Kaste:
Jeesuksen asettama kaste liittyy Jumalan pelastustyöhön. Kaste toimitetaan USKOVALLE Jeesuksen Kristuksen käskystä, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen veteen upottamalla.
Jeesuksen asettama kaste liittyy Jumalan pelastustyöhön. Kaste toimitetaan USKOVALLE Jeesuksen Kristuksen käskystä, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen veteen upottamalla.
Vastaukset 32
Vanhimmat
tervehenkinen uskova ja siunausta!
Taputan käsiäni täällä tuon kirjoituksen johdosta!
Ja kiitän Jumalaa myöskin!
Tv; Jumalan hullu
Mikä on isän, Pojan ja Pyhän hengen nimi, johon Jeesus käski kastaa?
Onko se nimi Isä, Poika ja Pyhä Henki?
Matt.28:19 lopussa oleva sana "NIMEEN", tarkoittaa siis jotain Nimeä!
Lue se Matt. 28:19-20.
ITSE antoi opetuslapsilleen, kuuluu tarkalleen näin:Matt. 28: 19-20.
19. "Minulle on annettu KAIKKI VALTA taivaassa ja maanpäällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä ISÄN, POJAN JA PYHÄN HENGEN nimeen
20. ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät, maailman loppuun asti."
Jokainen uskon kasteelle menevä tietää ISÄN tässä tapauksessa merkitsevän Isää Jumalaa, Pojan, Jumalan Poikaa Jeesusta Kristusta, ja Pyhän Hengen, Pyhää Henkeä.
Kastettavalta kysytään nämä asiat, näin varmistutaan, että hän ottaa kasteen USKOSSA ja oman suunsa tunnustuksen perusteella.
Hän tunnustaa uskonsa Jeesukseen Kristukseen ennen kastetta ja ottaa vastaan kasteen JEESUKSEN KRISTUKSEN KÄSKYSTÄ JA OMAN SUUNSA TUNNUSTUKSELLA!
Oliko vielä jotakin epäselvää?
1500-luvun reformaatiossa syntyi luterilaisten ja anglikaanisten kirkkokuntien lisäksi myös anabaptistit, joiden mukaan kaste oli mahdollinen vasta sen jälkeen, kun ihminen oli tehnyt tietoisen uskonratkaisun. Anabaptistien käsityksen mukaan usko oli ihmisen tietoinen tahdon akti. Tämän vuoksi he pitivät mahdottomana, että lapsi uskoisi. He siis eivät tulkinneet Jeesuksen sanoja "Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle. (Luuk. 18:17)" luterilaisten lailla, jotka katsoivat tämän todistavan lasten uskosta. Anabaptistit hylkäsivät lapsikasteen ja ryhtyivät kastamaan ihmisiä uudelleen, mistä nimitys uudestikastajat. Nykyisiä uudestikastajia ovat mm. helluntailaiset, vapaakirkko, baptistit, adventistit, Jehovan todistajat ja mormonit. Uudestikastajille kaste tarkoittaa yleensä ainoastaan kastavaan seurakuntayhdistykseen liittymistä, uskon julkista tunnustamista ja kuuliaisuudentekoa. Niinpä he viivyttävät lasten kastamista, kunnes lapset itse haluavat ottaa kasteen. Uudestikastajien mielestä kasteeseen ei liity synnit anteeksi lupaavaa Jumalan sanaa. He eivät kuitenkaan kasta jäseniään joka kerta, kun nämä vaihtavat seurakuntayhteyttä esim. muuton yhteydessä. Uudestikastajat perustavat kasteen uskolle (luterilaiset uskon kasteelle). Osa uudestikastajista onkin mennyt kolmannelle ellei peräti neljännellekin kasteelle, koska he eivät ole mielestään uskoneet oikealla tavalla ensimmäisissä kasteissaan. Niinpä Luther nimitti uudestikastajia perkeleiksi, sillä Jumalan teko ei ollut heille yhtään mitään, ellei ihminen usko. Uudestikastajat eivät harjoittaneet Lutherin mielestä uskoa heille ensimmäisessä kasteessaan tulleeseen Jumalan sanaan vaan korvasivat uskon uudestikastamisella, josta oli tullut heille pelkkä tyhjä muotomeno, rituaali ilman uskoa Jumalan sanoihin, itsevalittu jumalanpalvelus. Lutherin mielestä uudestikastajat puhuivat uskosta mutta oikeasti eivät välittäneet siitä vaan luottivat ainoastaan tekoihin. Hän kannatti uudelleenuskomista, ei uudelleenkastamista, jos joku oli ottanut kasteen epäuskossa vastaan. Uudestikastajien mielestä Jumala ei toimi kasteessa. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimen käyttäminen kasteen yhteydessä onkin heille lähinnä vain tapa. Kaste toimitetaan upottamalla kastettava henkilö hetkeksi kokonaan veden alle joko kastealtaassa tai virtaavassa vedessä. Kaste suoritetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Eräät helluntaiherätykseen kuuluvat ryhmät kastavat vain Jeesuksen nimeen. Jeesuksen nimeen kastamista pidetään muissa kirkoissa yleensä ongelmallisena. Yleisen käsityksen mukaan kasteen suorittajan tulee olla itse kastettu ja elävässä uskossa.
