No, vastauksen otsikon kysymykseen voi katsoa lopusta, ellei sitä pystytä sitä ennen lukemaan rivien välistä. Sieltä selviää, että kyllä tämä liittyy myös keskustan politiikkaan ainakin kepujohtoisen hallituksen kautta. Aluksi tavanomaiseen tapaani pitkä johdanto:
Kun lueskelee noita eri ketjuissa edelleen esitettyjä mielipiteitä Viron tapahtumista, joissa jotkut edelleen vain luulevat olevansa niin viisaita ja asiantuntevia, että kykenevät kertomaan Viron hallitukselle ja virolaisille, miten niiden olisi pitänyt menetellä, niin ei tiedä, itkeäkö vai nauraa. Ihanko todella, ihan aikuisten oikeasti he uskovat omaavansa edellytykset ja oikeuden sellaiseen? En voi uskoa sitä todeksi. Näkevätkö he maailmaa vain jossakin omien poliittisten intohimojensa muuraamien muurien sisältä, jonne ainakin Viro jää jo katvealueelle, sotilaskielellä asian ilmaisten.
Tämän aamuisessa Helsingin Sanomissa lehden riippumaton kolumnisti Olli Kivinen (hyvin pitkäaikainen lehden toimittaja, entinen ulkomaankirjeenvaihtaja, myöhempi ulkomaan toimituksen esimies ym.) kirjoittaa hyvin otsikolla ”Kolaus EU-turvallisuudelle”.
Kivinen pitää Viron levottomuuksia puhtaasti Kremlin politiikkana, siellä suunniteltuna ja sieltä johdettuna. Kremlin suunnitelmien toteuttajina olivat myös Kremlistä käsin ohjatut nuorisojärjestöt. Kivinen arvelee levottomuuksia jo osaksi Venäjän valtataistelua, kilpailua Putinin paikasta. Siitä kilpailevathan ovat kaikki entisiä KGP:n miehiä, ja heidän menettelytapansa ovat siellä opittuja. Kivinen korostaa, että Venäjä ei ole demokraattinen maa, joten sen näkökulmasta toiminta oli hyväksyttävää ja järkevääkin, kun se noin pääsi näyttämään EU:lle ja Natollekin, mitä se hyväksyy lähiulkomailtaan, mitä ei. Ja noiden entisten KGB-miesten oppeihin ei kuulu pehmoilu.
Kivinen arvostelee Viron EU-liittolaisten hidasta reagointia asiassa. Ne reagoivat vasta sitten, kun Venäjä aloitti diplomaattiset selkkaukset ja käänsi omien suunnitelmiensa toteuttamisen virolaisten syyksi väittämällä Viron viranomaisten harjoittavan väkivaltaa ja loukkaavan ihmisoikeuksia. ”Nopeasti mieleen noussut vertaus Tshetsheniaan vie uskottavuuden jälkimmäiseltä väitteeltä”, toteaa Kivinen. Tuollainen oli jo liian paksua EU:n johtaville poliitikoille – mutta ei vielä tämän saitin ulkopoliittisille viisaille!
Kivinen toteaa, että Venäjä näin suuntasi valokeilan omiin toimiinsa ja heikensi jo ennestään viileähköjä suhteitaan EU:iin. Niitä viilensi lisää energiatoimitusten vaikeuttaminen Viroon keksityillä radanparannussyillä. Energiatoimitusten varmuus on erityisen herkkä paikka EU:lle.
Kivinen toteaa: ”Väistämättä kiinnittyy huomio kahteen tärkeään taustatekijään. Ensimmäinen on Venäjän ajautuminen yhä etäämmälle demokratiasta ja oikeusvaltiosta. Toinen on Venäjän haluttomuus tunnustaa historiansa mustat kohdat. Menneisyydenhallinnan puuttuminen on suuri ongelma sekä Venäjän itsensä että sen ulkosuhteiden kannalta.” Sitten Kivinen luettelee joukon esimerkkejä noista Venäjän ”mustista kohdista”, joita tässä ei sentään tarvinne toistaa.
