Kumpi parempi avioliitto

Ei kai sitä nyt kesken eläkkeitä nykyään kukaan ajattele kun on yhdessä jonkun kanssa
Nythän on yhteiskunta niin että kumpikin tienaa omat rahansa , kuka nyt naimisiin menee jonkun leskeneläkkeen toivossa.
Ihmeellinen näkökulma sinänsä . Kun sitä voi sisimmässään testamenttaa monia asioita toiselle jos haluaa .

avoliittoa johan olisi aika vaihtaa;))

kokeilla... kirjoitti:

avoliittoa johan olisi aika vaihtaa;))

vaihtoon,,,,,,jatkamme yhteistä onnellista taivalta. :)) :))

ei todellakaan kirjoitti:

vaihtoon,,,,,,jatkamme yhteistä onnellista taivalta. :)) :))

hyvä vaihdossa ainakaan paranisi?! :))

tv. Avioliittoa 30 vuotta.

Voisiko joku sanoa, miksi ei menisi naimisiin?

ei todellakaan kirjoitti:

vaihtoon,,,,,,jatkamme yhteistä onnellista taivalta. :)) :))

kannatakkaan vaihtaa kun et kuitenkaan vanhalla vaihdossa mitään saisi:)

ei sun.. kirjoitti:

kannatakkaan vaihtaa kun et kuitenkaan vanhalla vaihdossa mitään saisi:)

vaiva. :)

En antaisi minäkään omaa ukkeliani, joka ei ole vielä edes tänne velvoittavassa iässä.

ei sun.. kirjoitti:

kannatakkaan vaihtaa kun et kuitenkaan vanhalla vaihdossa mitään saisi:)

tilalle.
Ei varmasti sitä, mitä minulla/meillä nyt on.

miksi se kirjoitti:

hyvä vaihdossa ainakaan paranisi?! :))

tv. Avioliittoa 30 vuotta.

Voisiko joku sanoa, miksi ei menisi naimisiin?

enkä avoliittoonkaan, syistä että

- en jaksaisi mokomaa ruljanssia
- mitä mieltä sotkea omat asiansa, rahat, tavarat jokun toisen kanssa
- miksi tehdä sotkuja perillisille setvittäviksi
- miksi luopuisin vapaudestani
- en haluaisi asua samassa/nukkua kuorsaajan vieressä
- en haluaisi kenenkään puuttuvan ajankäyttööni
- olen tottunut menemään kaikkialle yksin, jopa kävelyt parempia niin
- en halua olla kenellekään tilivelvollinen mistään
- en saisi siitä mitään lisäarvoa

jne jne...piisaako?

deia kirjoitti:

enkä avoliittoonkaan, syistä että

- en jaksaisi mokomaa ruljanssia
- mitä mieltä sotkea omat asiansa, rahat, tavarat jokun toisen kanssa
- miksi tehdä sotkuja perillisille setvittäviksi
- miksi luopuisin vapaudestani
- en haluaisi asua samassa/nukkua kuorsaajan vieressä
- en haluaisi kenenkään puuttuvan ajankäyttööni
- olen tottunut menemään kaikkialle yksin, jopa kävelyt parempia niin
- en halua olla kenellekään tilivelvollinen mistään
- en saisi siitä mitään lisäarvoa

jne jne...piisaako?

Lue lisää

2-kymppisenä sitä on vielä niin fleksiibeli.

Kuin kaksi muovailuvahaa, joista muotoutuu yksi, suurempi.

deia kirjoitti:

enkä avoliittoonkaan, syistä että

- en jaksaisi mokomaa ruljanssia
- mitä mieltä sotkea omat asiansa, rahat, tavarat jokun toisen kanssa
- miksi tehdä sotkuja perillisille setvittäviksi
- miksi luopuisin vapaudestani
- en haluaisi asua samassa/nukkua kuorsaajan vieressä
- en haluaisi kenenkään puuttuvan ajankäyttööni
- olen tottunut menemään kaikkialle yksin, jopa kävelyt parempia niin
- en halua olla kenellekään tilivelvollinen mistään
- en saisi siitä mitään lisäarvoa

jne jne...piisaako?

Lue lisää

minä taas vastaavasti olen onnellinen omassa avioliitossani. Toivottavasti ois jäljellä vielä paljon yhteisiä vuosia, mutta se asia ei ole meidän päätettävissä.

perustelusi! kirjoitti:

2-kymppisenä sitä on vielä niin fleksiibeli.

