Elän melko varakasta ja huoletonta elämää ja tulevaisuudessa perin vanhempieni suuren yritys omaisuuden joten en ajallisista juuri murehdi ja töitäkin teen kun sattuu huvittamaan.Nykyisin on vain tullut mieleen että mitä kuoleman jälkeen tulee.En voi sanoa että olisin tehnyt mitään väärää mutta haluaisin kuitenkin "varmistaa" tulevan paikkani.Jos sattuisin kuolemaan yhtäkkiä enkä kerkiä kenenkään uskovaisen luo siunattavaksi voinko antaa rahaa joillekin herätysliikkeelle että he rukoilisivat puolestani että perisin taivaan.Mihin herätysliikkeeseen tai kirkkoon voin luottaa että varmasti tämä toimii.
Uskonko oikein
johtajan poika
291163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
joista vain yksi pelsastaa
kristinusko
buddhalaisuus
islam
pakanauskonnot
jne
jne
mieti ja koe itse mikä näistä on se ainut oikea pelastava usko
itse uskon kristinuskon olevan se ainut oikea usko
uskosi tulee olla elävää uskoa Jeesuksen sovitustyöhön, jollaisen uskon voit saada vain Jumalan armosta itsellesi
se usko on lahja
Kuule, Jehovat varmaan ottaa mielellään almusi vastaan. Et kylläkään tule pääsemään niitten taivaaseen, kun se on jo täynnä, mutta raha kelpaa varmasti.
Jos tarpeeksi maksat, voin kyllä luvata sulle taivaan. Ja tämä toimii sitä paremmin,
mitä enempi maksat.
Ystävä hyvä ei rikkaudesta ja hyvästä elämästä saa
taivas osuutta ei lahjoittelemaala rahaa vaan se on hyvin yksinkertaista voi nyt ihan tässä paikassa kun olet tämän lukenut ristiä kätesi ja sanoa että rakas Jeesus haluan jättää elämani sinulle tässä ja nyt ja tahdon seurata sinua koko loppu elämäni se ei aina ole helppoa mutta se tietoisuus että kun kerran täältä lähden pääsen
taivaaseen kun olen Jeesuksen oma ja elämäsi tulee olemaan myös paljon rikkaampaa kuin nyt .
En ole voinut valita että olen syntynyt varakkaaseen perheeseen ja vanhenpieni suurin huoli on ollut että en "sortuisi"huumeisiin tai uskontojen uhriksi.Huumeet ei minua kiinnosta yhtään mutta uskonasiat on alkaneet kiinnostaa jonka vuoksi tälle palstalle tulin selailemaan.Miten se uskonvarmuus saadaan ja voiko harhautua onko se todellista mistä kirjoitat.
rikkaalle miehelle, kun hän kysyi tuleeko hän autuaaksi? Nyt en muista kohtia ulkoa mutta kerron:
Jeesus sanoi että on Mooseksen lait, kymmenen käskyä. Tähän rikas mies sanoi, että ne kaikki olen pitänyt elämäni alusta. Sitten Jeesus sanoi: "Mene ja jaa kaikki köyhille ja seuraa minua". Silloin rikas mies tuli murheelliseksi ja meni pois. Hänen sydämensä oli kiinnittynyt maallisiin rikkauksiin. Hän ei nähnyt uskossa nukkuvan rikkautta. Sen rinnalla maalliset rikkaudet ovat parhaimmillaankin pieniä roposia.
Muistamme myös Raamatun sanan "Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan käydä jumalan valtakuntaan". Rikkaan sydän tulee ahneeksi, sen näkee joka puolella ympärilläkin - myös valtiollisissa päätösehdotuksissa.
Tarkoittaako nämä Raamatun kohdat että vain köyhät pääsevät taivasten valtakuntaan? Ne tarkoittavat sitä, mistä Raamattukin varoittaa ettei kiinnitä sydäntään tähän maailmaan. Silloin arvojärjestys on oikea. Jumalan valtakunta on kuin "hakomaja yrttitarhassa" tai "hävitetty kaupunki". Siksi rikkaan on sinne vaikea astua, koska hänelle merkitsee paljon maallinen kunnia.