Kivisen mielestä Viron ja Venäjän suhteet olisivat aivan toisenlaiset, jos asiat käsiteltäisiin rehellisesti. Mutta kun nykyinen Venäjäkin pitää vain kiinni myytistä, että Neuvostoliitto ei valloittanut Baltian maita, vaan ne liittyivät siihen vapaaehtoisesti, se on sietämätöntä virolaisille. ”Se on selkeä valhe, Venäjän ja sen kannattajien yritys unohtaa kiistan ydin ja syyllistää virolaisia ties mistä pakottaa toistamaan tärkeimmät taustatekijät: Ydin on Viron miehitys, sorto ja venäläistämispyrkimykset”, sanoo Kivinen, ja sitten kertaa lyhyesti kaikki nuo miehitykseen johtaneet tapahtumat, joita tässä ei ole tilaa toistaa, vaikka ilmeistä tarvetta sille olisi mm. noita ulkopoliittisia viisaita ajatellen..
Virolaisten reagointi Venäjän käyttäytymiseen on hyvin ymmärrettävää. Inhimillistä myös on, että sellaisessa tilanteessa siitä joutuu kärsimään myös Viron venäläisväestö, jota virolaiset huomaavat Venäjän yhä käyttävän käsikassaranaan.
Lopuksi Kivinen toteaa, että taas nähtiin hyvä näyttö siitä, miten vaikeaa on herrakansan luopua asemastaan. Viron tapahtumat olivat vain jatkumoa kauan jatkuneelle Venäjän heristelylle kaikkia Neuvostoliitosta irtautuneita valtioita kohtaan.
Kivisen mielestä tapahtumat lisäsivät myös suomalaisten poliitikkojen tuskaa, kun he pohtivat maamme asemointia muuttuneessa tilanteessa. Suomen EU-painotteinen turvallisuuspolitiikka sai tuntuvan kolauksen, koska EU reagoi hitaasti ja heikosti pienen jäsenvaltionsa jouduttua vaikeuksiin. Puolustusliitto Naton johtovaltio USA sen sijaan antoi hyvin vahvan signaalin, kun presidentti Georg W. Bush kutsui Viron presidentti Toomas Hendrik Ilveksen valkoiseen taloon – kutsu, jota suomalaisviranomaiset ovat kaikin tavoin yrittäneet saada maamme johtajille!
Olisikohan tässä se Viron opetus meille, meidän johtajillemme, ennen muuta kepujohtoiselle hallituksellemme, ja myös saitin ulkopoliittisille viisaille? Kerran avattuani otsikolla ”Viro opettaa meitä” sanomani ei mennyt läpi noille saittiviisaille. Hallitusta en toki ole täältä heidän tavoin koskaan yrittänytkään ohjeistaa, kun minulla ei ole hallitukseen samanlaista vaikutusvaltaa kuin noilla ohjeistajilla ilmeisesti täytyy olla.
Kun lueskelee noita eri ketjuissa edelleen esitettyjä mielipiteitä Viron tapahtumista, joissa jotkut edelleen vain luulevat olevansa niin viisaita ja asiantuntevia, että kykenevät kertomaan Viron hallitukselle ja virolaisille, miten niiden olisi pitänyt menetellä, niin ei tiedä, itkeäkö vai nauraa. Ihanko todella, ihan aikuisten oikeasti he uskovat omaavansa edellytykset ja oikeuden sellaiseen? En voi uskoa sitä todeksi. Näkevätkö he maailmaa vain jossakin omien poliittisten intohimojensa muuraamien muurien sisältä, jonne ainakin Viro jää jo katvealueelle, sotilaskielellä asian ilmaisten.
Tämän aamuisessa Helsingin Sanomissa lehden riippumaton kolumnisti Olli Kivinen (hyvin pitkäaikainen lehden toimittaja, entinen ulkomaankirjeenvaihtaja, myöhempi ulkomaan toimituksen esimies ym.) kirjoittaa hyvin otsikolla ”Kolaus EU-turvallisuudelle”.
Kivinen pitää Viron levottomuuksia puhtaasti Kremlin politiikkana, siellä suunniteltuna ja sieltä johdettuna. Kremlin suunnitelmien toteuttajina olivat myös Kremlistä käsin ohjatut nuorisojärjestöt. Kivinen arvelee levottomuuksia jo osaksi Venäjän valtataistelua, kilpailua Putinin paikasta. Siitä kilpailevathan ovat kaikki entisiä KGP:n miehiä, ja heidän menettelytapansa ovat siellä opittuja. Kivinen korostaa, että Venäjä ei ole demokraattinen maa, joten sen näkökulmasta toiminta oli hyväksyttävää ja järkevääkin, kun se noin pääsi näyttämään EU:lle ja Natollekin, mitä se hyväksyy lähiulkomailtaan, mitä ei. Ja noiden entisten KGB-miesten oppeihin ei kuulu pehmoilu.
