Luomisen ja evoluution välinen vastakkaisasettelu on eräs keskeinen osa yleisempää uskon ja tiedon/järjen välistä vastakkainasettelua. Mutta uskon ja järjen ristiriita on leimallisesti tähän meidän protestanttisuuteemme kuuluva myrskyisä ilmiö.
Katolisessa traditiossa - etenkään Tuomas Akvinolaisen tomismin piirissä - ei esiinny tällaista jyrkkää vastakkain asettelua uskon ja järjen/tiedon välillä. Ihmisen ei tarvitse tehdä valintaa järjen ja uskon välillä vaan asiat voi omaksua kummalla tavalla tahansa: toiset asiat on omaksuttavissa järjellä, ja osa asioista on vain uskon kautta omaksuttavissa. Ihminen tavoittelee intellektuaalisia asioita ja käyttäytyy rationaalisesti, koska hän on älyllinen ja rationaalinen olento. Mutta ihminen on myös tarkoitusta hakeva olento, jolla on kyky sekä tarve uskoa johonkin. Armo ei kumoa luontoa - eikä poista järjen kykyä ja oikeutta tutkia luotua maailmaa tieteen keinoin - vaan täydellistää luonnon.
Ihminen voi ja saa tutkia maailman alkuperää ja tehdä sen syntymisestä tieteellisiä teorioita, koska Jumala on
antanut ihmiselle älyn ja kyvyn tutkia maailmaa havainnoimalla sitä systemaattisesti ja keräämällä siitä empiiristä (kokemusperäistä) tietoa.Koko tämä näkyvä maailmankaikkeus kuuluu järjen ja tiedon alueeseen, eikä sillä ole merkitystä hengellisyydelle, minkälaisiin teorioihin empiirinen tiede päätyy kaiken alkuperästä.
Henkilökohtaisesti olen kasvanut yli ajat sitten siitä vaiheesta, jossa kiivailin sen puolesta, että maailma luotiin kuuden vuorokauden aikana ja seitsemäs päivä oli lepopäivä, minkä lisäksi maailmankaikkeuden ikä on n. 6000 vuotta. Etsin innolla tietoa tämän fundamentalistisen luomisopin (kreationismin) puolesta ja imin kuin sieni kritiikkiä evoluutioteoriaa vastaan.
Tuo tie ei näet vienyt muualle kuin umpikujiin ja mahdottomuuksiin - niin tieteellisestikin kuin itse uskon kannalta ja rationaalisestikin. Jos "usko" on (fundamentalististen) tiedemiesten oikeaksi "todistamaa" niin mitä uskoa se enää edes on. Joudun luottamaan koko ajan näihin fundamentalistitutkijoihin ja heidän tulkintoihinsa luonnontieteellisistä havainnoista.
Edellyttääkö kristinusko, että maailmankaikkeuden on oltava n. 6000 vuotta vanha ja tehty kuudessa vuorokaudessa - en näe siihen mitään päteviä perusteita.
Luonnontieteellinen tieto osoittaa kuitenkin vakuuttavasti maailmankaikkeuden - ja maapallolla olevan elämän - muodostumisen vieneen miljardeja vuosia. Tähtiä syntyy koko ajan uusia ja samoin planeettoja ja niitä kuolee myös kaiken aikaa. Voidaan siten todeta, että luomakunta ei ole vieläkään "valmis" eikä yhdellä kertaa tehty.
Nykyään otan uskoon kuuluvat asiat vastaan uskolla ja tiedon alueeseen kuuluvat asiat vastaan järjellä yrittämättä pakottaa empiiristä tietoa maailmasta johonkin tiettyyn (fundamentalistiseen) uskon tulkintaan sopivaksi - ikään kuin evankeliumin periaatteet ja arvot olisivat riippuvaisia johonkin tieteelliseen teoriaan sitoutumisesta.
