Menneisyyden hallinnasta
Monissa valtioiden välisissä konflikteissa ensimmäinen uudelle alueelle tultua muutettava asia ovat historian ja myös maantieteen oppikirjat, koska ne sisältävät valtioiden minäkäsityksen. Euroopan unionikin on suunnitellut uutta historiankirjoitusta, koska 27 jäsenvaltion historiankäsitykset eivät tue yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia, vaan korostavat irtiottoja naapurimaista, nykyisistä EU-kumppaneista. Samankaltaista, mutta vastakkaista kehitystä tapahtuu entisessä Neuvostoliitossa. Siellä kansalliset historiat kasvavat valtioidensa suojeluksessa esille korvaten Neuvostoliiton historiankirjoituksen käsitykset. Historiankirjoitukseen kuuluu myös muistomerkkien uudistaminen, koska ne sitovat kirjoituksen tapahtumapaikkoihinsa.
1947 pystytetty Tallinnan vapauttajien monumentti on joidenkin tietojen mukaan pystytetty ensimmäisen kerran jo aikaisemmin virolaisten metsäveljien 1946 räjäytettäväksi. Toisin sanoen patsaalla on henkien taistoon liittyvä alkuhistoria Neuvosto-Eestin ajoilta.
Neuvostoliiton aikaisille sotaveteraaneille se on muistomerkki heidän saavutuksestaan kansallissosialistisen Saksan vastaisessa taistelussa, jota myös länsiliittoutuneet amerikkalaiset, britit ja ranskalaiset ymmärtävät.
Virolaisille puolestaan patsas voi olla myös kansallisen tappion tunnusmerkki: Narvan sillanpään taistelut helmi-heinäkuussa 1944 ja Narvan Sinimäkien (Tornimägi 69,9 m, Põrguhauamägi 82,3 m ja Pargimägi 84,6 m) taistelut heinä-syyskuussa 1944 aiheuttivat yhdessä Waffen-SS:n vapaaehtoisten virolaisten ja saksalaisten, mutta myös Waffen-SS:n hollantilaisten tappion. Sinimäet muodostivat ensimmäisen maailmansodan aikana Pietarin uloimman puolustuslinjan.
Suomen solmittua aselevon Neuvostoliiton kanssa syyskuussa 1944, pystyi kesä-heinäkuussa Karjalan kannaksella läpimurtoa yrittänyt marsalkaksi ylennetty Leonid Aleksandrovitsh Govorov suuntaamaan myös Suomen osalle varatun voiman Viron lohkolle, jolloin puolustus murtui. Kun Suomi oli solminut aselevon syyskuussa 1944 Neuvostoliiton kanssa, ei Saksan kannattanut pitää Viroa hallussaan suurin ponnistuksin sieltä Suomeen mahdollisesti tapahtuvan maihinnousun ennalta estämiseksi, vaan se toimeenpani syyskuun puolessa välissä vetäytymisen Tannenberg-linjalta Kuurinmaalle. Vetäytymisen yhteydessä neuvostojoukot saivat haltuunsa 22. syyskuuta 1944 Tallinnan, jolloin aihe "Tallinnan vapauttajien monumentille" syntyi. Neuvostoliiton tai Neuvosto-Eestin historiankirjoituksessa ei virolaisille vapaaehtoisille Waffen-SS:n sotilaille löytynyt sijaa, mitä he itse ovat pyrkineet uudelleen itsenäistyneessä Virossa muuttamaan.
Tosin ensimmäiset virolaisyksikkö, kolmen pataljoonan vahvuinen Estnische SS-Legion, muodostettiin jo 1942 Saksan vielä ollessa voimissaan Saksan Tallinnan valtaamisen vuosipäiväksi. 1943 sen ensimmäisestä pataljoonasta tuli 800 miehen vahvuinen panssarikrenatööriyksikkö, SS-vapaaehtoisten panssarikrenatööripataljoona Narva (Estnisches SS-Freiwilligen-Panzergrenadier-Bataillon Narwa), joka lähetettiin Ukrainaan Wiking-divisioonaan, missä suomalaisetkin Waffen-SS:n sotilaat olivat palvelleet ennen palauttamistaan Suomeen. Tserkassyn motista murtautumisen jälkeen pataljoona palautettiin muiden virolaisjoukkojen yhteyteen Puolan Debreciaan.
Toukokuussa 1943 yksiköstä oli muodostettu prikaati (Estnische SS-Freiwilligen Brigade), joka oli nimetty SS-joukkojen numeroinnin yhteydessä lokakuussa 1943 3. Estnische SS-Freiwilligen Brigade:ksi. Siitä tuli 20. Estnische SS-Freiwilligen-Division, kun siihen liitettiin Ost Battalions Nr. 658, Nr. 659 ja 287.Polizei-Füsilier-Bataillon sekä Suomessa palvelleen JR 200:n vapaaehtoiset.
Neuvostoliiton seuraajavaltion Venäjän, mutta myös länsiliittoutuneiden ja Euroopan unionin kannalta Waffen-SS:n vapaaehtoiset kansallissosialistisen Saksan 1940-luvulla esittämänä Eurooppa-liikkeenä on ongelmallinen, koska Waffen-SS:n ulkomaalaisten legioonien tarkoituksena oli kuvata 1940-luvun alun Eurooppaa kansojen liikkeenä.