Kivinen arvostelee Viron EU-liittolaisten hidasta reagointia asiassa. Ne reagoivat vasta sitten, kun Venäjä aloitti diplomaattiset selkkaukset ja käänsi omien suunnitelmiensa toteuttamisen virolaisten syyksi väittämällä Viron viranomaisten harjoittavan väkivaltaa ja loukkaavan ihmisoikeuksia. ”Nopeasti mieleen noussut vertaus Tshetsheniaan vie uskottavuuden jälkimmäiseltä väitteeltä”, toteaa Kivinen. Tuollainen oli jo liian paksua EU:n johtaville poliitikoille – mutta ei vielä tämän saitin ulkopoliittisille viisaille!
Kivinen toteaa, että Venäjä näin suuntasi valokeilan omiin toimiinsa ja heikensi jo ennestään viileähköjä suhteitaan EU:iin. Niitä viilensi lisää energiatoimitusten vaikeuttaminen Viroon keksityillä radanparannussyillä. Energiatoimitusten varmuus on erityisen herkkä paikka EU:lle.
Kivinen toteaa: ”Väistämättä kiinnittyy huomio kahteen tärkeään taustatekijään. Ensimmäinen on Venäjän ajautuminen yhä etäämmälle demokratiasta ja oikeusvaltiosta. Toinen on Venäjän haluttomuus tunnustaa historiansa mustat kohdat. Menneisyydenhallinnan puuttuminen on suuri ongelma sekä Venäjän itsensä että sen ulkosuhteiden kannalta.” Sitten Kivinen luettelee joukon esimerkkejä noista Venäjän ”mustista kohdista”, joita tässä ei sentään tarvinne toistaa.
Kivisen mielestä Viron ja Venäjän suhteet olisivat aivan toisenlaiset, jos asiat käsiteltäisiin rehellisesti. Mutta kun nykyinen Venäjäkin pitää vain kiinni myytistä, että Neuvostoliitto ei valloittanut Baltian maita, vaan ne liittyivät siihen vapaaehtoisesti, se on sietämätöntä virolaisille. ”Se on selkeä valhe, Venäjän ja sen kannattajien yritys unohtaa kiistan ydin ja syyllistää virolaisia ties mistä pakottaa toistamaan tärkeimmät taustatekijät: Ydin on Viron miehitys, sorto ja venäläistämispyrkimykset”, sanoo Kivinen, ja sitten kertaa lyhyesti kaikki nuo miehitykseen johtaneet tapahtumat, joita tässä ei ole tilaa toistaa, vaikka ilmeistä tarvetta sille olisi mm. noita ulkopoliittisia viisaita ajatellen..
Virolaisten reagointi Venäjän käyttäytymiseen on hyvin ymmärrettävää. Inhimillistä myös on, että sellaisessa tilanteessa siitä joutuu kärsimään myös Viron venäläisväestö, jota virolaiset huomaavat Venäjän yhä käyttävän käsikassaranaan.
Lopuksi Kivinen toteaa, että taas nähtiin hyvä näyttö siitä, miten vaikeaa on herrakansan luopua asemastaan. Viron tapahtumat olivat vain jatkumoa kauan jatkuneelle Venäjän heristelylle kaikkia Neuvostoliitosta irtautuneita valtioita kohtaan.
Kivisen mielestä tapahtumat lisäsivät myös suomalaisten poliitikkojen tuskaa, kun he pohtivat maamme asemointia muuttuneessa tilanteessa. Suomen EU-painotteinen turvallisuuspolitiikka sai tuntuvan kolauksen, koska EU reagoi hitaasti ja heikosti pienen jäsenvaltionsa jouduttua vaikeuksiin. Puolustusliitto Naton johtovaltio USA sen sijaan antoi hyvin vahvan signaalin, kun presidentti Georg W. Bush kutsui Viron presidentti Toomas Hendrik Ilveksen valkoiseen taloon – kutsu, jota suomalaisviranomaiset ovat kaikin tavoin yrittäneet saada maamme johtajille!
Olisikohan tässä se Viron opetus meille, meidän johtajillemme, ennen muuta kepujohtoiselle hallituksellemme, ja myös saitin ulkopoliittisille viisaille? Kerran avattuani otsikolla ”Viro opettaa meitä” sanomani ei mennyt läpi noille saittiviisaille. Hallitusta en toki ole täältä heidän tavoin koskaan yrittänytkään ohjeistaa, kun minulla ei ole hallitukseen samanlaista vaikutusvaltaa kuin noilla ohjeistajilla ilmeisesti täytyy olla.
