli heidän hyväksensä tehnyt pelastaessaan heidät joutumasta heidän vihollistensa
käsiin. 32. He huusivat: Hoosianna Korkeimmalle Jumalalle. Ja he huusivat: Siunattu
olkoon Herran Jumalan Kaikkivaltiaan, Korkeimman Jumalan nimi. 33. Ja heidän sydämensä
paisui ilosta, niin että he vuodattivat runsaita kyyneliä Jumalan suuren hyvyyden
tähden, jota hän oli osoittanut pelastaessaan heidät heidän vihollistensa käsistä;
ja he tiesivät, että he olivat pelastuneet iankaikkisesta perikadosta sen tähden,
että olivat tehneet parannuksen ja nöyrtyneet. 5 LUKU Nefiläiset tekevät parannuksen
ja koettavat saada vääryyden työt loppumaan. Mormonin kertomus itsestään ja hänen
hallussaan olevista levyistä. Uusi viittaus Israelin kokoamiseen. 1. Ja katso,
nyt ei ollut koko Nefin kansan keskuudessa yhtäkään elävää sielua, joka olisi
vähääkään epäillyt kaikkien niiden pyhien profeettain sanoja, jotka olivat puhuneet,
sillä he ymmärsivät, että niiden väistämättömästi täytyi käydä toteen. 2. Ja he
ymmärsivät, että Kristuksen oli täytynyt tulla, niiden monien merkkien perusteella,
jotka oli annettu profeettain sanojen mukaisesti; ja sen perusteella, mitä jo
oli tapahtunut, he ymmärsivät, että kaiken väistämättömästi täytyi tapahtua sen
mukaisesti, mitä oli puhuttu. 3. Sen tähden he luopuivat kaikista synneistänsä
ja kauhistuksistansa ja aviorikoksistansa ja palvelivat kaikella ahkeruudella
Jumalaa päivin ja öin. 4. Ja nyt tapahtui, että kun he olivat ottaneet kaikki
rosvot vangiksi, niin ettei yksikään, joka ei ollut saanut surmaansa, päässyt
pakenemaan, he heittivät vankinsa vankilaan ja saarnauttivat näille Jumalan sanaa;
ja jokainen, joka teki parannuksen synneistänsä ja antoi juhlallisen lupauksen,
ettei enää murhaisi, laskettiin vapaaksi. 5. Mutta niille, jotka eivät lupausta
antaneet ja jotka edelleenkin hautoivat mielessään noita salamurhia, kaikille
niille, joiden huomattiin henkivän uhkauksia veljiään vastaan, määrättiin tuomio
ja rangaistus lain mukaisesti. 6. Ja näin he tekivät lopun kaikista noista jumalattomista,
salaisista ja kauhistavista liitoista, joiden piirissä oli niin paljon vääryyttä
ja murhia tehty. 7. Ja niin oli kahdeskymmenes toinen vuosi kulunut loppuun ja
samoin kahdeskymmenes kolmas vuosi ja kahdeskymmenes neljäs ja kahdeskymmenes
viides; ja niin oli kaksikymmentä viisi vuotta kulunut. 8. Ja paljon oli tapahtunut
sellaista, joka muutamien silmissä olisi suurta ja ihmellistä, mutta sitä ei voi
kaikkea kirjoittaa tähää kirjaan; sadattakaan osaa ei tämä kirja voi sisältää
siitä, mitä niin monien ihmisten keskuudessa tapahtui kahdenkymmenen viiden vuoden
aikana; 9. mutta katso, on olemassa aikakirjoja, jotka sisältävät kaikki tämän
kansan teot, ja lyhyemmän, mutta todenmukaisen kertomuksen kirjoitti Nefi. 10.
Sen tähden minä olen laatinut kertomukseni näistä asioista Nefin muistiinpanojen
mukaan, jotka kaiverrettiin Nefin levyiksi sanottuihin levyihin. 11. Ja katso,
minä laadin kertomuksen levyille jotka olen omin käsin tehnyt. 12. Ja katso, minun
nimeni on Mormon, ja minä olen saanut nimeni Mormonin maan mukaan, maan, jossa
Alma perusti kirkon kansan keskuuteen, ensimmäisen seurakunnan, mikä sen keskuuteen
perustettiin sen rikkomuksen jälkeen. 13. Katso, minä olen Jeesuksen Kristuksen,
Jumalan Pojan, opetuslapsi. Hän on kutsunut minut julistamaan sanaansa kansansa
keskuudessa, jotta se perisi iankaikkisen elämän. 14. Ja on käynyt välttämättömäksi,
että minä Jumalan tahdon mukaisesti, jotta niiden pyhien rukoukset, jotka ovat
täältä pois siirtyneet, toteutuisivat heidän uskonsa mukaan, laadin kertomuksen
näistä asioista, jotka ovat tapahtuneet - 15. lyhyen kertomuksen siitä, mitä on
tapahtunut siitä lähtien, kun Lehi lähti Jerusalemista, hamaan nykyhetkeen saakka.
16. Sen tähden minä laadin kertomukseni niiden kertomusten mukaan, joita ennen
minua olleet ovat esittäneet, aina elinaikani alkuun saakka; 17. ja sitten minä
laadin kertomuksen niistä tapahtumista, jotka olen omin silmin nähnyt. 18. Ja
minä tiedän, että minun laatimani kertomus on oikea ja totuudenmukainen kertomus,
mutta on kuitenkin paljon sellaisia asioita, joita me emme oman kielemme mukaisesti
pysty kirjoittamaan. 19. Ja nyt minä lakkaan kirjoittamasta sellaista, mikä koskee
minua itseäni, ja ryhdyn esittämään kertomusta asioista, jotka ovat tapahtuneet
ennen minua. 20. Minä olen Mormon ja todellinen Lehin jälkeläinen. Minulla on
syytä ylistää Jumalaani ja Vapahtajaani Jeesusta Kristusta siitä, että hän johdatti
meidän isämme pois Jerusalemin maasta, (eikä kukaan sitä tiennyt, paitsi hän itse
ja ne, jotka hän johdatti pois siitä maasta) sekä siitä, että hän on niin paljon
antanut minulle ja minun kansalleni tietoa sielujemme pelastukseksi. 21. Totisesti
hän on siunannut Jaakobin huoneen ja on ollut Joosefin jälkeläisille armollinen.
