Suomen poliittinen historia on perua sodanjälkeisiltä vuosilta, 60-luvun vasemmistoradikalismista, 70-luvun ulkopoliittisista kriiseistä, 80 luvulla alkaneesta suljetun talouden rakenteiden purkamisesta, 90-luvun alun hämmennyksestä, lamasta ja 90-luvun lopun noususta.
Poliittisten puolueiden korttipakat ovat tässä menneet kovin sekaisin.
Keskusta on pysynyt pinnalla, koska se ei etsi muuta kuin kannatuksen maksimointia menemällä siihen tuulen suuntaan, mihin gallupit näyttävät kansankin menevän
Kokoomus on kaapannut vasemmistolta radikaalin uudistajan roolin, koska kokoomuksessa ymmärretään parhaiten vapaan markkinatalouden ja globalisaation mekanismit.
SDP on betonoinut itsensä saavutettujen etujen säilyttäjäksi, mikä on kamala degeneraatio siitä, mitä SDP oli 40 vuotta sitten.
Vihreät edustivat uutta ja liberaalia, mutta myös pelottavaa heterogenisyyttä ja poliittista epävarmuutta, etteivät he ole kiinnostaneet muita kuin protestihenkisiä tai muuten älyllisesti rohkeita ihmisiä.
Vasemmistoliitosta on mukavampi keskittyä työväenliikkeen ortodiksiseen kinaamiseen sdp:n ja muiden kommunististen minipuolueiden uskontulkintojen kanssa kuin työväen tarpeisiin.
Rkp pysyy hallituksen vakiopuolueena, koska se on suomenruotsalaisen teollisuuskapitalin periskooppi hallituksen päätöksentekoon.
Perussuomalaisia tarvitaan, jos ei muuhun niin poliittisesta populismista yliopistolla gradunsa tehneen Timo Soinin työllisyyden turvaamiseen.
Keskustan kynnys tässä joukossa on se, että se säilyttäisi kannatuksensa, koska muuten kokoomus nousee suurimmaksi.
Kunnallisvaalista tulee seuraava koitos. Siinä ei keskustalla ole varaa päästää kokoomusta karkuun siksi, että kokoomus on ainoa, joka on valmis sellaisiin uudistuksiin palvelu- ja kuntarakenteessa, mikä turvaa kustannusten kasvun jäämisen talouskasvun mukaiseksi, eli palvelujen laadun ja kustannustason kestävän suhteen.
Poliittisten puolueiden korttipakat ovat tässä menneet kovin sekaisin.
Keskusta on pysynyt pinnalla, koska se ei etsi muuta kuin kannatuksen maksimointia menemällä siihen tuulen suuntaan, mihin gallupit näyttävät kansankin menevän
Kokoomus on kaapannut vasemmistolta radikaalin uudistajan roolin, koska kokoomuksessa ymmärretään parhaiten vapaan markkinatalouden ja globalisaation mekanismit.
SDP on betonoinut itsensä saavutettujen etujen säilyttäjäksi, mikä on kamala degeneraatio siitä, mitä SDP oli 40 vuotta sitten.
Vihreät edustivat uutta ja liberaalia, mutta myös pelottavaa heterogenisyyttä ja poliittista epävarmuutta, etteivät he ole kiinnostaneet muita kuin protestihenkisiä tai muuten älyllisesti rohkeita ihmisiä.
Vasemmistoliitosta on mukavampi keskittyä työväenliikkeen ortodiksiseen kinaamiseen sdp:n ja muiden kommunististen minipuolueiden uskontulkintojen kanssa kuin työväen tarpeisiin.
Rkp pysyy hallituksen vakiopuolueena, koska se on suomenruotsalaisen teollisuuskapitalin periskooppi hallituksen päätöksentekoon.
Perussuomalaisia tarvitaan, jos ei muuhun niin poliittisesta populismista yliopistolla gradunsa tehneen Timo Soinin työllisyyden turvaamiseen.
Keskustan kynnys tässä joukossa on se, että se säilyttäisi kannatuksensa, koska muuten kokoomus nousee suurimmaksi.
Kunnallisvaalista tulee seuraava koitos. Siinä ei keskustalla ole varaa päästää kokoomusta karkuun siksi, että kokoomus on ainoa, joka on valmis sellaisiin uudistuksiin palvelu- ja kuntarakenteessa, mikä turvaa kustannusten kasvun jäämisen talouskasvun mukaiseksi, eli palvelujen laadun ja kustannustason kestävän suhteen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mutta sopivan hetken tullen paljastuu riistäjäksi.
Punamullan aikana yritin useasti tuoda tällä palstalla esiin, että keskusta pääsisi kokoomuksen kanssa tekemään selkeämmin omia tavoitteitaan kuin SDP:n kanssa.
Hyvä, että olet samaa mieltä.
..että kokoomus haluaa heikentää palveluja varsinkin köyhiltä sillä rikkailla kyllä on palveluja sillä rahalla saa ja hevosella pääsee.