Eli johtopäätökseni on, että meidän ei tarvitse valita kirjaimellisen Raamatun tulkinnan ja modernin tieteen välillä, vaan me voimme ottaa vastaan sekä Raamatun että modernin tieteen tutkimustuloksineen (joihin myös evoluutioteoria kuuluu). Oleellista on luomisen tosiasia sinänsä eikä se millä tavalla ("menetelmällä") ja missä ajassa se on tapahtunut.
Katolisessa traditiossa - etenkään Tuomas Akvinolaisen tomismin piirissä - ei esiinny tällaista jyrkkää vastakkain asettelua uskon ja järjen/tiedon välillä. Ihmisen ei tarvitse tehdä valintaa järjen ja uskon välillä vaan asiat voi omaksua kummalla tavalla tahansa: toiset asiat on omaksuttavissa järjellä, ja osa asioista on vain uskon kautta omaksuttavissa. Ihminen tavoittelee intellektuaalisia asioita ja käyttäytyy rationaalisesti, koska hän on älyllinen ja rationaalinen olento. Mutta ihminen on myös tarkoitusta hakeva olento, jolla on kyky sekä tarve uskoa johonkin. Armo ei kumoa luontoa - eikä poista järjen kykyä ja oikeutta tutkia luotua maailmaa tieteen keinoin - vaan täydellistää luonnon.
Ihminen voi ja saa tutkia maailman alkuperää ja tehdä sen syntymisestä tieteellisiä teorioita, koska Jumala on
antanut ihmiselle älyn ja kyvyn tutkia maailmaa havainnoimalla sitä systemaattisesti ja keräämällä siitä empiiristä (kokemusperäistä) tietoa.Koko tämä näkyvä maailmankaikkeus kuuluu järjen ja tiedon alueeseen, eikä sillä ole merkitystä hengellisyydelle, minkälaisiin teorioihin empiirinen tiede päätyy kaiken alkuperästä.
Henkilökohtaisesti olen kasvanut yli ajat sitten siitä vaiheesta, jossa kiivailin sen puolesta, että maailma luotiin kuuden vuorokauden aikana ja seitsemäs päivä oli lepopäivä, minkä lisäksi maailmankaikkeuden ikä on n. 6000 vuotta. Etsin innolla tietoa tämän fundamentalistisen luomisopin (kreationismin) puolesta ja imin kuin sieni kritiikkiä evoluutioteoriaa vastaan.
Tuo tie ei näet vienyt muualle kuin umpikujiin ja mahdottomuuksiin - niin tieteellisestikin kuin itse uskon kannalta ja rationaalisestikin. Jos "usko" on (fundamentalististen) tiedemiesten oikeaksi "todistamaa" niin mitä uskoa se enää edes on. Joudun luottamaan koko ajan näihin fundamentalistitutkijoihin ja heidän tulkintoihinsa luonnontieteellisistä havainnoista.
Edellyttääkö kristinusko, että maailmankaikkeuden on oltava n. 6000 vuotta vanha ja tehty kuudessa vuorokaudessa - en näe siihen mitään päteviä perusteita.
Luonnontieteellinen tieto osoittaa kuitenkin vakuuttavasti maailmankaikkeuden - ja maapallolla olevan elämän - muodostumisen vieneen miljardeja vuosia. Tähtiä syntyy koko ajan uusia ja samoin planeettoja ja niitä kuolee myös kaiken aikaa. Voidaan siten todeta, että luomakunta ei ole vieläkään "valmis" eikä yhdellä kertaa tehty.
Nykyään otan uskoon kuuluvat asiat vastaan uskolla ja tiedon alueeseen kuuluvat asiat vastaan järjellä yrittämättä pakottaa empiiristä tietoa maailmasta johonkin tiettyyn (fundamentalistiseen) uskon tulkintaan sopivaksi - ikään kuin evankeliumin periaatteet ja arvot olisivat riippuvaisia johonkin tieteelliseen teoriaan sitoutumisesta.