Monissa valtioiden välisissä konflikteissa ensimmäinen uudelle alueelle tultua muutettava asia ovat historian ja myös maantieteen oppikirjat, koska ne sisältävät valtioiden minäkäsityksen. Euroopan unionikin on suunnitellut uutta historiankirjoitusta, koska 27 jäsenvaltion historiankäsitykset eivät tue yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia, vaan korostavat irtiottoja naapurimaista, nykyisistä EU-kumppaneista. Samankaltaista, mutta vastakkaista kehitystä tapahtuu entisessä Neuvostoliitossa. Siellä kansalliset historiat kasvavat valtioidensa suojeluksessa esille korvaten Neuvostoliiton historiankirjoituksen käsitykset. Historiankirjoitukseen kuuluu myös muistomerkkien uudistaminen, koska ne sitovat kirjoituksen tapahtumapaikkoihinsa.
1947 pystytetty Tallinnan vapauttajien monumentti on joidenkin tietojen mukaan pystytetty ensimmäisen kerran jo aikaisemmin virolaisten metsäveljien 1946 räjäytettäväksi. Toisin sanoen patsaalla on henkien taistoon liittyvä alkuhistoria Neuvosto-Eestin ajoilta.
Neuvostoliiton aikaisille sotaveteraaneille se on muistomerkki heidän saavutuksestaan kansallissosialistisen Saksan vastaisessa taistelussa, jota myös länsiliittoutuneet amerikkalaiset, britit ja ranskalaiset ymmärtävät.
Virolaisille puolestaan patsas voi olla myös kansallisen tappion tunnusmerkki: Narvan sillanpään taistelut helmi-heinäkuussa 1944 ja Narvan Sinimäkien (Tornimägi 69,9 m, Põrguhauamägi 82,3 m ja Pargimägi 84,6 m) taistelut heinä-syyskuussa 1944 aiheuttivat yhdessä Waffen-SS:n vapaaehtoisten virolaisten ja saksalaisten, mutta myös Waffen-SS:n hollantilaisten tappion. Sinimäet muodostivat ensimmäisen maailmansodan aikana Pietarin uloimman puolustuslinjan.
Suomen solmittua aselevon Neuvostoliiton kanssa syyskuussa 1944, pystyi kesä-heinäkuussa Karjalan kannaksella läpimurtoa yrittänyt marsalkaksi ylennetty Leonid Aleksandrovitsh Govorov suuntaamaan myös Suomen osalle varatun voiman Viron lohkolle, jolloin puolustus murtui. Kun Suomi oli solminut aselevon syyskuussa 1944 Neuvostoliiton kanssa, ei Saksan kannattanut pitää Viroa hallussaan suurin ponnistuksin sieltä Suomeen mahdollisesti tapahtuvan maihinnousun ennalta estämiseksi, vaan se toimeenpani syyskuun puolessa välissä vetäytymisen Tannenberg-linjalta Kuurinmaalle. Vetäytymisen yhteydessä neuvostojoukot saivat haltuunsa 22. syyskuuta 1944 Tallinnan, jolloin aihe "Tallinnan vapauttajien monumentille" syntyi. Neuvostoliiton tai Neuvosto-Eestin historiankirjoituksessa ei virolaisille vapaaehtoisille Waffen-SS:n sotilaille löytynyt sijaa, mitä he itse ovat pyrkineet uudelleen itsenäistyneessä Virossa muuttamaan.
Tosin ensimmäiset virolaisyksikkö, kolmen pataljoonan vahvuinen Estnische SS-Legion, muodostettiin jo 1942 Saksan vielä ollessa voimissaan Saksan Tallinnan valtaamisen vuosipäiväksi. 1943 sen ensimmäisestä pataljoonasta tuli 800 miehen vahvuinen panssarikrenatööriyksikkö, SS-vapaaehtoisten panssarikrenatööripataljoona Narva (Estnisches SS-Freiwilligen-Panzergrenadier-Bataillon Narwa), joka lähetettiin Ukrainaan Wiking-divisioonaan, missä suomalaisetkin Waffen-SS:n sotilaat olivat palvelleet ennen palauttamistaan Suomeen. Tserkassyn motista murtautumisen jälkeen pataljoona palautettiin muiden virolaisjoukkojen yhteyteen Puolan Debreciaan.
Toukokuussa 1943 yksiköstä oli muodostettu prikaati (Estnische SS-Freiwilligen Brigade), joka oli nimetty SS-joukkojen numeroinnin yhteydessä lokakuussa 1943 3. Estnische SS-Freiwilligen Brigade:ksi. Siitä tuli 20. Estnische SS-Freiwilligen-Division, kun siihen liitettiin Ost Battalions Nr. 658, Nr. 659 ja 287.Polizei-Füsilier-Bataillon sekä Suomessa palvelleen JR 200:n vapaaehtoiset.
Neuvostoliiton seuraajavaltion Venäjän, mutta myös länsiliittoutuneiden ja Euroopan unionin kannalta Waffen-SS:n vapaaehtoiset kansallissosialistisen Saksan 1940-luvulla esittämänä Eurooppa-liikkeenä on ongelmallinen, koska Waffen-SS:n ulkomaalaisten legioonien tarkoituksena oli kuvata 1940-luvun alun Eurooppaa kansojen liikkeenä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.