Välillä Jumala näyttää vihansa uskovaiselle, eikä mikään ole niin kovaa kuritusta kuin joutua kokemaan, miten iankaikkisen Jumalan viha kohdistuu itseensä. Sanotaan, että kaikki, jotka todella elävät Jumalan yhteydessä, joutuvat sitä kokemaan aika ajoin, jotta Jumalanpelko kasvaisi sydämeemme.
Minä monesti nauran ihmisten vihalle, koska vihastun itse silloin kun olen lihallinen. Siinä ei ole ikäänkuin mitään uutta minulle, enkä siksi osaa sitä pelätä. Mutta kun tunnen Jumalan vihan ja suuttumuksen, jonka Hän kohdistaa minuun, olen kuolla siihen paikkaan! Ja niin ovat muutkin, jotka kokevat Jumalan kohdistavan vihaansa heihin itseensä, siksi, että Jumala todella on vihainen ja kiivastunut heille. Minä elättelin sydämessäni jotain, mikä on likaista ja yht´äkkiä koin Jumalan vihan elämssäni. Se veti minulta jalat alta, mutta samalla Jumala rauhoitti minua pastorimme kautta, joka puhui aiheesta seurakuntamme tilaisuudessa. Koin, että se oli Jumalan sana minulle, koska on hyvä tietää, mistä Jumalan vihassa on kyse. Se on pohjimmiltaan Jumalan rakkautta, koska se kasvattaa meihin kunnioitusta Jumalaa kotaan ja säästää meidät tuomiolta. On karmaisevaa kokea, miten Jumala viestittää, että jos et lopeta, joudut helvettiin!
Erittäin ikävää on myös se, että ne, jotka eivät välittäneet tässä ajassa tutustua Jumalaan (vaikka olisivatkin uskovaisia), joutuvat kuoltuaan Jumalan vihan kohteeksi. Siinä on jotain lopullista ja se mitätöi kaiken "kivan".
Minä monesti nauran ihmisten vihalle, koska vihastun itse silloin kun olen lihallinen. Siinä ei ole ikäänkuin mitään uutta minulle, enkä siksi osaa sitä pelätä. Mutta kun tunnen Jumalan vihan ja suuttumuksen, jonka Hän kohdistaa minuun, olen kuolla siihen paikkaan! Ja niin ovat muutkin, jotka kokevat Jumalan kohdistavan vihaansa heihin itseensä, siksi, että Jumala todella on vihainen ja kiivastunut heille. Minä elättelin sydämessäni jotain, mikä on likaista ja yht´äkkiä koin Jumalan vihan elämssäni. Se veti minulta jalat alta, mutta samalla Jumala rauhoitti minua pastorimme kautta, joka puhui aiheesta seurakuntamme tilaisuudessa. Koin, että se oli Jumalan sana minulle, koska on hyvä tietää, mistä Jumalan vihassa on kyse. Se on pohjimmiltaan Jumalan rakkautta, koska se kasvattaa meihin kunnioitusta Jumalaa kotaan ja säästää meidät tuomiolta. On karmaisevaa kokea, miten Jumala viestittää, että jos et lopeta, joudut helvettiin!
Erittäin ikävää on myös se, että ne, jotka eivät välittäneet tässä ajassa tutustua Jumalaan (vaikka olisivatkin uskovaisia), joutuvat kuoltuaan Jumalan vihan kohteeksi. Siinä on jotain lopullista ja se mitätöi kaiken "kivan".
Vastaukset 24
Vanhimmat
-että ketä Herra rakastaa sitä Hän myöskin kurittaa sillä jos emme olisi herran lapsia miksi Hän meitä,-kurittaisi ?Silloinhan olisimme äpäriä kuten Sana sanoo jne..
-tosin en usko että olet kokenut varsinaista Jumalan Vihaa,-mutta jotakin pientä kuritusta olet jossakin muodossa,-saanut varmaankin:-)
-jos todella Jumala vihastuisi meihin ei kukaan kestäisi sitä hetkeäkään..
-Omasta kokemuksesta voin sanoa että Jumala on pitkämielinen ja Armosta RIKAS,-ei Hän ole niin kuin ihminen,-joka tuittuilee,-milloin mistäkin pikkujutusta jne...
-Monesti me lankeamme uskon tiellä milloin missäkin asiassa ja nokka on savessa,-mutta Kiitos Herralle,-Me nousemme jälleen ja jatkamme matkaa iloiten yhä suuremmasta ARMOSTA ,-jota olemme saaneet,-kokea !
-lakihenkinen usko ja lihallinen sielullinen sellainen ,ajaa meitä hyvin helposti uskonnollisen lihamme kanssa tilaan, jossa joudumme tuohon kierteeseen ,jossa epäilemme kaikkea sydämessämme ja usko muuttuu sellaiseksi vihtrilliksi,-joka perustuu siihen,-mitä ihminen pystyy suorittamaan ja omalla teollaan ja vanhurskaudellaan aikaansaamaan jne..silloin ei ole enää lepoa Kristuksessa vaan pelko valtaa sisäisen maailmamme jne,-lopulta kaikki tällainen johtaa uskon haaksirikkoon ja loppuunpalamiseen ja ties mihin ongelmiin !!!
