Ajatellaan äärettömän tehokas ja ison kovalevyn omaava tietokone. Tähän tietokoneeseen olisi koodattu ohjelma joka pystyy, virheettömiä fysiikan lakeja käyttäen, ennustamaan miten kappaleet liikkuvat. Tähän tietokoneeseen sitten syötettäisiin kaikki maailmankaikkeuden informaatio tietyllä hetkellä.
Uskon että tietokone pystyisi ennustamaan 100% varmuudella mitä tapahtuu vaikkapa nanosekunnin tai vuoden päästä, ellei tietokoneen käyttöjärjestelmä ole windows.
Onko sattumalle sijaa?
Ajatellaan pöytä johon vain maan vetovoima ja fysiikan lait vaikuttaa. Pöydälle asetetaan 6 painavaa palikkaa vieretysten, pituuttaan lyhyemmän matkan päähän toisistaan näin:
IIIIII
sitten työnnetään esimmäistä palikkaa seuraavaan päin näin:
/IIIII
Voiko viimeinen palikka sattumalta olla kaatumatta?
Minua oikeasti pännii, että joku sanoo että elämää syntyi sattumalta maapallolle tai vaikka meillä kävi mäihä kun synnyttiin Suomeen. Miten elämää ei olisi voinut syntyä alkumeressä?! Se vasta olisi ollut sattumaa, että me emme olisi tässä nyt.
Selittäkää miten sattuma voi olla mahdollinen.
Uskon että tietokone pystyisi ennustamaan 100% varmuudella mitä tapahtuu vaikkapa nanosekunnin tai vuoden päästä, ellei tietokoneen käyttöjärjestelmä ole windows.
Onko sattumalle sijaa?
Ajatellaan pöytä johon vain maan vetovoima ja fysiikan lait vaikuttaa. Pöydälle asetetaan 6 painavaa palikkaa vieretysten, pituuttaan lyhyemmän matkan päähän toisistaan näin:
IIIIII
sitten työnnetään esimmäistä palikkaa seuraavaan päin näin:
/IIIII
Voiko viimeinen palikka sattumalta olla kaatumatta?
Minua oikeasti pännii, että joku sanoo että elämää syntyi sattumalta maapallolle tai vaikka meillä kävi mäihä kun synnyttiin Suomeen. Miten elämää ei olisi voinut syntyä alkumeressä?! Se vasta olisi ollut sattumaa, että me emme olisi tässä nyt.
Selittäkää miten sattuma voi olla mahdollinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sattuma on hankala käsite, arkikielessä se toimii hyvin, mutta yritäpä tehdä sattumaa keinotekoisesti, esim koodaamalla. Jotkut algoritmit toimii joissain tilanteissa hyvin, mutta joissain toisissa tilanteissa käytetty sattumanluomismenetelmä paljastaa itseään jonkinlaisena kuviona tai toistona...
Tuollainen iso tietokone ei voi ennustaa kovinkaan pitkälle luonnonilmiön monimutkaisuuden omaavia prosesseja. Syynä on monissa ilmiöissä esiintyvä epälineaarisuus, takaisinkytkentä, joka johtaa systeemin kaoottiseen ja ennustamattomaan käytökseen, jossa pienetkin muutokset lopulta johtavat systeeemin aivan eri raiteille: ns perhosensiipiefekti.
Merkillistä on myös, että kun jotkut systeemit menettävät alkupisteestä ennustettavan käyttäytymisensä, ne kaaoksessa saattavat toteuttaa täysin determinististä rakennetta, fraktaalia.
Tuo sattuman ja välttämättömyden liitto tuntuu kovasti kiinnostavalta....
Elämän syntymisestä maapallolle olen ymmärtänyt että tieteellisesti se selitetään sattumien summana. Todennäköisyys ottaen huomioon kosmologiset vakiot yms. on kait suuruusluokkaa yhden suhde numeroon, joka on suurempi kuin maailmankaikkeuden kaikki atomit yhteensä.
Sattumana tuo on lievästi sanottuna epätodennäköistä. Mutta jos kyseessä onkin välttämättömyys? jos elämää syntyykin aina ja kaikkialla missä vaan on olosuhteet. Tässä kohdin alkaa joutumaan liukkaalle pinnalle jos kainalossa on naturalistisen materialismin maailmankatsomus, kielletty -tarkoitus- käsite kummittelee aivan nurkan takana.