Kuin kaksi muovailuvahaa, joista muotoutuu yksi, suurempi.

semmonen pienempi :))
Lapset ovat tärkeitä. Olen ollut sekä avo- että avioliitossa (siis se sama mies). Eronneena mutta tyytyväisenä jo hirmu kauan. Jälkipolvessa on sekä avo- että avioliittoja. En tee niiden välillä mitään eroa. En edes aina muista että toiset eivät olekaan vihittyjä.

Meillä on ollut tuo tunnepuoli etusijalla aina :)

deia kirjoitti:

semmonen pienempi :))
Lapset ovat tärkeitä. Olen ollut sekä avo- että avioliitossa (siis se sama mies). Eronneena mutta tyytyväisenä jo hirmu kauan. Jälkipolvessa on sekä avo- että avioliittoja. En tee niiden välillä mitään eroa. En edes aina muista että toiset eivät olekaan vihittyjä.

Meillä on ollut tuo tunnepuoli etusijalla aina :)

Lue lisää

lapsettomia parejakin yhdessä pitää, ilman pakkoa, alusta asti.
Kun tuntee toisessa sielunystävän, jonka kanssa Himalajan korkuisistakin vaikeuksista on selvitty.
Kyllä naimisissa on MEILLÄ mukavaa. Toisilla toisin.

kai meitä kirjoitti:

lapsettomia parejakin yhdessä pitää, ilman pakkoa, alusta asti.
Kun tuntee toisessa sielunystävän, jonka kanssa Himalajan korkuisistakin vaikeuksista on selvitty.
Kyllä naimisissa on MEILLÄ mukavaa. Toisilla toisin.

Lue lisää

naimisissaolo mukavaa on, kun on sopiva kumppani ja tasa-arvoinen, kunniottava suhde. Tässä iässä se ei vaan jotenkin enää niin nappaa, niin sanotusti. Tuntuisi omituiselta.

Tuttavani, joka avioitui päälle viisikymppisenä ihmetteli, että olikohan siinä sittenkään paljon järkeä. Olisi kai pärjännyt ilman virallistamistakin.

On todella ilo nähdä vanhoja onnellisia pareja. Niitä vaan on aika harvassa. Paljon runsaammin olen nähnyt tuhlattuja elämiä.

deia kirjoitti:

naimisissaolo mukavaa on, kun on sopiva kumppani ja tasa-arvoinen, kunniottava suhde. Tässä iässä se ei vaan jotenkin enää niin nappaa, niin sanotusti. Tuntuisi omituiselta.

Tuttavani, joka avioitui päälle viisikymppisenä ihmetteli, että olikohan siinä sittenkään paljon järkeä. Olisi kai pärjännyt ilman virallistamistakin.

On todella ilo nähdä vanhoja onnellisia pareja. Niitä vaan on aika harvassa. Paljon runsaammin olen nähnyt tuhlattuja elämiä.

Lue lisää

mihinkään vanhoihin pareihin. Ukkokaan ei ole vielä 5-kymppinen.
Eikä varmasti ole luettavissa vanhuksiin vielä satavuotiaanakaan! :))

meitä vielä kirjoitti:

mihinkään vanhoihin pareihin. Ukkokaan ei ole vielä 5-kymppinen.
Eikä varmasti ole luettavissa vanhuksiin vielä satavuotiaanakaan! :))

mutta sellaisia kun näkee puistoissa köpöttelemässä tai kaupoilla toisiaan autellen tai lääkärin vastaanotolla toisistaan huolehtien. Ne on herttaisia.

Mulle passelein olisi kahden asunnon suhde. Puuttuu vaan se sopiva kumppani tai asuu todella kaukana :)

Hyvää jatkoa teille edelleenkin.

deia kirjoitti:

mutta sellaisia kun näkee puistoissa köpöttelemässä tai kaupoilla toisiaan autellen tai lääkärin vastaanotolla toisistaan huolehtien. Ne on herttaisia.

Mulle passelein olisi kahden asunnon suhde. Puuttuu vaan se sopiva kumppani tai asuu todella kaukana :)

Hyvää jatkoa teille edelleenkin.

