Kaksisuuntainen mielialahäiriö testi?

ocd mieliala häiriö ilmaantuu usein henkilöille, jotka ovat keskimääräistä älykkäämpiä. on ironista että: ne joilla on ahidistuneisuushäiriöitä kuten minulla, ovat alttiita sairastumaan esim maanisdepressiivisyyteen. Tajun äsken että minulla taitaa olla tuo sairaus. Olen yli energinen ja luulen että minulla on nyt mania jakso menossa. En tiedä mitä pitäisi tehdä sillä olen viisas ihminen ja en mikään sellanen kaheli joka tekisi itselleen jotain pahaa.... ocd:ni oire on se että kuvittelen olevani paha ihminen ja teen pakko toimintoja jotta en saa ahdistuksen tunnetta siitä että olen paha ihminen. Minulla on tällä hetkellä ollut kamalaa stressiä: koulunvaihdon takia vantaalle täältä hyvin kaukaa, itsenäistyminen, muutan omilleen koska en tule äidin kanssa toimeen, poikaystäväni on päästä sekaisin ja ocd:ni saa minut valvomaan ja huolehtimaan hänestä yöt ja päivät. koitan aina olla avuksi ja auttaa äitiäni mutta hän vain tyrmää minut aina koska ocd: saattaa muiden ihmisten mielestä vaikuttaa TEKOPYHÄLTÄ mä vihaan yli kaiken ihmisiä jotka hakee sääliä kerjäämällä. Mä en ole sellanen ihminen. mua on kiusattu alaaste kokonaan ja isäpuoli käyttäny narsistista henkistäväkivaltaa muhun ja mä oon ollu niin vahva että tässä on tulos HERKKÄ MUTTA RÄVÄKKÄ, itsevarma mutta huumorin tajuinen älykäs mutta hölmö joka laittaa muiden tarpeet omiensa edelle. mä rakastan kuitenkin itseäni. tajusin että mulla on ollu noita mania ja sekavuus jaksoja vaikka kuinka paljon mun oireet on vaan ollu niin lieviä ja kun oon osannu itsehillitä itseäni niin hyvin. kuitenkin hölötän vahingossa. en kestäisi jos mut pumpattaisi täyteen lääkkeitä. mun pelko on se että satutan muita tai itseäni. Ocd:ssa tyypillistä on se että potilas tajuaa olevansa outo ja että kuvitelmat ovat ihan harhoja.. ocd .sta olen ollut varma jo 13 vuotiaasta mutta siihen kun ei lääkekeinoa edes suositella ja se on verrattavissa normaaliin masennukseen niin en ole kehdannut lääkäriin mennä sillä olen muuten vain niin estoton tyyppi että minut saatettaisiin leimata hulluksi. voi tosin olla etten ole edes maanisdepressiivinen. tajusin vain että nyt on oikea aika mennä nukkumaan sillä minulla on huolestuttavia maanisdep häiriön riskejä sillä elämän tilanteeni on tällä hetkellä todella raskas. Nyt alan hoitamaan terveyttäni paremmin ja hyväksyn tosi asiat. ITSEHOIDOLLA VÄLTÄT LÄÄKKET! JOS ET RAKASTA ITSEÄSI SINUT PAKOTETAAN SYÖMÄÄN LÄÄKKEITÄ JA KÄYMÄÄN KONTROLLISSA KOKO ELÄMÄSI AJAN VAIKKA ET HALUAISI. OLET KUIN ELÄINHÄKISSÄ JOS SINUT HULLUKSI LEIMATAAN.. oppikaa ihmiset rakastamaan itseänne virheistä huolimatta! terveisin ocd( pakko-oireinen häiriö) ja bdd ( ruumiin kuva häiriöinen tyttö)

OCD+ BDD häiriöinen tyttö18vee kirjoitti:

ocd mieliala häiriö ilmaantuu usein henkilöille, jotka ovat keskimääräistä älykkäämpiä. on ironista että: ne joilla on ahidistuneisuushäiriöitä kuten minulla, ovat alttiita sairastumaan esim maanisdepressiivisyyteen. Tajun äsken että minulla taitaa olla tuo sairaus. Olen yli energinen ja luulen että minulla on nyt mania jakso menossa. En tiedä mitä pitäisi tehdä sillä olen viisas ihminen ja en mikään sellanen kaheli joka tekisi itselleen jotain pahaa.... ocd:ni oire on se että kuvittelen olevani paha ihminen ja teen pakko toimintoja jotta en saa ahdistuksen tunnetta siitä että olen paha ihminen. Minulla on tällä hetkellä ollut kamalaa stressiä: koulunvaihdon takia vantaalle täältä hyvin kaukaa, itsenäistyminen, muutan omilleen koska en tule äidin kanssa toimeen, poikaystäväni on päästä sekaisin ja ocd:ni saa minut valvomaan ja huolehtimaan hänestä yöt ja päivät. koitan aina olla avuksi ja auttaa äitiäni mutta hän vain tyrmää minut aina koska ocd: saattaa muiden ihmisten mielestä vaikuttaa TEKOPYHÄLTÄ mä vihaan yli kaiken ihmisiä jotka hakee sääliä kerjäämällä. Mä en ole sellanen ihminen. mua on kiusattu alaaste kokonaan ja isäpuoli käyttäny narsistista henkistäväkivaltaa muhun ja mä oon ollu niin vahva että tässä on tulos HERKKÄ MUTTA RÄVÄKKÄ, itsevarma mutta huumorin tajuinen älykäs mutta hölmö joka laittaa muiden tarpeet omiensa edelle. mä rakastan kuitenkin itseäni. tajusin että mulla on ollu noita mania ja sekavuus jaksoja vaikka kuinka paljon mun oireet on vaan ollu niin lieviä ja kun oon osannu itsehillitä itseäni niin hyvin. kuitenkin hölötän vahingossa. en kestäisi jos mut pumpattaisi täyteen lääkkeitä. mun pelko on se että satutan muita tai itseäni. Ocd:ssa tyypillistä on se että potilas tajuaa olevansa outo ja että kuvitelmat ovat ihan harhoja.. ocd .sta olen ollut varma jo 13 vuotiaasta mutta siihen kun ei lääkekeinoa edes suositella ja se on verrattavissa normaaliin masennukseen niin en ole kehdannut lääkäriin mennä sillä olen muuten vain niin estoton tyyppi että minut saatettaisiin leimata hulluksi. voi tosin olla etten ole edes maanisdepressiivinen. tajusin vain että nyt on oikea aika mennä nukkumaan sillä minulla on huolestuttavia maanisdep häiriön riskejä sillä elämän tilanteeni on tällä hetkellä todella raskas. Nyt alan hoitamaan terveyttäni paremmin ja hyväksyn tosi asiat. ITSEHOIDOLLA VÄLTÄT LÄÄKKET! JOS ET RAKASTA ITSEÄSI SINUT PAKOTETAAN SYÖMÄÄN LÄÄKKEITÄ JA KÄYMÄÄN KONTROLLISSA KOKO ELÄMÄSI AJAN VAIKKA ET HALUAISI. OLET KUIN ELÄINHÄKISSÄ JOS SINUT HULLUKSI LEIMATAAN.. oppikaa ihmiset rakastamaan itseänne virheistä huolimatta! terveisin ocd( pakko-oireinen häiriö) ja bdd ( ruumiin kuva häiriöinen tyttö)

