Puheitta paras?
Vai selviääkö puhuen paremmalle puolelle?
Puhutkos sinä, mitä sylki suuhun tuo?
Vai selviääkö puhuen paremmalle puolelle?
Puhutkos sinä, mitä sylki suuhun tuo?
Onko muuten
-NK-
8596
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
syljen mitta?
- olisiko niin pitkälle kuin saa sylkäistyä? Heh.. ihmisen syljessä on valtavasti bakteereja, niiden lukumäärä?
..tiedä ja siks kysyinkin?
Pojat ainaskin murkkuikäisinä erittävät sylkyä määrättömästi. Kisailevat vielä, kuka pisimälle sylkäisee.
joissa puhumatta paras. Oikeassa elämässä sanat ovat vain pieni osa viestintää. Ruumiinkieli kertoo usein paaaljon enemmän.
Joskus tulen avanneeksi suuni väärässä kohtaa, tai liian aikaisin, mutta enimmäkseen olen puhumisen kannalla.
Helpottaa, jos tietää mistä puhuu ja luottaa itse puhumaansa.
Suomalainen (anteeksi yleistys) odottaa usein, että joku toinen sanoisi puolesta, nostaisi kissan pöydälle. Sitten kun kissaa on katsottu karvoihin, ja lopputulos ei ehkä yleisesti miellytäkään, on helppo vetäytyä taka-alalle enhän-minä-mitään-sanonut -tyyliin. Jos taas kissan karva todettiin kiiltäväksi, ottaa sivustakatsoja mielellään myös kunnian kiillotuksesta.
Toisinaan puhun, mitä sylki suuhun tuo, esimerkiksi täällä palstalla ;) Toisinaan taas haluaisin selittää ja selventää ajatuksiani paljon paremmin ja enemmän, kas kun jotkut ajatukset jopa muuttuvat konkreettisiksi vasta ääneen lausuttuina.
Hieno sanonta "puhuminen hopeaa, vaitiolo kultaa", ei minusta päde joka paikassa. On toki tärkeää osata myös kuunnella, mutta minusta tuo sanonta on ehkä enemmän juuri tuota "oman nahan pelastamista".
Exäni väittää, että vähemmän puhuva ihminen mokailee vähemmän sanoissaan. No tietysti, jos mokasanojen lukumäärää lasketaan. Kuitenkin olen sitä mieltä, että mokien määrä on suhteessa verrannollinen puheen määrään. Joka puhuu enemmän, tietysti tulee laukoneeksi enemmän typeryyksiä. Toisaalta myös sellaisen vähän puhuvan henkilön mokat vaikuttavat 'raskaammilta', häntä kun yleensä kuunnellaan, silloin kun suunsa avaa :)
hiljaisesta ihmisestä sitten älykkäämmän vaikutelman?
aviopuolisoni mielestä ilmeisesti kyllä.
Itse olen sitä mieltä, että hiljaisempi kaveri voi antaa älykkäämmän vaikutelman, mutta vain hetkellisesti. Jos esim. jossain kokoustilanteissa aina istuu tuppisuuna, ei se ole älykkyyden mitta, pikemminkin se kertoo siitä, ettei tyypillä ole mitään fiksua sanottavaa. Kanssaihmisiä voi siis huijata, muttei kauan.
Minulla on sellainen mielikuva, että hiljaiset tyypit ovat useammin niitä massan mukana menijöitä, toisten selän taa piiloutujia - kuin älykkäitä-viisaita-fiksuja (näin karrikoiden ja yleistäen). Tietenkin on olemassa myös erittäin teräviä tyyppejä, jotka puhuvat vain asiaa. Hmm.. ja antavat ehkä älykkään, mutta kenties myös hieman tylsän vaikutelman?
Mahdankohan taas puhua mitä sylki suuhun tuo!!? :D No, tapani on vastata sanoistani, typeristäkin.
ajattelun vai kommunikoinnin väline..tuli tässä lähteissä mieleen.
*poistuu ehkä päivänkierron ajaksi*
ehdottomasti kommunikoinnin. Tuntuu niin usein, etteivät sanat riitä, vaikka niitä yrittäisi miten väännellä. Suomen kieli on onneksi vivahteikas kieli :)
Ilmeet, eleet, ympäristö jne.. auttavat kummasti saamaan viestin perille oikealla tavalla.