"Sattuma on hankala käsite, arkikielessä se toimii hyvin, mutta yritäpä tehdä sattumaa keinotekoisesti, esim koodaamalla. Jotkut algoritmit toimii joissain tilanteissa hyvin, mutta joissain toisissa tilanteissa käytetty sattumanluomismenetelmä paljastaa itseään jonkinlaisena kuviona tai toistona..."
Niinhän se on. On systeemejä, joiden toiminta pohjautuu ideaaliseen sattumaan ja joiden tosiaan havaitaan toimivan sitä paremmin mitä paremmin ideaalista sattumaa voidaan matkia. Mutta sattuman aikaansaamiseksi, niin hassulta kuin se tuntuukin, joutuu näkemään kovasti vaivaa. Ohjelmointikielien perusalgoritmit ovat aika hyviä mutta eivät aina riittäviä. Salaustekniikan puolelta tulee parempia mutta ovat raskaampia, sattumaa joutuu odottamaan kauemmin. Samalla lailla käy, jos sattuma otetaan luonnonilmiöstä, esim. puolijohdeliitoksen lämpökohinasta. Maltillisesti käytettynä saadaan tosi hyviä sattumia mutta jos yritetään hakea niitä liian tiuhaan, peräkköiset sattumat alkavat korreloida. Sattumalle pitää antaa aikaa "sattua".
Lieköhän niin että kun muutenkin elämme likimääräisessä maailmassa, jossa asiat ovat vain tietyllä tarkkuudella niin kuin ovat, niin sattumakin on aina vain jollakin tarkkuudella sattuma.
Vielä klassisen fysiikan aikaan moni uskoi, että maailma on täysin deterministinen, eli tuollainen tietokone olisi teoriassa mahdollinen, mutta muistaakseni sellainen herra kuin Heisenberg tuli siihen tulokseen, että niin ei voi tehdä. Kvanttifysiikassa on ilmeisesti tutkittu, että hyvin pienessä mittakaavassa tapahtuu täysin satunnaisia ilmiöitä.
Sinun pitäisi koodata sen koneen osienkin ja sen koodin osien toiminta sinne koodiin. Siellä koodissa pitäisi olla se koodaaja koodaamassa sitä koodaajan koodaamista koodiin.
Nykyään kun on vaikea käsitellä edes kolmen kappaleen liikkeitä, miten luulet tuon onnistuvan?
Toisaalta sellainen kone on jo olemassa, ja se on maailmakaikkeus.
koskaan kaaosteoriaan? En tarkoita niitä nättejä
fraktaaleja, joita yhteen aikaan oli muotia esitellä, vaan turbulenttisten, kaoottisten prosessien teoriaan. Teorian mukaan on olemassa (varsinkin luonnossa) runsaasti aidosti ei-deterministisiä järjestelmiä, joissa alkutilalla ei voida ennustaa lopputilaa, vaikka kuinka tarkkoja mittauksia hyödynnettäisiin.
Tähän liittyy myös se,että yksinkertaisen oloinen lähtöinformaatio (yhdelle riville mahtuva kaava) voi tuottaa itseään toistettaessa (iteroitaessa) loputtoman monimutkaisen lopputuloksen.
Ilmiö selittää esim. sen miten hyvin pieneen tilaan mahtuva informaationpätkä, kuten ihmisen sukusolun DNA, sisältää rakennusohjeen tavattoman paljon monimutkaisempaan lopputuotteeseen, kokonaiseen ihmiseen.
Maailmassa on meidän näkökulmastamme edelleen paljon "käsittämätöntä", koska tietämyksemme fyysisetä maailmasta ja sen lainalaisuuksista on edelleen suppeaa. Tiede (eli ihmisen pohjaton uteliaisuus) pyrkii koko ajan luomaan valoa näihin pimeisiin alueisiin, ja syvästi ihmettelen niiden ihmisten ajatuksenjuoksua, jotka pyrkivät
kieltämään tämän uteliaisuuden tyydyttämisen.
Mutta parempaan päin on menty, enää ei kuitenkaan joudu uteliaisuutensa ja tiedonjanonsa takia roviolle kuten vielä jokunen sata vuotta sitten.
ei ollut erinomaisen hyvä, viimeinen palikka arkijärjen mukaan kaatuu saletisti. Ellei se kirottu sattuma puutu peliin ja pilaa koetta.
Kvanttifysiikan mukaan jos heität softpalloa kiviseinään, se pallo voi yllättäen mennä seinän läpi. Tämä mahdollisuus on olemassa, joskin lähes äärettömän epätodennäköinen.
