Uskonnoissa on aina jokin ihme iänikuinen taistelu menossa kuten kristinuskossa jumalan ja saatanan välillä.
Hassua että jos tämä jumala on kaikkivoipa niin miksei hän vaan sormien napsautuksella hävitä saatanaa? Toinen hassu juttu on että mikäli jumala on luonut kaiken niin hänen on täytynyt luoda myös vihollisensa eli saatanan. Mitähän järkeä siinä sitten on?
Pointtini on että uskonnoissa ei ole mitään järkeä.
Hassua että jos tämä jumala on kaikkivoipa niin miksei hän vaan sormien napsautuksella hävitä saatanaa? Toinen hassu juttu on että mikäli jumala on luonut kaiken niin hänen on täytynyt luoda myös vihollisensa eli saatanan. Mitähän järkeä siinä sitten on?
Pointtini on että uskonnoissa ei ole mitään järkeä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Katsopas: Sielun kilvoitus kohti parempaa ei onnistuisi.
Saatana on langennut enkeli.
Uskonnoissa on järkeä, jos osaa käyttää niitä oman mielenrauhan ja voiman lähteenä, yhteisöllisenä ja yhdistävänä tekijänä.
Usko sinäkin epäuskoinen.
Sellaista ihmistä ei olekaan, joka ei jossain vaiheessa hakisi lohtua tai voimaa uskonnosta.
Ne jotka muuta väittävät valehtelevat.
No miten se usko lohduttaa kun uskon myötä saa alkaa pelätä sitä saatanaa???
tarvitse uskovan, Jeesuksen oman pelätä, se on alistettu Jeesuksen nimen alle ja me Jeesuksessa olemme voitajan puolella, olemme enemmän, kuin voittajia!
2 Kor.2:
14. Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun
Rohkaistu ja pane toivosi Jeesuksen kautta Elävään Jumalaan!
Mutta eihän minun tarvitse uskoa saatanan olemassaoloon jos en usko jumalaankaan.
Uskoisin mielelläni pelkkään Jumalaan, mutta sehän ei teikäläisille taas sovi... Se on vähän sama kuin saisi vehnäjauhopussin mukana matoja väkisinkin, halusi tai ei.
On tärkeää olla hyvä ja paha että kehitys ja illuusio olisi olemassa. Jumala ei ole hyvä eikä paha, ja tällä en tarkoita mielikuvajumalaa. Universumin olemassaolo on luonut Jumalan (=mielikuvan hyvästä, positiivisuuden, plusnavan) ja sen vastakohdan (miinusnavan).
Illuusio (lue: se missä havaitaan eri olentoja, erilaisuuksia) tarvitsee molemmat navat, myös miinusnavan ollakseen olemassa! Kyse on vain fysiikasta ja sähkömagnetismista. Eivät sähkömoottoritkaan toimi ilman molempia napoja.
Ymmärrän pointtisi.
Mutta näiden uskovaisten mielikuvajumalassa ei ole mitään pointtia. Jos ajattelisi että on tärkeää olla hyvää ja pahaa että kehittyy, niin Jahve-uskovaisuudessa tätä kehitystä ei tapahdu koska pahaan sekaannuttuaan joutuu helvettiin ja se siitä. Ei uutta mahkua...
että käännyn selin nauramaan sinun päättelykyvyllesi!
Jumala on luonut kaiken näkyvän ja näkymättömät!
Kol.1:
12. kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa,
13. häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.
14. Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen,
15. ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.
16. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen,
17. ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.
18. Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.
19. Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi
Aiemmassa tekstissäni "universumin olemassaolo" tarkoittaa Jumalaa, ja jumala -sanalla tarkoitan mielikuvajumalaa. Olen siis samaa mieltä kanssasi.
Huomaan että aiempi tekstini ei ole sanamuodollisesti 100% looginen. Sanoman ydin sieltä kuitenkin on löydettävissä ja ymmärrettävissä.
Erotan 1. mielikuvajumalan (= opillisen ihmisten kuvitteleman jumalan) ja 2. oikean jumalan ( = olemassaolon, josta voimme saada kokemuksen ja joka ei ole fiktiota)
Teoreettisena pohdintona mahdollisuus että universumi olisi synnyttänyt Jumalan/jumalat,
on vallan mielenkiintoinen, syystä että kahta
ei voi olla ilman kolmatta, eikö niin ?
