Historiankirjoituksissa käsityksistä riippuen yhdet nimeävät sodat sisällissodiksi ja toiset vapaussodiksi.
Viron osalta on käymässä niin, että osa virolaisista kannattaa Pohjoista ulottuvuutta ja vakaita taloussuhteita Venäjän kanssa.
Toiset puolestaan edelleen luovat nuorta kansakuntaa kirkastamalla sen sielua ja kansallista minäkuvaa. Viron ongelma on se, että Waffen-SS:n vapaaehtoisia virolaisia, samoin kuin metsäveljiä neuvostoaikana kohdeltiin rikollisina.
Tärkein este Waffen-SS:n virolaisten vapaaehtoisten arvoonpalauttamiselle on 1944 saksalaiset ja virolaiset vapaaehtoiset voittaneiden neuvostoveteraanien etusija historiankirjoituksessa. Samaa keskustelua käydään Länsi-Ukrainassa heidän Waffen-SS:n vapaaehtoisistaan.
Tallinnan vapauttajien monumentin siirtäminen keskeiseltä paikalta kansalliskirjaston vierestä vainajineen on joillekin venäläisille merkki siitä, ettei arvoonpalauttaminen merkinne pelkästään tasa-arvon saavuttamista historiankirjoituksessa, minkä vuoksi Venäjä esiintyy asiassa Neuvostoliiton ja toisen maailmansodan liittoutuneiden edustajana - voittajana. Viro onkin jo lupautunut juhlimaan ennen Neuvostoliiton voitonpäivää patsasta liittoutuneiden kanssa.
Kaikissa maissa ei pyritä - niin kuin Suomessa on vähitellen yritetty - laajaan ja monipuoliseen historiankäsitykseen, vaan seuraava käsitys lyö edellistä.
Parlamentaarisessa järjestelmässä hallituksen on nautittava kansanedustuslaitoksen luottamusta, mutta maan OMAN kansanedustuslaitoksen luottamusta.
Jos kuitenkin puntit alkavat olla jossain maassa, kuten nyt Virossa miltei 50-50 voimakas osallistuminen maan tapahtumiin voi jättää toiselle puolelle maan kansalaisista jotain hampaankoloon. Viron 101-jäsenisessä riigikogussa patsaan siirto voitti 46-44, joten asiassa ei ole ennen toimeenpanoa saavutettu kovinkaan laajaa konsensusta.
Viro, vaikka se on pieni maa, ei ole monoliitti. Maassa kerran vaalikaudessa muodostuu hallituspuolue ja vanhojen puolueiden uskottavuus koostuu kirkasotsaisesta profiilista, jonka säilyttäminen on vapaassa tiedotusilmapiirissä hankalaa.
Kun venäläiset ja virolaiset parlamentaarikot vierailevat toistensa luona, on se jo dialogia, heidän dialogiaan historiasta ja minäkäsityksistä.
Epäluottamusta pääministeri Andrus Ansipia kohtaan on osoittanut Viron entinen pääministeri, kokoomuslainen Tiit Vähi, joka toki toimitusjohtajana harjoittaa myös idänkauppaa. Viron keskustapoliitikkojen kanta asiaan on jo aikaisemmin tunnettu.
Yhdistyneissä kansakunnissa on useaan kertaan todettu, että toisen vapaustaistelija on toisen terroristi. Samalla tavalla toisesta maailmansodasta ja sen seurauksista johtuen toisen vapauttaja on toisen miehittäjä.
Oleellista Viron ja Venäjän välisissä suhteissa olisi se, että rajasopimus solmittaisiin ja että kauppa kävisi. Vaikka Suomi on myös Viron ja Latvian kilpailija transitoliikenteessä, silti Euroopan unionin kannalta ja Euroopan unionin uskottavuuden kannalta tulliliittona olisi oleellista, ettei patsaskysymys menisi niin pitkälle, että Venäjän kaupalliset asiat Virossa vaikeutuisivat tai että Viron viennille Venäjälle kävisi kuin puolalaiselle lihalle.
EU:ssa on voimaa, muttei EU:n puheenjohtajamaa Saksa ole tehnyt asialla suurta julkisuutta - ymmärrettävistä syistä. Olisi hyvä, jos riigikogun ja duuman kansanedustajat voisivat jatkaa keskustelua. Suomi voisi järjestää heille pyöreän pöydän tarjoiluineen.