Kukaan tai mikään ei varnmaankaan pysty simuloimaan maailmankaikkeuden hiukkasia yhtäaikaa, saatikka simuloimaan niitä syy- seuraussolmuja sekä aina yhtä ainutkertaisia asiavyyhtejä, mitä nämä erilaisilla ominaisuuksilla varustetut isot ja pienet palikat yhdessä saavat aikaan. Saavat aikaan siis kokonaisuuden jossa joka ikinen osa vaikuttaa joka ikiseen osaan.
Universumissa ja ihan jo yhdellä planeetalla syyt ja seuraukset ovat järjettömän monitahoiset, jos toki karkeita ennustuksia voidaan antaa, kuten mainittu pallon pomppu seinästä, väärän poliitikon äänestäminen, tähtien elinkaaret, universumin kohtalo, yms. pientä.
Jo pienissäkin systeemeissä 100% ennustettavuus on pitkälti sitä ja tätä, joskin riittävän usein toistetulla koesarjalla saadaan aikaan jonkinlainen tilastollinen varmuus. Kuitenkin esim. uraaniydin hajoaa tai sitten ei hajoa täysin ennustamattomasti. Onpa todettu niinkin, että jos elämän kehitys aloitettaisiin maassa alusta, ei siitä kehityksestä seuraisi ihmistä, ei sitten millään.
Veikkaan että meillä on jokin tietokoneajan hengen mukainen likinäköisyys siinä mielessä ajatuksissamme, että joidenkin pohtijoiden mukaan luonto olisi suunniteltua ohjelmaa, ohjelmoitua, ohjattua raakaa peliä. Jälkiviisaasti tarkasteltuna 13,7 miljardin vuoden nyt kuluttua, näin voikin hetkellisesti näyttää, mutta sen ajattelun tie on nopeasti kuljettu loppuun.
Näinhän luonto ei toimi, luonto on hyvin epämääräinen ennustettavuudessaan, jonkinlainen isompi ja oudompi fraktaali, joka heijastaa kokonaisolemuksellaan pienimpien osiensa ominaisuuksia, niiden osiensa joita ei voida tutkia, koska ne on niin gauheen pieniä.
Tiede on kovassa paineessa pienimpien outojen kvantti-, kaaosteoria- ja möhköfanttimaailmojensa kanssa, ja ajatelmat kaikesta menevät usein täysin filosofian puolelle. Mutta eihän maailman tutkimisen pidä helppoa ollakkaan, loppuisi pian kaikki mielenkiinto.
Niin ja jos ajattelee omaa pientä elämääsä, on sen tähän päivään tuonut sattumien sekamelska sellaista luokkaa, että jälkeenpäin olisi ehkä jopa toivonut eheämpää järjestelyä elonsa alkutaipaleelle, vaikkakin siitä sitten häviäisikin se kutkuttava epämääräisyys.
Nautin elämän epävarmuudesta, aurinko saattaa paistaa risukasaan, sattumalta, ja voi olla paistamattakin. Sattuma on kiehtovampaa kuin elämän tietty estetiikka.
Sattumista tieteessä:
http://www.tsv.fi/ttapaht/985/lehti.htm
Sattumia tutkimuksessa: http://www.uku.fi/avoin/ymp_terveys/oppimateriaali/tutkimus/tutkim5_tulkinta.html
Sattuma on verhoihin kääritty välttämättömyys. - Marie v. Ebner-Eschenbach
Sattuma ja aika luovat yhdessä enemmän kuin osiensa summan. - Heba Joe
Eikös kvanttimekaanikan ilmiöt operoi HIEMAN softpalloa pienemmillä otuksilla, meinaa ei se softpallo kokonaisena mene koskaan sen seinän läpi kvanttilogiikallakaan....
liian arkiseksi kuvailtu mutta ei se kvantti ilmiöiden periaatetta poista.
Jos on riittävästi aikaa ja ilmiöitä tuottavia systeemeitä niin huippuharvinaisiakin asioita saattaa tapahtua. Kuuluuko vaikkapa elämä ilmiönä tähän sarjaan, sitä ei tiedä kukaan.
Olettaisin kuitenkin suurimman osan harvinaisista mahdollisuuksista jäävän toteutumatta, neliskulmaista planeetta ei vain synny.