Tästä pääsemme nyt siihen kuuluisaan "kolmiyhteyteen", jossa "henki"
ottaa osan kunniasta kaikkeuden syntymekanismissa. Kuvitella saattaa, että,
maailmankaikeuden syntyminen, oletettavasti n 15 mrd. vuotta sitten, on ollut varmaankin sanomattoman erikoinen tilanne, tuntematon, mystinen, kuvittele kaikki luonti- ja tunnetun kaikkeuden kirosanat eri kielillä jokaisesta maasta, aineettomassa ja ajattomuuden tilassa,
jossa materia laajenee paraikaa, Jesh !
ihminen käy suurimmat kamppailunsa? Ketä yksi ihminen pelkää eniten? Mitä se pelkää eniten? Mitä se kaipaa eniten? Mikä vahvistaa jokaiselle henkilökohtaisesti mikä hyvä, mikä paha? Mikä oikein mikä väärin? Tai kuka? Voiko joku rehellisesti väittää sen tiedon tulevan itsensä ulkopuolelta? Jumala ja saatana ovat mielikuvituksen tuotetta, koska ihminen ei halua nähdä niitä omassa itsessä. Kuitenkin jokaisessa ne piirteet löytyy. Uskontoon turvautuvat vaan pelkää kohdata ne itsessä ja uskottelee itselle niiden tulevan jostain muualta kuin itsestä. Uskonnoilla on aina pyritty hallitsemaan muita. Mutta usko on aina oma. Kun usko löytyy omasta itsestä, muuttuu uskonnot tarpeettomaksi. Silloin näkee aika selvästi mistä on uskonnoissa kyse. Niihin turvautuu moni ainoastaan paremman puuttessa. Niin kuin moneen muuhunkin asiaan elämässä. Kunhan nyt on jotain, joku... Ettei tarvitsisi yksin olla.
uskonnoissa ole mitään järkeä, koska ne ovat vain ihmisen yritys tehdä tikapuita taivaaseen. Kristinuskossa ( ei ole uskonto, vaan usko) Jumala tuli meidän luoksemme ja vapautti meidät puusepän hommista!
Jumala loi enkeliruhtinaan, kauneimman ja ihanimman kaiksiat luoduistaan, mutta se lankesi ylpeyteen ja halusi tulla Jumalan vertaiseksi ja heitetiin maan päälle meidän riesaksi. Saatana on siis langennut enkeliruhtinas!
Jumala on kaikkivoipa, mutta Hänen ajatuksensa ovat meidän ajatuksiamme paljon korkeammat;
Jesaaja 55:
6. Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on.
7. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.
8. Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.
9. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.
10. Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän,
11. niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.
Jumala ei siis luonut saatanaa siinä mielessä, mutta koska luoduilla on mahdollisuus langeta pois Jumalan suunnitelmasta, enkeliruhtinaalle kävi niin ja siitä tuli siis perkele!
Oliko se sitten Jumalan suunnitelma..??
Ihminenkään ei Paratiisissa tiennyt hyvästä ja pahasta mitään, mutta kun lankesi tottelematomuuteen ja söi hyvän ja pahan tiedon puusta.....
Jumala voisi pelastaa kaikki ihmiset taivaasen, kuten sanoit, sormia näpsäyttämällä panna asioita tapahtumaan, mutta Hän ei tee niin, koska saatana voisi syyttää Jumalaa epäoikeudenmukaisuudesta.
Jokaiselle ihmiselle on luotu oma tahto ja vapaus valita, ketä palvelee. Saatana ei voi syyttää Jumalaa siitä, että vei häneltä sielut väkisin taivaaseen ja kukaan taivaassa ei voi sanoa, että väkisin pelasti minut, koska itse valittu osa on jokaisella!
Hyvä ja paha jatkaa taisteluaan!
uskonto on aivopesua. Jokainen siihen kuuluva toistaa opittuja sanoja. Kuin moni taas ymmärtää mitä niillä sanoilla tarkoitetaan on taas asia erikseen. Kuin moni osaa kertoa samat asiat omalla tavalla? Toistamatta tarkasti esimerkiksi raamatun sanoja. Toistamalla opetettua on joku ehkä ymmärtänyt asian älyllisesti. Tarkoittaa sitä, että sillä on tietoa jostain. Mutta mikä on tieto? Miksi meillä on tieto? Siksi, että tieto on vanhaa. Tieto on ollutta ja mennyttä. Se ei ikinä toistu täsmälleen samanlaisena. Se toistuu aina muotoa muuttaneena. Tai miksi ei osata täsmälleen ennustaa tulevaisuutta? Koska sitä ei ole vielä ollut. Tulevaisuus on aina muuttuvaa. Mikä jää jäljelle? Jää tässä ja nyt. Mikä taas on tässä ja nyt? Voidaanko se määritellä? Ei mielestäni. Jos sitä aletaan määrittelemään, niin kuin sitä on tehtykin jo kauan aikaa, menetetään se nykyhetki. Kuten ollaan jo menetetty. Vatvomalla eilisestä ja sunnittelemalla huomista. Mutta millä tavalla eilinen, tänään ja huominen eroavat toisistaan? Millä tavalla maanantai eroaa vaikka torstaista? Ja kuka sen eron määrää? Mikä sen eron määrää? Kuka sen on keksinyt? Jumalako? Vai saataana? Tai olisiko sittenkin ihminen. Ihminen joka on joskus ymmärtänyt, että kun on isompi joukko yhdessä tietynlainen järjestys ja säännöt on tarpeellisia, ettei nyt ihan kaaoksessakaan elettäisi.