Lue lisää

Kun luin tekstisi ja vertasin sitä omaan elämääni niin suorastaan pelästyin. Tuo oli kuin itse kirjoittamaani tekstiä, pelottavankin tarkasti etenkin kun ottaa huomioon jotkin kertomasi yksityiskohdat joista en lähde enempää puhumaan. Minulla on varsinkin noita ''jaksoja'' joilla en jaksa eikä minua huvita tehdä yhtään mitään. Tätä tilannetta jatkuu ympärivuoden mutta etenkin näinä pimeämpinä aikoina olen erittäin masentunut.

OCD+ BDD häiriöinen tyttö18vee kirjoitti:

ocd mieliala häiriö ilmaantuu usein henkilöille, jotka ovat keskimääräistä älykkäämpiä. on ironista että: ne joilla on ahidistuneisuushäiriöitä kuten minulla, ovat alttiita sairastumaan esim maanisdepressiivisyyteen. Tajun äsken että minulla taitaa olla tuo sairaus. Olen yli energinen ja luulen että minulla on nyt mania jakso menossa. En tiedä mitä pitäisi tehdä sillä olen viisas ihminen ja en mikään sellanen kaheli joka tekisi itselleen jotain pahaa.... ocd:ni oire on se että kuvittelen olevani paha ihminen ja teen pakko toimintoja jotta en saa ahdistuksen tunnetta siitä että olen paha ihminen. Minulla on tällä hetkellä ollut kamalaa stressiä: koulunvaihdon takia vantaalle täältä hyvin kaukaa, itsenäistyminen, muutan omilleen koska en tule äidin kanssa toimeen, poikaystäväni on päästä sekaisin ja ocd:ni saa minut valvomaan ja huolehtimaan hänestä yöt ja päivät. koitan aina olla avuksi ja auttaa äitiäni mutta hän vain tyrmää minut aina koska ocd: saattaa muiden ihmisten mielestä vaikuttaa TEKOPYHÄLTÄ mä vihaan yli kaiken ihmisiä jotka hakee sääliä kerjäämällä. Mä en ole sellanen ihminen. mua on kiusattu alaaste kokonaan ja isäpuoli käyttäny narsistista henkistäväkivaltaa muhun ja mä oon ollu niin vahva että tässä on tulos HERKKÄ MUTTA RÄVÄKKÄ, itsevarma mutta huumorin tajuinen älykäs mutta hölmö joka laittaa muiden tarpeet omiensa edelle. mä rakastan kuitenkin itseäni. tajusin että mulla on ollu noita mania ja sekavuus jaksoja vaikka kuinka paljon mun oireet on vaan ollu niin lieviä ja kun oon osannu itsehillitä itseäni niin hyvin. kuitenkin hölötän vahingossa. en kestäisi jos mut pumpattaisi täyteen lääkkeitä. mun pelko on se että satutan muita tai itseäni. Ocd:ssa tyypillistä on se että potilas tajuaa olevansa outo ja että kuvitelmat ovat ihan harhoja.. ocd .sta olen ollut varma jo 13 vuotiaasta mutta siihen kun ei lääkekeinoa edes suositella ja se on verrattavissa normaaliin masennukseen niin en ole kehdannut lääkäriin mennä sillä olen muuten vain niin estoton tyyppi että minut saatettaisiin leimata hulluksi. voi tosin olla etten ole edes maanisdepressiivinen. tajusin vain että nyt on oikea aika mennä nukkumaan sillä minulla on huolestuttavia maanisdep häiriön riskejä sillä elämän tilanteeni on tällä hetkellä todella raskas. Nyt alan hoitamaan terveyttäni paremmin ja hyväksyn tosi asiat. ITSEHOIDOLLA VÄLTÄT LÄÄKKET! JOS ET RAKASTA ITSEÄSI SINUT PAKOTETAAN SYÖMÄÄN LÄÄKKEITÄ JA KÄYMÄÄN KONTROLLISSA KOKO ELÄMÄSI AJAN VAIKKA ET HALUAISI. OLET KUIN ELÄINHÄKISSÄ JOS SINUT HULLUKSI LEIMATAAN.. oppikaa ihmiset rakastamaan itseänne virheistä huolimatta! terveisin ocd( pakko-oireinen häiriö) ja bdd ( ruumiin kuva häiriöinen tyttö)

Lue lisää

ihan horoskoopilta.

OCD+ BDD häiriöinen tyttö18vee kirjoitti:

