Viron hallitus sohaisi tietysti kepillä muurahaispesään koskiessaan neuvostoliittolaiseen vapaudenpatsaaseen, mutta kuohunnan perimmäiset syyt ovat kyllä ihan muualla kuin patsaan paikassa, eivätkä Viron perimmäiset ongelmat patsaita siirtelemällä ratkea.
Integraatio on kaunis sana, jota poliitikot Ruotsissakin mielellään toistelevat, mutta mitä se oikein tarkoittaa, ja miten se eroaa assimilaatiosta? Virossa integraatiolla on tarkoitettu vähemmistökielen käytön kieltämistä julkisissa yhteyksissä ja kielitestejä kansalaisiksi pyrkiville, vaikka nämä olisivat Virossa syntyneet ja koko ikänsä asuneet.
Pari päivää ennen Tallinnan levottomuuksia satuin käymään Itä-Virossa, Narvassa, Viron kolmannneksi suurimmassa kaupungissa, jossa yli 95 prosenttia asukkaista puhuu äidinkielenään venäjää. Narva on koko Euroopan unionin venäjänkielisin kaupunki, mutta ei sitä katukuvasta huomaa. Viron kielilain mukaan kaikkien julkisten kylttien ja mainosten on nimittäin oltava vironkielisiä, ja Narvassa lakia noudatetaan.
Tottumattomalle tulee Narvassa helposti jakomielitautinen olo. Parina päivänä Narvassa en kuullut kenenkään puhuvan viroa kadulla, mutta kaupassa osastojen nimet on kirjoitettu viroksi, laput hyllyjen reunoissa on kirjoitettu viroksi, kuitti on viroksi, ja kassaneiti puhuu asiakkaille tietysti… venäjää. Vaan jos Viron kielitoimiston tarkastaja sattuu paikalle, kassaneidin on todistettava hänelle osaavansa viroa sujuvasti, muuten tulee rapeat sakot. Asiakkaiden äidinkielen osaamista ei kukaan kysele.
Kaupunginvaltuustossa kokoukset on lain mukaan pidettävä viroksi, vaikka melkein kaikki Narvan valtuutetut ovat venäjänkielisiä, ja monet eivät edes osaa viroa. Aluksi ongelma ratkaistiin niin, että aamupäivällä pidettiin venäjänkielinen epävirallinen kokous, jossa keskusteltiin, iltapäivällä sitten äänestettiin tuppisuina virallisessa kokouksessa. Nyt valtuusto on tympääntynyt pelleilyyn ja pitää kokouksensa venäjäksi, lakia rikkoen.
Yksi kieli, yksi mieli. Se on ollut lähtökohtana Viron vähemmistöpolitiikassa aina vuoden 1991 itenäisyysjulistuksesta alkaen. Venäläiset on opetettava ja pakotettava puhumaan viroa, venäjän kieli on painettava näkymättömiin katukuvassa, silloin venäläisistä tulee virolaisia. Vaan kun ei ole tullut. Vaikka Narvan kaupunginkirjaston venäjänkielinen Biblioteka-kyltti on vaihdettu virolaiseen kylttiin, jossa lukee Keskraamatukogu, eivät narvalaiset ole lakanneet puhumasta omaa äidinkieltään ja lainaamasta venäläisiä kirjoja, joita kirjasto onneksi on täpötäynnä.
Talvisotaa muistelevien suomalaisten on tietysti helppo ymmärtää virolaisia, joille kävi samoihin aikoihin kehnommin. Tuhannet ja taas tuhannet karkotettiin Siperiaan, viron kieltä sorrettiin ja koko maata määräiltiin Moskovasta, vahvemman oikeudella. Mutta Virossa asuvat nyt ne jotka siellä asuvat, ja todellista integraatiota tuskin edistää se, että virolainen enemmistö käyttää samaa vahvemman oikeutta venäjänkielistä vähemmistöä vastaan.
Internet-demokratian nimiin vannovat Viron vallanpitäjät ovat todellisuudessa kiinni 1800-luvun kansallisuusaatteeseen perustuvassa ajattelussa, jos he luulevat, että yksi kieli tosiaankin on sama asia kuin yksi mieli. Varsinkin jos se yksi kieli on samanlainen päälleliimattu kulissi kuin Narvan venäläisen kaupunginkirjaston vironkielinen kyltti. Kun Viron kolmella televisiokanavalla on yhteensä yksi lyhyt venäjänkielinen uutislähetys päivässä, ei ole mikään ihme, että Viron venäläiset mieluummin katsovat Venäjän kanavia ja saavat uutisensa rajan takaa.