Vastaukset 34
Vanhimmat
suoraan linkin Kivisen tekstiin, eihän tuossa ollut "Korhosta" lainkaan.
Selasin kyllä Hesarin verkkoliitteen, mutta tuohon kolumniin ei ole linkkiä. Se on paljon pitempi, ja asiaa kaikki, joten joudut ostamaan lehden viisastuaksesi enemmän.
Niin, usein minä kerron täällä muiden, itseäni tietävämpinä pitämieni näkemyksistä politiikastakin, mutta varsinkin historiasta. Minun päässäni kun tieto ei sikiä itsestään siten kuin kepulainen uskoo päässään sikiävän. Siis uskoo. Uskohan siellä sikiääkin, ja sen syrjäytymisen pelosta kepulainen ei halua tietää mitään.
Suosittelisin tuota menetelmääni sinullekin, niin saattaisit joskus vaikuttaa hieman viisaammalta! Jaa - mutta eihän se ole mahdollista, ethän sinä halua tietää mistään, sinähän olet kepulainen.
...verkkolehteen paperilehden kolumneja.
Helsingin Sanomien metsäluontoa tuhoava painos on suomalaisen sananvapauden metrimitta.
Hyvin paljon kiitoksia Venäjä, että avasit vihdoin silmämme! Emme me muuten olisi löytäneetkään Naton syliä. Spasiiba Russia!
Vai oliko sinulla itselläsi kenties jo ennestään tuo viisas näkemys, että Nato on meidänkin ainoa todellinen turvamme. Eli Hertta Kuusisen v. 1947 Tshekkoslovakina tiestä sanomaa mukaillen totean: "Viron tie on oleva myös meidän tiemme" - siis tuossa Nato-asiassa!
Venäjä osoitti selvästi, millaisen NATO-takuun Viro on saanut. Viron presidentti saa kuukauden kuluttua kahvit tai lounaan Valkoisessa talossa.
Se on suosionosoitus, jota Helsingin Sanomat on jo monta kuukautta odottanut suotavaksi Tarja Haloselle tai Erkki Tuomiojalle.
Kanervallakin on varmaan jo kahvilippu olemassa.
Koska toisten juttuja saitille räpsii.
Siis täyttyy tiedoilla ja näkemyksillä, jotka yhä lisäävät omia jo runsaita tietojani ja vahvistavat omia jo vankkoja näkemyksiäni. Minä kun en ole kepulainen, niin haluan myös tietää, enkä vain uskoa, ja tieto ei sikiä itsekseen omassa päässä.
Suosittelisin sinullekin tietojen hankintaa, jotta voisit joskus puhua niistäkin etkä vain minusta. Jaa - mutta eihän kepulainen halua tietää mitään, sillä tietohan syrjäyttäisi uskoa, ja sitten ei enää voisi olla kepulainen. Anteeksi tyhmä ehdotukseni!
tarkastella turvallisuuspolitiikkaa?
Hallitus omalla tavallaan hoiti osuutensa Viron ja Venäjän kiistassa,mutta taitaa joutua Puolan ja Venäjän vastaavanlaiseksi muodostuvan kiistan vuoksi toimimaan jo käyttöön otetun kaavan mukaan tai muuttamaan suhtautumistaan joko Venäjän,Eu:hun tai yksittäisen EU:n valtion ja Venäjän kiistoihin.
Pystyykö Suomi pitämään johdonmukaisen linjan näissä kysymyksissä joiden syyt ovat niin syvällä ettei niihin ratkaisua voi löytyä muutamissa viikoissa ?
Mutta Viron opetus pitäisi olla varautuminen vaikeampiin kysymyksiin:
turvallisuuspolitiikkaan ja lähialueyhteistyöhön.
...sen lisäksi meidän tulisi päätyä sihhen ainoaan todellista turvaa antavaan turvallisuuspoliittiseen ratkaisuun: Naton jäsenyyteen.
riskit jotka tällä hetkellä on jollain ihme opilla mediassa käännetty kiinnostukseen patsaista,niiden historiasta ja sijainnista sekä siirtelystä johtuvien erimielisyyksien käsittelyyn pyritään välttämään itse aiheesta keskustelua jonka tulisi jo tässä vaiheessa olla avointa keskustelua turvallisuudesta.