ocd mieliala häiriö ilmaantuu usein henkilöille, jotka ovat keskimääräistä älykkäämpiä. on ironista että: ne joilla on ahidistuneisuushäiriöitä kuten minulla, ovat alttiita sairastumaan esim maanisdepressiivisyyteen. Tajun äsken että minulla taitaa olla tuo sairaus. Olen yli energinen ja luulen että minulla on nyt mania jakso menossa. En tiedä mitä pitäisi tehdä sillä olen viisas ihminen ja en mikään sellanen kaheli joka tekisi itselleen jotain pahaa.... ocd:ni oire on se että kuvittelen olevani paha ihminen ja teen pakko toimintoja jotta en saa ahdistuksen tunnetta siitä että olen paha ihminen. Minulla on tällä hetkellä ollut kamalaa stressiä: koulunvaihdon takia vantaalle täältä hyvin kaukaa, itsenäistyminen, muutan omilleen koska en tule äidin kanssa toimeen, poikaystäväni on päästä sekaisin ja ocd:ni saa minut valvomaan ja huolehtimaan hänestä yöt ja päivät. koitan aina olla avuksi ja auttaa äitiäni mutta hän vain tyrmää minut aina koska ocd: saattaa muiden ihmisten mielestä vaikuttaa TEKOPYHÄLTÄ mä vihaan yli kaiken ihmisiä jotka hakee sääliä kerjäämällä. Mä en ole sellanen ihminen. mua on kiusattu alaaste kokonaan ja isäpuoli käyttäny narsistista henkistäväkivaltaa muhun ja mä oon ollu niin vahva että tässä on tulos HERKKÄ MUTTA RÄVÄKKÄ, itsevarma mutta huumorin tajuinen älykäs mutta hölmö joka laittaa muiden tarpeet omiensa edelle. mä rakastan kuitenkin itseäni. tajusin että mulla on ollu noita mania ja sekavuus jaksoja vaikka kuinka paljon mun oireet on vaan ollu niin lieviä ja kun oon osannu itsehillitä itseäni niin hyvin. kuitenkin hölötän vahingossa. en kestäisi jos mut pumpattaisi täyteen lääkkeitä. mun pelko on se että satutan muita tai itseäni. Ocd:ssa tyypillistä on se että potilas tajuaa olevansa outo ja että kuvitelmat ovat ihan harhoja.. ocd .sta olen ollut varma jo 13 vuotiaasta mutta siihen kun ei lääkekeinoa edes suositella ja se on verrattavissa normaaliin masennukseen niin en ole kehdannut lääkäriin mennä sillä olen muuten vain niin estoton tyyppi että minut saatettaisiin leimata hulluksi. voi tosin olla etten ole edes maanisdepressiivinen. tajusin vain että nyt on oikea aika mennä nukkumaan sillä minulla on huolestuttavia maanisdep häiriön riskejä sillä elämän tilanteeni on tällä hetkellä todella raskas. Nyt alan hoitamaan terveyttäni paremmin ja hyväksyn tosi asiat. ITSEHOIDOLLA VÄLTÄT LÄÄKKET! JOS ET RAKASTA ITSEÄSI SINUT PAKOTETAAN SYÖMÄÄN LÄÄKKEITÄ JA KÄYMÄÄN KONTROLLISSA KOKO ELÄMÄSI AJAN VAIKKA ET HALUAISI. OLET KUIN ELÄINHÄKISSÄ JOS SINUT HULLUKSI LEIMATAAN.. oppikaa ihmiset rakastamaan itseänne virheistä huolimatta! terveisin ocd( pakko-oireinen häiriö) ja bdd ( ruumiin kuva häiriöinen tyttö)

Lue lisää

oletko oikeasti niin kamalan fiksu kunnet osaa edes yhdyssanoja?

no huhhhuh kirjoitti:

oletko oikeasti niin kamalan fiksu kunnet osaa edes yhdyssanoja?

No huhhuh.Etpäs itsekkään osaa kirjoittaa oikein,sellaista sanaa ei ole kuin kunet.

optikko kirjoitti:

No huhhuh.Etpäs itsekkään osaa kirjoittaa oikein,sellaista sanaa ei ole kuin kunet.

Optikko vois hankkia itelleen uuet prillit, tyttö kun kirjoitti, että kunnet, sinä taas, että kunet..

Usein käynti optikolla riittää, optikollekin. Joten, käy itsessäsi..

OCD+ BDD häiriöinen tyttö18vee kirjoitti:

ocd mieliala häiriö ilmaantuu usein henkilöille, jotka ovat keskimääräistä älykkäämpiä. on ironista että: ne joilla on ahidistuneisuushäiriöitä kuten minulla, ovat alttiita sairastumaan esim maanisdepressiivisyyteen. Tajun äsken että minulla taitaa olla tuo sairaus. Olen yli energinen ja luulen että minulla on nyt mania jakso menossa. En tiedä mitä pitäisi tehdä sillä olen viisas ihminen ja en mikään sellanen kaheli joka tekisi itselleen jotain pahaa.... ocd:ni oire on se että kuvittelen olevani paha ihminen ja teen pakko toimintoja jotta en saa ahdistuksen tunnetta siitä että olen paha ihminen. Minulla on tällä hetkellä ollut kamalaa stressiä: koulunvaihdon takia vantaalle täältä hyvin kaukaa, itsenäistyminen, muutan omilleen koska en tule äidin kanssa toimeen, poikaystäväni on päästä sekaisin ja ocd:ni saa minut valvomaan ja huolehtimaan hänestä yöt ja päivät. koitan aina olla avuksi ja auttaa äitiäni mutta hän vain tyrmää minut aina koska ocd: saattaa muiden ihmisten mielestä vaikuttaa TEKOPYHÄLTÄ mä vihaan yli kaiken ihmisiä jotka hakee sääliä kerjäämällä. Mä en ole sellanen ihminen. mua on kiusattu alaaste kokonaan ja isäpuoli käyttäny narsistista henkistäväkivaltaa muhun ja mä oon ollu niin vahva että tässä on tulos HERKKÄ MUTTA RÄVÄKKÄ, itsevarma mutta huumorin tajuinen älykäs mutta hölmö joka laittaa muiden tarpeet omiensa edelle. mä rakastan kuitenkin itseäni. tajusin että mulla on ollu noita mania ja sekavuus jaksoja vaikka kuinka paljon mun oireet on vaan ollu niin lieviä ja kun oon osannu itsehillitä itseäni niin hyvin. kuitenkin hölötän vahingossa. en kestäisi jos mut pumpattaisi täyteen lääkkeitä. mun pelko on se että satutan muita tai itseäni. Ocd:ssa tyypillistä on se että potilas tajuaa olevansa outo ja että kuvitelmat ovat ihan harhoja.. ocd .sta olen ollut varma jo 13 vuotiaasta mutta siihen kun ei lääkekeinoa edes suositella ja se on verrattavissa normaaliin masennukseen niin en ole kehdannut lääkäriin mennä sillä olen muuten vain niin estoton tyyppi että minut saatettaisiin leimata hulluksi. voi tosin olla etten ole edes maanisdepressiivinen. tajusin vain että nyt on oikea aika mennä nukkumaan sillä minulla on huolestuttavia maanisdep häiriön riskejä sillä elämän tilanteeni on tällä hetkellä todella raskas. Nyt alan hoitamaan terveyttäni paremmin ja hyväksyn tosi asiat. ITSEHOIDOLLA VÄLTÄT LÄÄKKET! JOS ET RAKASTA ITSEÄSI SINUT PAKOTETAAN SYÖMÄÄN LÄÄKKEITÄ JA KÄYMÄÄN KONTROLLISSA KOKO ELÄMÄSI AJAN VAIKKA ET HALUAISI. OLET KUIN ELÄINHÄKISSÄ JOS SINUT HULLUKSI LEIMATAAN.. oppikaa ihmiset rakastamaan itseänne virheistä huolimatta! terveisin ocd( pakko-oireinen häiriö) ja bdd ( ruumiin kuva häiriöinen tyttö)