Apostolien teoissa ja Paavalin 1. korinttolaiskirjeessä kerrotaan kokonaisten perhekuntien kastamisesta - ketään perheessä ei siis rajattu pois. Perheet olivat siihen aikaan suuria, joten olisi kovin epätodennäköistä, että noissa perheissä ei olisi ollut pieniä lapsia (Apt. 10:47;16:15, 31-33; 1 Kor.1:16).
"(15) ja hänet [Lyydia] ja hänen perhekuntansa kastettiin. Hän sanoi sitten meille: "Jos kerran pidätte minua Herraan uskovana, tulkaa kotiini ja jääkää vieraikseni." Hän vaatimalla vaati meitä tulemaan....
(31-33) Hän vei heidät ulos ja kysyi: "Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?" He vastasivat:
"Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi...ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti."-Apt.16:31-33
Juutalaisethan olivat, kuten yllä on sanottu, tottuneet ikivanhastaan siihen että pienet lapsetkin otettiin Jumalan liittoon. Niinpä oli luonnollista, että pakanuudesta kääntyneiden koko perhe pieniä lapsia myöten kastettiin. Kristillisen uskon juuret ja tausta on VT:ssa ja juutalaisuudessa. Historiallista taustaa vasten oli siten "oletusarvo", että pienet lapsetkin otetaan Jumalan liittoon ja pelastuksen osallisuuteen ja tämä Jumalan liittoon ottaminen tapahtuu ulkoisen merkin, armonvälineen kautta. Jos tähän käytäntöön olisi uuden liiton myötä tullut sellainen radikaali muutos, että lapsia ei tarvitse tai saa ottaa Jumalan valtakuntaan, vaan vasta joskus esim. 12-14 vuotiaina tai aikuisina, niin olisi ollut odotettavissa, että UT:ssa olisi kielletty kastamasta lapsia. Lapsien asemasta olisi varmasti herännyt kysymyksiä, joihin apostolien olisi pitänyt ottaa kantaa. Mutta missään koko UT:ssa ei esiinny kiistoja lapsien asemasta eikä lasten pelastuksen tarpeesta tai lasten kastamisesta.
Pitäisi myös muistaa, että Jeesuksen ja apostolien aikaan ei eletty modernissa individualistisessa, yksilöä korostavassa kulttuurissa, vaan kollektiivisessa ja patriarkaalisessa yhteiskunnassa: kun perheenpäänä oleva mies kääntyy uuteen uskoon, seuraa hänen koko perheensä lapsia ja orjia myöten perheen päätä. Ei siinä käyty kyselemään kenenkään yksilöllisiä "ratkaisun tekoja". Merkille pantavaa on myös kasteen ja julistetun evankeliumin sanan välitön yhteys: kaste tehtiin heti ensimmäisen evankeliumin saarnan jälkeen, eikä vasta pitkän opettamisjakson jälkeen. Ei kasteen edellytykseksi asetettu UT:ssa tiettyä ymmärryksen määrää tai tietomäärän hallintaa.
Usein kuulee sanottavan, että pikkulapsethan ovat "viattomia" ja nehän ovat niin "suloisia", että eihän lapsissa mitään syntiä ole. Tätä teologista kysymystä ei voida ratkaista inhimillisillä tunteiluilla ja humanistisilla järkeilyillä, vaan Jumalan sanan ilmoittamaa ihmiskuvaa ja syntioppia tarkastelemalla.
Lähtökohdat vastauksille ovat jo VT:ssa. Esimerkiksi Ps.51:7 on erittäin yksiselitteinen:
"Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun."