Eli johtopäätökseni on, että meidän ei tarvitse valita kirjaimellisen Raamatun tulkinnan ja modernin tieteen välillä, vaan me voimme ottaa vastaan sekä Raamatun että modernin tieteen tutkimustuloksineen (joihin myös evoluutioteoria kuuluu). Oleellista on luomisen tosiasia sinänsä eikä se millä tavalla ("menetelmällä") ja missä ajassa se on tapahtunut.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Koko vastakkainasettelu on keinotekoinen. Koko kysymys supistuu lopulta uskon kysymykseen: eli onko kaiken takana pelkkä sattuma vai informaatio?
Tuota voi pohtia todennäköisyyksien perusteella.
En itse ymmärrä miten jako evoluution kannattaja / luomisen kannattaja vastakohtaisena on syntynyt... Nähdäänkö evoluution Jumalan työkaluksi olettavat tutkijat kreationisteina?
Kreationismia kannattavat -lähinnä fundamentalistiset kristityt - tutkijat vastustavat "suurevoluutiota" (megaevoluutio). Toisin sanoen he vastustavat sitä näkemystä, että lajeista kehittyy toisia lajeja kuten ihminen apinoista (tai apinan ja ihmisen yhteisestä kantamuodosta).
Kreationistit hyväksyvät ainoastaan "pienevoluution" eli lajien sisällä tapahtuvan muuntumisen ja alalajien sekä rotujen kehittymisen sopeutumisen tuloksena uusiin ympäristöoloihin. He hyväksyvät siten sen, että esim. koira (canis familiaris) on kehittynyt sudesta (canis lupus).
Kreationistit eivät ajattele Jumalan luoneen vähitellen kehittämällä (evoluutiota käyttämällä), vaan nimenomaan kirjaimellisesti luomalla. Eli tekemällä kaikki kantalajit valmiiksi kuuden päivän aikana (tai jonain muuna suhteellisen lyhyenä ajanjaksona). Tähän näkemykseen liittyy sekin käsitys, että Aadam ja Eeva ovat historiallisia henkilöitä.
Mutta todellakin, viime kädessä meillä jää valittavaksi kaiken syntyminen joko sattumasta tai jostain Alkusyystä. Kumpaan tahansa vakaumukseen päädytäänkin, se perustuu viime kädessä uskoon.
Mitenköhän Jumala fundamentalistikreationistien mielestä tekisi kermakakun? Luomalla prosessin jossa herkullinen kakku vähitellen syntyy, vai sormia napsauttamalla? Jälkimmäisessä tapauksessa kakun molekyylit täyttäisivät kakun paikalla olleen ilmatilan valon nopeudella aikaansaaden valtaisan räjähdyksen, vastaisi varmaan pientä atomipommia teholtaan... Kreationistien pitäisi varmaankin hyväksyä jokin hitaampi prosessi kuin simsalabim, miksei samantien sellainen prosessi joka on Jumalan luomilla aisteilla havaittavissa ja Jumalan luomalla järjellä pääteltävissä?
onhan täällä joku älynpilkahduskin pimeyden keskellä!
Olet sentään päässyt eroon faktojenkieltolinjasta, mutta kokonaisvaltaisen ajattelun hylkääminen on suuri uhraus.
Viestisi oli harvinaisen tasapainoinen. Tosin tasapainoisesta viestistä ei välttämättä synny laajaa keskustelua. Älyttömästä provoilusta voi syntyä (-;
Kreationismi-evoluutio -keskustelussa on paljon kyse myös oikeassaolemisen riemusta yms inhimillisestä. Vaikka onhan se tietenkin vaarattomampi tapa purkaa ja hankkia traumoja kuin vaikkapa sotiminen.