Mielenkiintoisia tukimuksia on tehty myös mahdollisesta aivojen kvanttikytkennöistä yms. maailma nyt vain sattuu toimimaan niin että emme sitä tajua, lähimainkaan. Aiheen vierestä:
http://www.helsinginsanomat.fi/uutisarkisto/20000102/talo/20000102ta05.html
Puhumattakaan sitten vielä vaikkapa säieteorioista, joka edellyttää 26-ulotteista avaruutta, joten ei ihme, että teoriat ovat matemaattisesti perin monimutkaisia ja kansalaisille täysin vieraita.
Suurin ongelmahan tämänkaltaisissa pienten mittakaavojen tutkimuksissa on lienee se, että tutkija itse myös vaikuttaa tutkittavaan ja siis kokeen lopputulokseen, ja tulos on pilalla, koska tutkija on laitteineen luonnollisesti itsekin osa tutkittavaa maailmaa.
Asian vierestä:
http://www.kaapeli.fi/krohn/moraali.html
Ajattelin palikka-esimerkin vertaukseksi maailmankaikkeuden aluttomalle ja loputtomalle ketjureaktiolle, mutta ajatus katkesi jossain välissä väsymyksen takia. Yksinään palikka esimerkki oli turha.
"Kvanttifysiikan mukaan jos heität softpalloa kiviseinään, se pallo voi yllättäen mennä seinän läpi. Tämä mahdollisuus on olemassa, joskin lähes äärettömän epätodennäköinen."
Tuota, voiko softpallon uppoamista kiviseinään kutsua sitten sattumaksi? Se on kvanttifysiikan kannalta kuitenkin mahdollista. Kuinka pieni todennäköisyys tapahtumalla täytyy olla, että sitä voi kutsua sattumaksi? Täytyy kuitenkin muistaa että ajattelemme tapahtumia omasta näkökulmasta. Me saatamme pitää lottovoiton voittamista tai softpallon seinän läpi heittämistä sattumana, mutta ovatko ne sitä kaikkeudellisesti ajateltuna?
Entisaikoihin varmaan pidettiin auringonpimennystä sattumana ellei sitä keksitty selittää jumalan tekona. Pidetäänkö auringonpimennystä nykyään sattumana? Tulevaisuudessa saatetaan softpallon kiviseinän läpi heittämistä harrastaa ihan yleisesti, vaikka nykytietämyksellä se on aika pirunmoinen sattuma. Mitä parempi on tietämyksemme, sitä vähemmän on sattumia? Eikö tämä tarkoittaisi että maailmankaikkeuden kannalta sattumia ei ole?
"Kukaan tai mikään ei varnmaankaan pysty simuloimaan maailmankaikkeuden hiukkasia yhtäaikaa, saatikka simuloimaan niitä syy- seuraussolmuja sekä aina yhtä ainutkertaisia asiavyyhtejä, mitä nämä erilaisilla ominaisuuksilla varustetut isot ja pienet palikat yhdessä saavat aikaan. Saavat aikaan siis kokonaisuuden jossa joka ikinen osa vaikuttaa joka ikiseen osaan."
Aivan, tulevaisuuden ennustaminen on mahdotonta. Vaikka kaikkeus on äärettömän monimutkainen järjestelmä, eikö juuri syy-seuraussuhteet poissulje sattumaa? Onko olemassa hiukkasia jotka liikkuvat kaaottisesti täysin muista kaikkeuden hiukkasista välittämättä?
"Universumissa ja ihan jo yhdellä planeetalla syyt ja seuraukset ovat järjettömän monitahoiset, jos toki karkeita ennustuksia voidaan antaa, kuten mainittu pallon pomppu seinästä, väärän poliitikon äänestäminen, tähtien elinkaaret, universumin kohtalo, yms. pientä."
Eli sattuma on epätodennäköinen tapahtuma sen hetkisen tietämyksen ja tekniikan valossa?
"Veikkaan että meillä on jokin tietokoneajan hengen mukainen likinäköisyys siinä mielessä ajatuksissamme, että joidenkin pohtijoiden mukaan luonto olisi suunniteltua ohjelmaa, ohjelmoitua, ohjattua raakaa peliä. Jälkiviisaasti tarkasteltuna 13,7 miljardin vuoden nyt kuluttua, näin voikin hetkellisesti näyttää, mutta sen ajattelun tie on nopeasti kuljettu loppuun."
En minä mistään suunnitelmasta tai tarkoituksesta ole puhunut, vaan aluttomasta ja loputtomasta kaikkeuden ketjureaktiosta. Hiukkasten lainopillisesta kimpoilusta toisistaan.