Vrt. Job 14:7 "Voiko saastaisesta tulla puhdas? Ei koskaan!" - Jumalan edessä saastaisista ihmisistä syntyy saastaisia jälkeläisiä, ei viattomia. Katso myös esim. Ps.14:1-3 ja 1 Moos.6:5 "Ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka." - ei siis sanottu että "nuoruudesta lähtien, mutta pikkulapsena kuitenkin ihminen on puhdas ja viaton".
Vanhatestamentillinen teologia tuntee siten perisynnin. UT:ssa apostoli Paavalin käsitys ihmisestä on pessimistinen - mutta realistinen. Jumalan edessä kaikki ihmiset ikään katsomatta ovat turmeltuneita, kelvottomia, epäpuhtaita, vailla Jumalan kirkkautta, hengellisesti kuolleita ja vailla yhteyttä Jumalaan, eikä kukaan ihminen tee hyvää - ei siis lapsetkaan (Room.3:9-23). Kukaan ihminen ei tule vanhurskaaksi tekojen avulla eikä millään omalla "luontaisella viattomuudellaan". Lapsille ei ole annettu mitään toista pelastustietä, eikä missään sanota, että lapset eivät tarvitsisi pelastusta synnistä Kristuksen kautta.
Kukaan ihminen ei voi olla Jumalan edessä vanhurskas ilman uskoa Kristukseen, ei pieni lapsikaan. Jos niin olisi, sellainen merkittävä poikkeus olisi ilmoitettu Raamatussa, eikä Jeesus olisi tehnyt lasta pelastuksen vastaanottamisen esikuvaksi. Lapsikin siis nimen omaan ottaa vastaan Jumalan valtakunnan (Luuk.18:7). Jeesus teki lapsesta esikuvana aikuisille, mutta ei Jeesus sanonut lapsia viattomiksi ja synnittömiksi tai "kilteiksi" niin että he sen takia pääsisivät taivasten valtakuntaan.
"Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse."
Erittäin keskeinen kysymys on, mikä on kasteen olemus: onko kaste Jumalan teko ihmiselle, onko kaste armoa. Vai onko kaste ihmisen teko ("vastaus Jumalalle"), tunnustautumistoimi ja kuuliaisuuden teko. Jos osoittautuu selitysopillisesti pätevästi, että kaste on ihmisen teko ja kuuliaisuuden teko ei pienien lapsien kastamiselle ole perustetta, koskapa pieni lapsi ei osaa sellaisia tekoja tehdä.
Johanneksen evankeliumissa oleva Jeesuksen opetus tarjoaa hyvän lähtökohdan kasteen ymmärtämiseen (Joh.3:3-5).
"Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."
Nikodemos kysyi: "Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?"
Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.
Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä."
Ihminen on luonnostaan "lihaa" ja ilman Jumalan Pyhää Henkeä. Päästäkseen Jumalan valtakuntaan ihmisen pitää syntyä uudesti (lapsia ei tässäkään suljeta pois). Uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa, joka on portti Jumalan valtakuntaan. Sana "vesi" ei ole mikään symbolinen ilmaus, muutoin pitäisi tulkita samassa lauseessa mainitun Hengenkin tarkoittavan jotain muuta kuin Pyhää Henkeä. Vedestä ja Hengestä syntyminen on sama asia. Vesikaste on samalla myös henkikaste. Ei ole kastetta ilman Pyhää Henkeä. Mitään erillistä, myöhemmin saatavaa "henkikastetta" tai "toista siunausta" vesikastetta täydentämään UT:n teologia ei tunne.
Totta kyllä, UT:ssa ei ole nimen omaista käskyä kastaa pieniä lapsia, mitä asiaa erilaiset kasteenuusijat usein kyselevät. Mutta kastekäsky kuten koko kasteteologia on yleinen ja universaali, eikä siinä suljeta pois ketään eikä muutenkaan luetella erikseen eri ihmisryhmiä. Jeesus käski lähetyskäskyssään "opetuslapseuttamaan" kaikki kansat kastamalla ja opettamalla (Matt.28:19-20). Kastekäsky ei luettele teini-ikäisiä, miehiä, naisia, vanhuksia, vapaita eikä orjia. On epäoleellista saivartelua alkaa vaatimaan jotain erityistä lisäkäskyä esimerkiksi lapsien kastamisesta, kun UT sisältää yleisen, kaikenkattavan kastekäskyn. Vaikka Jeesus olisi ylösnoustuaan käskenyt pelkästään "menkää ja kastakaa" pitäisi sen riittää sulkemaan sisäänsä lapsetkin ja kaikki ihmiset ikään katsomatta.