Jumalan valtakunnan osalliseksi epäuskoinen, lapsuuden uskon menettänyt pääsee parannuksen kautta ja uskomalla evankeliumin. Parannukseen tarvitaan synnintunto ja hätä sielunsa tilasta. "Kun kuulet Jumalan äänen, älä paaduta sydäntäsi vaan ole ahkera ja tee parannus"
Usko on todellista ja se eteen ei tarvitse tehdä
mitään tekoja,sillä armosta me olemme pelastetut
emme tekojemme kautta ettei kukaan hukkuisi.
Olen itse ollut jo kolmekymmentävuotta uskossa
ja elämässäni ei ole mitään parempaa tapahtunut
se on ollut kantava voima ja turva niinkuin edellisessä kirjoituksessani sanoin ei sinun tar-
vitse kuin pyytää Jeesusta elämääsi ja hän tulee
kolkuttavalle avataan ja anovalle annetaan.Et tule
koskaan katumaan jos tämän teet.
"Miten se uskonvarmuus saadaan ja voiko harhautua onko se todellista mistä kirjoitat. "
-sitten kun tulee uskoon, Raamattu sanoo "ei tyhminkaan silta tielta eksy". Jumala on luvannut pitaa omistaan huolen. tietenkin on mahdollista tulla luopioksi (=joku joka luopuu uskostaan) jos ei ole uskontiella tosissaan, tai jos asiat kay jostain syysta hankalaksi ja jonka myota usko hiipuu (yleensa syy on itsessa).
"En ole voinut valita että olen syntynyt varakkaaseen perheeseen"
-et tietenkaan. maallinen varakkuus voi olla siunaus. Raamatussa on oikeita Jumalan miehia jotka olivat rikkaita. mutta rikkaus voi olla myos este sille etta tulee uskoon. ihminen kokee ettei tarvitse Jumalaa koska hanella on jo kaikkea. on myos ihmisia jotka ovat kokeneet oman vaurautensa ja menestymisensa siunauksena ja sen takia ovat tulleet uskoon.
"vanhenpieni suurin huoli on ollut että en "sortuisi"huumeisiin tai uskontojen uhriksi."
-ymmarran vanhempiasi. kun on elavassa uskossa, eli on suhde Jumalan kanssa, kyseessa ei ole silloin uskonto. uskonto on enemmankin harrastus joka ei sisalla suhdetta. uskonnossa harjoitetaan jotakin, kuten pitaa kayda kirkossa kerran viikossa, pitaa tehda sita ja tata. oikea elava usko ei ole sellaista.
kun on uskossa, sita kokee Jumalan lasnaoloa joka paiva. sita voi puhua Hanelle ja Han puhuu takaisin tavalla tai toisella. ihmisen ja Jumalan valinen suhde on mita luonnollisin, niin Jumala suunnitteli sen aikojen alussa. uskonnot taas ovat niita vastineita ihmisen ja Jumalan valiselle suhteelle ja sille jumal-kaipuulle josta Raamattu puhuu. ihmiset yrittavat tayttaa sita kaipuuta kaikenlaisilla tavoilla, mutta jonka ainoastaan Jumala voi tayttaa.
Moi!
Testaa Jeesusta.Katso miten käy.Et varmasti menetä mitään.
Meillä kävi kerran vanhoillislestadiolainen kansanedustaja ja poikkesimme kerran liikematkalla heidän kotonaan ja täytyy sanoa että oli esimerkillisen hieno perhe,lapset oli ystävällisiä ja siellä vallitsi ihmeellinen tasapaino perheen kesken että jotenkin kaipaisin itsekin sellaista.Johtuneeko tämä uskosta vai sivistyneestä kasvatuksesta.Kysyisin että oletko kokenut aina olevasi uskovainen vai miten se on tulevatko kaikki teidän joukossanne lapsena uskoon nämä asiat rupeaa todella kiinnostamaan kun niitä ajattelee.
