Olen usein ihmetellyt, mistä kepulainen EU-kammo ikein johtuu; etenkin tämä puhe "liittovaltiosta", johon muka oltaisi nyt väkisin menossa.
Kun on lukaissut muutaman Ranskaa koskevan uutisen sikäläisestä presidentinvaalitilanteesta ja poliittisista olosuhteista, va vastaavaan tapaan analyyttisiä juttuja Britanniasta joskus aiemmin, niin ainakin minä olen varma, että Ranska ja Britannia estävät EU:n muodostumisen liittovaltioksi ainakin seuraavat sata tai parisataa vuotta.
Liittovaltiokehityksen populistisessa propagoimisessa keskustalaisten ei siis kannata myötäillä vasemmistoliiton änkyröiden tuulesta temmattuja tekstejä.
Se linja taas, jota Matti vanhanenkin on aina vaalien välillä kannattanut (muttei ole osannut itse toteuttaa), on järkevä: Suomen on syytä tunkea itsensä vaikka väkisin, jokaiseen EU:n ytimeen, jossa komission ja parlamentin käsittelyyntulevia asioita valmistellaan.
pienellä maalla ei ole mitään muuta keinoa välttyä joutumasta isompien talklaamaksi kuin mennä röyhkeästi joka paikkaan samomaan oma mielipiteensä ja perustelemaanse mahdollisimman uskottavalla tavalla.
Tämä edellyttäisi selkeää muutosta suomalaisten puolueiden EU-politiikkaan. Keskustan olisi heitettävä ongelmajäte-ehdokkaansa mäkeen huolimatta siitä, että he toisivat ääniä ja lähdettävä ajoissa etsimään EU-politiikan asiantuntijoita, kielitaitoisia, esiintymiskykyisiä, monialaisia ja sosiaalisesti pystyviä, aktiivisia vaikuttajia - sellaisia kuin kokoomuksen Alexander Stubb - niin sitten alkaisi Suomen EU-politiikka tuottaa parempaa tulosta myös maatalouteen.
Kun on lukaissut muutaman Ranskaa koskevan uutisen sikäläisestä presidentinvaalitilanteesta ja poliittisista olosuhteista, va vastaavaan tapaan analyyttisiä juttuja Britanniasta joskus aiemmin, niin ainakin minä olen varma, että Ranska ja Britannia estävät EU:n muodostumisen liittovaltioksi ainakin seuraavat sata tai parisataa vuotta.
Liittovaltiokehityksen populistisessa propagoimisessa keskustalaisten ei siis kannata myötäillä vasemmistoliiton änkyröiden tuulesta temmattuja tekstejä.
Se linja taas, jota Matti vanhanenkin on aina vaalien välillä kannattanut (muttei ole osannut itse toteuttaa), on järkevä: Suomen on syytä tunkea itsensä vaikka väkisin, jokaiseen EU:n ytimeen, jossa komission ja parlamentin käsittelyyntulevia asioita valmistellaan.
pienellä maalla ei ole mitään muuta keinoa välttyä joutumasta isompien talklaamaksi kuin mennä röyhkeästi joka paikkaan samomaan oma mielipiteensä ja perustelemaanse mahdollisimman uskottavalla tavalla.
Tämä edellyttäisi selkeää muutosta suomalaisten puolueiden EU-politiikkaan. Keskustan olisi heitettävä ongelmajäte-ehdokkaansa mäkeen huolimatta siitä, että he toisivat ääniä ja lähdettävä ajoissa etsimään EU-politiikan asiantuntijoita, kielitaitoisia, esiintymiskykyisiä, monialaisia ja sosiaalisesti pystyviä, aktiivisia vaikuttajia - sellaisia kuin kokoomuksen Alexander Stubb - niin sitten alkaisi Suomen EU-politiikka tuottaa parempaa tulosta myös maatalouteen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kepussa kammotaan kaikkea uutta ja kaikkea suurta, he pärjäävät aluepoliitikkoina, EU-kriittisyys on vastavoima vaikeudelle hallita isoja kokonaisuuksia.
Toinen syy on pelin politiikan vaikeus EU:ssa. Kekkosen aika opetti puolueen lehmänkauppoihin demareiden kanssa, punamultaa pidettiin vuosikymmeniä koossa monimutkaisin kompromissein, joissa kumpikin puolue teki vuorollaan toiselle myönnytyksiä. EU:ssa moinen ei käy. Kepulaisille se on kova paikka. ettei EU:ta voi käyttää välikappaleena helpottamassa kaikenlaisten omien etujen ajamista. Väyrynen sen osoittaa tyylipuhtaimmin. Ministerin paikka piti saada vaikka kiristämällä.
Jabukka höpötät?
Aiemmin Lipponen (=kesätossu) mokaili niin pirusti siellä "pöydissä" että koko EUROOPPA nauroi ukolle.
Äläkä usko mitä Britit kaljapäissään ja Ranskalaiset viineissään höpöttelee. Ne voi huomenissa groissanttia syödessään olla jo ihan toista mieltä.
No, tykkäänhän minä sinusta vähän vieläkin, pus.