Joudun

Te, jotka ette ole käyneet uudelleen kasteella, älkää nyt ruvetko lihassanne syyttämään, vaan miettikää sitä rauhan hengessä.    
----------
Joo, näin on parempi ja yritän hillitä itseni.Kun tulin aikoinaan uskoon, niin pidin itsestään selvyytenä käydä uskovien kasteella.Tulin uskoon "pystymetsästä" eli en kenenkään ihmisen johtamana.Lueskelin Raamatun jakeita mm lehdissä olevista Päivän sana palstoilta.Lopuksi rohkenin ottaa jo Raamatun luettavakseni.

Vaikka olin kirkopn jäsen ja lapsikastettu, niin itse en mieltänyt näitä asioita usko0on liittyviksi.Tiedostin aidosti miten nyt tulin uskoon ja kaikki uskoon liittyvät asiat , mm kaste oivalsin tärkeäksi kokemusperäisesti.Taisipa olla, ettei minua olisi heti haluttu kastaa.

Onhan koko usko Jumalaan erittäin henkilökohtainen asia ja siksi uskoon liittyvät asiat pitää olla henkilökohtaisia tekoja."Joka tahtoo minun perässäni kulkea, niin ....".

Toisaalta on hyvä muistaa, miten Raamattu jopa kieltää pysähtymistä Krostuksen opin alkeissin ja mm oppia kasteista.Tästä syystä en eriarvota ihmistä, joka näkee lapsikasteen riittävän hänelle.Mutta, yksi on erittäin tärkeä tekijä, josta ei pidä luopua.UUdestisyntyminen.Jos joku lapsikasteen saanut ihminen on uudestisyntynyt, niin hänen asiansa lienee kunnossa.Turha silloin on alkaa kinastelemaan.

Toisaalta ihmetyttää miten kirkon "kentällä" ajatellaan aivan eritavoin kuin kirkon "sisällä". mitä olen keskustellut tavallisten Luterilaisten kanssa, niin he eivät tunnusta koko Raamattua oikeaksi, siis Jumalan tahdoksi, puhumattakaan miten tuntisivat Raamatun sisältöä.

Muutamat ovat sanoneet asian erittäin pelkistetysti eli "kyllä papit ovat lukeneet ja tietävät miten tehdään uskovia".

Pidänkin kasteasioista kinastelun turhauttavana, jos siihen ei liitetä arkitodellisuutta.Jumalan kielteisyyshän ongelmoittaa ihmisen, yhteiskunnan.Siis olisi yhtäaikaa pohdittava ihmisten ongelmoitumisesta ja kasteesta,--uudestisyntymisen välttämättömydestä.

Vanhurskaus kansan koroittaa, mutta synti opn kansakuntien häpeä.

   HELLUNTAILIIKKEESTÄ
Tässä lainaus kirjasta ”Eräs meidän ajan profeetta”. Se kertoo HELENA KONTTISESTA (eli v. 1871-1916).
Varoitus: Tämä on pitkä lainaus ja kovaa tekstiä.
Jokainen voi itse arvioida, jos kyvyt ja lahjat riittää , pitääkö nämä asiat paikkaansa!

Helena Konttinen sai näkyjä tästä liikkeestä ja sen alusta Los Anglesissa .

Hän kertoo näin:
”Olin vaihetuspäivänä v. 1912 yliluonnollisessa tilassa ihan ensimmäiseksi sanonut: Täällä on saapuvilla kansakoulunopettaja (nimenkin olin sanonut), joka on aikonut mennä BROFELDTIN ja SMITHIN (olivat helluntalaisia) seuroihin. Sitten olin puhunut, millä kannalla ovat nämä miehet.
B:stä olin sanonut, että se oli hurskaasti herännyt, mutta vaarinottamattomuus on eksyttänyt hänet ja nyt on mennyt uusimaan Jumalan töitä (uudestikastamaan ihmisiä), sekä sen Hengen alle, joka ei ole Jumalasta, sillä hänellä ei ole henkien erottamisen lahjaa.- Kokonaan kiellettiin sinne menemästä.
-Toisen kerran näytettiin minulle tämän liikkeen ensimmäisestä alusta.
Los Anglesissa Amerikassa puhui kerran kokouksessa suomalainen pappi tulkin välityksellä siitä, kun Pietari ja Johannes paransivat ramman (Apt. 3. Luku); ja hän julisti puheessa Jumalan suurta voimaa.