Se että johtuuko perheen tila uskosta vaan sivistyneestä kasvatuksesta. On vaikea erottaa tät asiaa toisistaan koska kasvatus tulee uskon ohjeiden mukaan ja jokainen uskovainen haluu olla kuuliainen Pyhälle Hengelle ja sen neuvoille eikä sotia ja riidellä sitä vastaan. Siis korkeimpana ohjeena on usko.
Sitten se että olenko kokenut olevani uskovainen vai tulevatko kaikki lapsena uskoon?
Jos oikein ymmärsin ni kysymys koski että tulaanko uskovaiseksi pikku hiljaa ja kasvetaan sitten uskovaiseksi, näin ei ole. Jo pieni lapsi on meielle uskon esikuva ja juuri siksi että me uskomme että meillä itsellä ei le mitään ansiosta ja osaa meidän pelastuksessa. Me emme kasva uskovaiseksi vaan me synnymme uskovaisiksi. Jokainen parannuksen tehnyt on täysivaltainen Taivaan kansalainen jo heti parannuksen jälkeen.
Tuo kuma en ole minä, vaikka vastasikin nimiini. Muuten vastaus oli ok.
Ihminen on Jumalan lapsi heti sikiämisestään äidin kohdussa. Siis abortti on selkeästi murha ja abortoidut lapset pääsevät taivaan kunniaan. Ihminen ei tule siis uskovaiseksi kasteen kautta, kuten kirkko opettaa. Näin opetetaan Jumalan sanan vastaisesti, jotta aborttia ei tarvitse ajatella murhana.
Paratiisissa Adam ja Eva lankesivat syntiin. Sen vuoksi meitä kaikkia rasittaa perisynti. Myös sikiävä lapsi ja pieni lapsi on perisynnin kahlitsema, mutta Jeesus on ristillään sovittanut tämän synnin. Näinollen sikiö ja pieni lapsi on Jumalan lapsi. Olisihan muutenkin tyhmää ajatella että Jumala sallisi ihmisten syntyä kadotuksen lapsina ja näin antaisi ihmisille vallan tuomita lapsen kadotukseen esim. jättämällä kastamatta.
Me tiedämme mitä synti on: se on sydämen luopumista Jumalasta. Niinpä lapsi varttuessaan voi tekosyntiensä kautta luopua siitä lapsuudenukosta joka hänellä on. Sydän vieraantuu Jumalasta. Jotta aikuisenakin pysyisi uskomassa, Jumalan lapsen tulee kilvoitella ja panna pois kaikki se synnin kuorma, mikä aina tarttuu. "Joka kerran pesty on, riittää että jalat pestään".
Näin ollen Jumalan lapsina kuolevat kaikki maailman lapset ja abortoidut sikiöt. Aikuisten iällä Jumalan valtakunnan löytää monista maista, ja siinä valtakunnassa evankeliumia julistetaan kuten Jeesuksen aikana julistettiin. Näin pitää ollakin, sillä Jumalan valtakunta on muuttumaton valtakunta. Jumalan valtakunnasta saarnataan epäuskoisellekin synnit anteeksi ja epäuskoinen siirtyy lavealta tieltä sille tielle, joka vie iankaikkiseen elämään.
Sitten kysymykseesi. Minä olen lapsuuden uskossa. Riittää että uskoa on vaikka sen kokeekin olevan heikko ja riittää että haluaa panna synnin pois kun sitä tarttuu. "Meidän joukossa" siis ei tulla lapsena uskoon, vaan kaikki maailman lapset ovat taivaskelpoiset. Osa aikuistuttuaan kadottaa elävän uskon, osa kilvoittelee pitäen sen. Oikeaa evankeliumia maan päällä saarnataan vain Jumalan valtakunnasta. Syntinsä tunteva ja katuva epäuskoinenkin voi siellä saada parannuksen armon ja siirtää epäuskon ja kaikki syntinsä niin kauas kuin itä on lännestä.
Mutta eihän epäuskoistakaan saa tappaa! Kohdussa olevan sikiön tappaminen on siis murha riippumatta siitä onko sillä usko vai ei.