22. Ja mikäli Lehin lapset ovat pitäneet hänen käskynsä, hän on siunannut heitä
ja antanut heidän menestyä sanansa mukaan. 23. Ja totisesti hän jälleen saattaa
Joosefin jälkeläisten jäännöksen tuntemaan Herran, heidän Jumalansa. 24. Ja niin
totta kuin Herra elää, hän kerää maan neljältä ääreltä kaiken Jaakobin jälkeläisten
jäännöksen, joka on hajoitettuna kaikkialle maan päälle. 25. Ja kuten hän on tehnyt
liittonsa kaiken Jaakobin huoneen kanssa, siten on hänen Jaakobin kanssa tekemänsä
liitto käyvä täyttymykseensä hänen sopivaksi katsomallansa ajalla, niin että koko
Jaakobin huone saatetaan jälleen sen liiton tuntemiseen, jonka hän on sen kanssa
tehnyt. 26. Ja silloin se tuntee Lunastajansa, joka on Jeesus Kristus, Jumalan
Poika; ja silloin se kootaan maan neljältä ääreltä omiin maihinsa, joista se on
hajaantunut; niin totta kuin Herra elää, on näin tapahtuva. Amen. 6 LUKU Kansa
menestyy. Sitä seuraa ylpeys, rikkaus ja luokkaeroavaisuudet. Riitaisuudet saavat
kirkossa hajaannuksen aikaan. Pimeyden töitä. 1. Ja nyt tapahtui, että kaikki
Nefin kansa palasi omille maillensa kahdentenakymmenentenä kuudentena vuonna,
joka mies perheinensä, lammaskatrainensa ja karjalaumoinensa, hevosinensa ja nautoinensa
ja kaikkinensa, mitä kullekin kuului. 2. Ja tapahtui, että he eivät olleet syöneet
kaikkia muonavarojansa; niinpä he ottivat mukaansa kaiken, mitä eivät olleet käyttäneet,
kaiken viljansa eri lajia, kultansa, hopeansa ja kaikki kalleutensa, ja palasivat
omille maillensa ja maa-alueillensa, sekä pohjoiseen että etelään, sekä pohjoisenpuoleiseen
maahan että etelänpuoleiseen maahan. 3. Ja niille rosvoille, jotka olivat antaneet
lupauksen, että he pitäisivät rauhan, niille rosvojen joukosta, jotka halusivat
pysyä laamanilaisina, he antoivat maa-alueita heidän lukumääränsä mukaan, jotta
he omalla työllänsä saisivat hankituksi, mistä elää; ja näin he saivat aikaan
rauhan kaikkialla maassa. 4. Ja he alkoivat jälleen menestyä ja voimistua; ja
kahdeskymmenes kuudes ja seitsemäs vuosi kuluivat loppuun, ja suuri järjestys
vallitsi maassa; ja he olivat muodostaneet lakinsa tasapuolisiksi ja oikeudenmukaisiksi.
5. Eikä maassa ollut enää mitään, mikä olisi ehkäissyt kansan jatkuvaa menestystä,
kunhan se vain ei langennut syntiin. 6. Ja tämän suuren rauhan olivat Gidgiddoni
ja tuomari, Lakoneus, ja ne, jotka oli määrätty johtajiksi, saaneet maassa aikaan.
7. Ja tapahtui, että monta kaupunkia rakennettiin uudelleen ja monta vanhaa kaupunkia
korjattiin. 8. Ja paljon valtateitä rakennettiin ja paljon maanteitä tehtiin,
jotka johtivat kaupungista toiseen ja maasta toiseen ja paikkakunnalta toiselle.
9. Ja näin kului kahdeskymmenes kahdeksas vuosi, ja kansa sai nauttia jatkuvaa
rauhaa. 10. Mutta tapahtui kahdentenakymmenentenä yhdeksäntenä vuonna, että kansan
keskuudessa alkoi ilmetä jonkin verran kiistaa; ja muutamat alkoivat esiintyä
ylpeästi ja rehennellen ylen suuren rikkautensa johdosta, jopa ankariin vainoihinkin
hairahtuen; 11. sillä maassa oli paljon kauppiaita, ja myös paljon lainoppineita
ja paljon virkamiehiä. 12. Ja ihmiset alkoivat jakautua eriarvoisiin säätyihin
rikkautensa ja opinsaantimahdollisuuksiensa mukaan, sillä muutamat olivat tietämättömiä
köyhyytensä tähden, ja toiset saavuttivat suuren oppineisuuden rikkautensa tähden.
13. Toiset elivät ylpeydessä ja toiset olivat perin nöyriä; toiset vastasivat
pilkkaan pilkalla, kun taas toiset alistuivat pilkkaan ja vainoon ja kaikenkaltaisiin
ahdistuksiin, haluamatta vastata pilkalla, vaan olivat nöyriä ja katuvaisia Jumalan
edessä. 14. Ja niin pääsi vallalle suuri eriarvoisuus kaikkialla maassa, niin
että kirkko alkoi hajaantua; ja niin kirkko oli kolmantenakymmenentenä vuonna
hajonnut kaikkialla maassa, paitsi muutamien harvojen laamanilaisten keskuudessa,
jotka olivat kääntyneet totiseen uskoon; eivätkä he luopuneet siitä, sillä he
olivat lujat ja kestävät ja järkkymättömät, haluten kaiken kykynsä mukaan ahkeroida
pitää Herran käskyt. 15. Ja syynä tähän kansan pahuuteen oli tämä: saatanalla
oli suuri valta, niin että hän yllytti kansaa tekemään kaikenlaista pahaa, houkutteli
sitä ylpeyteen ja viekoitteli sitä tavoittelemaan valtaa ja arvoasemia ja rikkautta
ja maailman turhuutta. 16. Ja niin saatana johdatti harhaan ihmisten sydämiä kaikenkaltaista
syntiä tekemään; niin he saivat nauttia rauhaa vain muutaman vuoden ajan. 17.
