Jos kuvitellaan että kristitty, islaminuskoinen ja aito ateistikko pantaisiin uskonsa (tai uskomattomuutensa) takia/ansiosta kävelemään punahehkuisille hiilille useamman kymmenen metrin pituista todella polttavaa/palavaista hiillospolkua pitkin, niin kuka näistä mahtaisi päästä paljas jaloin polun läpi tahdon voimalla. Kyseinen koe on suoritettu tutkituissa oloissa, mutta kokeen suorittajat
eivät toki olleet ensin mainittuja koevaihtokandidaatteja. Kysymys kuuluu: uskaltaisiko uskovainen/muslimi/ateisti mennä kävelemään tulisille hiilille, jos palkinnoksi omaan asiaansa uskova muut päihittäen saisi mainetta ja kunniaa (sama rata tietysti niin monta kertaa ympäri että toiset ovat luovuttaneet yrittäessään).
eivät toki olleet ensin mainittuja koevaihtokandidaatteja. Kysymys kuuluu: uskaltaisiko uskovainen/muslimi/ateisti mennä kävelemään tulisille hiilille, jos palkinnoksi omaan asiaansa uskova muut päihittäen saisi mainetta ja kunniaa (sama rata tietysti niin monta kertaa ympäri että toiset ovat luovuttaneet yrittäessään).
Vastaukset 7
Vanhimmat
vastasin näin;
Luukas 4:
9. Niin hän vei hänet Jerusalemiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas;
10. sillä kirjoitettu on: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta, että he varjelevat sinua',
11. ja: 'He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.'"
12. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sanottu on: 'Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.'"
-mainetta ja kunniaa ei me uskovaiset tavoitella!
-Jumalaa ei saa "härnätä"!
Olen ollut koko ikäni läpikotaisin ateisti. Asia ei kuitenkaan liikuta minua niin paljon, että menisin polttamaan jalkojani kilpailussa hihhuleita vastaan - hihhuleilla kun on yhä tapana esimerkiksi naulauttaa itseään ristille kaverien kunnioituksen saamiseksi.
Kipukynnykseni on korkea ja olen oikein sitkeä ja kovatahtoinen ihminen kaikin puolin, joten selviäisin tositilanteessa aika monta kierrosta ja saisin sitten sydänkohtauksen. Ainoa asia, joka minulle olisi tarpeeksi tärkeä mokomaan hullutukseen, olisi vanhempieni ja veljeni henki. Heidän puolestaan teen mitä tahansa, mutta muu saa olla.
se ateisti ne jalkapohjansa sitten kärventäisi?
Epäuskosta auringonpilkkujen parantavaan voimaan, epäuskosta hammaskeijuihin, tms.
Jätetään teisteille se mikä teisteille kuuluu. Ja kuten yllä on kerrottukin, aina löytyy joku raamatun lause, jonka perusteella ei uskovakaan tartte näköjään tehdä yhtään mitään...
Uskookohan ne itsekään omiin juttuihinsa?:)
että pyrkii todistamaan muille oman uskonsa oikeellisuuden ja pönkittämään sitä ulkoisilla tekijöillä (muiden arvostus), kertoo jotain ihmisen itsetunnosta...
Muistan, kun teinipojat joskus pullistelivat, kuin paviaanit, polttelivat tupakalla kättään, tekivät parsinneulalla jotain reikiä käsiinsä ja joku pölvästi söi juomalasin kulmankin. Kyllähän maailmassa hulluja riittää.
"Muistan, kun teinipojat joskus pullistelivat, kuin paviaanit, polttelivat tupakalla kättään, tekivät parsinneulalla jotain reikiä käsiinsä ja joku pölvästi söi juomalasin kulmankin."
heistäkin joku sai muita paremmin pillua.
Luin kommenttisi juuri, ja aloin ääneen nauraa. Se lasia syönyt tais tosin alkaa saamaan vasta pari vuotta sitten, kun hommas itselleen tekohampaat.