"Minä teen vain työtäni."
Näin lienee aikoinaan Juutalaisia kaasuttaneet natsipallerot todenneen julmuuksistaan.
Aivan samoin tänä päivänä totalitäärisen sosialismin Suomessa, viranomaiset ja muut työntekijät toteavat: "minä teen vain työtäni."
Kun yrityksiä niin epäoikeudenmukaisesti kaadetaan, palkansaajien eduista nauttivat työläiset vahingonilosta toteavat: "minä teen vain työtäni."
Sillä kukapa esimerkiksi niitä luottomerkintöjäkään niin holtittomasti jakelee, kuin juuri työläiset.
Hehän tekevät vain työtään... ymmärtämättä tippaakaan tekojensa seuruksia ja kaikkea niitä lapsiperheiden inhmillisiä kärsimyksiä.
Joukossa tyhmyys tiivistyy, eikä palkansaajien eli siis työläisten lauma liene tästä mikään poikkeus.
Mutta kunnon yrittäjä kaatuu saappaat jalassa: kapteeni uppoaa laivansa mukana... sen verran pitää selkärankaa yrittäjällä olla!
Oli syypää laivan uppoamiseen sitten ilkeäsuopainen kusipää-miina tai liian kova ja myrskyinen taloussää!
Mutta ehkä vielä joskus... ehkä vielä joskus inhimilllisen yrittämisen olosuhteet rantautuvat Suomeen ja voimaan astuu henkilökohtainen konkurssi.
Esteenä henkilökohtaiselle konkurssillekin ovat juuri kovatuloiset palkansaajat, valtiovallan politrukit.
He nauttivat suurta palkkaa ymmärtämättä mitä se yrittäminen nykyajan sosialistisuomessa on.
Näin lienee aikoinaan Juutalaisia kaasuttaneet natsipallerot todenneen julmuuksistaan.
Aivan samoin tänä päivänä totalitäärisen sosialismin Suomessa, viranomaiset ja muut työntekijät toteavat: "minä teen vain työtäni."
Kun yrityksiä niin epäoikeudenmukaisesti kaadetaan, palkansaajien eduista nauttivat työläiset vahingonilosta toteavat: "minä teen vain työtäni."
Sillä kukapa esimerkiksi niitä luottomerkintöjäkään niin holtittomasti jakelee, kuin juuri työläiset.
Hehän tekevät vain työtään... ymmärtämättä tippaakaan tekojensa seuruksia ja kaikkea niitä lapsiperheiden inhmillisiä kärsimyksiä.
Joukossa tyhmyys tiivistyy, eikä palkansaajien eli siis työläisten lauma liene tästä mikään poikkeus.
Mutta kunnon yrittäjä kaatuu saappaat jalassa: kapteeni uppoaa laivansa mukana... sen verran pitää selkärankaa yrittäjällä olla!
Oli syypää laivan uppoamiseen sitten ilkeäsuopainen kusipää-miina tai liian kova ja myrskyinen taloussää!
Mutta ehkä vielä joskus... ehkä vielä joskus inhimilllisen yrittämisen olosuhteet rantautuvat Suomeen ja voimaan astuu henkilökohtainen konkurssi.
Esteenä henkilökohtaiselle konkurssillekin ovat juuri kovatuloiset palkansaajat, valtiovallan politrukit.
He nauttivat suurta palkkaa ymmärtämättä mitä se yrittäminen nykyajan sosialistisuomessa on.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oikeassa olet kuinka kapteenin pitää saattaa aluksensa määränpäähä, mikäli se on pohja niin pohjaan asti. Kapteenin mukana hukkuvat myös saappaat mutta matkustajille jaetaan pelastusliivit, raketit, paukkulautat, tutkaheijastimet, pillit ja neonväriset pipot. Onnekkaimmat saavat jopa märkäpuvun ja happipullon. Tämä on se luottamuksellinen henkilö jotka matkustajat on valinnut sukeltamaan, tarkastamaan että kapteeni on viimeinen kapteeni.
Tämän jälkeen kun merimailin päässä oleva rahtialus on noukkinut matkustajat merestä tulevat toiset sukeltajat jotka ottavat hylystä kaiken minkä irti saavat, jopa kapteenin saappaat, vettyneen kellon, kultahampaankin suusta. Lopusta luonto huolehtii. Meressä mateet syö ihmisruumiit, metsikössä sen homman hoitavat sudet. Näin sen on pistänyt toimimaan henkilöt jotka eivät ymmärrä merenkäynnistä mitään. Päättävät kursseista ja painotankeista...
Tiedän mille pohjalla oleminen tuntuu. Ennen tein työtä kiitoksella ja elin pyhästä hengestä, nyt teen työtä rahasta ja vahingon pistän kiertämään vaihtamalla laivaa jotta saan eri kapteenin. Ajoitus vain on kohtalokasta pienelle putiikille, jossa tilaukset tulevat viivästymään viikkoja ja viivästyssakko saa aikaan hyökyaallon. Vierestä seuraten sitten vilkutan ja seuraan miten käy. Jo matkustusasiakirjaa täytettäessä ilmoitin etten turhaan tule pyytämään isompaa hyttiä. Tämä on seuraavassa laivassa tarjolla.