Ja näin, kolmannenkymmenennen vuoden alussa - ihmisten oltua pitkän ajan alttiina
perkeleen kiusauksille, niin että hän johdatteli heitä, minne tahansa vain halusikin
heidät viedä ja mihin tahansa syntiin, niitä hän halusi heidän tekevän - ja näin,
tämän kolmannenkymmenennen vuoden alussa, he olivat kauhistavassa jumalattomuuden
tilassa. 18. Sillä he eivät tehneet syntiä tietämättömyydestä, koska he tiesivät,
mitä Jumala heiltä tahtoi, sillä heidät oli opetettu tuntemaan Jumalan tahto;
he siis tahallaan kapinoivat Jumalaa vastaan. 19. Ja tämä tapahtui Lakoneuksen,
Lakoneuksen pojan, päivinä, sillä Lakoneus nousi isänsä istuimelle ja hallitsi
kansaa sinä vuonna. 20. Ja ilmaantui miehiä, joihin Henki taivaasta oli vaikuttanut
ja jotka oli lähetetty, ja he saarnasivat kaikkialla maassa kansan keskellä seisten
ja todistivat rohkeasti kansan synneistä ja pahoista teoista ja todistivat sille
siitä lunastuksesta, jonka Herra suorittaisi kansansa puolesta, eli toisin sanoen
Kristuksen ylösnousemuksesta; ja he todistivat rohkeasti hänen kuolemastansa ja
kärsimyksistänsä. 21. Mutta monet kansasta olivat ylen vihoissaan niiden takia,
jotka näistä asioista todistivat; ja vihoissaan olivat pääasiassa ylimmäiset tuomarit
ja sellaiset, jotka olivat olleet ylipappeja ja lainoppineita; kaikki, jotka lainoppineita
olivat, olivat vihoissaan niille, jotka näistä asioista todistivat. 22. Mutta
ei ollut ainoatakaan lainoppinutta eikä tuomaria tai ylipappia, jolla olisi ollut
valta ketään tuomita kuolemaan, muutoin kuin siten, että maan hallitsija allekirjoitti
heidän tuomionsa. 23. Ja oli paljon sellaisia, jotka todistivat Kristusta koskevista
asioista, jotka todistivat rohkeasti, ja joita tuomarit ottivat kiinni ja salaa
surmasivat, että tieto heidän kuolemastansa tulisi maan hallitsijan korviin vasta
heidän kuolemansa jälkeen. 24. Mutta katso, oli vastoin maan lakeja, että joku
otettiin hengiltä ilman maan hallitsijalta saatua valtuutta - 25. sen tähden tultiin
Sarahemlan maahan, maan hallitsijan luokse, esittämään valitusta näitä tuomareita
vastaan, jotka olivat lainvastaisesti tuominneet Herran profeetat kuolemaan. 26.
Niin tapahtui, että heidät otettiin kiinni ja tuotiin oikeuden eteen tuomittaviksi
rikoksesta, jonka he olivat tehneet, kansan määräämän lain mukaisesti. 27. Mutta
tapahtui, että noilla tuomareilla oli paljon ystäviä ja sukulaisia; ja muut, melkeinpä
kaikki lainoppineet ja ylipapit kerääntyivät ja liittyivät niiden tuomareiden
sukulaisiin, jotka piti lain mukaan tutkittaman. 28. Ja he tekivät keskenänsä
liiton, liiton, jonka jo entisinä aikoina eläneet olivat tehneet, jonka perkele
on tehnyt ja järjestänyt kaikkea vanhurskautta vastaan. 29. Niin he liittyivät
yhteen, Herran kansaa vastaan, ja tekivät liiton heidän tuhoamiseksensa ja vapauttaaksensa
ne, jotka olivat syylliset murhaan, oikeudenmukaisuuden käsistä, jota oli aikomus
soveltaa lain mukaan. 30. Ja he uhmasivat maansa lakia ja oikeuksia; ja he tekivät
keskenänsä liiton tappaaksensa hallitsijan ja asettaaksensa maalle kuninkaan,
jotta maa ei enää saisi nauttia vapautta, vaan joutuisi kuninkaiden alaiseksi.
7 LUKU Ylimmäinen tuomari murhataan ja hallitus syöstään vallasta. Jakautuminen
heimoihin. Kuningas Jaakob. Nefin voimallinen saarnatoiminta. 1. Mutta katso,
minä näytän teille, että he eivät asettaneet kuningasta maalle, vaan samana vuonna,
kolmantenakymmenentenä vuonna, he tappoivat, murhasivat maan ylimmäisen tuomarin
tuomarinistuimelle. 2. Ja kansa hajaantui toinen toistansa vastaan, ja se erottautui
heimoiksi, kukin mies perheensä ja sukunsa ja ystäviensä mukaan; ja näin tuhottiin
se järjestys, jonka mukaan maata hallittiin. 3. Ja kukin heimo valitsi itselleen
päällikön eli johtajan; ja näin saivat alkunsa heimot ja heimojen johtajat. 4.