Viron osalta on käymässä niin, että osa virolaisista kannattaa Pohjoista ulottuvuutta ja vakaita taloussuhteita Venäjän kanssa.
Toiset puolestaan edelleen luovat nuorta kansakuntaa kirkastamalla sen sielua ja kansallista minäkuvaa. Viron ongelma on se, että Waffen-SS:n vapaaehtoisia virolaisia, samoin kuin metsäveljiä neuvostoaikana kohdeltiin rikollisina.
Tärkein este Waffen-SS:n virolaisten vapaaehtoisten arvoonpalauttamiselle on 1944 saksalaiset ja virolaiset vapaaehtoiset voittaneiden neuvostoveteraanien etusija historiankirjoituksessa. Samaa keskustelua käydään Länsi-Ukrainassa heidän Waffen-SS:n vapaaehtoisistaan.
Tallinnan vapauttajien monumentin siirtäminen keskeiseltä paikalta kansalliskirjaston vierestä vainajineen on joillekin venäläisille merkki siitä, ettei arvoonpalauttaminen merkinne pelkästään tasa-arvon saavuttamista historiankirjoituksessa, minkä vuoksi Venäjä esiintyy asiassa Neuvostoliiton ja toisen maailmansodan liittoutuneiden edustajana - voittajana. Viro onkin jo lupautunut juhlimaan ennen Neuvostoliiton voitonpäivää patsasta liittoutuneiden kanssa.
Kaikissa maissa ei pyritä - niin kuin Suomessa on vähitellen yritetty - laajaan ja monipuoliseen historiankäsitykseen, vaan seuraava käsitys lyö edellistä.
Parlamentaarisessa järjestelmässä hallituksen on nautittava kansanedustuslaitoksen luottamusta, mutta maan OMAN kansanedustuslaitoksen luottamusta.
Jos kuitenkin puntit alkavat olla jossain maassa, kuten nyt Virossa miltei 50-50 voimakas osallistuminen maan tapahtumiin voi jättää toiselle puolelle maan kansalaisista jotain hampaankoloon. Viron 101-jäsenisessä riigikogussa patsaan siirto voitti 46-44, joten asiassa ei ole ennen toimeenpanoa saavutettu kovinkaan laajaa konsensusta.
Viro, vaikka se on pieni maa, ei ole monoliitti. Maassa kerran vaalikaudessa muodostuu hallituspuolue ja vanhojen puolueiden uskottavuus koostuu kirkasotsaisesta profiilista, jonka säilyttäminen on vapaassa tiedotusilmapiirissä hankalaa.
Kun venäläiset ja virolaiset parlamentaarikot vierailevat toistensa luona, on se jo dialogia, heidän dialogiaan historiasta ja minäkäsityksistä.
Epäluottamusta pääministeri Andrus Ansipia kohtaan on osoittanut Viron entinen pääministeri, kokoomuslainen Tiit Vähi, joka toki toimitusjohtajana harjoittaa myös idänkauppaa. Viron keskustapoliitikkojen kanta asiaan on jo aikaisemmin tunnettu.
Yhdistyneissä kansakunnissa on useaan kertaan todettu, että toisen vapaustaistelija on toisen terroristi. Samalla tavalla toisesta maailmansodasta ja sen seurauksista johtuen toisen vapauttaja on toisen miehittäjä.
Oleellista Viron ja Venäjän välisissä suhteissa olisi se, että rajasopimus solmittaisiin ja että kauppa kävisi. Vaikka Suomi on myös Viron ja Latvian kilpailija transitoliikenteessä, silti Euroopan unionin kannalta ja Euroopan unionin uskottavuuden kannalta tulliliittona olisi oleellista, ettei patsaskysymys menisi niin pitkälle, että Venäjän kaupalliset asiat Virossa vaikeutuisivat tai että Viron viennille Venäjälle kävisi kuin puolalaiselle lihalle.
EU:ssa on voimaa, muttei EU:n puheenjohtajamaa Saksa ole tehnyt asialla suurta julkisuutta - ymmärrettävistä syistä. Olisi hyvä, jos riigikogun ja duuman kansanedustajat voisivat jatkaa keskustelua. Suomi voisi järjestää heille pyöreän pöydän tarjoiluineen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.