Lue lisää

Hei, täällä vissiinkin (eli on) samaa kaliiperia oleva neiti... Itseasiassa diagnosoituna :( Sen verran, että sama homma tuon tekopyhyys-homman kanssa :( Kun ei suurinosa käsitä ettei sitä olla Todellakaan kerjäämässä sääliä, sitä nimittäin vähiten kaipaa ...-.-

no huhhhuh kirjoitti:

oletko oikeasti niin kamalan fiksu kunnet osaa edes yhdyssanoja?

Heips, huom. En ole tämä 18 vuotias tyttö, mutta maniaan ym kuuluu myös tarkkaavaisuuden hiipuminen yksityiskohtiin, sellaisiin joilla ei lopputulokseen ole mitään merkitystä, eli asiaan, viestii mikä halutaan välittää, eivätköne ajatukset ole niitä merkittävämpiä kuin yhdysanat ja pilkun tarkkaan oikein kirjoittaminen :D ? Tai no jos älykkyys on sitä ulkoa opettelua jonka jokainen voi tehdä, meni siihen 5min tai 15 vuotta :D Eikö älykkyys ole sitä, että käsittää asian eikä toistele sitä merkityksettömänä :) ?

no huhhhuh kirjoitti:

oletko oikeasti niin kamalan fiksu kunnet osaa edes yhdyssanoja?

Sä voit haistaa pitkän v!tun!
Keskustellaan asiallisesti eikä olla tuollaisia urpoja jotka ei tiedä asioista mitään!

,.,.,., kirjoitti:

Sä voit haistaa pitkän v!tun!
Keskustellaan asiallisesti eikä olla tuollaisia urpoja jotka ei tiedä asioista mitään!

tämä viesti oli siis
"sinulle häiriöinen tyttö 18w
oletko oikeasti niin kamalan fiksu kunnet osaa edes yhdyssanoja? "

äekän maekka kirjoitti:

Optikko vois hankkia itelleen uuet prillit, tyttö kun kirjoitti, että kunnet, sinä taas, että kunet..

Usein käynti optikolla riittää, optikollekin. Joten, käy itsessäsi..

Lue lisää

Uuet sana on uudet.

Anonyymi kirjoitti:

Uuet sana on uudet.

Ei vaan, uuvet
Ainakin suomeksi.

http://www.hus.fi/default.asp?path=1;28;2547;6444;6152;6507;6516&voucher=649141D3-4E78-4B1A-8A30-134A8B1585C7


Mdq-seula sivun lopussa,

täh täh kirjoitti:

http://www.hus.fi/default.asp?path=1;28;2547;6444;6152;6507;6516&voucher=649141D3-4E78-4B1A-8A30-134A8B1585C7


Mdq-seula sivun lopussa,

Lue lisää

rasti-ruutuun-koe?

Ai että kirjoitti:

rasti-ruutuun-koe?

Koe sinänsä ei ole mikään diagnoosi, vaan on suuntaa-antava ja kertoo lääkärille, onko lisäselvityksiin tarvetta.

Vääriä vastauksia ei ole.

Jännäx kirjoitti:

Koe sinänsä ei ole mikään diagnoosi, vaan on suuntaa-antava ja kertoo lääkärille, onko lisäselvityksiin tarvetta.

Vääriä vastauksia ei ole.

mitään verikoetta tai röntgenkuvaa?

Onko käytössä kirjoitti:

mitään verikoetta tai röntgenkuvaa?

Kaksisuuntainen mielialahäiriö ei näy verikokeessa, röntgenkuvassa eikä muillakaan lääketieteellisillä kuvantamismenetelmillä. Se selvitetään haastattelemalla ja tutkimalla potilaan käytöstä.

Thomas Szasz kirjoitti:

Kaksisuuntainen mielialahäiriö ei näy verikokeessa, röntgenkuvassa eikä muillakaan lääketieteellisillä kuvantamismenetelmillä. Se selvitetään haastattelemalla ja tutkimalla potilaan käytöstä.

Lue lisää

on fiktiota.

Eli se kirjoitti:

on fiktiota.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on olemassa, siis kaikki jotka käyttyvät kuten diagnoosissa mainitaan, sairastavat sitä. Sitä vaan ei havaitse muuten kuin käyttäytymistä tutkimalla.
Sama skistofrenian kanssa.
Kuka tahansa voi olla mielisairas, siihen vain vaaditaan että käyttäytyy kuten sellainen.

Täyttä asiaa kirjoitti:

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on olemassa, siis kaikki jotka käyttyvät kuten diagnoosissa mainitaan, sairastavat sitä. Sitä vaan ei havaitse muuten kuin käyttäytymistä tutkimalla.
Sama skistofrenian kanssa.
Kuka tahansa voi olla mielisairas, siihen vain vaaditaan että käyttäytyy kuten sellainen.

Lue lisää

psykaitria on sosiaalista kontrollia.

Eli_ kirjoitti:

psykaitria on sosiaalista kontrollia.

"psykaitria on sosiaalista kontrollia"

Taidat nyt vähän romantisoida kuvaa mielisairaudesta. Kyllä psykiatriassa on nykypäivänä enemmänkin kyse ihmisten auttamisesta, kuin lukitsemisesta pois silmistä. Vaikka poikkeuksiakin varmasti löytyy.

oikeaoppinen tieteellinen älykkyystesti paljastaa yleisimmat mielenterveyden häiriöt

yksilö 6 343 984 483 kirjoitti:

"psykaitria on sosiaalista kontrollia"

Taidat nyt vähän romantisoida kuvaa mielisairaudesta. Kyllä psykiatriassa on nykypäivänä enemmänkin kyse ihmisten auttamisesta, kuin lukitsemisesta pois silmistä. Vaikka poikkeuksiakin varmasti löytyy.

