Millainen on adventistin sielu kuoleman jälkeen ja minne sielu joutuu kun ihminen kuolee?
1.Pietarin kirje:
1:9 sillä te saavutatte uskon päämäärän, SIELUJEN pelastuksen.
1.Pietarin kirje:
1:9 sillä te saavutatte uskon päämäärän, SIELUJEN pelastuksen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
eikä ihmiseen. Kun ihminen siis on kokonaisuutena elävä sielu. Niin kun ihminen kuolee, niin kuolee sielukin(elämä sammuu), ruumis tulee maaksi jälleen, mutta Henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin. Näin käy adventistin ja samoin käy myöskin sinun sielullesi. Ainoastaan Jeesus voi herättää viimeisenä päivänä.
Ihmisellä on toki alku, ja se on kullakin riippuvainen syntymäajasta. Emme me ole tulleet luoduiksi yhtäaikaa Aadamin kanssa. Syntymä on kunkin alku, mutta kuolema ei ole kenenkään loppu. Jumalalle kaikki ihmiset ovat eläviä. Kuolleita me olemme vain jälkeenjääneille ihmisille. Kun me kuolemme, elämme kukin välittömästi ylösnousemista tulevaan, eikä sitä lueta meidän elossaolevien mukaan. Kuoltuamme ikuisuuselämä alkaa ,ja sen alulla ei ole mitään tekemistä maallisen ajankulun kanssa. Paavalikin tämän kertoo monissa opetuksissaan. JUURI NÄISTÄ PIETARI SANOO PAAVALIA VÄÄRINYMMÄRRETTÄVÄN. Adventistit ottavat tuon Pietarin lauseen muuhun käyttöön oppejaan perustellessaan.
2.Pietarin kirje:
3:16 niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu NÄISTÄ ASIOISTA, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.
lakkaa olemasta ja ihminen vaipuu kuoleman uneen eikä häntä ole olemassa ennen kuin Jumala luo hänet uudestaan ylösnousemusaamuna, kun Jeesus tulee takaisin. Me uskomme Raamatun opetukseen ylösnousemuksesta, emme pakanuuden sielun kuolemattomuusoppeihin.
Ovatko protestantit pakanoita?
protestantit ole pakanoita, mutta monet protestantti kirkot hyväksyy pakanuudesta otettuja uskomuksia, kuin tuo esim: sielunkuolemattomuus oppi sehän on pakanoilla, he pelkää esi isiensä henkiä, vaikka esi isät nukkuu haudassa.
Matteuksen evankeliumi:
10:28 Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat RUUMIIN, mutta eivät voi tappaa SIELUA; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä SIELUN ETTÄ RUUMIIN hukuttaa helvettiin.
16:26 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi SIELULLENSA vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa SIELUNSA lunnaiksi?
26:38 Silloin hän sanoi heille: "Minun SIELUNI on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani."
12:20 Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun SIELUSI vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?'
Apostolien teot:
2:27 sillä sinä et hylkää minun SIELUANI tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta.
1.Tessalonikalaiskirje:
5:23 Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän HENKENNE JA SIELUNNE JA RUUMIINNE nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.
Hebrealaiskirje:
4:12 Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa SIELUN JA HENGEN, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
6:19 Se toivo meille on ikäänkuin SIELUN ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti,
10:39 Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat SIELUNSA pelastukseksi.
13:17 Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän SIELUJANNE niinkuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä.
1.Pietarin kirje:
1:9 sillä te saavutatte uskon päämäärän, SIELUJEN pelastuksen
Jaakobin kirje:
1:21 Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän SIELUNNE pelastaa.
5:20 niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen SIELUNSA kuolemasta ja peittää syntien paljouden.
Ilmestyskirja:
6:9 Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden SIELUT, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli.
20:4 Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden SIELUT, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.
No minä selitän oman kantani, eihän sinun tarvitse tätä uskoa jos pidät niin kovasti siitä opista että vainajat lentelee tuolla jossain, ja välillä käyvät omaisiaan tapaamassa.
Hetki tulee,jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat,kuulevat Hänen äänensä ja tulevat esiin, ne jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen,mutta ne jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.Joh. 5:28,29.
Kristus ei koskaan kylläkään opettanut, että ihmisestä kuollessa eroaisi jokin ruumiiton sielu tai aineeton henkiruumis, joka menisi joko taivaaseen tai helvettiin. Kaikki kuolleet ovat haudoissa, ja pysyvät siellä ylösnousemukseen asti.Jeeus sanoo.