"Toistamalla opetettua on joku ehkä ymmärtänyt asian älyllisesti. Tarkoittaa sitä, että sillä on tietoa jostain. Mutta mikä on tieto?"
Hyviä kysymyksiä.
Onko toistettu asia tietoa, vai pitääkö kunkin ensin soveltaa se käytäntöön ja sisäistää se, ennenkuin siitä tulee tietoa?
Pitääkö luettu asia elää, ennen kuin siitä henkilölle itselleen tulee tietoa? Minun mielestäni asia on näin. Minulle itselleni todellista tietoa on se, minkä olen itse voinut kokemuksellisesti, empiirisesti vahvistaa. Toiset voivat sanoa sitä subjektiiviseksi harhaksi, mutta itselleni se on tietoa. Jos olen ensin lukenut maantietoa maanosista ja sitten käynyt Australiassa, niin voin sanoa että Australia on olemassa. Samoin voin sanoa Jumalan olevan olemassa kun olen lukenut joskus mielikuvajumalasta Raamatusta ja päässyt sanojen tuolle puolen kokemalla oikeata Jumalaa.
Uskonnolla on kartan ja oppikirjan asema; pelkkä suuntaviitta jonnekin. Jos hyödyntää karttaa ja oppikirjaa niin, että siitä tulee elettyä elämää, niin siitä tulee kokemus. Kumpi on todellisempi, oppikirja vai sovellettu tieto, kartta vai maasto??
Hyviä ajatuksia sinulla. Mutta joskus suunnistajakin huomaa ikivanha kartta tassussaan metsässä juostessaan että maasto näyttääkin ihan erilaiselta kuin kartassa...
Jos joutuu olemaan sellaisen uskonnon kanssa tekemisissä joka ei kosketa omaa sydäntä, se on kuin käyttäisi vanhentunutta karttaa.
meistä päivittää karttaa toisen puolesta? Kenellä meistä on oikeus siihen? Sanon rehellisesti, että en tiedä.
Mutta totta sekin on, että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Ja tulevaisuus ei ole vielä tullut. Mutta miksi muistetaan mennyt? Miksi tulevaisuus tulee? Miten se on mahdollista? Mikä on aika? Kuka sen on luonut? Kun täällä on pimeää, on jossain päin varmasti valoisaa. Kun tarkastellaan mielessämme kokonaisuutta, niin onko valo ja pimeys erillään? Tai onko ne sittenkin sama asia? Saman kolikon kääntöpuolia? Mikä ne lopulta erottaa toisista?
Ei yhtäkään vastausta minun kysymyksiini. Kaikki vain ovelia sanaleikkejä joilla vältellään vastaamasta itse kysymykseen.
Hei jos saatana on langennut enkeli niin miksei kaikkivoipa jumala vaan taas taikatempulla hävitä sitä??? Sittenhän kaikki olisi taas kunnossa, eikö?
kysymykset uudestaan. Jos vaikka huomaisit, että kysymyksistä löytyy myös vastaukset. Tai ehkä et vielä kykene käsittämään asiaa. Kysy itseltäsi, että kuka on sun jumalasi, kuka on sun saatanasi? Ne ei ole kaukana susta. Ne ovat kumpikin itse asiassa niin lähellä, että todennäköisesti jokainen katsoo sinne viimeiseksi. Millä sanalla alkaa ensimmäinen kymmenestä käskystä? Kun sanot sen sanan, saat vastauksen mistä etsiä. Jos et sieltä löydä vastauksia, ei ole vielä sinun aika tietää sitä. Ei ole sinun aika vielä ymmärtää...
No, sitä vapaata tahtoasihan sinäkin käytät, sehän oli enkeleilläkin taivaassa. Lucifer ja kumppanit käyttivät sitä itsensä korottamiseen,
niin moni muukin. Silti Jumala ei kloonannut ihmiskutntaa, vaan antoi meille kaikille vapaan tahdon, jotta rakkaudesta haluaisimme olla Jumalan rakkauden valtapiirissä.
LOn muuten hyvä piiri, kannattaa kokeilla...