Ja katso, heidän keskuudessaan oli pelkästään sellaisia miehiä, joilla oli paljon
perhettä ja paljon sukulaisia ja ystäviä; sen tähden heidän heimonsa muodostuivat
ylen suuriksi. 5. Ja kaikki tämä tapahtui, eikä heidän keskuudessansa toistaiseksi
ollut sotia; ja kaikki tämä pahuus oli tullut kansan osaksi, koska se antautui
saatanan valtaan. 6. Ja hallituksen säädökset raukesivat tyhjiin profeettain murhaajien
ystävien ja sukulaisten salajuonien tähden. 7. Ja ne muodostuivat suureksi riidanaiheeksi
maassa, niin että vanhurskaampi osa kansasta oli melkein kokonaan muuttunut jumalattomaksi;
vain muutamia harvoja vanhurskaita oli sen keskuudessa. 8. Eikä siten ollut kuuttakaan
vuotta kulunut, ennen kuin suurin osa kansasta oli kääntynyt pois vanhurskaudestansa,
kääntynyt kuten koira oksennukselleen tai kuin sika rapakossa rypemään. 9. Ja
tämä salaliitto, joka oli saattanut niin paljon pahuutta kansan osaksi, kokoontui
ja valitsi johtajaksensa miehen, jota nimitettiin Jaakobiksi; 10. ja se sanoi
häntä kuninkaaksensa; siten hänestä tuli tämän jumalattoman liiton kuningas, ja
hän oli niiden ensimmäisiä, jotka olivat korottaneet äänensä Jeesuksesta todistavia
profeettoja vastaan. 11. Ja tapahtui, ettei sen väki ollut niin vahva luvultansa
kuin ne kansan heimot, jotka olivat liittyneet yhteen, mutta joiden johtajat kuitenkin
säätivät niiden lait, kukin heimollensa; ja kuitenkin: ne olivat vihollisia keskenänsä,
ja vaikka ne eivät olleet vanhurskasta kansaa, niitä kuitenkin yhdisti viha niitä
kohtaan, jotka olivat tehneet liiton hallituksen kukistamiseksi. 12. Kun Jaakob
siis näki, että heidän vihollisiansa oli heitä suurempi lukumäärä, hän liiton
kuninkaana käski kansaansa pakenemaan maan pohjoisimpaan osaan ja rakentamaan
sinne itsellensä valtakunnan, kunnes heihin liittyisi luopioita (sillä hän uskotteli
heille, että ilmaantuisi paljon luopioita) ja he tulisivat kyllin voimakkaiksi
taistellakseen kansan heimoja vastaan; ja he tekivät niin. 13. Ja niin joutuisa
heidän kulkunsa oli, ettei sitä saatu ehkäistyksi, ennen kuin he olivat ehtineet
kansan ulottuvilta. Ja niin päättyi kolmaskymmenes vuosi; ja tällaiset olivat
Nefin kansan asiat. 14. Ja tapahtui kolmantenakymmenentenä ensimmäisenä vuonna,
että kansa oli jakautuneena heimoihin, kukin mies perheensä, sukunsa ja ystäväinsä
mukaan; mutta ne olivat kuitenkin tehneet sopimuksen, etteivät ryhtyisi sotaan
toisiansa vastaan, mutta lakiensa puolesta ne eivät liittyneet yhteen, eivätkä
hallitustapansakaan puolesta, sillä nämä säädettiin niiden päällikköinä ja johtajina
olevien miesten mielen mukaan. Mutta he laativat perin ankarat lait, jotka kielsivät
toista heimoa loukkaamasta toisen heimon oikeuksia, niin että jonkinmoinen rauha
vallitsi maassa; mutta heidän sydämensä olivat kuitenkin luopuneet Herrasta, heidän
Jumalastansa, ja he kivittivät profe[e]ttoja ja karkoittivat heidät keskuudestansa.
15. Ja tapahtui, että Nefi - jonka tykönä enkelit olivat käyneet ja joka oli myös
kuullut Herran äänen, ja joka siis oli nähnyt enkeleitä omin silmin ja oli saanut
voiman tietää Kristuksen palvelustehtävästä sekä myös omin silmin nähnyt kansan
nopean kääntymisen vanhurskaudesta takaisin jumalattomuuteensa ja kauhistuksiinsa;
16. hän siis, ollen murheissaan sen sydämen kovuuden ja sen mielen paatumuksen
tähden, lähti sinä samana vuonna sen keskuuteen ja alkoi rohkeasti julistaa parannusta
ja syntien anteeksisaamista uskon kautta Herraan Jeesukseen Kristukseen. 17. Ja
hän opetti sille monia asioita; eikä niitä kaikkia voida kirjoittaa eikä osa niistä
olisi kyllin, minkä tähden niitä ei ole tähän kirjaan kirjoitettu. Ja Nefi opetti
voimalla ja suurella vallalla. 18. Ja tapahtui, että ihmiset olivat hänelle vihoissaan,
koska hänessä oli suurempi voima kuin heissä, sillä ei ollut mahdollista, että
he olisivat voineet olla uskomatta hänen sanoihinsa, sillä niin suuri oli hänen
uskonsa Herraan Jeesukseen Kristukseen, että enkelit palvelivat häntä joka päivä.
19. Ja Jeesuksen nimessä hän ajoi ulos riivaajia ja saastaisia henkiä, herättipä
hän kuolleista veljensäkin, kun ihmiset olivat hänet kivittäneet kuoliaaksi. 20.
Ja kansa näki sen ja oli sen todistajana ja oli hänelle vihoissaan hänen voimansa
tähden; ja hän teki myös monia muita ihmeitä kansan nähden, Jeesuksen nimessä.
21. Ja tapahtui, että kolmaskymmenes ensimmäinen vuosi kului loppuun, ja vain
muutamia kääntyi Herraan, mutta jokainen, joka kääntyi, osoitti totisesti kansalle,
että hänen osakseen oli tullut Jumalan voima ja Henki, joka oli Jeesuksessa Kristuksessa,
johon hän uskoi. 22. Ja jokainen, josta oli ajettu ulos riivaajia ja joka oli
parannettu sairauksistansa ja heikkouksistansa, osoitti totisesti kansalle, että
häneen oli vaikuttanut Jumalan Henki ja että hän oli parantunut; ja hekin tekivät
tunnustekoja ja tekivät joitakin ihmeitä kansan keskuudessa. 23. Niin kului myös
kolmaskymmenes toinen vuosi. Ja Nefi huusi kansalle kolmannenkymmenennen kolmannen
vuoden alussa, ja hän saarnasi heille parannusta ja syntien anteeksisaamista.