Lue lisää

Kiva keskustella ihmisen kanssa, jolla ei ole tarvista vakuuttaa toista omassa epävarmuudessaan!

sinulle! kirjoitti:

Kiva keskustella ihmisen kanssa, jolla ei ole tarvista vakuuttaa toista omassa epävarmuudessaan!

Hyviä öitä ja unia. Oli kiva rupatella.

deia kirjoitti:

enkä avoliittoonkaan, syistä että

- en jaksaisi mokomaa ruljanssia
- mitä mieltä sotkea omat asiansa, rahat, tavarat jokun toisen kanssa
- miksi tehdä sotkuja perillisille setvittäviksi
- miksi luopuisin vapaudestani
- en haluaisi asua samassa/nukkua kuorsaajan vieressä
- en haluaisi kenenkään puuttuvan ajankäyttööni
- olen tottunut menemään kaikkialle yksin, jopa kävelyt parempia niin
- en halua olla kenellekään tilivelvollinen mistään
- en saisi siitä mitään lisäarvoa

jne jne...piisaako?

Lue lisää

Minulla on takana pitkä avioliitto. Tästä ihanasta vapaudesta en luovu. Ei tosiaan tarvitse neuvotella tai sovitella menemisiään tai tekemisiään.

deia kirjoitti:

enkä avoliittoonkaan, syistä että

- en jaksaisi mokomaa ruljanssia
- mitä mieltä sotkea omat asiansa, rahat, tavarat jokun toisen kanssa
- miksi tehdä sotkuja perillisille setvittäviksi
- miksi luopuisin vapaudestani
- en haluaisi asua samassa/nukkua kuorsaajan vieressä
- en haluaisi kenenkään puuttuvan ajankäyttööni
- olen tottunut menemään kaikkialle yksin, jopa kävelyt parempia niin
- en halua olla kenellekään tilivelvollinen mistään
- en saisi siitä mitään lisäarvoa

jne jne...piisaako?

Lue lisää

Deia kirjoitti:
- en jaksaisi mokomaa ruljanssia

Mitähän ruljanssia tarkoitat? Yhteen muuttaminen tietysti on aikamoinen ruljanssi, mutta muuten esimerkiksi suhteen virallistamisen voi hoitaa hyvinkin vaivattomasti. Meillä oli vihkimistilaisuudessa kaksi todistajaa ja tilaisuuden jälkeen neljä vierasta (molempien vanhemmat) kahvilla ja siinä se. Ei ole pakko järjestää isoja häitä.

- miksi tehdä sotkuja perillisille setvittäviksi

Niitä sotkuja saa kyllä yksikin ihminen aikaan ihan riittävästi, todistaa nimimerkki "kokemusta on".

- miksi luopuisin vapaudestani

Olen asunut puolisoni kanssa yhdessä yhteensä 34 vuotta, mutta kertaakaan en ole tuntenut, että vapauttani jotenkin olisi rajoitettu. Eri asia on sitten, jos vapaudella tarkoitat vapautta harrastaa seksiä useiden partnereiden kanssa, silloin hyväksyn tämän väitteen, koska sitoutuminen tarkoittaa minusta myös uskollisuutta.

- en haluaisi kenenkään puuttuvan ajankäyttööni
- olen tottunut menemään kaikkialle yksin, jopa kävelyt parempia niin
- en halua olla kenellekään tilivelvollinen mistään

Katso edellinen kohta. Meillä molemmat harrastavat mitä haluavat ilman, että toinen siihen puuttuu.

Muuten olen sitä mieltä, että taloudellinen turva on avioliitossa parempi. Lapsettomat aviopuolisot perivät toisensa, avopuolison kuollessa yhteiskunta kohtelee leskeksi jäänyttä kuin kuolleelle ventovierasta (ts. perintövero korkeimman prosentin mukaan), vaikka keskinäinen testamentti olisikin. Sama pätee erossa, avioerossa omaisuus "ositetaan" eli kumpikaan ei jää tyhjän päälle. Avopuolisoiden omaisuuden oletetaan aina olevan yksin sen, jonka nimi on kauppakirjassa.

Kaupunkilainen kirjoitti:

Deia kirjoitti:
- en jaksaisi mokomaa ruljanssia

Mitähän ruljanssia tarkoitat? Yhteen muuttaminen tietysti on aikamoinen ruljanssi, mutta muuten esimerkiksi suhteen virallistamisen voi hoitaa hyvinkin vaivattomasti. Meillä oli vihkimistilaisuudessa kaksi todistajaa ja tilaisuuden jälkeen neljä vierasta (molempien vanhemmat) kahvilla ja siinä se. Ei ole pakko järjestää isoja häitä.