Lue lisää

leimaaminen, vangitseminen ja myrkyttäminen eivät ole auttamista.

äöäöäö kirjoitti:

oikeaoppinen tieteellinen älykkyystesti paljastaa yleisimmat mielenterveyden häiriöt

Ja usein on mielialan häiriöitä älykkäillä ihmisillä,myös masennukseen herkästi taipuvilla.Ihmekkö jos pään sisälläkin joskus häiriöitä ilmaantuu,kun muutkin kropan osat kuluu ja vammautuu.Aivoissa sentään jos minkinlaista osiota.Hyvää kesän odotusta kaikille ja jaksamista!

Ihmisten kirjoitti:

leimaaminen, vangitseminen ja myrkyttäminen eivät ole auttamista.

Oletkos ihan selvillä mielenterveyden häiriöiden hoidosta? On tietenkin valitettavaa, että joskus ihminen on niin pahasti häiriintynyt, että on vaaraksi itselleen ja/tai muille, jolloin kontrolloiduissa oloissa hoito on ainoa turvallinen keino auttaa sekä potilasta että tämän läheisiä.
Suurimmassa osassa tapauksista kumminkin sairaala/laitoshoito on lyhytaikainen vaihe, jolloin potilaalle luodaan pohjaa suunnitelmalliselle avohoidoille. Esimerkiksi epävakaan persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialanhäiriön hoidossa voi lyhytaikainen sijoitus olla erittäin hyödyllistä, sillä selkeä päiväjärjestys ja kontrolloitu ympäristö antavat turvallisuuden tunnetta ja luovat pohjan sekä päiväsairaalahoidolle, että avohoidolle.
Myös lääkkeellisen hoidon hallitseminen on helpompaa sairaalaoloissa, sillä hoitajat huomaavat samantien eri lääkityksien vaikutuksen potilaan mielentilaan ja käytökseen. Tällöin sopivat ja sopimattomat lääkkeet on helpompi erottaa toisistaan.
Mitä leimaamiseen tulee en usko, että näet kadulla ihmisiä joiden otsaan on tatuoitu "masennus", "skitsofrenia" yms, yms. Vai oletko?
Juuri tuollaiset kärjistetyt mielikuvat mielenterveyden hoidosta luovat pohjan epäluuloille. Ja usreat mielenterveysongelmat huomataanb aivan liian myöhään sen takia kun nuoret pelkäävät tulevansa tuomituksi hulluiksi eivätkä uskalla hakea apua.

Täyttä asiaa kirjoitti:

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on olemassa, siis kaikki jotka käyttyvät kuten diagnoosissa mainitaan, sairastavat sitä. Sitä vaan ei havaitse muuten kuin käyttäytymistä tutkimalla.
Sama skistofrenian kanssa.
Kuka tahansa voi olla mielisairas, siihen vain vaaditaan että käyttäytyy kuten sellainen.

Lue lisää

Lääkärien ja muiden isojen tahojen keksimä juttu jota tuputetaan ihmisille ja kaikki luulevat olevansa jotenkin "sairaita".
Täysin ihmisestä kiinni miten sen ottaa. Jos on vahva niin ei oo "paskaa niskassa".

Tätä selitti kaverini ja kuulosti suhtkot järkevältä.

Jokainen ihminen on arvokas.On todella tärkeää välittää lähimmäisistään emme koskaan tiedä milloin on meidän vuoro tai meidän läheisen vuoro hakea apua mielenterveys ongelmiin.Viisas ihminen ei mollaa toista, voimia kaikille mielenterveys kuntoutujille.

Voisin avata täällä omia ajatuksia asiasta, kun teemasta on ollut puhetta ja kohtalotovereita on varmuudella Suomessa paljon; puolia heistä ei koskaan diagnosoida, kuten ei isoisoisääni, joka oli vain juoppohullu ja lopulta vankilassa pari kertaa, kun Suomi oli kovin erilainen. Nykyisin medikalisaatio kukoistaa ja ihmiset halutaan saada mahdollisimman nopeasti diagnosoituun hoitoon, mikä on sekä hyvä että hieman arvelluttava asia. Väärät diagnoosit, väärät lääkkeet vievät myös ihmisiä turhaan multiinkin asti.

Älykkyydestä sen verran, ettei ole mitenkään validia väittää kaksisuuntaisten olevan älykkäämpiä, koska sille ei ole mitään perusteltavaa pohjaa. Mutta kaksisuuntainen on aina periytyvä mielenhäiriö. Aina löytyy joku suvusta. Kuitenkin monet tunnetut heistä ovat aika älykkäitä ja myös luovia ihmisiä;

koska bipolaarinen puhkeaa yleensäkin kovan masennuskauden aikana yleensä nuoruudessa - n. 18-24-vuotiaat ovat aika vahvasti haarukassa. Masennus puhkeaa helposti, heh heh, helposti masentuville, mikä taas yleensä poikii epätavallisen suuresta tarpeesta ajatella maailmaa, itseään ja itseään osana maailmaa. Luovuus on yksi keino purkaa turhautumistaan, vaikka monet eivät alkuvaiheessa olekaan tietoinen, että ne olotilat saattavat kummuta geeneistä, aivokemiasta, aivojen epätasapainosta, kuten dopamiinin ja serotoniinin eritavallisesta vaikutuksesta;

ja koska aivokemiallista epätasapainoa joutuu jotenkin korjaamaan psyykeensä takia diagnosoimaton päätyy helposti päihdekierteeseen, mikä ruokkii olotilojen eskaloitumista, sitä että olotilat pomppivat spektrin molemmissa päissä, ja jos samaistuu tämä ns. itselääkityksen toimivuuteen ja oikeutukseen, ollaan nopeasti saavutettu selkeä bipolaarisen mielialahäiriön diagnoosi, mikä tulee pysymään koko loppuelämän;

ja tämä taas saattaa tarkoittaa turhautumista, masennusta, ärsyyntymistä ja kapinaa, kun tuntee olevansa naulittu sänkyyn tai baarinjakkaraan, ja jo se voi viedä käytöksen itsetuhoiseen suuntaan tai itsetuhoon. Nostaa kädet pystyyn ja todeta, että tällaiseksi synnyin, joten mitä tässä taistelemaan? Lääkitys voi korjata kaiken, kuten raitistuminen;