24. Nyt minä haluaisin teidän myös muistavan, ettei ollut yhtäkään parannukseen
saatettua, jota ei olisi kastettu vedellä. 25. Sen tähden Nefi asetti miehiä tähän
palvelustehtävään, että kaikki ne, jotka tulisivat heidän tykönsä, kastettaisiin
vedellä, ja niin tapahtui todistukseksi ja osoitukseksi Jumalan edessä ja kansalle,
että he olivat tehneet parannuksen ja saaneet syntinsä anteeksi. 26. Ja tämän
vuoden alussa kastettiin monia parannukseen; ja niin kului suurin osa vuodesta.
8 LUKU Kristuksen ristiinnaulitseminen ilmoitetaan edeltäkäsin ennustetuin tunnusmerkein.
Myrsky ja maanjäristys, pyörretuuli ja tuli. Suuri ja hirvittävä hävitys. Kolmen
päivän pimeys. 1. Ja nyt tapahtui, meidän aikakirjamme mukaan, ja me tiedämme,
että meidän aikakirjamme sisältää totuuden, sillä katso, mies, joka piti aikakirjaa,
oli vanhurskas mies - sillä totisesti hän teki monta voimallista tekoa Jeesuksen
nimessä, eikä ollut ketään, joka olisi voinut tehdä ihmetekoa Jeesuksen nimessä,
olematta sitä ennen täydellisesti puhdistettu kaikista synneistänsä - 2. ja nyt
tapahtui, ellei tämä mies erehtynyt aikamme laskussa, että kolmaskymmenes kolmas
vuosi oli kulunut loppuun; 3. ja kansa alkoi perin hartaasti odottaa merkkiä,
jonka laamanilainen profeetta Samuel oli ilmoittanut tulevan, eli aikaa, jolloin
kolme päivää kestävä pimeys peittäisi maan. 4. Ja kansan keskuudessa alkoi esiintyä
suurta epäilyä ja väittelyä huolimatta siitä, että niin monta tunnusmerkkiä oli
annettu. 5. Ja tapahtui kolmantenakymmenentenä neljäntenä vuonna, sen ensimmäisen
kuun neljäntenä päivänä, että nousi ankara myrsky, jommoista ei kukaan koko maassa
vielä konsanaan ollut kokenut. 6. Ja oli myös ankara ja hirvittävä rajuilma, ja
kävi hirvittävä jylinä, niin että se vavisutti koko maata, ikään kuin se olisi
ollut halkeamaisillansa, 7. ja häikäisevät salamat leimahtelivat, jommoisia ei
konsanaan ollut koko maassa nähty. 8. Ja Sarahemlan kaupunki syttyi tuleen. 9.
Ja Moronin kaupunki vaipui meren syvyyteen, ja sen asukkaat hukkuivat. 10. Ja
maa siirtyi Moronihan kaupungin päälle, niin että kaupungin paikalle muodostui
suuri vuori. 11. Ja etelänpuoleisessa maassa tapahtui suuri ja hirvittävä hävitys.
12. Mutta katso, suurempi ja hirvittävämpi hävitys tapahtui pohjoisenpuoleisessa
maassa, sillä katso, koko maan pinta muuttui toiseksi myrskyn ja pyörretuulten
ja jylinän ja salamoinnin ja koko maan ylen ankaran järinän tähden; 13. ja valtatiet
sortuivat ja tasaiset tiet tuhoutuivat ja monet tasankopaikat muuttuivat kukkulaisiksi.
14. Ja monet suuret ja huomattavat kaupungit vaipuivat ja monet paloivat ja monet
järkkyivät niin, että niiden rakennukset sortuivat maahan ja niiden asukkaat saivat
surmansa ja tienoot jäivät autioiksi. 15. Ja muutamia kaupunkeja jäi jäljelle,
mutta niiden vauriot olivat ylen suuret, ja monet niissä saivat surmansa. 16.
Ja muutamat pyörretuuli vei mukanaan, eikä yksikään tiedä, minne he joutuivat,
paitsi sitä, että tuuli heidät vei. 17. Ja näin myrskyt ja jylinä ja salamat ja
maan järinä raiskasivat koko maan pinnan. 18. Ja katso, kalliot halkesivat; ne
murenivat yli koko maan pinnan, niin että niitä tavattiin särkyneinä palasina,
liuskoina ja särminä kaikkialla maan päällä. 19. Ja tapahtui, että kun jylinä
ja salamointi ja myrsky ja rajuilma ja maan järinä päättyi - sillä katso, sitä
kesti noin kolme hetkeä; ja muutamat sanoivat, että sitä kesti kauemmin; kuitenkin
kaikkia näitä ankaria ja hirvittäviä tapahtumia kesti noin kolmen hetken ajan
- niin katso, pimeys peitti maan. 20. Ja tapahtui, että synkkä pimeys lepäsi koko
maan yllä, niin että sen eloon jääneet asukkaat saattoivat tuntea pimeyden huurun;
21. eikä pimeyden tähden voinut olla mitään valoa, ei kynttilöitä, eikä soihtuja:
eivätkä he voineet hienolla ja erittäin kuivalla puullansakaan sytyttää tulta,
niin että heillä ei voinut olla minkäänlaista valoa; 22. eikä näkynyt minkäänlaista
valoa, ei tulta eikä tuiketta, ei aurinkoa, ei kuuta eikä tähtiä, sillä niin sankat
olivat maan yllä lepäävät pimeyden sumut. 23. Ja tapahtui, että sitä kesti kolmen
päivän ajan minkään valon näkymättä, ja koko kansan keskuudessa vallitsi yhtämittainen
ankara murhe, itku ja valitus; ankara oli ihmisten vaikerrus pimeyden ja heitä
kohdanneen suuren hävityksen tähden. 24. Ja jossakin heidän kuultiin huutavan
sanoen: Voi, jospa olisimme tehneet parannuksen ennen tätä suurta ja hirvittävää
päivää, niin meidän veljemme olisivat säästyneet, eivätkä he olisi palaneet tuossa