Jumala on armosta rikas ja rakastava... Mutta Hän on kyllä myös kiivas Jumala ja kyllä se Jumalan vihaa oli. Sillä opetuksella on kyllä ihan raamatullinen perusta, että Jumala voi osoittaa uskovaiselle vihansa ja kiivautensa. Olen minäkin senverran paksupäinen, että ehkä tarvitsen kovia otteita... :)
kurittaa jokaista lastaan, jonka Hän huomaansa ottaa.
-Mutta että vihaa, sitä en usko, sillä Kristus kärsi Jumalan vihan ristillä, ja jo Getsemanesta alkaenm emme voi enää saada Jumalan vihaa, päällemme jos olemme Kristuksessa, Hän juuri turvamme, ettemme ole vihan lapsia, vaan Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
-Jos Jumalan viha tulisi yllemme, niin Kristuksen täytyisi väistyä elämästämme siksi aikaa, eikä Raamattu missään kerro , että joutuisemme Jumalan vihan kohtaamaan, vaan päinvastoin, Hän pelastaa meidät vihasta ja vihan ajasta.
Kristus kyllä kurittaa meitä parhaaksemme, mutta ei Jumalan vihalla! Ymmärtänet varmaan tämän, on ero kurituksella ja Jumalan vihalla.
-Vielä kerran Jumalan viha kohtaa kaikkea jumalattomuutta ja rienaamista ja pilkkaamista, mutta ei Jumalan lapsia!
kyse on uskoakseni siitä, että Jumala tuntee erilaisia tunteita kun Hän on meihin yhteydessä. Niinkuin isä rakastaa lapsiaan, niin Jumalakin rakastaa, mutta niinkuin isä saattaa suuttua lapsilleen, niin Jumalakin saattaa suuttua lapsilleen. Kyse on siis nähdäkseni vain normaalista tuntemisesta...
JOS JOKU TARVITSEE kuritusta, ottakoon sen vastaan hiljaisuudessa ja nöyryydessä. Sen sijaan siitä puhuminen, että "me tarvitsemme", "me olemme ansainneet", jne. kuulostaa siltä, kuin lapsi uhoaisi isälleen: "Jos minua piiskaat, niin piiskaat kyllä muutkin!"
Lutherus
Kyllä näistä asioista saa puhua, enkä näe mitään ongelmaa sen esilletuomisessa, että Jumala on kykenevä myöskin vihaamaan. Ei Jumalan kuritusta tarvitse hävetä.
Kuten totesit: Et ymmärrä, ja se kertoo tarpeeksi.
Lutherus
Käytöksesi ei ole uskovan käytöstä. Et kai vain ole tyypillinen luterilainen fariseus?
AINUT LUPA uskon arvioimiseen löytyy mielestäni Paavalin kirjeestä: "Tutkikaa ITSEÄNNE, oletteko uskossa. Pankaa ITSENNE koetteelle..." (2.Kor.13:5).
Harmillista kyllä, Paavali sallii vain oman uskonsa koettelemisen, ei niinkään toisten.
Aikaisemmin, entisenä fariseuksena kiivaillessaan hän kyllä oli valmis arvostelemaan toisten uskon aitoutta.
Lutherus
Miten luulet evankelioimisen ja lähetyskäskyn toteuttamisen onnistuvan, jos me emme saa arvioida ihmisen uskoa, emmekä kysyä, että onko tämä uskossa? :D
KUINKAHAN SE lähetystyö onnistuu ihmiseltä, joka kysyä töksäyttää toiselta: Oletkohan sinä tyypillinen luterilainen fariseus?
Ystävyydellä kaikesta huolimatta
Lutherus
ole lähetystyössä. Oli se sinunkin kommenttisi sitä, mitä se oli.
Pentukostea tilittää muille kakaroille, että jos ette tee niinkuin minun mielikuvitusystäväni käskee, niin isäni tulee antamaan teille selkään.
Kun joku lapsista ei viitsi tehdä Pentukostean tyhmiä juttuja vaan lähtee omille teilleen ja sattuu hiekassa kompastumaan turvalleen, niin Pentukostea julistaa muille ipanoille että minun mielikuvitusystäväni kamppasi hänet kostoksi.
Hirmuista on lahkojeesuksen viha ja kauheaa on taikauskoisen pelko.
Et sinä poloinen tajua, mistä minä puhun.
-sitä e-mailiasi välillä :-)!
muuta, pitää katsoa... :)
Oletko uskossa?
No niin BABA, et sinä minua hämää.
Oletko sinäkin vainio-harhainen? Niin kuin yleensä kiihko fariseukset???
Älä mene pitemmälle tuossa pilkassa.
Olet siis baba-harhainen eli vainioharhainen?
BABA... Mikä nyt on hätänä?
huudatko seurakunnan hajoittaja isääsi apuun kun paukut loppuu?
olet ansiokkaasti pitänyt toronntto aatetta esillä, mitä se sitten tarkoittaakin.