En tiedä yhtään kristillistä kirkkoa, joka ainakaan virallisesti hyväksyisi abortin. Käytännössä saattaa sitten olla vähän eri juttu. Onhan esim. Suomen ev.lut. kirkon oppi virallisesti lähes 100% oikea, mutta käytännössä useimmat papit opettavat tämän opin vastaisesti, siis myös muissakin asioissa kuin vain aborttikysymyksessä.
..ainakin jonkinmoisia.:)
Itse synnyin vlestadiolaiseen perheeseen.
Lapsena se oli selviö, että mihin oli matkalla.
Sitä vain lapsellisesti uskoi.
Myöhemmällä iällä aloin lukea raamattua ja rupesin sitä selittelemään itselleni parhain päin: "Kyllä noin voi tehdä, ei se syntiä oo.."
Ja pian huomasin, etten taida enään uskomassa olla ollenkaan.
Niin meni lapsuus usko, mutta muutaman vuoden päästä iski synnin hätä:"En olekkaan taivas tiellä." Sain sitten parannuksen armon ja lapsellisen uskon takaisin.
Meni taas muutama vuosi. Lähdin opiskelemaan ja en jaksanut tunnustaa uskoani koulukavereitteni kuullen. Sorruin heidän mukaansa maailmallisiin menoihin. Mutta kokoajan oli kauhea hätä päällä, kun tiesi tekevänsä väärin. Istuvansa väärässä seurassa.
Nyt olen taas saanut uskoa syntini anteeksi ja yritän kilvoitella kaitaista taivaan tietä.
Ydin tässä tarinassa on tarkoitus olla se, että
ei riitä, että syntyy uskovaiseen kotiin, vaan on omakohtaisesti uskottava. Vanhempien usko/kasvatus ei autuaaksi tee.
Itselläni on ihanat vanhemmat ja kadun syvästi, että olen heille aiheuttanut niin paljon surua elämälläni, mutta aina he rakastivat minua, vaikka en uskomassa ollutkaan.
Sinulle, Johtajan poika, haluaisin sanoa, että mikäli sinä tunnet sydämessäsi haluavasi olla kuin ne kansanedustajan perhe, niin hakeudu rohkeasti puhumaan uskovaisten kanssa.
Toivon, että Taivaan Isä johdattaa sinut oikealle tielle!
llä:-ff-
Valitettavasti rahalla ei taivaspaikkoja osteta...!!!! Vaan taivaaseen tie käy ahtaan portin kautta, uskoen synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren voimasta. Oikea seurakunta...
Siunausta!
Anekauppa oli keskiajan kirkon harhaoppi.
"Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa."
Selvitä ensin iankaikkisuusasiasi ajattelematta liikaa sosiaalista asemaasi tai rahaasi.
"En voi sanoa, että olisin tehnyt mitään väärää",
kerroit. Rukoile siis, että Pyhä Henki avaisi silmäsi näkemään, että olet rikkonut joka ikisen Jumalan käskyn ja epäuskollasi ristiinnaulinnut Kunnian Herran. Vasta syntisyytensä tuntevalle ihmiselle Jumala voi antaa katumuksen, ja sen jälkeen elävän uskon. Elävä kristillisyys ei ole harrastelua tai "varmuuden vuoksi" uskomista, vaan yhtä oleellinen ja tärkeä osa elämää kuin hengittäminen.
Vaikka kuolinhetkelläsi "ehtisit uskovaisen luo siunattavaksi", se ei auttaisi, jos sydämelläsi ei syttyisi elävää uskoa. Syntien anteeksiantamisautomaattia ei valitettavasti ole keksitty.
Enpä uskoisi, että yksikään sielu joutuisi kadotukseen, jos jälkeenjäävät voisivat rukouksellaan vainajan sielun siirtää kadotuksen tuomiosta vanhurskaitten lepoon. Tyly tosiasia on, että armonaika päättyy siihen hetkeen, kun elämä päättyy. Sen jälkeen eivät enää rukoukset auta.