- miksi tehdä sotkuja perillisille setvittäviksi

Niitä sotkuja saa kyllä yksikin ihminen aikaan ihan riittävästi, todistaa nimimerkki "kokemusta on".

- miksi luopuisin vapaudestani

Olen asunut puolisoni kanssa yhdessä yhteensä 34 vuotta, mutta kertaakaan en ole tuntenut, että vapauttani jotenkin olisi rajoitettu. Eri asia on sitten, jos vapaudella tarkoitat vapautta harrastaa seksiä useiden partnereiden kanssa, silloin hyväksyn tämän väitteen, koska sitoutuminen tarkoittaa minusta myös uskollisuutta.

- en haluaisi kenenkään puuttuvan ajankäyttööni
- olen tottunut menemään kaikkialle yksin, jopa kävelyt parempia niin
- en halua olla kenellekään tilivelvollinen mistään

Katso edellinen kohta. Meillä molemmat harrastavat mitä haluavat ilman, että toinen siihen puuttuu.

Muuten olen sitä mieltä, että taloudellinen turva on avioliitossa parempi. Lapsettomat aviopuolisot perivät toisensa, avopuolison kuollessa yhteiskunta kohtelee leskeksi jäänyttä kuin kuolleelle ventovierasta (ts. perintövero korkeimman prosentin mukaan), vaikka keskinäinen testamentti olisikin. Sama pätee erossa, avioerossa omaisuus "ositetaan" eli kumpikaan ei jää tyhjän päälle. Avopuolisoiden omaisuuden oletetaan aina olevan yksin sen, jonka nimi on kauppakirjassa.

Lue lisää

vapaudesta. Sellainen, joka on asunut 34 vuotta jonkun kanssa, ei voi kaiketi käsittää mitä on täydellinen vapaus. On niin tottunut omaan elämäntyyliinsä. Tarkoittaa, että minä en edes halua, että joku näkee ja tietää koko ajan mitä minä teen tai missä olen. Täytyyhän sitä kaverille ainakin lähtiessä sanoa mihin menee tai milloin tulee ym. käytännön järjestelyjä. Teillä se varmaan toimii, en epäile.

Suhteen virallistaminen ei olisi ongelma järjestelyjen puolesta, en kuulu kirkkoon. Mutta jos yhteen muuttaisi, täytyisi hommata isompi asunto.


Periminen ei ole ongelma, ei ole perittävää, luulen niin. Avioerossa ei jääty tyhjän päälle. Jäi joltisenkin paljon velkaa molemmille :)

En halua "outoja" ihmisiä mukaan lapsukaisten elämään. Semmosia sotkijoita ajan käyttööni siinäkin.

deia kirjoitti:

vapaudesta. Sellainen, joka on asunut 34 vuotta jonkun kanssa, ei voi kaiketi käsittää mitä on täydellinen vapaus. On niin tottunut omaan elämäntyyliinsä. Tarkoittaa, että minä en edes halua, että joku näkee ja tietää koko ajan mitä minä teen tai missä olen. Täytyyhän sitä kaverille ainakin lähtiessä sanoa mihin menee tai milloin tulee ym. käytännön järjestelyjä. Teillä se varmaan toimii, en epäile.

Suhteen virallistaminen ei olisi ongelma järjestelyjen puolesta, en kuulu kirkkoon. Mutta jos yhteen muuttaisi, täytyisi hommata isompi asunto.


Periminen ei ole ongelma, ei ole perittävää, luulen niin. Avioerossa ei jääty tyhjän päälle. Jäi joltisenkin paljon velkaa molemmille :)

En halua "outoja" ihmisiä mukaan lapsukaisten elämään. Semmosia sotkijoita ajan käyttööni siinäkin.

Lue lisää

Totta puhut, deia - ja kiitoksia, että vastasit asiallisesti etkä provosoitunut, vaikka olemmekin joistakin asioista eri mieltä.

Meillä on asioihin erilainen näkökulma, koska "Sellainen, joka on asunut 34 vuotta jonkun kanssa, ei voi kaiketi käsittää mitä on täydellinen vapaus", kuten kirjoitat. En varmaan osaisikaan olla yksin, olen niin tottunut arjen jakavaan kumppaniin.