Uutisten mukana tulee sitten tietysti Moskovan nykyisten vallanpitäjien historiankuva, jonka mukaan Neuvostoliiton hajoaminen oli suuri katastrofi ja Baltian maita ei koskaan miehitetty, vaan ne liittyivät Neuvostoliittoon vapaaehtoisesti. Näin uskoo tuoreen mielipidetiedustelun mukaan enemmistö Viron venäjänkielisistä. Ja jos kerran neuvostojoukot vapauttivat Viron fasistien miehityksestä, kuka voisi haluta siirtää pois näiden vapaussankarien kunniaksi pystytetyn muistomerkin? Fasistitpa tietysti, kukapa muu.
Viron hallituksen yksi kieli - yksi mieli -politiikka on mennyt hyvin perille, vaikkakaan ei ehkä ihan niin kuin oli tarkoitus: monista venäjänkielisistä on tullut venäjänmielisiä. Ehkä kaksikielisessä maassa olisi helpompi olla yhtaikaa venäjänkielinen ja vironmielinen?
Integraatio on kaunis sana, jota poliitikot Ruotsissakin mielellään toistelevat, mutta mitä se oikein tarkoittaa, ja miten se eroaa assimilaatiosta? Virossa integraatiolla on tarkoitettu vähemmistökielen käytön kieltämistä julkisissa yhteyksissä ja kielitestejä kansalaisiksi pyrkiville, vaikka nämä olisivat Virossa syntyneet ja koko ikänsä asuneet.
Pari päivää ennen Tallinnan levottomuuksia satuin käymään Itä-Virossa, Narvassa, Viron kolmannneksi suurimmassa kaupungissa, jossa yli 95 prosenttia asukkaista puhuu äidinkielenään venäjää. Narva on koko Euroopan unionin venäjänkielisin kaupunki, mutta ei sitä katukuvasta huomaa. Viron kielilain mukaan kaikkien julkisten kylttien ja mainosten on nimittäin oltava vironkielisiä, ja Narvassa lakia noudatetaan.
Tottumattomalle tulee Narvassa helposti jakomielitautinen olo. Parina päivänä Narvassa en kuullut kenenkään puhuvan viroa kadulla, mutta kaupassa osastojen nimet on kirjoitettu viroksi, laput hyllyjen reunoissa on kirjoitettu viroksi, kuitti on viroksi, ja kassaneiti puhuu asiakkaille tietysti… venäjää. Vaan jos Viron kielitoimiston tarkastaja sattuu paikalle, kassaneidin on todistettava hänelle osaavansa viroa sujuvasti, muuten tulee rapeat sakot. Asiakkaiden äidinkielen osaamista ei kukaan kysele.
Kaupunginvaltuustossa kokoukset on lain mukaan pidettävä viroksi, vaikka melkein kaikki Narvan valtuutetut ovat venäjänkielisiä, ja monet eivät edes osaa viroa. Aluksi ongelma ratkaistiin niin, että aamupäivällä pidettiin venäjänkielinen epävirallinen kokous, jossa keskusteltiin, iltapäivällä sitten äänestettiin tuppisuina virallisessa kokouksessa. Nyt valtuusto on tympääntynyt pelleilyyn ja pitää kokouksensa venäjäksi, lakia rikkoen.
Yksi kieli, yksi mieli. Se on ollut lähtökohtana Viron vähemmistöpolitiikassa aina vuoden 1991 itenäisyysjulistuksesta alkaen. Venäläiset on opetettava ja pakotettava puhumaan viroa, venäjän kieli on painettava näkymättömiin katukuvassa, silloin venäläisistä tulee virolaisia. Vaan kun ei ole tullut. Vaikka Narvan kaupunginkirjaston venäjänkielinen Biblioteka-kyltti on vaihdettu virolaiseen kylttiin, jossa lukee Keskraamatukogu, eivät narvalaiset ole lakanneet puhumasta omaa äidinkieltään ja lainaamasta venäläisiä kirjoja, joita kirjasto onneksi on täpötäynnä.
Talvisotaa muistelevien suomalaisten on tietysti helppo ymmärtää virolaisia, joille kävi samoihin aikoihin kehnommin. Tuhannet ja taas tuhannet karkotettiin Siperiaan, viron kieltä sorrettiin ja koko maata määräiltiin Moskovasta, vahvemman oikeudella. Mutta Virossa asuvat nyt ne jotka siellä asuvat, ja todellista integraatiota tuskin edistää se, että virolainen enemmistö käyttää samaa vahvemman oikeutta venäjänkielistä vähemmistöä vastaan.
Internet-demokratian nimiin vannovat Viron vallanpitäjät ovat todellisuudessa kiinni 1800-luvun kansallisuusaatteeseen perustuvassa ajattelussa, jos he luulevat, että yksi kieli tosiaankin on sama asia kuin yksi mieli. Varsinkin jos se yksi kieli on samanlainen päälleliimattu kulissi kuin Narvan venäläisen kaupunginkirjaston vironkielinen kyltti. Kun Viron kolmella televisiokanavalla on yhteensä yksi lyhyt venäjänkielinen uutislähetys päivässä, ei ole mikään ihme, että Viron venäläiset mieluummin katsovat Venäjän kanavia ja saavat uutisensa rajan takaa.