...jos kirjoituksesi oli pelleilyä, en kirjoittanut kuitenkaan turhaan, sillä näitä asiota oli itsellenikin ihan tarpeellista kertailla... :)
Raamatussa on kerrottu rikkaasta miehestä, joka oli kerännyt viljaa aittoihinsa. Sitten hän sanoi itselleen, että syö, juo ja lepää, sinulla on nyt kaikkea. Mutta sitten hänelle sanottiin "Sinä hullu ihminen, tänä yönä sinun sielusi otetaan pois". Seuraavana yönä hän kuoli. Mihin hänen rikkautensa auttoivat, kun ei ollut uskoa?
Maan päällä olemme hetken. "Mitä hyötyä siitä olisi vaikka voittaisin koko maailman ja saisin sielulleni vahingon?" Järkemme ei edes ymmärrä mitä olisi omistaa koko maailma. Siltikään se ei olisi mitään sielun vahinkoon verrattuna.
ei taida raha auttaa kuolemaan;
se on vain loppu sitten vaikka ns. uskovaiset
sinulle muuta väittävät. Parempi olisi
tottua tähän ajatukseen - vaikka eipä siinä
ikiunessa enää tämmöisiä pohdita.
Elä mieluummin aikasi hyvää elämää, muita kunnioittaen ja itseäsikin hoitaen.
Tähän olen itse pyrkinyt ja mieli on rauhallinen
ja omatunto hyvä.
Aamen.
Elät tylsää poroporvarin elämää, (suuren) Johtajan poika. Puhun kokemuksesta. Olin vauraissa naimisissa vuorineuvosperheessä.
Että minä kyllästyin siihen kaikkeen. Katinkultaa, sanon. Katinkultaa on luulla, että rikastumalla tulee onnelliseksi. Johtajan poika taitaa olla aika typerys, jos luulee, että rahalla saa ja hevosella/autolla pääsee. Ja että tivaspaikkakin aukenee, kun jonkun isäpapan rahankähmintä onnistuu muita paremmin (veronkierto?).
Erosin miehestäni ja aloin taas entiseen malliin köyhäillä. Minun elämäni on onnellista. Roope-ankat ovat tylsää väkeä ja kokemusta omaavana osaan kiertää heidät kaukaa. Sovinnaisen älykkäitä he kyllä usein ovat, mutta niin juuttaan sovinnaisia, että heidän kanssaan meikäläinen pitkästyy. Ihminen ei pysty määräänsä enempää rahaa kuluttamaan. Kuluttamiseen kyllästyy. Elämässä ei ole mitään hohtoa, jos kaiken aikaa joutuu kylpemään rahassa ja kaiken saa, mikä vain sattuu kiinnostamaan.
Olen oppinut arvostamaan luovuutta, myös omaani. Luovuus on jumalaista, mutta kaikki liika raha jonninjoutavaa.
Lueskelen roskisdyykarin käsikirjaa, joka viehättää minua ja inspiroi mielikuvitustani paljon enemmän kuin vuorineuvoksen ylellinen lukaali.
En minä silti ole jaksanut roskiksia pöyhiä, jos kohta närkästelenkin kauppiaita, joiden roskalaatikoissa riippuu roskisten aarteita pihtaava munalukko (hyvänä esimerkkinä paikallinen K-kauppias, jolta en välitä ostaa mitään - voikoon hän ahneen pulskasti, mutta ilman minua).
Yritä elää oikeaa elämää, johtajan poika.
Erosin aikoinani teollisuusjohtajan pojasta, mutta arvostan häntä silti. En suinkaan siksi, että hänen isänsä oli tämän yhteiskunnan vaikuttajia ja roope-ankkoja, vaan siksi, että hän on syntyperästään huolimatta omaperäinen ja kiinnostava. Ja osaa vastustustaa roope-ankkuutta.
Arkityössäni olen nähnyt, miten hulluus tai juoppous voi riivata kenet hyvänsä - oli omaisuutta miten paljon hyvänsä.
Täällä näyttää kaikki muistavan Raamatusta vain yhden rahaan liittyvän kohdan. Siis sen missä miten vaikeeta kamelin on mennä neulansilmästä.