Vapauden kääntöpuoli on se, että on yksin vastuussa kaikesta. Toiselle se voi olla pelottavaa, toiselle vapauttavaa. Kyse on myös työnjaosta, ei tarvitse itse tehdä kaikkea. Toisaalta voi olla, että yksinään ollessaan ei olisi yhtä paljon niitä tehtäviä.

kokeilla... kirjoitti:

avoliittoa johan olisi aika vaihtaa;))

Mies yleensä vaihtaa ostamaansa vinosilmäiseen ja nainen mustaan mieheen mies on pilluhullu ja nainen sokee. Mutta kun musta mies jättää vanhan naisen niin on tosi kova paikka kun huomaa että on huijattu. En ikään vois kuvitella mustaa miestä. Jo väri etoo.

miksi se kirjoitti:

hyvä vaihdossa ainakaan paranisi?! :))

tv. Avioliittoa 30 vuotta.

Voisiko joku sanoa, miksi ei menisi naimisiin?

Voi niihin on niin monia syitä ja erilaisia ihmisiä . Jos menet avioon jokun kanssa jota luulet rakastavasi ja mies sitten onkin ihan toinen mitä on ensin luullut , esim tekee velkaa joka paikkaan ja kaikki raha asiat rempallaan ja ottaa ja kuolla kupsahtaa niin se yhteinen omaisuus menee ulosottoon ja hyvässä lykyssä vielä se leskikin joutuu kurjaan tilanteeseen siis puille paljaille . Joten aina paras katsoa kauan ennekö menee ja sitoo itsensä laillisesti toiseen ihmiseen . Siis avoliitto ensin muutaman vuoden että näkee mitä se arkipäivä on miehen kanssa . Ja kun huomaa että sopii yhteen niin avioon. Ja jos huomaa ettei se toinen ollutkaan mitään niin lähtikin on helppoa

deia kirjoitti:

enkä avoliittoonkaan, syistä että

- en jaksaisi mokomaa ruljanssia
- mitä mieltä sotkea omat asiansa, rahat, tavarat jokun toisen kanssa
- miksi tehdä sotkuja perillisille setvittäviksi
- miksi luopuisin vapaudestani
- en haluaisi asua samassa/nukkua kuorsaajan vieressä
- en haluaisi kenenkään puuttuvan ajankäyttööni
- olen tottunut menemään kaikkialle yksin, jopa kävelyt parempia niin
- en halua olla kenellekään tilivelvollinen mistään
- en saisi siitä mitään lisäarvoa

jne jne...piisaako?

Lue lisää

Ihan niin noin olisin minäkin kirjoittanut . Sitten on niitä onnellisia joille avioliitto sopii ja heistä oikein näkee että ovat onnellisia toistensa kanssa siis vakka kantensa valinnut.

Mutta oma vapaus on monelle tärkeä asia , silti voi olla toisen kanssa yhdessä ja tehdä asioita joista kumpikin pitää . Mutta kummallakin oma vapaa aikansa toinen ehkä lähtee kalaan mistä toinen ei pidä ollenkaan , ja kun molemmilla on se oma asunto niin siellä saa sen oman rauhan. Eikä tartte kuorsausta kuunnella eikä itse kuorsata niin että toisen uni häiriintyy

ja hyvä niin kirjoitti:

minä taas vastaavasti olen onnellinen omassa avioliitossani. Toivottavasti ois jäljellä vielä paljon yhteisiä vuosia, mutta se asia ei ole meidän päätettävissä.

Minä en koskaan ollut onnellinen kun olin avioliitossa , ja mieskin kuoli 12 avioliiton jälkeen äkkinäisesti olimme siin 30 kieppeillä . Mutta sitten menin avoliittoon ja se oli sitä onnellisista aikaa elämässäni , ei mikään vihkikaavat olisi lisännyt onneamme . Meillä oli se tärkein, rakkaus toisiimme

deia kirjoitti:

semmonen pienempi :))
Lapset ovat tärkeitä. Olen ollut sekä avo- että avioliitossa (siis se sama mies). Eronneena mutta tyytyväisenä jo hirmu kauan. Jälkipolvessa on sekä avo- että avioliittoja. En tee niiden välillä mitään eroa. En edes aina muista että toiset eivät olekaan vihittyjä.