suuressa Sarahemlan kaupungissa. 25. Ja toisaalla heidän kuultiin huutavan ja
murehtivan, sanoen: Voi, jospa olisimme tehneet parannuksen ennen tätä suurta
ja hirvittävää päivää emmekä olisi tappaneet emmekä kivittäneet profeettoja, emmekä
heitä karkoittaneet; silloin meidän äitimme ja meidän ihanat tyttäremme sekä meidän
lapsemme olisivat säästyneet eivätkä olisi hautautuneet tuossa suuressa Moronihan
kaupungissa. Ja näin olivat kansan valitushuudot ankarat ja kauheat. 9 LUKU Jumalan
ääni julistaa, kuinka laajalle onnettomuus ulottuu, ja selittää syyn siihen. Mooseksen
laki täytetty. Särjetyn sydämen ja murtuneen mielen otollinen uhri. 1. Ja tapahtui,
että maan kaikkien asukkaiden keskellä koko tässä maassa kuului ääni, joka huusi:
2. Voi, voi, voi tätä kansaa, voi koko maanpiirin asukkaita, elleivät he parannusta
tee, sillä perkele nauraa ja hänen enkelinsä iloitsevat minun kansani ihanien
poikien ja tyttärien kuoleman tähden; ja syntiensä ja kauhistustensa tähden he
ovat sortuneet! 3. Katso, tuon suuren Sarahemlan kaupungin minä olen tulella polttanut,
ja sen asukkaat. 4. Ja katso, tuon suuren Moronin kaupungin minä olen antanut
upota meren syvyyteen ja sen asukkaat hukuttanut. 5. Ja katso, tuon suuren Moronihan
kaupungin minä olen maalla peittänyt ja sen asukkaat, piilottaakseni silmiltäni
heidän syntinsä ja kauhistuksensa, ettei profeettojen ja pyhien veri enää huutaisi
minulle heitä vastaan. 6. Ja katso, Gilgalin kaupungin minä olen antanut vajota
ja sen asukkaiden hautautua maan syvyyteen; 7. ja Onihan kaupungin ja sen asukkaiden,
Mokumin kaupungin ja sen asukkaiden ja Jerusalemin kaupungin ja sen asukkaiden;
ja minä olen antanut vesien nousta niiden paikalle kätkemään heidän pahuutensa
ja kauhistuksensa silmiltäni, ettei profeettojen ja pyhien veri enää huutaisi
minulle heitä vastaan. 8. Ja katso, Gaadiandin kaupungin ja Gaadiomnan kaupungin
ja Jaakobin kaupungin ja Gimgimnon kaupungin, kaikkien näiden minä olen antanut
vajota ja olen tehnyt kukkuloita ja laaksoja niiden tilalle; ja niiden asukkaat
minä olen haudannut maan syvyyksiin, kätkeäkseni heidän pahuutensa ja kauhistuksensa
silmiltäni, ettei profeettojen ja pyhien veri enää huutaisi minulle heitä vastaan.
9. Ja katso, sen suuren Jakobugatin kaupungin, jossa kuningas Jaakobin kansa asui,
minä olen antanut tulella polttaa sen syntien ja pahuuden tähden, joka ylitti
koko maailman pahuuden, sen salamurhien ja salaliittojen tähden, sillä ne minun
kansani rauhan ja maan hallituksen tuhosivat; siksi minä annoin polttaa sen ja
hävittää sen silmäini edestä, ettei profeettojen ja pyhien veri enää huutaisi
minulle sitä vastaan. 10. Ja katso, Laamanin kaupungin ja Joosin kaupungin ja
Gaadin kaupungin ja Kiiskumenin kaupungin minä olen antanut tulella polttaa ja
niiden asukkaat heidän pahuutensa tähden, kun he karkoittivat profeetat ja kivittivät
ne, jotka minä lähetin julistamaan heille heidän pahuudestansa ja kauhistuksistansa.
11. Ja koska he karkoittivat heidät kaikki, niin ettei heidän keskuudessansa ollut
yhtäkään vanhurskasta, minä lähetin tulen maan päälle hävittämään heidät, jotta
heidän pahuutensa ja kauhistuksensa peittyisivät minun silmiltäni, niin ettei
niiden profeettojen ja pyhien veri, jotka minä lähetin heidän keskuuteensa, huutaisi
minulle maasta heitä vastaan. 12. Ja monen suuren hävityksen minä olen antanut
kohdata tätä maata ja tätä kansaa sen pahuuden ja kauhistuksen tähden. 13. Voi,
te kaikki, jotka olette säästyneet, koska olitte heitä vanhurskaampia, ettekö
nyt tahdo palata minun tyköni, katua syntejänne ja kääntyä, jotta minä teidät
parantaisin? 14. Sillä totisesti minä sanon teille, että jos te tahdotte tulla
minun tyköni, teillä on oleva iankaikkinen elämä. Katsokaa, minun armahtava käsivarteni
on teitä kohti ojennettuna, ja jokaisen, joka tulee, minä otan vastaan; ja autuaat
ovat ne, jotka minun tyköni tulevat. 15. Katso, minä olen Jeesus Kristus, Jumalan
Poika. Minä loin taivaat ja maan ja kaiken, mitä niissä on. Minä olen ollut Isän
tykönä alusta alkaen. Minä olen Isässä ja Isä minussa, ja minussa Isä on kirkastanut
nimensä. 16. Minä tulin omieni tykö, eivätkä minun omani ottaneet minua vastaan.
Ja minun tulemistani koskevat kirjoitukset ovat käyneet toteen. 17. Ja kaikille
niille, jotka ovat minut vastaan ottaneet, minä olen antanut voiman tulla Jumalan
lapsiksi; ja samoin minä olen tekevä kaikille niille, jotka uskovat minun nimeeni,
sillä katso, minun kauttani tulee lunastus, ja minussa on Mooseksen laki täytetty.