Ei olis pahaks muistaa myös sitä kohtaa missä isäntä antaa kolmelle hemmolle rahaa sijoitettavaksi. Kukas niistä saikaan suurimmat kehut ? Se joka pisti rahan tuottamaan.
Rikkaus voi olla myös rikollisin keinoin hankittua, veronkierroilla ja veropetoksilla.
Mieluummin olen köyhä mutta kunniallinen kuin rikas konna.
Jos omaisuus on saatu päivänvaloa kestävin keinoin, ei se tietenkään ole rikos.
Verotus vain pitää meillä huolen siitä, ettei täällä juuri rehellisellä työllä rikastu.
Isäni myi pörssiosakkeita kun ne olivat sopiva hintaisia useilla miljoonilla ja siitä maksettiin lain vaatimat verot( 29% ).Suhteessa minulle ei ole merkitystä onko minulla pieniä vai suuria summia koska ne on vain lukuja ja raha on oikeasti vain käyttö väline palveluiden ,tavaroiden ym käytössä.Jotenkin vain on ruvennut kiinnostamaan nämä uskon asiat että tietääkö niistä joku enemmän kuin julkisesti kirkoissa puhutaan voiko siis uskoontulon kokea todellisesti ja miten se toimii?Minulle on sanottu että mitä sinä sellaisia mietit koska on lapsena kastettu ja nimi on kirkonkirjoissa niin se riittää ja kyllä se kiinnostus menee ohi kun tekee jotakin mukavaa matkustelee ym.Miten olette itse kokeneet?
mitä tuo "rahan antaminen kolmelle miehelle"-vertaus merkitsee? Jeesushan puhui vertauksin. Ehkäpä sen merkitys ei ollutkaan ajallinen, vaan iankaikkinen. Iankaikkisuudessa ei tunneta rahaa. Hengellisessä mielessä vertaus voisi merkitä montakin asiaa. Se on kuitenkin aivan varmaa ettei taivaspaikkaa menetä sen vuoksi jos palkkansa kaivaisi pihamännyn juureen. Kyse on muista asioista.
" minulle ei ole merkitystä onko minulla pieniä vai suuria summia koska ne on vain lukuja ja raha on oikeasti vain käyttö väline palveluiden, tavaroiden ym käytössä"
-sitahan se onkin. mutta kyllahan raha tekee elamisen vahan helpommaksi kun ei tarvitse murehtia laskuista eika joka pennin venytyksesta. mutta joka laittaa uskonsa ja luottamuksensa Jumalaan, Han on luvannut pitaa huolta omistaan. mutta pitaa muistaa, ettei suuret tulot riskastuta vaan pienet menot.
esimerkkina mieheni siskon mies, joka tienaa vuodessa bonuksista riippuen 85 000-100 000 dollaria. jotenkin heilla aina se raha hupenee johonkin turhaan, (esim. tama mies kay ulkona ravintolassa syomassa joka paiva) eika ole aina rahaa ostaa tarvittavaa.
esim. viimeksi kun he lahettivat shekin maksaakseen kuukausittaisen talomaksun, heidan shekkinsa bounced, eli heilla ei ollut silla tililla tarpeeksi rahaa maksaa laskua, eli tili oli katteeton vaikka rahaa tulee kotiin tuhansia dollareita kuukaudessa.
tietenkin joku voi olla viisas rahan kaytossa, ja toivottavasti sina olet sitten kun sina saat ne rahat.