Markuksen evankeliumin myöhemmin lisätyssä loppuosassa (16:9-20) olevan lähetyskäskyn 16:15-16 kohderyhmä on myös täysin universaali: "kaikille luoduille". Alkukielinen sanamuoto ansaitsee huomiota. Tekstissä on aikamuotona futuuri ja teksti voitaisiin suomentaa näin: ”Joka on tullut uskovaksi ja on kastettu, tulee pelastumaan.” Epäusko on kadottava syy tuomiopäivänä, ei kasteen puuttuminen jostakin syystä.
UT:ssa on kyllä selvästi ilmaistu, että Jumalan valtakunta ja pelastus sekä kasteen lahja kuuluvat myös lapsille. Tunnettuja ovat Jeesuksen sanat lapsesta Jumalan valtakunnan vastaanottajina (Mark 10:16) ja lisäksi Jeesus siunasi lapsia. Totta, hän ei itse kastanut heitä kuten Hän ei kastanut aikuisiakaan synoptisten evankeliumien mukaan. Jeesuksen asettama kristillinen kaste tuli tarpeelliseksi ja mahdolliseksi vasta Hänen ylösnousemuksensa jälkeen, sillä kaste perustuu Jeesuksen sovituskuolemaan ja ylösnousemukseen. Johanneksen evankeliumi sisältää harvinaislaatuisen maininnan Jeesuksen kastetoiminnasta, mitä evankelista tai evankeliumin myöhempi toimittaja on korjannut muotoon, että Jeesus ei itse kastanut vaan Hänen opetuslapsensa (Joh 3:22-24; 4:1-2). Kuitenkin tämä kastetoiminta oli vain väliaikaista ja ajoittui ja maantieteellisestikin sijoittui samaan aikaan Johannes Kastajan kastetoiminnan kanssa. Myöhemmin Johanneksenkaan evankeliumin mukaan Jeesus ei kastanut, vaan antoi pelastuksen suoraan niille, jotka uskoivat, joten kyseessä oli samanlainen kaste kuin Johanneksellakin, eikä vielä kristillinen kaste.
Apostolisessa julistuksessa täysin yksiselitteisesti mainittiin myös lapset. Pietari julisti helluntaisaarnansa lopuksi, että lupaus kääntymiseen ja kasteeseen liittyvästä syntien anteeksisaamisesta ja Pyhän Hengestä tarkoittaa ”teitä ja teidän lapsianne” (Apt. 2:38-39). Mitään ikärajoja tai ymmärryksen määrää ei tässäkään asetettu kasteen ja pelastuksen saamisen ehdoksi.
Merkitseekö tämä mitään "ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa"?
Adventisit uskovat sapatin pelastavaan vaikutukseen ja Ellenin sääntöihin ja määräyksiin enemmän kuin Jeesuksen opetuksiin, miksi näin?
Eihän adventistit usko Jeesukseen, koska he selittävät Jeesuksen olevan vain enkeli Miikael.
Adventistit EIVÄT USKO että RAUHANRUHTINAS Mikael olisi enkeli!
Ruhtinas, olipa vaikka enkeliruhtinaskin, ei itse ole enkeli.
Eihän niinsanottu "koirakeisarikaan "ole itse koira, vaan valtavan koiramäärän omistaja ja kasvattaja.
Mikä hinku teillä on VÄÄRISTELLÄ KAIKKI?
Ettekö te pärjää rehellisillä keinoilla?
Toiseksi ISOKIRJA ja sen opetukset EIVÄT ole adventistien tekemät, vaikkakin sama opetus täsmää myöskin adventistien kasteeseen.