Meillä on ollut tuo tunnepuoli etusijalla aina :)

Lue lisää

Ihan okay pääasia että elää onnellisena Oli yhdessä olon muoto mikä tahansa

kai meitä kirjoitti:

lapsettomia parejakin yhdessä pitää, ilman pakkoa, alusta asti.
Kun tuntee toisessa sielunystävän, jonka kanssa Himalajan korkuisistakin vaikeuksista on selvitty.
Kyllä naimisissa on MEILLÄ mukavaa. Toisilla toisin.

Lue lisää

Vapaa valinta, se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle

deia kirjoitti:

naimisissaolo mukavaa on, kun on sopiva kumppani ja tasa-arvoinen, kunniottava suhde. Tässä iässä se ei vaan jotenkin enää niin nappaa, niin sanotusti. Tuntuisi omituiselta.

Tuttavani, joka avioitui päälle viisikymppisenä ihmetteli, että olikohan siinä sittenkään paljon järkeä. Olisi kai pärjännyt ilman virallistamistakin.

On todella ilo nähdä vanhoja onnellisia pareja. Niitä vaan on aika harvassa. Paljon runsaammin olen nähnyt tuhlattuja elämiä.

Lue lisää

Miten niin naimisissa on mukava olla, kos rakastaa toisiaan niin ei se avioliitto sitä rakkautta mukavammaksi tee . Sehän on se rakkaus joka ihmisten välillä on tärkein

Aina voi tehdä paperit miten silloin jos toinen kuolee , testamentti on hyvä olemassa varalta, sen voi purkaa jos tuntuu että ei oikein onnistu se suhde . Joten kyllä sille avovaimolla voi kaikki omaisuus jäädä ei siihen avioliittoa tarvista . Toisaalta koska sitä ajattelee mitään omaisuuksia ja lesken eläkkeitä silloin kun on rakastunut, joten vaikuttaa hyvin laakelmoivalta monella nämä avioliiton ihanuudet.

aina enempi tai vähempi pakkoliitto.
Kyllä avoliitto on parempi vaihto ehto ja mitä omaisuuteen tulee niin voi avoliitossa tehdä vaikka millaisen kirjallisen sopimuksen omaisuuden jaosta jos niin haluaa.

on... kirjoitti:

aina enempi tai vähempi pakkoliitto.
Kyllä avoliitto on parempi vaihto ehto ja mitä omaisuuteen tulee niin voi avoliitossa tehdä vaikka millaisen kirjallisen sopimuksen omaisuuden jaosta jos niin haluaa.

Lue lisää

tarkoitat?

Tv. vasta 30 vuotta avioliittoa.

niin,että kun kerran avioliitosta olet eronnut niin et heti uudestaan siihen loukkuun mene.
Se on kuin vasaralla sormeen löisi,varmasti varoo,että ei toistakertaa lyö.

Mitähän kirjoitti:

tarkoitat?

Tv. vasta 30 vuotta avioliittoa.

avioliitto on jotenkin "pakon"sanelema juttu kun olet kerran erehtynyt sanomaan TAHDON, siitäpä ei niin vain lähdetäkkään minnekkään jos huomaa tehneensä väärän valinnan.
Avoliitosta voi lähteä vaikka samalla sekunnilla eikä siinä sitten mitään.

että.... kirjoitti:

avioliitto on jotenkin "pakon"sanelema juttu kun olet kerran erehtynyt sanomaan TAHDON, siitäpä ei niin vain lähdetäkkään minnekkään jos huomaa tehneensä väärän valinnan.
Avoliitosta voi lähteä vaikka samalla sekunnilla eikä siinä sitten mitään.

Lue lisää

ihmissuhde hylätään hetken mielijohteesta.
Pitkä avioliitto on hivoutumista, nivoutumista, ja onnea, jota vain pitkä yhdessäolo luo.

se. Siis kirjoitti:

ihmissuhde hylätään hetken mielijohteesta.
Pitkä avioliitto on hivoutumista, nivoutumista, ja onnea, jota vain pitkä yhdessäolo luo.

mielijohteesta, minäkin avoliitossa 25 v eikä ole tarkoituskaan mennä naimisiin, miksi pitäisi kun suhde toimii näinkin.

se on.. kirjoitti:

niin,että kun kerran avioliitosta olet eronnut niin et heti uudestaan siihen loukkuun mene.
Se on kuin vasaralla sormeen löisi,varmasti varoo,että ei toistakertaa lyö.