MINÄ HERÄTÄN HÄNET VIIMEISENÄ PÄIVÄNÄ.JOH.6:39.
Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.San.3: 20.KS myös Ps.49:15. Job.30:23.Job puhuu miten Jumala pelasti minun sieluni joutumasta hautaan.
Jeesus sanoo myös, vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa,tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.Joh.14:3.
Myös Raamattu kertoo että monessakin kohtaa sielusta. Niinpä Herra sanoo näinkin.Katso kaikki sielut ovat minun, niinkuin isän sielu, niin pojankin sielu ne ovat minun.Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava.Hes. 18:4.
Eikö tässä sanota suoraan, että sielu voi kuolla.
Raamatun mukaan kuolematon on ainoastaan, kuningasten KUNINGAS JA HERRAIN HERRA,jolla ainoalla on kuolemattomuus.1Tim.6:15,16.
5:24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.
8:51 Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa."
11:26 Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"
8:2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
8:6 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
8:11 Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
8:13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.
selittää tuon kohdan minkä olit kirjoittanut,8:11 Jos nyt Hänen henkensä, hänen joka Herätti Jeesuksen kuolleista asuu teissä, niin Hän joka HERÄTTI KUOLLEISTA KRISTUKSEN JEESUKSEN, on eläväksi tekevä myös teidän KUOLEVAISET RUUMIINNE Henkensä kautta, joka teissä asuu.
Tuossa on että Jeesuskin kuoli, mutta nousi kuolleista, ja Hän tekee eläväksi meidänkin kuolevaiset ruumiimme.
Miksi ihmiset haluaa niin kovasti pitää tuosta kuolemattomuus opista kiinni,silloinhan Jeesuksen ei tarvitse tulla omiaan hakemaan täältä kun he ovat menneet taivaaseen kun kuolivat.
Ei meillä ole mitään tarvista olla välissä kuolemantilassa. Kuolleilla ei ole aikaa. He nukkuvatkuoloon maalisesta elämästä ja herääminen on heille heti kuolemanhetken jatkoa ihan elävinä. Sinä katsot lihallisesti ja et ymmärrä asiaa siitä syystä. Jokainen joka tuntee fysiikkaa, tietää ajan olevan suhteellista jo täällä maailmassakin. Kun kierrät suihkukoneella maapallon, jätättää kellosi jo tässä maallisessa ajassa ja osoittaa, että tämä aika on vain tähän maalliseen elämään sidoksissa.
Mikä on minun viimeinen päiväni? Jeesus lupasi herättää jokaisen VIIMEISENÄ päivänä. Paavali tahtoi erota tästä ajasta ja siirtyä Herran aikaan Hänen luokseen.Filippiläiskirje:
1:23 Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi; ---Ei Paavali "täältä eriämisellä" haudan lepoa tarkoittanut!
1. Ihmisen henkinen ja hengellinen minä muodostu kehossa, mutta vaikka keho tuhottaisiin (murha, teloitus, onnettomuus) niin tuo kyseinen jumalsuhde on pelastuksen lähtökohtana. Jos taas ihmisen elämässä ei synny luottamussuhdetta Jumalaan, niin siitä elämästä ei jää edes muistoa; "sillä kaikki entinen on kadonnut." (Ilm21.4)
2. Samoin Jeesus kommentoi aikalaistensa käsitystä materialistisesti menestyneestä ihmisestä, että hän saattaa olla henkisesti ja hengellisesti patologinen. Tämä vastoin Jeesuksen ajan näkemystä, että menestyminen oli Jumalan aikaansaannosta. Samoin ihmisen hengellisetkin ansiot ovat; "Kuin saastaa me olemme olleet, kuin tahrainen riepu on koko meidän vanhurskautemme." (Jes64.5)
3. Raamattu korostaa myös sitä, että ainoastaan elävällä ihmisellä on tietoisuus! "Elävät tietävät sen, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään." (Saar9.5)
4. Oikeastaan viimeinen lainauksesi on oiva esimerkki siitä, että Raamatun kielenkäytössä "sielulla" tarkoitetaan sitä, mitä nykysanastossa nimitetään tietoisuudeksi; "Minä näin niiden SIELUT, jotka oli mestattu Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eivätkä sen kuvaa eivätkä olleet ottaneet sen merkkiä otsaansa eivätkä käteensä. HE HERÄSIVÄT ELOON" (Ilm20.4)
Tässä annetaan ymmärtää, että "sielut" [tietoisuus] palaavat [herää] "tietoisuuden tilaan." Tämän päivän näkemyksen mukaan siihen tarvitaan keho, sillä tietoisuus on hermoverkoston kemiallinen ja sähkömagneettinen ilmiö. Sen toiminta on kuvattavissa, mitattavissa ja paikannettavissa. Mutta emme ymmärrä vielä sen olemusta!