mutta kuten mainitsin bipolaarinen saattaa olla luova ja älykäs yksilö, joka ei tuosta vaan halua luopua nousuistaan ja luovuuspuuskistaan, ja siksi minäkään en ole lääkityksellä ollut vuosiin, ja vaikka lääkitys antoi minulle tasapainon, se vei potenssin, luovuuden, kyvyn nauttia hetkistä, rakastua, tai kirjoittaa;

ja kun itse olen luova ja älykkääksikin kutsuttu yksilö, ja tällaiseksi syntynyt, niin en mielellään luovu luovasta ja nauttivasta puolestani. Haluan myös kirjoittaa - runoja, poetiikkaa, lyriikoita, novelleja, romaaneja, elokuvakäsikirjoituksia, kolumneja, filosofisia tekstejä, pakinaa, mielipidekirjoituksia, keskustelupalstoille, sosiaalseen mediaan, tehdä musiikkia, elokuvia, ohjata ja näytellä, ja siksi vaikka jotkut sanovat, että pitäisi olla rauhallisempi ja mielellään olla lääkityksellä, en halua sitä ehdottomasti.

Kasvoin sellaiseksi kuin kasvoin bipolaarisena, vaikken sitä tiennytkään. Se oli yksi tekijä, mikä teki itsestäni luovuudesta kiinnostuneen, tiedosta ja asioista kiinnostuneen, ja se on muovannut identiteettini. Sanovat minua datapankiksi, mutta en sitä niin koskaan ole ajatellut, minulla on vain joka viikko uusi proggis, oli se sitten joku musiikkin tai elokuviin liittyvä, jonkun kirjailijan tuotanto tai oma projekti; enkä jaksaisi olla ilman projektejani. Se on omaa adhd:tani, mikä ei selkeästi näy muille, mutta mikä vallitsee poikkeuksetta.

Sitten on tiedetty hypot, maniat ja depikset, mutta olen aika hyvin pystynyt niitä kontrolloimaan ja tiedostamaan, mikä vaihe on päällä, ja ymmärtämään siten niitä. Aivokemiaa, ei sen enempää, ei sen vähempää. Silloin pitää vain löytää vastalääkkeitä, oli ne pillereitä tai urheilua, lepoa. Joillakin mania on sen verran vahva, ettei vaihtoehtoja paljoa ole muuta kuin sairaalanpeti, masennus niin psykoottinen että samaan suuntaan mennään. Itsekin käväissyt sairaalanpedissä, mutta pyytänyt seuraavana päivänä pääsemään mukavampaan paikkaan parantelemaan haavoja.

Ja lopulta elämä voittaa, siihen on uskottava. Huominen päivä voi olla jo parempi, ja minullakin yleensä on. Voin hyvinkin käydä tunnespektrin molemmisa päissä samana päivänä ja unohtaa sen seuraavana. Harva rakasstuu yhtä vahvasti, pettyy yhtä vahvasti, mutta jos mietitään mitä tässä elämässä haetaan, niin ehkäoä niitä tunteita. Ilman huonoa ei olisi hyvää, bipolaarinen yin ja yang on vaan sysimusta ja vitivalkoinen;

tunteiden tikapuut jolta vapaaehtoisesti joskus putoamme, kiipeäksemme taas ylöspäin. Elämä on yksi tikapuu ja tavoittelemme korkeammalle. Sieltä näkee koko maailman, ja silloin olet maailman keskipiste, ja se tuntuu hyvältä. Valitettavasti ehkä, mutta se on elämäämme.

van goghin korva kirjoitti:

Voisin avata täällä omia ajatuksia asiasta, kun teemasta on ollut puhetta ja kohtalotovereita on varmuudella Suomessa paljon; puolia heistä ei koskaan diagnosoida, kuten ei isoisoisääni, joka oli vain juoppohullu ja lopulta vankilassa pari kertaa, kun Suomi oli kovin erilainen. Nykyisin medikalisaatio kukoistaa ja ihmiset halutaan saada mahdollisimman nopeasti diagnosoituun hoitoon, mikä on sekä hyvä että hieman arvelluttava asia. Väärät diagnoosit, väärät lääkkeet vievät myös ihmisiä turhaan multiinkin asti.

Älykkyydestä sen verran, ettei ole mitenkään validia väittää kaksisuuntaisten olevan älykkäämpiä, koska sille ei ole mitään perusteltavaa pohjaa. Mutta kaksisuuntainen on aina periytyvä mielenhäiriö. Aina löytyy joku suvusta. Kuitenkin monet tunnetut heistä ovat aika älykkäitä ja myös luovia ihmisiä;

koska bipolaarinen puhkeaa yleensäkin kovan masennuskauden aikana yleensä nuoruudessa - n. 18-24-vuotiaat ovat aika vahvasti haarukassa. Masennus puhkeaa helposti, heh heh, helposti masentuville, mikä taas yleensä poikii epätavallisen suuresta tarpeesta ajatella maailmaa, itseään ja itseään osana maailmaa. Luovuus on yksi keino purkaa turhautumistaan, vaikka monet eivät alkuvaiheessa olekaan tietoinen, että ne olotilat saattavat kummuta geeneistä, aivokemiasta, aivojen epätasapainosta, kuten dopamiinin ja serotoniinin eritavallisesta vaikutuksesta;

ja koska aivokemiallista epätasapainoa joutuu jotenkin korjaamaan psyykeensä takia diagnosoimaton päätyy helposti päihdekierteeseen, mikä ruokkii olotilojen eskaloitumista, sitä että olotilat pomppivat spektrin molemmissa päissä, ja jos samaistuu tämä ns. itselääkityksen toimivuuteen ja oikeutukseen, ollaan nopeasti saavutettu selkeä bipolaarisen mielialahäiriön diagnoosi, mikä tulee pysymään koko loppuelämän;

ja tämä taas saattaa tarkoittaa turhautumista, masennusta, ärsyyntymistä ja kapinaa, kun tuntee olevansa naulittu sänkyyn tai baarinjakkaraan, ja jo se voi viedä käytöksen itsetuhoiseen suuntaan tai itsetuhoon. Nostaa kädet pystyyn ja todeta, että tällaiseksi synnyin, joten mitä tässä taistelemaan? Lääkitys voi korjata kaiken, kuten raitistuminen;

mutta kuten mainitsin bipolaarinen saattaa olla luova ja älykäs yksilö, joka ei tuosta vaan halua luopua nousuistaan ja luovuuspuuskistaan, ja siksi minäkään en ole lääkityksellä ollut vuosiin, ja vaikka lääkitys antoi minulle tasapainon, se vei potenssin, luovuuden, kyvyn nauttia hetkistä, rakastua, tai kirjoittaa;

ja kun itse olen luova ja älykkääksikin kutsuttu yksilö, ja tällaiseksi syntynyt, niin en mielellään luovu luovasta ja nauttivasta puolestani. Haluan myös kirjoittaa - runoja, poetiikkaa, lyriikoita, novelleja, romaaneja, elokuvakäsikirjoituksia, kolumneja, filosofisia tekstejä, pakinaa, mielipidekirjoituksia, keskustelupalstoille, sosiaalseen mediaan, tehdä musiikkia, elokuvia, ohjata ja näytellä, ja siksi vaikka jotkut sanovat, että pitäisi olla rauhallisempi ja mielellään olla lääkityksellä, en halua sitä ehdottomasti.