Lue lisää

se vasara voipi lipsahtaa uudelleen, niin että vannomatta paras :)

Pirre* kirjoitti:

se vasara voipi lipsahtaa uudelleen, niin että vannomatta paras :)

usko että uudelleen menisin naimisiin,ei semmoista mimmiä ole syntynykkään,että hamehäkä niin pahasti päähän menisi,että avioliittoon menisin, en varmasti.

pirre... kirjoitti:

usko että uudelleen menisin naimisiin,ei semmoista mimmiä ole syntynykkään,että hamehäkä niin pahasti päähän menisi,että avioliittoon menisin, en varmasti.

saahan sitä uhota, sekun rakkaus kerran raapasee, se on menoa eikä nykytystä :)

Pirre* kirjoitti:

saahan sitä uhota, sekun rakkaus kerran raapasee, se on menoa eikä nykytystä :)

ei kaikki ole kuin sinä, minäkin ajattelen omilla aivoilla.

pirre... kirjoitti:

ei kaikki ole kuin sinä, minäkin ajattelen omilla aivoilla.

ilmeisesti tiedät millainen minä olen, - yritin vain laskea leikkiä, mutta ilmeisesti sinulla on ollut sellainen ero, tai liitto ettei ole leikin sijaa - sori, ei ollut tarkoitus aliarvioida vakaumustasi.

Niin, en tiedä mitä minä tekisin jos, ehkä en menisi vihille enää.

että.... kirjoitti:

avioliitto on jotenkin "pakon"sanelema juttu kun olet kerran erehtynyt sanomaan TAHDON, siitäpä ei niin vain lähdetäkkään minnekkään jos huomaa tehneensä väärän valinnan.
Avoliitosta voi lähteä vaikka samalla sekunnilla eikä siinä sitten mitään.

Lue lisää

noin varuillasi? Että jos ei naama miellytä enää,se on moro.
Löyhissä kantimissa on suhteesi.

hetken... kirjoitti:

mielijohteesta, minäkin avoliitossa 25 v eikä ole tarkoituskaan mennä naimisiin, miksi pitäisi kun suhde toimii näinkin.

Kokemuksesta tiedän, että nuorena kannattaa mennä avioliittoon. Ei ole kummallakaan omaisuuksia ja yhdessä eteen päin meneminen kasvatta ja lujittaa avioliittoa. Kun toisesta aika jättää saa leski eläkkeen. Avoliitossa ei tule eläkettä ja elämä voi muutenkin hajota, kun ei ole sitä avio-oikeutta.
Lesken ei kannata mennä enää avioliittoon, sillä hän menettää eläkkeen. Toisaalta se on myös selkeämpi perillisten kannalta, jos ei sitten uusia perillisiä synny vielä avoliitossakin.

avioliittoon kirjoitti:

Kokemuksesta tiedän, että nuorena kannattaa mennä avioliittoon. Ei ole kummallakaan omaisuuksia ja yhdessä eteen päin meneminen kasvatta ja lujittaa avioliittoa. Kun toisesta aika jättää saa leski eläkkeen. Avoliitossa ei tule eläkettä ja elämä voi muutenkin hajota, kun ei ole sitä avio-oikeutta.
Lesken ei kannata mennä enää avioliittoon, sillä hän menettää eläkkeen. Toisaalta se on myös selkeämpi perillisten kannalta, jos ei sitten uusia perillisiä synny vielä avoliitossakin.

Lue lisää

Ainoa järkevä syy mennä avioliittoon on se, kun on lapsi tulollaan. Itse elimme 5 vuotta avoliitossa ja sitten 25 vuotta avioliitossa. Eipä se muoto niitä tunteita takaa, mutta kieltämättä tuntui mukavan turvalliselta kun olin ihan vihitty vaimo.

Itse tuskin enää laittaisin vaatteita samaan komeroon miehen kanssa, saati menisin vihille. Tai jos niin tekisin, ei kyllä järki olisi mukana. Perintöjuttujen vuoksi on selkeintä kun ei mene naimisiin. Ja jos menee, avioehto on ihan ehdoton.