Tietenkin pidemmän kaavan kautta voitaisiin ensin kartoittaa kaikki patsaat yms. Venäjän historiaan liittyvät tunneperäiset mahdolliset riskitekijät joilla voisi olla välitöntä vaikutusta kansakuntien keskinäisiin suhteisiin.
Kyse on kuitenkin ajasta,sen riittävyydestä ja vaikutuksesta lopputulokseen.
...minun täytyy poistua asioille mm. hakemaan Kiinan valuuttaa ja karttoja, kun ylihuomisesta alkaen niitä tarvitsen.
Ihan piruuttani vastasin tuossa muutamiin sellaisiinkin viesteihin, jotka eivät olisi vastinetta anasainneet, ja tein sen sävyssä, jota he varmaan odottivat ja toivoivatkin. Jatkossa joudun kyllä sen kaltaiset viestit jättämään huomiotta, josta jo ennekolta esitän pahoitteluni.
Näkemiin joskus iltapäivällä!
Kivinen ja Kivinen! Haluaisin lukea myös mitä Soranen kirjoitti.
Anna Sorainen kirjoitti enämpi Kimi Räikköselle ohjeistuksia käyttäytymisestä yökerhoissa.
kun avaat kirjoituksesi tapasi mukaan muita kirjoittajia nälvien tähän tapaan...
>>Kun lueskelee noita eri ketjuissa edelleen esitettyjä mielipiteitä Viron tapahtumista, joissa jotkut edelleen vain luulevat olevansa niin viisaita ja asiantuntevia, että kykenevät kertomaan Viron hallitukselle ja virolaisille, miten niiden olisi pitänyt menetellä, niin ei tiedä, itkeäkö vai nauraa. Ihanko todella, ihan aikuisten oikeasti he uskovat omaavansa edellytykset ja oikeuden sellaiseen? En voi uskoa sitä todeksi. Näkevätkö he maailmaa vain jossakin omien poliittisten intohimojensa muuraamien muurien sisältä, jonne ainakin Viro jää jo katvealueelle, sotilaskielellä asian ilmaisten.
Kivisen kirjoitusta. Kyllä se teidän eronne on ratkaiseva ja luuletko, että Kivinen vahingossa jätti nimittämättä Viron johtoa typeriksi idiooteiksi. Hän aivan ilmeisesti ei ole siitä kanssasi samaa mieltä. Sinä et siis yritä opettaa Viron johtoa moittimalla sitä. Kyllä tuolla Sinun asenteellasi myös Neuvostoliiton hyökkäys Talvisodassa oli Suomalaisten idioottimaisen typeryyden ja kansalliskiihkon syytä. Silloinhan virolaiset olivat meitä viisaampia vai olivatko? Se nyt kuitenkin olisi loogista.
Kiva, että jaksat hauskuttaa meitä, sillä liian vähän täällä nykyisin hupia on. Kun toimittajakaan ei enää esiinny. Oiva on sinulle jo kateellinen, sillä ei hän noin hauskaan venkoiluun pysty. Jatka, jatka, niin saat banaanin!
Kivisen kirjoituksessa ei ole mitään, mistä olisin eri mieltä.
Ei Kivinen vahingossa jättänyt Viroa arvostelematta, koska ei hänen kolumninsa käsitellyt Viron sisäpolitiikkaa, minä sen sijaan kommentoin myös sitä. Kivisen mielipidettä Viron sisäpolitiikasta emme siis kumpikaan tiedä.
Minä en tietenkään yritä opettaa Viron johtoa moittimalla, mutta olen aina ollut hyvin johdonmukainen moittiessani kansalliskiihkoisen poliittisen populismin harjoittajia Oli niitä sitten missä maassa tahansa. Talvisodan aikaan olisin haukkunut varmasti myös IKL:n ja muun kiihkoilun, jos olisi ollut silloin tässä maailmassa. Talvisodan syttymisen syyt ovat kuitenkin ihan muualla niin kuin olemme mm. Korhosen teksteistä saaneet lukea.
Sitä oliko Viron viisasta antaa miehittää itsensä en tiedä, koska en tunne Viron senaikaista puolustuskykyä. On varmasti ollut vaikeaa päättää riskeerataanko kenties miljoona ihmishenkeä, jos vapaus sittenkin menee.
Se nyt ainakin on varmaa, että suurvallan naapurissa on oltava tarkkana: jos olet liian myöntyväinen, menetät itsenäisyytesi ja "suometut", jos rähiset ja ärhentelet joudut painostuksen kohteeksi.
