Taas tuli omin korvin kuultua kun lapsi huutaa paniikissa ja luultavasti rimpuilee aikalailla vastaan.
Tuli mieleen että voisikohan rokotukset ja muut piikitykset hoitaa paremmallakin tavalla kun marssittaa jälkikasvu istumaan, tietämättä yhtään mihin joutuu? Jos saisi rauhoitettua jotenkin niin luultavasti helpottuisi myös piikittäjän työ. Itseasiassa keksin jopa useankin syyn miksi rauhallinen lapsi rokotustilaisuudessa on parempi kun täyttä kurkkua huutava ja kaikin voimin vastaan rimpuileva.
Keskustelua aiheesta, kiitos.
Tuli mieleen että voisikohan rokotukset ja muut piikitykset hoitaa paremmallakin tavalla kun marssittaa jälkikasvu istumaan, tietämättä yhtään mihin joutuu? Jos saisi rauhoitettua jotenkin niin luultavasti helpottuisi myös piikittäjän työ. Itseasiassa keksin jopa useankin syyn miksi rauhallinen lapsi rokotustilaisuudessa on parempi kun täyttä kurkkua huutava ja kaikin voimin vastaan rimpuileva.
Keskustelua aiheesta, kiitos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kuullut lapsen huutaneen paniikissa tai rimpuilleen rokotustilanteessa.
Tapahtuuko sellaista todella?
Itse jopa muistan tilanteen kun äitini vei minut rokotukseen. Olin noin 6 v ehkä allekin ja se paniikin ja ahdistuksen tunne, kun väkisin yrittivät pistää. Eihän siitä mitään tullut, kun huusin, potkin ja huidoin niin paljon kuin ikinä taisin. Muistan jopa sen häpeän tunteen, kun pikkarit laskettiin alas..uusinta reissuhan siitä tuli.
Vieläkin kärsin "piikkikammosta". En pelkää kipua, vaan sitä kun itse olen muiden armoilla ja en voi tehdä mitään. Verikokeen otto on o.k, mutta esim. puudutteet hammaslääkärissä, jäykkäkouristuspiikit ja jopa synnytyksessä laitettavat puudutteet. Saa kaiken tahdonvoiman keskittää, ettei riuhdo itseä irti ja lähde karkuun. Olen jo likemmäs 40 vuotias, joten järkiä pitäisi olla, mutta sille paniikin tunteelle ei voi mitään. Kait se on jotain "piikki-fobiaa". Voin vain kuvitella, miltä lapsesta tuntuu, kun hän ei edes ymmärrä miksi piikitetään.
Minulla itselläni osui aikoinaan kouluhoitajan antama poliopiikki olkaluuhun ja neula katkesi (poistettiin sitten sairaalassa).
Se sattui , mutta kammoa ei onneksi kumminkaan jäänyt.
Eli niin erilaisia ihmiset olemme.
Sattumasta ja tuurista kiinni?
Omat muksut eivät ole pelänneet piikkejä.
Viimeksi eilen saivat puolitoistavuotias ja nelikuinen rokotukset.
Puolitoistavuotias katseli neulan uppoamista reiteensä ja kysyi kokeillen minulta että "pipikö?" Piikki oli pois jo ennen kuin ehdin sanoa että juuh, kyllähän se taisi pipiä pikkuisen ottaa.
Yhdessä sitten puhallettiin ja kun sukkikset oli vedetty takaisin ylös , kipitti pikkuneiti leikkeihinsä.
Vauva oli tissillä piikin ajan ja inahti kyllä mutta homma oli ohi paljon ennen kuin ehti alkaa itkua edes alottamaan.
Nämä nykyajan rokotukset (joita muuten on paljon vähemmänkin kuin ennen) taitavat myös kirvelläkin vähemmän kuin vanhat?
..että toisilla toiset fobiat..meillä kaksi vanhempaa ovat myös suhtautuneet ihan o.k, enkä muista, että olisivat edes itkeneet pistettäessä, mutta tämä neiti..tainnut tulla äitiinsä ja kärsii ihme fobioita. Parivuotiaana hänelle laitettiin sairaalassa sitä valkoista puudutetta "teippien" alle, että voidaan laittaa suoneen tippa, niin siitä jäi sellainen kammo, ettei enään kylpyyn saanut, kun pelkäsi kylpyvaahtoa, vaikka siihen asti oli nauttinut kylvyistä. Sen jälkeen on onnistunut ainoastaan suihku;)