... Oli Mikael sitten kuka hyvänsä, niin ei Kristuksen käskyläisestä tule Kristusta. Yhä edelleen Mikael kuuluu Jumalan luomakuntaan, ja itse Jeesus Kristus toteutti tuon luomakunnan. Ei luodusta tule luojaa! Mikael on ja pysyy Mikaelina, prinssi mikä prinssi. Mutta Kristus on Jumala. (Joh1.3,10; Ilm3.14)
Oikeastaan meidän ei tarvitsisi edes tietää miten TE USKOTTE. Ainoa mikä meille on tärkeää tietää on kuinka Herra tahtoo meidän oppivan Häneltä. Ei siis adventisteilta tulekaan oppia mitään. Raamattuhan sadoin esimerkein opastaa teistä poispäin; Tiituksen kirje:
3:10 Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti, 2.Korinttolaiskirje:
10:18 Sillä ei se ole koetuksen kestävä, joka itse itseään suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee.---->> Eikä teistä ole yhtäkään Herran suositusta;omianne vain kuulemme jatkuvasti!
http://www.ecredo.fi/isokirja/iso_kirja_tutuksi/toimintaperiaatteita/
kasteveden määrää tärkeämpi ole kuitenkin se, että pääsee pröystäilemään AIVAN ITSE menneensä kasteelle ja päättäneen seurata Jeesusta, toisin kuin nuo harhaoppiset, älyttöminä, parkuvina myttyinä pakanlliselle vauvavalelulle raahatut kakarat.
Mukaan: Kukapa sitä lapoillisella multaa ketään hautaa? Onhan Raamatussa ihan selvät esimerkit oikeasta kasteesta, Joka kuvaa Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta.
multaa. "Hautasin" sukulaistyttöni hänen parin muun omaisensa kanssa sirottelemalla tuhkan hänen itse toivomaansa paikkaan ilman että olisi lapiollistakaan multaa tarvittu.
Esimerkiksi Paavali opettaa, että Israelin kansan kulkeminen Punaisen meren läpi oli kaste (2 Moos. 14,1 Kor 10:1-4 "pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi"). Israelilaisia ei todellakaan "upotettu" meressä, vaan pikemminkin vihmottiin tai kasteltiin vedellä pilvessä. baptizoo-verbi tarkoittaa kreikassa upottamista, mutta lisäksi se tarkoittaa valelemista, pesemistä, pirskottamista ja ylipäätään kaikenlaista vedellä koskettamista. Sanat baptidzoo = "kastaa" ja baptisma = "kaste" merkitsevät UT:ssa varsinaisen kasteen lisäksi myös "peseytymistä", "käsien ja jalkojen pesemistä", "sumupilvestä kostumista" jne. Sanaa käytetään esim. Pilatuksen käsien pesemisestä. Baptidzoo -verbi ei ilmaise sitä, millä tavalla kosketus veden kanssa tapahtuu. UT:ssa ei ole yhtään tekstiä, jonka perusteella voitaisiin osoittaa baptidzoo-verbin tarkoittavan vain ja ainoastaan upottamista, ja että kasteen ainoa oikea muoto on veteen upottaminen. Veden määrä ei tee kastetta päteväksi eikä epäpäteväksi. Alkukirkossa käytettiin sekä upottamista että valelua kastemuotoina. Vihmomalla tehty kaste on myös täysin pätevä.
Johannes Kastajan syntymäkertomuksesta ilmenee selvästi, että syntymätönkin lapsi voi olla Pyhällä Hengellä täytetty ja syntymätön lapsikin kuulee kohdussa ja reagoi kuulemaansa, kuten Johannes hypähti riemusta kuultuaan Marian tervehdyksen äidilleen (Luuk.1:15,41-45).
"(15) Hän on oleva suuri Jumalan mies. Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo. Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä."
Lapsi ottaa kaiken vastaan lahjaksi, eikä yritäkään ansioitua eikä suoriutua mitenkään. Jos kerran lapsella voi jo äitinsä kohdusta asti olla Pyhällä Hengellä täytetty niin on lapsella uskokin. Lapsen usko ei vain ole samanlainen kuin aikuisella. Aikuinen voi menettää uskonsa ja myös pelastuksen osallisuuden - niin voi lapsellekin käydä jossain vaiheessa, esimerkiksi aikuisena. Lapsi ottaa omalla Jumalan vaikuttamalla lapsen uskollaan vastaan pelastuksen, taivasten valtakunnan ja Pyhän Hengen sekä kiittää Jumalaa, ymmärtääpä rationalistinen aikuinen sitä tai ei. Kannattaisi vakavasti muistaa Jeesuksen varoitus lapsia väheksyneille opetuslapsilleen :"Älkää estäkö heitä" (Mark. 10:15).