Tasapainoile siinä sitten viisaasti, jos osaat. Viro ei näytä edes yrittävän, kun sen pitää koko ajan "näyttää".
mieltä, mutta Viron käyttäytymisestä eri mieltä. Minusta he ovat käyttäytyneet olosuhteisiin nähden maltillisesti. Mutta mitäpä siitä enää jankkamaan. Mutta kyllä epäoikeudenmukaisuuksista loukkaantuminen ja jonkinlainen kostonhimo on inhimillistä sekä kansoille, että ihmisille. Nelson Mandeloita ja Mahtama Gandheja on melko vähän. Totean nyt esimerkiksi, että monet nämä Karjalan takaisin haikailijat, joihin en todella kuulu, ajaisivat venäläiset kokonaan pois sieltä. Ja otetaan nyt läheisempi esimerkki. Eduskuntavaaleissa hävinneet demarit, esimerkkinä MPP, katsovat häviön niin epäoikeudenmukaiseksi, että yrittävät vähintään estää Kokoomuksen hyvienkin hankkeiden toteutumisen. Sinun vikaasi ei muuten ole, mutta enpä malta olla mainitsematta, että MPP ja erittäin monet muut hyväksyvät arvelematta kaikki eteläamerikkalaiset reaktiot USA:ta vastaan ja siirtomaavaltojen syytä näyttävät olevan Afrikan ongelmat ikuisuuteen asti.
Mainosmies Jäbä on enemmän mutkalla kuin demari.
Mielipiteeseeni Virosta taitaa paljon vaikuttaa jokin tuore tv:n keskusteluohjelma, jonka nimeä ja keskustelijoita en painanut mieleeni, kun katselin tv:tä silloin vain puolittain muiden puuhien lomassa.
Siinä jokin asiantuntijan oloinen Venäjää ja Viroa hyvin tuntenut henkilö sanoi melko suorin sanoin, että Viro on itsenäistyttyään käyttätytynyt hyvin väärin itseään kohtaan, kun se ei ole millään tavalla pyrkinyt käyttämään hyväkseen niitä mahdollisuuksia, joita ison naapurin isot markkinat tarjoaisivat mm. Viron elinkeinoelämälle.
Tämän asiantuntijan mukaan Viron venäjänkielistä väestöä olisi pitänyt hyödyntää sillanrakentajana ja järjestää heidän olonsa ja kotouttamisensa alusta alkaen aktiivisesti kuntoon, koska hänen mukansa valtaosa viron venäläisistä puhuu viroa, on Viron kansalaisia, haluaa mielellään asua Virossa ja panostaa osaamisensa Viron eduksi.
Varmasti muunkinlaisia Viron venäläisiä on kielitaidottomia, separatistisia, rikollisiakin, joiden avulla popuistisessa pokitiikassa on helppo leimata koko joukko kelvottomaksi.
Sisäpolitiikan kansaa kahtia jakava piirre on myös ollut se, miten puolueet suhtautuvat venäläisvähemmistöönsä, missä populismi sitten rehottaakin niin hurjalla tavalla, että ne, jotka puhuvat venäläisistä vähänkään maltillisiksi heti tarralaputetaan epäisänmaallisiksi.
Ei tuollainen touhu minusta ole järkevää, siksi kritisoin virolaisten poliitikkojen populismia, mutta en suinkaan vastusta mitään patsaiden siirtoja, vaikken niitä kannatakaan. Patsaan siirtohan ei ole muuta kuin yksi "isänmaallinen teko" vastaavien tekojen sarjassa.
Minulle politiikka on enimmäkseen tulevaisuuteen katsovaa hyvinvoinnin tasapuolista maksimoimista kulloistenkin mahdollisuuksien mukaan, mistä syystä en juuri osaa ihailla sellaisia tekoja, joissa oletettavasti on mukana historiallista koston halua, samalla mitalla maksamista ja kannatuksen kasvattamista voittopuolisesti sellaisten teesien avulla, jossa jokin asian, puolueen, aatteen tai ihmisryhmän vastustaminen on kärkenä.
Emme siis taida olla paljoakaan eri mieltä? ;-)
Luin aamulla tuon Kivisen tekstin ja olen aivan samaa mieltä kanssasi. Tätähän täällä on nyt käsitelty riittävästi ja tämä sopii hyvin meidän Viroa ymmärtävien ja kannattavien loppulausunnoksi. Toivoisin kuitenkin, että MPP, Oiva ja erityisesti Jaba esittäisivät vastalauseensa erityisesti Olli Kivisen kirjoitukseen. Ehkäpä MPP löytäisi vielä tuekseen jonkun hänen mielestään arvostetun länsimaisen asiantuntijan.