18. Minä olen maailman valkeus, ja elämä. Minä olen Alfa ja Omega, alku ja loppu.
19. Eikä teidän pidä enää uhraaman minulle verta vuodattamalla; teurasuhreistanne
ja polttouhreistanne teidän tulee luopua, sillä minä en ole mielistyvä teidän
teurasuhreihinne enkä polttouhreihinne. 20. Ja särjetty sydän ja murtunut mieli
olkoon teidän uhrinne minulle. Ja jokaisen, joka tulee minun tyköni särjetyin
sydämin ja murtunein mielin, minä kastan tulella ja Pyhällä Hengellä, aivan kuten
laamanilaiset, koska he uskoivat minuun kääntymisensä hetkenä, kastettiin tulella
ja Pyhällä Hengellä, vaikkeivät he sitä tietäneet. 21. Katso, minä olen tullut
maailmaan tuodakseni lunastuksen maailmalle ja pelastaakseni maailman synnistä.
22. Sen tähden minä otan vastaan jokaisen, joka tekee parannuksen ja pienen lapsen
tavoin tulee tyköni, sillä sellaisten on Jumalan valtakunta. Katso, sellaisten
puolesta minä olen antanut henkeni ja ottanut sen jälleen; tehkää siis parannus
ja tulkaa minun tyköni, te maan ääret, ja pelastukaa. 10 LUKU Hiljaisuus maassa.
Jälleen kuuluu ääni taivaasta. Pimeys haihtuu. Vain kansan vanhurskaampi osa säästyy.
1. Ja katso, nyt tapahtui, että kaikki maan asukkaat kuulivat nämä sanat ja olivat
niiden todistajina. Ja näiden sanojen jälkeen maassa vallitsi hiljaisuus usean
hetken ajan; 2. sillä niin suuri oli ihmisten hämmästys, että he jättivät kesken
valituksensa ja itkunsa niiden sukulaistensa tähden, jotka olivat saaneet surmansa;
niin vallitsi usean hetken ajan hiljaisuus koko maassa. 3. Ja tapahtui, että ääni
tuli jälleen kansalle, ja kaikki kansa kuuli sen ja oli sen todistajana sen sanoessa:
4. Oi, te näiden suurten kukistuneiden kaupunkien asukkaat, jotka olette Jaakobin
jälkeläisiä, jotka Israelin huonetta olette, kuinka usein minä olenkaan koonnut
teidät, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle, ja olen ruokkinut teitä.
5. Ja vielä, kuinka usein olisinkaan halunnut koota teidät, niin kuin kana kokoaa
poikansa siipiensä alle, te Israelin huoneen jäsenet, jotka olette kukistuneet;
kuinka usein olisinkaan tahtonut koota teidät, niin kuin kana kokoaa poikansa,
mutta te ette tahtoneet. 6. Oi, sinä Israelin huone, jonka minä olen säästänyt,
kuinka usein minä olenkaan kokoava sinut, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä
alle, jos sinä teet parannuksen ja palaat minun tyköni vakaalla sydämellä. 7.
Mutta ellet niin tee, oi Israelin huone, niin sinun asuinsijasi muuttuvat autioiksi,
kunnes sinun isäsi saaman lupauksen täyttämisen aika on tullut. 8. Ja nyt tapahtui,
että kun kansa oli kuullut nämä sanat, niin katso, se alkoi jälleen itkeä ja valittaa
sukulaistensa ja ystäviensä menetystä. 9. Ja tapahtui, että siten kuluivat nuo
kolme päivää. Ja oli aamu, ja pimeys hälveni maan yltä, ja maa lakkasi vavahtelemasta,
kalliot lakkasivat halkeamasta, kauhistava voihkina lakkasi ja kaikkinainen pauhaava
melu päättyi. 10. Ja maa pysyi jälleen koossa ja lujana, ja henkiin jääneiden
ihmisten murehtiminen ja itku ja valitus lakkasi; ja heidän murheensa kääntyi
iloksi ja heidän valituksensa ylistykseksi ja kiitokseksi Herralle Jeesukselle
Kristukselle, heidän Lunastajallensa. 11. Ja tähän saakka olivat ne kirjoitukset
käyneet toteen, jotka oli puhuttu profeettain kautta. 12. Ja vanhurskaampi osa
kansasta pelastui, eli ne, jotka ottivat profeetat vastaan eivätkä kivittäneet
heitä; eli ne, jotka eivät olleet vuodattaneet pyhien verta, olivat säästyneet
- 13. ja he olivat säästyneet vaipumatta ja hautautumatta maahan; eivätkä he olleet
hukkuneet meren syvyyksiin, eikä tuli ollut heitä polttanut, eivätkä he olleet
murskautuneet kuoliaiksi, eikä pyörretuuli oli [ollut?] vienyt heitä mukanaan,
eivätkä pimeyden huurupilvet olleet heitä lannistaneet. 14. Ja ymmärtäköön nyt
jokainen, joka lukee; se, jolla on kirjoitukset, tutkikoon niitä, ja katsokoon
ja tarkatkoon, eikö kaikki tämä kuolema ja hävitys, minkä tuli ja savu, myrskyt
ja pyörretuulet ja aukeava maa, joka heidät nielaisi, ovat aiheuttaneet, eikö
kaikki tämä ole tapahtunut monien pyhien profeettojen profetian täyttymykseksi.
15. Katso, minä sanon teille: Monet ovat todistaneet, että tällaista tapahtuu
Kristuksen tulemisen hetkellä ja heidät on otettu hengiltä, koska he ovat näistä
asioista todistaneet. 16. Profeetta Senos näistä tapahtumista todisti, ja myös
Seenok puhui näistä asioista, sillä he todistivat erityisesti meistä, jotka olemme
heidän jälkeläistensä jäännös. 17. Katso, myös meidän isämme Jaakob todisti Joosefin
jälkeläisten jäännöksestä. Ja katso, emmekö me ole Joosefin jälkeläisten jäännös?