Oli mulla sellanen vaihe, että taistelin kynä tanassa luominen vastaan evoluutio-kysymyksessä ja olin aika jyrkkä sekä oikeassolemisen haluinen. Nyt se vaihe lähinnä huvittaa ja tuntuu varsin turhalta mesoamiselta. Parempi puhua asioista maltilla ja rauhallisesti:-)
Mitä enemmän asioita tutkii sitä paremmin huomaa -toivottavasti ainakin- miten vähän varmuudella tietää, ja miten monin eri tavoin samat tosiasiat voi tulkita. Siinä pahin kuumakallemaisuus karisee kyllä :-)
Tietysti verrattuna sotimiseen on harmittomampaa väitellä luomisesta ja evoluutiosta, siinä tuskin kukaan kuolee tai loukkaantuu.
"Oli mulla sellanen vaihe, että taistelin kynä tanassa luominen vastaan evoluutio-kysymyksessä ja olin aika jyrkkä sekä oikeassolemisen haluinen. Nyt se vaihe lähinnä huvittaa ja tuntuu varsin turhalta mesoamiselta. Parempi puhua asioista maltilla ja rauhallisesti:-)"
Myönnätkö ihan olleesi väärässä?? Et tainnut sittenkään elää jumalan totuudesta?
"Mitä enemmän asioita tutkii sitä paremmin huomaa -toivottavasti ainakin- miten vähän varmuudella tietää, ja miten monin eri tavoin samat tosiasiat voi tulkita. Siinä pahin kuumakallemaisuus karisee kyllä :-)"
Ja minä kun luulin, että kristityt elävät totuudesta. Niin useimmat ainakin väittävät tällä palstalla. Voi kuinka väärässä he ovatkaan, vai mitä? Ei raamattu sittenkään taida ihan jumalan sanaa olla, vaan ihan tavallisten kuolevaisten kirjoittama.
"Tietysti verrattuna sotimiseen on harmittomampaa väitellä luomisesta ja evoluutiosta, siinä tuskin kukaan kuolee tai loukkaantuu."
Heh, samaa mieltä ollaan, mutta kun ne saatanan muslimit avaavat suunsa niin silloin annetaan paukkua ja kovaa!
Siunausta Yeshuassa.
Nimenomaan myönnän olleeni väärässä, peräti harhassa:-) Eikä kreationismi ollut edes ainoa erhe, ehkä suurimmasta päästä kyllä, mutta käytännön elämisen kannalta vielä isompiakin harhoja mulla oli. Jouduin epäonnekseni erään hyvin vanhoillisen (jopa vanhatestamentillisen) ja erittäin tiukkapipoisen uskonsuunnan pihteihin tuossa vaiheessa.
Se etu mulla sentään oli, että pääsin alkamaan teologian opiskelut Hesassa samoihin aikoihin. Siitä tulikin oikea moniarvoisen, suvaitsevaisen ja kriittisen ja peräti itsenäisen ajattelun korkeakoulu.
Siellä kyllä silmät alkoi tehokkaasti avautumaan ja oma mustavalkoisuus karisemaan sitä mukaan kun tietämys alkoi kasvamaan.
Nykyään ajattelenkin, että pahinta jumalanpilkkaa on totuuden ja Jumalan monopolisointi itselleen.
Raamattukaan ei ole vielä mitään ilman tekstiensä tulkintaa, ja kaikki tulkinta on inhimillistä - mitä meillä oikeastaan on muuuta kuin erilaisia tulkintoja. Kuka meistä voisi sanoa, että juuri mun tulkinta on ainoa oikea autuaaksi tekevä oppi - ja silti niin moni tekee sitä leimaten toisinajattelijat vaikka minkälaisilla nimityksillä.