Jumala ei valitettavasti ota huomioon adventistien vääriä oppeja kuolemanjälkeisestä elämästä, vaan toimii heidän kohdallaan aivan niin kuin muidenkin kohdalla siten kuin Hän on sanassaan ilmoittanut.
Jahas siinäpä kysymystä; mitäs Jumala on sanassaan ilmoittanut? Näinkö me kuolevaiset kummastelemme toistemme aatoksia! Aika ajoin syntyy vaikutelma, ettei kyse ole ainoastaan mielenkiintoisista esityksistä vaan miltei pyhän rajoja tunnustelevista ehdotuksista. Kovinpa varmasti esiinnytään Jumalan nimissä?
Raamatun luonteeseen saattaa kuulua, että kunkin ajan ihmiset ovat argumentoineet omasta maailmankuvastaan käsin, kuinkas muutoin? Miten elämä syntyi, ihmisenä oleminen ja todellisuus miellettiin ilman muuta niistä lähtökohdista käsin, mitkä olivat vallitsevia. Voimme oikeutetusti kysyä onko Jeesuksen aikainen, hänenkin, tulkinta siemenestä ja sen ominaisuuksista päinvastainen tänä päivänä?
”Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.”
Joh12.24
Paradigmat sotkeutuvat todella pahemman kerran kun tieteellistä maailmankuvaa sekoitetaan Raamatulliseen ajatteluun. Paavali pukee sanoiksi hänen aikaisen näkemyksen elämän synnystä: ”Ja kun kylvät, ET KYLVÄ TULEVAA KASVIA vaan pelkän siemenen … mutta Jumala antaa sille sellaisen varren kuin hän on nähnyt hyväksi” [1Kor15.37,38]. Genetiikan mukaan ME NIMENOMAAN KYLVÄMME TULEVAA KASVIA ja varsinkin sellainen ajatus on tämän päivän ihmiselle todella järjetön, että kylvön pitäisi kuolla! [jae 36]. Paavali jatkaa ajatusrakennelmaansa; Adam, joka on syntyisin maasta (Jumala antoi ilmiasun vrt. 1Ms2.7; 3.19) on ajallinen (katoavainen), mutta Jeesus, joka on syntyisin taivaasta on hengellinen (katoamaton) [1Kor15.45–55]. Niinpä Paavali päätteli, näillä kahdella, Adamilla ja Jeesuksella, ei ole yhteistä taustaa!
Hänen argumenttinsa perustuu sille oletukselle, ettei naisella ollut osuutta lapsen ”teossa”. Miehen sperma oli kuin siemen, joka kylvettiin maahan ja sieltä ilmestyi jollakin viiveellä ”uusi kasvi / ihminen”! Maa, äiti, vako, kylvö – mies työstää sitä, ja korjaa sen satoa. Ajatusrakennelma on keskeisesti läsnä jo syntiinlankeemuskertomuksessa; vihaa tulee olemaan käärmeen kylvön ja naisen kohdistuvan ”kylvön” välillä [1Ms3.15 zera – kylvö, siemen, jälkeläinen (sato)]. Kylvön tuotteen ”tuottaminen” [jae 16] on tuskaisaa ja ”maa” tuottaa tuskaisasti [jae 18,19]. Patriarkka kertomuksissa ”äidit” olivat nimenomaan ”hedelmättömiä” [Saara, Rebekka, Raakel]; ilmeisesti antiikin ihmisellä ei käynyt mielessäkään, että vika olisi voinut olla miehessä [kylvössä]?
Pointti on se, että mies laittaa naiseen siemenen ja tuo siemen sitten kasvaa tai on kasvamatta tuossa naisessa, ikään kuin erilaisissa maaperissä? Joka tapauksessa, Jumala on se joka mahdollistaa ”synnytyksen” (Ruut, Hanna, Elisabeth …). Niinpä enkeli kertoi Joosefille, että se nimenomainen [kasvu], joka Mariassa kasvaa, sillä ei ole inhimillistä alkuperää [Matt1.20]. Vaikka äidillä tai maalla ei ollut osuutta itse kasviin tai lapseen vaan ne olivat kasvualustoina, niin ei myöskään ”tuotteet” suoranaisesti kytkeytynyt” siemeniin” [Joh12.24] siinä merkityksessä, että niissä olisi ollut se potentiaali, josta uusi elämä syntyisi. Jatkumon siemenestä uuteen elämän erotti ”kuolema”, jotta elämästä muodostuisi Jumalan teko (genetiikalla ei ole mitään osuutta).
