Matti BVanhanen on... osa 2.

oikealle palstalle tai alan muistuttamaan siitä RUK:n kurssikirjasta.

Kanervan toiminnassa ei toistaiseksi ole ollut huomautettavaa. Hän saattaa olla enemmän omalla alallaan ulkoministerinä kuin aikoinaan Kokoomuksen kritisoiman tempputyöllistämisen aloittaneena työministerinä. Kulttuuri- ja urheiluministerinä Kanerva olisi ollut vaaraton, nyt saa kuitenkin olla koko ajan vähän varuillaan siinä, missä kohdin alkaa söhellys. Presidentti ja virkamiehistö on ilmeisesti pitänyt Iken tunnollisesti ajan hermolla, joten suuriin sooloiluihin ei ehkä ole ollut onneksi tilaa.

Toinen asia on sitten se, miten aktiivista ulkopolitiikan tulee ylipäätään olla. Meillähän on enemmänkin Kekkosen ajan muistoina hyvinkin varovaisen ulkopolitiikan perinne, missä suullisesti sanotunkin osalta katsottiin tarkasti tulevatko pilkut ja pisteet oikeaan kohtaan. Kekkonenhan raivostui perinpohjin, jos joku olisi alkanut sooloilemaan ilman hänen asiatarkistustaan. Ike olisi varmaankin saanut Kekkoselta heti ensimmäisenä päivänä potkun persauksiin, sillä noinkin nopeassa toiminnassa ei voi olla niin, että presidentillinen asiatarkistus on täysin toiminut.

Suomen ulkopoliittinen perinne on siis hyvinkin passiivinen, vaikka siinä yhteydessä käytettiin myös sanaa aktiivinen, mutta se oli varattu vain ystävyyspolitiikan etuliitteeksi. Naapurimaassa Ruotsissa oli sitävastoin erittäinkin aktiivisen ulkopolitiikan perinne Olof Palmen aikakaudella. Monet varsinkin oikeistossa ja äärivasemmalle olleet pitivät sellaista aivan turhankin aktiivisena. Palme sai sillä paljon vihamiehiä eri puolilta maailmaa. Totuuden torvista kun ei aina tykätä.

Ulkopolitiikka on sikäli taitolaji, että kerran sanottu voi kävellä sitten jossain toisessa yhteydessä uudestaan iloisesti vastaan ja pläsähtää päin sanojan naamaa. Näissä Viroa ja Venäjää koskevissa lausunnoissa kannattaisi ehkä senkin vuoksi pyrkiä huolellisuuteen ja jättää sitten mieluummin sanomatta, jos on vähänkin epävarma seurauksista.

EU:n perustuslakia koskevat Kanervan lausumat ovat vaarattomampia, koska siinä on kyse Suomen linjasta eikä Suomen linja voi ärsyttää ketään muuta. Siinä kohdin Suomi ajaa omaa ja EU:n etua. Jos EU:hun ja integraatioon on lähdetty, silloin pitää edetä johdonmukaisesti. Tässä kohdin kokoomuslaiselle ulkoministerille asiat ovat ihan yhtä helppoja kuin demariulkoministerille.

Natonkin osalta tilanne on selkeä, Suomella on Nato-optio, mutta nyt olemme sotilasliitoihin kuulumaton eikä hallituksella ole aikeita tätä tilannetta muuttaa. Joillekin kokomuslaisille tämä asia saattaakin olla kovin epäselvä, mutten usko sen olevan sitä Kanervalle. Tässä kohdin kepulainen ulkoministeri olisi ikään kuin luonnostaan lukenut päästään ulkoa suoraan Suomen vallitsevan linjan, mutta Kanerva on tässä kokoomuslaisista ilmeisesti ihan ok.

Suomalaisten saamat kutsut Yhdysvaltoihin eivät ole nin tärkeitä kuin luulotellaan. Suomella ei ole mitään erityisongelmia suhteessa USAhan eikä meillä ole mitään erityisiä yhteisiä intressejä, joita ei voitaisi EU:n kautta hoitaa. Kaupalliset suhteet USAn suuntaan eivät edellytä poliittisia tapaamisia, kun kyseessä on kaksi markkinatalousmaata. Ainoa sektori tällaisia tapaamisia varten ovat aseostot tai -myynnit. Sotaa käyvään maahan Suomen ei tule myydä aseita ja tätä varten Kanervaa eikä ketään muutakaan tarvitse lähettää USAhan tätä ilosanomaa kertomaan. Jos meillä on tarve joihinkin asehankintoihin USAsta, poliittiset tapaamiset ovat tietysti tärkeitä. Muutoin tällaisilta tapaamisilta voi lähinnä odottaa sitä, että USA pyrkii sopimaan erilaisista tiukennuksista terrorismin torjuntataistelussaan. Ehkä meillä sen seurauksena sitten lentomatkustajilta aletaan riisua myös housut pois jaloista ja tutkia jalkovälejä.

USAn presidentin ja ulkoministerin pakeille pyrkii niin paljon kaikenlaista väkeä, että voi olla jopa niin, että listalta ilman asiaan poisjääneet saavat mieluummin siellä päässä plussan marginaaliin kuin jonninjoutavien asioiden kanssa kiireisiä ihmisiä rasittamaan lähtevät.

Suomen ulkopoliitiikan ykköskohteen pitää olla EU ja naapurimaat sekä sellaiset valtiot, joissa meillä poliitikkojen toimesta voidaan avata kaupallisia suhteita tai poistaa kaupan esteitä. Yhdysvaltojen suuntaan pitää sitävastoin pitää edelleen kiinteitä suhteita erilaisten asiantuntijaosaamisten aleueilla. USAssaha on tunnetusti useimpien alojen huippuosaamista, joten näitä suhteita pitää tietysti vaalia eikä niissä koskaan mitään erityisiä ongelmia ole ollutkaan.

Jäbä on kepusaittiriippuvainen maanikko.

Jäbä on hyvin yksinäinen ja joutilas entinen mies, joka on tullut lapseksi jälleen. Hän on löytänyt täältä yleisön, jota huomion kipeä lapsi aina tarvitsee. Jäbällä kun ei ole enää duunia ja kotona vaimokaan ei häntä jaksa kuunnella. Eikä kai oikein viiti kattellakaan, ja siksi Jäbä pakenee aina läppärinsä ääreen.

taasen koittanut tasavaltaan...

Stubb on aiemmin antanut arvioitaan myös Vanhasesta, Halosesta ja Tuomiojasta. Kehunut estotta, kun on ollut aihetta, mutta nostanut esiin myös tehtyjä virheitä. Karmeimpana se, kun Tuomioja nolasi itsensä puheillaan EU:n parlamentin väärästä vaalitavasta.

On syytä olettaa, että arvio Kanervasta on objektiivinen ja asiantunteva. Kritiikkiäkin nimittäin tulee, sillä ei Stubb puoluetovereitaan säästele.