Toivomasi kommentit Korhosen ja Kivisen tekstiin olivat palstalla ennen kuin toiveesi kirjoititkaan. - omaasi edellinen kommentti ketjussa ylöspäin.
että se ei vielä aloittaessani ollut siellä. Mutta siellä on kyllä nyt myös kommenttini kirjoituksessi.
Suomi osallistuu Naton nopean toiminnan joukkojen (NRF-joukot) harjoituksiin Puolassa - maaliosastona!
Suomi siis harjoittelee tulevaa rooliaan olla Venäjän liittolaisena eli Naton ensimmäisenä maalina Naton hyökätessä? Se tulee, kun Venäjä tarpeeksi kauan ärsyttää Natomaita energiatoimituksia lopettamalla ja muuten pullistelemalla. Tuleekohan Suomen uusi pääkaupunki Tampereesta vai vietäisiinkö se rajaseudulta kauemmaksi, ainakin Jyväskylään asti?
Suomi saa taas olla häviäjän puolella. Joudutaankohan rauhanteossa luovuttamaan etelärannikkomme ja Ahvenanmaa Virolle?
Tapahtumat osoittivat Viron hallituksen kypsymättömyyden maan asioiden hoitoon. EU:n ja NATO:n avulla sekä yksikielisyysvaatimuksilla viroliaset liberaalipoliitikot kuvittelevat kaksikielistävänsä 1/4 Viron väestöstä yksikielisyysvaatimuksilla.
Suuri venäläinen sielu pitäisi sulloa pieneen virolaiseen säilykepurkkiin ja ruveta kunnioittamaan toisen maailmansodan voittaneiden Neuvostoliiton sotaveteraanien asemesta maailmansodan hävinneitä Waffen-SS:n virolaisveteraaneja.
Tällainen kulttuurintuntemus osoittaa, etteivät Euroopan unioniin ja NATO:on liittyneet virolaiset vielä ymmärrä, että monikulttuuri on suurvaltojen kulttuuria niistä vähistä asioista, joista ne voivat olla yhtä mieltä.
Viron Waffen-SS:n vapaaehtoiset maanpuolustajat rinnastautuvat amerikanjuutalaisessa, ranskalaisessa, brittiläisessä ja venäläisessä genressä sotarikollisiin, minkä vuoksi yritys hävittää neuvostoveteraanien muisto ja tuoda tilalle oma historia, on tuomittu epäonnistumaan jo EU:n ja NATO:n vuoksi.
Virossa ei parlamentarismi toimi. Jossain maassa, joka olisi itsetietoisempi kuin Viro, Liettua ja Latvia 1939, esimerkiksi kuin Puola 1939, Suomi 1939 ja Norja 1940, ei maan suurlähettiläs olisi lähtenyt Saksan ja Venäjän sopimuksella pakoon virkapaikaltaan.
Nythään komppanian vahvuinen moskovalaisnuoriso karkoittelee NATO-maan suurlähettilään, jos niin haluaa.
Varmaankaan Yhdysvaltain lähettiläs Moskovassa ei olisi lähtenyt pakoon, vaan lähestystöön olisi tuotu lisää Yhdysvaltain ´merijalkaväkeä suojaksi.
Viro ei pyytänyt, ei uskaltanut pyytää eikä saanut tätä tukea Yhdysvalloilta, vaikka oli lähettänyt oman joukkueensa Irakiin taistelemaan vapaan maailman puolesta irakilaisia maanpuolustajia vastaan.
Viron ulkopolitiikassa on siis hiomista. Myöskään täksi päiväksi järjestetty nöyristely keskeisille liittoutuneille ei tuottanut tulosta: Venäjä jäi pois niin kuin se jäi arkeologisista kaivauksistakin.
Euroopan unioni tuottaa solidaarisuutta, mikä vetää rauhallisemmat, mutta tahdossaan lujemmatkin jäsenvaltiot melko onnettomiin kiistoihin mukaan.
Euroopan unionissa pitäisi ilmeisesti laatia direktiivi, joka kieltäisi poliittisesti epäkorrektien sotien muistomerkit.