Kotiin mennessä siitä kokouksesta oli yhdeksän henkeä yhdessä joukossa, jotka keskustelivat miten apostoleilla oli siihen aikaan semmoinen voima, mutta ei ole nyt. Yksi joukosta selitti väärällä tavalla, että Jeesus jätti sen voiman ainoastaan ensimmäisille opetuslapsilleen. Ja kaikki suostuivat siihen. Silloin kuulivat niin kuin humauksen taivaasta, joka läheni heitä niin, että jo kuulivat siinä ääniä. Ja kun he pysähtyivät, kuulivat selvästi , että Herra Jeesus sanoi, että hän on sama eilen. Tänäpäivänä ja iankaikkisesti. Silloin heidän sydämelleen tuli, että nyt Henki heille kirkasti sen, että ovat väärin puhuneet; eivätkä (yhdeksän henkeä)menneet kotiinsa, vaan semmoiseen huoneeseen, missä tiesivät olevan rauhallista. He laskeutuivat siellä polvilleen rukoilemaan taivaan Herraa. Silloin vuodatettiin Henki heidän päälleen ja todistettiin, että he saavat sen saman lahjan kuin oli apostoleilla.
Sen Hengen voimalla he sitten herättivät ihmisiä synnin unesta ja paransivat sairaita, monenkaltaisia. Esim. Eräs 2-vuotias lapsi oli saanut halvauksen, ja sitte äitinsä sen vieressään tukehutti raskaasti nukkuessaan. Äidille tuli ankara murhe. Kun oli kuullut, että siellä rukouksella parannetaan, niin meni niille Jumalan ihmisille puhumaan murhettansa. Heille heräsi paikalla usko, että lapsi voidaan vielä saada elvytetyksi. He läksivät ja rukouksella sen elvyttivät.

Kaikki sairaat eivät paranneet; eivät ne, joille oli pantu sairaus hengelliseksi siunaukseksi. Nuo uskovaiset puhelivat aina toisilleen, että se ja se sairas on heidän sydämelleen tullut, ja sitte viettivät useampia rukoushetkiä yhdessä sen sairaan puolesta, ennekuin menivät hänen luokseen.
-Näin Herra heissä toimi, ja tämä alku oli totisesti Jumalan Hengen työtä.

Tästä liikkeestä kuulivat myös ne kaksi miestä, jotka sitten toivat sen meidän maahamme. Toinen heistä oli mukanakin niitä ihmetöitä näkemässä ja hänen sydämensä mielistyi niihin lahjoihin. Näiden kahden miehen sydämet olivat vielä vailla hurskasta herätystä ja Jumalan Hengen osallisuutta, eivätkä nuo uskovaiset vielä ottaneet heitä joukkoonsa, ennenkuin olisivat nähneet, että heissä totisesti Herran työ on saanut tapahtua heidän omalle kohdalleen.. Tästä huolimatta he sitte kahden rupesivat toimimaan eroten noista muista.
Alkoivat Amerikassa, mutta kun eivät saaneet kannatusta siirtyivät pois. Ja minne tulivat, aina esittivät paljo todistuksia siitä, mitä noiden uskovaisten seurassa oli toimitettu siellä Los Anglesissa; ja silloin rupesi ihmisiä laumoittain juoksemaan heidän perässään, kun heillä molemmilla on suuri puhelahja. Kun he oikein ovat puhuneet ja riehuneet siitä hengen ilosta ja armon kyllyydestä, niin se on voittanut ihmisiä hyvin paljon ja siihen on tullut semmoinen hurmaava henki. Minun tietääkseni eivät ole yhtään ihmettä tehneet. Myöskin näytettiin, että jos nämä miehet rukoilevat sairasten Herran omien puolesta, niin sitä suurempi voima tulee taudille.
He ovat puheissaan kuvanneet Jumalan rakkauden ja uskon voiman suureksi, ja ne puolet ainoastaan Raamatusta todistaneet, mutta puhetta elämän parannuksesta ei ole ollut mukana. Sitte se on vähä kerrassaan mennyt niin pitkälle, että on tapahtunut ihan lihallisia saastaisuuksia.

Yksi asia, mistä on ymmärrettävä, ettei nykyinen helluntailiike ole Jumalasta on se, kun siinä käsitetään, että se liike kulkee yksilö-ihmisen mukana ja siitä leviää; niinkuin jos kuletettaisiin viinalekkereitä paikasta toiseen ja siitä aina silloin saisivat ne, jotka tulisivat ottamaan. Minuunkaan ei kestään muusta ihmisestä tullut hengellisyys, eikä pidä yhdenkään ihmisen minun kauttani tulla horrostilaan. Jumalan sana on kyllä jäävä tekemään työtä minun kauttani heränneissä, mutta ei sama muoto ole jäävä, niinkuin helluntailiikkeessä on sama muotokin kaikilla.

LIIKE SUOMESSA

Olin kerran erään Ollin kanssa helluntalaisten seuroissa Hämekoskella. Niillä oli uukuniemeläinen johtaja, jonka kautta oli jo kahdeksattakymmentä ihmistä tullut ”helluntaihengessä” puhujiksi. He sanoivat, että Jumala on taivaasta astunut alas ja tullut tuohon johtajaan, jossa heidän pitää Jumalaa kumartaa ja kaikkien pitää tulla yhtä pyhiksi, niin ettei enää heihin synti tartu, eikä heissä synnin vikaa löydy.
Kokouksen lopulla siellä syttyi suuri melu, olivat pitkällään lattialla ja huusivat mikä milläkin äänellä. Yksikin vaimo rinkui hyvin kovasti Kun me sanoimme, ettemme voineet sitä hyväksyä, tulivat kokouksesta päästyä meidän perästä yöpaikkaan ja valittivat, ettemme päässeet yhdessä heidän kanssaan iloitsemaan; ja rukoiltiin yhdessä, että Jumala liikuttaisi kielet. Olli ja minä rukoilimme, että jos se on Jumalasta, niin hän antaisi meille yhtäläisen lahjan ja ilon, mutta jos se ei ole, niin Jumala ei salli yhdenkään noista ”kielilläpuhujista” täälä kertaa puhua. Ja sillä kertaa ei kukaan puhunut kielillä.