Uutisten mukana tulee sitten tietysti Moskovan nykyisten vallanpitäjien historiankuva, jonka mukaan Neuvostoliiton hajoaminen oli suuri katastrofi ja Baltian maita ei koskaan miehitetty, vaan ne liittyivät Neuvostoliittoon vapaaehtoisesti. Näin uskoo tuoreen mielipidetiedustelun mukaan enemmistö Viron venäjänkielisistä. Ja jos kerran neuvostojoukot vapauttivat Viron fasistien miehityksestä, kuka voisi haluta siirtää pois näiden vapaussankarien kunniaksi pystytetyn muistomerkin? Fasistitpa tietysti, kukapa muu.
Viron hallituksen yksi kieli - yksi mieli -politiikka on mennyt hyvin perille, vaikkakaan ei ehkä ihan niin kuin oli tarkoitus: monista venäjänkielisistä on tullut venäjänmielisiä. Ehkä kaksikielisessä maassa olisi helpompi olla yhtaikaa venäjänkielinen ja vironmielinen?
Vastaukset 19
Vanhimmat
hyvästä kirjoituksesta.
Ja taas mieleeni, kuinka ollakaan nousevat Kurdit.
viro on kielenä ehdottomasti suojelun tarpeessa, sitä puhuvia on jo nyt liian vähän, jotta kieli säilyisi elinvoimaisena. Venäjän kieltä ei ole mielekästä ottaa viralliseksi kieleksi. Ihmetytää se, että kansanryhmä voi asua maassa jopa sukupolvia, haluamattakaan oppia valtaväestön kieltä. Tämä asenne kertoo lähinnä vain siitä ylimielisestä asenteesta, josta venäläiset ovat tunnettuja muutenkin.
Integraatio on mahdotonta tässä tilanteessa, jossa Venäjän valtionjohto pyrkii puuttumaan suvereenin valtion sisäisiin asioihin. Keppihevosena käytetään venäjänkielistä vähemmistöä, tämä on se perusongelma. Isoveljen asenne on Venäjälle ilmeisesti luontaisesti tuleva, samoin luontevaa näkyy olevan myös osalle suomalaisistakin ko. kansakunnan ylenmääräinen nuoleskelu.
ketään. Mutta mielestäni esim. ihmiset jotka ovat varsinkin tahtomattaan joutuneet rajan sille puolelle, jonne eivät välttämättä olisi edes halunneet asettua. Niin, heidän OIKEUTENSA OMAAN kieleen jne. kuuluisi säilyttää jo inhimillisyyden nimissä.
Miten kävisi tavallisen suomalaisen pulliaisen päähän se, että PAKOLLA olisi luovuttava omasta menneisyydestään, syntyperän tuomista asioista?
Aivopesua, juupa juu. Mutta missä kohtaa ne ihmisarvot näkyvät?
Minun tuntemani henkilöt sekä tiedot kylläkin kertovat että Viron venäläiset osaavat Viron kielen. Lukuunottamatta vanhinta väestöä.
Kyse ei ole samasta asiasta kuin meillä, vähemmistö ei aina välttämättä halua puhua valtakieltämme.
Nuoleskelu on ikävän tuntuista puuhaa. Suomalaiset ovat hieman samassa tilanteessa Ruotsissa, kielemme ei ole virallinen siellä. Nämä ihmiset luopuvat siis pakolla kielestään, kovin vapaaehtoista ei muutto Ruotsiinkaan aikoinaan ollut. Suomessa ei ollut töitä naapurimaassamme sitä oli liikaakin.
Ihmisarvot ovat toki erittäin tärkeitä arvoja, mutta näidenkään arvojen perusteella ei voida elätellä valheellisia ihmiskuvia. Eivät venäläiset vironkieltä osaa, jos osaisivat he hakisivat kansalaisuutta -tietenkin.
On ainoastaan röyhkeää kuvitella valtaväestön taipuvan, virheelliseen historian tulkintaan ja myöntyvän siihen, että oma kieli katoaisi väistämättä tietyn ajan päästä. Venäjäläisten oma suhtautuminen on alapuolella kaiken arvostuksen, mikäli puhutaan vähemmistöoikeuksien kunnioittamisesta. On suorastaan rivoa se teksti, jota Venäjän johto pästelee suustaan, jos huomioon ottaa jopa läihistorian tapahtumat mm. ainoastaan venäläisten oikeus kaupankäyntiin. Tekopyhyys on oksettavan löyhkäävää. Jossakin on oltava käyttäyttymisen raja, ne pöytätavat on opeteltava.