Näin saataisiin moniarvoiseen Euroopan unioniin sopeutusmiskyvyttömät poliitikot pois areenoilta, koska ei olisi perustaa, millä ylpeillä.
Tämä olisi toki ihmisoikeuksien vastaista, mutta ei se mitään, kun sen tekee EU tai NATO eivätkä tunnetut roistovaltiot.
Osoitat vain, että et tunne historiaa etkä sen opetuksia virolaisille enempää kuin ihmismieltäkään. Mutta kyllä sinä kehityt, kun kasvat aikuiseksi. Ellet ole niitä suomettuneisuuden aikana oppinsa liian hyvin imeneitä ja elinikäiseen kumaraan itään päin jääneitä. Heidän selkäänsä ei oikaise kukaan, ei ole niin taitavaa kiropraktikkoa tai kirurgia.
kuin köysi hirtettävää. Jälleen itsenäistynyt Viro opettelee 1930-lukua parempaa ulkopolitiikkaa.
Virossa valtiosääntö on edelleen parlamentaarinen, vaikka maan kypsymättömyys edellyttäisi presidentinvaltaa, ja tietenkin ylipäällikkökelpoista maan kokonaisedun huomioon ottavaa presidenttiä.
Nythän Viron presidenttinä on henkilöä, eräänlainen televisiokuuluttaja Siitonen, josta tulisi hyvä maaherra.
Ilves käytti nuoruutensa propagandaradiossa työskentelyyn, mutta Viron valtiosäännön vuoksi hän ei voi johtaa Viron ulko- ja puolustuspolitiikkaa ylipäällikkönä, koska valta on pääministerin.
Representatiivisena figuurina ei paljoa maata koota yhtenäiseksi ja isänmaalliseksi, vaan jokainen puoluepukari vetää välistä - puolin ja toisin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Crowleyn_lista
Vasta hiljattain Erkko oli paljonkin julkisuudessa annettuan lausuntoja, joissa hänen natovastaisuutensa oli ilmeinen. Kun hänelle huomautettiin, että Hesari on toista mieltä, vastasi Erkko, että "minä olenkin oppositiossa lehden kantaa vastaan".
Joten koko tuo linkin takainen juttu on hölynpölyä.
Erkko on läntinen lehtioligarkki Venäjällä. Hänen esiintymisensä vaan hämää tavallisia lippalakkipäisiä demareita niin kuin Paavo Lipponen, joka 1971 kirjoitti muiston Jaako Blombergin kanssa siitä, miten Suomen YYA-sopimusta olisi tulkittava niin kuin Varsovan liiton maiden YYA-sopimuksia.
jota eivät kansainväliset sopimukset koske kuten ei yhdysvaltojakaan se täytyy aina muistaa.
pieni viro alkoi pullistella eu:n ja naton voimin.
nyt viron (myös amerikkan kansalainen) ilves lähtee bushin luo ohjeita saamaan.
suomi ei olisi moista patsasta siirtänyt milliäkään.
surkeaa keikuttelua
Niin, siinä ei ole historiallisesti mitään uutta että Kreml pyrkii käyttämään Viron tilannetta oman sisäpolitiikkansa, etenkin tulevan presidentin "vaaliensa" välineenä.
Neuvostoliiton olemassaolosta lähtien venäläisiä emigrantteja on käytetty hyväksi niin vakoilussa
kuin erilaisten poliittisten toimien todellistamiseksi ulkomailla. 2000-luku
ei muodosta mitään poikkeusta Venäjän poliittisen poliisin eli keskustiedustelupalvelun toiminnassa.
Sen sijaan olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä että EU oli melko hidas julkisissa kannanotoissaan, mikä on melko luonnollinen seuraus sodanjäkeisessä Euroopassa. Saksan
ulkopoliittinen retoriikka noudattaa odotetusti
matalaa profiilia: Saksa pyörittää edelleen
sitä levyä, jota sen on liittoutuneiden käskystä
pyydettykin pyörittämään viimeiset 50 vuotta.
Samoin EU:n muut sosialidemokraattiset hallitukset ovat ulkopolitiikassaan yleensä melko munattomia, hajanaisia.
Toisaalta hiljaisuus Venäjän kritiikissä
saattaa kieliä siitä, että Venäjää ei aidosti
pidetä moraalisesti kypsänä valtiona. Toisin
kuin esimerkiksi Amerikkaa, Venäjää pidetään
hieman kypsymättömänä ottamaan vastaan kritiikkiä ja osallistumaan keskusteluun.