Oletteko koskaan ajatelleet, että jos kaikki se aika ja raha, joka nyt käytetään maailmalla kaikenlaisten uskomusten harjoittamiseen, käytettäisiinkin vaikkapa kehitysapuun. Olisiko maailma parempi paikka? Vai onkohan kuitenkin parempi edelleen pitää uskonnolliset kiistat ja sodat. Käyttää ne rahat edelleen temppeleiden rakentamiseen ja aika uskonnolliseen hyminään ja rukoilla paremmasta huomisesta taas kerran.
Ajatus
Maalaisjärki...
10318
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Montakohan nälkäänäkeevää olisi pelastettu, pelkästään niillä rahoilla mitä kirkko on laittanut urkuihinsa?
Huomaa erityisesti tämä alla olevasta:
"Jos kaikki tekisivät yhtä paljon kuin mormonikirkko tekee, ongelma ratkeaisi nopeasti"
Maailman elintarvikeohjelman johtaja kiitti kirkkoa lahjoituksesta.
24. heinäkuuta 2004
Vierailtuaan 16. heinäkuuta kirkon humanitaarisessa keskuksessa ja huoltotyöaukiolla Salt Lake Cityssä Utahissa maailman laajimman elintarvikeapujärjestön johtaja kiitti kirkkoa sen humanitaarisesta työstä.
Yhdistyneiden kansakuntien alaisen Maailman elintarvikeohjelman (WFP) toiminnanjohtaja James Morris piti merkittävänä kirkon sitoutumista auttamaan omia jäseniään ja muita – “ihmisiä, jotka ovat köyhiä ja nälkäisiä ja vaarassa ja hädänalaisia – riippumatta siitä, mikä heidän uskonsa on“.
Maailmalla on kyky lievittää nälänhätää, hän sanoi. “Jos kaikki tekisivät yhtä paljon kuin mormonikirkko tekee, ongelma ratkeaisi nopeasti.“
Salt Lake Cityyn tekemänsä pikavierailun päätteeksi herra Morris sanoi tulleensa kiittämään kirkon johtajia Maailman elintarvikeohjelmalle kaksi vuotta sitten annetusta miljoonan dollarin lahjoituksesta, joka oli määrä käyttää nälänhädän lievittämiseen Afrikassa.
“En ollut kiittänyt henkilökohtaisesti“, herra Morris sanoi. “Se oli hyvin tärkeä lahja aikana, jolloin sitä kipeästi tarvitsimme.“
Hän lisäsi olevansa myös tietoinen kirkon valtavasta humanitaarisesta työstä kautta maailman. “Halusin nähdä, kuinka se toimii, ja oppia siitä lisää“, hän sanoi.
Isäntinään Harold C. Brown, vyöhykevaltuutettu-seitsenkymmenen ja huoltopalvelujen toiminnanjohtaja, sekä Garry Flake, kirkon hätäavun johtaja, herra Morris kävi viisituntisen vierailunsa aikana huoltotyöaukiolla, kirkon humanitaarisessa keskuksessa ja temppeliaukiolla. Huoltotyöaukiolla on 54 metriä korkea viljasiilo, varastohuone, leipomo, säilyketehdas, maidonkäsittelylaitos, käytettyjen tavaroiden myymälä ja työllistämiskeskus. Humanitaarinen keskus on paikka, jonne vaate-, huopa-, lääkintätarvike- ja oppimateriaalilähetykset kerätään toimitettaviksi tarvitseville kaikkialle maailmaan.
“Kirkko on sitoutunut vakaasti olemaan kaikkialla siellä, missä joku kamppailee, ja se on meille yhteistä“, herra Morris sanoi.
Maailman elintarvikeohjelma, Yhdistyneiden kansakuntien suurin alajärjestö, perustettiin vuonna 1963. Viime vuonna se toimitti elintarvikkeita 104 miljoonalle nälkäiselle ihmiselle 81 maassa. “Tavoitteenamme on ravita kaikkein hädänalaisimpia, nälkäisimpiä ja köyhimpiä“, sanoi WFPn tiedottaja Jodan Dey, joka oli herra Morrisin mukana Salt Lake Cityssä.
Pääasiassa eri maiden lahjoituksista rahoituksensa saava WFP on hiljattain osallistunut paljon julkisuutta saaneisiin hankkeisiin Irakissa, Afganistanissa ja Afrikassa.
Herra Morris mainitsi, että kirkko ja Maailman elintarvikejärjestö voivat vahvistaa kumppanuuttaan monin tavoin. Kaksi vuotta sitten annetun miljoonan dollarin lahjoituksen lisäksi, jonka kirkko antoi WFPlle, nämä kaksi ryhmää ovat kautta vuosien tehneet rinta rinnan työtä avun toimittamiseksi monille alueille.
“Kirkko toimittaa paljon elintarvikkeita, lääkintätarvikkeita, kirjoja ja vaatteita paikkoihin, joissa me työskentelemme, ja me toimitamme elintarvikkeita paikkoihin, joissa kirkolla on elintarvikevarastoja“, hän sanoi.
Veli Flake sanoi, että kirkko arvostaa suuresti Maailman elintarvikeohjelmaa ja järjestön kautta maailman tekemää työtä. “Se, että he sanovat kirkkoa kumppaniksi tässä työssä, on suuri kohteliaisuus.“
Herra Morris myös ylisti kirkkoa, kiittäen sen paastouhriohjelmaa “ainutlaatuisen anteliaaksi tavaksi taistella maailman nälkää vastaan joka ainoa kuukausi“.