Kasvoin sellaiseksi kuin kasvoin bipolaarisena, vaikken sitä tiennytkään. Se oli yksi tekijä, mikä teki itsestäni luovuudesta kiinnostuneen, tiedosta ja asioista kiinnostuneen, ja se on muovannut identiteettini. Sanovat minua datapankiksi, mutta en sitä niin koskaan ole ajatellut, minulla on vain joka viikko uusi proggis, oli se sitten joku musiikkin tai elokuviin liittyvä, jonkun kirjailijan tuotanto tai oma projekti; enkä jaksaisi olla ilman projektejani. Se on omaa adhd:tani, mikä ei selkeästi näy muille, mutta mikä vallitsee poikkeuksetta.

Sitten on tiedetty hypot, maniat ja depikset, mutta olen aika hyvin pystynyt niitä kontrolloimaan ja tiedostamaan, mikä vaihe on päällä, ja ymmärtämään siten niitä. Aivokemiaa, ei sen enempää, ei sen vähempää. Silloin pitää vain löytää vastalääkkeitä, oli ne pillereitä tai urheilua, lepoa. Joillakin mania on sen verran vahva, ettei vaihtoehtoja paljoa ole muuta kuin sairaalanpeti, masennus niin psykoottinen että samaan suuntaan mennään. Itsekin käväissyt sairaalanpedissä, mutta pyytänyt seuraavana päivänä pääsemään mukavampaan paikkaan parantelemaan haavoja.

Ja lopulta elämä voittaa, siihen on uskottava. Huominen päivä voi olla jo parempi, ja minullakin yleensä on. Voin hyvinkin käydä tunnespektrin molemmisa päissä samana päivänä ja unohtaa sen seuraavana. Harva rakasstuu yhtä vahvasti, pettyy yhtä vahvasti, mutta jos mietitään mitä tässä elämässä haetaan, niin ehkäoä niitä tunteita. Ilman huonoa ei olisi hyvää, bipolaarinen yin ja yang on vaan sysimusta ja vitivalkoinen;

tunteiden tikapuut jolta vapaaehtoisesti joskus putoamme, kiipeäksemme taas ylöspäin. Elämä on yksi tikapuu ja tavoittelemme korkeammalle. Sieltä näkee koko maailman, ja silloin olet maailman keskipiste, ja se tuntuu hyvältä. Valitettavasti ehkä, mutta se on elämäämme.

Lue lisää

Hienoa, selkeää ja syvällistä tekstiä!

Itse teen musiikkia ja piirtäminen on mukavaa.
En ole varma onko minulla bipolaaria puhjennut oikein millään tavalla. Jos se periytyy niin se on sitten varmaan minulla myös ja ilmenee jossain vaiheessa.

Haluan tehdä kaikenlaista musiikkia rapista metalliin ja chill outin kautta ambienttiin josta sitten tranceen yms.

Musiikissa sen tekemisessä paneutuu yksityis kohtiin ja huomaa pienetkin virheet.

Sinulla taitaa olla jonkinlainen mania vaihe päällä, kun tekstiä riittää :)

Kannabista poltellessani nykyään mietin miksi minua ahdistaa ja miten sitä voi välttää skarppina selvin päin ollessa. Kannabis on ihana luonnontuote jota suosittelen asioiden mietiskelyyn ja selvittelyyn omassa päässä ja rentoutumiseen ehdottomasti.

Olen itseni potilas ja psykiatri!

van goghin korva kirjoitti:

Voisin avata täällä omia ajatuksia asiasta, kun teemasta on ollut puhetta ja kohtalotovereita on varmuudella Suomessa paljon; puolia heistä ei koskaan diagnosoida, kuten ei isoisoisääni, joka oli vain juoppohullu ja lopulta vankilassa pari kertaa, kun Suomi oli kovin erilainen. Nykyisin medikalisaatio kukoistaa ja ihmiset halutaan saada mahdollisimman nopeasti diagnosoituun hoitoon, mikä on sekä hyvä että hieman arvelluttava asia. Väärät diagnoosit, väärät lääkkeet vievät myös ihmisiä turhaan multiinkin asti.

Älykkyydestä sen verran, ettei ole mitenkään validia väittää kaksisuuntaisten olevan älykkäämpiä, koska sille ei ole mitään perusteltavaa pohjaa. Mutta kaksisuuntainen on aina periytyvä mielenhäiriö. Aina löytyy joku suvusta. Kuitenkin monet tunnetut heistä ovat aika älykkäitä ja myös luovia ihmisiä;

koska bipolaarinen puhkeaa yleensäkin kovan masennuskauden aikana yleensä nuoruudessa - n. 18-24-vuotiaat ovat aika vahvasti haarukassa. Masennus puhkeaa helposti, heh heh, helposti masentuville, mikä taas yleensä poikii epätavallisen suuresta tarpeesta ajatella maailmaa, itseään ja itseään osana maailmaa. Luovuus on yksi keino purkaa turhautumistaan, vaikka monet eivät alkuvaiheessa olekaan tietoinen, että ne olotilat saattavat kummuta geeneistä, aivokemiasta, aivojen epätasapainosta, kuten dopamiinin ja serotoniinin eritavallisesta vaikutuksesta;