>Miten kävisi tavallisen suomalaisen pulliaisen päähän se, että PAKOLLA olisi luovuttava omasta menneisyydestään, syntyperän tuomista asioista?<
Tähän voisi ottaa vaikka ruotsinsuomalaiset, valtaosa heistä on joutunut muuttamaan melkeinpä pakotetusti ruotsiin. Onko heillä oikeus omaan kieleensä ???
Taidat olla melko putkinäköinen.
Suomen päättäjien olisi iät ja ajat sitten pitänyt vaatia suomalaisille oikeuksia ruotsissa.
Mutta, Herra Lipponenkin kulutti aikaansa vain siihen että halusi pakkoruotsittaa suomalaiset lapset. Niin, mitä välii niillä, jotka asuvat rajan ulkopuolella.
Lue vaikka aikasi kuluksi edellinen kommenttini.
ja siksi viestini kirjoitinkin, joten ei mitään lisättävää eikä myös mitään pois otettavaa.
kaiketi et ymmärrä lukemaasi? No se on valitettavasti sinun henkilökohtainen VOI VOI.
Ettei vain olisi nyt niin että itse et edes ymmärrä mitä kirjoitat.
"Olkoon sinun sanasi mitätön ja minun ei mistään kotoisin". ?
Kirjoitus on sinänsä hyvä mutta asiasisällöstä tai omasta mielipiteestäsi olen kyllä eri mieltä.
Virossa asuville venäläisille on aina VALEHDELTU tuosta miehityksestä. Näin on tehty myös niille venäläisille jotka asuvat Suomelta vallatuilla alueilla, näin on valehdeltu kaikille venäläisille.
Näinkö pitää olla maailman tappiin, ei pidä ja Virolla on oikeus käyttää heidän omaa äidinkieltään. Jos se ei venäläisille sovi niin lähtekööt venäjälle ja viekööt patsaanromunsa mukanaan.
saisimme ajettua ruotsinkielinen vähemmistö ....?
Ihan noin absurdiksi kuin esimerkkisi yksityisten kauppojen "asiakaspalvelu"teksteistä en olisi kuvitellut Vironkaan tilannetta.
Ja tämä kohta oli erityisen valaiseva:
>>>Kun Viron kolmella televisiokanavalla on yhteensä yksi lyhyt venäjänkielinen uutislähetys päivässä, ei ole mikään ihme, että Viron venäläiset mieluummin katsovat Venäjän kanavia ja saavat uutisensa rajan takaa.
Olen käynyt Virossa 70-luvun lopulla.
Se vasta oli absurdia mm. kauppojen byrokratian tuote-etikettien ja tavaran esillepanon suhteen.
Oikeaan suuntaan siellä mennään, vaikkei kaikki vielä valmista olekaan. Meillähän on n. 80 vuoden etumatka.
Tiedätkö lähempänä Marimekko-ketjun myymälöitä asuvana, käytetäänkö tuossa ketjussa yhä Neuvostoliitosta omaksuttua palvelutapaa?
Palvelutapa Neuvostoliitossa oli 1980-luvulla sellainen, että valitusta tuotteesta annettiin aluksi vain kuitti, jonka kanssa jonotettiin kassalle maksamaan. Kassalta saadun maksukuitin kanssa palattiin takaisin ostopaikalle jonottamaan tuotetta, jotta saisi sen viimein mukaansa.
Kun kerroin matkani kokemuksista huvittuneena Suomessa, sain kuulla, että äläs mitä, täällä meillä Marimekossa on samanlainen systeemi.
Tuolloin 70-luvun lopulla silloisessa Virossa käydessämme pääsin isäntiemme kanssa katsomaan virolaista "länsimaista" markettia.
Se toimi itsepalveluperiaatteella niin kuin meidänkin marketit. Jauhopussit kuitenkin olivat ruskeita, käsinpakatun oloisia ja etiketti oli liimalappu, jossa oli esipainetulle tarralle kirjoitettu, mistä jauho tuli.
Hienoin tuote oli länsimaisen hammastahnatuubin tapainen, kaikilla väreillä painettu kummajainen, jonka sisällä oli "kosmonauttien mehutiivistettä". Ei muuta kuin sentti punaista töhnää tuubista vesilasiin, niin avaruusmehu oli valmista.
Ostin yhden tuubin lapsille tuliaiseksi. Eivät saaneet töhnää edes liuknemaan. Ja maku oli pelkkää esanssia ja sokeria.
Kuka sanoo, että neukut vastustivat länsimaista markkitalaoushapatusta?
Se oli samaa vappupuhetta, mitä kuulimme juuri joka suunnasta.
Mukavaa luettavaa ja avartavaa, mistä kiitän.
Hyvä esimerkki kieliasioiden ongemallisuudesta löytyy mm. Kanadan Quebecistä.