Ja eikö näitä asioita, jotka meistä todistavat, ole kirjoitettu niille vaskilevyille,
jotka meidän isämme Lehi toi Jerusalemista? 18. Ja tapahtui kolmannenkymmenennen
neljännen vuoden lopussa, katso, minä osoitan teille, että ne nefiläiset , jotka
säästyivät, sekä ne laamanilaisiksi sanotut, jotka olivat säästyneet, saivat osakseen
suuren mielisuosion, ja heidän päällensä vuodatettiin runsaita siunauksia niin
runsain määrin, että Kristus pian taivaaseenastumisensa jälkeen totisesti ilmestyi
heille - 19. ilmaisten heille ruumiinsa ja opettaen heitä; ja kertomus hänen opetustoimestansa
kerrotaan myöhemmin. Sen tähden minä tällä kertaa lopetan kirjoitukseni. Jeesus
Kristus ilmaisi itsensä Nefin kansalle joukkojen ollessa kerääntyneinä Runsaudenmaahan
ja opetti sitä; ja tällä tavoin hän ilmaisi itsensä sille. Kuvaus käsittää luvut
11-26. 11 LUKU Iiankaikkinen [sic] Isä julistaa Kristuksen tulemisen. Ylösnoussut
Kristus ilmestyy. Kansanjoukon annetaan koetella hänen haavojansa. Kasteen toimittamista
koskevat ohjeet annetaan. Kiista ja epäsopu kielletään. Kristus on kallio. 1.
Ja nyt tapahtui, että suuri joukko Nefin kansaa kerääntyi temppelin ympärille,
joka oli Runsaudenmaassa; ja ihmiset ihmettelivät ja hämmästelivät keskenänsä
näyttäen toisilleen sitä suurta ja ihmeellistä muutosta, joka oli tapahtunut.
2. Ja he keskustelivat myös tästä Jeesuksesta Kristuksesta, jonka kuolemasta merkki
oli annettu. 3. Ja tapahtui, että he näin keskenään keskustellessansa kuulivat
äänen, ikäänkuin se olisi tullut taivaasta; ja he katselivat ympärillensä, sillä
he eivät ymmärtäneet, mikä heidän kuulemansa ääni oli; eikä se ollut ankara ääni,
eikä se ollut kova ääni, mutta siitä huolimatta, että ääni oli hiljainen, se tunkeutui
niiden ihmisten luihin ja ytimiin, jotka sen kuulivat, niin että he vapisivat
koko ruumiiltaan; heidän sieluunsa asti se tunkeutui ja sai heidän sydämensä palamaan.
4. Ja tapahtui, että he jälleen kuulivat äänen, mutta eivät sitä ymmärtäneet.
5. Ja vielä kolmannenkin kerran he kuulivat äänen, ja he jännittivät kuuloansa
sen kuullaksensa; ja he suuntasivat silmänsä sinne päin, mistä se kuului; ja he
katselivat herkeämättä taivasta kohti, mistä ääni tuli. 6. Ja katso, kolmannella
kerralla he ymmärsivät kuulemansa äänen ja se sanoi heille: 7. Nähkää minun rakas
Poikani, johon minä olen mielistynyt ja jossa minä olen kirkastanut nimeni. Kuulkaa
häntä. 8. Ja tapahtui heidän ymmärtäessänsä, että he jälleen loivat silmänsä taivasta
kohti, ja katso, he näkivät Ihmisen laskeutuvan taivaasta; ja hänellä oli yllänsä
valkoinen viitta ja hän tuli alas ja seisoi heidän keskellänsä, ja koko väenpaljouden
silmät olivat suuntautuneet häneen, eivätkä ihmiset uskaltaneet puhua toinen toisellensa,
tietämättä mitä tämä merkitsi, sillä he luulivat enkelin ilmestyneen heille. 9.
Ja tapahtui, että hän ojensi kätensä ja puhui kansalle, sanoen: 10. Katso, minä
olen Jeesus Kristus, jonka profeetat todistivat tulevan maailmaan. 11. Ja katso,
minä olen maailman valkeus ja elämä; ja minä olen juonut sen katkeran maljan,
jonka Isä on antanut minulle, ja olen kirkastanut Isän ottamalla kantaakseni maailman
synnit, siten alistuen Isän tahtoon kaikessa hamasta alusta asti. 12. Ja tapahtui,
että kun Jeesus oli sanonut nämä sanat, niin koko kansanjoukko lankesi maahan,
sillä ihmiset muistivat keskuudessansa profetoidun, että Kristus ilmaisisi itsensä
heille taivaaseenastumisensa jälkeen. 13. Ja tapahtui, että Herra puhui heille
sanoen: 14. Nouskaa ja tulkaa minun tyköni voidaksenne pistää kätenne minun kylkeeni
ja tunteaksenne naulojen jäljet käsissäni ja jaloissani, jotta tietäisitte, että
minä olen Israelin Jumala ja kaiken maan Jumala ja tapettu maailman syntien tähden.
15. Ja tapahtui, että ihmiset menivät ja pistivät kätensä hänen kylkeensä ja koettelivat
.hänen käsissänsä ja jaloissansa olevia naulojen jälkiä; ja tämän he tekivät mennen
hänen luokseen yksitellen, kunnes he olivat kaikki menneet ja näkivät omin silmin
ja tunsivat omin käsin, tiesivät varmuudella ja todistivat, että se oli hän, jonka
tulemisesta profe
ja lopetaan uskomasta mihinkän,jos uskonnot on tollasia.Ilmanko maailmassa on sotia.Annetaan kaikkien kukkien kukkia,ja jokaisen olla autuas uskossaan.
Selestinen tarkoittaa taivaallista, terrestrinen maallista ja telestinen tähtiin liittyvää. 1. Kor. kirjeessä viitataan näihin kirkkauksiin sanoen niitä auringon, kuun ja tähtien kirkkauksiksi.
Ei ole saman tekevää, mihin uskomme. Sen tulee olla myös totta