ja koska aivokemiallista epätasapainoa joutuu jotenkin korjaamaan psyykeensä takia diagnosoimaton päätyy helposti päihdekierteeseen, mikä ruokkii olotilojen eskaloitumista, sitä että olotilat pomppivat spektrin molemmissa päissä, ja jos samaistuu tämä ns. itselääkityksen toimivuuteen ja oikeutukseen, ollaan nopeasti saavutettu selkeä bipolaarisen mielialahäiriön diagnoosi, mikä tulee pysymään koko loppuelämän;

ja tämä taas saattaa tarkoittaa turhautumista, masennusta, ärsyyntymistä ja kapinaa, kun tuntee olevansa naulittu sänkyyn tai baarinjakkaraan, ja jo se voi viedä käytöksen itsetuhoiseen suuntaan tai itsetuhoon. Nostaa kädet pystyyn ja todeta, että tällaiseksi synnyin, joten mitä tässä taistelemaan? Lääkitys voi korjata kaiken, kuten raitistuminen;

mutta kuten mainitsin bipolaarinen saattaa olla luova ja älykäs yksilö, joka ei tuosta vaan halua luopua nousuistaan ja luovuuspuuskistaan, ja siksi minäkään en ole lääkityksellä ollut vuosiin, ja vaikka lääkitys antoi minulle tasapainon, se vei potenssin, luovuuden, kyvyn nauttia hetkistä, rakastua, tai kirjoittaa;

ja kun itse olen luova ja älykkääksikin kutsuttu yksilö, ja tällaiseksi syntynyt, niin en mielellään luovu luovasta ja nauttivasta puolestani. Haluan myös kirjoittaa - runoja, poetiikkaa, lyriikoita, novelleja, romaaneja, elokuvakäsikirjoituksia, kolumneja, filosofisia tekstejä, pakinaa, mielipidekirjoituksia, keskustelupalstoille, sosiaalseen mediaan, tehdä musiikkia, elokuvia, ohjata ja näytellä, ja siksi vaikka jotkut sanovat, että pitäisi olla rauhallisempi ja mielellään olla lääkityksellä, en halua sitä ehdottomasti.

Kasvoin sellaiseksi kuin kasvoin bipolaarisena, vaikken sitä tiennytkään. Se oli yksi tekijä, mikä teki itsestäni luovuudesta kiinnostuneen, tiedosta ja asioista kiinnostuneen, ja se on muovannut identiteettini. Sanovat minua datapankiksi, mutta en sitä niin koskaan ole ajatellut, minulla on vain joka viikko uusi proggis, oli se sitten joku musiikkin tai elokuviin liittyvä, jonkun kirjailijan tuotanto tai oma projekti; enkä jaksaisi olla ilman projektejani. Se on omaa adhd:tani, mikä ei selkeästi näy muille, mutta mikä vallitsee poikkeuksetta.

Sitten on tiedetty hypot, maniat ja depikset, mutta olen aika hyvin pystynyt niitä kontrolloimaan ja tiedostamaan, mikä vaihe on päällä, ja ymmärtämään siten niitä. Aivokemiaa, ei sen enempää, ei sen vähempää. Silloin pitää vain löytää vastalääkkeitä, oli ne pillereitä tai urheilua, lepoa. Joillakin mania on sen verran vahva, ettei vaihtoehtoja paljoa ole muuta kuin sairaalanpeti, masennus niin psykoottinen että samaan suuntaan mennään. Itsekin käväissyt sairaalanpedissä, mutta pyytänyt seuraavana päivänä pääsemään mukavampaan paikkaan parantelemaan haavoja.

Ja lopulta elämä voittaa, siihen on uskottava. Huominen päivä voi olla jo parempi, ja minullakin yleensä on. Voin hyvinkin käydä tunnespektrin molemmisa päissä samana päivänä ja unohtaa sen seuraavana. Harva rakasstuu yhtä vahvasti, pettyy yhtä vahvasti, mutta jos mietitään mitä tässä elämässä haetaan, niin ehkäoä niitä tunteita. Ilman huonoa ei olisi hyvää, bipolaarinen yin ja yang on vaan sysimusta ja vitivalkoinen;

tunteiden tikapuut jolta vapaaehtoisesti joskus putoamme, kiipeäksemme taas ylöspäin. Elämä on yksi tikapuu ja tavoittelemme korkeammalle. Sieltä näkee koko maailman, ja silloin olet maailman keskipiste, ja se tuntuu hyvältä. Valitettavasti ehkä, mutta se on elämäämme.

Lue lisää

Hei, viestistäsi on jo aikaa, mutta haluan silti kiittää siitä. Se avasi oman mieleni mutkia ja auttoi hieman ymmärtämään itseäni! Olen myös luova ihminen, tunnen voimakkaasti, nautin hetkestä, rakastun helposti, innostun nopeasti, vaivun alakuloon yhtä nopeasti, pohdin paljon omaa itseäni ja tätä maailmaa. Tunneskaalan saattaa käydä läpi yhden päivän aikana helpostikin. Minulla ei ole diagnosoitu bipolaarisuutta tai muutakaan mielialahäiriötä, enkä diagnoosia ehkä kaipaakaan, kun kuitenkin ehkä lievää.. Käyn terapiassa, kun ahdistuneisuus vaivaa, ja toiveeni on ollut "parantua" tai voida edes hyvin. Nyt tajusin, että ehkä minun täytyisi keskittyä ennemmin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen eikä yrittää muuttaa itseäni ja käyttäytymistäni.
Oivalluksia voi tulla yllättävissä paikoissa. Kiitän näistä oivalluksista!

Tunnistan itteni sun tekstissä. Oon 16-vuotias tyttö ja mun mielialat vaihtelee ääripäästä toiseen, en tiedä oonko masentunut koska välillä tuntuu siltä ettei millään oo väliä ja seuraavaks oon taas normaalin mielialan paikkeilla ja yhtäkkiä oon ylipirteä ja sit se taas laskee. Musta tuntuu itestäni että haen kaikella vaan huomiota, mutta loppujen lopuks en voi asialle mitään. Tää kaikki tuntuu epäreilulta vuoristoradalta jonka tehtävänä on tehdä mun arkipäivistä hämmentävän outoja ja luulisin että mun vähäiset ystäväsuhteet johtuu siitä ettei kukaan jaksa mua ku oon tämmönen. Mulla on harrastuksia ja koulu menee hyvin, kaikki on ulkoisesti hyvin mutta silti tuntuu siltä että mun päässä on jotain vikaa.
Tää kaikki on niin hämmentävää etten edes tiedä kuka mä oon enää. Piti vaan saada kertoo tää. Kiitos jos luit.