Eipä silti, jos molemmista tuntuu hyvältä mennä vihille niin siitä vaan. Mutta samanlaisia taloudellisia perusteita ei ole kuin nuorilla. Se on sitten sitä rakkautta:D

se. Siis kirjoitti:

ihmissuhde hylätään hetken mielijohteesta.
Pitkä avioliitto on hivoutumista, nivoutumista, ja onnea, jota vain pitkä yhdessäolo luo.

Joo kyllä ne onnet on nähty lähipiirissä . Yhdet tutut jotka ovat olleet yli 50 vuotta yhdessä
Nainen sanoo miten onnellisia ovat ja mis nyökyttää myöntävästi. Nainen päättää kaiken ja sitten mies kertoo miehelleni salaa miten tukahduttavaa avioliitto on ! Ja tämän tästä käy vieraissa. Nainen elää ihan eri maailmassa kun mies siltikin ovat yhdessä .
Toinen pariskunta ihan sama lainen naisen ehdoilla tehdään ihan kaikki ja mies ei uskalla sanoa mitään tekee ihan kun nainen haluaa ja juo salaa iltaisin alkoholia ja pureskelee kahvin papuja ettei viinan haju paljastu. Näin ne onnelliset .
Itse en haluaisi olla avioliitossa mikään ” pomo” ainoastaan tasarvoinen liitto joka on vapaa ehtoinen molempien taholta on minulle se oikea malli suhteesta siis avoliitto

pirre... kirjoitti:

usko että uudelleen menisin naimisiin,ei semmoista mimmiä ole syntynykkään,että hamehäkä niin pahasti päähän menisi,että avioliittoon menisin, en varmasti.

En minäkään menisi , miksi menisikään, suhde jossa viihtyy toisen kanssa ei tarvitse avioliito papereita .

Pirre* kirjoitti:

saahan sitä uhota, sekun rakkaus kerran raapasee, se on menoa eikä nykytystä :)

Ei muuten raapaise niin kovasti että enää haksahtaisin siihe velvoitukseen äkahden ihmisen suhde toimii ihan avioliittokin ihan hyvin

avioliittoon kirjoitti:

Kokemuksesta tiedän, että nuorena kannattaa mennä avioliittoon. Ei ole kummallakaan omaisuuksia ja yhdessä eteen päin meneminen kasvatta ja lujittaa avioliittoa. Kun toisesta aika jättää saa leski eläkkeen. Avoliitossa ei tule eläkettä ja elämä voi muutenkin hajota, kun ei ole sitä avio-oikeutta.
Lesken ei kannata mennä enää avioliittoon, sillä hän menettää eläkkeen. Toisaalta se on myös selkeämpi perillisten kannalta, jos ei sitten uusia perillisiä synny vielä avoliitossakin.

Lue lisää

Nykyajan avioparit kätevät paperit omaisuuksiaan kuten he sen haluavat tapahtuvan silloin kun on aika jättää tämä maailma .
Ja lesken eläkkemqlkqq olla vanhentunut käsite jotenkin , enne oli toisin kun naiset olivat kotona ja miehet tekivät työtä . Mutta tänään on naisetkin kokopäivä töissä jantienaavatnihan itse eläkkeensä,.

Miksi nämä omassa suhteessaan epäonnistuneet eivät ymmärrä, että onnellisia ihmisiäkin tässä maailmassa on?

Yhdessä 30 vuotta, eikä suotta!

Toivotan sinulle hyvää avioliittoa ja onnea elämääsi. Usko ja Toivo olkoon kanssasi ja usko ja toivo seuratkoon sinua koko elämäsi. Usko elämään ja toivo parasta ! Olen onnellinen puolestasi ihan vilpittömästi.

Tässä kohtaa elämää, jos tai kun, mennään avioliittoon, niin onhan se pakko tehäkin avioehto. Itseni kohdalla ajattelen näin, jospa uudella mahdollisella kumppanillani olisikin enemmän ja paljonkin enemmän omaisuutta, on jo itsensä "suojelemiseksi" tehtävä avioehto. Olkoon sitten kumminpäin tahansa. Näin ei tule kenenkään mieleen, että "on viemässä toisen omaisuutta". Tähän mennes on jo hankittu (tai jätetty hankkimatta) taloudellista omaisuutta se mikä kelläkin on. Vastaukseni on myös avioliitto :)