Jos Jeesus olisi käynyt tämän päivän Nasaretin ala-astetta tai Paavali, Tarsoksen lukion, kumpikaan ei olisi esittänyt argumenttiansa, niin kuin he sen tekivät? Mutta, vaikka meidän tieteellinen maailmankuvamme poikkeaa Raamatun ideologisesta esityksestä, ei se estä meitä tänä päivänä ymmärtämästä Jeesuksen ja Paavalin hengellistä opetusta; miten Jeesuksen elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta monet ovat päässeet pelastuksen piiriin ja miten Paavali toivoi meidän käsittävän, ettei ajallinen kokemusmaailmamme vastaa ylimaallista todellisuutta.
Saman voi todeta ruumis – sielu dualismista, joka oli olennainen konsepti antikissa. Uskottiin että oli olemassa ”jokin”, joka ikään kuin käytti ruumista! Pitkälle jälki valistusaikaan asti tällainen dualismi on ollut vallalla. Descartes tuli siihen tulokseen, että kaikesta huolimatta, hänen mielestä, yksi asia on varma: vähintään subjektin henkisen minän on oltava olemassa, koska täytyyhän demonin jotain puijata. Mielen on pakko olla olemassa, koska jokinhan epäilee aistien antamaa todistusta. Tästä on tullutkin Descartesin kuuluisa lausahdus: ''Cogito ergo sum'' eli ajattelen, siis olen.
Epäilevä Descartes tuli siis siihen tulokseen, että hän ei voisi epäillä, ellei hän olisi ”sieluna” olemassa, mutta toisaalta hänen oma ruumis voisi olla unta tai näköharhaa. Mieli ei Descarteksen muukaan tämän takia voi olla aineellinen, koska sen olemassaolo ei ole yhtä varmaa kuin ajatus siitä. Nykyajattelua voisi luonnehtia täsmälleen päinvastaiseksi; ihmisenä oleminen perustuu fysiologisille tekijöille – muisti on sähköistä ja kemiallista toimintaa keskushermostossa ja sen toimintaan ei voi luottaa? Teoksessaan Synaptinen itse LeDoux soveltaa laajasti neurologian uusia tutkimustuloksia persoonallisuuden, oppimisen, kasvatuksen ja henkisen elämämme keskeisiin kysymyksiin. Aivot ja ihminen ovat paljon ihmeellisempiä kuin osattiin arvata!
http://www.terracognita.fi/kirjat/9525202577.html
Vanhan nahkatakkini VUORI on revennyt! Kreivitär itse tuli Suomeen VUORI-insinöörin, kapteeni Latzkin mukana, joka tuli johtamaan ja valvomaan vallihautojen rakentamista ja hoitoa. Kun taas FT Kari-Matti VUORI on aiemmin toiminut tutkijana ja dosenttina Jyväskylän ja Joensuun yliopistoissa sekä erikoistutkijana Keski-Suomen ja Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksissa. Chimborazo on Ecuadorin korkein VUORI, jolla on kaksi erityisasemaa. Ensiksikin se on maapallon litistyneisyyden takia tiettävästi maailman korkein vuori maapallon keskipisteestä mitattuna (6 384 km Maan keskipisteeseen; vuoren korkeus 6 267 m) ja toiseksi päiväntasaaja ei kulje missään korkeammalla kuin tämän vuoren rinteellä.
Äkkipäätä ajatellen sanan monimerkityksellisyydestä luulisi olevan haittaa ymmärrettävyydelle. Kuitenkin yleensä puheyhteys ja lauseympäristö rajaavat väärät vaihtoehdot pois. Mutta miten pärjätään silloin kun sanan merkitys on esitäytetty, eikä sen asiayhteys välttämättä paljasta sen käyttäjän aikomaa merkitystä? Siinä mielessä ”sielu” on hyvin liukas termi. Termin käyttöhistoria puoltaa näkemystä käsitteestä konkretiaan.
…niin, onhan myös niitä kiusausten VUORIa! Tai laaksoissa ja alla VUORItuulten ystäväni Jeesus mua kuljettaa?