“Tämä on käytäntö, josta maailma voisi ottaa paljon opiksi“, hän sanoi. “En tiedä, mitä ihmiset kuluttavat kahdella aterialla, mutta me voimme ravita koululapsen kokonaisen vuoden ajan 35 dollarilla.“
Kaikesta vierailullaan myöhempien aikojen pyhien paikoilla näkemästään herra Morris sanoi muistavansa ne monet ihmiset, jotka “elävät päivästä päivään uskonsa ja omistautumisensa mukaan“.
“Uskonkäsityksistään ja hengellisistä sitoumuksistaan voi aina puhua. – –Täällä ne pannaan täytäntöön ja toteutetaan ja niiden mukaan eletään päivästä päivään. Täällä näkee kaikenikäisiä vapaaehtoistyöntekijöitä tekemässä hyvää sellaisten ihmisten auttamiseksi kautta maailman, jotka ovat kipeästi sen tarpeessa.“
Kuinka paljon sä olet lahjoittanut tililtäsi kehitysapuun tällä viikolla? Tai paljonko annoit kadulla vastaan tulevalle kerjäläiselle ruokarahaa?
Suuret sanat halkaisevat suuni!!! Apua mitäteen!??
"Kuinka paljon sä olet lahjoittanut tililtäsi kehitysapuun tällä viikolla? Tai paljonko annoit kadulla vastaan tulevalle kerjäläiselle ruokarahaa?"
Niin, olikin kiva että kerroit paljonko itse olet antanut :D
Kirjoitan nimimerkillä, että en itseäni kehuisi ja aiheuttaisi muulle kirjoittelulleni mitään erityissävyä. En ole aloittaja, vaan sivustaseuraaja. Yleensä me uskovat toimimme hiljaa ja sen suurempaa ääntä pitämättä. Kirkkomme opettaa meille, miten pitää toimia ja avaa silmiämme näkemään hädän maailmassa. Jos kirkkomme ei pitäisi esillä kristillistä lähimmäisenrakkautta, niin varmaan paljon todellista hätää ja niihin auttajia jäisi löytymättä.
Paljon pidetään porua kehitysavusta, mutta juuri nämä voivottelijat ovat kitsaimpia luopumaan omistaan.
Joulukuussa -06 annoin 75% bruttopalkastani huono-osaisen perheen avustamiseen. Käteen ei jäänyt mitään, päinvastoin. Mutta avustuskohde sai kodin kuntoon ja ihanan joulun, minkä kuulin sivusta sattumalta.
Voin olla hihhuli, mutta vain auttamalla lähimmäistä maailma pelastuu, ei suurisuisten loputtomasta herjanheitosta.
että tulet kaveria avustamaan noin sivusta. Toki mielelläni kuulisin vielä tuon toisen nimimerkin vastauksen siihen, paljonko hän antoi.
Samoin olen kiinnostunut kuulemaan paljonko sinä annoit, euroina.
Ja mihin annoit, annoit oikeasti johonkin avustavaan juttuun vai jollekin lahkolle joka toimittaa avusta 9% perille, jos suostut palvomaan heidän epäjumalaansa, tyyliin ev-lut lahko?
Uskimoraalin tuntien, kun kerrot "Joulukuussa -06 annoin 75% bruttopalkastani huono-osaisen perheen avustamiseen.", niin siitä voi päätellä että tuossa kuussa bruttopalkkasi oli 4 euroa, josta kolme meni jeesaamiseen, tai että tuossa kuussa onnistuit siivuttamaan oman perheesi ohi 25% bruttoliksastasi tai että se on tasan ainoa kuukausi ever kun olet ketään auttanut.
On toki muitakin vaihtoehtoja, te hihhulit olette koko näppäriä tuossa aiheessa.
Väsyt sä koskaan tuohon kyynisyytees?
(Mie väsyn.)
No kerro itsekin omat tilitietosi kun täällä lahjoituskilpailun päätit pistää pystyyn!?
Kyse ei ole siitä että pädettäisiin omilla lahjoituksilla, vaan sillä, että halusin esittää ajatuksen siitä, että lahjoittavatko ihmiset oikeasti kehitysapuun kuinka paljon ilman henkistä vakaumusta?
Viestiketjun aloittaja tällaisen puolesta puhui. Kuten ketjussa on tullut ilmi, kristilliset järjestöt tekevät valtavasti hyväntekeväisyyttä. Sehän on kristillisyyttä.
Utopioita on ihan kiva harrastaa. Itse en usko ollenkaan, että poistamalla uskonnot ja niiden levittäminen maailmasta tulisi parempi paikka.
Kiistat ja sodat sivistyy sitä mukaa kun niiden osanottajat sivistyy.
Pitäisi keskittyä reaalimaailmaan. Keskittyä ratkomaan oikeita ongelmia todellisilla tavoilla. Uskontoa saa toki harrastaa kuka tahtoo, mutta sen liian todesta ottaminen aiheuttaa vain harmia ja resurssien hukkaa. Miettikääs kumpi on tärkeämpi uusi terveyskeskus vai uusi kirkko tai uusi opettajan virka liian täyteen kouluun vai uusi papin virka ... jne...