-Siellä käydessämme ei heidän johtajansa, tuo meille tuttu mies, ollut saapuvilla. Minulle sanottiin unessa, että tavoitamme hänet kotonaan Uukuniemellä ja ”niin on teidän tehtävä kuin teille annetaan vaikutus omaantuntoon Jumalalta”. Niin kävi. Heti kun näimme hänet, niin hän rupesi kovasti vapisemaan joka jäsenessä, eikä voinut olla pystyssä, niin että meitä oikein kauhistutti. Sen perästä olin uneton useita öitä ja jo rupesi minunkin leukojani repimään. Jouduin jo vähän kerrallaan epäuskoonkin, kun tuon miehen sisaret Raamatun sanoilla puolustivat sitä liikettä ja tuomitsivat meitä, että olemme nousseet sortamaan Jumalan töitä. Sitte oli Parikkalan puolella käydessä yliluonnollinen, jossa alotettiin selittää, että niinkuin vielä unessa vakuutin, että se henki ei ole oikea, niin se nytkin vielä vakuutetaan. Raamatussa on kirjoitettuna: ”Jos niin taitaisi tapahtua, niin valitutkin eksytetään”

Valituita eksyttääkseen täytyy vihanhengen (saatanan) pukeutua kaunistettuun muotoon ja valkeuden pukuun ja aikaansaada ihmeitäkin, sillä eiväthän Herran valitut muuta tottele, kuin Jumalan sanaa ja voimallisia töitä ja sen vuoksi on mahdollisuus heikommasti juurtuneita valituita eksyttää. Mutta se ei ole itsessään muu, kuin eksytyksen ja pimeyden henki.

Kun olin Hämekoskella ajatellut niistä ihmisistä, että ne ovat vain teeskentelijöitä, niin sanottiin nyt, ettei niin ole, vaan he ovat kukin todella jäsenissään tuntemassa semmoista väristystä ja se on viholliselta Ja jos ei eksytyksen henki voiman henkenä liikkuisi, niin mistä tulisi viimeisenä päivänä ne ihmiset ja sielut, jotka kertovat Herralle, että sinun nimessäsi olemme suuria töitä tehneet (Vrt. Matt. 7:21—24). Työt täytyy maan päällä ilmetä, kun kerran niitä tuomiolla kerrotaan.
Sitte oli siitä selitys, minkä vuoksi on mahdotonta valituita eksyttää. Niillä on vahva profeetallinen sana ja Kristus on heille tullut taivaan leiväksi, niin että Herran valitsemat sielut eivät muusta elä, kuin täydellisistä Jumalan armolahjoista ja Hengen siunauksesta. Sen tähden on tarkoin tutkittava henget, onko ne Jumalasta, vai ei”.

Toisen kerran oli yliluonnollisessa tilassa meidän kotona tästä selitystä muutamain ystäväin läsnä ollessa.
Minun kauttani heränneitä oli neljä, jotka olivat menneet helluntailiikkeeseen; ja minulle kerrottiin, että ne jo ”puhuivat kielillä”.
Siitä tuli niin kova levottomuus, että koko yön itkin ja rukoilin niiden edestä. Ne olivat minun mielestäni olleet oikein eläviä sieluja.
Sitte neljännellä tunnilla aamulla menin yliluonnolliseen tilaan, jossa ilmoitettiin, että heidät veti se, kun tuo johtaja on heille puhunut ja ennustanut heidät pyhäksi pappeudeksi ja valituksi suvuksi maailman lopulla, jotka oikein merkillä merkitään. Niille kaikille on luvattu ennustuksen henki ja parantamisen lahja ja että tuomiollakin ovat loistavampia kuin yksikään muu ihminen.
Kaikilla siinä liikkeessä on semmoinen mielipide, että he tulevat muita etevämmiksi. Ne neljä henkilöä tulivat vietellyiksi juuri sen kautta, että niitä rupesi se lahjain runsaus ja suuruus miellyttämään.
Vielä eroitettiin siinä ilmoituksessa sekin, että he olivat yksistään pyytäneet sitä ”helluntaihenkeä”, eivätkä ensinkään kysyneet: ”Onko se sinusta, Herra?”, eivätkä sitäkään kysyneet Jumalalta, ovatko ne lahjat häneltä hyväksi heille katsotut, vaan uskoivat ainoastaan sen, mitä heille oli puhuttu ihmisiltä, jotka ovat ennustaneet ainoastaan oman sydämensä aatteita. Ja he tulivat sen hengen saamaan sen kautta, kun antoivat täydellisen suostumuksensa antautuakseen siihen. Sitte tunsivat voiman hengessään ja jäsenissään jo toimivan”.(Lainaus siis kirjasta)