Uudestikastajien (helluntailaiset, babtistit, adventistit) näkemys siitä, että lapset eivät voi uskoa eivätkä tarvitse kastettakaan on täysin vailla raamatullisia teologisia perusteita. Uudestikastajien näkemys perustuu inhimilliseen järkeilyyn, valistusfilosofiaan ja romantiikkaan (usko ja uudestisyntyminen elämyksenä ja kääntymiskokemuksena) eikä Raamatun ilmoitukseen.
Iso Kirja ry
Iso Kirja tarjoaa Raamatun opetuksen ja helluntaikristillisen arvomaailman pohjalta koulutus- ja virkistysmahdollisuuksia. Tavoitteena on oman kutsumuksen löytäminen ja toteuttaminen sekä seurakuntien hyvinvoinnin edistäminen
Iso Kirja -koulutus- ja konferenssikeskus on Iso Kirja ry:n omistama ja ylläpitämä. Yhdistyksen tarkoituksena on tukea ja edistää helluntaiherätyksen koulutus- ja nuorisotoimintaa ylläpitämällä kansanopistoa Keuruulla.
ja törkyttää omaa lapsikaste oppiaan, vastoin JEESUKSEN OPETUSTA SIITÄ; että joka USKOO JA KASTETAAN.
Meillä helluntalaisilla, adventisteilla, vapaakirkollisilla ja baptisteilla on raamatunmukainen kaste.
Jehovan todistajilla on väärä kaste, sillä he kastavat yksin Jehova Jumalalle.Eivät siis Jeesuksen esimerkin mukaan "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heidät Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja käskemällä heitä pitämään KAIKKI mitä minä olen teidän käskenyt pitää" Matt. 28: 19-20.
Samoin kuin Luterilaisilla, jotka luulevat, että lapsikasteesta riippuu ihmisen pelastus, heillä se on pantu pelastuksen ehdoksi. Paljon on näitä lapsikastettuja "pelastettuja" tuolla katuojissa ja kapakoissa ilman mitään parannuksen tekoa elämässä.
He hukkuvat omiin synteihinsä siinä luulouskossa, että ovat pelastettuja, vaikka eivät ole. Lapsikaste ei pelasta yksistään ketään. Kaste on uskoon tulleelle ihmiselle tarkoitettu. Se on hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta.
Lapselle riittää SIUNAUS, siihen saakka kunnes hän itse tulee elävään uskoon ja valitsee kasteen.
Aivan nappiin sanottu!
Minä en usko, että kaste ihmistä pelastaisi. Eikö pelkkä usko riitä pelastukseen? Miksi joillekin kaikenmaailman rituaalit ovat niin tärkeitä?
"Tehkää kaikki KANSAT minun opetuslapsikseni". Eivätkö lapset kuulu kansaan? Minkä ikäisenä voi kuulua kansaan?
Tuntuu, että kukaan ei tiedä, mikä on oikea kaste!
Matteuksen evankeliumi:
3:11 Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.
Markuksen evankeliumi:
1:8 Minä kastan teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä."
Apostolien teot:
1:5 Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen."
11:16 Silloin minä muistin Herran sanan, jonka hän sanoi: 'Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä.'
No milloinkas se lapsi tulee siihen ikään, että hän voi itse valita uskonratkaisunsa? Yhteiskunnassa katsotaan lapsen tulleen valintakelpoiseen ikään 18-vuotiana, ikä, joka oikeuttaa äänestämään vaaleissa. Silloinkin kyse on vain edustuksellisesta valinnasta. Yhtäkään 18-vuotiasta ei ole uskottu päättämään meidän arjesta, saatikka iankaikkisuudesta! Eli, minkä ikäisestä on puhe, kun kyseessä ei enää ole ”lapsi-kaste”?
kaste. Raamattu osoittaa, että ensin tulee usko Jeesukseen ja sitten vasta kaste:
Ap. t. 18:8
Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa USKOIVAT Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, USKOIVAT, ja heidät kastettiin.
Ap. t. 2:41
Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.
Eli lapsikaste ihan vauvana ei ole raamatullinen.
"synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa USKOIVAT Herraan"
Oletko aivan varma, että Krispuksen perhekuntaan ei kuulunut vauvaa. Minkä ikäisiä lapsia hänellä oli?
Heikot ovat sinunkin perusteet!
Pietari julisti helluntaisaarnansa lopuksi, että lupaus kääntymiseen ja kasteeseen liittyvästä syntien anteeksisaamisesta ja Pyhän Hengestä tarkoittaa ”teitä ja teidän lapsianne” (Apt. 2:38-39). Mitään ikärajoja tai ymmärryksen määrää ei tässäkään asetettu kasteen ja pelastuksen saamisen ehdoksi.