"Jotenkin vain on ruvennut kiinnostamaan nämä uskon asiat että tietääkö niistä joku enemmän kuin julkisesti kirkoissa puhutaan voiko siis uskoontulon kokea todellisesti ja miten se toimii? Minulle on sanottu että mitä sinä sellaisia mietit koska on lapsena kastettu ja nimi on kirkonkirjoissa niin se riittää"
ehdottomasti uskoontulon voi kokea, ja tuleekin kokea jos haluaa taivaan valtakuntaan. uskoontulossa uudestisynnytaan ylhaalta, eli se henki mika on ihmisessa, syntyy ylhaalta. vanhan hengen sijaan tulee uusi henki, Pyha Henki. kirkot eivat tallaisesta puhu koska useimmat papit eivat ole uskossa. papin virka on heille vain ja ainoastaan ammatti, ei yhtaan sen enempaa. useimmat kirkot ovat sen takia kuolleita eika niihin meno ketaan kiinnosta (jollei ole todella uskonnollinen ja olettaa, etta jos ei kay kirkossa kerran viikossa, joutuu helvettiin). nokian kirkko taitaa olla ainoa poikkeus, ainakin mista tiedetaan julkisesti.
vauvakaste tai mikaan kaste ei ketaan pelasta. jos niin olisi, ei Jeesuksen olisi tarvinnut kuolla meidan syntiemme tahden. (synti muutenkin tapahtuu vasta vauvakasteen JALKEEN).
jos todellakin olisi niin, etta kasteessa ihminen pelastuisi automaattisesti, ei suomen kansa olisi sellainen kuin mita se on. jokainen olisi uskovainen ja heilla olisi Pyha Henki. ja Raamattu sanoo, etta hedelmistaan puu tunnetaan. jos siis kaikki olisivat uskovaisia, he tuottaisivat erilaista hedelmaa. he eivat kannaisia eivat harrastaisi irtosuhteita jne...
huomaatko mita tarkoitan? se etta kastetaan vauvana ei pelasta (Raamatussa ei edes mainita vauvakastetta). Raamatussa on kohta: "joka uskoo ja kastetaan, pelastuu, mutta joka EI USKO, tuomitaan kadotukseen". siina hyvin selkeasti tulee esille se, etta jollei ole omakohtaista uskoa, ei voi pelastua, ei vaikka olisi kastettu 100 kertaa.
sinun kannattaisi joko puhua jollekin jonka tiedat etta on uskossa, tai menna seurakuntaan puhumaan jokun kanssa joka opettaa Raamatun mukaisesti (kuten helluntai- tai baptistiseurakunta). jos haluat kirjoittaa tai kysella lisaa, kysy taalla tai pista mailia tulemaan osoitteeseen:
[email protected]
toivon tosissani, etta tulet loytamaan elavan seurakunnan Kristuksessa Jeesuksessa! Jumala on sinuunkin laittanut jumalkaipuun aivan niinkuin kaikkiin ihmisiin. sinulla muuten taitaa olla etsikkoaika menossa. (=aika jolloin Jumala vetaa ihmista puoleensa ja ihminen miettii Jumalaan liittyvia asioita ja etsii vastauksia). kayta se aika jarkevasti. Raamattu sanoo, etta Jumala vetaa ihmista vakevasti puoleensa pari kolme kertaa ihmisen elinaikana (etsikkoaika), jolloin on helpompi tulla uskoon. siunausta!
Rikkaus ei ole rikos. Koskaan. Piste.
pyritkö siis sanomaan että rikkaudessa sittenkin olisi jotain väärää ?
Olisiko Jeesus vertauksessaan käyttänyt rikollista esimerkkinä siitä, kuka hoiti homman fiksuimmin ? Saattaa toki olla mahdollista, mutta siitä huolimatta pysyn lapsellisessa käsityksessäni ...
Siitä mä kyllä olen eri mieltä etteikö taivaspaikkaansa vois menettää kaivamalla palkkansa pihamännyn juureen - kyseessä on tietenkin iankaikkinen metafora, jonka merkitys on kaikille meille kristallinkirkas ?
Jeesus puhui paljon vertauksilla. Eli kertoi tarinoita, että olisi helpimpi ymmärtää.
Tässä tapauksessa Hän viittaa (minusta) siihen, että mikäli uskovainen ihminen kätkee uskonsa muulta maailmalta, niin hän menettää uskonsa.
Mutta ihminen, joka avoimesti kertoo uskostaan, ja haluaa auttaa muitakin pelastumaan saa siin näin "leiviskänsä" "tuottamaan voittoa".