Apu ei auta?

Meilläkin epäiltiin adhd:ta pitkään, kunnes lääkekokeilussa todettiin että Ritalinit tai Concertat ei auta. Kyse ei siis ole adhd:sta. Myöhemmin suurimmaksi 'kipupisteeksi' löytyi sensomotoriset ongelmat, joihin nyt tehdään harjoitteita. Niiden pitäisi olla avuksi.

Kyllä meidänkin perhettä on juoksutettu lastenlääkärillä, lastenpsykiatrilla, psykologilla, neurologilla, neuropsykologilla ja niin edelleen. Ja sama kierros uudelleen, kohta kai jo kolmatta kertaa. Aina vaan sanotaan että voi voi, ihan selkeästi lapsella on vaikeuksia keskittymisen kanssa, mutta ei tämä asia oikeastaan meille kuulu. Laitan teille seuraavaksi lähetteen vaikka tuonne...

Melkoista arpapeliä tuntuu diagnosointi olevan. Jos olisin perusluonteeltani vähänkin kiukkuisempi ihminen niin käyttäisin sumeilematta sanaa puoskarointi. Onneksi olen kuitenkin näin kiltti enkä käytä noin rumaa sanaa =) Haluan ainakin uskoa että meidän hyväksi ja hienoksi kehuttu terveydenhuoltojärjestelmämme tietää mitä tekee, ja että kaikissa toimenpiteissä ja tutkimuksissa kirkkaana johtotähtenä on lapsen etu.

Niin, meidän ainokainen on nyt 7-vuotias ekaluokkalainen, luultavasti ekan luokan jälkeen hänelle tehdään yksilöllinen opintosuunnitelma. Muksun mielestä koulunkäynti on ihan kivaa, mutta keskittyminen ei vaan onnistu. Lapsi tarvitsee aikuisen ohjausta koko ajan.

Välillä tämä turhauttaa, välillä suututtaa ja välillä hällä väliä. Tällaistahan tämä elämä on, päivä kerrallaan.

...lääkitystä. Lääkkeen vaikutuksen näkee parissa tunnissa. Kannattaa kokeilla.

Lääke auttaa noin 80 prosenttia ADHD-lapsista, eikä sen perusteella, ettei lääke auta, pysty poissulkemaan ADHD:ta, vaikka niin joku täällä kirjoittikin.

Kunhan apu tulee oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan.
Sanot että PALJON on vaivaa eikä MIKÄÄN auta. Kiteytäpä yhteen lauseeseen, mikä on mielestä tällä hetkellä hankalin asia lapsesi elämässä ? Pohditaan asiaa pala palalta

Muuttakaa maalle. Ei siis mihinkään pikkukylään kehäkolmosen tuntumaan, vaan oikeasti maaseudulle, missä paska haisee, mutta ilma on muuten puhdasta. Paikkaan missä naapuriin on reilusti matkaa, pieni kyläkoulu kilometrien päässä, eikä kauheata liikenteen kaaosta ja kiireisiä ihmisiä jokapuolella minne katsoo.

Takaan että lapsi rauhoittuu pikkuhiljaa.

Epäselväksi jäi, miten diagnoosi on muuttunut? No meillä psykiatriassa diagnoosit muuttuvat ja harvemmin vakavien mielenterveyden häiriöiden diagnoosia käytetäänkään alle 18-vuotiaasta. Tosiasia on, että sairaus on lopunelämää oli diagnoosi mikä tahansa ja että hoitokin sen mukaista, pitkät terapiat tuottavat tulosta, mutta pikkuhiljaa, se ei ole sormien napsaus ja tauti on poissa. Jos kuitenkin tuntuu, että terapia junnaa paikoillaan, niin kannattaa ottaa esim. toimintaterapeutin kanssa se puheeksi.

poikani on käynyt 3vuotta toiminta terapiassa, terapeutti kehuu että poika on edistynyt huimasti mutta miksi ns.kehitys ei näy kotona? samanlainen vouhottaja ja touhottaja on kuin ennenkin, joskus jopa pahempi. yterapia päivinä huomaa lapsen olevan päivän jälkeen jopa kiukkusempi.

joten onki terapiat turhia??? kuulin että olisi muka jossain henkilö joka osaa antaa terapioita joista on ollut lapsille apua....

pitäisiköhän kokeilla minunkin, jottei mene viimesetkin voimat ja usko....

Meilläkin alkoi kaikki juuri noin. Vuosien mittaan lapsen ja meidän vanhempien taakka vain kasvoi ja kun ekaluokka alkoi viime vuonna tuli tutkimusjakso sairaalaan. Todettiin tarkkaavaisuushäiriö eli add. Lääkkeeksi määrättiin conserta ja annokseksi 1 tabletti. Nyt syönyt viikon ja käytös koulussa ja kotona on muuttunut todella paljon. Mietin ja olin vastaan lääkitystä, mutta ajattelin, ettei asia näinkään voi lapsen kohdalla jatkua, sillä hän oli silminnähden viime vuonna hukassa ja ahdistui pelkästä koulunajatuksestakin(oksensi joka aamu noin 6kk). Vaikka olen itse hyvin luomuihminen, etkä hyväksy lääkitystä osn vieläkään, meillä se ainakin tällä haavaa tepsii ja lapsi on todella muuttunut ja olonsa helpottunut. suosittelen