Enää ei Euroopassa sentään ole uskonsotia, mutta henkistä vallankäyttöä ja alistamista sitäkin enemmän....oikeassaolemisen halu yhdessä tuomiohenkisyyden ja vallanhimon kanssa on vaarallinen yhdistelmä.
mihin maailmankuvansa rakentaa vai syökö valmiiksi pureskeltua homeista puppua. Tietysti yhden mitättömän ihmis yksilön elämä ja sen mielekkyys kaikessa lyhyydessään on sitä laatua että, kannattaako tosiaan alkaa kiivailemaan jostain näkemyksestä joka lähes varmuudella on vain pintakökköä, eli ei ehkä edes kovinkaan lähelläsitä mitä luonto oikeasti on.
Luonnontieteet ovat jatkuvasti lähtökuopissaan ja mennee tuhansia vuosia ennen kuin voidaan taas sanoa yhtään mistään että näin se on. Jumalaa ei silti ikinä löydetä koska se asuu korvien välissä ja kaunis ajatus mutta siksi jääkin.
Itse en osaa ja en edes tajua miksi olisi jotain erillistä, jotain muka todellista "uskon maailmaa" koska se sellainen kaikki nähtävästi perustuu vain toiveisiin ja tietynlaisiin typeriin odotuksiin.
Ehkä toisaalta tollanen illuusio paremmasta antaa meille peliaikaa herätä siihen todellisuuteen jolloin meidän pitää alkaa todella tekemään itse asioita eikä vaan odottaa "apua ylhäältä". Ja se heräämisen aika saatoi mennä jo, kenpä ties, etsikko aika meni ohi haaveillessa.
Loistava tulevaisuus, se riippuu tasan meistä, halutaanko sitä vai mitä halutaan. Hyvä kysymys !
Edellyttääkö kristinusko, että raamatussa on jotain järkeä?
Toi on hyvä pointti. Tätä asiaa voisi tarkastella mun nähdäkseni parhaiten apostoli Paavalin kirjeiden perusteella. Paavalin kirjeistähän Uusi testamentti varsin pitkälti koostuu.
Paavalin kanta on peräti radikaali. Hän ei lähde kilpailemaan järjen eikä filosofian kentille ollenkaan eikä ala todistelemaan, että Raamatun sisältö on järkeenkäypä.
Apostoli ottaakin "mainosvaltiksi" sen, että hänen julistamassaan sanomassa EI ole järkeä, vaan se on HULLUTUSTA tavallisten ihmisten silmissä. Paavali EI halua puhua inhimillistä älyä vetoavasti eikä järkeä ja filosofiaa perusteluina käyttäen. Paavali vetoaan "salattuun" jumalalliseen viisauteen ja "Jumalan Henkeen" (1 kor. 2 luku).
Paavalin hengessä kulki kirkkoisä Tertullianus. Hän sanoi esim. ylösnousemusta mahdottomaksi - mutta että juuri sen takia se on totta hänen mukaansa.
Raamatun sisältä löytyy päinvastaistakin ajattelua, myös Paavalin omista puheista, mutta tämä "järjettömyys" ja "hullutus"-linja on todella omintakeinen.
Mitä järjettömämpää, epäloogisempaa ja (normaalin arkiajattelun kannalta) mahdottomampaa jokin asia kristinuskossa on, sitä varmemmin se on totta ja jumalallista.
Harvemmin kuuleekaan jonkin aatteen kannattajien perustelevan oppejaan sillä, että ne ovat järjettömiä, hulluja ja terveen järjen ja suorastaan kaiken kohtuuden vastaisia vai mitä ;-)
Tai valon hiukkas-aaltuoluonteessa? Todellisuus saattaa olla pienelle ihmisellä käsittämätön ja järjetön. Mutta se on sitä mitä se on. Jumala on sitä mitä on. Raamattu puhuu niistä asioista jotka ovat ihmisen olemisen ja elämän kannalta välttämättömiä ja väistämättömiä. Siis todellisuuden ja ihmisen kohtalon kannalta. Ja käyttäen ihmisen kieltä. Saattaa hyvinkin kuulostaa järjettömältä. Kuten kvanttifysiikkakin.