Apostolien teoissa ja Paavalin 1. korinttolaiskirjeessä kerrotaan kokonaisten perhekuntien kastamisesta - ketään perheessä ei siis rajattu pois. Perheet olivat siihen aikaan suuria, joten olisi kovin epätodennäköistä, että noissa perheissä ei olisi ollut pieniä lapsia (Apt. 10:47;16:15, 31-33; 1 Kor.1:16).
"(15) ja hänet [Lyydia] ja hänen perhekuntansa kastettiin. Hän sanoi sitten meille: "Jos kerran pidätte minua Herraan uskovana, tulkaa kotiini ja jääkää vieraikseni." Hän vaatimalla vaati meitä tulemaan....
(31-33) Hän vei heidät ulos ja kysyi: "Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?" He vastasivat:
"Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi...ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti."-Apt.16:31-33
Juutalaisethan olivat, kuten yllä on sanottu, tottuneet ikivanhastaan siihen että pienet lapsetkin otettiin Jumalan liittoon. Niinpä oli luonnollista, että pakanuudesta kääntyneiden koko perhe pieniä lapsia myöten kastettiin. Kristillisen uskon juuret ja tausta on VT:ssa ja juutalaisuudessa. Historiallista taustaa vasten oli siten "oletusarvo", että pienet lapsetkin otetaan Jumalan liittoon ja pelastuksen osallisuuteen ja tämä Jumalan liittoon ottaminen tapahtuu ulkoisen merkin, armonvälineen kautta. Jos tähän käytäntöön olisi uuden liiton myötä tullut sellainen radikaali muutos, että lapsia ei tarvitse tai saa ottaa Jumalan valtakuntaan, vaan vasta joskus esim. 12-14 vuotiaina tai aikuisina, niin olisi ollut odotettavissa, että UT:ssa olisi kielletty kastamasta lapsia. Lapsien asemasta olisi varmasti herännyt kysymyksiä, joihin apostolien olisi pitänyt ottaa kantaa. Mutta missään koko UT:ssa ei esiinny kiistoja lapsien asemasta eikä lasten pelastuksen tarpeesta tai lasten kastamisesta.
Eiköhän Jeesus ajatellut, että on vain yksi seurakunta, johon kaikki kuuluvat. Eikö ole aivan luonnollista, että myös lapset otetaan tämän seurakunnan jäseneksi.
Aikuiskaste nykypäivänä on vain lahkolaisten keino hankkia jäseniä.
11:16 Silloin minä muistin Herran sanan, jonka hän sanoi: 'Johannes kastoi vedellä, mutta teidät KASTETAAN PYHÄLLÄ HENGELLÄ.'
19:4 Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen."
Johannes Kastajan syntymäkertomuksesta ilmenee selvästi, että syntymätönkin lapsi voi olla Pyhällä Hengellä täytetty ja syntymätön lapsikin kuulee kohdussa ja reagoi kuulemaansa, kuten Johannes hypähti riemusta kuultuaan Marian tervehdyksen äidilleen (Luuk.1:15,41-45).
"(15) Hän on oleva suuri Jumalan mies. Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo. Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä."
Lapsi ottaa kaiken vastaan lahjaksi, eikä yritäkään ansioitua eikä suoriutua mitenkään. Jos kerran lapsella voi jo äitinsä kohdusta asti olla Pyhällä Hengellä täytetty niin on lapsella uskokin. Lapsen usko ei vain ole samanlainen kuin aikuisella. Aikuinen voi menettää uskonsa ja myös pelastuksen osallisuuden - niin voi lapsellekin käydä jossain vaiheessa, esimerkiksi aikuisena. Lapsi ottaa omalla Jumalan vaikuttamalla lapsen uskollaan vastaan pelastuksen, taivasten valtakunnan ja Pyhän Hengen sekä kiittää Jumalaa, ymmärtääpä rationalistinen aikuinen sitä tai ei. Kannattaisi vakavasti muistaa Jeesuksen varoitus lapsia väheksyneille opetuslapsilleen :"Älkää estäkö heitä" (Mark. 10:15).
"Tehkää kaikki KANSAT minun opetuslapsikseni". Eivätkö lapset kuulu kansaan? Minkä ikäisenä voi kuulua kansaan?