Yksioikoisen veljenpoikani tila äityi sen verran vakavaksi, että oli ryhdyttävä äärimmäisiin toimiin.
Siis talutin ketaleen korvasta autoon ja suuntasin Kärpässuolle, koeluontoinen kotiloma oli loppu.
Perille päästyämme – en nyt tässä erittele matkan hankaluuksia – oli paikalla tapahtunut muutoksia.
Alue oli ympäröity tukevalla kolme metriä korkealla teräsverkkoaidalla ja päärakennuksen katolle oli ilmestynyt kyltti ”Kärpässuon Suojatyö- ja Häiriökäyttäytymiskeskus”.
Sisälle päästyämme ystävysten jälleennäkemisen riemu oli rajaton. Puutyösalissa veljenpoika alkoi tanssia hurjaa ripaskaa Valtti-vainaan vanhoissa pussihousuissa, jotka paukkuivat kuin ukkonen Pielisen yllä sotakesänä –41. Taustalla keskuksen kantaporukka taputti tahtia kämmenet punaisina ja hampaattomat suut korviin asti ulottuvaan hymyyn levinneinä. Huusivat rytmikkäästi myös, että ”nyt meillon netti, nyt meillon netti!”
Olkoonkin veljenpoika totaalisesti kelvoton, niin tuota vilpitöntä iloa katsellessani jokin soitti sisimmässäni heimoveljeyden herkkää hanuria, syvältä, ja kyynel oli kirvota vanhan kultakauppiaan silmäkulmaan.
Poistuin hiljaa takavasemmalle, astuin räntäsateeseen ja istahdin mersuun suunnaten keulatähden kohti tummuvaa taivaanrantaa. Odotan vain kauhulla sitä hetkeä, kun ulko-oven takaa kuuluu ”Havtti-fetä, Havtti-fetääää…, lainaa taaf mevvua mentäif kahvvivve ja otetaif pavi kuvaa”.
Koskahan tuo tuomion päivä koittaa. Se olisi jo kahdestoista laatuaan.
Siis talutin ketaleen korvasta autoon ja suuntasin Kärpässuolle, koeluontoinen kotiloma oli loppu.
Perille päästyämme – en nyt tässä erittele matkan hankaluuksia – oli paikalla tapahtunut muutoksia.
Alue oli ympäröity tukevalla kolme metriä korkealla teräsverkkoaidalla ja päärakennuksen katolle oli ilmestynyt kyltti ”Kärpässuon Suojatyö- ja Häiriökäyttäytymiskeskus”.
Sisälle päästyämme ystävysten jälleennäkemisen riemu oli rajaton. Puutyösalissa veljenpoika alkoi tanssia hurjaa ripaskaa Valtti-vainaan vanhoissa pussihousuissa, jotka paukkuivat kuin ukkonen Pielisen yllä sotakesänä –41. Taustalla keskuksen kantaporukka taputti tahtia kämmenet punaisina ja hampaattomat suut korviin asti ulottuvaan hymyyn levinneinä. Huusivat rytmikkäästi myös, että ”nyt meillon netti, nyt meillon netti!”
Olkoonkin veljenpoika totaalisesti kelvoton, niin tuota vilpitöntä iloa katsellessani jokin soitti sisimmässäni heimoveljeyden herkkää hanuria, syvältä, ja kyynel oli kirvota vanhan kultakauppiaan silmäkulmaan.
Poistuin hiljaa takavasemmalle, astuin räntäsateeseen ja istahdin mersuun suunnaten keulatähden kohti tummuvaa taivaanrantaa. Odotan vain kauhulla sitä hetkeä, kun ulko-oven takaa kuuluu ”Havtti-fetä, Havtti-fetääää…, lainaa taaf mevvua mentäif kahvvivve ja otetaif pavi kuvaa”.
Koskahan tuo tuomion päivä koittaa. Se olisi jo kahdestoista laatuaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olin juuri saanut ahtimen remmit vaihdatettua ja suuntasin pystymaskillani kohti pohjoisen hiihtokelejä, sillä etelään oli jo kevät tullut, lumi sulanut ja hauet kuteneet. Pysähdyin aina silloin tällöin tankille, sillä 454SS on remmiahdettuna perin perso 98 E:lle. Yhdellä pysäkillä hieman oulusta ylöspäin tankkauspuuhani keskeytti pyylevä, tukkansa jo päälaelta sekä pari etuhammasta menettänyt mies. Tämä kyseinen yksilö oli kuulemma viettänyt pitkät tovit shellillä ja kaipasi kyytiä hieman pohjoisemmaksi aikomuksenaan päästä heti kevään koitettua turpeen nostoon ja sitten hilloja poimimaan. No otin harmittoman veikon kyytiin ja naureskelimme hieman, sillä molemmilla meillä oli avolava. Minulla kulkuneuvona, hänellä päälaella.
Tiputin kaverin essolle, jossa sanoi tienaavansa kyydit eteenpäin. Minulle tarjosi anteliaasti maksua "takataskusta", mutta kohteliaasti kieltäydyin ja heitin vielä kybä euroo kahvirahaa. Kehoitin vielä olematta pelaamasta kaikkea jokeripokeriin.
Koska tämä tapahtui? Kun katselin salissa veljenpoikani paluujuhlia, tunsin jonkun olevan joukosta poissa. Olikohan tämä kyseinen pick up -päinen mies karkuteillä vaiko laillisella lomalla, jos olit viime päivinä liikkeellä?
Voi näitä kultaisia muistoja. Nuorempana miehenä minunkin autoani vauhditti tuollainen 454-moottori, vaikka ilman ahdinta. Se oli kylläkin kiinni Nova-korissa. Sillä pääsi hyvin pakoon, joskus hurjempana tuli hiukan jalometallikaupoissa huijailtua. Sitten, ehkä tästä syystä, rikastuttuani sain hankittua vastavalla moottorilla olevan Impalan. Kyllä kelpasi Hartin ajella.
Itseasiassa 454:ni pöllyttää parhaillaan pohjoisen laitumia ja meno matka tapahtui reilu viikko sitten, silloin lämpöaallon ajamana.
Muistampa vielä hauskan yksityiskohdan tästä "lapin ukosta". Kaverilla oli bronx:n farkut!!! Liekö joku tuonut etelästä... osataan sitä lapissakin roikuttaa.
Autosta vielä: kovin on perso makealle, menomatkalla joi janoonsa 22 satasella. Liekö blower ahtojen ja syötön lisäyksen tuloksia? En ole penkittänyt sentään vielä.
On ne sinun muistosi varmasti kultaisia olleet ihan kirjaimellisestikin. Mutta niin menee nykyään pikkuturbot ohi, jotta suhahtaa...
Erittäin hauska juttu! *nostaa hattua*
Hartti on totisesti pitänyt sulkakynänsä *auts* terävänä.