En tiedä onko ajatukseni tietokoneajan hengen mukaista likinäköisyyttä, mutta toinen ajatukseni saattaa olla. Ajattelen ihmisen aivot orgaaniseksi tietokoneeksi jota vuorovaikutus ympäristön kanssa "ohjelmoi". Tämä tietenkin poissulkee kokemuksista, ympäristöstä ja perimästä riippumattoman vapaan tahdon.
"Näinhän luonto ei toimi, luonto on hyvin epämääräinen ennustettavuudessaan, jonkinlainen isompi ja oudompi fraktaali, joka heijastaa kokonaisolemuksellaan pienimpien osiensa ominaisuuksia, niiden osiensa joita ei voida tutkia, koska ne on niin gauheen pieniä."
Nykytietämyksen valossa.
"Nautin elämän epävarmuudesta, aurinko saattaa paistaa risukasaan, sattumalta, ja voi olla paistamattakin. Sattuma on kiehtovampaa kuin elämän tietty estetiikka."
Jep, yksilön kannalta elämä on sattumien sekamelska.
"Onko olemassa hiukkasia jotka liikkuvat kaaottisesti täysin muista kaikkeuden hiukkasista välittämättä? "
On noita kaiketi runsaasti liikkeellä....
"En minä mistään suunnitelmasta tai tarkoituksesta ole puhunut, vaan aluttomasta ja loputtomasta kaikkeuden ketjureaktiosta. Hiukkasten lainopillisesta kimpoilusta toisistaan"
Mistä nuo lait ovat peräisin? Eikös tuollainen ole vain yhdensortin (persoonaton) jumala?
Duunit painaa joten vastaan lyhyesti.
Nenäsi päässä olevan atomin protoni voi hajota täysin SATTUMAnvaraisesti joko heti tai ziljoonan vuoden päästä. Se on outoa miksi näin on, on vaan.
Samoin voit jäädä tänään rekan alle tai olla jäämättä, riippuu tämäkin onneton tapahtuma niin kovin monista yhteenSATTUMISTA.
Hyvin vaikea näille parillekkaan esimerkeille on lähteä hakemaan kaavaa tai syy/seuraus polkua joka antaisi 100% ennustettavuuden tulevissa tapahtumissa.
Ei pysty eikä kykene, sattumat sekoittaa juttuja kuin lottopalloja, aina eri voittorivi.
Ja universumissa tapahtuu toki moninverroin kummallisempia prosesseja että tapahtumia, koko ajan, kuin rekkamiehen painajainen on ikinä.
Ennustettavuus ilmiöstä katoaa osin senkin vuoksi, että asiat aika ja tapahtumat tekevät yhdessä asioista enemmän kuin vain osiensa summaa. Tulee yhteensattumia ja niiden ja...
Meillä on vain tämä kirottu nykytietämys, aina, eikä siitä pääse yli eikä ympäri, ja tuskinpä koskaan päästään lopullisesta kaiken syys-seuraus vyyhdestä selvyyteen. Sitä ei ehkä olekkaan.
Tuo on osittain SEURAUSTA edellisen kohdan esittämäni SYYN vuoksi. Kaikki on enemmän kuin osansa, ja mitä keksiikään vielä tää kumma otus, ihminen.
Kyllä se korpee tollanen ennustettamattomuus yötä päivää, lue kirja niin tulee mieleen lisää hyviä kysymyksiä:
http://www.likekustannus.fi/kirjatilaus/naytakirja.php?ix=4449
Sattumat pysyvät tietysti aina matkassamme, mutta en usko että niitä pitää mitenkään jäädä tuijottamaan. Eikä ne tietenkään mitään merkkejä ole joiltain jumalilta, kuten joskus kuulee täälläkin kehuttavan, heh.
Tää kaikki on vaan tätä, ei mikään ohjelma, vaan vallan järjetön kaaos, vailla annettua merkitystä.
Mutta onhan tämä toki kokemisen arvoista, eikä maksa mitään. Vielä kun tietäisi mikä tässä nyt tätä kokee ja mihin se jokin tarvitsee lompakkoa.
Ei sattuma voi olla mahdollinen. Se on vain käsite jota käytetään silloin, kun kaikkia tapahtumia ei tiedetä tai niiden vaikutusta toisiinsa, jotta lopputuloksen voisi ennustaa. Oikeastaan sattumaan vetoaminen on tietämättömyyteen vetoamista (viittamalla niin suureen matemaattiseen taphtuma-avaruuteen, ettei sen hahmottaminen ota onnistuakseen - ainakaan meiltä ihmisiltä).