Olen kauhun ystävä. Mutta, minulle on tapahtunut kaksi outoa asiaa: (olenko ainoa?)
1. n. 2 vuotta sitten(?) oli ukkonen ja olin äitini ja veljeni kanssa mökillä. Se oli ISO, PAHA ukkonen. Menimme suojaan aittaan, jossa ei ollut sähköjä. Jossain vaiheessa (vaikka pihamme oli autio!) kuulimme yskintää. Sitten kuulimme NE, askeleet. Joku oli pihallamme! Kiersimme ihmeissämme koko aitan, mutta ei jälkeäkään.
2. Olin perheeni kaa mummolassa jossa oli myös vintti. Toisessa vintin huoneista oli aikoinaan pelattu spiritismiä, sitä haamupeliä. Noh... Olin käymässä siinä huoneessa jossa sitä oli pelattu. Silloin kuulemma kun kaksi kamua oli sitä pelannut, ovi oli auennut lukosta ja oli askelia kuulunut... Ja portaat narisevat. Noh, yhtäkkiä jähmetyin paikoilleni kun kuulin askelia. Pelotti. Juoksin suoraan alas alakertaan. USKOKAA POIS, NÄMÄ TAPAHTUMAT OVAT OIKESTI TAPAHTUNEET MINULLE. ONKO KELLÄÄN OMIA KAUHUKOKEMUKSIA?? KEROKAA TOKI...
1. n. 2 vuotta sitten(?) oli ukkonen ja olin äitini ja veljeni kanssa mökillä. Se oli ISO, PAHA ukkonen. Menimme suojaan aittaan, jossa ei ollut sähköjä. Jossain vaiheessa (vaikka pihamme oli autio!) kuulimme yskintää. Sitten kuulimme NE, askeleet. Joku oli pihallamme! Kiersimme ihmeissämme koko aitan, mutta ei jälkeäkään.
2. Olin perheeni kaa mummolassa jossa oli myös vintti. Toisessa vintin huoneista oli aikoinaan pelattu spiritismiä, sitä haamupeliä. Noh... Olin käymässä siinä huoneessa jossa sitä oli pelattu. Silloin kuulemma kun kaksi kamua oli sitä pelannut, ovi oli auennut lukosta ja oli askelia kuulunut... Ja portaat narisevat. Noh, yhtäkkiä jähmetyin paikoilleni kun kuulin askelia. Pelotti. Juoksin suoraan alas alakertaan. USKOKAA POIS, NÄMÄ TAPAHTUMAT OVAT OIKESTI TAPAHTUNEET MINULLE. ONKO KELLÄÄN OMIA KAUHUKOKEMUKSIA?? KEROKAA TOKI...
Vastaukset 4
Vanhimmat
yksin kotona, ja oli jo myöhänen ilta, niin näin peilissä jonku oudon hahmon.Midän peilistä näkyy olohuoneeseen ja se seiso siellä. Menin ihan paniikkiin, pistin vaatteet päälle ja soitin kaverille että pääsenkö sinne yöksi.
Ajoin autolla mökkimme pihaan ja näin enkelin sain tovin myös keskustella tuon kirkkaan, mutta kasvottoman, mutta myös erittäin lämpimän hahmon kanssa. Sitä en unohda koskaan. Kysyin tulevaisuudestani ja jo edesmenneistä ystävistäni. Hän vastasi tulevaisuuteni muttei lähimpiin liittyviin kysymykssiin, muuta kuin että heillä on kaikki hyvin. Se oli tosi outoa ja mietin sitä monasti vieläkin. En ole saaanut selville tapaamisemme tarkoitusta...
hihahiha luuletko että joku uskoo ton!
On tietenkin, onhan henkimailma olemassa. Ainahan me asumme kuolleiden ystäviemme keskellä. Harva, hyvin harva saa niitä kokea ja vielä harvempi nähdä. Minä henkilökohtaisesti joskus aistin olevan jonkun vierelläni, ikään kuin ohjaisi minua!? Tuntuu hullulta ja joidenkin mielestä sairaalta, mutta näin se vain on. En ole mielisairas enkä muutenkaan hurahtanut. Toimin jopa kunniallisessa ja vastuunalaisessa työssä. Ihmiset vain ovat niin erinlaisia. Toiset kokevat ja toiset kärsivät. Näin se on.